Puhe Siioninvirsiseuroissa

Seurapuhettani tänään Porin siioninvirsiseuroissa Olemme eilisestä tuhkakeskiviikosta siirtyneet 40 päivää kestävään paastonaikaan. Keskiviikon nimi juontaa juurensa siitä, että Raamatussa ovat säkkiin pukeutuminen ja tuhkan ripotteleminen pään päälle katumuksen ja parannuksen ilmauksia, joita kristityt ovat suorittaneet ja osittain vieläkin tekevät eritoten katolisessa kirkossa. Tuhkakeskiviikkoa edeltävä päivä oli laskiaistiistai. Se on yhä meilläkin käytössä. Sen viettoon yhdistämme laskiaisajelut, hernerokan ja laskiaispullien syömisen. Voidaan viettää myös erilaisia karnevaaleja, joiden alkuperäinen merkitys on ollut jäähyväisten jättäminen lihansyömiselle paastonajan koittaessa. Paaston aloittavan laskiaisen ymmärrämme kuitenkin paremmin ajatellessamme sen olevan tavallaan valmistautumista eli laskeutumista paastonaikaan, josta voimme Lutherin opetuksen mukaisesti sanoa, että paastoaminen on kyllä hyvä ulkonainen tapa, mutta todella mahdollinen ja kelvollinen on se, joka uskoo. Viime sunnuntain laskiaissunnuntain aihekin Jumalan rakkauden uhritie kertoo Vapahtajamme Jeesuksen kärsimysmatkasta kohden nyt paastoajan päässä olevaa huipennusta Pitkäperjantain ristinkuolemaa meidän syntiemme sovitukseksi, mutta myös sitä seurannutta riemullista ylösnousemusta Pääsiäistä paastonajan päätteeksi. Omaankin kuolemaansa viitaten Jeesus sanoi: Jos ei vehnänjyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin, mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Ja näin on aina, tie iankaikkiseen elämään kulkee kuoleman kautta, jonka tien siis Jeesus on ensin kulkenut ja me saamme seurata sitä tietä, opettaahan Jeesus että joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on sen säilyttävä iankaikkiseen elämään. Näin uskon tie on riisumista omista luuloistamme eli niin kuin vanhat heränneet tapasivat sanoa: Me pyrimme ylöspäin ja eksymme aina. Herran tie painaa alaspäin ja pienentää meitä. Mutta jos emme tälle tielle anna itseämme taivuttaa, me jäämme pois Herran seurasta ja hukumme. Ja niinpä viime sunnuntain evankeliumitekstin lopussa Jeesus puhuu ensin meille opetukseksi palvelemista ja lopuksi omasta kärsimyksestäänkin: Markus 10:44-45 Näin Jeesus ristinpuulle ylennettynä antoi henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta. Jo erämaavaelluksellaan kaikki juutalaiset pelastuivat, jotka katsoivat ja uskoivat ylennettyyn pronssikäärmeeseen. Ja niinhän rukoillaan korpivaelluksesta tehdyssä siioninvirressäkin: Jos taas käärme purra saisi, myrkkyhampain haavoittaisi, pronssikäärme puuhun nosta auttajaksi turmiosta. Jordanille asti saata. Näytä luvattua maata. Kuolon virran poikki kanna, pyyhi kyynel, autuus anna. SV 244 Anssi Joutsenlahti