Veteraanivastuu

Aina vain veteraaneja täytyy lyödä. Kun heidät nyt jo tunnustetaan kunniakansalaisiksi, niin aiemmin jopa johtavat politiikot yliolkaisesti tokaisivat: Miksi menivät sinne. Mutta näyttää siltä, että tämä veteraaniemme alta lipan vetäminen ei pääty niin kauan kuin jäljellä on ykskään mies!

Loppuvuodesta lehdistössä liikkui kirjoituksia ja myös televisiossa tietoja mukamas veteraanijärjestöjen suuresta varallisuudesta. Tällä on aiheutettu suurta epätietoisuutta jopa veteraanien itsensä keskuudessa ja yritetty saada aikaan hallaan esim. veteraanikeräyksille. Huomenna keskiviikkona tulee A-studiossa ohjelma klo 21.05 koskien aihepiiriä ilmeisesti rakentavassa mielessä.

Sotaveteraanien ja kaikkien veteraanijärjestöjen yhdessä muodostaman Veteraanivastuu ry:n puheenjohtaja Aarno Strömmer on oikonut vääristeltyjä tietoja mm. vuoden viimeisessä Kankaanpään Seudussa. Hän toteaa liittojen varallisuuden olevan 23,5 miljoonaa eikä niin kuin vääristellyissä tiedoissa kerrottiin 87 miljoonaa, johon oli laskettu säätiöitä ja yhdistyksiä, jotka eivät kuulu veteraanijärjestöihin eikä niiden tarkoituksena ole veteraanien huolto. Vuosittain veteraanien ja sotainvalidien huoltoon käytetään 350 miljoonaa, joten järjestöjen varallisuus on vähäinen tarpeeseen verrattuna.

Vielä elää 60 000 veteraania ja keski-ikä on yli 87 vuotta. Järjestöjen suunnitelmien mukaisesti järjestöjen varat käytetään kokonaisuudessaan veteraanien ja heidän puolisoidensa ja leskien hyväksi. Veteraanien harkinnanvarainen tarve olisi pienempi, jos valtiovalta turvaisi kaikkien veteraanien elämänehtoon niin kuin valtiovallan tietysti täytyisi tehdä, se ei olisi edes mikään rahakysymys, mutta valtion päättäjät eivät vieläkään ole tulleet riittävästi vastaan veteraanien oikeutettujen etuisuuksien turvaamisessa. Esimerkkinä vaikkapa sotainvalidimme, joiden etuudet edelleen ovat kiinni invaliidiprosentin suuruudesta, vaikka kaikki sotainvalidit ja myös kaikki veteraanit ovat jo niin iäkkäitä ja kovia kokeneita, että kaikkien pitäisi olla oikeutettuja täysiin korvauksiin. Ilman heidän panostaan emme olisi näitä rahoja jakamassa!

Tämän kaiken tähden myös veteraanijärjestöjen oma varainhankinta on edelleen välttämätöntä. Vuosittain on koko maata käsittävä veteraanikeräys, Satakunnassa tehdään edelleen oma joululehti, johon saadaan hyvin liikelaitosten kannatusilmoituksia, ompa Kankaanpäässä Raimo Aallon aloittama Maksamme velkaa konsertti vuosittain ja paljon saamme eri lahjoituksia yhdistyksillemme, jotka siis ovat edelleen välttämättömiä. Veteraanijärjestöt ja veteraanit eivät siis kieriskele rahassa, mutta turvatun vanhuuden he ovat täysipainoisesti ansainneet.

Älkäämme me nuoremmatkaan jättäkö veteraanejamme oman onnensa nojaan. Veljeä ei jätetä!