Loppiainen lopettaa

Joulunpyhät tuntuivat menevän tavallistakin joutuisammin, kun ne osuivat juuri viikonloppuun, samoin uudenvuodenpäivä oli samoin juuri lauantaina kuten joulupäiväkin. Vain tämä loppiainen teki poikkeuksen ollen torstaina, joka siirsi toripäivän keskiviikoksi. Joulun jälkeiset kaksi toripäivää ovat ainakin ja nyt kovien pakkasten vallitessa eritoten vuoden hiljaisimpia. Jos ei ole myyjiäkään, ei ole kylläkään ostajiakaan. Me muutama uskollinen vain.

Olenkin leikilläni kylläkin ehdottamassa joulupäivien sijoittuessa viikonloppuun, että otettaisiin lisävapaapäiviksi tapaninpäivää seuraava Hannun päivä ja miksei seuraavakin viatomien lasten päivä. Näinhän onkin ollut vanhaan hyvään aikaan 1700-luvun lopulle asti. Miksei vaikka voisi palata entiseen, onhan meillä kuulemma tilastojen mukaan ihan etunenässä vuoden mittaan olevia työpäiviä. Työtehokin saattaisi kohota, kun olisi normaalista viikkorytmistä poikkeava viikko keskellä pimeintä vuodenaikaa.

Sunnuntaina Länsi-Porin kirkossa ja tänään Noormarkun pieteetillä uudistetussa vanhassa pappilassa veisattiin siioninvirsiä muutaman kymmenen hengen voimalla molemmissa paikoissa.
Mikään ei voita voimakasta ilman säestystä tapahtuvaa veisuuta, jossa on mukana myös miesääniä. Se, jos mikä herättää aitoa hartautta ja on todellista Jumalan sanan viljelyä. Siinä on syvää rukousta, siis sanoma, sana ja sävel yhdessä, ja vielä jokainen saa olla mukana omakohtaisesti veisaamassa, osallistumassa.

Pidin aamupäivällä messun Jämijärven kirkossa marssittaen esiin ihmiskunnan tähtihetkiä, joista suurin on ollut idän maan viisaiden tietäjien tähden johtamana löytämän Jeesus-lapsen syntymä. Ajan myötä on sitten ollut tähtihetkiä koko ihmiskunnalla, isäimme maalla, kirkollamme ja meillä itsekullakin.

Tänään asetettiin virkaansa myös meidän kankaanpääläiset uusi piispa Kaarlo Kalliala, jonka virkaanastujaissaarna oli puhutellut TV:n ääressä olleita, varsinkin Itävallan keisari Frans Josefin ruumiin hautausmaalle viemiskertomus, kun portti ei auennut, kun sanottiin tuotavan keisaria, mutta vasta sitten portit aukesivat kun sanottiin tuotavan köyhää syntistä. Näin me kaikki saamme olla näitä itsessämme heikkoja, mutta Seimen lapseen turvissa armahdettuja ja vapaita kulkemaan myös jouluajan jälkeen loppiaisen lopetettua juhla-ajan kohden arkiviikkoja ja niiden askareita.