SMP:n hallitusratkaisuja

SMP:n historia ei näytä kovin monia kiinnostavan. Kun laitoin facebook-sivulleni Pekka Vennamon haastattelun eduskunnan "Kansanedustajana politiikan käännekohdissa" -sarjasta, siihen ei tullut kuin kolme tykkäystä eikä yhtäkään kommenttia. Minä kuitenkin näkisin olevan monipuolisen
historiakuvankin kannalta hyvin tarpeellista, että myös SMP:n historia saataisiin kirjoitettua. Siitähän on kyllä hyvä alku Suomen Uutisten päätoimittajan, Reijo Enävaaran kirjoitettua "Unohdetun kansan puolesta - SMP 20 vuotta". Vajaalla sadalla sivulla Reijo käsittelee puolueen historiaa vuosina 1959 - 1979. SMP:n uusi nousu tapahtui juuri vuonna 1979, mutta siitä ei enää ole mitään tässä Enävaaran historiikissa, joka päättyy juuri ennen noita tapahtumia. Pekan haastattelussa tallettui nyt ainakin seikkaperäisemmin SMP:n hallituksessa olon ajat.

Vuoden 1983 voitollisten vaalien jälkeen Pekka Vennamo otti yhteyttä Kalevi Sorsaan, Erkki Liikaseen ja Paavo Väyryseen kertoen SMP:n vakavan tahdon olevan päästä hallitukseen. Varsinkin kun suurin este hallitukseen pääsylle oli poistunut: presidentiksi oli valittu Urho Kekkosen tilalle Mauno Koivisto. Aluksi Väyrynen oli vaatinut  enemmistöä hallitukseen, koska ei-sosialistisilla puolueilla oli eduskuntaenemmistö. Silloin Liikanen soitti Pekalle ja pyysi häntä olemaan puhelimen äärellä. Pian Sorsa soittikin ilmoittaakseen, että SMP oli hyväksytty hallitukseen. Väyrynenkin soitti pyytäen tapaamista vielä samana yönä. Tapaamisessa hän kysyi, mitä olette sopineet ja vaati tekemään sopimusta, että hallituksessa toimitaan yhtenä rintamana. Koska kuitenkin juuri Väyrynen oli romuttanut jo neuvotellun SMP:n ja kristillisen puolueen tekemän valtakunnallisen vaaliliiton solmimalla itse vaaliyhteistyön SKL:n kanssa, niin Pekka vastasi samalla mitalla toteamalla, ettei hän tee mitään sopimusta. Tosin hallituksen muodostuttua sitten kerrottiin muutenkin tiedossa ollut tosiasia, että hallituksessa on ei-sosialistinen enemmistö. SMP oli vaa´ankielenä, ja usein oikeistopuolen kanssa löytyi enemmistö, mutta esim. nimitysasioissa SMP:n ministerit olivat aina esittelevän ministerin kannalla, oli hän sitten joko demari tai keskustalainen.

Hallituksen muodostaminen vuonna 1987 oli taas oma lukunssa. Suomisen, Väyrysen ja Taxellin jo ennen vaaleja tekemä kassakaappisopimus suututti presidentti Koiviston ja niinpä hän antoi hallituksen kokoamistehtävän Harri Holkerille. Kokoomus hyväksyi sinipunan peläten tämän olevan ainoan mahdollisuutensa päästä hallitukseen, koska Väyryseen ei tässäkään luotettu. Enemmistön saamiseksi tarvittiin taas SMP:tä mukaan kokoomuksen, demarien ja ruotsalaisten kanssa, tosin vain yhdellä ministerillä. Liikenne- ja viestintäministerin salkkua vahvistettiin merenkululla ja näin ensi kertaa kaikki fyysinen ja tietoliikenne oli samassa ministeriössä. Myös maaherran paikka annettiin J. Juhani  Kortesalmelle.  Työskentely alkoi innostuneessa ilmapiirissä, joskin matkan varrella tuli vaikeuksia varsinkin Holkeri-Koiviston neuvoteltua kahdestaan toimeenpannun devalvaation, joka koitui lukemattomien halpaa ulkomaan lainaa ottaneiden pienyritysten surmaksi. Suuryritykset, ihme ja kumma, osasivat ennakoida tilanteen. Pekka Vennamohan siirtyi sitten Posti-Telen pääjohtajaksi. Uuden ministerin, Raimo Vistbackan aikana, ennen hallituskauden loppua SMP siirtyi oppositioon kansaeläkeuudistuksen kolmannen vaiheen vesityttyä.

Nyt perussuomalaisilla olisi jopa rahaa historian kirjoituttamiseksi, ja samalla voisi kirjata myös Perussuomalaisten historian kivikkoiset alkuvaiheet tähän päivään eli JYTKYYN asti. Eduskuntavaalit 1995 ääniä 36.185, v. 1999 ääniä 26.440, v. 2003 ääniä 43.816, v. 2007 ääniä 112.256, mutta viimeksi vuonna 2011 ääniä peräti 560.075. Kansaedustajien lukumäärän kasvu samoina vuosia 1-1-3-5-39.