Hirmuhallitsijat keskellämme

Viime päivinä on uutisten etusivuille noussut Pohjois-Afrikan maa Tunisia. Kansan noustua vuodesta 1987 asti rajattoman itsevaltiaan tavoin hallinnutta presidentti Zine el-Abidene Ben Alia ja hänen hallitustaan vastaa, joutui hän pakenemaan Saudi Arabiaan, jossa hän elää kansalta kaappamiensa miljoonien ja taas miljoonien turvin.

Mutta Ben Ali ei ole yksin, hänen kaltaisiaan vain omia taskujaan täyttäviä diktaattoreja on lukuisasti. Tekisipä melkein mieli sanoa, että mistä niitä oikein kasvaa niin kuin sieniä sateella. Mainittakoon vaikka Pohjois-Korea isältä pojalle periytyvine valtoineen Kimiltä Kimille. Valko-Venäjällä muut presidenttiehdokkaat piestiin henkihieveriin ja heittettiin vankilaan. Zimbabwessa hirmuhallitsijana sivistyneen maailman vastalauseista huolimatta jatkaa Mugabe. Myös Kuubassa rehoittaa diktatuuri.

Vaikka Tunisia on ollut ihmisoikeusluokittelussa alimmilla portailla, niin silti se on saanut jo pitkään 400-500 miljoonaa euroa kehitysapua vuosittain. Miten ovat konsulit valvoneen ja valvovat.Tiedämmehän monissa kehitysmaissa hallitsijoiden kahmivan itselleen rikkauksia köyhän kansan kustannuksella. Siksi on täysin oikeutettua kysyä kehitysapumäärärahojen perään ja vaatia niiden pienentämistä ja ohjaamista kaikkein köyhimmille maille tarkan kontrollin alaisena ja vaatia myös välttämättömiä uudistuksia kuten hillitsemättömän väestölisääntymisen rajua leikkaamista. Tässäkin PerusSuomalaiset ovat oikealla tiellä.

Itse olen lämpimästi apuatarvitsevien puolella. Toimin lähetystyön varojen kerääjänä tuhansia euroja vuosittain ja näen näiden varojen kohdistuvat oikealla tavalla köyhien maiden asukkaiden kaikinpuoliseksi auttamiseksi kokonaisina ihmisinä juuri paikanpäällä olevien lähettien välitksellä. Olen myös Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittaja ja tiedän avustusten ohjautuvan Luterilaisen maailmanliiton asintuntijoiden kautta oikeisiin kohteisiin usein juuri lähetyskentillemme. Todella hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan, ken tahtoo kärsivää auttaa. mutta t siten, että apu menee perille eikä korruptoituneiden hallitusten taskuihin.