Hitlerin keskitysleirillä

Elämänkohtaloita on monenlaisia. Vaikeissakin paikoissa on voinut selvitä hengissä. Tänään siunasin miehen, jolla on ollut tosi värikäs ja järkyttävä menneisyys: Buchenwallin keskitysleirin vankeus.

Ei varmastikaan moni suomalainen ole joutunut kokemaan Saksan keskitysleirien epäinhimillistä kohtelua, olimmehan jopa aseveljiä, mutta veljeys muuttui yhdessä yössä vihollisuudeksi. Niinpä silloin Saksan satamissa olleiden suomalaisten kauppalaivojen miehistöt pidätettiin. Heille tarjottiin allekirjoitettaviksi paperia, jolla olisi liitytty natsiarmeijaan. Vain yksi ainoa kirjoitti nimensä. Muiden kohtelu muuttui ankarammaksi.

Niin heitä rangaistiin aina kovemmin, kunnes lopulta vietiin pahimpaan mahdolliseen paikkaan: keskitysleiriin. Nyt viikkoa vaille 81-vuotiaana kuollut oli lähtenyt vähän vanhemmiltaan salaakin porilaisen Hacklinin kauppalaivaan vain 16-vuotiaana. Vankeus kesti vuoden vuodesta 44 vuoteen 45 kunnes liittoutuneiden joukot valtasivat myös Buchenwallin.

Kun sotilaiden joukossa oli suomenkieltä puhuvia, kysyi nuorukainen kuulumisia koti-Suomesta. Hän luuli tulleensa hulluksi, kun puhujat kertoivat etteivät ole koskaan käyneet Suomessa. Asia kuitenkin selveni, he olivat Amerikan siirtolaisten jälkeläisiä ja olivat oppineet kielen kotonaan.
Näiden hoivissa elämä palasi, vaikka leirissä painokin oli pudonnut 60 kilosta lähes puolella 32 kiloon eikä enää ollut jaksanut puhua, ei ajatella, ei mitään, vain olla ja kitua.

Mutta tällaisestakin vain selvittiin mieleltään terveinä ja fysiikkakin palasi niin, että hänestä tuli liiton valmennukseen asti yltänyt nyrkkeilijä ja hän sai siis elää lähes 81vuotiaaksi pitkän ja toimeliaan elämän elettyään. Ihminen voi olla todella sitkeä ja riippua kiinni elämässä vaikka kuinka vaikeissa olosuhteissa. Mutta on käsittämätöntä, miten me ihmiset kohtelemme toisia ihmisiä. Tänäkin päivänä monissa maissa teurastetaan jopa saman maan kansalaisia milloin milläkin tekosyyllä ja aina löytyy hirmuhallitsijoita ja heidän käskyjään tottelevia.