O Tannenbaum

Kuulin radiosta kaipailtavan kadonneiksi luultuja joululehtiä. Yksi sitten osasi sanoa, että kyllä Suomen Lähetysseura julkaisee joululehden. Meillä on tämänkin joulun lehti Tulkoon valtakuntasi. Mutta myös monet muut kristilliset herätysliikkeet ja yhdistykset saattavat ilmoille oman joululehtensä. Itse aina markkinoin Herättäjä-Yhdistyksen Talvikynttilöitä, joka on myös kätevä joululahja. Mutta todella maassamme vuodesta 1881 lähtien julkaistuja joululehtiä eivät varsinaiset kustantajat taida enää julkaista, ja taitaa näiden kristillistenkin lehtien markkinointi olla melko sattumanvaraista. Näin tämä perinne on vähenemässä. Onhan toki sitten eri pitäjien omat joululehdet, joita kotiseutuyhdistykset jne. julkaisevat.

Sen sijaan joulukuusi elää ja voi hyvin. Vähän vaan ihmetyttää, kun jossain kerrottiin suuren osan kuusista olevan varastettuja. Miltähän tuntuisi joulunpyhinä katsella kähvellettyä kuusta.
Noormarku seurakunnan työntekijöiden jouluruokailun jäkeen piipahdimme Ulvilan vanhassa keskiaikaisessa kirkossa, jossa kaikki huomasimme voimakkaasti tuoksuvan kuusen. Tuoksu johtui suntion mukaan siitä, että hän oli juuri tuonut kuusen sisään. Kankaanpään seurakuntakeskuksen kuusi sen sijaan varisti jo kovasti neulasiaan, kun se on aivan puhujanpöntön vieressä ja sitä sen tähden tulee kosketeltua. Sen sijaan en ennen ole nähnyt kirkossa kahta kuusta niin kuin Noormarkussa molemmin puolin kuoria alttarille mennessä ja ne ovatkin tosi komeita.

Radiossa puhutaan myös paljon asiaa. Niinpä kerrottiin joulukuusiperinteen olevan täysin tuontitavaraa. Kuusen käyttö on varsin vanhaa perua jopa jo ennen kristinuskoakin. Kristinuskon aikana kuusesta tuli Kristuksen elämänpuun vertauskuva. Saksassa alettiin kuusia pystyttää huoneisiin 1600-luvulla ja ripustaa sen oksille koristeita. Suomeen joulukuusi tuli 1800-luvun puolivälissä, mutta kesti pitkään, ennen kuin se yleistyi maamme kodeissa.

Monissa joululauluissamme kuusipuu on mukana. Tunnetuimpana jopa sille nimettynä Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella. Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla. No onkos tullut kesä-laulussa kerrotaan Jo kuusi kynttilöitä on käynyt kukkimaan, pimeitä talven öitä näin ehkä valaistaan. Sibeliuksen ja Topeliuksen yhteislaulussa En etsi valtaa, loistoa pyydetään Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu, Jumalan sanan valoa, joss´ sieluin kirkastuu. Myös Mauno Isola Martti "Pyssy" Turusen säveltämässä aloittaa laulunsa Me käymme joulun viettohon taas kuusin kynttilöin. Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden? Oudommassa Jukka Salmisen laulussa Piparkakun tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? alkaa toinen säkeistö Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi, siinäkö joulu on? ja vastataan Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Ja sitten sokeri pohjalla eli tunnetuin joulupuulaulu saksalainen O Tannenbaum: Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset, jonka sanat on suomentanut kouluneuvos ja herännäisjohtaja Matti Pesonen 1938. Alkuperäinen tekijä on Johannes Falk Saksanmaalla kirjoitettuaan laulun 1816 lastentarhansa lapsille. Sävel löytyi Italiasta vanhasta sisilialaisesta "O sanctissima, o piissima", jonka merimiehet olivat omistaneet Neitsyt Marialle. Laulu on virtenä Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa "O du saliga, o du heliga. Näin laulun sanoin kuusipuu vihannoi kesäisin ja tuo lehvät talven tuiskuihin ja aina joulun aikohan sä saavut meidän majahan.

On valitettavasti kuusi vielä hakusessa, mökilta se on haettu viime aikoina, ei ostetussa kuusessa ole sitä makua kuin omasta metsästä otetussa. Yleensä on kaadettava heti ensimmäinen kuusi, jos sitä rupeaa valkkaamaan, saa yleensä aina huonomman.