Keväthommia puutarhassa

Nyt on käsillä 402 blogi, ihmeesti sitä asiantynkää löytyy joka päivälle varsinkin kun on monessa mukana. Tänään Satakunnan Liikun ja Osuuspankin järjestämässä lasten liikuntatapahtumassa, jossa olivat mukanan kaikki Kankaanpään urheiluseurat esittelemässä omaan urheilumuotoaan, kaksikin eri ihmistä kysyi, miten jouduin Länsi-Suomen Osuuspankin edustajaehdokkaaksi. Olivat tyytyväisiä, kun voi vastata pankinjohtajan kysyneen ehdokkaaksi, ei todellakaan olisi edes mieleen tullut ruveta ehdokkaaksi semminkin, koska siinä on aina se mahdollisuus, että voi tulla valituksikin niin kuin nytkin kävi. Kysyjät olivat näet olleet keskusteluissa, joissa oli yritetty vähätellen todeta meikäläisen pyrkivän joka paikkaan. Ei se siis ihan niinkään ole.

Kirjoittaa kylläkin piti omasta pihamaan hoidosta, jonka ajankohtaisimmat kevättyöt ovat parhaimmillaan. Viikon päivät on ollut todellisia helteitä 25 astetta päivästä päivään, kun juuri sitä ennen koko kevät oli ennätyskylmää yöpakkasineen. Vuosi sitten istutin vähät perunamme vapunpäivänä, tänä keväänä homma tapahtui tänään. Lisäsin viime vuodesta yhdellä penkillä eli viisi melko lyhyttä penkkiä. Vuoden takainen sato oli niin ennätysmäinen, että perunoita on riittänyt tähän asti ja niitä riitti myyrienkin syötäväksi ja vielä nyt hyvin itäneitä siemeneksi pari penkillistä.

Vaimo on karsinut sireenejä. Niistä sai hyviä haarakeppejä marjapensaiden oksien tuiksi. Vaimo laittoi vuosi sitten tehdyn kukkapenkin istutuskuntoon. Itse otin nurmikolta pois suurimpia voikukkaryppäitä, niitä riittää, vaikka viime kesänkin yritin niitä ottaa juurineen, mutta aina sitä pitkää juurta jää sinne maahankin. Nurmikkoakin pitänee pian ruveta leikkaamaan, kevään kauniisti kukkineet esikot, sinivuokot ja käenrieskat kuihtuivat hetkessä helteiden tultua, niin ettei enää ole sääli ajaa niitäkin konehella.

Monta päivää on yhden ainoa suuren koivun ympäristö mukaanlukien autotallin edusta ja parveke täyttynyt maahan varisseilla siitepölyroskilla. Pitkin kevättä myrskyjen jälkeen nurmikot ovat olleet täynnä myös pieniä varisseita koivun oksia, vaikkei meillä ole kuin kaksi tosin sitten sitäkin isompaa koivua. Mutta on ne lehdessä ollessaan kyllä komeitakin ja hyviä näkösuojia, joten ei niitä hennoisi kaataakaan, vaikka aiemmin ainakin yksi iso koivu onkin kaadettu, josta merkkinä on maatuva iso kanto, ei meillä tarvita kannonjyrsijää, jollaista nykyisin paljon käytetään. Suuria erikoiskuusiakin on kaksi, joista toisessa ihme kyllä on osaksi kuivumisen merkkinä oksissa harmautta. Kaupungin puutarhuri Möttönenkin on käynyt sitä katsomassa, mutta käski vain tarkkailemaan puun kuntoa.

Varsinaista vihannesmaata meillä ei ole, raparperia kyllä kasvaa yli oman tarpeen ja vähän näyttää olevan ruohosipuliakin. Ja marjapensaita siis on ja vanhoja omenapuita, joista viime vuonna ei juuuri satoa tullut, edellisvuonna sitäkin enemmän. Joskus vanhemmat kasvattivat kompostin päällä jättimäisiä kurpitsoita. Pitäisköhän niitä kokeilla. Puuhaa pihamaalla riittää niin kesällä kuin sitten talvella lumitöitä. Pitää pienessä liikkeessä ja pirteänä.