Ville Muilu

Ville Muilu toimi Niinisalon sotilaspastorina vuodesta 1964 lähtien. Hänen poikansa Elias oli kämppäkaverinani samasta vuodesta Heränneiden ylioppilaskodissa, pelasi Mailan joukkueessa pesäpalloa ja löysi vaimonsa Niinisalosta. Ville Muilu siirtyi myöhemmin kenttärovastiksi Kuopioon. Kirjastostani löytyy kaksitoista hänen kirjoittamaansa kirjaa, joista yksi on WSOY:n, Kuvan ja sanan sekä Alea-kirjan kustantamia, kolme Kirjapajan ja loput Herättäjä-Yhdistyksen.

Ville Muilu on siis ollut tuottelias kirjailija, ensimmäinen kirja näki päivänvalon jo v. 1945 hänen ollessaan 30-vuotias. Kankaanpäässä oloaikakin oli hänelle hedelmällistä, sillä ainakin kuusi kirjaa näki silloin päivänvalon. Ehkä merkillisin kaikista on Alea-kirjan Taikahyrrä, ilkikurisen opettavainen satu ajasta. Muistan saaneeni sen lahjaksi juuri painotuorreena, kun Ville oli saanut tekijäkappalelähetyksen. Ellulta eli Eliakselta on omistuskirjoitus Kuva ja Sanan Kun Jeesus Taaborille vie-kirjassa, joka ilmestyi juuri opiskelumme alkajaisvuotena 1964 ja on ainoa varsinainen hartauskirja kertoen Jeesuksen kirkastusvuorikokemuksesta.

Yksi mittavimmista Villen kirjoista Polvesta polveen täällä ilmestyi myös v.1964. Se on kauniin piirroskuvin varustettu herkkä kuvaus Villen lapsuudenmaisemasta Nurmon herännäispitäjästä ja herännäisyydestä yleensäkin.

Kansankuvaus oli Ville Muilun vahvaa aluetta. Hän sai tarkkailla kansanihmisiä toimiessaan syrjäseutujen ihmisten keskellä esimerkiksi Lentiiran rajaseutupappina, Oulun hiippakunnan diakoniapastorina ja Rääkkylän kirkkoherrana ennen sotilaspapiksi rupeamistaan.

Karuja ja puhuttelevia elämänkohtaloita on herkällä mielellä liikkuvan papin tielle tullut lukemattomia. Heitä syrjässä elämän valtateiltä olevia persoonallisuuksia Ville sitten kuvaa osuvin vedoin saaden heidän elämänsä puhuttelamaan tämänkin päivän lukijaa ja vaikkapa kaipaamaan menneen ajan viehättävää elämäntapaa. Myös uskonnollinen kaipaus ja etsintä ovat mukana näiden ihmisten kuvauksissa.

Näitä kirjoja ovat ikäjärjestyksessä: Rantasärkkäläiset (1945), Huominen päivä on parempi (1948), Kirkko kiveliössä (1952), ja sitten lähes vuoden välein vuodesta 1968 lähtien: Anteeksi, Ei mikään, Jumala Tituksen löytää, Niin matka hyvin päättyy, Syrjäinen, Koilliskairan pappi.

Tyrhaan ei Ville Muilua ole otettu mukaan 24-osaiseen Suomen Sana-teokseen, jossa on näytteinä katkelmat kirjoista Kirkko Kiveliössä ja Polvesta polveen täällä. Kankaanpääläisenä tulee vain mieleen, etteivät vuodet Niinisalossa antaneet mitään uusia kirjojen aiheita, niitä Villelle oli kertynyt riittävästi jo ennen Kankaanpäässä olemista!

Ehkäpä kankaanpääläinen elämänkuvaus odottaa vielä tekijäänsä. Onhan tosin Kaarlo Isotalo kuvannut Kankaanpäässä oloaikaansa vähemmän kauniisti kirjassaan Säädyllinen aviorikos.