Petroskoi

Entinen Karjalan autonomisen sosialistisen Neuvostovallan pääkaupunki Petroskoi kolminesatoinentuhansine asukkainen valmistuu viettämään jotain Karjalan 90-vuotisjuhlaa, lienee saanut ehkä juuri tämän edellä mainitun mukamas autonomian vuonna 1920. Suuren juhlan kunniaksi on kaupunki pessyt kasvojaan melkoisesti. Niinpä sitten viime näkemän (seitsemisen vuotta) on rakennettu paljon uusia kerrostaloja ja vanhoja taloja maalattiin parast`aikaakin. Kaduilla oli jo katuvalopylväissä juhlaliputus, eri väriset liput hulmusivat Ääniseltä puhaltavassa tuulessa.

Näin kansaa viedään, ei ole niinkään väliä, että palkat ja eläkkeet ovat pieniä ja kaikki kallistuu jatkuvasti. Pitää sirkushuveja olla, ei leivällä ole niinkään väliä. Tämä tulee väkisinkin mieleen tavallisen kansan osaa ajatellessa, mutta tärkeintähän on miltä näyttää, ei niinkään mikä on todellisuus.

Niinpä saadessamme jo 19vuotta Petroskoin luterilaisen seurakunnan kirkoherrana toimineen Viktor Grinevitsin johdolla tutustua seurakunnan suureen uuteen hienoon kirkkoon saimme tietää, ettei seurakunnalla ole mahdollista maksaa lämmityksestä syntyvää suurta sähkölaskua. Muutama sata seurakuntalaista ei siihen pysty, seurakunta on siis meidän suomen kristittyjen varassa. Kirkko vihittiin viime syyskuussa, mutta se on yhä käyttökiellossa. Esim. sähkötyöt ovat vielä vähän keskeneräisiä. Suurin puute on kalusteista, jotka ovat kyllä valmiina, mutta väärässä paikassa eli Suomessa ja Ylivieskassa. Venäjä pitää niille niin korkeaa tullia, ettei niitä kannata tuoda eikä erikoislupaa Moskovastakaan ole saatu. Näin seurakunta kokoontuu yhä kaupungin laidalla olevassa entisestä omakotitalosta laajennetussa kirkossaan tämän keskellä kaupunkia Lohijoen rannalla olevan uuden kirkon sijasta. Eli, maassa maan tavalla!