Ervasti onnellisimmasta maasta

Suomiko muka maailman onnellisin maa? Epäusko kalvaa, kun seuraa eduskunnan kyselytuntia Jos uhkia tai huolenaiheita ei ole, poliitikon pitää sellaisia nopeasti keksiä tai piru hänet seuraavissa vaaleissa nokkii. Kolumni Pekka Ervasti Kun Suomi valittiin ensimmäisen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi, täältä lähti oikaisu tutkimuksen tekijöille: ”Olette laskeneet väärin!” Joku ilmaisen peruskoulun kasvattama, Pisa-nero oli räknännyt desimaalit uudestaan ja tullut tulokseen, ettei Suomi sittenkään ole niin onnellinen kuin selvitys väitti. Nyt samaa tulosta hierotaan naamaamme jo seitsemättä kertaa, mutta epäusko kalvaa edelleen. Epäilyt saavat vahvistusta jo pelkästään seuraamalla eduskunnan kyselytuntia. Muutaman puheenvuoron jälkeen käy selväksi, että suomalaiset ovat kauhuissaan sosiaaliturvan leikkauksista, terveydenhuollon tilasta ja duunarien oikeuksien kaventamisesta. Bensan ja sähkön hinta ovat sietämättömällä tasolla. Suomalaiset ovat monin tavoin kohtuuttomassa tilanteessa. Ainakin omakotitaloissa eletään kovia aikoja. Perheissä on valtava huoli. Kohta ei ole varaa edes ruokaan! Siitä huolimatta kehitysapua holvataan kuin Kankkulan kaivoon. Aivan oma lukunsa on tietysti turvallisuustilanne. Kuinka kukaan voi olla onnellinen, kun itärajan takaa uhkaa pakotettu pakolaisvyöry kauheine seurausilmiöineen? Entäpä talous sitten? Valtion velkaa on kohta niin paljon, että joudumme Brysselin holhoukseen, joka sitä paitsi on jo päättänyt museoida kaikki Suomen metsät ja suojella lapsia jahtaavat suurpedot. Kaikki yllä mainitut kauhu- ja kielikuvat on poimittu täysistunnon puheenvuoroista. Eivät kuulosta maailman onnellisimman kansan edustajien mielipiteiltä. Menes väittämään kenelle tahansa poliitikolle olevasi onnellinen ja eteesi lyödään rätinki, että sinä et voi olla onnellinen. Politiikassa ei voi menestyä, jos väittää asioiden olevan ainakin suhteellisesti ottaen aika hyvin – jos vaikkapa Haitiin verrataan. Jos uhkia tai huolenaiheita ei ole, poliitikon pitää sellaisia nopeasti keksiä tai piru hänet seuraavissa vaaleissa nokkii. Etujärjestöt, konsultit ja päivystävät dosentit tuottavat uusia huolenaiheita liukuhihnalla. Onnellisuusbarometrin kriteerit kansalaisten tyytyväisyydestä, bruttokansantuotteesta, sosiaalisesta tuesta, elinajanodotteesta, vapaudesta ja korruptiosta ovat paperia, kun toiseen vaakakuppiin pistetään karu fakta, että Suomessa ei voi saada yhteiskunnan tukea lemmikin hoitokuluihin. Aivan erityisen kummalliselta onnellisuusselvityksen tulos tuntuu nykyisen hirmuhallinnon aikana. Vaikka yhteiskunnallinen tilanne on sekava ja vaikeasti ennustettava, yksi asia on kuitenkin Suomessa satavarma: nykyhallitus on aina huonompi kuin edeltäjänsä – onneksi kuitenkin parempi kuin seuraajansa. Kolumnin kirjoittaja on politiikan toimittaja.