Kansanvallasta taistellaan

Yli sata vuotta on kestänyt, kun vuonna 1906 hyväksytyn yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden tosiasiallinen toteutuminen on edessä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Alkujaan hyväksyttiin h´dontin mukainen kylläkin suhteellinen vaalitapa, joka kuitenkin on suosinut suurimpia puolueita. Tämä vääristymä ollaan siis vasta nyt oikaisemassa. Näin kauan on siis todellisen demokratian läpivieminen kestänyt maassamme. Valtapuolueet saavat kantaa siitä raskaan vastuunsa.

Saimme me entiset kansanedustajat olla yhdistyksemme 20-vuotisjuhlaseminaarissa kuulemassa tasokkaita esitelmiä kansavaltaisuutemme ja parlamentarismin synnystä ja kehittymisestä nykyhetkeen asti eduskunnan uudisrakennuksessa Pikkuparlamentissa.

Alustuksia pitivät professori Juhani Myllys kansanvallan synnystä ja parlamentarismista sekä dosentti Vesa Vares: Onko suomalainen parlamentarismi kriisissä.

Illalla nähtyyn suureen tv-keskusteluun pakkoruotsista liittyen kuulimme jo 1880-luvulla esiintyneen kaksi ryhmittymää fennomaanit ja svekomaanit säätyvaltiopäivillä ja kiistakysymyksenä jo silloin oli kielikysymys ja kielipuolueiden taistelu vallasta. Hyvin ovat ruotsinkieliset säilyttäneet asemansa, turhaan he eivät ole olleet hallituksessa yhtäjaksoisesti 30 vuotta.

Tämänpäivän asetelmiin liittyen myös eduskuntauudistuksen syntyvaiheissa 1906 oli ratkaisevaa kansanvaltaisuuden aikaansaaminen lähinnä kansan valtana vastakohtana silloinkin vallinneelle "herrojen" vallalle eli niin kuin professori Myllys totesi: Kansan syvien rivien nousu sosiaalidekraattien ja maalaisliiton toimesta korotti rahvaan ja alensi herrat ja muutti viraamiesvaltion kansan valtioksi. Nykyisen protestimielialan vallitessa näytetään olevan taas samassa tilanteessa ja PerusSuomalaiset ovat nyt tämän protestoinnin kanavana. Ei mitään uutta auringon alla!

Vares kertoi sitten eduskuntalaitoksen historian eri vaiheista päätyen v. 1987 alkaneeseen vakaan parlamentaalisuuden kauteen. Silloin kokoomuksen pitkä hallituspaitsio murtui ja myös tehty kassakaappisopimus presidentin tahdon mukaisella sinipunahallituksella. Tästä lähtien ovat hallitukset olleet vaalikauden mittaisia, koaliitiot ovat vaihdelleet vaalitulosten mukaisesti ja on käyty ns. pääministerivaaleja, vaikkei näitä asioita olekaan kirjoitettu mihinkään lakiin. edessä olevat vaalit voivat jälleen olla näissäkin mukamas omaksutuissa asenteissa muutosvaalit. Kansa sen ratkaisee.

Kahdeksan SM-kultaa KankU:n veteraaneille

Kirjoitin Kankaanpään Urheilijoiden joululehteen katsauksen ikämiesurheilijoittemme menestyksestä kuluvana vuotena:

Yleisurheilun suomenmestaruuskilpailuista hankkivat Kankaanpään Urheilijoiden ikämiesurheilijat vuoden 2010 aikana kahdeksan kultamitalia, kaksi hopeaa ja neljä prossimitalia. Tuojina oli seitsemän urheilijaa. Jorma Hietamäki sai neljä kultaa, kaksi hopeaaja yhden pronssimitalin. Seppo Kykkänen puolestaa juoksi tällä kertaa kaksi kultamitalia, samaan kahteen kultaa ylsi myös Osmo Villanen. Hannu Kortesluoma lennätti keihäänsä hopealle. Reino Penttinen juoksi kaksi pronssimitalia. Lisäksi pronssimitali ojennettiin M50 maastojuoksujoukkueelle Seppo Kykkänen, Veli-Pekka Vänni ja Jari Koskela.

SM-halleissa Oulussa Jorma Hietamäki otti M55 sarjassa 400 metrillä voiton ja samalla arvokkaan päänahan voittamalla Antti Loikkasen ajoin 1.01.55 ja 1.04.44. Pronssille Jorma juoksi pikamatkalla 60 metrillä 8.07.

SM-maastojuoksut järjestettiin edellisvuoden MM-maastoradalla Lahdessa, josta Seppo Kykkäsellä oli tuorreet muiston sekä henkilökohtaisesta että joukkue-maailmanmestaruudesta. Niinpä Seppo juoksikin sarjassaan M50 selvään voittoon, Veli-Pekka Vänni oli viides ja joukkuepronssin varmisti siis Jari Koskela.

Varsinaiset SM-yleisurheilukisat pidettiin Tampereen Ratin stadionilla tosi helteisessä säässä. Jorma Hietamäki urakoi neljässä lajissa, joista kolme päätyi mestaruuteen ja neljäs laji toiseen sijaan. Mestaruuteen oikeuttivat korkeus 156, 400m 59.30 ja 400 m aidat 1.05.97. Hopeamitali ripustettiin Jorman kaulaan 200 m juoksusta ajalla 26.37. Mainittakoon, että hallikisojen tappion takia Antti Loikkasta ei kesäkisoissa näkynyt lainkaan.

Seppo Kykkänen voitti lauantaina näytöstyyliin 5 000 m yli minuutilla hyvällä ajalla 16.19.08. Hän oli nopempi myös kaikkien nuorempien sarjojen juoksijoita. Sunnuntain hellekympillä Sepe niin´ ikään oli kierroksen johdossa jouduttuaan aivan loppukierroksilla keskeyttämään ankaran krampin takia.

Hannu Kortesluoma oli M55 sarjan maamme bravyyrilajissa keihäänheitossa tällä kertaa hopealla tuloksella 43.76 voitettuaan monena edellisvuotena mestaruuden. Lajissa oli yksitoista osanottajaa, joka sekin todistaa keihäänheiton suosiota Suomessa keihäänheittäjien luvatussa maassa.

M60 sarjaan noussut Reino Penttinen osoitti laajan skaalansa juoksemalla 800 m ja 10 000 m saavuttaen molemilla matkoilla pronssimitalit. 800 m aika oli 2.30.46 ja kympin aika tosi rankassa hellesäässä 40.18.75.

Sokerina pohjalla oli sitten M70 sarjassa viimmeistä vuotta kilpaileva Osmo Villanen voittaen molemmat lajinsa. Seipäässä hän otti kultaa tasatuloksella toiseksi tulleen kanssa tuloksella 250. Toinen mestaruus Osmolle tuli 300 m aidoissa 57.16. Ensi vuonna uudessa sarjassa Osmolta monipuolisuusihmeenä onkin lupa terveenä ollessaan odottaa mitalisadetta, olihan hän edelliskesän MM-kisojen kymmenottelussa viides.

PerusSuomalaiset vaietaan kuoliaiksi

Kun mikään ei ole auttanut ja PerusSuomalaiset vaan jyrää kuukaudesta toiseen, niin nyt on todenteolla laitettu viisaat päät yhteen: miten puolueen nousukiito pysäytetään. Ja kun puhuminen on aina vaan lisännyt kannatusta, on nyt keksitty uusi keino: totaalinen vaikeneminen.

Poissa puheista ja julkisuudesta, poissa mielistä ja kannatusluvuista. Näin tehtii aikoinaan jo SMP:llekin. Muistan liiankin hyvin, miten vaikeaa oli saada tiedotteitamme ja aloitteitamme julkisuuteen. Meidät yritettiin vaientaa yleisestä tietoisuudesta täydellisellä pimentämisellä. Olisiko nyt löydetty jälleen vanha keino, vanha konsti on tunnetusti parempi kuin pussillinen uusia.

Miten tähän päättelyyn voi tulla, onhan puolueestamme kaikilla tahoilla puhuttu ja nousuamme tutkittu ja kommentoitu lähes väsymiseen ja kyllästymiseen asti. Kuitenkin juuri tänään iski tämänkaltainen ajatus kahdestakin uutisesta, niin pääministeri Kiviniemen lausunnoista puoluevaltuustonsa kokouksessa Kajjaanissa kuin myös Hesarin politiikan toimittajan Unto Hämäläisen yliöstä pääkirjoitussivulla.

Pääministerihän kohdistaa tämänkertaisen haukkujaisensa pelkästään demareihin väittäen näiden vastustavan perusturvan parantamista ja keskittyvän vain ansiosidonnaisten etuuksien parantamiseen. Voipi olla perääkin.

Unto Hämäläisen tarkastelusta tulee peräti ihmeellinen tunto, kun hän pohtii koko kirjoituksensa ajan poliittisen vakauden ajan päättymistä ensi vaaleissa. Käsittelyssä on vain kolme suurta puoluetta, miten ne ovat ainakin viimeiset 28 vuotta aina muodostaneet selvän enemmistön 143 ja 148 kansanedustajapaikan välillä. Niistä aina kaksi on ollut hallituksessa ja vuorotteluperiaate on toteutunut niinkin, ettei kertaakaan kaikka kolme puoluetta ole voittaneet tai hävinneet yhtäaikaa.

Ja nyt uhkaakin käydä niin, että kaikki nämä kolme ovat häviämässä vaalit. Kun esim. viime vaaleissa ne saivat 146 paikkaa ja vaalijärjestelämämme epäoikeudenmukaisuudesta johtuen 12 paikkaa yli niille kuuluvan kannatusosuuden, uhkaa ensi vaaleissa ylimääräisten paikkojen katoamisen ohella yhteiseksi edustajamääräksi tulla vain 120, joten kahden varaan näistä kolmesta ei saada lujaa hallituspohjaa. Ja tätä Unto Hämäläinen kauhistelee.

Mutta ei hän vahingossakaan mainitse, mistä historiallinen muutos johtuu eli PerusSuomalaisten noususta. Näin koko puolue yritetään häivyttää, eihän sellaista ole olemassakaan, josta ei puhuta. Ja näin varmaan päästään eroo syntymässä olevasta ongelmasta, että tulisikin jotain muutosta maamme valtaapitävien koostumukseen. Kansahan pyrkii äänestämään väärin eikä sen protestimielialalle saa antaa sytykkeitä. Jatketaan vain entisellään vanhoissa raiteissa ajamista, ennemminhän pöljä kansa on vaihdettava kuin hallitusherrojamme ja -ladyjämme.

PerusSuomalaisten kannatusnousun syitä

Viikonvaihteen Iltasanomat pohtii koko aukeamalla, miksi PerusSuomalaisten kannatus on noussut viimeisten kuukausien aikana lähes nousukiidolla. Vaikka jo elokuussa lukema oli 10,7%, on se nyt marraskuussa 14,9%. Eduskuntavaaleista kasvua on 10,8%. Ja Timo Soinikin on pyrsselissä mukamas poissa näkyvistä, puolueelta Jutta Urpilaisen mukaan puuttuu puolueohjalmakin ja yksi ja toinen puolue on kaiken lisäksi julistanut PerusÄssät päävastustajakseen. Ja kuitenkin PS senkus vaan porskuttaa!

Iltasanomat on oikein Taloustutkimuksella kysellyt kansalaisilta syytä moiseen ja saanut vastauksiakin. Ja vastaus ei olekaan senkaltainen, mitä muut jatkuvasti yrittävät viestittää kertoessaan, etteivät suuret Gallup-numerot toteudu, koska Timo Soinia voi äänestää vain Udellamaalla. Kannattajista vain 6% luokkaa ovat he, joiden mielestä he ovat nyt PerusSuomalaisia juuri Timo Soinin persoonan takia.

Suurimmaksi kannatuksen syyksi paljastuukin yleinen protesti ja muutos nykymenolle, jopa 32% kokoomuksesta siirtyneistä on tätä mieltä ja kaikistakin keskimäärin 22%. Myös arvomaailman samanlaisuus vastaajien kanssa nousee korkeaksi 14% eikä mikään muu erikseen mainittu yksityinen syy saa 16% kannatuksen. Erillisasioista maahanmuuttopolitiikka on ajanut PerusSuomalaisiin nykyisistä kannattajista 9%, EU-kriittisyys 4% ja jätevesiasetus vain 2%.

Tutkija päättelee puolueen kannatuksen olevan huteralla pohjalla ja kääntyvän laskuun, koska yleisin syy olla kannattajana on tyytymättömyys nykymenolle. Haastateltu Timo Soini ei puolestaan tähän yhdy, koska jos näin kävisi, täytyisi ensin poistua protestien syyt, jotka eivät kuitenkaan mihinkään katoa. Ja protestoinnista noin yleensäkin Timo lohkaisee, että johan sinä olisit ihmeellinen ihminen, jos et protestoisi, jos jokin menee pieleen.

Kyselytuloksista Timoa ihmetyttää eniten, ettei puolueen EU-kriittisyydellä ole suurempaa osuutta kannnattajiksi siirtymiseen. Siihenkin Timolla on selitys: Ehkä ihmiset eivät vielä oikein edes tajua, kuinka syvä EU:n kriisi tulee olemaan.

Yhtenä hyvin suurena syynä kannattajiksi siirtymiseen on siis ollut arvomaailman samanlaisuus vastaajien kanssa, keskustalaisista siirtyneillä tämä on syynä jopa 23%. Ja olemmehan me ryvettymätön puolue keskustaan verrattuna, miksi ei siis äänestettäisi juuri meitä, joiden kautta tulee esiin voimakkaimmin ankara kriittisyys nykymenolle.

Nousukiitoko tasaantumassa

Viimeinen Yle-uutisten Taloustutkimuksella teettämä marraskuun gallup antoi taas mielenkiintoista tarkasteltavaa. Se on otsakoitu kertomalla demarien kannatuksen olevan alempana kuin koskaan. Myös on kerrottu keskustan alamäen kääntyneen ja puolueen nousseen toiseksi ohi demarien. Kokoomus on edelleen suurin laskusuunnasta huolimatta.

Edellisen lokakuun tulokseen verrattuna, jolloin PerusSuomalaiset saivat 1,8 % nousukiidon ja joka jo syyskuussakin oli noussut saman 1,8%, olisi kannatus nyt tasoittumassa, nousua on silti 0.6% ollen lukema nyt 14,9%, joka edellyttäisi nykyisen 5 kansanedustajan lukumäärän nousua kuusinkertaiseksi. Itse olen pitkään puhunut kansaedustajiemme luvun muodostuvat kaksinumeroiseksi ja luvun alkavan kakkosella.

Timo Soinikin käskee pitämään kiviä taskussa ja toppuuttelee kannatuslukujen olevan nyt ylärajoillaan ennustaen noin 10% lopullista tulosta. Näyttää kuitenkin aina vain satavan meidän PerusSuomalaisten laariin. Esim. galluptulosta kommentoidessaan Jutta Urpilainenkin happamasti totesi, ettei PerusSuomalaisilla ole ohjelmaa. Voi pyhä yksinkertaisuus. Nyt PS on 3,5% päässä demareista ja keskustaan matkaa on 3,7%. Virheät ovat perässä 5,8%.

Galluplukuja onkin mielenkiintoista verrata myös eduskuntavaalitulokseen. Sen mukaan nousijat ovat tosivähissä, PS:n 10,8% lisäksi löytyy vain virheiden +0,6%, vaikka niilläkin on kyllä laskua edellisgallupista. Muut ovatkin sitten hiipuvan kannatuksen kiroissa suurimpana nyt 1,0% noussut keskusta -4,5%. Demareilla on -3,5, kokoomuksella -1,2% ja vasemmistoliitolla-0,9%.

Selvennykseksi sen verran, kun aina löytyy viisastelijoita, että nämä %-luvut tarkoittavat prosenttiyksikköjä, niin kuin on tottuttu ilmoittamaan puoluekannatuksista puhuttaessa.

Joulu - ilojuhla verraton

Teemme parast´ aikaa Kankaanpään Urheilijoiden jokavuotista ennen joulua joka kotiin jaettavaa lehteä, johon laadin mieliämme herkistävästä joulusta oheisen joulukirjoituksen:


JOULU on jotain niin suurta, ettemme täysin ymmärrä kaikkea siihen liittyvää tunnettamme, muistojamme ja odotuksiamme. Emme kyllin osaa kuvata kaikkea sitä hyvää, mitä joulu meille tarjoaa. Tekee mieli liittyä runoilija Uuno Kailaan lapsifantasioihin hänen kuvatessaan sanoja: "On olemassa hyvin paljon sanoja. Sanat elävät ja minä voin ne nähdä. Toiset ovat rumia ja toiset kauniita". Hyvien sanojen joukkoon hän liittää äidin ja kesän, varauksin myös isän. Me kaikki varmasti lisäisimme siihen joukkoon myös JOULUN.

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä mielemme ja koko olemuksemme valtaava JOULU tulee väkevästi esiin Juhanin JOULUYÖN puheessa: Öitä on monia, mutta JOULU on vain kerran vuodessa, ja sen tähden iloitkaamme nyt. Iloitse, sinä JOULUHUONE, iloitse koko Israelin maa! Tänä yönä, tällä hetkellä on tapahtunut suuri ihme Babylonin kaupungissa.

On erinomaista että vuosi vuodelta joulu valtaa mielemme ja saamme iloita JOULUN sanomasta, pienen Jeesus-lapsen syntymästä meidän vianalaisten ihmisten Vapahtajaksi. Tätä joulun ydintä kaiken sen ympärille rakennetun kirkkaiden valojen, värien, lahjojen, ruokien keskellä saamme sisäistää esimerkiksi kirkontäyteisissä Kauneimmissa JOULULAULUTILAISUUKSISSA laulaessamme sydäntemme pohjasta rakkkaita laulujamme.

Taas kaikki kauniit muistot/ mun tulee mielehen:/ lumivalkeat pellot, puistot/ ja juhla Jeesuksen.

JOULUYÖ, juhlayö/ päättynyt kaikk´ on työ,/ kaks´ vain valveill´ on puolisoa/ lapsen herttaisen nukkuessa/ seimikätkyessään,/ seimikätkyessään.

Luo köyhän niin kuin rikkahan/ saa, JOULU ihana!/ Pimeytehen maailman/ tuo taivaan valoa!/ Sua halajan, sua odotan,/ sä Herra maan ja taivahan./ Nyt köyhän niin kuin rikkaan luo/ suloinen JOULUS tuo!

Tämä tunto ja rukousmieli olkoon meilläkin valmistautuessamme vastaanottamaan JOULUN suurta ilojuhlaan. Aivan samalla tavalla myös Siionin virsien uudistaja Vilhelmi Malmivaarakin rukoilee: Juuri meille kylmenneille Jeesus avuks tullut on. Kiitä, kiitä Herraa siitä, usko vaikk´ oot mahdoton. Nyt on sulla, nyt on mulla, ILOJUHLA verraton.

Kuuluisa Nuiva Manifesti

Tässä luettavaksesi ja harkittavaksesi PerusSuomalaisten laatima kuuluisa
Manifesti
Manifestin allekirjoittajat


Eduskuntavaalien lähestyminen sekä maahanmuuttoasenteita kartoittaneet mielipidekyselyt ovat saaneet lähes kaikki puolueet hätääntymään. Kriittistä maahanmuuttokeskustelua vaativat nyt kilvan poliitikot vasemmalta oikealle. Ne samat poliitikot, joille kuuluu kunnia jo kaksikymmentä vuotta jatkuneesta maahanmuuton ja maahanmuuttajien kritiikittömästä ylistyksestä ja ongelmien lakaisusta maton alle.

Tälle ”uuskriittiselle” liikehdinnälle on ominaista, että kritiikki kohdistuu yksinomaan kotoutukseen. Varsinkin siihen, että kotouttamiseen ei ole käytetty riittävästi rahaa. Maahanmuuton ongelmat, joiden olemassaoloa ei sentään enää kiistetä, nähdään haasteena, josta kyllä selvitään, kunhan vain resursseja lisätään.


Sen sijaan itse maahanmuutto, etenkin humanitaarinen maahanmuutto kolmannesta maailmasta, nähdään luonnonvoiman kaltaisena ilmiönä, jonka edessä nostetaan kädet pystyyn.Me allekirjoittaneet perussuomalaiset ehdokkaat vuoden 2011 eduskuntavaaleissa haluamme kyseenalaistaa tämän lähestymistavan. Me emme usko, että maahanmuuton ja monikulttuurisuuden ongelmat olisivat ratkaistavissa suurellakaan rahalla. Jos ne olisivat ratkaistavissa, miksi niitä ei ole jo ratkaistu? Resurssit ja niiden kohdentaminenhan ovat juuri niiden valtapuolueiden käsissä, jotka nyt vaativat lisäpanostuksia kotouttamiseen. Jos ongelmat olisivat ratkaistavissa, miksi yksikään Länsi-Euroopan maa ei ole ratkaissut niitä? Miksi ja miten Suomi onnistuisi siinä, missä kaikki muut ovat epäonnistuneet?Toisaalta katsomme, että vaikka monikulttuurisuuden haittoja voidaankin hillitä tai ainakin peitellä suurilla rahallisilla satsauksilla, tällaiset toimenpiteet tyypillisesti johtavat vähemmistöihin kuuluvien suosimiseen enemmistöön kuuluvien kustannuksella ja siten lisäävät epäoikeudenmukaisuutta ja katkeruutta sekä myrkyttävät väestöryhmien suhteita. Esimerkkinä voidaan mainita se, että Helsingin kaupunki majoittaa työttömiä maahanmuuttajia kovan rahan luksusasuntoihin, jotta maahanmuuttajat eivät kasautuisi lähiöihin. Vaikka ghettoutumisongelma on todellinen, tapa, jolla sitä yritetään ratkaista, on muista syistä sietämätön.Huono maahanmuutto ei ole luonnonvoima. Se on poliittinen valinta.


Irtisanoutuminen monikultturismista

Suomen tulee luopua nykyisestä, muualta Länsi-Euroopasta ja varsinkin Ruotsista kopioidusta monikultturistisesta valtioideologiasta, erilaisuuden ihannoimisesta ja itsetarkoituksellisesta ylläpidosta.Edellä sanottu tarkoittaa sitä, että julkinen valta turvaa kaikille yhtäläisen vapauden ylläpitää omaa kulttuuriaan, kieltään, identiteettiään ja uskonnollista vakaumustaan, mutta ei ryhdy vähemmistöidentiteettien rahoittajaksi. Maahanmuuttajien uskonnollisten ja kulttuurillisten erityistarpeiden tyydyttäminen ei mielestämme kuulu veronmaksajien rahoittaman Suomen valtion ydintoimintoihin.

Monikultturismista luopuminen merkitsee myös sitä, että maahanmuuttajien yksilöllisten oikeuksien loukkauksia ei katsella läpi sormien "yhteisöllisten oikeuksien" varjolla. Lasten, niin tyttöjen kuin poikien, sukuelinten rituaalisilpomiset on kriminalisoitava yksiselitteisesti, ja niistä on säädettävä riittävän ankarat seuraamukset. Yhteiskunnan on aktiivisin toimin ehkäistävä maahanmuuttajanaisten jäämistä kotiin ja kielenopetuksen sekä muiden tehokkaiden kotoutustoimien ulkopuolelle. Järjestettyjä ja pakkoavioliittoja sekä tosiasiallista moniavioisuutta vastaan on taisteltava päättäväisesti. Uskonnonvapaus ja oikeus uskonnosta luopumiseen on turvattava myös vähemmistöryhmien jäsenille.Uusien vähemmistökielten opetuksesta julkisin varoin peruskouluissa tulee luopua. Vastaavasti keskeiselle sijalle kotouttamisessa tulee nostaa kaikkia maahanmuuttajia koskeva suomen kielen opetus. Opetukselle on asetettava selkeät oppimistavoitteet. Toimeentulotuki on sidottava kielen opiskeluun ja asetettujen oppimistavoitteiden saavuttamiseen.Edelleen monikultturismista luopuminen tarkoittaa sitä, että eri maahanmuuttajaryhmät sopeutuvat suomalaisiin viranomaiskäytäntöihin eikä päinvastoin. Terveydenhoitohenkilökunnan, poliisin ja muiden toimijoiden muutenkin niukkoja ajallisia ja rahallisia resursseja ei pidä haaskata erilaisiin kulttuurisensitiivisyys- ja toiseudenkohtaamiskoulutuksiin.Suomen tulee olla tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa noudatetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa. Tasa-arvoa ei ole se, että kaikki tulevat maaliin yhtä aikaa, vaan se, että kaikki saavat lähteä liikkeelle samalta viivalta ja yhtä aikaa. Minkäänlaisia etnisiin kiintiöihin tai positiiviseen syrjintään perustuvia käytäntöjä ei pidä sallia esimerkiksi julkisessa rekrytoinnissa. Vastaavasti vähemmistöjen edustajille ei tule uskonnollis-kulttuurisin perustein myöntää erivapauksia työtehtävien hoidossa. Esimerkkinä voidaan mainita muslimilääkärit ja -hoitajat, jotka kieltäytyvät hoitamasta vastakkaista sukupuolta olevia potilaita.


Turvapaikanhakijat


Äärimmäisen pieni osa Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista saa turvapaikan, mikä johtuu siitä, että äärimmäisen pieni osa turvapaikanhakijoista on kansainvälisten sopimusten tarkoittamia pakolaisia, joiden suojeluun Suomi on sitoutunut. Suurin osa turvapaikanhakijoista on liikkeellä taloudellisista syistä tai lähtömaan yleisten olosuhteiden vuoksi. Esimerkiksi Somaliasta saapuvista turvapaikanhakijoista saa vuosittain turvapaikan vain mitätön murto-osa, mutta oleskelulupa ns. toissijaisen suojelun nojalla myönnetään joko heti tai valitusprosessin jälkeen suurimmalle osalle.Sosiaalinen siirtolaisuus tulee Suomelle suunnattoman kalliiksi, aiheuttaa ghettoutumisen kaltaisia ongelmia ja luo yhteiskunnallisia jännitteitä sekä syö viranomaisten resursseja. Tämän vuoksi sosiaalista siirtolaisuutta on vähennettävä ennen kaikkea vähentämällä Suomen houkuttelevuutta sosiaalisten siirtolaisten näkökulmasta.

Tulemme kansanedustajina ajamaan esim. seuraavia toimenpiteitä:Suomi ottaa käyttöön pikakäännytyksen, jossa ilmeisen perusteeton (kuten toisen EU-maan kansalaisen tekemä) turvapaikkahakemus käsitellään ja hylätään 24 tunnin aikana ja käännytys pannaan toimeen välittömästi. Nykyisen hallituksen toimenpiteet Romanian kansalaisten tekemien hakemusten suhteen ovat täysin kosmeettisia.Suomi lopettaa rahallisen toimeentulotuen maksamisen vastaanottokeskuksissa asuville turvapaikanhakijoille. Nykyhallituksen toimeentulotukeen tekemät leikkaukset ovat kosmeettisia, koska Suomen maksamat tuet ovat edelleen koko EU:n suurimpia. Turvapaikanhakijoille tulisi kustantaa ruoka, asuminen ja välttämättömät terveydenhoito- sekä vaatetuskulut mutta ei muuta.Kaikista kielteisistä turvapaikkapäätöksistä valitetaan, minkä vuoksi valitusprosessia on yksinkertaistettava ja lyhennettävä. Sellaiset inhimilliset siteet, jotka ovat syntyneet vasta haku- tai valitusprosessin aikana, eivät voi olla peruste oleskeluluvan myöntämiselle tai kielteisen päätöksen kumoamiselle.Kaikki ns. Dublin-tapaukset on palautettava siihen EU-maahan, johon he ovat ensimmäiseksi saapuneet. Euroopan unionin tasolla on ajettava sellaista mallia, että Dublin-tapausten käännyttämisestä aiheutuneet kulut voidaan periä siltä jäsenmaalta, johon turvapaikanhakijaon ensimmäiseksi saapunut. Tämä kannustaisi lähinnä Kreikkaa, Italiaa ja Espanjaa tehostamaan ulkorajojen valvontaa ja toisaalta luopumaan nykyisestä roolistaan läpikulkumaina.

Kiintiöpakolaiset


Nähdäksemme kiintiöpakolaisjärjestelmä ei ole yhtä ongelmallinen kuin ns. spontaanit turvapaikanhakijat, koska se antaa Suomelle mahdollisuuden hallita muuttovirtaa. On kuitenkin muistettava, että vain muutamalla maailman maalla on käytössä pakolaiskiintiö, eikä mikään kansainvälinen sopimus velvoita Suomea sellaiseen.Kiintiöpakolaisten määrä on sopeutettava yleiseen taloudelliseen kehitykseen. Jos julkisia menoja ja palveluita leikataan, myös pakolaiskiintiötä on leikattava. Tulijoiksi pitää ensisijaisesti valita sellaisten kansallisten ja uskonnollisten ryhmien jäseniä, joiden sopeutumis- ja kotoutumisennuste on kokemusperäisesti hyvä.


Ghettoutuminen pysäytettävä alkuunsa


Suomi seuraa ghettoutumiskehityksessä muun Euroopan esimerkkiä. Humanitaariset maahanmuuttajat hakeutuvat oleskeluluvan saatuaan kaupunkien lähiöihin. Näin syntyy vähemmistöjen enklaaveja, joiden sisällä elävillä ihmisillä ei ole kontaktipintaa normaalin yhteiskunnan kanssa eikä tarvetta tai edellytyksiä oppia kunnolla suomea. Jatkuva mekkalointi Euroopan kaupunkien maahanmuuttajalähiöissä kertoo, mikä Suomea nykymenolla odottaa.Ei ole mitään järkevää syytä asuttaa työttömiä maahanmuuttajia verovaroilla kaupunkeihin, joissa asumisen hinta on kaikkein korkein. Maahanmuuttajien suosiminen asuntojonoissa on omiaan myrkyttämään kantaväestöön kuuluvien asenteita, minkä lisäksi maahanmuuttajille jaetut asunnot ovat pois niiltä pienituloisilta, joille olisi työn kannalta tärkeää asua paikkakunnalla, mutta joilla ei ole varaa yksityisen sektorin vuokriin.Katsomme, että kuntia on kiellettävä hyväksymästä asuntojonoihinsa sellaisia maahanmuuttajia, joiden asumisen tosiasiallinen maksaja on valtio tai kunta itse. Humanitaariselle maahanmuuttajalle tulee osoittaa asunto sieltä, mistä asuntoja on edullisesti saatavilla. Hän on vapaa muuttamaan uuteen osoitteeseen heti, kun hän pystyy itse vastaamaan asumismenoistaan.


Kotoutus uusille urille


Hallitsemattoman maahanmuuton kannattajat vetoavat usein siihen, että Suomi onnistui sijoittamaan myös talvisodan alla evakkoon lähteneet lähes puoli miljoonaa karjalaista. Lisäksi muistutetaan, että Yhdysvallat on hyvä esimerkki onnistuneesta monikulttuurisesta yhteiskunnasta.Kannatamme lämpimästi sitä, että Suomi luopuu nykyisestä, vastikkeettomiin tulonsiirtoihin perustuvasta ja passivoivasta kotouttamispolitiikastaan ja ottaa oppia sekä Yhdysvaltain käytännöistä että karjalaisevakkojen asuttamisesta.Maahanmuuttajalle maksettavalle toimeentulotuelle tulee Yhdysvaltain tapaan asettaa takaraja, esim. yksi vuosi. Harkittavaksi voidaan myös ottaa toimeentulotuen korvaaminen valtion myöntämällä tai takaamalla matalakorkoisella tahi korottomalla kotoutumislainalla, jonka maahanmuuttaja joutuu tietyn ajan puitteissa maksamaan takaisin. Tällä tavoin autettiin alkuun myös karjalaisevakot.Suomalaiset veronmaksajat rahoittavat asiointitulkkausta henkilöille, jotka ovat asuneet maassa vuosikausia. Tällainen loputon vastaantuleminen ei kannusta kielen opiskeluun. Katsomme, että välttämättömissä kotouttamiseen liittyvissä toimenpiteissä valtion tulee kustantaa tulkkaukset korkeintaan ensimmäisten kolmen vuoden ajalta siitä päivästä lukien, kun oleskelulupa on myönnetty. Tämän jälkeen kustannukset, jos tulkkauksia järjestetään, maksaa aina se taho, joka tulkkausta tarvitsee.


Perheiden yhdistäminen hallintaan


Perheenyhdistämismekanismista on tullut tärkein sosiaalisen siirtolaisuuden kanava, ja järjestelmää on sen törkeän hyväksikäytön lopettamiseksi kiristettävä tuntuvasti.Laki asettaa perheenyhdistämistä hakevalle, Suomessa asuvalle maahanmuuttajalle toimeentulovaatimuksen. Tämä vaatimus ei kuitenkaan ulotu niihin, jotka ovat saaneet oleskeluluvan humanitaaristen syiden nojalla. Tämän johdosta esimerkiksi kaikilla Suomesta oleskeluluvan saaneilla somaleilla, irakilaisilla ja afgaaneilla on oikeus perheenyhdistämiseen, vaikka he olisivat kokonaan tulonsiirtojen varassa.Katsomme, että vaatimus itsenäisestä toimeentulosta ja kyvystä huolehtia taloudellisesti myös Suomeen kutsuttavasta perheenjäsenestä ulotetaan kaikkiin maahanmuuttajiin, pois lukien ne, jotka ovat kansainvälisten sopimusten tarkoittamia pakolaisia. Tanskan mallin mukaisesti voidaan edellyttää esimerkiksi, että perheen yhdistämistä hakeva henkilö ei saa olla nauttinut toimeentulotukea viimeisten kahden vuoden aikana.


Oleskeluluvan edellytysten päättyminen

Vakavaan rikokseen tai toistuviin rikoksiin syyllistyneet maahanmuuttajat on karkotettava maasta riippumatta siitä, millaiset olosuhteet alkuperämaassa vallitsevat. Osoittamalla piittaamattomuutta Suomen lakeja ja suomalaisia kohtaan maahanmuuttajan on katsottava luopuneen vapaaehtoisesti niistä oikeuksista ja eduista, jotka Suomi on hänelle tarjonnut.Mikäli humanitaarisista syistä oleskeluluvan saaneen todetaan vierailevan lähtömaassaan esimerkiksi lomailemassa tai sotimassa, tai jos hän lähettää sinne lapsiaan "kulttuuria oppimaan", on todettava, että hän ei tosiasiallisesti ole suojelun tarpeessa, ja hänen oleskelulupansa on peruutettava.Nähdäksemme oleskelulupa on peruutettava myös, jos käy myöhemmin ilmi, että se on myönnetty valheellisten henkilöön, lähtömaahan tai olosuhteisiin liittyvien tietojen nojalla. Toisin kuin nykyään, viranomaisille valehtelun tulee johtaa seurauksiin.Edelleen katsomme, että oleskelulupa on peruutettava, mikäli sen saaneen henkilön on todettu järjestävän laitonta maahanmuuttoa Suomeen tai EU:n alueelle tai jos hän on lähettänyt Suomesta varoja jollekin kotimaassaan käytävän aseellisen konfliktin osapuolelle tai terroristijärjestölle.

Kansalaisuus on palkinto

Mielestämme kansalaisuuden tulee olla palkinto ja tunnustus jo tapahtuneesta integroitumisesta. Sen ei pidä olla etukäteislahja, jolla maahanmuuttajaa maanitellaan kotoutumaan. Pelkkä Suomessa vietetty aika ei voi olla peruste kansalaisuuden myöntämiselle, ei edes humanitaaristen maahanmuuttajien kohdalla. Varsinkaan kielitaitovaatimuksia ei pidä höllentää, kuten valmisteilla olevassa uudessa kansalaisuuslaissa tehdään.Katsomme, että Suomen tulisi ottaa käyttöön ns. ehdollinen kansalaisuus. Se voitaisiin myöntää esim. viiden vuoden maassaolon jälkeen muiden ehtojen (kielitaito, ei huomattavaa riippuvuutta tulonsiirroista, ei merkittävää rikoshistoriaa) täyttyessä. Ehdollinen kansalaisuus sisältäisi täydet kansalaisoikeudet, mutta se voitaisiin peruuttaa, jos kansalaisuuden myöntämisen edellytykset lakkaisivat. Kansalaisuuden ehdollinen kausi voisi kestää esim. kymmenen vuotta.

Maahanmuuton kustannukset selvitettävä

Istuvan hallituksen maahanmuuttoministeri on kieltäytynyt teettämästä selvitystä maahanmuuton kustannuksista. Katsomme, että sitten, kun maahanmuutto-ongelman paisuminen on tiukentuneen lainsäädännön ja käytännön avulla saatu pysähtymään, on aika katsoa taaksepäin. Ehdotamme riippumattoman "totuuskomission" luomista selvittämään, mitä humanitaarinen maahanmuutto on tosiasiallisesti tullut maksamaan suomalaisille viimeisten 20 vuoden aikana.”Totuuskomission” tehtävänä on selvittää myös maahanmuuttoasioista vastaavien virkamiesten ja poliitikkojen toimintaa samalta ajanjaksolta. Mikäli taustalta paljastuu taloudellisen edun tavoittelua, virka-aseman väärinkäyttöä, virkavelvollisuuksien rikkomista tahi lain kirjaimen tai hengen vastaisia kirjoittamattomia sääntöjä tai ohjeistuksia, asianosaiset henkilöt on saatettava oikeudelliseen vastuuseen.

Nykymuotoinen kehitysapu lopetettava

Nähdäksemme Suomen ei valtiona tule esiintyä globaalina, eettisenä toimijana. Suomen valtio on ensisijaisesti asiakasomistajiensa eli veroja maksavien kansalaisten edunvalvontamekanismi. Sen ydintehtäviin kuuluu suomalaisten hyvinvoinnin edellytysten turvaaminen.Suomi siirtää vuosittain lähes tuhat miljoonaa euroa suomalaisten veronmaksajien rahaa kehitysmaihin. Summaan on vielä lisättävä EU:n ja YK:n jäsenmaksuihin sisältyvä kehitysapu. Tällaiset rahansiirrot eivät nähdäksemme kuulu valtion ydintoimintoihin, varsinkaan aikana, jolloin samainen Suomen valtio ottaa joka kuukausi tuhat miljoonaa euroa uutta velkaa, ja varsinkaan, kun nykymuotoisen kehitysavun näytöt kehitysmaiden elinolojen edistämisessä ovat parhaimmillaankin kyseenalaiset.Katsomme, että nykymuotoinen, valtion budjetista maksettava kehitysapu on lakkautettava kokonaan.Budjettirahoitteisen kehitysavun tilalle esitämme vapaaehtoista kehitysyhteistyömaksua. Veroilmoituksen yhteydessä kansalaisella olisi mahdollisuus suorittaa haluamansa kokoinen summa kehitysyhteistyötarkoituksiin. Esimerkiksi vuonna 2015 kerätyistä maksuista muodostuisi Suomen kehitysyhteistyöbudjetti vuodelle 2017. Tällä tavoin globaalia vastuuta kokevilla kansalaisilla säilyisi mahdollisuus tukea kehitysmaita, mutta maailmanparantaminen tapahtuisi omasta eikä jonkun muun kukkarosta.Kehitysavun kohdentamisen tulee olla valtion, ei kansalaisjärjestöjen, vastuulla, ja avun myöntämiselle on asetettava erittäin tiukat ehdot. Minkäänlaista kulttuurirelativismia ei tule avun saajien suhteen harjoittaa. Kehitysmaiden - ja koko maailman - suurin ongelma on tällä hetkellä väestöräjähdys, joka puolestaan liittyy kiinteästi naisen alistettuun asemaan ja koulutukseen. Kehitysmaalle maksettava tuki on sidottava paitsi demokratian edistämiseen ja hyvään hallintoon myös syntyvyyden sääntelyyn ja siinä saavutettuihin tuloksiin sekä naisen aseman kohentamiseen ennen kaikkea koulutuksen ja perhelainsäädännön keinoin.

Ei maahanmuuttoa vastaan vaan paremman maahanmuuton puolesta

Emme hyväksy yksinkertaistavaa vastakkainasettelua "tiukan" ja "löysän" maahanmuuttopolitiikan välillä. Politiikan on oltava tiukkaa sellaisen maahanmuuton osalta, jonka vaikutukset suomalaiselle yhteiskunnalle ovat kielteiset. Suomella ei ole varaa eikä velvollisuutta toimia maailmanlaajuisena sosiaalivirastona.Sen sijaan katsomme, että Suomen on oltava avoin sellaiselle maahanmuutolle, jonka vaikutukset ovat neutraalit tai myönteiset. Tämä merkitsee sitä, että maahanmuuttaja, joka sopeuttaa ja elättää itse itsensä, on tervetullut.Tavalliset maahanmuuttajat arvostavat samoja asioita kuin tavalliset suomalaisetkin: kohtuullisia veroja, hyvää koulutusjärjestelmää, yhteiskuntarauhaa, turvallisuutta. Huono maahanmuutto nakertaa pohjaa näiltä vetovoimatekijöiltä. Mitä avokätisemmin Suomi kohtelee sosiaalisia maahanmuuttajia, sitä vähemmän Suomi pystyy kilpailemaan hyvistä ja osaavista maahanmuuttajista.

Allekirjoittajat

Vennamolaisuuden kolmas tuleminen

23.11.2010 0:31, Anssi Joutsenlahti kirjoitti kommenttina Satakunnan Kansan pääkirjoitukseen:
Kolmas kerta toden sanoo kertoo suomalainen sananlasku. Niinpä kun SK:n pääkirjoituksessa pohditaan vennamolaisuuden toista tulemista, voin siihen todeta näköpiirissä olevan jo kolmannen tulemisen. Ensimmäinen oli todella 18 kansanedustajaa v.1970. Toisessa sain olla itsekin mukana, kun v.1983 saimme 17 kansanedustajaa ja myös kaksi ministeriä. Kolmas aalto näyttää nyt sanovan toden, aikaisemmin parhaimmillammekin olemme saaneet 10% luokaa olevia gallup-lukemia, nythän ne näyttävät jo yli 14%.

Kun pääkirjoituksessa viitattaan hienostoperheiden edustajien lähteneen kosiskelemaan kansaa, niin ei se oikein sovi meihin perussuomalaisiin. Timo Soini itse on maisterisjätkä syntyjään Raumalta, vanhempansa ovat syntyjään maalaistaustalta äiti maatalosta ja isä Karkun Heinoosta ja heidän ammattinsakin ovat teknikko ja lastenhoitaja. 24 vuotta kansanedustajanamme toiminut työn ohella itseopiskellut nimismies Raimo Vistbacka on samoin maanviljelijäperheen lapsi Kauhavalta, vain pari johtajaamme mainitakseni. Kun aina on vähätelty, ettei joukossamme ole kyvykkäitä eikä näkyviä ehdokkaita, niin eikö ole hyvä, että tavallisten kansanmiesten ja naisten lisäksi joukostamme löytyy jopa professoreita ja tohtoreita eli teoriaherrojakin Veikko Vennamoa lainatakseni. Ja ehdokkaiden tunnettavuuttakin riittää esim. meillä Satakunnassa eri puolilta olevia suuria äänimääriä kunnallisvaaleissa saaneita valtuutettuja.

Eikä se pääkirjoituksessa mainittu äänikynnyskään Satakunnassa pelota, siksi torjuimme vaaliliitonkin, olemmehan aina olleet perussuomalaiste parhaita vaalipiirejä, miksei siis nytkin. Satakunnan äänikynnnys lienee 9% luokkaa. Niin jotta täälläkin voi liittyä turvallisin mielin kolmanteen tulemiseemme. Kun kolmas kerta toden sanoo, se todistaa meillä olevan kansan syvissä riveissä tilausta. Uskon myös, että olemme jotain oppineet ja näin tulleet politiikkaan jäädäksemme emmekä miksikään tähdenlennoksi enää tällä kertaa.

Anssi Joutsenlahti PS
Kankaanpään kaupunginvaltuuston 2.vpj

Väriä vai pelleilyä

Kaupunginhallituksessa oli poikkeava voimasuhde ja esillä kaksi viime aikoina yleisemminkin kaupungissamme mieliä kuohuttanutta asiaakin, jotka tavallaan liittyivät toisiinsa.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtajan eron myöntämisestä ja uuden valinnasta kirjoittaessani totesi toivomuksena, että tämä surkuhupaiseksikin muuttunut juupas eipäs - leikki olisi päättynyt siihen. Mutta hallitukseen oli kaupunginjohtaja tuonut kuitenkin taas juupas-ehdotuksen eli asian palauttamisen takaisin valtuustolle. Oli saatu pyynnöstä mukamas uutta selvitystä kuntaliitosta, vaikka jo asiaa valtuustokäsittelyyn vietäessä kyllä hartiavoimin sitä tutkittiin. Kuntaliitosta oli nyt kaupunginjohtajan pyynnöstä vastattu tyypilliseen lakimiehen tapaan, että saattahan se olla niinkin, mutta saattaahan se olla toisinkin eli lakimiehen käsityksen mukaan asiassa oli menetelty lain vastaisesti. Ei kuitenkaan tuotu esiin mitää lain ehdotonta tulkintaa.

Meillä valtuutossahan käsiteltiin puheenjohtajan eroanomus ja saatettiin tiedoksi myös hänen ilmoituksensa eroamisensa peruuttamisesta. Yksimielisesti myönsimme eron ja valitsimme uuden puheenjohtajan. Nyt mukamas olisi asia ollut palautettava uudelleen valtuustoon, miksikä se siellä olisi muuttunut. Näin äänestimme äänin 5-2 yksi tyhjä, ettei kaupunginjohtajan ehdotus antanut mitään aihetta palauttaa asiaa valtuustoon. Näin siis uusi valittu puheenjohtaja keskustan kansanedustajaehdokkaaksikin jo nimetty Jorma Lepistö pitää edelleen uuden Kankaanpään ykköspaikkansa. Jos jollakin on kanttia tutkituttaa päätöstä hallinto-oikeudessa, niin sittenpähän saadaan lain tulkinta sieltä ja käsittely voipi jatkua korkeimmassa hallinto-oikeudessa, joka sitten antaisi lopullisen ennakkopäätöksensä. Tällaista asiaa ei ennen ole oikeusvaltiossamme nähty.

Toinen asia, jonka kaupungin johto pyysi pöydälle, oli Pauli Lanteen tekemä oikaisuvaatimus tehdystä päätöksestä äänin 4-4 puheenjohtajan äänen ratkaistessa puunjalostustehtaan Kankaanpäähän tulonsa ehdoksi laittamasta 64 000 euron myöntämisestä Alpo Kulmalan hallien pihamaan päällystämiseen yms. Meille ilmoitettiin asian olevan ilmassa eli hanketta puuhaamassa olevat Auran veljekset ovat luopumassa yrityksestä. Ei se ainakaan olisi ollut kuten meille uskoteltiin mitään uutta innovaatiota markkinoille tuottava kuumakäsiteltyä puuta valmistavana tehtaana, rautakaupasta saa jo nyt vastaavaa puuta jokainen siitä kiinnostunut.
Näin annoimme asian jäädä pöydälle, vaikka äänestyksessä olisimme saaneet enemmistön Lanteen oikaisuvaatimuksen taa. On uskottava meille annettua informaatioita, vai oliko se sittenkin vaan tarkoituksellista disinformaatiota. Aika senkin näyttää. Ja johtopäätöksiäkin osaamme kyllä tehdä.

Hajoaako EU luultua nopeammin

Kreikka,Irlanti, Portugali. Siinä kolme kirosanaa, jotka aikanaan teologissa tiedekunnassa olivat henkilönimiä, muttei viitsi niitä tässä luetella. Kuitenkin nämä kolme maata aiheuttavat niin meillä koti-Suomessa kuin koko EU:ssa vakavaa pohdintaa. Timo Soinin kuuluisa slogan: Missä EU, siellä ongelma, on toteutumassa korkojen kanssa ja jopa uskottua nopeammin.

Jyrki-boy se vasta helisemässä on. Hän on joutunut myöntämään tehtyjen stressitestien tehottomuuden Irlannin pankkien kurjan tilan selvittämisessä. Myöskään hänen kotimaan kovan paineen aiheuttanessa ahdingossa vaatimansa Irlannin lainojen vakuudet eivät ottaneet tulta. Näin hän nyt valtiovarainministerinä joutuu esittelemään eduskunnalle Suomen osuutta noin 90 miljardista eurosta. Ei käy katteeks kokoomuksen nappulaliigalaista Jyrkiä.

Takanahan on kansassa kovan vastustuksen nostattanut Kreikan tukeminen lainarahoilla. Eikä tämä rahan syytäminen mukamas lopu tähän, vuoroaan odottaa oven takana Portugali. Tämä on vuorossa sitten kun Irlannnin ongelmiin saadaan ratkaisu. Apupaketit kuulemma pysäytetään siihen, sillä suurempia maita, joista Espanja olisi myös anelemassa apua, ei euroalue enää kykenisi tukemaan.

Ja kaikki tämä tehdään myös meidän suomalaisten takia, meitä suojellaan: työpaikkoja, verotuloja. Uskokoon ken tahtoo. Yksinkertaisempaa olisi erottaa talousavun tarvitsijat rahaliitosta, jotta omalla valuutallaan ja devalvaatioilla voisivat hoitaa budjettejaan kuntoon.

Kaunko tämä tällainen EU kestää. Se on nyt joutunut jopa Helsingin Sanomien pääkirjoittaja toteamaan kirjoituksessaan otsakkeen mukaisesti Laajentumisen humalasta talouskrapulaan.

Miksi PerusSuomalaisista puhutaan.

Ei savua ilman tulta. Ja siitä puhe, mitä pelätään. Suvi Lindenin puhumiset vähän vaikka sivu suunsakin PerusSuomalaisten pelosta ovat siitä hyvänä esimerkkinä. Mutta kaikki puheet vaan satavatkin meidän PerusÄssien laariin päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta. Eli politiikassa pätee yhä edelleen vanha lainalaisuus, että puhuttakoon hyvää tai pahaa, pääasia että puhutaan.
Hiljaisuus ja vaikeneminen olisi kaikkein pahinta, sillä silloin voitaisiin myös unohtaa. Tärkeintä on siis olla näkyvissä. Sitä itsekin noudatan esim. olemalla viikko viikon jälkeen torstaisin Kankaanpään toripäiväkuvioissa.

Viikon Suomen Kuvalehdessä politiikkatoimittaja Tuomo Lappalainen pohtii myös jatkuvaa PerusSuomalaisten näkyvissäoloa todeten median kohtelevan puoluettamme silkkihansikkailla sanoen Soinin puheille vain hörähdeltävän hyväntahtoisesti. Kun kaikki ns. suuret puolueet ovat vaikeuksissa, on helppoa vetäytyä sen taa, että vika löytyy hampaattomasta medista, ei omasta politiikasta.

Lappalainen toteaa PerusSuomalaisten kannatuksen räjähdysmäisen kasvun omalta osaltaan aiheuttaneen kirjoittelun runsauden. Kumpi on ennen muna vai kana, mutta media ei synnyttänyt puolueen kannatuskasvua, mutta tavoilleen uskollisena se on sitten peesaillut sitä muodin harjalla. Kirjoittaja kyllä sitten varoittaa myötäsukaisuudesta voivan tulla myös meille PerusSuomalaisille rasitteenkin lopettaen jokaisen arvonsa tuntevan toimittajan unelmana olevan saada todistaa, ettei keisarilla ole vaatteita.

Vaatteita tai ei, mutta viikon Apu-lehdessä päätoimittaja Matti Saari pääkirjoituksessaan kuitenkin edelleen pohtii voiko Soinia pysäyttää sanoen puolueen kulkevan kohti suurta vaalivoittoa. Hän toteaa lisäksi puolueen linjausten sopivan monenlaisiinkin hallituskoalitioihin.
Samassa lehdessä politiikan kirjoittaja Yrjö Rautio kommentoi Uusipaavalniemen siirtymistä niin, että Helsingin ehdokkaista Uusipaaavalniemestä ja Halla-ahosta voi Soinille tulla vielä tuplapäänsärky ennustaen vaalivoittajan kohtaloa kauheaksi. En jaksa pelätä, olenhan siellä minäkin valamassa öljyä laineille, joiden ei edes tarvitse nousta myrskyksi muutenkaan. Olemmehan vähäväkisten asialla emme omallamme.

Siioninvirsiseuroissa

Porin siioninvirsiseuroissa oli sikäli jopa poikkeuksellista, että siellä oli peräti kuusi kankaanpääläislähtöistä osallistujaa, joista kaksi toimi puhujinakin ja yksi vakikävijä Jouko Kallioniemi vielä oli poissakin.

Tuula tyttönimeltään Juntunen, sittemmin Hämeenkorpi, on nykyisin ottanut nimekseen äitinsä Tyynen tyttönimen. Tuula kertoi tiestään herännäisyyden piiriin. Ensimmäiset kosketuskohdat olivat juuri Kankaanpäässä 60-luvun alussa Pentti Perttulan tultua papiksi. Silloin pidettiin siioninvirisseuroja ja hän muisteli retkeä Raudaskylän opistolle heränäisnuorten kesäkokoukseen. Monenlaisten vaiheiden kuljetettavana Tuula on ollut pohjimmiltaan aina alatien kulkija pyrkien vähintäin pääsemään vuosittaisille Herättäjä-juhlille.

Ulla Hietamäki, Suontaustan Annikin ja Heimon tytär on nykyisin asumassa miehensä kanssa vanhempiensa ja jo isovanhempiensa omistamassa Lähdekummussa. Hän myös käytti puheenvuoron kosketellen kirkkovuoden ajankohtaisia aiheita valvomista ja viimeistä tuomiota. Myös hän on aina tuntenut vetoa herännäishenkiseen hengen köyhyyteen vieroksuen korkeahenkistä kirkollisuutta, vaikka onkin myös aivan samoin kuin Tuulakin joutunut tutustumaan hyvinkin erilaisiin hengellisiin liikkeisiin.

Seuroissa siioninvirsien veisuu ja välitön ystävähenki, jossa ei aseteta toiselle mitään vaatimuksia myöskään uskonmäärän mukaan, saavat tuntemaan olensa kotoisaksi juuri sellaiseksi, jollaiseksi varmasti myös Jeesuksen seuraajat saivat tuntea olonsa. Näinhän Runebergkin kirjoittaa virressään: Niin puhdistuupi henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa. Seuroissa voimme olla aivan omia itsiämme, ei tarvitse näytellä parempaa jos ei huonompaakaan kuin mitä olemme.

Suvi Linden vauhdissa

Tämäkö on sitä kykypuolueeksi kutsutun kokoomuksen julkisivun muokkaamista. Päivän nettisivuilta Satakunnan Kansasta saa lukea oikein kauhistuneen ministerin terveisiä Arkadianmäeltä tänne maakunnan vaalikarjalle: Älkää missään nimessä äänestäkö PerusSuomalaisia.



Ministeri kertoo omana ja kansanedustajien kauhukuvana eduskunnan käytävillä olevan tätä nykyä, että PerusSuomalaisten vaalikannatus voi nousta jopa 35%. Siihen on vaikuttamassa uusi kriisi EU:n tukien jakamisessa Irlannin pankkikriisiin ja perässä tulevat mahdolliset Portugalin ja Espanjan tukemiset.



Katainenkin oli vielä antamassa Kreikan lainatakuita, vaikka nekin vain lisäävät ennestäänkin ennätysmäistä valtionvelkaamme. Nyt hän näyttelee kovaa poikaa vaatimuksineen Irlannin tukemisessa, koska kansa on enemmän kuin käärmeissään ja vaalit lähestyvät päivä päivältä. Pelottavinta valtaapitävistä onkin, että kaikki EU-maiden kriisituet ovat käsiteltävinä ensi vuonna parhaimpaan vaalitaisteluaikaan.



Siksi Suvi Lindenkin tuo viestinään, viestintäministeri kun on, että älkää missään tapauksessa kannattako PerusSuomalaisia, se johtaa tuhon tielle. Pahimpana peikkona hän lopulta näkee, että Timo Soinista tulisi presidentti. Siksi Linden viimeisenä oljenkortena tämän estämiseksi rukoilee Sauli Niinistöä rupeamaan sittenkin presidenttiehdokkaaksi. Molemmillahan on kansan tuki takanaan, viimeksi sen kertoi Rainer Friman SK:n plogissaan.



Myös Lindenin maakuntavierailusta kertovan uutisen saamat kommentit ovat yhtä mielenkiintoisia luettavia. Pitkästä aikaa en ole voinut nauraa niin makeasti kuin niitä lukiessa, vaikka takamme on juuri melkoinen vaalivoitto enemmistön saamisineen Kankaanpään seurakuntavaaleissa. Kokoomus taitaisi tehdä viisaasti omalta kannaltaan lopettamalla ministerin vierailut maakunnissa.

Julkisuuskuvaa rakennetaan

Kiitokset äänestäjille

Me kirkon virallista linjaa puolustavan listan ehdokkaat saimme vaalivoiton Kankaanpään seurakuntavaaleissa. 15 kirkkovaltuutettua, kokoomusperäinen lista sai 3 ja muita ainakin läpimenneiden osalta naispappeuden vastustajiksi käytännössä kirkkovaltuustossa ja neuvostossa osoittautuneita tuli 9.

Myös henkilökohtaisissa äänimäärissä saimme kolme kärkisijaa ja vielä viidennen paikan. Äänikuninkaaksi nousi erittäin hyvä ystäväni pastori Jari Koskela 215 äänellä, hävisin hänelle 18 ääntä eli äänimääräkseni tuli 197. Kolmannelle sijalle ylsi viime vaalien ääniharava Anja Vähäkoski 90 äänellä, kasvua oli edelliskerrasta 3 ääntä. Aika vakaata kannatusta Anjalla.
Viidenneksi korkeamman vaalituloksen sai Erkki Lilja 72 äänellä nostaen äänimääränsä edellisistä vaaleista 21.

Muut yksitoista listaltamme läpimenneet äänimäärineen ovat Jarmo Lehtilä 53, Kristiina Peltomaa 53, Virpi Vuorenmaa 37, Elina Kangas 34, Ulla Hietamäki 33, Pauli Lanne 33, Reino Lahti 32, Pasi Rajala 31, Reino Paananen 28, Sari Korvala 26 ja Eija Viita 26. Varamiehiksi jäivät Marja Ahokangas 25, Eijan serkku Harri Viitasalo 24, Olavi Varis 24, Jari Knuutila 20 ja Oili Lehtinen 20. Edellikerralla mukana olleita valtuustopaikkansa uusineita ovat Anja Vähäkosken lisäksi Erkki Lilja, Jarmo Lehtilä, Kristiina Peltomaa, Virpi Vuorenmaa ja Reino Lahti. Pauli Lanne oli varamiehenä, Olavi Varis oli ainoa, joka ei uusinut paikkaansa.

Vaaliaktiivisuus nousi edelliskerrasta 7,2% eli äänestysprosentiksi tuli nyt 27,1%. Hyvä tulos näin suuressa seurakunnassa, ääniä annettiin 2425 jossa nousua 601 ääntä, eli ennakkoäänissä ja varsinaisina vaalipäivinä suunta oli sama, ennakkoäänissä tuli lisäystä 340 ja varsinaisessa äänestyksessä siis 260 ääntä.
Vaalitulos oli siis myönteinen, mutta silti vielä moni juuri meidän tavallamme ajattelevista jäi saapumatta äänestämään. Tietysti myös seurakunnan esim. juuri naispappeutta osoittava syrjintä on saanut ihmisiä eroamaan kirkosta, joten he eivät voineet vaikuttaa.

Kaiken kaikkiaan saamme olla kiitollisia seurakuntalaistemme osoittamasta aktiivisuudesta. Pyrimme olemaan kannatuksemme arvoisia rakentaen avointa ja kaikki tasapuolisesti huomioivaa seurakuntaa yhteistyössä Vapahtajamme hengessä, rukoileehan Hän, että kaikki hänen seuraajansa olisivat yhtä.

Nöyrät 1261 kiitosta meille luottamuksensa antaneille kanssaveljillemme ja -sisarillemme.
.

Ajan pyörän vinha vauhti

Oi ihmiset, toistanne suvaitkaa

Seurakuntavaalien H-hetki on sunnuntaina ja maanantaina. Äänestysvilkkaus on odotettavasti edelliskertoja korkeampi. Parantamisen varaa onkin yllin kyllin, kun maan keskiarvo on ollut jotain 12% luokkaa.

Meillä Kankaanpäässä on jo viime kerralla äänestysprosentti noussut 19,9%. Toivottavasti se nousee huomattavasti, kaikki merkit ainakin viittavat siihen. Me kirkon virallista linjaa kannattavat ehdokkaat olemme mielestämme tehneet kovan vaalityön. Meillä on ollut kahdesti, ensin ennen ennakkoäänestystä ja nyt toisen kerran torstaina Kankaanpään Seudussa koko aukeaman ilmoitus. Yleisönosastokirjoituksia Seudussa on ollut useita juuri meidän linjamme puolesta. Seudun ilmoituksen kokoinen hyvällä paksulle paperille painettu mainoslehtinen 2xA3 -kokoa on jaettu lähes joka talouteen. Suusta suuhun tiedotusta on pyritty antamaan joka tilanteessa ja kahvituksemme viimeisenä torstaina oli täysosuma lähes 700-päiselle kävijäjoukolle.

Median keskustelu on myös koko kirkossamme ollut vilkasta, valitettavaa on vain jyrkän linjan leimautuminen muka kirkon kannanotoksi. Typerintä onkin kirkossamme rintamien muodostaminen. Toista osapuolta lyödään niin kuin vierasta sikaa, vaikka meidän pitäisi omata kristillistä rakkautta. Vaikka meillä olisikin erilaisia näkemyksiä ja vaikka raamatuntulkintamme olisi joko historiallinen tai vaikka kirjaimellinen eli fundamentalistinen, niin silti meidän tulisi hyväksyä toinen toisemme eikä lyödä olan takaa. Olemmehan sittenkin veljiä ja sisaria Kristuksessa Jeesuksessa, hänen syntisiä seuraajiaan, joilla ei kenelläkään pitäisi olla varaa eikä oikeuttakaan tuomita toisiamme. Yhteinen todistus olisi kaikkein vaikuttavin. Eli niin kuin alku-ajan kristityistä sanottiin: katsokaa kuinka he rakastavat toisiaan.

Ottakaamme oppia ja noudattakaamme suuresta runoilijastamme Eino Leinosta: Oi ihmiset, toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa.

Gurling-Markku

Heti puoluevaihdoksensa jälkeen Markku Uusipaavalniemi on ollut tavoittamattomissa tiettävästi ulkomaanmatkalla gurling-joukkueen mukana. Niinpä ei ole saatu hänen kommenttejaan, mutta lehdet ovat kyllä pohtineet teon motiiveja jopa pääkirjoituksissa kuten Satakunnan Kansa. Iltalehti puolestaan pääkirjoituksessa kommentoi Uusipaavalniemenkin puoluevaihdoksen ilmaisemaa keskustan alamäkeä ja PerusSuomalaisten vetovoimaa.

Meillä Satakunnassa Markkujen luvatussa maakunnassa on nousemassa huumorimielinen kansanliike Markun puolesta. Vähän joka paikkaan vaaditaan rakennettavaksi gurling-halleja. Tietysti etunenässä Noormarkku, Pomarkku, Söörmarkku-linjalle Markkujen luvattuna alueena. Meillä Pohjois-Satakunnassa vireillä olevan kuntainliiton myötä syntyvässä uudessa Kankaanpään, Parkanon ja Jämijärven muodostamassa suurkunnassamme jo onkin gurlingin pelipaikka Jämin lumimaailmassa, joten olemme tässäkin jo edelläkävijöitä. Tarvitaan vaan Markku tänne näyttämään pelaamisen mallia, jotta saadaan vähän muuten hiipumaan päin oleva gurling-harrastus taas elpymään.

Aamulehdessä politiikan tutkija jo toisessa polvessa Sami Borg on tarkastellut puolueuskollisuutta Pirkanmaalla ja tullut yllättävään tulokseen. Puolueuskollisimpia ovatkin PerusSuomalaiset 76 %. Eli aivan vastakkainen tutkimustulos kuin edelliset kannatusmittaukset, jossa päädyttiin juuri PerusSuomalaisten olevan kaikkein laimeimpia käymään vaaliuurnille. Tuloksia näytetäänkin saatavan aina kysymyksenasettelun mukaisesti. Totta kai PS:n edellisvaalien kannattajat ovat nykyisenkin kohonneen kannatuksen kantajoukkoa, miksi eivät olisi, kun nyt lopultakin päivä paistaa risukasaankin. Sanoihan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, 24 vuotta kansanedustajana toiminut Raimo Vistbackakin tilanteen tuntuvan uudelta, kun on saanut tähän asti tottua virran käyneen puoluevaihdoksissa kokonaan toiseen suuntaan.

Niin jotta gurlinghalleja joka kylään ja Markku näyttämään mallia niin hyvä tulee!

Mahotonta

Ties kuinka mones peräkkäinen päivä, kun PerusSuomalaisista on riittänyt uutisaineistoa jopa aivan ykkösuutisiksikin. Nyt sitten vielä puolueen saama uusi kansanedustaja tähän samaan putkeen.

Tiistaina tutkittiin mukamas, että puolueen kannattajat eivät olekaan todellisia kannattajia, mukamas-äänestäjiä eli höttöä vaan.

Heti seuraavana päivän MTV repäisi puolueelle kevään edellisestä mielipidemittauksesta 5,9 prosenttiyksikön nousun 14,6 % ja vain 3,3% prosenttiyksikköä keskustaa perässä.

Torstaina olikin seurauksena PerusSuomalaisten tekeminen vähän kaikkienkin puolueiden päävastustajaksi ja presidentin kehoitus huomioida PS:n ajamat asiat.

Ja heti putkeen perjantaina olympiahopeamitalimies Markku Uusipaavalniemi ilmoitti vaihtavansa eduskuntaryhmää keskustapuolueesta paremmin hänen ajatteluaan vastaavaan PerusSuomalaisiin ja tulevansa ehdokkaaksi Helsingin vaalipiiriin. Kommentit hänen entisen puolueensa piirissä ovat olleet happamia, mutta Kiviniemi sanoi kyllä viimeaikaisten kannatuslukujen ja tapahtumien tekevän nöyräksi joskin lupaa samalla linjalla kuitenkin jatkettavan. Soini kertoo neuvonpitoa jatketun jo pidemmän aikaa ja nyt oli aika kypsynyt.
Ovatka nämä uudet miehet Matti Putkonen ja Markku Uusipaavalniemi juuri ne nimihenkilöt, joiden tulemisesta hän jo kesällä ennusti.

Vaikka puolueloikankin jälkeen PS:n eduskuntaryhmä on pienin eli kuuden hengen ryhmä, niin ei se tahtia haittaa. Joka puolelta on nyt myötätuulta, esim. torstaitorilla tosin yli puoluerajojen kootun kirkon virallista linjaa kannattavien valitsijayhdistyksen kahvikojulla tarjosimme kahvit 700 hengelle ja tunnelma oli lämmin niin seurakuntavaaleja ajatellen kuin myös pitemmälläkin tähtäimellä huhtivaalienkin tunnelmissa.

Mihin tällä menolla päädymmekään, monenlaisia kuvia maalaillaan, mutta ei pidä hötkyillä, pysytään tukevasti isänmaamme Suomen maanpinnalla eli ruohonjuuritasolla ihmisten mielipiteitä kuunnellen.

Päävastustaja

PerusSuomalaisilla eduskunnan pienimpänä puolueena on valtava resulssipula puoluetoimistossa, jossa kovan kasvun johdosta tarvittaisiin henkilökuntaa enemmän kuin mihin velattomalla pienpuolueella on varaa. Niinpä toimistoon tänään soitettuani en saanut ketään langanpäähän, vain puoluesihteerin vastaajaan voi jättää soittopyynnön. Ei Matti Putkonenkaan heti vastannut, mutta soitti vähän päästä kertoen juuri tulevansa oikeusministeriöstä kokouksesta. Pyytäessäni häntä vähän hämmentämään Kankaanpäähän hän lupaili saapua ensin neuvoteltuaan asiasta puoluesihteeri Ossi Sandvikin kanssa.

Eduskuntaryhmämme pääsihteeri Jussi Niinistö sitten vastasi puhelimeen kertoen toimiston henkilökuntavaihdoksista, ei ihme, jos ja kun burn out vaivaisi työtekijöitä kovasta työpaineesta johtuen.

Eduskunnassahan kaikkein pienin puoluePerusSuomalaiset nostettiin kaikkien muiden päävastustajaksi ja tivattiin ohjelmia. Jopa kokoomuksen Kimmo Sasi ilmoitti PS:n pääoppositiopuolueeksi vaatien talouspoliittisia kantoja ja varjobudjettia. Samaa mieltä oli demarien Urpilainen. Puolustajaksi nousi ryhmän virkaiältään nuorin Timo Soinin tilalle noussut Pietari Jääskeläinen, joka totesi nykyisen hallituksen aikana köyhien lukumäärän nousseen ennätyssuureksi ja pienituloisten joutuneen aina vain ahtaammalle: eläkeläiset, työttömät, lapsiperheet, sairaat, yksinhuoltajat, invalidit, opiskelijat.

Hyvin on ohjelmamme ja ajamme asiat tulleet kansan tietoon. Ja juuri siitähän johtuu myös gallup-suosiommekin. Nyt vain muutkin puolueet ovat jopa presidentin taholta saaneet muistuksen huomioida meidän kannanottojamme, jotka kyllä valtapuolueiden tiedossa ihan hyvin ovat olleetkin, mutta niitä ei vain ole huomioitu, kun niistä on pitänyt ääntä vain heidän halveksimansa pienpuolue.

Onhan vanha viisaus PerusSuomalaisten nousun aiheuttamasta keskustan kuulon parantumisesta jälleen nähtävissä: kepun surmanloukuksi osoittautunutta ja meidän vastustamaamme jätevesilakia yritetään korjata ja kepun omastakin ryhmästä kuuluu jo vaatimuksia meidän esittämämme mukaisesti koko lakiehdotuksen hylkäämisestäkin. Kovakorvaiset virheätkin nostettuaan meidät myös päävastustajikseen ovat tulemassa meidän linjoillemme suhtautumisessaan maahanmuuttajapolitiikkaan. Ei ihme, että Timo Soini toppuuttelee vaaliohjelmamme julkaisemista sanoen juuri nimenomaiseksi syyksi muiden innokkuuden matkia heti esityksiämme.

Satakunnan Kansassa Rainer Friman on myös tulkinnut kansan tuntoja ja päätynyt itsekin samalle kannalle todeten maassamme olevan vain kaksi huomiooon otettavaa politiikkoa, Sauli Niinistön ja Timo Soinin ehdotaenkin näiden kahden yhteistä TV-keskustelua. Katselijoista ei olisi pulaa. Kuka uskaltaisi tämän toteuttaa, valtapuolueethan sitä tietysti vastustaisivat vaatien vain kolme suuren puolueen puheenjohtajien välisiä keskusteluita niin kuin vaalien alla on ollutkin demokratiaan halventaen.

28 kansanedustajan paikkaa

Ei päivää ilman PerusSuomalaisia ykkösuutisena. Kun vuorokausi sitten puhuttiin puolueen kannatuksen olevan vain höttöä eli vain vähän yli puolet vaivautuvat vaaliuurnille, onkin ääni kellossa nyt taas toisenlainen. Eduskunnassakin haastatellut nykyisen kolmen suurimman puolueen edustajat antoivat vakavia lausuntoja. Moskovasta tavoitettu presidenttikin kehoitti ottamaan PerusSuomalaiset vakavasti ja kuuntelemaan heidän esille nostamiaan asioita.

Tämä kaikki sen vuoksi, että jo kolmas tutkimuslaitos TV-ykkösen Taloustutkimuksella teettämän galluptuloksen ja Helsingin Sanomien oman laajapohjaisen kyselyn lisäksi on nyt päätynyt samansuuntaiseen tulokseen eli MTV:n gallup: PS saa 14,6%, jossa saman laitoksen edellisestä keväällä tehdystä kyselystä on korotusta 5,9% ja samalla se on korkein koskaan puolueelle mitattu kannatus. Lukema kansanedustajaksi muutettuna tietäisi 28 paikkaa. Samalla näyttäisi PS olevan ainoa vaalien voittajapuolue, jota jo aiemmin olen ennustanutkin nykylukemien valossa, koska kaikki vielä suuremmat puolueet ovat mennettäneet, kokoomus 2,8%, demarit 1,8% ja keskusta 0,6%.

Olen myös jo kauan ihmetellyt kokoomuksen kannatuksen pysymistä korkeana, vaikka se on johdonmukaisesti kääntynyt entisestä arvokonservatiivista täyteen liberaalismiin unohtaen perinteiset ja yhä edelleen kansan arvostamat kodin, uskonnon ja isänmaan. Kannattaahan puolue sukupuolineutraalia avioliittolakia, puolueen opetusminsteri oli vähentämässä uskonnon opetusta etiikan opetuksen tieltä, josta tosin on nyt painostuksen vuoksi ja äänestäjiä peläten luopumassa ja rahaahan on syydetty ulkomaille ja vastaavasti korotettu jokapäiväisten tarvikkeitten veroja siirtäen nimenomaan pienituloisille uutta verokuormaa. Vieläkin silti kokoomus on suurin 21,3%, demarit 18,8% ja keskusta 17,9%. Huomattava on myös keskustan putoaminen eduskuntavaaleista yli 5%.

Ja suurten puolueiden sotkut senkus vaan jatkuvat. Viimeksihän on poliisitutkintaan päässyt demarivetoinen Pajulahden urheiluopistosäätiä annnettuaan 34 000 euroa demareille, jopa presidentinkin vaalikamppanjaan. Ei todellakaan hyvältä näytä valtapuolueiden kannalta.

Höttöäkö vain PerusSuomalaisten äänestäjät

Runoilija sanoo: Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka kullassa ruskotelkoot, toivot on turhia, vaikka ne kuinka onnea uskotelkoot. Niinpä nyt on tutkittu äänestäjien puolueuskollisuutta ja päästy tyrmäämään PerusSuomalaisten kannattajat toisen luokan kansalaisina, jotka eivät edes käy vaaliuurnilla.


Totta tietysti on, kun kannatuksemme on gallupin mukaan noussut esim. viime eduskuntavaaleista yli 10% eli luvusta 4,1% lukemaan 14,3%, että tämä yli 10% täytyy olla muita kuin ennen puoluetta äänestäneitä. Siitähän on tehty tutkimuksiakin, koko nykyisestä kannattajamäärästä 18 % on ennen äänestämättömiä, kaikista nykyisistä kolmesta suurimmasta puolueesta on kannattajia tullut tasaisesti, keskustapuolueesta 10%, kokoomuksesta 9% ja demareista 8 %. Näin äänestäjämme koostuvat hyvin monipuolisesta joukosta. Kannatuksen kasvu on kyllä ollut jo pitemmän aikaa näkyvissä konkretisoituen jo viimeksi pidetyissä EU-vaaleissa 9,0%.



Näyttöä siis on, ettei se kannatuksemme pelkää höttöäkään ole, niin kuin uutiskerronta haluaa uskotella. Hyvin kyllä kaikki tiedämme, etteivät gallupit äänestä eikä yhtäkään ääntä ole vielä annettu. Mutta esillä olevista lukemista on hyvä lähteä liikkeelle eli niin kuin Timo Soinikin viimeistä uutista kommentoidessaan totesi, tärkeää on nyt ahkera vaalityö, kun viimeisetkin ehdokkaat lyödään lukkoon näinä aikoina ja näin vaaliasetelmat ovat valmiina.



Ratkaisevaa ennen kaikkea onkin äänestysvilkkauden nostaminen viimeksi jäädystä alle 70%:sta. Tutkimuksissa onkin todettu aktiivisuuden olevankin nousussa, joten se lupaa hyvää juuri meille PerusSuomalaisille. Tehtävänämme edelleenkin on juuri luottamuksen antaminen näille ennen nukkumaan jääneille siitä, että äänestämällä voi vaikuttaa muutokseen, jota ei vanhoja puolueita äänestämällä saada, koska on nähty liiaksikin niiden harjoittaman politiikan tuloksia: tuloerojen jatkuvaa kasvattamista, heikompien osan entisestään huonontamista ja varojen syytämisestä muualle esimerkkinä Kreikka ja maahanmuuttopolitiikka (jota ei uskolla kutsua hulvattomaksi, vaikka tekisi mieli sanoa sen olevan sellaista).

Juupas eipäs-leikki päättyi - toivottavasti

Yksi aikakausi päättyi Kankaanpään kaupungin historiassa, kun kaupunginvaltuusto otti vakavasti valtuuston puheenjohtajan kirjoittaman eroanomuksen myöntämällä hänen pyytämänsä eron. Valtuutettujen tietoon kyllä saatettiin myös puheenjohtajan toinenkin kirjelmä, viime perjantaina kaupungille saapunut, jossa puheenjohtaja ilmoittikin peruvansa eroamisilmoituksensa. Ensimmäinen kirjelmä kuitenkin päätettiin hyväksyä ja ero myöntää.

Aluksi oli kaksi vastakkaista ehdotusta: Valtuutettu Jorma Lepistö (kesk.) valtuutettu Seppo Korvalan (kesk) ja vähän minunkin kannattamana ehdotti eron myöntämistä, vastakkaisella kannalla oli valtuutettu Tapio Hietaoja (kesk) valtuutettu Raili Kunnaspuron (kesk) kannattamana ehdottamalla erokirjeen mitätöimistä jälkeenpäin tulleen peruuttamisimoituksen johdosta.

Edeessä oli neuvottelutauko. Keskustan ryhmä piti oman ryhmäkouksensa, jonka jälkeen ryhmänjohtajien kokoontumisessa Tapio Hietaoja ilmoitti peruvansa ehdotuksensa. Hänen kantansa oli hävinnyt keskustan kokouksessa ja näin hän antoi periksi. Ihmeteltävää on vain se, että keskusta piti jo sunnuntaina ryhmäkokouksensa ja kutsui muiden ryhmien neuvottelijat tänään klo 16 alkavan oman kokouksensa jälkeen neuvonpitoon. Keskusta ei kuitenkaan saanut mitään selväksi eikä heillä ollut mitään sanomista koollekutsumilleen muiden ryhmien edustajille.

Niin jouduttiin menemään avoimin kortein alkavaan valtuuston kokoukseen. Edellä kuvatun neuvottelutauon jälkeen asiat sitten rupesivet rullaamaan, Hietoja perui lupauksensa mukaan ehdotuksensa, ja ero valtuuston puheenjohtajalle myönnettiin yksimielisesti.

Yhtä yksissätuumin sujui myös uuden puheenjohtajan valinta ilman äänestystä. Valtuutettu Rauno Mäntysalo (kesk) ehdotti valtuutettu Nina Rajamäen (kesk) kannattamana vanhempaa konstaapelia Jorma Lepistöä eikä vastaehdotuksia tullut. Puheenjohtajana toimineella ensimmäisellä varapuheenjohtajalla Katri Kujanpäällä oli helppo homma nuijia uusi puheenjohtaja pöytään ja luovuttaa hänelle nuijanvarsi. Näin kivuttomastikin voidaan asioita hoitaa, kun ja jos tahtoa löytyy.

Toivottavasti tämä piirileikki nyt puheenjohtajan ailahtelevien mielenilmauksien ympärillä on loppuunkäyty eikä mitään uusia konklaaveja enää asian tiimoilta synnytetä. Kerrankin Kankaanpään kuva on kirkastunut äänestäjien ja myös naapurikuntalaisten silmissä.

Satavuotias pappismies

Pappien sanotaan elävän keskimääräistä iäkkäimmiksi. Tänä syksynä on ilmestynyt uusi pappismatrikkeli, joka ei tosin vielä ole saapunut kaikille tilaajille, kertoo satavuotiaita pappeja olevan useampia. Yksi heistä Herkko Kivekäs on nukkunut juuri näinä päivinä pois kuusi päivää yli sadan vuoden ikäisenä.

Hän kuuluu tunnettuun heränäispappisukuun itseään vuotta nuoremman veljensä Mikon kanssa. Jo heidän isänsä oli pappi, molemmat olivat naimisissa siaruksien kanssa, jotka ovat papin tyttäriä ja kummankin poikia on myös pappeina. Herkon poika Pekka ja Mikon pojat Antti ja Heikki. Heikki toimi Kankaanpäässä kappalaisena kunnes siirtyi kirkkoherraksi Särkisaloon. Herkko on aikanaan jäänyt eläkkeelle Lappeenranan kirkkoherran virasta. Molemmat veljekset Herkko ja Mikko ovat olleet myös sujuvakynäisiä kirjoittajia, jotka ovat kirjoittaneet useampia teoksia, joita löytyy myös omasta kirjahyllystäni. Molemmilla on sekä runoja että proosaa.

Herkko Kivekkäältä löytyy seitsemän kirjaa, joista yksi on runoteos ja loput sisältävät pakinoita, joita hän kirjoitti vuosikaudet myös Kotimaa-lehteen. Itselläni on niistä kolme, joista Herättäjä-Yhdistys on kustantanut kaksi Huomenna seestyvää ja Onnea matkalle. Kirjapajalta on ilmestynyt Hyvät muistot.

Varsinkin pari vuotta puolisonsa kuoleman jälkeen vuonna 1985 ilmestynyt Onnea matkalle sai hyvän vastaanoton, siitä otettiinkin kolme painosta. Pakinat sisältävät elämänläheistä pohdintaa aivan arkisista ja elämässä esiin tulevista asioista. Niissä punnitaan elämänarvoja positiivisessa rakentavassa hengessä.

Niinpä esimerkiksi voisi ottaa Herkko Kivekkään pohdinnan vaimonsa kuoltua naisen asemasta: Vaimoni lähdön jälkeen on suurin kiitokseni aihe, että hänet kerran kohtasin. Osoitan mielelläni kirjailija Axel Munthen tavoin kauniit sanat hänelle. Sainhan kodin, jossa viihdyin, sain seuraa, johon en kyllästynyt, lapseni saivat äidin, johon he syvästi kiintyivät.

Näin Herkko Kivekäskin sai kyntää melkoisen vaon Herran viinitarhassa. Opiskelukavereittenikin joukossa oli monia lappeenrantalaisia myös Kivekkäältä myönteisiä vaikutteita saaneina ja osaksi senkin tähden teologiuralle lähteneitä.

Sankarisukupolvi väistyy

Lyhyen ajan sisällä on keskuudestamme täällä Kankaanpäässä poistunut kolme veteraani-ikäpolven jäsentä, kaksi nuorimmasta päästä veteraaneihin kuuluvaa v. 1926 syntynyttä ja yksi molempien sotiemme veteraanin leski korkeassa 93 vuoden iässä.

Molemmat poisnukkuneet veteraaniveljet olivat rauhanajan veteraanitoiminnassa ansioituneita veljiä, vaikka vuoden 1926 jälkipuoliskolla syntyneinä eivät ehtineetkään sotarintamille ennen rauhan solmimista, mutta olivat jo sota-aikana varusmiespalveluksessa valmiina lähtemään taistelutantereille.

Martti Viitanen toimi myös eläkevuosiin asti koko työelämänsä armeijan palveluksessa yleten sotilasmestariksi ollen ansioitunut urheilumies ja eläkevuosinaan kotitilansa mallikelpoinen asuja. Veteraanitoiminnassa hän oli sotaveteraanien hallituksessa ja kantoi vastuuta veteraanikeräyksistä. Toivo Kangas oli kuolemaansa asti sotaveteraanien hallituksessa ollen poissa vasta viimeisestä kokouksessa. Samoin loppuun asti hän lauloi veteraanikuorossa. Elämäntyönsä hän teki autonkuljettajana mm. meijeriautoa ajaen eri puolilla Kankaanpäätä.
Molemmasta veteraaniveljestä jää kaunis ja kannustava muisto niin leskeksi jääneelle vaimolle, lapsille kuin meille muillekin heidät veteraanityössä tuntemaan oppineille.

Lähes kahta kuukautta itsenäisyytemme aikaa vanhempi oli 93-vuotiaana kuollut pitkän ja raskaan päivätyön tehnyt talonemäntä Senja Saari. Hänet siunataan huomenna pyhäinpäivänä. Hänen esikoispoikansa Antero on ollut luokkatoverini asuen Kuopiossa. Myös muut neljä sisarusta asuvat kaukana Kankaanpäästä, mutta tietysti hekin ja ennen kaikkea täällä paikanpäällä asuvat sukulaiset ovat pitäneet tädistään hyvää huolta. Viimeiset 14 vuotta hän sai asua Koivurinteen palvelukodissa tyytyväisenä asukkaana osallistuen myös vapaaehtoisena talon töihin. Hänestäkin jäi erittäin kaunis muisto ahkerana ja ystävällisenä kanssakulkijana. Lapsetkin voivat sydämensä pohjasta yhtyä Lydia Koidulan runoon Äidin sydän: Muut korvas aika mitkä vei - sydäntä äidin konsaan ei.

Kerran aikamme vääjäämättömästi päättyy, me emme ohjaa itse, vaan meitä viedään. Siksi saamme turvallisesti sanoa: Kuule minun rukoukseni Herra. Me saamme murheemmekin uskoa rukouksessa Taivaalliselle Isällemme ja Hän kuulee Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman ja riemullisen ylösnousemuksen tähden.

Vakuutusmafia vallitsee Suomessa

Miten on mahdollista, että oikeudenmukaisuudestaan ja lainkuuliaisuudestaan tunnetuksi tullut kotimaamme Suomi onkin luopunut oikeusvaltion perusteista eläkeläisten kohtelussa. Vakuutuslääkärit saavat tehdä satojen miljoonien säästöjä vakuutuslaitoksille eläkkeelle oikeutettujen kustannuksella.

Tästä vakuutuslääkärien ja vakuutuslaitosten mafian kaltaisesta vallasta kerrottiin uusintana tulleessa TV2:n ohjelmassa Silminnäkijä. Tällä kerralla kerrottiin nimenomaan aivovammaisten nurinkurisesta kohtelusta, mutta sama nuiva suhtautuminen koskee kaikkia tapaturmaeläkkeen hakijoita. Tunnen hyvän ystäväni työpaikalla työkyvyttömäksi tulleen, joka on saanut tapella vakuutuslaitoksen kanssa vuositolkulla.

TV-ohjelmassa paljastettiin jälleen kerran työkyvyttömäksi joutuneen toivoton taistelu vakuutuslaitoksia vastaan, joka on yleisesti tiedostettu, mutta asialle eivät päättäjämme ole korviaan klouksauttaneet.

Paikallinen lääkäri tutkittuaan potilaan on todennut eläkkeelle pääsyn oikeutuksen. Vakuutuslaitos ja sen lääkärit toteavatkin potilasta näkemättä tämän olevankin täysin terveen. Eläkkettä epäävää päätöstään he perustelevat olevansa objektiivisempia kylmästi vain papereita tarkastavia kuin liian läheisessä kosketuksessa potilaaseen oleva eläkeoikeuden kirjoittanut hoitava lääkäri. Potilaan valitettua muutoksenhakulautakuntaan ja edelleen vakuutusoikeuteen on päätös edelleen kielteinen, koska asiaa käsittelevät edelleen samat vakuutuslääkärit, jotka toimivat suhteessa 10-1 vakuutusyhtiöiden hyväksi. Vain yksi valitus kymmenestä hyväksytään, jos sitäkään.

Ohjelmassa tuli selkeästi ilmi tämän olevan huutavan vääryyden. Sillä kun samat hakemukset riitautettiin, menivät ne kaikki ohjelmassa mainitun tuomari Vesa Laukkasen ajamina läpi.
Lääkärit puolustelevat itseää sanomalla tuomioistuimilla vain olevan eri linjan kuin heillä väittäen että oikeuksien käyttämillä lääkäreillä ei ole samaan asiantuntemusta kuin heillä vakuutuslääkäreillä. Eipä tietenkään, koska he ovat saaneet asemansa toimien nimenomaan vakuutuslaitosten laskuun näiden palkkaamina muka asiantuntijoina. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Sama kaiku on askelten myös Valviran eli entiseltä ja paljon enemmän toiminnasta kertovalla nimellään Terveydenhuollon hoitokeskuksen päätöksillä. Näillä puolueellisilla päätöksillä säästetään yksinkertaisesti satoja miljoonia euroja niin valtiokonttorin kuin vakuutusaitostenkin maksuja. Valvirakin tosin väittää tekevänsä vakuutusoikeuksien epääviin päätöksiin yhtyessään ratkaisunsa puolueettomasti lääketieteellisin perustein. Uskokoon ken tahtoo, mutta kyllä olis kirveellä töitä. Koska todella saadaan tapaturmaeläkkeiden käsittelyyn asiakkaille todellinen oikeusturva oikeusvaltio Suomessa? Tarvitaanko tässäkin PerusSuomalaisten rökälevoitto ja sitä kautta voimakas asioihin puuttuminen väliinputoajien aseman korjaamiseksi.

Matkalla Roomaan vai sieltä pois

Turun kristillisellä opistolla, ehkäpä maamme suurimmalla ja nykyaikaisimmalla, pohdittiin herännäispappien kokouksessa oman kirkkomme suhdetta suurimpaan kristilliseen kirkkoon katolisiin. Olemmeko matkalla Roomaan vai sieltä pois. Onko katolinen kirkko sisarkirkkomme. Alustajana toimi juuri näinä päivinä eläkkeelle jäävä kirkkomme ulkomaanyhteyksistä vastaava kirkkoneuvos Risto Cantell.

Vuonna 1990 on kirkkojemme yhteyden tiellä päästy merkittävään tulokseen yhteisessä julistuksessa vanhurskauttamisesta. Katolisetkin ovat uskomme keskeisestä kysymyksestä samaa mieltä meidän kanssamme: Ihminen pelastuu ainoastaan Jumalan armosta uskomalla sen. Tekojen oppi on totuttu liittämään katolisiin. Nyt hekin tunnustavat tekojen tulevan vasta uskon seurauksina. Pohja yhteydelle olisi siis saavutettu.

Myös yhteisiä tapaamisia on suoritettu. Paavin vieraillessa Suomessa hän sai puhua Turun tuomiokirkossa, jossa hän kertoi omasta hengellisestä tiestään sanoen olevansa kasteen ja uskon kautta veljemme. Myös ensimmäinen suomalaista syntyperää oleva Helsingin katolisen hiippakunnan piispa Teemu Sippo vihitiin virkaansa Turun tuomiokirkossa.

Yhteyden etsimisen tiellä on ollut merkittävä rooli Vatikaanin toisella kirkolliskokouksella, jossa esitettiin anteeksipyyntö ykseyden menettämisestä ja todettiin yhteyden palautumisen olevan mahdollista vain hengellisen uudistumisen kautta. Ekumeeninen ajattelu on viimeisen 100 vuoden aikana kehittynyt melkoisesti, sillä aiemmin kehotettiin yksinkertaisesti palaamaan vain äitikirkon syliin.

Katoliset tunnustavan vain ortodoksikirkon sisarkirkokseen. Meillä on vielä niin ratkaisevasti eroavia käsityksiä esim. paavin asemasta, sakramenteista ja yleensäkin kirkon virasta, että monia kiviä on vielä käännettävänä yhteyden tiellä. Monia pyrkimyksiä tähän on kyllä ruohonjuuritasolla tehty, on vietetty yhteisiä ehtoollisiakin. Näkisinkin yhteyden lähtevän juuri tältä tasolta, kun kristittyinä osoitamme haluavamme olla yhtä ja kaataa rajoittavia aitoja, eikö tällöin myös viisaita teologisia pohdintoja keskenään neuvottelevat kirkon johtajatkin olisi pakotettuja ottamaan tosissaan Jeesuksen rukouksen, että hänen seuraajansa olisivat yhtä. Tätä samaa tosin täytyisi meidän oman kirkkomme sisälläkin rakkauden hengessä pyrkiä harjoittamaan, eikä niin kuin nyt tuomitsemme vihan hengessä toinen toistemme kristinuskon näkemyksiä alimpaan kattilaan.

Vistbacka ulos

Raimo Vistbackan nimikin on niin ruotsalainen, että suomalaiset osaavat kirjoittaa sen ainakin kymmenellä eri tavalla. Siitä huolimatta hänet suljettiin ulos Pohjoismaiden neuvoston keskiryhmien kokouksesta yhtenä aloitteen tekijänä suomalainen keskustapuolueen eduskuntaryhmän työntekijä. Syynä mukamas PerusSuomalaisten liika populistisuus ja yhteydet Ruotsin valtiopäiville nousseeseen rasistiseen ruotsidemokraatteihin.

Raimo Vistbacka on todella pitkän linjan parlamentaarikko oltuaan eduskunnassa jo vuoden 1987 vaaleista lähtien. Itse en ole ollut juuri hänen aikanaan edustajana, jäin juuri v.1987 vaaleissa pois, ja nyt kun Raimo 24 vuoden palvelun jälkeen ei enää asetu ehdokkaaksi, on minulla täysi mahdollisuus tulla valituksi puolueemme kovan nosteenkin takia. Raimo itse on jopa yksin joutunut pitämään puoluettamme yllä puolueen ainoana kansanedustajana ja ansaitsee kyllä enemmänkin kuin vain papukaijamerkin. Nyt hän voi helpottunein mielin jättää paikkansa nuorempien täytettäväksi, kun myös Etelä-Pohjanmaalta tulee edustajia jo ilman hänenkin vetoapuaan. Saa sitten nähdä, pääseekö Raimo silti eläkevaariksi, jos ja kun joudumme tai pääsemme hallitukseen. Raimo olisi varmasti yksi meidän parhaistamme ministeriksi. Sen jopa tiedän kokemuksesta, kun olin Raimon liikenneministeriaikana hänen poliittisena sihteerinään.

Raimo arveli TV-uutisissa poissulkemisensa takana olevan puolueen kovan kannatusnousun eli 14,3% lukemien. Se hermostuttaa yhtä jos toistakin. Populismi on vain tekosyy. Ja yhteyksistä ruotsidemokraatteihin hän ei tiennyt mitää eivätkä tiedä muutkaan PerusSuomalaiset. Emmekä todella ole mitään rasisteja, mutta syystäkin arvostelemme ja vaadimme parannuksia maamme maahanmuuttajapolitiikaan, jotta vältämme esim. Ruotsin ja Ranskan kaltaiset mamu-ongelmat.

Näyttääkin siltä, että me olemme aina piikki valtaapitävien lihassa, nyt tullessamme entistä suuremmaksi puolueeksi. Mutta niin oli ennenkin pieniä ollessamme, eihän meille juuri annettu mitään arvoa. Pidettiin aloitetehtailuinemme ja runsaine puheenvuoroinemme vain eduskunnan häirikköinä. Saipa edustajatoverimme kutsua jopa v.1979 valittua 7-henkistä eduskuntaryhmäämme (jossa siis olin mukana mm. legendaaristen Veikko Vennamon ja Eino Poutiaisen kanssa) julkisesti terroristeiksi, eikä oikeus langettanut mitään tuomiota nimittelijällemme, mutta ei meillekään, vaikka kyllä kai terroristien pitäisi olla niin vaarallisia yhteiskunnalle, että telkien taa vaan.

Kyllä Raimo sitten tuolla Reykjavikissa kutsuttiin takaisin ryhmäkokoukseen, onhan eduskunnassakin PerusSuomalaisten paikat keskellä, johon nimenomaan kuulumme ja jossa paikat ovat olleet vuoden 1983 vaalien jälkeen. Vaalikauden 1979-1983 jouduimme istumaan äärioikealla poliittisen koston uhreina. Eihän meillä Kekkoslovakiassa ollut edes ihmisarvoa, ihmisiksikin tunnettiin vain lumihankeen jättämistämme jalanjäljistä.

Niin että ei mitään uutta auringon alla, mutta tällaiset kohtelut vain lisäävät kannatustamme.

Muutosmahdollisuus Kankaanpään seurakunnassa

Hätä tuntuu olevan suuri ja konstit on monet Kankaanpään seurakuntavaaleissa. Päivän Satakunnan Kansan pääkirjoituksessakin todetaan tiedotuksen puuttumisella pyrittävän vain pienen sisäpiirin äänestämiseen päätösvallan säilyttämiseksi tällä sisäänlämpiävällä joukolla.
Näin Kankaanpään seurakunnassakin on tehty kaikki voitava, etteivät vain ketkään suuren seurakuntalaisten enemmistön ihmiset eksyisi vaaliuurnille.

Päinvastoin kuin esim. kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Veli-Matti Sokura tämänkin päivän Kankaanpään Seudussa puhuu, olisi ollut kaikki mahdollisuudet äänestyspaikkojen järjestämiseksi marketteihin ja kouluihin ja myös laitosäänestyksiin, mutta nyt äänestetään ennakkoon vain seurakuntakeskuksessa. Asiasta olen minäkin kirjoittanut jo keväällä, siitä on puhuttu valtuustossa ja neuvostossa, mutta mikään ei järkyttänyt vallassaolijoita, jotka ovat takertuneet valta-asemiinsa kouristuksenomaisesti. Sokurakin puhuu ottavansa asian esiin hiippakuntaneuvostossa, kyllä seurakunnilla jo nyt on täydet valtuudet päättää ennakkovaalivaalipaikoista, ei siinä mitään hiippakuntaneuvostoja tarvita.

Yli 300 seurakuntaa osallistuu myös kirkon järjestämään vaalikoneeseen, johon vastaamalla äänestäjä löytää mielipiteiltään läheisimmät ehdokkaat. Kysymättäkin on selvää, ettei Kankaanpää ole tässä seurakuntien enemmistössä, vaan pyritään näinkin toimimaan sammutetuin lyhdyin.

Päivän Kankaanpään Seudussa kirjoittavat naispappeuden vastustuksen aseikseen ottaneen vaalilistan ehdokkaat, mutta on yleisönosastossa myös nimimerkillä kirjoittava kannattamassa avointa kaikille yhteistä seurakuntaa kuten me kirkkon virallisen linjan 40 ehdokastakin teemme. Kun me kaikki kannatamme naispappeutta, on kahden muun listan ehdokkailta kysytty heidän kantaansa naispappeuteen ja molemmalta listalta löytyy vastustajia, seurakunnan valtaapitävien porukasta useita ja joitakin, jotka eivät vastanneet kysymykseen joka tai.

Me kirkon virallisen linjan kannattajat ajamme todella avointa ja suvaitsevaa seurakuntaa, jossa eri tavoin ajattelevilla on oltava oma paikkansa eikä pidä toimia vastoin kirkon järjestystä. Näin kaikille on tilaa. Yhteisymmärryksessä voimme toimia, eikä Raamattukaan ole mikään lyömäase, sillä meillä on erilaisia Raamatun tulkintoja, mutta silti uskontunnustuksemme mukaisesti yksi usko ja yksi kaste ja ennen kaikkea yksi kolmiyhteinen Jumala Isä Poika ja Pyhä Henki.

Sarjakuvassakin

PerusSuomalaiset on päässyt Suomen suurimman lehden Helsingin Sanomien kuukausiliitteen sarjakuvaan joskin välillisesti. Kolmen nyt vielä suurimman puolueen puheenjohtajat astelevat alas Arkadianmäellä eduskuntatalon rappuja ottaen yhteisen taksin matkalla TV:n vaalikeskusteluun. He ovat tyytyväisiä, kun saavat olla keskustelussa kolmistaan ilman sitä yök-populisti Soinia. Autossa vielä puhuvat, miten heitä ärsyttää kun media niin paapoo Soinia.

Kuvaukseen valmistautuessaan kaikki ilmottavat haluavansa nimenomaan sinivalkoisen maripaidan ja kaulahuivin (Soinikin käyttää samanväristä kaulaliinaa). Pukeutuessaan toteavat, että me ollaan sinivalkoista sakkia liikkeella ja kaikki ollaan suomalaisia, vaikka Soini yrittääkin itselleen koko sinivalkoisen jutun.

Kaikki ottavat myös jakauksen keskelle päätä, mutta kauhistelevat, miten se Soini kehtaakin ratsastaa mamu-asiassakin ihmisten peloilla, tietämättömyydellä ja ennakkoluuloilla, johon kampaaaja pistää väliin, että kaikkihan te olette koventaneet mamu-linjaanne PerusSuomalaisten pelosta. Katainen vastaakin politiikan olevan sellaista - naispuheenjohtajien lausuessa kuorossa - tyhmien nuoleskelua.

Lopulta maskeerauksessa tarjotaan kaikille kolmelle tilatut tekomahat. Niinpä keskustelun juontajakin aloittaa päätään käännellen: Ylen vaalikeskustelussa tänään siis kolmen suurimman puolueen puh... joh...täh... Soinit. Ja riita syntyy siitä, kuka tämän keksi ensin.

Eipä ihme kun ihme on tapahtumassa, PerusSuomalaiset ovat nousseet eduskuntavaaleista 10%, kun keskusta on pudonnut lähes saman verran ja eroa on enää 3,3%. Lisäksi PS-puoluetta voisi äänestää 32% eli toiseksi eniten kokoomuksen jälkeen. Myöskään puolueesta ei ole livennyt äänestäjiä niin kuin esim. PerusSuomalaisten nykyisistä kannattajista 10% on tullut keskustapuolueesta, 9% kokoomuksesta ja 8% demareista, nukkuvista peräti 18%. Ei ihme, että ns. suuriakin puolueita pelottaa ja nekin pyrkivät nyt vaalien alla kansan pelossa ajamaan samoja asioita kuin PerusSuomalaisetkin eli kuten HS:n sunnuntailiitteen sarjakuvan piirtäjäkin karrikoiden kuvaa.

Ei siis päivää ilman Soinia ja PerusSuomalaisia, niinpä yksiä kommentoiduimpia Uuden Suomen plogejakin ovat juuri PerusSuomalaisten kirjoittamat tai heitä koskettelevat kirjoitelmat. Myös lehden uutispuolella puolueesta kertovat uutiset keräävät kovia kommenttikirjoittajien lukuja.