Taidekoululaisten mielenosoituksessa

Ammattikorkeakoulujen taideopetusta uhkaa lopettaminen tai ainakin raju vähentäminen niin kuin niin montaa muutakin aluetta valtiovallan supistaessa määrärahoja, vaikka siitäkin huolimatta ensi vuonnakin velkaannutaan yli 7 000 miljoonaa euroa. Yhtälö on mahdoton, ei pelkillä säästöillä saada mitään hyvää aikaan, pelkästään katkeruutta ja samalla mennetetään mittaamattomia arvoja.

Tätä olin myös tuomassa eduskunnan edustan rapuilla sinne mielenosoitukseen saapuneille ammattikorkeakoulujen taideopiskelijoilla, joille sain puhua ja tuoda samalla eduskunnan puhemiehistön mitä arvostavimman tervehdyksen. Kankaanpään taidekoulusta oppilaskunnan puheenjohtaja Toivo Tonta ja lehtori Matti Velhonoja olivat järjestäneet myös minut puhujaksi kahden ministerin ohella taideopiskelijoiden mielenosoituksessa.

Sanoin heidän olevan tärkeällä asialla. Me tarvitsemme maassamme myös taidealan koulutusta eikä pelkästään vain varsinaisiin teollisuus- ym. ammatteihin valmistamista. Emme tässäkään suhteessa elä pelkästään leivästä, vaan myös henkisestä hyvinvoinnista ja näin ollen myös kulttuurista, jonka olennainen osa juuri taide eri muotoineen on.

Niinpä ei taidekoulutusta pitäisikkään tarkastella pelkästään siinä valossa, miten sen kautta valmistutaan suoraan työhön sijoittuviksi, koska monista tulee itsenäisiä taiteilijoita, jotka työllistävät itse itsensä eivätkä näin suinkaan tule työttömyyskortistojen jäseniksi.

Hallitusohjelmassa ollaan saattamassa kaikki alle 25-vuotiaat yhteiskuntatakuun kautta joko koulutukseen tai työllistetyiksi. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, olisikin todella harkittava, onko sittenkään viisasta vähentää ammattikorkeakoulupaikkoja niin radikaalisti kuin on suunnitelmissa elli yli 2000 paikalla. Sitä perustellaan ikäluokkien pienenemisillä, mutta jos paikkoja säilytettäisiin enemmän, myös jatkossa entistä suurempi osa ikäluokista saisi koulutuspaikan. Muuten ministeri Jukka Gustafssonin kanssa päivällä puhellessani hän väläyttelikin juuri tätä mahdollisuutta, koska tämän takuun toteuttamiseksi on varattu määrärahoja ja niitä ilmeisesti voitaisiin irroittaa juuri myös näiden koulutuspaikkojen hyväksi.

Puutuin puheenvuorossani myös erityisesti Kankaanpään taidekoulun asemaan, jota nimenomaan campuksena erillään muista toimipisteistä puolustaa juuri taiteen omalaatuisuus, jonka opetus onnistuu parhaiten itsenäisenä yksikkönä hajautettuna erilleen muusta opetuksesta. Kankaanpäässä on aina ollut korkealaatuista koulutusta ja tulokset ovat sen mukaisia, kuuluisia taiteilijoita on lähtenyt koulusta kuten Reijo Paavilainen, Pertti Mäkinen ja Teemu Saukkonen. Oppilaat tulevat ympäri Suomea, koulu ei ole siis pelkästään paikallinen eikä vain yhden maakunnan käsittävä. Koululla on oman erinomainen sille vartavasten suunniteltu toimintarakennus ja koko Kankaanpään imago on taidekaupunki, jossa esimerkiksi taidekehällä on yli sata taideteosta. Koulu on ensimmäinen ja edelleen ainoa puhtaasti maaseudulla toimiva taidekoulu ja sen perustaja on professori Kauko Räike, joka kaiken lisäksi on äitini veli eli enoni.