Torstaina iltapäivällä alkaneet sateet eivät ole tauonneet vielä sunnu tai-iltanakaan. Ei siis ole ihme, että alueellamme Pohjois-Satakunnassa olemme ennätystulvien keskellä niin kuin Etelä-Pohjanmaallakin. Teitä on poikki molemmissa paikoissa.
Päivällä oli melkoinen trafiikki Venesjärvelle Kankaanpään Seudun ruskaretkelle, ihmettelin miksi autoja tuli koko ajan vastaan sinne mennessäni kunnes itsekin huomasin tien olevan veden katkaisemana ja käännyttävä oli etsimään kiertotietä kauempaa Veneskosken kautta. Heinäpaaleja näkyikin koko ajan Pitäjänojan alangossa keskellä laajaksi muodostunutta vesialuetta. Ei käy katteeks maanviljelijöitä.
Uutisissa oli pientä lohtua, kun kerrottiin valtion voivan korvata tulvavahinkoja aina 80% asti. Esimerkiksi illalla ollessamme Pohjois-Stakunnan kuntien perussuomalaisten ehdokkaiden koulutustilaisuudessa Honkajoen Tomi Laitila kertoi pariltakin yksityistieltä tulvan vieneen mennessään sillan ja näin on ryhdyttävä siltahommiin ja korvausavusten laatimiseen.
Melkomoista Luojan suuruuden ihmettelyä joudumme nyt seutukunnalla suorittamaan ja huomaamaan miten pieniä me ihmiset suurista luuloistamme huolimatta sittenkin olemme.
Ja kuitenkin saamme yhtyä psalmikirjoittajan viisaisiin sanoihin:
"Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen - mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. Herra, meidän Jumalamme, suuri on sinun nimesi kautta koko maailman!
