Pakkoruotsista

Sain vastattavakseni kolme kysymystä ajankohtaisista pakkoruotsi-kansalaisaloitteen nostattamista asioista. Kysymykset ja vastaukseni oheisena, var så god:

Tarvitaanko ruotsin kieli Suomen virallisena kielenä? Miksi tarvitaan / miksi ei tarvita?

Perustuslaki turvaa maamme kaksikielisyyden ja molempien kieliryhmiemme sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet, mutta siinä ei suinkaan sanota, että jokaisen suomenkielisen tulee opiskella ruotsin kieltä. Tämä kaksikielisyys saa jatkua, onhan maillamme pitkät historialliset yhteiset juuret.

Pitääkö kouluissa opettaa niin sanottua ”pakkoruotsia”? Miksi / miksi ei ja mikä vaihtoehdoksi, jos ei tarvita?

Eduskuntaan on juuri saatu kansalaisaloite (50.000 allekirjoittajaa), jossa ehdotetaan ruotsin kieltä valinnaiseksi eli opiskelija saisi itse valita haluamansa ensimmäisen vieraan kielen. Nythän ruotsi on pakollinen kaikilla kouluasteilla, jota se on ollut vasta 1960-luvun lopulta lähtien opetusministeri Virolaisen esityksestä. Maamme väestöstä on alle 5 % ruotsinkielisiä, joten senkään takia ei sen kielen opetus ole tärkeä. Monella muulla kielellä on on paljon suurempi merkitys, ensisijassa tietysti englannilla, mutta myös maamme itäosissa venäjän kielen osaaminen avaisi mahdollisuuksia. Siksi pitäisi saada  vapaasti valita ensimmäinen vieras kieli. Näin kielen opiskelukin tehostuisi, kun ei enää olisi pakollista kieltä. Näin myös ruotsin kielen osalta, jota varmasti edelleenkin moni lukisi.

Pitääkö kunnan tarjota kaikki palvelut myös ruotsin kielellä? Miksi / miksi ei?

Virkakelpoisuusvaatimuksia tulisi myös muuttaa, sillä monessa valtionkin virastossa riittäisi, kun siellä olisi muutama ruotsinkielentaitoinen eikä sitä vaatimusta olisi asetettava kaikille virkailijoille. Puhtaasti suomenkielisillä alueilla ei ruotsin kieltä juurikaan tarvita. En usko, että Kankaanpäässäkään virastoissamme asioi ketään pelkästään ruotsinkielentaitoista.

Yhteispelillä se sujuu

Tänä päivänä yhteiskuntalaivamme ui niin syvissä vesissä, ettemme selviä muulla kuin hyvällä yhteisymmärryksellä ja tiiviillä yhteispelillä. Näin on koko valtakunnakin tasolla, mutta ennen kaikkea paikallisesti, niin meillä täällä Kankaanpäässäkin. Siksi meillä ei ole varaa toistemme osoitteluun ja syyttelyyn.

Valtuustoseminaarissa esiin tulleet talousarvion seurantaluvut ovat korutonta kertomusta. Jo nyt vuoden tulosennuste on 2,9 miljoonaa miinusmerkkinen ja tuloskin muodostuu 2,2 miljoonaan alijäämäiseksi. Siis vuoden tässä vaiheessa.

Me emme nykyisenä valtuustona ole voineet mitenkään vaikuttaa tämän vuoden budjettiimme, mutta parhaillaan olemme laatimassa seuraavan vuoden talousarviota, näin emme voi jatkaa. Siksi tarvitsemme yksimielistä päätöksentekoa ja kaikki ryhmät osallistuvat valmistelevaan käsittelyyn. Kipeiltäkään ratkaisuilta emme voi välttyä, koska rahastot on syöty ja kaikki tunnusluvut näyttävät tosi huonoilta.

Kutsumme myös kaikki asukkaat näihin talkoisiin, hyviä ideoita ei koskaan ole liikaa: miten saadaan uusia tuloja, mistä ja miten voidaan aikaansaada säästöjä. Siksi kaikki kannanotot ovat tervetulleita esimerkiksi oman ryhmämme sähköpostiosoitteeseen info@kankaanpaanperussuomalaiset.fi.

Emmehän anna periksi oman Kankaanpäämme säilyttämiseksi, sillä emme halua mitään pakkoliitoksia!

Kankaanpään perussuomalaisten valtuustoryhmä

Majakoita ei saa sulkea

Uudenkaupungin edustalla Isokarilla on komea, 50 metrinen hyväkuntoinen majakka. Satakunnan Satavesi-ohjelman ja sen sisarohjelma, Varsinais-Suomen Pro Saaristomeri järjestivät yhteisen saaristoristeilyn tähän majakkasaareen, jossa vallitsee ainutlaatuisen jylhä merellinen luonto. Itse majakka on mahtava ja sen huipulta avautuu merellistä maisemaa silmänkantamattomiin.

Nyt on Damokleen miekka yritystoimintaa pyörittävän Laaksosen pään yllä, sillä liikenneministeriössä on keksitty ruveta sulkemaan majakoitamme mukamas turvallisuusriskin takia. Yhtäkään onnettomuutta ei tiedetä koskaan tapahtuneen majakoillamme. Jos Isokarin majakka suljetaan, loppuun myös turismi, kymmenkunta henkeä jää ilman työtä ja koko saari joutuu pahuutensa valtaan, koska ei ole alueesta huolta pitävää yrittäjää. Voiko suloisessa Suomenmaassamme tapahtua tällaista?

Ja juuri tämänlaatuisia turistikohteita tarvitsemme. Turismi, jos mikä, on kasvava ja tuo myös ulkomailta euroja talousahdinkoomme.

Facebookissa joku kysyi, miten asiat liittyvät toisiinsa, joten selvityksenä:
Kari Laaksonen on saarella toimiva yrittäjä. Suomen toiseksi korkein, 180-vuotias  majakka on saaren suurin vetonaula. Isokari sijaitsee Saaristomerellä ja sinne on laivakuljetus Uudestakaupungista, jonne on matkaa yli 20 km.

Jyväskylän kesäkokous täysosuma

Vielä näin elokuun viimeisellä viikolla saimme pitää eduskuntaryhmämme kesäkokousta hienon ja lämpimän kesäsään vallitessa, mikä oli erityisen tärkeää Jyväskylän kävelykadulla olleelle kansalaistapaamiselle. Kokouksen lopuksi myös jalkauduttuamme eri puolille Keski-Suomea yleisötilaisuuksiin.

Saimme melkoista näkyvyyttä mediassa, niin TV:ssä kuin lehdistössäkin. Erityisesti Timon puheet herättivät mielenkiintoa sekä hänen spekulaationsa tulevasta hallituspohjasta ja perussuomalaisten hallitusvastuun ottamisesta. Tietysti ensin on käytävä seuraavat eduskuntavaalit. Timon erityinen huomio oli tällä kertaa perussuomalaisten kannatuksen vakiintuminen 18-19 prosentin tasolle, kun sen sijaan muiden puolueiden lukemat muuttuvat melkoisestikin gallupista toiseen.

Timon katsaus oli tavallaan puolivälin tarkastelu, onhan eduskuntakautta jäljellä enää vajaat kaksi vuotta. Siksi tuumaustunti on tarpeen. Yllätyksenä hän kertoi valmistelevansa jo toista kirjaa Maisterisjätkä-kirjansa jälkeen, työnimellä Peruspomo.

Timon sanoma oli, etteivät vanhat puolueet pysty meitä tuhoamaan, sen voimme tehdä vain me itse, emmekä me tietenkään sitä halua tehdä. Olemme nyt vahvoja, meillä oli hyvä puoluekokous kesällä Joensuussa, olemme vahva toripuolue, rakennumme kansan puolueena alhaalta ylöspäin. Näin saamme kansan puolellemme.

Kokouksemme antoi voimakkaan yhteishengen vaikutelman ja näin on hyvä aloittaa taas uusi työkausi, syksyn politiikan tiimellyksen mukanaan tuoma tiivis kamppailu.

Meidän on määriteltävä oma linjamme ja sitä kävimme läpi monien asioiden osalta. Annoimme myös julkilausuman työllisyyden parantamisesta. Vaikeimmin tyällistettäviä ovat nuoret sekä ikääntyneemmät, yli 55-vuotiaat. Siksi ehdotamme työnantajan eläkemaksuja porrastettavaksi siten, että näiden ryhmien maksuja alennetaan ja paremmin työllistettävien vastaavasti nostetaan. Työhyvinvoinnista on pidettävä kiinni, silloin ei ole tarvetta eläkeiänän nostamiselle, onhan jo nyt eläkkeelle siirtymisessä joustoa 63-68 vuosien välillä.

Eero ja Timo vauhdissa

Suomen suurlähettiläiden jokavuotisessa kokoontumisessa oli tänään vuorossa eduskuntaosuus. Runsaan osanoton vuoksi puheosuus oli täysistuntosalissa ja sen jälkeen iltapala viereisessä valtiosalissa Pikku Parlamentin korjaustöiden takia.

Sekä puhemies Eero Heinäluoma että ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini pitivät ansiokkaat puheenvuorot, jota arvovaltaiset kuulijat osasivat arvostaa. Osaltaan siksikin he olivat niin runsaslukuisesti paikalla, noin 190 ulkoministeriöstä ja 50 eduskunnasta.

Heinäluomakin toi esiin yleisen kriisitietoisuuden. Olemme syvemmässä kriisissä kuin kukaan eduskuntavaalien aikaan saattoi edes aavistaa. Teollisuuden taantuman aikana on menetetty 100.000 työpaikkaa, vuodesta 2008 on jäänyt saamatta pysyvästi ennakoitu 30 miljardin kasvu. Prosentin työllisyyslisäys toisi 2 miljardin kasvun, työllisyysasteemme on viitisen prosenttia alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Näin syksyn keskusteluissa talous- ja työllisyysasiat nousevat etualalle ohi kunta- ja soteuudistusten.

Timo puhui pääasiassa ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana, mutta toi kysyttäessä esiin myös perussuomalaisten näkökantoja. Hänen mielestään nyt kannattaisi rapata oikein kunnolla, koska kansalaismielipidekin on kypsynyt kriisitietoisuuteen. Kun eduskuntavaaliosallistuminen on alle muiden Pohjoismaiden vain 70 %:n luokkaa, saadaan aktiivisuutta nousemaan, kun on perusteltu syy käydä äänestämässä. Tällä hetkellä lähes 40 % jättää gallupeissa ilmoittamatta puoluekantaansa. Liikkuvia äänestäjiä on siis paljon ja he ovat kaikkea muuta kuin puolueuskollisia. Ruotsin kielen vaihtoehtoisuutta esittävästä kansalaisaloitteesta sen verran, että ennen vuotta 1968 ruotsi ei ollut pakollinen kieli, vaan vasta Johannes Virolainen nosti sen koulujen kakkoskieleksi.

Kokousrumpaa

Tähän sunnuntaihinkin löytyi kaksi kokousta. Niistä toinen oli kaikkien valtuustoryhmien yhteistyön virittämistä varten, valtuustoseminaarissa kuullun kaupungin hälyttävän taloustilanteen korjaamiseksi. Vuosikaupalla on asioita pähkäilty ja ohjelmia tehty, mutta aina vaan tilanne on karkaamassa käsistä. Mutta aina myös on selvitty etteenpäin.

Tähän on hyvä lisätä eilisten Sulo Ylikosken 70-vuotispäiväseurojen musikkikappaleet, jotka myös kuvastivat tätä ihmiselon tuskaa, myös siitä selviämistä seesteisemille vesille: "Laps´ olen köyhän, kauniin Karjalan", "Täällä Pohjantäden alla", "Edessä reitti tuntematon aukeaa", "Lahjoita, Herra, perheisiimme", "Kirkkaat riemun äänet soivat tänään sydämessäni", "Herraa hyvää kiittäkää". Todella hyvin valitut kappaleet kuvaamaan tätä vaellustietämme täällä maailmassa.

Alkava viikko on taas täynnä vipinää. Maanantaina on Suomen suurlähettiläiden kokous eduskunnassa.  Tämän takia jäävät pois kirkkoneuvoston, sotaveteraanien Kankaanpään hallituksen sekä sotainvalidien piirihallitusten kokoukset. Tiistaina ja keskiviikkona eduskuntaryhmä kokoustaa Jyväskylässä ja lopuksi jalkautuu maakuntaan, minä kotimatkan suuntaan Multialle ja Keuruulle. Torstaina on vuorossa Pro Saaristomeren ja Sataveden kesäretki mm. Isokarin majakkasaareen tutustumaan. Perjantaina on sotaveteraanien leirin päätöspäivä. Viikonloppu on sitten omistettu Jämijärvelle, siellä messun pitäminen sekä kotirintamatunnustuslaatan paljastus ja kahvitilaisuus. Eduskunnan istunnot alkavat 4.9. syyskauden tiiviin työn merkeissä. Miten lie voimat palautuneet kesän kuluessa, aurinkoa on ainakin saatu riittävästi, tänään viimeksi.

Seitsemänkymppiset

Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikaista. Monenlaisia mietteitä on tänään risteillyt päänupissa, kun olin nuoruudenystäväni, ikätoverin ja ystäväkansan körttiläisten joukkoon kuuluvan neljän pojan isän 70-vuotissyntymäpäiväseuroissa Kauhajoella. Itsekin olen järjestelemässä samasta syystä seuroja lauantaiksi 14.9. alkaen klo 12 Kankaanpään kirkossa, jonne te kaikki tämänkin lukijat olette sydämellisesti tervetulleita.

Joskus jo viisikymppiset tuntuivat vanhoilta. Vaikka itse alan olla seitsemänkymppinen, en siltikään tunne oloani lainkaan vanhaksi. Jopa kympin juoksulenkki sujui kevyesti tasan viikon päästä maratonin keskeyttämisestä, kun olin koko viikon huilinut ja jättänyt lenkit tekemättä.

Tänään otin seurapuheessani esiin usein lainaamani Tanskan kuninkaan ja tuomiorovastin keskustelun, kun he tapasivat vanhoilla päivillään. Kuningas Kristian IX virkkoi: "Meistä on tullut vanhoja, Skovgaard-Petersen." Tuomiorovasti vastasi hetkisen tuumattuaan: "Niin, mutta Teidän Majesteettinne on oppinut kauniisti ja kunnialla vanhenemisen taidon."

Aivan niin, kauniisti ja kunnialla vanheneminen on todella taito. Se ei olekaan mitään viimeiseen saakka säilytettyä nuorekkuutta, vaan oman ikäkauden oikealla tavalla toteuttamista. Vanhenemista ei tarvitse pelätä, sillä vanhuuskin voi olla sisältörikasta ja onnellista aikaa. Elämällä on vielä paljon tarjottavana. Ja mielessä saa asua sisäinen rauha  ja iloinen odotus.

Tällaista elämänvaihetta saa nyt hyvä kauhajokinen ystäväni elää vaimonsa, neljän poikansa ja heidän vaimojensa sekä kohta syntyvän uusimman lapsenlapsen jälkeen yhdeksän lapsenlapsensa kanssa. Ystävä on muuten kankaanpääläisperäinen, mutta ehti käydä juuri ja juuri syntymässä Hiitolassa. Armorikkaita vuosia!

Sulle valan vannomme...

Kansanedustajien istuntojen keskeytysaika eli toisin sanoen ymmärrettynä loma-aika ei välttämättä ole toimetonta. Niinpä ei tälläkään lomalla näytä tulevan päivää ilman kokoustamista tai tehtäviä. Tänäänkin kutsu käy Niinisalon varuskuntaan valatilaisuuteen, illalla kotiimme tulee toivottavasti mahdollisimman moni valtuutettu ja luottamushenkilö keskustelemaan kaupungin taloussuunnitelmista perussuomalaisten ryhmäkokoukseen.

Huomenissa olen aamun siunaustilaisuuden jälkeen hyvän ystävän 70-vuotispäiväseuroissa puhujana Kauhajoen seurakuntakeskuksessa. Siksi en pääse perussuomalaisten yleisötilaisuuteen Kokemäelle, jonne tulee itse Timo Soinikin.

Ensi viikolla olen maanantaina ensin suurlähettiläiden kokouksessa ja sitten tiistai ja keskiviikko perussuomalaisten eduskuntaryhmä kokoustaa Jyväskylässä. Muut ryhmäthän ovat jo näyttäneet pitäneen kokouksensa. Kokoomus ja keskusta olivat koolla Mikkelissä. Puheenjohtajat esiintyivät jopa yhteisessä keskustelussa vähän sopuilemassa ja Katainen pyysi apua jo oppositiopuolueiltakin. Tähän asti hän ei ole ottanut oppositiota mukaan esim.juuri näihin suuriin kuntaraja- ja soteuudistuksiin.

Valatilaisuudet ovat aina suurta juhlaa. Sen tekevät juhlallisuudet, mutta myös runsaslukuinenyleisö, jota aina on tuhatmäärin. Jo Niinisaloon mennessä autojonot olivat pitkät, mutta joustavasti sotilaspoliisien johdolla päästtin parkkipaikoille. Paikalla oli neljä veteraania, yksi Parkanosta ja kolme Kankaanpäästä. Valakaavan lukijana oli sotaveteraani Sakari Peurala. Joukkojen ohimarssin vastaaottajina toimivat Tykistöprikaatin komentaja Pertti Lahtinen, valakaavan lukija sekä eduskunnan 2. varapuhemies. Korokkeella seisoen siinä otimme vastaan juuri tykkimiehiksi ylennetyt joukot ja myös moottoriosaston, ehkä viimeistä kertaa Satakunnan sotilassoittokunnan ja hevosvetoisen tykkivaljakon. Sääkin oli mitä suosiollisin.

Julma-Juha vetää väkeä

Sata litraa kahvia kahdessa tunnissa, se oli tahti taas tänään Kankaanpään toripäivillä Julma Juha Väätäisen vieraillessa toukokuun EU-vaalien ehdokkuutensa merkeissä. Vuosi sitten Juha kävi myös Kankaanpäässä koko maata koskevalla kuntavaalikierroksellaan. Juha kiertää siis jo toista kertaa maata, ja onkin ihme ellei hän EU-vaaleissa saa merkittävää äänipottia ja tule valituksi mepiksi pahuuden ytimeen "Pyrsseliin". Syksyllä hän on tulossa myös Honkajoelle konepäivien aikaan!

Kiitokset pitää antaa myös omille aktiiveillemme teltan pystyttämisestä ja pullakahvien jakamisesta. Jonoa riitti koko ilmoitetun kaksituntisen klo 10-12, vaikka tieto koko tilaisuudesta oli vasta aamun Kankaanpään Seudussa.

Ja tunnelma oli tietysti hyvä, sääkin suosi aamun harmaudesta huolimatta!

Päivän Seudussa oli myös kuva, kun heti vaalipaperien ensimmäisenä jättöpäivänä veimme täyden listan Länsi-Suomen Osuuspankkivaaleihin. Kankaanpään alueella saa yhdellä listalla olla kuusi ehdokasta, koko alueelta valitaan kolme pankin edustajistoon. Listamme ehdokkaat ovat Irmeli Elomaa, Jari Koskela, Marko Leponiemi, Sami Ojala, Matti Ranta ja meikämanne. Olen tällä erää edustajistossa. Kaikki muut ovatkin uusia ehdokkaita, vaikka kaikki olemme kyllä kaupunginvaltuutettuja. Vaalit pidetään 4.-17.11. Kaiken kaikkiaan edustajistoon valitaan 50 edustajaa. Vaaleja siis riittää!

Aina vaan vetkuttelu jatkuu

Hallituksen vetkuttelu senku vaan jatkuu niinkin pienessä, mutta tärkeässä asiassa kuin veteraanien kuntoutusmäärärahoissa.

Veteraaniasiainneuvottelukunnassa jouduttuun taas kerran murheellisin sydämin toteamaan, ettei valtion budjettiin ole vieläkään tullut valtiovarainministeriön valmistelun jäljiltä oikeutettuja määrärahoja veteraanien asioiden parantamiseksi, vaikka heidän keski-ikänsä on jo 90 vuotta. Mutta budjetin valmistelijoiden sydämet eivät vaan vieläkään ole sulaneet, vaan he taistelevat härkäpäisesti viime vuonnakin eduskunnan juhlaistunnossa yksimielisesti lausuttua tahtotilaa vastaan.

Tälle vuodelle saatiin veteraanikuntoutukseen lisäystä hallituksen esityksestä sekä veteraanijärjestöjen yhteisen voimannäytön ja veteraanien eduskuntakäynnin seurauksena niin, että kokonaismääräraha tälle vuodelle on 36,6 miljoonaa. Mutta jälleen eduskunnan on palautettava määräraha ennalleen, koska siitä on nipistetty. Siitäkin huolimatta, että hallituksen kehyspäätöksissä neljälle seuraavalle vuodelle lausutaan pidettävän kiinni riittävistä määrärahoista kaikille sitä tarvitseville ja haluaville. Esimerkiksi viime vuonna kuntoutukseen pääsi vain 50% veteraaneista.

Helsingissä lomallakin

Helsingissä käydessä ohjelma oli tiivistä, illalla oli puutarhajuhla Seurakuntaopistolla Järvenpäässä, tänään aamupäivällä seminaari Kuntatalolla ja sitten Veteraaniasiain neuvottelukunnan kokous. Huomenna muuten Juha Julma Väätäinen vierailee Kankaanpään toripäivillä, tulkaas kahveille!

Puutarhajuhlaa Tuusulanjärven rantamalla suosi erinomainen kesäsää. joita hienoja säitä tänä kesänä onkin riittänyt yllin kyllin. Ei voi kukaan moittia kesää liian kylmäksi eikä sateiseksikaan. Puintisäitäkin rupeaa olemaan ja luvassa on lissää.

Monia tuttuja kirkonmiehiä tapasin, varsinkin körttikodissa asuneita, jotka tietenkin ovat tutuimpia.

Talousahdinko

Mikä meidät perii. Syyskauden ensimmäisessä kaupunginvaltuustossa ja valtuustoseminaarissa tuli puolen vuoden taloustoteutuman perusteella ilmi kuluvan vuoden tulosennusteen olevan 2,9 milj. negatiivinen. Valtiovaltakaan ei saa lupaamaansa velkakehityksen katkaisua eli vähentämistä aikaiseksi, EU:n yli varojensa eläneistä Etelä-Euroopan maista puhumattakaan. Miten pystymme tinkimään nykyisestä elintasostamme ja eduistamme tasapainon saavuttamiseksi?

Kunnan tulee järjestää palvelut tehokkaasti, taloudellisesti ja kuntalaisten tarpeiden mukaisesti.  Tämän kuulimme siitä taas kerran, kun puhumassa oli johtamistaidon opettaja Mirja Antila. Mutta miten pystymme suoriutumaan tehtävästämme, kun valtiovalta aina vaan lisää kuntien tehtäviä, joita on jo yli 560, mutta silti vain supistaan kunnille suuntaamiaan valtionapuja. Mahdoton yhtälö!

Israel-konferenssi Seinäjoella

Sunnuntain päiväjumalanpalveluksessa eli messussa Seinäjoella sain saarnata Israel-konferenssiin liittyvässä seurakunnan jumalanpalveluksessa Israelin Ystävien puheenjohtajan ominaisuudessa. Konferenssia vietettiin viikonloppuna kuuluisan, Alvar Aallon suunnitteleman Lakeuden Ristin tiloissa hienoissa olosuhteissa ja lämpimässä ystävähengessä.

Konferenssissa oli kaksi ulkolaista vierailijaa. Toisen heistä, messiaanisen juutalaisen pastorin Michael Yaronin tapasin jo viikko sitten Euran Israelin Ystävien 20-vuotisjuhlassa ja meistä tuli hyvät ystävät. Toinen vierailija oli David Salinger. He molemmat lukivat yhdessä Ilkka Vakkurin kanssa juhlien lopuksi Herran siunauksen Israelille ja kaikille muillekin, kukin omalla kiellellään eli Yaron hebreaksi, Salinger arabiaksi ja Vakkuri suomeksi.

En ehtinyt epäonnistuneen Helsinki City Marathon -juoksun vuoksi olla paikan päällä kuin sunnuntaina, jolloin saarnassani sain ottaa esille tekstinä olleen Markuksen evankeliumin kertomuksen pohjalta kuuromykän parantamisen sekä Jeesuksen toiminnan parantajana että hänen tapansa kosketella puhettamme.

Onkin vain yksi keino taistella kielen syntejä vastaan: sydämen muutos, jonka voi parantaa ainoastaan hän, joka ei herjattaessa herjannut takaisin ja joka rukoili ristiinnaulitsijoittensakin puolesta: Jeesus Kristus, Jumalan elävä sana. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, kärsi ja kuoli meidän puolestamme, jotta kivisen sydämemme tilalle saisimme lihasydämen ja sydämen näin pehmittyä myös uuden kielen. Vain hänen verensä voima kykenee uudestisynnyttämään meidät siihen elävään toivoon, ettei meitä kerran vedetä tuomiolle sanoistamme, vaan saamme kohdallemme armahdustuomion. Näin lopetin saarnani!

City Marathon, 33. kerta

Tänään juostaan, hölkätään, ehkä osaksi kävelläänkin - kunhan vain 6 tunnin aikarajan sisällä. Käsillä on 33. Helsinki City Marathon, jossa olen 33:nnen kerran mukana. Saas nähä, miten äijän käy, pari kortesoonipiikkiä on valmiiksi kantapäässä. Sää on suosiollinen, pilvinen, muttei sada, tuuli tosin puhaltelee rajusti.

Palataan asiaan kun lisää tietoutta ilmenee ja jos vielä henki pihisee jatkossakin!

---

Näin siinä sitten kävi. Sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo, mutta täytyikö käydä 33 kertaa ennen kuin tuli tosi eteen: K E S K E Y T Y S.

17,5 km kestin tuskaa, joka alkoi tuntua heti eka kympin jälkeen taas kantapäässä, enkä pidempään pystynyt sinnittelemään. Mutta kaikki loppuu aikanaan, siihen on pakko alistua. Uskon silti vielä maratoninkin taittuvan, ensin tarvitaan uusi kantapään luun ohennus ja parantuminen. Nyt katkesi hieno sarja, kun olen ollut joka kerta mukana  City Marathonilla. Olinhan tosin nytkin mukana, mutta 32 kertaa peräkkäin pääsin maaliinkin asti, maratontapahtuman alusta asti.

 Näin meitä siis riisutaan 70-vuotispäivänkin kynnyksellä!

Vihtori Siivo 100 vuotta

Kankaanpään Veteraanitalonkin syntysanat lausuneen ja paljon muuta pitkän elämänsä aikana tehneen talousneuvos Vihtori Siivon 100-vuotisjuhlaa vietetään tänään Niinisalon varuskuntakerholla. Hän on myös Kankaanpään Sotaveteraanien kunniapuheenjohtaja ja edelleen reippaana mukana eri toiminnoissa. Onnea ja siunausta hänelle! Muistamislahjarahatkin hän lahjoittaa seurakuntien diakoniatyölle.

Minulla on ilo ja kunnia lukea Vihtori Siivo hyväksi ystäväkseni. Monia tärkeitä keskusteluita olemme saaneet käydä ja pohtia myös maamme ahdingonalaista nykytilaa. Yhä edelleen hän jaksaa käydä mukana Kankaanpään sotaveteraanien hallituksen kokouksissa ja toimimme yhdessä myös Kankaanpään veteraaniasiain neuvottelukunnassa. Päivittäinen kuntolenkkki ja ajan hermolla pysyttäytyminen ovat hänen pirteytensä salaisuuksia.

Niin Kankaanpään Seutu kuin myös Satakunnan Kansa ovat kirjoittaneet hänen mittavasta elämäntyöstään merkkipäivän merkeissä. Hänen elämäkerrastaan on tehty myös kirja. Pastori Juha-Pekka Haavisto on  haastatellut häntä  varsinkin sota-ajan tapahtumista dvd:lle, joten hänen laajaa elämänkokemustaan on näin säilytetty myös jälkipolvien tietoisuuteen. Nyt hän elääkin päivän kerrallaan ilman suurempia suunnitelmia kiitollisena pitkästä elämästä ja siitä kyllänsä saaneena.

Satavuotisjuhlasta muodostuikin ikimuistoinen kaikille läsnäolijoille, ei kovin usein ole edes mahdollisuutta tällaisiin juhlatilaisuuksiin osallistuakaan.

Juhlan huipennus on itsensä syntymäpäiväsankarin kiitospuhe sujuvasti ilman papereita. Kiiteltyään kaikkia ja todettuaan kaikkien kiitospuheiden olleen suurimmaksi osaksi melkein tottakin Vihtori toi esiin elämänsä johtotähtinä ensinnäkin kiitollisuuden Taivaan Isälle kaikestakin, mutta erittäin siitä, että on saanut elää näin pitkään ikään ja kaikki joskus huonoiltakin tuntuneet asiat ovat aina lopulta kääntyneet parhainpäin. Hän myös antoi kiitokset äidilleen, joka yksinhuoltajana kuitenkin antoi hyvät elämisen edellytykset. Ja mahtuihan puheeseen yksi sotamuistokin - ja vain yksi niin kuin puhuja korosti - joka oli jopa humoristinen karuudestaan huolimatta.

Täyden kympin juhlat toden totta!

Toripäivämietteitä

Toripäivät hiljenevät syksyä kohti mentäessä ja muutenkin loppukuun puolella torilla kävijöiden ostokyky pienenee. Kesälomat ovat päättyneet, koulut alkaneet ja säätkin ovat epävakaat. Tällaisissa aatoksissa torimyyjät joutuvat odottelemaan ostajia, joita nytkin kyllä liikkui torilla, vaikkei enää tungokseen asti. Ja kyllähän torilla aina juttukavereita löytyy ja näin voidaan asioitakin  ajaa.

Sotainvalidileiriläisetkin pistäytyivät tradition mukaisesti tutustumassa Kankaanpään torielämään käytyään ensin sankarihaudoilla ja leiriperinteen alkuunpanijan Seppo Päivikkeen sukuhauta-alueella olevalla haudalla. Päivikkeen sukuhan on aikanaan lahjoittanut kirkon alueen ja siksi he ovat ainoita, joita enää haudataan kirkkomaalle.

Korsutöpinä esiintyi tänä iltana sotainvalidileirillä niin kuin kaikilla edellisilläkin kerroilla. Itse en päässyt mukaan, kun olin OP:n luottamushenkilöiden tiedotustilaisuudessa mm. syksyn OP-vaalien johdosta. Saunomaan kyllä tulin vielä illansuussa. Iltapäivällä sain pitää hartaushetkeä sen jälkeen, kun palkinnot leirin monista kilpailuista oli jaettu, huomenissahan leiri päättyy kello 11 ruokailuun.

Sotainvalidileiri jatkuu

Sotainvalidien leiri jatkuu sateisesta säästä huolimatta. Leirillä pidettiin myös Kankaanpään seudun Sotainvalidien johtokunnan kokous. Näin saivat johtokunnan jäsenetkin tutustua leiriläisiin, ruokailla Hakoniemen herkullisessa ruokapöydässä ja käydä vaikkapa saunassa ja uimassa. Yhteinen hyöty ja huvi, samalla asialla kun ollaan. Myös Sotainvalidipiirin toiminnanjohtaja Marika Keskinen vieraili leirillä.

Itselläni oli myös runsaasti asiointia leirin puitteissa. Hain makeaa mahan täydeltä, eli palkintoja EuroHamsterista leirin palkitsemisia varten.  Sunnuntain Israel-konferenssin johdosta oli käytävä lyhentämässä koko kesän kasvaneita hiuksia. Ja aivan Isojoella asti, jonne parturini on muuttanut jo vuosia sitten.

Lauantain maratonin onnistumiseksi pääsin lääkäri Aholan vastaanotolle ja hän näki ultrakuvassa kantapään tulehduksia, joita paikkailtiin kortisonipistoksilla. Toivottavasti jalka kestää, vaikka Ahola kyllä suositteli juoksumatkojen lyhentämistä. Hän sanoi, että kun muutenkin Kreikka on huonossa huudossa, niin eihän kreikkalaisesta maratonperinteestäkään kannattaisi enää pitää kiinni. Nykykreikkalaisten sähläilyjä koko muu Eurooppa joutuu korjaamaan kymmenillä miljardeilla.

Rakas lurjus

Tiistai-iltana kävimme sotainvalidileiriltä kesäteatterissa. Porin Isojoenrannassa, Sunnunniemen Pajutilalla näyteltiin Mika Waltarin ehkä puhdaspiirteisin farssikomedia "Rakas lurjus" vuodelta 1953. Näyttelijöitä oli vain kolme, mutta he osasivat työnsä ja saivat katselijoiden mielenkiinnon säilymään koko kaksituntisen ajan.

Huoneenvuokralain aikaan kahden poikamiehen tilavaan asuntoon oli asutettava myös lisähenkilö. Setä ja veljenpoika vihasivat ja pelkäsivät naisia, mutta ottivat tutun asessorin kepposmielessä suositteleman, pojan hahmoon pukeutuneen naisen. Tyttö uskottelee itsellään olevan kaksoispuolikkaan, joka on tyttö. Niinpä hän esiintyy vuoron perään sekä poikana että tyttönä miesten huomaamatta, että kyseessä onkin sama henkilö. Kun lopulta paljastuukin, että hän on yksi ja sama henkilö, molemmat miehet ovat korviaan myöten rakastuneet häneen, jota he ovat luulleet vuokralaisensa kaksoissisareksi. Lopputuloksena on avioliitto rakkaan lurjuksen eli vuokralaisen ja veljenpojan välillä.        

 Waltari on kirjoittanut 30 näytelmää, elokuvia hänen tekstiensä pohjalta on tehty 33. Ei turhaan häntä pidetä Suomen tuotteliaimpana ja myös kansainvälisesti menestyneimpänä  kirjailijana. Kirjahyllystäni löytyy kaksi Ritva Haavikon toimittamaa Mika Waltaria käsittelevää   kirjaa: "Kirjailijan muistelmia" ja "Mika Waltari - mielikuvituksen jättiläinen". Waltarin kirjoista ei löydy kuin "Sinuhe egyptiläinen", "Valtakunnan viholliset" ja "postuumi Nuori Johannes".  Perikunnan kirjoista muut Waltarin tiiliskiviromaanit ovat kelvanneet muillekin.

Sotainvalidit leireilevät

Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piirin perinteinen viikon mittainen kesäleiri alkoi Kankaanpään seurakunnan kesäkodilla Hakoniemessä ties monennenko kerran. Vielä paikalla on viisitoista osallistujaa, mutta kuinka kauan sotainvalidimme vielä jaksavat tulla viettämään leiripäiviä. He ovat jo muista arkipäivän askareista vapaina, ja kyllähän he vielä käyvät heille annettujen oikeuksien mukaan kuntoutusjaksoillakin. Esimerkiksi vuosittaisella kevään laivaristeilyllä oli mukana vielä 150 sotainvalidia puolisoineen tai saattajineen.

Piirin puheenjohtaja vieraili avaamassa leirin ja koko tunnin ajan löytyi yhteistä jutusteltavaa sotainvalidien arjen tilanteista ja etuisuuksista, joissa 15 %:n ja 10 %:n sotainvalidit ovat väliinputoajina. He eivät saa muille, jopa tavallisille sotien veteraaneillekin kuuluvia kuntakohtaisia palveluja, eivätkä he saa muille sotainvalideille kuuluvia kuntoutuksiakaan. Tämä epäkohta on pikaisesti korjattava, aikaa ei todellakaan ole hukattavaksi.

Hakoniemen leirillä on tunnustetusti hyvät ruokailut, rantasauna lämpiää joka ilta ja päivään mahtuu aina monenlaista pientä toimintaa, ei kuitenkaan liian rasittavaa. Onhan nytkin mukana 95-vuotiaitakin talvisodan veteraaneja. Sotainvalideja on Kankaanpään lisäksi  Suodenniemeltä, Karviasta, Kihniöstä ja kaukaisimmat Eurasta.

Saimme laulaa "Maamme"

Tänään saimme laulaa Maamme-laulun, ei kylläkään Moskovan MM-kisoissa, vaan Euran Israelin Ystävien osaston 20-vuotisjuhlan päätökseksi. Ensin laulettiin Israelin kansallislaulu Hatikva: "Kun Israelin lapset yössä kyynelten, aamua kohden silmät nostavat".

Ystävät olivat Eurassa kirkkoherransa ja osaston puheenjohtajan Jukka Kemppaisen johdolla järjestäneet hienot juhlat. Täytekakkukahvit, kirkkokuoro ja päävieraana messiaaninen juutalainen Michael Yaron Israelin Ystävien toiminnanjohtajan Ilkka Vakkurin toimiessa tulkkina. Sain tuoda järjestön puheenjohtajana tervehdyksen juhlivalle osastolle.

Michael kertoi nyky-Israelin kuulumisia, miten neuvottelut pitkän tauon jälkeen ovat käynnistyneet Länsi-Rannan ja Gazan alueiden arabijohtajien kanssa. Rauha, shalom, on mitä toivottavinta, mutta silti hyvin etäinen haave, vaikka juutalaiset ovatkin neuvotteluita vauhdittaakseen vapauttaneet satoja arabiterroristeina pitämiään vankejaan.

Juutalaisten ja arabien välillä vallitsee syvä ja katkera viha, jota on lietsottu puolin ja toisin. Vain kristityt juutalaiset ja arabit ovat pääseet vihan yli ja vierailevat veljinä ja sisarina toistensa seurakunnissa. Rauhan aikaansaamiseksi tarvittaisiin sydänten muutosta. Toivotaan ja rukoillaan, että rakkaus voisi voittaa nyt ylipääsemättömältä vaikuttavan vihan kuilun ja Lähi-Idän kansat Israelin alueella voisivat yhdessä laulaa Hatikvaa: "Ah, taas tulta syttyy sydämiin, kun tää toivo mielen kirkastaa. Daavidin pyhään kotikaupunkiin viel´ että riemuin saamme vaeltaa!"

MM-Moskova

MM-kisat Moskovassa alkoivat, kaksi tulessa ollutta suomalaista putosi jatkosta. Bergius teki kaksi hyvää hyppyä, mutta kolmas jäykemmällä seipäällä oli surkeaa katsottavaa. Voiko niin tehdä arvokisoissa?

Kahdeksan suomalaisurheilijaa on jäljellä, taitavat muutkin keihäsmiehiä lukuunottamatta jäädä karsintoihin.

Naisten maraton ja miesten 10 000 metriä olivat tasokkaita ja jännittäviä kilpailuja ja eurooppaisetkin pärjäilivät mitaleille asti sankan afrikkalaisjoukon keskellä. Muuten tahtoisikin mielenkiinto mennä, jos pelkästään kenialaiset ja etiopialaiset menestyisivät.

TV-lähetyksessä kiinnitin huomion stadionin katsomon tyhjiin penkkiriveihin. Onko kisat annettu väärään maahan ja kaupunkiin, kun eivät maailman parhaat yleisurheilijat enempää kiinnosta? Vai ovatko esimerkiksi pikajuoksijoiden doping-käryt vieneet yleisön mielenkiinnon muualle, kun esimerkiksi samanaikaisesti Helsingin uudistetussa asussa olevalla Olympiastadionilla  oli katsojaennätys  - lähes 40 000 maksanutta - Englannin jalkapalloliigan kahden huippujoukueen matsissa.

Merellisyyttämme entistä enemmän hyödyntämään

Kirjoitin facebookiin päivällä: "Perjantaipäivä koitti poutaisena, joskin pilvisenä. Luvattu myrsky on riehunut onneksi yön aikana ja sadettakin on tullut riittämiin. Tänään on edessä siunaustilaisuus ja perussuomalaisten vapaamuotoinen yhdessäolo Eur´joella iltasella!"

Eur´joelta palasin, kuten on tapana sanoa, väsyneenä mutta onnellisena. On todettava, että maakuntamme merellistä puolta ei ole suitsutettu niin paljon kuin aihetta olisi. Tällaiselle maakravullekin kokoontuminen Eurajoen kunnan rantasaunalla Lahdenperässä, Verkkokarin tien päässä näytti taas kerran upeat merinäköalat. Tällä kertaa lahden toiselta puolelta, kun alkuviikosta olimme katsomassa samaa merenrantaa tois´ puolelt´ lahtea eli Olkiluodon ydinvoimala-alueelta.

Melki katteeks käy eurajokisten hyvinvointi, kun tämäkin rantasauna on kuntalaisten vapaassa käytössä ja tiekin on sinne päällystetty, kulkien läheltä Vuojoen kartanoa. Tuo ennen kunnalliskotina toiminut kartano luovutettiin myös yleiseen käyttöön ja uusi kunnalliskoti rakennettiin keskustaan.

Ydinvoimala poikii Eurajoelle vuodessa jopa 8 miljoonaa, kun kunta saa itse koko alueesta kertyvän kiinteistöveron. Lakia on muutettu siten, ettei näitä kiinteistöverotuloja enää tasoiteta kuntien kesken, ettei joku - niin kuin tässä tapauksessa Eurajoki - saisi kohtuutonta etulyöntiasemaa alueelleen sijoittuneista suurista kiinteistöveron maksajista.

Ajelin kotiin päin Kuivalahden kautta rantatietä Luvialle, jossa vasta tulin valtatie 8:lle. Juuri julkistetussa uudessa budjettiehdotuksessa saisi Valtatie 8 Turun päähän Maskun tienoolle rakentamisrahaa. Kunnostaminen jatkuu vuosien myötä myös Satakuntaan. Kyllä tie parantamista vaatiikin, kun mennessä Luvian kohdalla autoletkan edessä ajoi traktori monta kilometriä ja tukkirekkojakin oli matkalla. Rantatiekin oli melkein koko matkan metsäistä, varsinaisen merenrannan jäädessä vähän etäämmälle. Rakentamiselle ja yrittämiselle olisi yllin kyllin tilaa merenkin lähimaastoissa!

Kesä on virkistänyt

Jyrki Katainen sanoo tulleensa virkistyneenä takaisin sorvin ääreen. Terävää kuntoa syksyn mittelöissä tarvitaankin.

Timo Soini vahvisti tulonsa syntymäpäiväseuroihini lauvantaipäevänä 14.9. Paljon hän tosin joutui sovittelemaan kiireistä ohjelmaansa. Timo kertoi myös loman tehneen hyvää, onhan se sisältänyt uintia, kuntoilua ja vapaata oleilua perheen kanssa. Tämä tietää hyvää edessä oleviin koitoksiin hallituksen kanssa.

Timon mökiltä Sastamalan Karkun Heinoonkylästä ei järin pitkää heittoa olekaan Kankaanpäähän Pohjanmaantietä pitkin. Niinpä pesäpallokansa on nähnyt hänet kahdesti kesän mittaan Kankaanpään pesisotteluissa, viimeksi tällä viikolla Mailan viimeisessä runkosarjan ottelussa. Siellä Timo jutteli pitkään kahden meidän valtuutettummekin kanssa.

Timo lupasi myös syntymäpäiville tulleessaan pysähtyä Vihteljärven kyläkaupalla Wihtiksessä, joten kyläläisillä on mainio tilaisuus tavata Timppaa silmästä silmään! Olihan Perussuomalaiset kuntavaalien suurin puolue Vihtiläjärvellä ja sieltä tuli meille neljä jämäkkää valtuutettua.

Itse sain pitkän toripäivän ja kymmenien kanssa jutustelun jälkeen käydä onnittelemassa Pomarkussa asti 90-vuotiasta veteraania. Tein vielä illansuussa ennen myrskyn nousua  neljä kierrosta 2,5 km:n  kuntolenkkiä Kuninkaanlähteellä. Joka kierroksella oli kolme kovaa mäennousua ja tietysti vastaavasti myös alamäet. Tämä tekee väkisinkin hyvää kunnon kohentumiselle 17.8. olevaa Helsinki City Marathonin tuskien taivalta  varten.

Lenkin jälkeen hämärtyvässä kesäyössä uidessani aivan tyynessä säässä ilman täytti lintujen lakkaamaton liverrys, vaikkei niitä näkynytkään. Ei kukaan ole tätä tunnelmaa kuvannut yhtä mestarillisesti kuin rakastamamme Eino Leino, jonka kotimaisemissa Kajaanin seudulla juuri sain käydä: "Ruislinnun laulu  korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu;  kesä-yön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu. En ma iloitse, en sure, huokaa; mutta metsän tummuus mulle tuokaa..."

Mitalit Ilmolle ja Hannulle

Päivän Kankaanpään Seudussa on kyllä kirjoitukseni sotilassoittokuntien säilyttämisen puolesta, mutta alla olevia, heillekin lähettämiäni tuloksia ei näkynyt. Lähetin uudelleen aamulla, eikä mennyt nytkään perille. Lopulta huomasin virheeni: sähköpostiosoitteessa luki saunalahti kun olisi pitänyt olla almamedia. Ja heti meni sinne, minne oli yrityskin. Yrityksen ja erehdyksen kautta oikeaan lopputulokseen!

Mitalit Ilmolle ja Hannulle

Karvian Kirin Ilmo Törmä pukkasi kuulansa jo neljännen kerran peräkkäin suomenmestaruuteen Kajaanissa pidetyissä veteraanien yleisurheilun SM-kisoissa. Lisäksi hän on voittanut kaksi kertaa SM-mestaruuden hallissa. Mestaruus tuli tällä kertaa M65-sarjassa tuloksella 12.83, 1 metrin ja 20 sentin erolla toiseksi tulleeseen.

Kankaanpään Urheilijoiden Hannu Kortesluoma joutui Kajaanissa tyytymään keihäänheiton M60-sarjassa hopeaan monien aikaisempien mestaruuksien ja kansainvälistenkin arvokisojen mitalien jatkoksi tuloksella 45.80.

Mukana Kajaanissa oli myös Kaksi KankU:n juoksijaa, jotka pääsivät pistesijoille. M55 ILkka Vakkuri juoksi kolme matkaa: kuudes sija tuli 1500 metrillä ja 5000 metrillä ajoin 5.18,01 ja 19.33,67, seitsemänneksi hän sijoittui 10 000 metrillä ajalla 42.18,97.

Anssi Joutsenlahti sijoittui M70-sarjassa kahdesti viidenneksi. 5000 metrin matka taittui aikaan 24.25,99 ja 10.000 metriä aikaan 52.49,93. Kisat vietiin läpi hellelukemissa, mikä tietysti vaikutti tuloksiin.

SM-kisahartaus Kajaanin kirkossa

Satakunnan Sampo?

Olkiluoto 1, Olkiluoto 2, Olkiluoto 3. Olkiluoto 4, Onkalo, vierailukeskus näyttelytiloineen. Siinä tärkeimpiä Eurajoella, Olkiluodon saarella olevan ydinvoimalan tiloista.

Meitä oli 9 vapaaehtoista Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä tutustumassa sekä Onkaloon että Olkiluoto 3:een. 500 metrin korkeuserolla sijaitsevat ydinpolttoaineen loppusijoituspaikka Onkalo - 420 metriä merenpinnan alapuolella - sekä Olkiluoto 3, jonka työn alla olevan reaktorin huipulla olimme komean kupolikaton tuntumassa. Olkiluoto 3 on eduskunnan jo vuonna 2002 antamalla päätöksellä perustettu, yhä edelleen rakennustöiden keskellä oleva, vaikka alunperin sen piti valmistua vuonna 2009. Kukaan ei enää tiedä lopullista valmistumisvuotta, joka kuitenkin kaikesta huolimatta joskus on edessä. Työmiehiä - pääasiassa ulkomaisia - on 2500 henkeä.

Olkiluodon ydinvoima lasketaan kuitenkin kotimaiseksi energiaksi, koska koko vakinainen henkilökunta, joka vastaa voimalaitoksen toiminnasta ja huolloista, on suomalaisia. Meille vakuutettiin, ettei ainoatakaan muunmaalaista ole Olkiluoodon palkkalistoilla.  Olkiluoto 3:a rakentava ranskalainen Areva on  sitten luku sinänsä. Valitettavasti suomalaisilla ei ole valmiuksia ydinvoimalan rakentamiseen, onhan Olkiluoto 3 Suomen suurin rakennustyömaa. Niinpä suunnitelmissa olevan ja eduskunnan hyväksymän Olkiluoto 4:n kilpailutuksessa on mukan kuusi yritystä esim. Japanista, Etelä-Koreasta ja ihme kyllä Arevakin, ei kylläkään yhtäkään Venäjältä.

Ydinpolttojätteiden sijoitus-Onkaloon tutustuminen oli poikkeuksellinen kokemus, kun mutkiteltiin monen kilometrin matka kallioon louhittua väylää, jotta päästiin 420 m maanpinnan alapuolelle ja voitiin tutustua loppusijoitusreikiin, joihin jäte sijoitetaan kuparikapseleissa. Kapselin ja kallion välisenä puskurimateriaalinan käytetään kovaksi puristettua bentoniittia. Tulimme kyllä vakuuttuneiksi tämän loppusijoituksen turvallisuudesta, jopa muutaman jääkaudenkin varalta vaikkapa nyt vain 10 000 vuoden ajanjaksolla.

Sen sijaan on kokonaan toinen juttu, kuka kannattaa ydinvoimaa, kuka ei. Edeltäjämme SMP oli kokonaan ydinvoimavastainen, nykyperussuomalaisissa taitaa puntit mennä tasan puolesta ja vastaan. Minä olen edelleen vanhan smp:läisen katsantokannan takana. Ihmispoloisen järki ei vielä ole pystynyt täysin käsittämään ja hallitsemaan tätä ydinvoimaa, vaikka hyviä yrityksiä tehdäänkin ja uskotaan oltavan sen  hallitsijoita. Esim. Olkiluoto 3:n kokonaishallinta ja -suunnittelu on todella mutkikasta kaikkien siihen liittyvine turvajärjestelyineen. Siksi rakennustyötkin ovat vaatineet niin monta ylimääräistä vuotta!

Olkiluodon ydinvoimalat ovat tehneet Eurajoen kunnasta maan sähköisimmän ja erittäin vauraan paikan asua ja ihmetellä. Myös koko Satakunta on saanut paljon työtä. Mutta yhä edelleen ydinvoimaan suhtautuminen on kaksijakoista ja yhä edelleen kansasta on lähes puolet meitä, jotka emme jaksa uskoa ydinvoiman siunauksellisuuteen. Siksi olikin hauska kuulla Olkiluodon isännöimistä kinkereistä, joiden lopuksi vanha rukoilevaismummu oli sanonut, että rukoillaan edelleen, ettei täällä voimalassa tapahdu mitään pahempia onnettomuuksia.

Liikuntaneuvos Kunto Viiru

Kajaanin veteraanien SM-yleisurheilukilpailujen yhteydessä sain olla pitämässä puheen ja ojentamassa liikuntaneuvoksen arvonimen sisältävän kunniataulun Kajaanin monitoimiurheilumiehelle Kunto Viirulle:

Arvoisa meidän kaikkien kunnioittama Kunto Viiru!

Kun Sinulle nyt ojennetaan liikuntaneuvoksen arvonimen sisältämä, presidentin ja pääministerin allekirjoituksin vahvistettu kunniakirja, on meidän kaikkien ystäviesi ja näiden veteraanien SM-kisojen lähes tuhathenkisen osanottajajoukon hyvä tietää, ettei liikuntaneuvoksen arvo ole mitään inflaatiotavaraa. Tämä on kunnianosoitus Sinulle, kun nyt osallistut tuhannen kerran korkeushyppukilpailuun, ja meitä kanssakilpailijoitasi on sama määrä.

Liikuntaneuvoksen arvonimiä on myönnetty vuodesta 1979 (samana vuonna tulin ensi kertaa eduskuntaan), ja neuvoksia on tullut keskimäärin vain kolme vuotta kohden. Ensimmäisenä neuvoksena oli Hannu Koskivuori Kuopiosta. Tänä vuonna nimettiin vain kaksi neuvosta, joista toisena täälläkin palkintoja jakamassa ja lahjoittamassa ollut Juha Väätäinen, kaksinkertainen euroopanmestari ja myös valmennus- ja järjestötyössä ansioitunut kansanedustaja.

Sinuthan me kaikki tunnemme kymmenen vuotta eli korkeimman mahdollisen ajanjakson Suomen Veteraanien Urheiluliittomme ansiokkaasti toimineena puheenjohtajana. Tänä aikana meidän ikäihmisten liikunnan järjestämistyöhön on tullut entistä enemmän jämäkkyyttä ja suunnitelmallisuutta. Sitä myöten myös meidän veteraaniurheilijoiden määrä on kasvanut niin, etteivät esimerkiksi tällaisten nyt pidettävien SM-kilpailujen järjestelytehtävät ole mahdollisia muille kuin suurseuroille, joihin Kajaanin Kipinäkin on luettava. Samanaikaisesti kansainvälinen menestymisemme on pysytellyt maamme pienuudesta huolimatta aivan parhaiden maiden tasolla.

Sain 1990-luvulla olla mukana liikuntakomiteassa, jossa luotiin suuntaviivoja nykyajan liikkumiselle: liikuntaa kaikille. Liikkuminen tulisikin saada koko kansan tavaksi nykyisenä aikana, jolloin autoistuminen on edennyt muun automatisoitumisen myötä pitkälle. Ihminen rappeutuu nopeasti liikkumattomaksi ellei vapaaehtoinen liikuntaharrastus pääse innostamaan aktiivikuntoilijaksi, jollaisia me veteraaniurheilijat onneksemme olemme. Tässä onkin urheiluseuroillamme ja veteraaniurheiluseuroillamme ensiarvoisen tärkeä tavoite, kilpaurheilua suinkaan unohtamatta, sillä selkeä tavoite edesauttaa aina säännöllistä harjoittelua.

Yhä edelleen pätee vanha totuus: Terve sielu terveessä ruumissa. Liikkumisen avulla on saatavissa terveyttä ja kauneutta, kuntoa ja iloa. Siksi myös urheilun henkiseen puoleen olisi kiinnitettävä riittävässä määrin huomiota. Helposti on vallalla näkemys, että urheilijalla on merkitystä vain silloin, kun hän menestyy ja tuo siten myös seuralleen ja maalleen menestystä. Olisi kuitenkin annettava arvo jokaisen liikkumiselle ja luotava siihen myös edellytykset.

Kun nyt saamme onnitella Sinua Kunto osaksesi tulleesta merkittävästä huomionosoituksesta, voimme muistella monia yhteisiä tilaisuuksia ja ulkomaisia kilpailumatkoja, joissa olemme saaneet olla sinun johdollasi mukana. Eräs kajaanilainen tuttavasi kertoi, että sinä olet aina ollut esimerkillinen urheilumies siinäkin, että olet jaksanut kannustaa myös viimeisiksikin jääneitä urheilijoita. Nyt kiittäessämme Sinua kaikista ansoistasi ja toivottaessamme kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta, toivomme myös, ettet jätä meidän yhteistä urheiluperhettämme, vaan voimiesi mukaan olet edelleen mukana yhteisissä riennoissamme. Kuten itse eilisiltaisessa kirkkotilaisuudessa kerroit, olet selvinnyt varjeluksen avulla vahingoittumattomana viikon takaisesta auto-onnettomuudesta, joten sinulla on vielä tehtävää.

Kajaanista kajahtaa

Terveiset kolmipäiväiseltä Kajaanin matkalta, joka sujui kaikin puolin hyvin. Kotiin pääsin pyhäiltana klo 23, matkaan lähdin perjantaiaamuna klo 7.45, joten kolme täyttä vuorokautta oltiin taas asialla eikä todellakaan mitenkään huonoin mielin. Kaikki suunnitelmat täyttyivät, jopa tämän sunnuntain hellekymppikin tuli kierrettyä radalla ja silti ehdin hyvinkin iltakoneeseen.

Varapuhemiehen ominaisuudessa olin kolmessa eri tilanteessa, juoksumatkoja kertyi kaksi ja 70-vuotiaiden sarjassa oli samat sijoitukset kaikkien kilpailijoiden kesken niin 5 000  kuin 10 000 metrin matkoilla. Kierros kierrokselta molemmilla matkoilla meitä oli yhdessä letkassa kolme pronssimitalin kärkkyjää, mutta aina putosin ensimmäisenä, joten tuloksena oli kaksi viidettä sijaa.

Perussuomalaisten toritilaisuus oli jymymenestys ja täytyy sanoa, ettei Nälkämaan laulu Kainuun maakuntalauluna taidakaan enää pitää paikkaansa, koska täyden kenttäkeittiöllisen eli henesoppatykillisen jaosta ei meinannut loppua tulla, vaikka parin ensimmäisen tunnin ajan jono oli melkoinen. Sainpa tuliaislahjaksikin Kettusen Pentiltä oikein komian kainuulaisen limpun leikkuulautoineen. Meppi-ehdokkaamme Julma-Juhakin hääri paikalla keräten melkoisen nipun uusia ääniä ensi toukokuun EU-vaaleihin. Saimme myös näyttävän, etusivulta alkavan jutun sunnuntain Kainuun Sanomiin. Minustakin taisi olla vähintäin viiden palstan kuva, tosin tuskaisella ilmeellä 5 000 metrin juoksun tuoksinasta.

Kerron lisää huomenissa puheistani niin Kajaanin pääkirkon iltahartaudessa kuin myös tilaisuudesta, jossa sain olla luovuttamassa Kunto Viirulle presidentin allekirjoittaman liikuntaneuvoksen arvonimen sisältäneen kunniakirjan.

Matkustuspäivä

Matkapäivä Kajaaniin. Aamulla linjabiilissä Tammerforssiin, sieltä pendolinolla pääkaupunkiin. Eduskunnassa käytiin keskusteluja sihteerien kanssa. Jätin myös kaksi kesän aikana kertynyttä eduskuntakyselyä, toinen koskien pienteurastamoita, toinen niin ikään teurastusasioita: sotilassoittokuntien rajuja lopetksia. Varsinkin laajoilta maaseutualueilta lopetetaan sotilassoittokuntia kustannussäästöjen varjolla. Mitään säästöä ei ole synynyt, vaan korvaamatonta vahinkoa kansalaisten maanpuolustustahdon ylläpitämiselle.

Matka jatkui Helsingistä lenkoneessa sinne määränpäähän, Kainuun pääkaupunkiin, jossa on aina nälkä vieraanamme. Siksi olin varustautunut runsailla eväillä! Onhan itse Ilmari "Iki" Kianto sanoittanut "Nälkämaan marssinkin".

Kajaanissa on kolmipäiväiset veteraaniurheilijoiden yleisurheilun SM-kisat. Sunnuntaina kympin juoksu on meidän iäkkäämpien osalta niin myöhään, etten ehtisi iltakoneeseen, joten kymppi on jätettävä toiseen kertaan. Lauantain 5 000 metriä sen sijaan kierretään alkaen klo 14.40, muutenkin tässä puolta pienemmässä matkassa kuluu puolet vähemmän aikaa. Lauantai-iltana on hartaushetki Kajaanin kirkossa. Pyhäaamuna ojennetaan liikuntaneuvoksen arvonimi Kunto Viirulle, jonka 1000. korkeushyppykilpailu on menossa. Hän on pitkäaikainen Suomen Veteraaniurheiluliiton puheenjohtaja ja olen ollut monilla ulkomaisilla arvokilpailumatkoilla, joita hän on johtanut.

Kankaanpään helmi - torstaitori

Torstai on toripäivä ja vilkas sellainen Kankaanpäässä kesäisin. Tällä kertaa paikalla oli nimekästäkin väkeä oikeuskanslerista ja viestintä- ja asuntoministeristä (siis vain yksi ministeri vaikka kaksi tehtävää) lähtien. Ja väkeä riitti. Kaupunginkin edustajina olivat kaupunginjohtaja ja valtuuston puheenjohtajistokin: puheenjohtaja, 1. vpj (PS), 2vpj. Tosin kolmatta varapuheenjohtajaa ei näkynyt. Samoin kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (PS) oli paikalla ja muita valtutettuja ja kansaa pilvin pimein. Ilma ei tosin ollut pilvessä eikä sadekaan ropissut kuin vain aamulla ennen klo 10:tä.

Meitä perussuomalaisiakin luottamushenkilöitä oli paikalla. Puheringissämme saimme nauraa, kun yht´äkkiä hokasimme olevamme kaikki varamiehiä. Mutta vanhassa vara parempi, sanoo jo suomalainen sananlaskukin. Valtuuston 1. varapuheenjohtajana Jari Koskela, hallituksen 1. varapuheenjohtajana Tapio Laurila, Liljan Erkki puolestaan on sairaanhoitopiirin valtuuston varapuheenjohtaja, itse olen siis eduskunnan 2. varapuhemies, Juholan Hannu kulttuuri- ja vapaa-ajanlautakunnan varapuheenjohtaja. Peltomaan Kristiina taisi olla joukossa ainoa ei-varalla olija, hän on Sataedun hallituksen ja teknisen lautakunnan jäsen. Näinhän meitä Kankaanpäässä on kohdeltu, ettemme saaneet ainoatakaan puheenjohtajan paikkaa, mutta omalla voimallamme saimme sitten heti ensimmäisen varapuheenjohtajan jokaiseen elimeen.

Karhoismajan vesireittien kunnostusyhdistyksen arpajaisten ensimmäinen päivä oli myös nyt torstaina, ensimmäinen päivä elokuuta. Hyvin arvat tekivätkin kauppaansa. Ensi torstainakaan en taas ehdi torille, kun eduskuntaryhmällämme on vierailu- ja tutustumispäivä Olkiluodon ydinvoimalaan. Olen kyllä aiemminkin siellä käynyt ja tullut yhä vakuuttuneemmaksi ydinvoiman vastustajaksi. Sillä kannalla olen aina ollutkin, kuten aiemmin oli myös koko SMP Veikko Vennamon johdolla.

Veteraanikuoro toimii

Kankaanpään veteraanikuoro piti kesäisen sota-ajan laulujen illan laulaen, laulattaen ja kahvittaen meitä yleisöäkin Venesjärven rantalavalla.

Sota-ajan laulut ovat yhä edelleen poikaa. Yhteislauluja oli peräti tusina haitaripoikien säestyksellä: "Elämää juoksuhaudoissa", "Vartiossa", "Kirje sieltä jostakin", "Äänisen aallot", "Meripojan preivi", "Liisa pien", "Oolannin sota", "Väliaikainen", "Kultainen nuoruus", "Ilta skanssissa", "Satumaa", "Kodin kynttilät". Voiko muuta enää toivoa, kun vielä lopuksi runsaiden arvontapalkintojen jälkeen laulettiin seisomaan nousten "Veteraanin iltahuuto".

Kymmenkunta veteraania oli vielä paikalla, kuorossa tosin vain kaksi, Lautaojan Toivo ja Holman Aaro, joiden lisäksi pari veteraanien puolisoa. Hienoa, että veteraaneja ja heidän asioitaan jaksetaan pitää näin näkyvillä! Kiitokset ennen kaikkea kuoron vetäjälle Riitta Peuralalle ja Anja Sikaselle ja Heino Niemiselle ja kaikille yhdeksälle tällä kertaa kuorossa laulaneelle.

Iltalenkki ja virkistävä pulahtaminen veteen vielä komean auringonlaskun kullatessa maisemaa. Tänä iltana oli taas todella vaikuttava auringonlasku ruskotuksineen pilvien lomasta.