Joku voisi kysyä, kannattiko ajaa 640 km ja käydä Valkealan kristillisen kansanopiston teologikokouksessa. Samaan hengenvetoon voisi myös kysyä, mikä tässä maailmassa kannattaa.
Mutta koskaan ei voi etukäteen tietää, mikä minkikin kokouksen anti on, usein aika vaatimaton.
Valkealasta väkisinkin jäi enemmän kuin vain mieleen kaksikin alustusta. Antti Jaakonpoika Elenius valoitti kehitysavun näkymiä, jotka eivät mitenkään ole valoisia. On jopa niin, että mitä enemmän johonkin annetaan apua, sitä heikommin siellä menee. Esimerkkeinä vaikkapa eniten apua saaneet maat Bangladesh ja Nepal. Ei Afrikan maillakaan hurraamista ole. Demokratia olisi ehdoton edellytys hyvinvoinnille,mutta talouskasvua tulisi saada ensin aikaan enne kuin demokratia rupeaa toimimaan. Ollaan siis jonkinlaisessa noidankehässä. Sitten vasta rupeaa tapahtumaan myönteistä, kun on toimiva hallinto, investointeja ja veroamaksava keskiluokka.
Vankilapastori Markku Yli-Mäyry on ollut omalla alallaan mies enemmän kuin paikallaan. Hän kertoi meidän kaikkien -jopa paatuneimman vanginkin - kipeimmästä toiveesta saada kohdata ihminen. Niin kuin kasvosi heijastuu vedestä, niin sinä heijastut toisessa ihmisessä, kun ensin näet hänet. Eli otat toisen täydestä subjektina, itse olet vastaanottava objekti. Vankilapappi on siis objekti, vanki subjekti, joka muuttaa objektin, joka puolestaann heijastuu tähän objektiin, joka sitten muuttuu. Ihmisen kohtaaminen on äärettömän syvää läsnäoloa ja siihen tulee kuin itsestään myös Jumala kantamaan. Yhteys löytyy särjettyynkin ihmiseen kokonaisvaltaisena eläytymisenä, jossa on mukana koko ihminen, eleet, olemus, kaikki. Näin Kristus on läsnä nimenomaan vähimmissä veljissämme.
Kansallisista katasrofeistamme selitykseksi Yli-Mäyry sanoi kansan kyykyttämisen, jota ei koskaan ennen ole tapahtunut näin paljoa. Oikeudenmukaisuutta tarvitaan kaikkein kipeimmin, muuten yhteisöpatologiamme räjähtää yhä uudelleen niin kuin nyt olemme nähneet Jokelassa, Kauhajoella, Myyrmäessä ja Sellossa.
Markku Yli-Mäyry oli hyvä esimerkki puhumistaan koskettavista asioista: silmät kiinni hän puhui myös käsillään, liikehtimisellään ja koko olemuksellaan. Turhaan ei yksi kolleega eläkeiän porteilla oleva sanonutkaan, että me olemme koko ikämme tehneet työtämme aivan väärin. Mutta ei monesta ole näin kokonaisvaltaiseen työnäkyyn, onni on ollut kokonaan vankkien puolella, heitä on ollut lukemattomia todella aivan sieltä vaikeimmasta päästä pyttytuomion saaneista lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!