Lapset pelinappuloina

Se on aina ikävää, jos lapset joutuvat kärsimään. Näin käy usein avioeroissa. Tämän ajan kestouutisia on lapsiin kohdistuva pedofilia, jolta osalta on vaadittu kirkon rippisalaisuuden poistamista. Ihmettelen kyllä ministerin etunenässä nostatattamaa kohua, tuskin kukaan pedofiili käy ripittäytymässä. Eihän meillä luterilaisessa maassa koko ripittäytyminen ole suuremmin käytössä, katolisissa maissa on toisin, onhan siellä turistina liikuttaessa aina kirkoissa nähtävissä rippituolitkin. Täysin eri asia on myös kirkon piirissä esiintyneet lasten hyväksikäyttötapaukset, erityisesti laestadiolaisten piirissä. Nehän on selvitettävä. Katolinen kirkko on juuri tässä suhteessa todella liipasimella ja suurissa vaikeuksissa.

Tänään kokoonnuimme viikon sisällä jo toista kertaa kotoisen lasten ahdinkotilanteen takia. Jo vuosikaudet tässä tapauksessa avioerolapset ovat voineet pahoin, mikä on vuosi vuodelta vain pahentunut. Kun sosiaaliviranomaiset ovat aluksi päättäneet lasten antamisesta äidille, eivät he minkäänlaisten tosiasioidenkaan edessä ole valmiita muuttamaan alkuperäistä päätöstään. Se ilmeisesti olisi heille suuri arvovaltatappio. Niinpä lapset saavat kärsiä. Juuri tänään esimerkiksi on lasten psykiatriselta osaltolta tullut tieto, että yksi lapsista siirretään todennäköisesti Turun yliopistollisen sairaalan lasten psykiatrisen osaston hoitoon, siellä onkin paras mahdollinen asiantuntemus.

Äiti ei ainakaan enää ole mitenkään sopiva huoltajaksi, käy itsekin hoidossa, ei koskaan ole ollut työelämässä ja huono vointisuus näkyy esim. tonttulakki ja pupulakki päässä kulkemisena. Äidin soveltuvuutta huoltajaksi ei ole koskaan tutkittu. Joku tunnin vanhemmuuden tarkastelu on tehty, joka on yhtä tyhjän kanssa.

Monien lääkärinlausuntojen ja kanteluiden johdosta on lääni lopultakin lähtenyt liikkeelle vaatien perusteellista vanhemmuuden tutkimusta , jonka tulee kestää viikojen ajan. Asia on perusturvajohtajan toimesta menossa lautakuntaan, jonka ilman politiikkaa asiaperustein on tehtävä ratkaisu yksinomaan lasten etua silmälläpitäen. Äitiä ei tässä voida ajatella, sillä nyt lasten elatusmaksut ja muut sosiaalituet ovat näemma hänelle tärkeimmät, lapset vasta toisella sijalla.

Asiassa on palloteltu vuosikausia, oikeusasiamiehellekään tehtyä kantelua ei vielä ole käsitelty.
Olisi korkea aika päästä tuloksiin. Lasten elämä on vielä pelastettavissa huostaanotolla. Vanhemmuuden tutkimisen tulosten mukaisesti uskon lasten päätyvän työssäkäyvän ja jo nyt kaikin tavoin lapsista huolta kantavan isän huoltajuuteen.