Petroskoi tärkeä yhteistyökaupunki

Meille kerrottiin Petroskoissa Karjalan tasavallan 50 hengen eduskuntalaitoksessa, että ei siellä juuri ole näkynyt suomalaisia parlamentaarikkoja, kun olimme Suomen eduskunnan Venäjän ystävyysryhmän vierailulla Karjalan eduskuntalaitoksessa. Eikä ihme, oma matkani Kankaanpäästä alkoi pyhäaamuna klo 6.40 linja-autolla Helsinkiin, sieltä lentäen Joensuuhun, josta linja-autolla reissattiin osin perin hyviäkin teitä perille maanantain puolella kello 1. Ei kovin moni lähde enää tällaisille matkoille.

Petroskoihin ei enää ole lentoja Suomesta vähäisen käyttäjämäärän vuoksi. Siksi sinne on kuljettava autolla Tohmajärven Niiralan kautta tai sitten junalla Pietarista. Nykyajan hektisesti elävälle ihmiselle se on liiaksi aikaavievää. Mutta kyllä siellä silti kannattaa käydä, itse olen vieraillut Itä-Karjalassa ja Petroskoissa vuosien saatossa useasti. Lukumäärää en ole laskenut, mutta ehkä kymmenkunta kertaa aina Petroskoin seurakuntaan tutustumassa.

Nytkin lenkillä pääsin pistäytymään uudella kirkolla, jossa tapasin uuden kirkkoherran parast´aikaa vessapyttyä asentamassa. Ihan totta! Kaikilla edellisilla kerroilla kirkkoherrana on ollut Viktor Grinevits. Uusi kirkko on seisonut valmiina jo ainakin kolme vuotta, avaamislupaa ei kuitenkaan ole saatu. Nyt uusi pappi on laittanut tuulemaan. Kirkkoon oli juuri saatu hänen hankkimansa kirkosta puuttuneet puupenkit ja näin kirkko on valmis otettavaksi käyttöön. Kun vielä kaupungin kanssa on luvattu asfantoida vuoteen 2013 mennessä viereinen katu, joka kirkon rakentamisluvan saamiseksi oli hätäpäissä luvattu suorittaa, on avaamislupa lopulta saatu. Syys-lokakuun vaihteessa tämä tapahtuu Inkerin kirkon vuosisataisjuhlan merkeissä. Näin Inkerin kirkon Petroskoin seurakunnan jumalanpalvelukset siirtyvät alkuperäisestä 1960-luvun alussa hankitusta omakotitalosta ja siitä laajennetusta kirkoksi muutetusta syrjäisestä rakennuksesta keskelle kaupunkia Lohijoen rannalle. Eteenpäin voidaan katsoa toiverikkaasti.

Niin muutenkin Petroskoi on vuosien varrella pessyt kasvojaan ja Karjalan pääkaupungissa pidetään yllä myös suomenkieltä ja lähialueyhteyksiä myös rajan yli Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen. Matkamme annista ja ystävällisestä kohtelustamme kerron toisessa blogissa enemmän.