Ilo-laulu Jesuxesta

Kolmekymmentä veteraania, 90 täyttäneet tai eri laitoksissa olevat saivat tänään joulutähden. Saimme olla niitä jakamassa Toivo-kaksikon Lautaluoman ja Kankaan Toivojen kanssa.

Kuusikin löytyi omasta mökin mäestä, vaikkei niin kovin montaa ollutkaan valinnanvaraa. Joulu siis pukkaa päälle.

1690 ilmestynyt Matthias Salamniuksen puhtaalla kalevalamitalla kirjoittama yli kaksi tuhatta säettä Ilo-laulu Jesuxesta on vuosisatansa kirjallinen huippusaavutus, toinen samanaikainen elämään jäänyt runoelma on Juhana Cajanuksen Etkös ole Ihmis parca aivan arka. Salamnius kuvaa koko Jeesuksen elämää, mutta alkuluvut kertovat Jeesuksen syntymään liittyvistä tapahtumista hartaasti ja koreilemattomasti ja sitä on yhä edelleen mielenkiintoista lueskella.

Sunnuntain messussa Jämijärvellä Anni Mäkynen luki Oiva Paloheimon Neitsyt Marian kehtolaulun: Pedot ulvoo? Kylmä on yö. Lyhty tallissa häilyy. Lapseni valjulla otsalla tähtien kajo päilyy. Miksi et nuku? Yhä vain ojennat pientä kättäs niinkuin äitiäs siunaisit, poloni, tietämättäs.

Joulu on punottu moneen runoon. Tunnetuimpia ovat tietysti herkät tunteitamme liikuttavat joululaulut. Samoin virsistä ovat tuttuja ja rakkaita nimenomaan Martti Lutherin Enkeli taivaan lausui näin, miksi hämmästyitte säikähtäin ja toisena toivioretkeläisen laulu Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie.

Juuri nyt mitä ajankohtaisin talvisodan 70-vuotismuiston ja julkaistun elämäkerran ansiosta, talvisodan runoilija Yrjö Jylhä on kuvannut sota-ajan joulun tuntoja runossaan Pyhä yö: On poika syntynyt Joosepille ja Marjatalle, ja Marjatalle. Ja monta paimenta parrakasta lumessa valvoi ja vartioi, ja vartioi sitä pientä lasta petojen saaliiksi joutumasta - maa, taivas kiitosta soi.

Jo mainittu Oiva Paloheimo kertoo myös sota-ajan joulusta runnossaan Näky juoksuhaudassa: Yli maiseman silvotun, valkean jyly kiiirii tykkien ammunnan ja takaa kukkulan töllien palo luo lumelle veristä hohdettaan. Se on rintaman ainoa jouluvalo... On Kristus syntynyt maailmaan!
Ja runossa näyttäytyy Jeesuskin hakien kaatuneita, ne kotiin vieden.

Puer natus in Betlehem, Cust´ iloitse Jerusalem, Halle, Halleluja kirjoittaa haltioituneena P. Mustapää alias Martti Haavio, papin poika ja papin veli, joulun suuresta ihmeestä: Me istuimme kirkossa kaikin, etupenkissä, hytisten. Ja äkkiä näimme kedot ja laumat paimenien. Ja nyt jo, katso, enkeliparvet, suuret, valoisat koko taivaan täyttävät soitollaan. Oi, pieni piltti lepää keskellä eläinten. Hän on kuin lehdellä kaste, hän on aivan onnellinen, hän ei tiedä kalkista, orjanruususta, ristinpuusta. Hän on juuri taivaasta lähtenyt. Hän on lapsi viaton.

P.Mustapään velimies Jaakko Haavio puolestaa kirjoittaa runon Jeesuslapsen joululahjat kertoen monista seimelle lahjojaan tuoneista ja toteaa sitten: Mitä toisin minä? Ah, vähin erin/ olen myönyt ja pantannut, mitä perin./ Siks, tähden suuren köyhyyteni,/tuon aution hänelle sydämeni.

Näin runoilijamme ovat panneet parastaan joulun suurta sanomaa kuvatessaan!