Joulupäivänä

Joulukirkot ovat koonneet väkeä, varsinkin aattokirkot, jouluaamun kirkonmenossa on jo vähemmän osanottajia. Meillä Noormarkussa aattona Noormarkun kirkossa ruotsinkielisessä tilaisuudessa oli 40, klo 15 kirkossa 450 ja klo 23 yökirkossa 250 henkeä. Lassilan klo 15 aattokirkossa kävijöitä oli 220 henkeä. Tänään klo 8 jouluaamuna kirkonkävijöitä oli 120 henkilöä, joka sekin on tietysti huomattavasti enemmän kuin normaalipyhänä.

Hilkka Tommila kertoi kokemuksestaan jouluaamun jumalanpalveluksessa, miten pappi valitti olevansa kovin väsynyt, kun täytyi nousta tähän jouluaamun varhaiskirkkoon kovan aattopäivän jälkeen. Niinpä Hilkka, joka oli tullut oikealla joulumielellä vanhan ajan tavan mukaisesti juuri aamun kirkkoon, oli ihmeissään, ei hän ollut tullut kuuntelemaan papin valituksia, vaan kuulemaan jouluevankeliumia. Niinpä hän päättikin olla menemättä jatkossa jouluaamuna kirkkoon moista tuskailua kuulemaan. Aika käsittämätöntä papin käyttäytymistä. Minä sen sijaan sain viedä hänen serkkunsa Kristiina Peltomaan tänäaamuna Noormarkun kirkkoon.

En kylläkään vähimmässäkään määrin valittanut omaa osaani oltuani aattona klo 15 ja 23 kirkoissa edellisen Lassilan ja jälkimmäisen Noormarkun kirkoissa ja jälleen tänään klo 8 kirkossa Noormarkussa. Yritin päinvastoin tehdä parhaani niin kuin vain jouluna, suurimpana kirkollisena juhlanamme pitääkin. Tänään mukana oli kirkkokuoro, yökirkossa oli mahtavaääninen tenori Viro laulamassa. Luin kaikissa kolmessa tilaisuudessa runonkin, yökirkossa mahtavan Yrjö Jylhän Pyhä yön ja muissa Jaakko Haavion Jeesuslapsen joululahjat.

Seimen lapsen saamista joululahjoista kertova runo sopi varsinkin Noormarkun jouluaamuun, kun kerroin legendan mukaisesti pienestä köyhästä tytöstä, joka muiden mukana oli myös hiipinyt talliin ja nähnyt tietäjien ja paimenten tuomat lahjat Jeesuslapselle, mutta hänellä itsellään ei ollut mitää annettavaa. Silloin enkeli talutti tytön ulkosalle ja keskelle lumisia hankia puhkesi valkoisia ruusuja, joita tyttönen kokosi sylillisen vieden ne talliin lapsen peitteeeksi sanoen: Nyt tiedän sinun olevan maailman Vapahtaja. Olen nähnyt kuninkaiden polvistuvan seimesi ääreen, olen kuullut enkelin puhuttelevan minua ja ruusut ovat puhjenneet hankien keskelle talviyönä.

Niinpä Haavio runo Jeesuslapsen joululahjat sopi tähän yhteyteen, jossa muiden lahjanantajien jälkeen kysytään: "Mitä toisin minä? Ah, vähin erin
olen myönyt ja pantannut, mitä perin.
Siks, tähden suuren köyhyyteni,
tuon aution hänelle sydämeni."

Eipä meillä todellakaan muuta ole vietävänä Vapahtajamme eteen, lahjavirta kulkee kokonaan toisin päin, eli Hän antaa ja me vastaanotamme. Eikä muuten liene mikään ihme, että koko päivä, koko joulupäivä, on kulunut aamukirkon ja kirkkokuoron kanssa käydyn sairaala- ja vanhainkotikierroksen jälkeen lepäilyn merkeissä.