Puoluejuhla

Lauantai kului Helsingissä perussuomalaisten puoluevaltuuston kokouksessa eduskuntatalolla ja puolueen historian hienoimmassa juhlassa Finlandia-talolla. Koolla oli useampi sata kentän sankaria ympäri maata.

Saimme nähdä uuden EU-vaalimainosfilmin televisiomainontaan varten ja niin ikään julkistettiin vaalien iskulause: "Saat mitä tilaat!" Meppimme Sampo Terho esitteli 11 kohdan EU-vaaliohjelman. Toukokuun vaaleissa odotamme meppiemme määrän kasvavan
kolminkertaiseksi, olemmehan ainoa maamme EU-kriittinen puolue. Mutta kovaa työtä se edellyttää  edelleen vaalipäivään 25.5. asti

Torjumme koko Euroopassa yhä kasvavan EU-kriittisten joukkovoiman mukaisesti liittovaltiokehitystä ja takaamme jäsenmaiden itsemääräämisoikeutta. Tukipakettipolitiikasta on luovuttava. Sen sijaan kannatamme kyllä talousyhteistyön ja EU:n demokraattisuuden lisäämistä. Eli Timo Soinin kuolemattoman sloganin mukaisesti: VÄHEMMÄN, MUTTA PAREMPAA EU:ta.

Ohjelmassa oli paljon musiikkia, sekä tietysti puheenjohtajamme Timon innostava puhe, jossa hän myös esitti lämpimät kiitokset juhlan satamääräiselle kunniavierasjoukolle, kentän puurtajille, maamme parhaille tori- ja tapahtumatyöntekijöille. Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo puhui myös ja sen jälkeen laulettiin Maamme-laulu täysin palkein.

Juhlatarjoilut olivat runsaat ja saimme tavata vuosikymmenien takaisia puolueveteraaneja. Paljon oli myös nuorempia, vielä tuntemattomammiksi jääneitä puolueveljiä ja -sisaria. Vielä lähtiäislahjaksi saimme  mukaan SAAT MITÄ TILAAT -kassin matkaeväineen.

Kotiin päästiin ennen puoltayötä, milloinkahan sitten vielä pidemmän matkan takaa tulleet; ehkä monet yöpyivät vielä pääkaupungissa.

Siitä se taas alkoi

Tienvarsiroskien kerääminen alkoi taas, ennätyksellisen aikaisin tänä keväänä. Aloitimme urakan valtatie 23:lla Parkanon rajalta länteen ajatellen, ettei siellä asti ole niin paljon kerättävää, mutta kylläpä säkki tulee täyteen jo kilometrin matkalla sielläkin. Kahteen mieheen Seppo Sillanpään kanssa ei saatu kuin kolmisen kilometriä siivottua, mutta hyvä alku sekin, varsinkin kun vasta iltapäivällä päästiin työhön käsiksi.

Tänä perjantaina olin kotona, koska eduskunnassa kokousti nuorten parlamentti, mutta kello 13 pidimme rintamaveteraanien Kankaanpään osaston vuosikokouksen. Aamupäivällä jaoin Perussuomalainen-lehteä vielä muutamiin kerrostaloihin Myllymäessä. Haja-asutusalueille riittää vielä muutama sata lehteä, sinne pääsen ehkä sunnuntaina vasta, sillä lauantaina on eduskuntatalolla perussuomalaisten puoluevaltuusto ja vielä illalla Finlandia-talolla EU-kampanjamme aloittava juhla, jonne on kutsuttu nelisensataa puolueen työmyyriä eli kentän ahkerampia talkooihmisiä.

Kotiin sain lähteä eduskunnasta jo torstai-iltana johdettuani puhetta parisen tuntia heti kyselytunnin jälkeen klo 17-18.45, joten nipin napin ehdin 19,06 junan kyytiin kohti Parkanon asemaa.

Kyselytunnilla käytettiin koko aika hallituksen kehysriihen tulosten puntarointiin ja eritoten 7 euron vähennykseen kuukaudessa lapsilisistä, mikä on nostattanut yleisen paheksunnan. Tänään jo moni pienempi hallituspuoluekin olisi muuttamassa päätöstä, mutta pääministeri sanoo päätösten pysyvän.

Kyselytunnin loppupuolella oli tarpeeton, ikävä välikohtaus Pertti Veltto Virtasen kypsyttyä siihen, kun hän ei saanut puheenvuoroa. Yritin kyllä tyynnytellä häntä muistuttamalla, että kaikki 199 kansanedustajaa haluavat puheenvuoron ja vain pieni osa sen saa. Niinpä hän heitti paperit ilmaan ja poistui teatraalisesti kumartaen salista.

Puhetta johtaneen Eero Heinäluoman menettelyssä ei kuitenkaan ole mitään huomautettavaa. Perussuomalaiset - suurimpana oppositiopuolueena - saivat heti ensimmäisen kysymyksen ja sen jälkeen vielä monta muuta kysymystä. Kysymykset jakautuivat tasapuolisesti oppositiopuolueiden kesken kuten muulloinkin. Ja onhan se niin, että varsinkin puheenjohtajat saavat useampiakin kysymyksiä, kuten nytkin niin Timo Soini kuin Juha Sipiläkin.

Oppositioon siirtyneet, mutta ei vielä eroa saaneet vasemmistoliiton ministerit Paavo Arhinmäki ja Merja Kyllönen olivat etukäteen ilmoittaneet olevansa poissa, mikä viisasta olikin.

Kirjallinen kysymys passiivisesta tupakoinnista

Passiivisen tupakoinnin vähentäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan perustuslakivaliokunta hylkäsi yksimielisesti vuonna 2010 aloitteen tupakoinnin kieltämisestä yksityisautoissa, jos kyydissä on lapsia. Hylkäämisen perusteena oli aikuisen itsemääräämisoikeus ja perusoikeudet, joita laki olisi loukannut. Sosiaali- ja terveysministeriön hallitusneuvos on sitä mieltä, että lähivuosinakin aikuisten tupakoitsijoiden oikeus samoin kuin perustuslakivaliokunnan yksimielisyyden kannan kunnioittaminen menevät lapsen oikeuden (hengittää puhdasta ilmaa) edelle. Sen sijaan parveketupakoinnin kieltäminen saattaa olla mahdollista, koska (aikuisten) ihmisten palautteiden vuoksi siihen on painetta. On muistettava, että Suomi on kuitenkin maailman ensimmäinen maa, joka on samana vuonna (2010) asettanut tupakkatuotteiden käytön loppumisen, täydellisen savuttomuuden, tupakkalakinsa tavoitteeksi.

Samaan aikaan Britannian parlamentti on äänestänyt autossa tupakoinnin kieltämisen puolesta, jos auton kyydissä on lapsia. Jo ennen äänestystä keskityttiin kysymykseen, onko yksilönvapaus tärkeämpi kuin lapsen oikeus, ja äänestyksen tulos oli murskavoitto lapsen oikeuden puolesta. Britannian ministereillä onkin nyt toimivalta edistää lakialoitetta. Lisäksi on ymmärretty laajan valistuskampanjan tärkeys, että mahdollinen tuleva laki ei jää pykäläksi. Kampanja on toistettu jo näkyvästi eri vuosina.

Joidenkin tilastojen mukaan Suomessa yli 20 % lapsista altistuu kotonaan tupakansavulle. Passiivinen tupakointi huoneessa altistaa jopa 4 000 kemikaalille, joista osan on todettu aiheuttavan jopa äidin kautta sikiövaurioita. Tupakansavu sisältää yli 7 000 ainesosaa, joista osan tiedetään aiheuttavan syöpää. Tupakansavu voi jäädä ilmaan yli 2 tunniksi, vaikka ikkunakin olisi auki. Tupakansavun jäämät pintamateriaaleissa, kuten auton tekstiileissä, vapautuvat myöhemmin uudestaan ilmaan aiheuttaen altistumista. Lapsi on erityisesti ensimmäisinä elinvuosinaan suojaton ja aikuista herkempi terveydelle vahingollisille aineille eikä voi määrätä itsestään. Lapsella ei myös ole aikuisen tietoa vaaroista, eikä hän ymmärrä vaaraa, jos hän näkee aikuisten tupakoivan kanssaan samassa tilassa. Lapsi ei ole edes velvollinen suojelemaan itseään; se on vanhempien ja yhteiskunnan tehtävä lastenoikeuksien julistuksenkin mukaan.

Lastenoikeuksien julistuksessa velvoitetaan kehittämään ehkäisevää terveydenhuoltoa, vanhempainohjausta sekä perhekasvatusta ja -palveluja ja vähentämään imeväis- ja lapsikuolleisuutta. Lapsenoikeuksien julistuksella varmistetaan, että erityisesti vanhemmat ja lapset saavat tietoa ja opetusta ja että heitä tuetaan käyttämään saamiaan perustietoja lapsen terveydestä. Lisäksi "Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tehokkaisiin ja tarkoituksenmukaisiin toimiin poistaakseen lasten terveydelle vahingollisia perinteisiä tapoja" ja "Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti". Lisäksi julistus turvaa lapsen oikeuden elää terveenä. Tämä antaa aihetta kiinnittää huomiota lapsen oikeuteen saada suojaa passiivisen tupakoinnin aiheuttamia terveyshaittoja vastaan.

Suomi on lisäksi ensimmäisten maiden joukossa sitoutunut vuonna 2005 kansainväliseen tupakoinnin torjuntaa koskevaan puitesopimukseen WHO FCTC. Tämä sopimus velvoittaa siihen liittyneitä osapuolia suojelemaan ihmisiä ("nykyisiä ja tulevia sukupolvia") tupakansavulle altistumiselta. Jokaisen sopimuspuolen on laadittava kokonaisvaltaisia, kansallisia strategioita, suunnitelmia ja ohjelmia tupakoinnin vähentämiseksi, perustettava ja rahoitettava kansallinen tupakoinninvastaista työtä koordinoiva taho, kehitettävä lainsäädäntöään ja otettava käyttöön muita toimenpiteitä sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Yleisiä tiedotuskampanjoita suunnataan myös yksityiskoteihin ja muihin kohteisiin, joissa lainsäädännön soveltaminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.

Entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen esitti vuoden 2006 Tupakka ja Terveys -päivillä Lahdessa vision savuttomasta Suomesta. Tästä lähti liikkeelle Savuton Suomi 2040 -hanke, jonka on mahdollista toteutua vuoteen 2040 mennessä, jos perheitä tuetaan savuttoman sukupolven kasvattamisessa sekä tupakoinnin lopettamista ja vieroitustyötä vahvistetaan. Nopeita toimia tarvitaan erityisesti savuttomien elinympäristöjen turvaamiseksi lapsille.

Tupakkatuotteet aiheuttavat ja ylläpitävät riippuvuutta. Niiden ainesosat ja palamistuotteet ovat farmakologisesti aktiivisia, myrkyllisiä, perimän muutoksia aiheuttavia ja syöpävaarallisia. Ympäristön tupakansavulle altistumisella ei ole turvallista tasoa, ja tekniset ratkaisut, kuten tuuletus, ilmansuodatus tai merkityt tupakointialueet, eivät siltä suojele.

Tupakkalain (693/1976 ) mukaan useimmissa lasten ja nuorten käytössä olevissa tiloissa on voimassa täydellinen tupakointikielto. Myös tuotteiden välittäminen ja luovuttaminen alle 18-vuotiaalle on kielletty.

Passiivinen tupakointi on vahingollista erityisen raskauden aikana sekä lapsen ensimmäisinä elinvuosina. Se lisää raskauskomplikaatioiden ja sikiön kehitysvaurioiden riskiä. Se voi aiheuttaa johtavien lääkäreiden sekä Maailman terveysjärjestön toteamuksen mukaan mm. infektioherkkyyttä, psyykkistä sairastuvuutta, syöpää, astmaa ja muita keuhkosairauksia. Maailman terveysjärjestö julkisti vuonna 2013 tilaston, jonka mukaan passiivinen tupakointi aiheuttaa vuosittain 600 000 kuolemaa. Neljännes kaikista tupakoinnin vuoksi menehtyneistä on lapsia. Valistus ja tupakointirajoitukset ovat vähentäneet esimerkiksi Skotlannissa äkillisten sydäntapahtumien määrää 17 %.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä mittavan valtakunnallisen valistuskampanjan järjestämiseksi, jotta lasten altistumista passiiviselle tupakoinnille omassa kodissaan ja raskaana olevien äitien tupakointia saadaan vähennettyä tai se saadaan loppumaan ensi tilassa tulevien sukupolvien terveyden ja elämän vuoksi ja

mitä hallitus aikoo tehdä, että johdonmukaisuus tupakkalain mukaisen, lasten ja nuorten käytössä olevien yleisten tilojen savuttomuuden ja kotiolojen välillä toteutuu ja että Savuton Suomi  2040 -hanke sekä tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus (WHO FCTC) toteutuvat?

Helsingissä 21 päivänä helmikuuta 2014

Anssi Joutsenlahti /ps

- - - - -

Ministerin antama vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Anssi Joutsenlahden /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 98/2014 vp:

Mitä hallitus aikoo tehdä mittavan valtakunnallisen valistuskampanjan järjestämiseksi, jotta lasten altistumista passiiviselle tupakoinnille omassa kodissaan ja raskaana olevien äitien tupakointia saadaan vähennettyä tai se saadaan loppumaan ensi tilassa tulevien sukupolvien terveyden ja elämän vuoksi ja

mitä hallitus aikoo tehdä, että johdonmukaisuus tupakkalain mukaisen, lasten ja nuorten käytössä olevien yleisten tilojen savuttomuuden ja kotiolojen välillä toteutuu ja että Savuton Suomi 2040 -hanke sekä tupakoinnin torjuntaa koskeva puitesopimus (WHO FCTC) toteutuvat?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Tupakkalain (693/1976) tavoitteena on tupakkatuotteiden käytön loppuminen. Hallitusohjelmassa sitoudutaan tekemään toimintasuunnitelma tavoitteen toteuttamiseksi. Tupakkapoliittinen toimenpideohjelma linjaa keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet, joilla päästään asteittain tupakkatuotteiden käytön loppumiseen Suomessa vuoteen 2040 mennessä. Ohjelman sisältämissä ehdotuksissa otetaan huomioon uudistetun tupakkatuotedirektiivin tuomat velvoitteet sekä WHO:n tupakoinnin torjuntaa koskevan puitesopimuksen (FCTC) velvoitteet ja suositukset.

Toimenpideohjelman yhtenä osa-alueena on savuttomien elinympäristöjen laajeneminen. Tupakkalain mukaan useimmissa lasten ja nuorten käyttämissä tiloissa on jo voimassa täydellinen tupakointikielto. Kiellot ovat vähentäneet merkittävästi suomalaisten altistumista tupakansavulle. Savuttomia elinympäristöjä voidaan edelleen jonkin verran laajentaa lainsäädännön avulla.

Tupakoinnin vähentyessä myös kotona tupakointi on vähentynyt, mutta edelleen miehistä 12 prosenttia ja naisista 8 prosenttia ilmoittaa tupakoivansa sisätiloissa. Tupakoivista suomalaisista 9 prosenttia ilmoittaa tupakoivansa autossa lasten läsnä ollessa. Raskaana olevista naisista tupakoi 15 prosenttia. Näissä tilanteissa lasten suojelu ympäristön tupakansavulta ei toteudu.

Tupakointi yksityisautoissa lasten läsnä olleessa on kielletty joissakin USA:n osavaltioissa, Australiassa, Kanadassa, Mauritiuksella ja Kyproksella. Kielto on suunnitteilla Englannissa, Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa. Suomen tupakkalakiin esitettiin vuonna 2010 vastaavaa kieltoa, mutta eduskunnan perustuslakivaliokunta hylkäsi esityksen todeten, että viranomaisten puuttuminen tällaiseen toimintaan kajoaa varsin syvälle yksityiselämän piiriin. Suomalaisista 84 prosenttia puoltaa tupakoinnin kieltämistä yksityisautoissa alaikäisten läsnä ollessa. Kieltoa kannattivat erityisesti alle 25-vuotiaat (96 %) ja sitä kannatettiin yleisesti riippumatta koulutustasosta tai asuinpaikasta.

Savuttomia elinympäristöjä voidaan laajentaa myös muilla keinoilla kuin lakiin perustuvilla säädöksillä. Tupakkapuitesopimuksen (FCTC) savuttomia ympäristöjä koskevassa toimeenpano-ohjeessa todetaan, että yleisiä viestintäkampanjoita tulee suunnata myös yksityiskoteihin ja muihin kohteisiin, joissa lainsäädännön soveltaminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Suomessa viestintäkampanjoita toteuttavat pääasiassa kansanterveysjärjestöt. Esimerkiksi Syöpäyhdistyksen vuonna 2013 aloittama viestintäkampanja kannustaa raskaana olevia äitejä ja isäksi tulevia miehiä lopettamaan tupakoinnin.

Kampanjoiden lisäksi erityisesti neuvolan rooli on tärkeä vanhempien tupakoinnin lopettamisen tukemisessa ja savuttoman kodin ja ympäristön tärkeyden painottamisessa. Tukea tupakoinnin lopettamiseen tulisi yleensäkin terveydenhuollossa tarjota paljon nykyistä enemmän ja suunnitelmallisemmin. Suurin osa tupakoivista vanhemmista haluaisi lopettaa ja tehokkaita apuvälineitä tupakoinnin lopettamiseen on.

Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2014

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Yksinkertaisuus oikein ymmärrettynä

Joku pappismies kirjoitti facebookissaan, ettei hän ole enää yksinkertainen pappi. Olin kyllä vähän eri mieltä, vaikka hän tarkoittikin uuden lapsen tai lapsenlapsen saamista. No, kukin taplaa tyylillään, mutta hyvä on aina palauttaa mieliimme, että syntisäkkejä me olemme ja matoin ruokaan kuoltuamme, kuten uskonpuhdistajamme Mikael Agricola on yritänyt pitää meitä maan tasolla ja pudottaa suurista luuloistamme.

Eiköhän meidän olisi kuitenkin parasta pysytellä ihan vaan yksinkertaisuudessa, kuten vanhassa Siionin virressäkin pyydetään:


"On yksinkertaisuus sanoa helppo suullaan, vaan työläs yksinkertaiseksi tulla on.
Ei Aadam alentuis vanhoilta kukkuloiltaan syvähän yksinkertaisuuden laaksohon.
Sen lahjan harva kalliiksi arvaa, vaikka se kalliimp´ on kuin lahjat maailman.
Se taivaan taito on käsittää mahdoton, kun viisaaks uskotellaan omaa järkeään.
Jonk´ sitä mieli tekee, lapseks tulkoon hän!"


Ja vaikkapa näin varapuhemiehenä voisin hyvin yhtyä saman Siionin virren toiseenkin säkeistöön:


"Ol´ ennen toivoni ylemmä päästäkseni, aikaani liian lyhyeks vain pelkäsin.
Nyt tekee mieleni ain´ alentuakseni, viel´ yksinkertaisemmaksi tulla tahtoisin.
Sua janoo sydän. O Jeesus, pyydän näin köyhänä kuin olen sulta lepoa!
O yksinkertaisuus, salattu viisaus, kuin tyydyt,
 jos sä Jeesuksen saat tuta niin kuin hän mun edestäni ristiinnaulittiin!"


Ja sain sitten korjauksenkin facebookin väärinymmärrykseeni eli lukihäiriööni: luin pappismiehen blogista automaattisesti: en enää ole yksinkertainen pappi... mutta siinä lukikin: "en enää ole yksinkertainen pappa." Yhden kirjaimen ero, pitää viimeinenkin kirjain lukea! Ja samassa persoonassa on sekä pappi että pappa!

Keskiviikkopäivän satoa

Kohta tulee vieraaksemme 25 Honkajoen lukion yhteiskuntaopin ryhmäläistä vieraaksemme. Tervetuloa!
 
- - - - -

Tarjosimme koululaisille kahvit ryhmähuoneessa, keskustelimme ja näytimme taloa. Myöhästyin puhemiesneuvostosta, joka oli ollut tosi lyhyt. Eikä istuntokaan pitkittynyt, vaan päättyi jo vähän reilun parin tunnin jälkeen.

Ari Pitkäranta
Sillä yhteiskoulussa luotiin omakin tiedon ja sivistyksen perusta, rehtoreina olivat Jouko Nurminen ja Paavo Kahma, erinomainen sulkapalloilija.

Anssi Joutsenlahti
Molemmat sekä Jouko Nurminen että Paavo Kahma tulivat Kankaanpään Yhteislyseosta, Paavo oli erinomainen voimistelunopettajani antaen sekä urheilusta että voimistelusta kympit - ja ihan ansiosta. Jouko opetti keskikoulussa, kun olin jo lukiossa.


- - - - -

 

Toimin muuten yhden lukuvuoden Honkajoen lukion uskonnon ja psykologian opettajana ja arvostelin myös ylioppilaskirjoitusten vastaukset.

Ammatillisesta koulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain muuttamisesta, jota opetusministeri Krista Kiuru luonnehti jopa yhtä perustavaa laatua olevaksi kuin aikaisempi koululain muutos, käytettiin yli 20 puheenvuoroa, joista lähes puolet oli perussuomalaisten. Samoin olimme aktiivisia keskustelussa uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuestakin, joka puolestaan koskee merituulisähkön tukea.

Nyt antavat puheenaihetta spekulaatiot vapautuneiden ministeripaikkojen täyttämisestä. Arvailuja on myös siitä, voitaisiinko tehtävät yhdistää nykyisille ministereille, jolloin paikkoja ei tarvitsisi lainkaan täydentää. Mutta kun paikat jaettaneen kahden suurimman hallituspuolueen kesken, hinku ministeriksi lienee niin suuri, että todennäköisesti uudet ministerit nimetään ensi viikon presidentin esittelyssä!



Päivä lähti muuten liikkeelle Timo Soinin ja Juha Sipilän TV-haastattelulla ja Timon radion ykkösaamun haastattelulla yhdessä Osmo Soininvaaran kanssa. Vielä ehdin käydä kuntosalilla ja sieltä ruotsin kielen tunnille. 

Päivän puheita liikunnasta ja muusta

Täysistunto päättyi tänään aikaisin eli jo kello 17.10, joista viimeiset 20 minuuttia oli johtamassa puhetta.




Mennessäni saunaan ennen lenkkiä näin erään ministerin ja kehaisin, että nyt on hyvä aika ja ilma painua lenkille. Hän kertoi tehneensä lenkin jo aamupäivällä, tosin ministeriön juoksumatolla.





Toisen ministerin näin odottamassa hissiä ja totesin hänelle, että rappujakin kannattaa käyttää. Hän vastasi, että ihan hyvä neuvo, mutta huomasin itsekin hänellä olleen raskaan salkun, ja ministerikin totesi, että juuri laukun takia hän nyt turvautui hissiin. Itse pyrin täällä eduskunnassa kulkemaan lähes yksinomaan rappuja pitkin, ylös sekä alas.



Keskustelin erään hallituspuolueen kansanedustajan kanssa kehysriihen ollessa parhaillaan koolla. Sanoin, että nyt on käsillä kriittiset ajat, johon hän vastasi, että neuvotteluihin pitäisi varmaan saada mukaan  keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä, koska hän ratkaisee kaikki ongelmat.



Saunassa taas ollessani eräs kansanedustaja kertoi kahden saman puolueen  ehdokkaan puhekierroksesta, jossa he joutuivat esittämään toisistaan hyviä puolia. Toinen istuva kansanedustaja kehui toista sanomalla, että tämä on toiminut erittäin hyvin varakansanedustajana ja toivoi hänen jatkavan hyvää työtänsä "samassa tehtävässä vaalien jälkeenkin".



Puhemiesneuvoston jälkeen puhemies Eero Heinäluoma lupasi kutsua kaikki hiihtojoukkueen osallistujat mitalikahveille puhemiehen edustustilaan viimevuotiseen tapaan kuultuaan hiihtojoukkueemme mainiosta menestyksestä Vuokatin pohjoismaisissa parlamenttihiihdoissa! Heureka!



Vesa-Matti Saarakkala keräsi nimiä aloitteeseensa suvivirren säilyttämiseksi koulujemme kevätjuhlissa. Suvivirren ja muun uskonnollisen ohjelman asemaa ollaan taas siirtämässä syrjään. Käsittämätöntä tämä pienen vähemmistön nouseminen sitä suurta enemmistöä vastaan, jotka pitävät suomalaisten niin kristillisten kuin isämaallistenkin perinteiden vaalimista arvokkaana.



Vasemmistoliiton ilmoitettiin juuri saaneen kenkää maamme hallituksesta, koska eivät ole hyväksymässä kehysriihen ratkaisuja. Lähestyvät vaalit pelottavat!

Maanantai matalalentoa

Maakuntapäivä maanantai - menoa aamulla seitsemästä illalla yhdeksään, niin se aika vain menee täällä mailla.



Aamuhieronnan jälkeen lähdin kiireen vilkkaa Kankaanpään seudun sotainvalidien kanssa Poriin Suomalaiselle Klubille, Sotainvalidien Veljesliiton Satakunnan piirin vuosikokoukseen. Olin erovuorossa piirihallituksesta neljän muun kanssa ja me kaikki tulimme uudelleen valituiksi. Osastostamme meitä oli edustamassa kaikenkaikkiaan peräti viisi henkilöä, minun lisäkseni Olavi Hietikko, Olavi Koivuniemi, Toivo Lautaoja ja Matti Ylitalo.



Vuosijuhlassa puhuivat Porin Prikaatin komentaja eversti Juha Pyykönen ja Veljesliiton pääsihteeri Markku Honkasalo. Sotainvalidi Pentti Forsman lausui Yrjö Jylhän "Talvisodan rauhan" ja kanttori Päivi Holkko huolehti musiikista säestäen Oskari Penttilän laulamia "Taivas on sininen ja valkoinen" sekä "Täällä pohjantähden alla" sekä yhdessä lauettua isänmaan virttä "Siunaa ja varjele meitä". Sain rovastina itsekin lausua muutaman sanan nykyisen maailmantilanteen innoittamana. Luin ensin vuoden aikana piirin viimeiseen iltahuutoon kutsuttujen sotainvalidiveljien nimet ja lähetin seppelpartion sankarihaudoille kanttorin soittaessa Narvan marssia.



Illalla valtuuston kokouksen päälle keskusteltiin tiivis parituntinen Lavian valtuutettujen kanssa kuntaliitosneuvottelusta, jonka hyviä ja huonoja puolia valotimme oikein miehissä ja naisissa. Pohjois-Satakunnan yhtenäisyyden kannalta liitos olisi mitä toivottavin, mutta talousluvut epäilyttävät: konsultin mukaan vuoteen 2016 mennessä yhteinen budjettivajeemme on 13,3 miljoonaa ellei mitään rakennemuutoksia saada aikaan. Ainakaan neuvotellussa yhdistyssopimuksessa ei ole sanaakaan talouden sopeuttamisesta. Huonolta siis sen puolesta tilanne näyttää. Mielestämme säästötavoitteita pitäisi virkamiesten osalta toteuttaa jo ennen kuntaliitosta, jonka jälkeen voimaan astuu viiden vuoden irtisanomissuoja ja sopeuttamiset ovat sitten pitkälti jäissä jopa kesähelteillä.

Sunnuntaina hyviä uutisia - joskin huonojakin

Kaisa Mäkäräinen otti kaikki kolme maailmagupin voittoa, mikä sen hienompaa!

SoTe-soppa saatiin keitettyä, vanhat paperit poltettua ja kaikkien puolueiden yhdessä sopima uusi ratkaisu synnytettyä. Oppositiokin kelpasi lopultakin mukaan, mitä onkin kauan vaadittu, ja heti syntyi ratkaisu. Entinen kuntauudistusta vauhdittamaan kehitelty suunnitelma joutikin romukoppaan. Ministerikin joutui toteamaan, ettei se olisi ollut perustuslainkaan mukaan mahdollista. Tuleekin mieleen, miksi tarvitaan hallituksen ja opposition vastakkainasettelu, ovathan kuntatasollakin kaikki puolueet yhdessä hallituksessa, miksei samoin myös maan hallituksessa.

Kankaanpään perussuomalaisten vuosikokouksessamme todettiin ainakin raha-asioita hoidetun hyvin. Ryhmäkokouksessa puhuttiin taas Kankaanpää-Lavia -liitoskeskusteluista. Kankaanpää on ottamassa Lavian ilman mitään sopeuttamistoimenpiteitä ja näin molempien kuntien kaikkien työntekijöiden työpaikat turvattaisiin viideksi vuodeksi. Voiko se olla mahdollista, kun molemmissa kunnissa on miljoonien alijäämiä ja ne pitäisi kattaa kolmen vuoden aikana? Valtaosa kuntien menoista muodostuu juuri työpalkoista ja kahden kunnan yhdistämisessä täytyy vähentää työpaikkoja, muutenhan ei kuntien liittymisissä olisi mitään järkeä. Kun kerran tehtäviä näin pyritään yhdistämään, ei enää tavita niin montaa byrokraattia palleillaan; tekeviä käsiä vanhus- ja sairaanhoidossa sen sijaan aina tarvitaan koko ajan enemmän.

Kultaa sekä kunniaa

Pohjoismaiden parlamenttien hiihdot pidettiin Sotkamon Vuokatin urheilukeskuksessa päivää ennen Euroloppet-hiihtoihin kuuluvaa Vuokattihiihtoa melko märissä olosuhteissa, päivän kestäneen vesisateen keskellä, kuitenkin melko hyvillä laduilla.

Me suomalaiset pärjäilimme kotikisoissamme loistavasti. Sprinttiviestissä tuli kaksoisvoitto, kansanedustajien naisten sarjassa kaksi voittoa, toinen kaksoisvoittona, miehillä neljä voittoa, joista kaksi kaksoisvoittoa, virkamiesten sarjassa miehille yksi kaksoisvoitto ja naisille kaksi voittoa, joista toinen kaksoisvoittona. Voiko enempää enää toivoa, kun  tiedämme, että etenkin Norja on kova hiihtomaa.

Miesten 10 km:n matkalla kovimman ajan hiihti kuitenkin 40-vuotiaissa kansanedustajissa Ruotsin Gunnar Sandberg. Hänelle pari minuttia hävinnyt ja toiseksi tullut Suomen Thomas Blomqvist hiihti silti lähes neljänneksi parhaan ajan edellään vain 50-vuotiaiden virkailijoiden kaksoisvoiton napanneet Norjan hiihtäjät. Blomqvistille vain minuutin hävinnyt eduskunta-avustajani Jari Koskela oli 50-vuotiaiden sarjan pronssimitalisti.

Mieskansanedustajista sarjansa voittivat 10 km hiihtäneet 65-vuotiaissa Eero Reijonen, 60-vuotiaissa Raimo Piirainen ja 50-vuotiaissa Ari Torniainen Sauli Ahvenjärven varmistaessa kaksoisvoiton. Me seitsemänkymppiset hiihdimme 5 km ja otimme kaksoisvoiton johdollani, toiseksi tuli Pertti Salolainen, aikamme 20.07, 7 ja 23,37,3.

Naiskansanedustajista Marjo Matikainen oli tietysti ylivoimainen 5 kilometrillä kaikkienkin parhaalla ajalla 17.07,7 voittaen 40-vuotiaiden sarjan, toisena Paula Lehtomäki ajalla 22.38,2. Mirja Vehkaperä voitti yleisen sarjan ajalla 23.40,4.

Kiinan uusi suurlähettiläs

Kiinan uusi suurlähettiläs herra YU Qingtai vieraili eduskunnassa meidän varapuhemiesten luona vuoron perään, ensi viikolla hän tutustuu puhemieheen. Maittemme väliset suhteet ovat hyvät ja molemmin puolin toivomme lisää kanssakäymistä niin kaupan kuin kulttuurinkin alueilla.

Kiinan suurlähettiläällä on pitkä poliittinen ura ja varsinkin Afrikassa hän on tehnyt merkittävää työtä, onhan Kiina tehnyt suuria satsauksia nimenomaan Afrikan eri maihin.

Kauppa se on joka kannattaa

Tänään eduskunnassa keskusteltiin reilun kahden tunnin ajan pääministerin ilmoituksen pohjalta tekeillä olevasta transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuussopimuksesta, yksinkertaisemmin vapaakauppasopimuksesta USA:n kanssa. Tärkeä hanke, joka sai kaikilta ryhmiltä vihreää valoa.

Jo nyt USA on Venäjän jälkeen toiseksi suurin kauppakumppanimme EU:n ulkopuolella ja vientimme on 1,6 miljardia suurempi kuin tuonti. Tällaisten maiden kanssa meidän on tosi tärkeää saada kaikki kaupan esteet poistettua ja sitä tietä lisättyä vientiämme, jota kipeästi tarvitsemme selvitäksemme nykyisestä talouslamasta jaloillemme.

Ukrainan ja Krimin tilanne askarruttaa

Tänään eduskunnassa puhuttiin valtioneuvoston demokratiapoliittisen selonteon johdosta neljä tuntia, josta sain johtaa puhetta viimeiset kaksi tuntia. Puheenvuoroja tuli 18 keskustalle, 16 perussuomalasille ja 12 sekä kokoomukselle että demareille. Ministeri Henriksson vastasi puheisiin viidesti.

Vielä iltavastaanotolla puhuttiin korkealla tasolla polttavasta Ukrainan ja Krimin, joka hetki muutuvasta, arasta tilanteesta. Putin allekirjoitti jo yhdistysmissopimuksen Krimin johtajien kanssa ja ensimmäinen sotilaan kuolemakin on jo tapahtunut. Valitettava tilanne, kukaan ei tiedä mitä tästä kaikesta seuraa.

Raimo Jalkanen

Ukrainan historiaa lukiessa tulee helposti verranneeksi sitä oman kansamme tai Baltian kansojen historiaan. Siinä on jotain hyvin tuttua. Tekee mieli sanoa, että se on jopa hirvittävä. Asiasta kiinnostuneille lukuvinkiksi ukrainalaisten historioitsijoiden Georgi Kasjanovin ja Viktor Pilipenkon kirjoittama "Ukrainan historia".

 

Hyvä ystäväni Raimo Jalkanen kirjoitti näin facebookissa, seuraavana vastaukseni hänelle tästä päivänpolttavasta asiasta:

 

"Kyllä Ukrainan historia on vielä meidän historiaamme venäläisempää, ensimmäinen Venäjäkin perustettiin pääkaupunkina Kiova Norgodovin aikoihin ja sitä latua on menty. Mutta ajattelemaan tämä Krimin miehitys laittaa, onhan se kaikkea kansainvälistä säännöstöä vastaan ja muutenkin toisen maan koskemattomuuteen puuttumista raskaimman jälkeen."

Satakunnassa tapahtui merkittävän lehtitalon, entisen ns. Lallin kirjapainon konkurssi Kokemäellä. Vielä vaalikauden alussa siellä painettiin Perussuomalainen-lehtikin. Syksyllä olin Uusi Pori -lehden 20-vuotisjuhlissa. Nyt loppuivat niin Uusi Pori, Ulvilan Seutu kuin myös vähän aikaa sitten päivänvalon nähnyt keskustapuolueen Satakunnan piirin julkaisema Satakuntalainen, jota muuten olen ihmetellyt, että miten se on ollut mahdollista ja miten siinä on ollut tosi runsaasti ilmoituksia.

Vielä lauantaina Honkajoella juttelin yhden lehteen kirjoittaneen toimittajan kanssa. Konkurssi tuli yht´äkkiä kuin salman kirkkaalta taivaalta. Monet kerrat olen hakenut suoraan painotalolta Perussuomalaisen jaettavaksi. Enää se ei siis pysty palaamaan ainakaan tähän kirjapainoon. Juttelin myös päätoimittajan kanssa viime viikolla. Hän totesi painopaikan kilpailuttamisen olevankin paikallaan aika ajoin. Tällä kerralla ei lehti tullut jaettavaksi perjantaina, vaan vasta myöhästyneenä maanantaina, vaikka lähetyslistassa oli saapumispäiväksi merkitty perjantai 14. päivä!

Puuhaa riitti maanantaillekin

Maanantain aloitetan aina, kun mahdollista klo 7 vesijuoksulla. Juoksijoita oli nyt paikalla tusinan verran, aamu-uimareita puolta vähemmän. Vesijuoksun päälle parin tunnin hieronta tekee poikaa, kun sen päälle vielä pääsee saunan lauteille.

Happigeneraattoriasiaa puitiin paikallisen yrittäjän ja keksijä Pelle Pelottoman, Rauno Hakalan kanssa.

Jämin hiihtoputkesta suoraan sotaveteraanien vuosikokouksen jälkeisen hallituksen järjestäytymiskokoukseen veteraanitalolle. Asialistalle oli kertynyt kohtia peräti jämpti ventti, joten ei turhaan kokoustettu.

Illalla olin ensi kertaa Kankaanpään Taideyhdistyksen vuosikokouksessa taidekoulun auditoriossa. Hyvin on yhdistys toiminut ja on yhtä vanha kuin taidekoulukin ja viettää ensi vuonna juhlavuotta. Pitkäaikaisen puheenjohtajan Kaija Antilan jälkeen on ensimmäisen vuotensa puheenjohtajana toiminut Maija Anttila. Kokouksen jälkeen läänintaiteilija esittelin tuotantoaan tietokonekuvin.
Tuttua porukkaa oli paikanpäällä parisenkymmentä ja saatiin nauttia makoisat korvapuustikahvitkin!

Sunnuntain antia

Olen arvostellut - monen muun tavoin - että näin lumettomana talvena Jämin hiihtoputkessa ei asiaan kummemmin ole reagoitu, aukioloajat varsinkin viikonlopun ympärillä ovat lyhyet, kun aika putkessa päättyy lauantaista maanantaihin jo kello 16. Luulisi kävijöitä löytyvän viikonloppuisin myöhempäänkin. Viikolla muina päivinä putki kyllä on avoinna klo 19:ään asti. Sain käydä sekä sunnuntaina että maanantaina kiertämässä 625 metrin putken edestakaisin kymmenesti.

Lea Mäkipää oli pyytänyt pyhäksi Kihniöön perussuomalaisten kokoukseen, jossa saimme jutustaa parinkymmenen hengen kanssa Lean itsensä kiirehdittyä oman kylän kinkereille. Hänen miehensä Markku oli pojanpoikansa kanssa paikalla. Kihniössä - niin kuin meille Kankaanpässäkin - perussuomalaisten valtuustoryhmä on suurin. Kihniössä heillä on 21 valtuutetusta kahdeksan paikkaa.

Vielä TV:stäkin sai jännätä: Kolmas peräkkäinen voitto, nyt jo minuutin erolla Kaisa Mäkäräiselle Kontiolahdella. Hienoa kerta kaikkiaan, Kaisa! Ampumahiihto on suuressa huudossa monissa maissa ja katsomot pullollaan väkeä. Yleisöystävällinen laji onkin kerrassaan. Hienoa että Heikki Ikolan loistoaikojen jälkeen edes naisten puolella on Suomella menestystä jopa kolmen maailmancupin voittoon asti!

Osaako olla puhki

Viikonloppu voi olla työtäyteinen. Koko lauantai kului lehdenjaossa, vaikka siis Perussuomalaisen tulo siirtyikin maanantaihin. Onneksi oli jaettavissa perussuomalaisten meppiehdokkaiden vaalilehti, joten tietoa heistä meni perille.

Aamusta iltaan jakoa, välillä kyllä käväsin Honkajoella, jossa perussuomalaiset tarjosivat makkaraa ja paikanpäällä oli myös meidän satakuntalaisten meppiehdokas Laura Huhtasaari. Hyvin kävi väkeä ja makkarat saatiin loppumaan.

Kello 20 jälkeen sain vielä omaisilta kutsun sairaalaan heidän omaistaan katsomaan ja siunaamaan.
Herkkä hetki vanhan sairauden riisuman äidin ja lasten kesken Taivaallisen Isämme siunaavien käsien suojeluksessa. Kaikella on aikansa. Aika on elää ja aika kuolla. Lauloimmekin: "Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan."

Eipä kumma kylläkään, jos iltasella jo tuntui, jotta tuleeko se väsy sittenkin aina joskus.

Perussuomalainen lehti

Lehti ilmestyi ajallaan, vaan ei taaskaan tullut jaettavaksi viikonlopuksi, eikä tiennyt päätoimittajakaan, missä syy moiseen. Tästä tuli kaksinkertainen työrupeama, koska viikonloppuna on jaettava yhteistyölehdet. Onneksi jaettavana on perussuomalaisten meppiehdokkaiden vaalilehteä melkein joka savuun, joten ei ihan turhaa työtä tehdä.

Uusi lehti on taas mukiinmenevä. Pitkästä aikaa on kaksikin juttua Kankaanpäästä, teknisen lautakunnan puheenjohtajan (keskusta) toilailuista ja meidän säännöllisestä lehdenjakourakasta: 5000 lehteä joka ilmestymiskerta.

Hyvää keskustelua

Tänään vuorostaan Vesa-Matti Saarakkala kysyi kyselytunnilla hallituksen SoTe-uudistuksen nykyvaiheista. Vastauksia ei paljoakaan saatu, ja tänäänhän päättyi kuntien asiaa koskeva vastausaika. Niiden perusteella luvattiin jatkotoimia. Saas nähä!

Sen sijaan eduskunnan teollisuusryhän edustajana Jari Myllykosken ensimmäisenä allekirjoittama keskustelualoite johti tosi monipuoliseen parituntiseen keskusteluun täysistunnossa, jossa myös elinkeinoministeri Jan Vapaavuori ja työministeri Lauri Ihalainen kantoivat kortensa kekoon.

Kaikin kaikkiaan käytettiin 56 puheenvuoroa, joista kokoomus 15, perussuomalaiset 11, demarit ja keskusta 10, vasemmistoliitto 6 sekä vihreät, kd ja rkp yhden. Kokoomuksen puheista 4 oli ministeri Vapaavuoren ja demarien puheenvuoroista yksi ministeri Ihalaisen. Keskustelun päättyessä Lauri Ihalaisen päätöspuheeseen salissa oli häntä kuuntelemassa 6 perussuomalaista, 3 kokoomuslaista ja vasemmistoliittolaista sekä 1 keskustasta, tosin toinen tuli vielä paikalle puheen aikana.

Tämä vain kuvaa sitä, että vaikka puheenvuoron sai lähes joka neljäs edustaja, niin oman puheenvuoron pitämisen jälkeen ei enää itse keskustelu kiinnostanut, vaan paikalta poistuttiin lähes välittömästi. Puhemies Heinäluoma on viime päivinä kiinnittänyt samaan asiaa huomiota ja sanonut, ettei edustajille merkitse mikään muu kuin minä, minä ja minä. Samaan tapaan oli someen vuodatettu eilisestä keskustelusta pääministerin ilmoituksesta Ukrainan tilanteesta. Yksi kokoomusnainen ei saanut omasta mielestään itselleen kuulunutta puheenvuoroa. Puhemies kuitenkin johtaa puhetta eivätkä kaikki aina yksinkertaisesti voi saada puheenvuoroa.

Tänään sen sijaan käytiin hyvin rakentava keskustelu teollisuuspolitiikastamme.

209:ttä maanpuolustuskurssia isännöimässä

Sain isännöidä 209:nnen maanpuolustuskurssin 50 kurssilaisen illallista puhemiehen edustustiloissa. Vieraat tutustuivat ennen illallista eduskuntaan ja kuulivat pääsihteerin, ulkoasiain-, puolustus,- ja valtiovarainvaliokuntien selostukset ja kävivät vielä tutustumassa istuntoon, jossa juuri käsiteltiin rintamasotilaseläkelain muuttamista.

Tosi mielenkiintoinen illanvietto, varsinkin jälkilöylyt, joissa pääsihteeri Seppo Tiitinen
kertoi mielenkiintoisia kokemuksiaan värikkäistä politiikan hahmoistamme menneinä vuosina. Itse olen ollut  vuonna 1980 mukana 76:nnella kurssilla, joka aloitti prikulleen samana päivä kuin tämäkin kurssi eli 10.3.

Fiilis katosi väkisinkin kirjoituksen katoamisen myötä

Taas katosi yht´äkkiä pitkä sepustukseni. Kerroin aamu seitsemästä ilta yhdeksään olleeni poissa kotua, käyden vain vaihtamassa hiihtokamppeet päälle, kun menin toista kertaa hiihtämään putkeen. Runsaan viikon päästä on pohjoismaiden parlamenttien hiihdot Vuokatissa eikä lunta ole mailla halmeilla. Vain pari kolme muuta sivakoijaa oli paikalla, joten hiihtoinnostus on varmaan tältä talvelta ohi, kun ei voi hiihtää oikein ulkona metsiemme kätköissä. Jatkan kyllä huomenissa kertoilua muusta päivän runsaasta annista. Ei heti näin myöhään jaksa uudelleen kirjata kaikkia päivän tapahtumia, kyllä ne vielä huomennakin muistaa!

Rautaisannosta tarvitsemme

Olen joskus todennut puheessa vihkiessäni sellaista avioparia, josta mies on armeijan palveluksessa, miten jokainen alokas kantaa repussaan marsalkan sauvaa ja miten vihittävillä on omassa avioliitossaan tähän samaan onnistumiseen täydet mahdollisuudet. Mutta kuten alokkaan repussa on paljon muutakin, rautaisannos sisältäen kaikkea tarvittavaa, samoin avioliitossa tarvitaan oppimista Vapahtajaltaltamme, joka on hiljainen ja nöyrä sydämeltään.

Rautaisannoksena tarvitaan hätätilan varalta 1-3 päivän määrän ravintorikasta ja säilyvää muonaa ja sotilas tarvitsee tietysti myös patruunoita. Mutta tarvitsemme myös päivittäisessä elämässämme rautaisannoksen vaeltaessamme Jeesuksen opetuslapsitietä, nytkin kun elämme parhaillaan paaston aikaa ja valmistaudumme vastaanottamaan Jeesuksen kärsimysajan, pitkänperjantain ristinkuoleman ja pääsiäisen riemullisen ylösnousemuksen ja eläessämme kaiken tämän taas kerran todeksi.

Ensi sunnuntain otsakkeksi on annettu Rukous ja usko, aiemmin ehkä vielä kuvaavampana pyhän nimenä oli Hellittämätön usko. Evankeliumissa kerrotaan isästä, joka toi riivaajan vaivaaman poikansa Jeesuksen luo ja pyysi tätä parantamaan poikansa sanoen: "Jos sinä voit". Jeesus joutui silloin tekemään vastakysymyksen: "Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo." Ja tähän hädissään oleva isä lausui meitä kaikki heikkouskoisia lohduttavat sanansa: "Minä uskon! Auta minun epäuskoani." Ja Jeesus paransi pojan.

Omaa rautaisannostamme ylläpitääksemme meillä kristikunnan keskellä eläessämme on monia erinomaisia päivittäisravintomme tankkauspaikkoja. On radion aamu- ja iltahartaudet, ennen niitä tulevat hartaat sävelet ja sunnuntain jumalanpalvelukset. On myös paljon päivittäiseen hartaushetkeen johdattavia hartaus- ja rukouskirjoja.

Tänä vuonna seuraan Olavi Kareksen toimittamaa Isien perintö -kotihartauskirjaa, johon on koottu heränneiden isien kirjoituksia pääasiassa 1800-luvulta. Hyvin terveellistä luettavaa vielä meidänkin päivinämme, vaikka olemmekin jo 2000-luvulla. Samaa voi sanoa myös Paavo Virkkusen toimittamasta Rukouskirjasta, jossa on osoitettu rukous joka päivälle. Nytkin juuri mitä ajankohtaisin rauhan rukous Suomen kirkon rukouskirjasta: "Anna laupias Jumala rauhan vallita kansojen kesken, rauhan ja yksimielisyyden vallita kodeissa, rauhan päästä kaikkien sydämiin. Siunaa kaikkia niitä, jotka työskentelevät saadakseen aikaan rauhan ja sopua ihmisten kesken."

Ja toinen rukous Isien perinnöstä lähes 200 vuoden takaa Antti Björkqvistin postillasta Uskon harjoitus autuuteen: "Oi, sinä Pyhä Jeesus, joka olet meidän tähtemme kyyneleitä vuodattanut, tule Henkesi kautta lähelle meitä musertaaksesi ja sulattaaksesi kylmenneet sydämemme, jotta meissä syntyisi sinun armosi ikävä ja alkaisimme niin omilla kyyneleillämme pyyhkiä pois sinun kyyneleitäsi. - Herra kuule meitä!"

Niin, pysyimmepä tällaisella pienellä paikalla suren Herramme edessä!

Galluppeja

Kuulin tänään Kankaanpään Seudun nettisivuilla olevasta gallupista, jolla mitataan, ketä äänestäisit kunnallisvaaleissa. Menin sivuille, mutta varmuuden vuoksi se olikin jo suljettu, joten en päässyt vaikuttamaan tulokseen, joka sinällään on melko mukava:

Perussuomalaiset 36
Keskusta              28
Kokoomus           16
Demarit               14
Vihreät                 4
Vasemmistol        2
Kd                        1

Varsinaisessa Ylen julkistamassa puoluegallupissa Perussuomalaiset sai 16,9 %, edelliset vastaavat luvut olivat marraskuussa 17,0 % ja tammikuussa 17,8 %, josta siis on pudotusta. Myös Helsingin Sanomien gallupissa helmikuussa lukema oli 17,0 %, joten aika samoja on 17,0 ja 16,9, mahtuvat enemmän kuin hyvin virhemarginaaliin, joten suuria johtopäätöksiä asiasta ei voi vetää.

Olen tallettanut gallup-lukuja koko viime vuodelta, parhaat luvut olivat tammikuussa HS 18,8 %, elokuussa 18,7 % ja marraskuussa 18,9 %, sekä Yle:llä syyskuussa 19,3 % ja lokakuussa 18,9 %.

On aina hyvä muistaa, että kyllä gallupeilla tehdään politiikkaakin. Ennen eduskuntavaaleja mittaukset olivat koko vuoden osoittaneet jatkuvasti ylöspäin, ollen parhaimmillaan 18 %:n luokkaa, mutta juuri ennen vaaleja viimeiset gallupit osoittivatkin selvää laskua: jopa 15,4 %  ja KUITENKIN: VAALITULOS oli 19,1 %.

Timo Soini on kirjoittanut viikolla Ilkassa alakerran otsakkeella "Gallupien perässä ei kannata juosta" ja toteaa mielipidemittausten ihmeellisyyksistä esimerkiksi perussuomalaisten osalta sen, että kannattajiemme enemmistö mukamas kannattaisi homoliittojen rinnastamista avioliittoihin, mikä ei pidä paikkaansa. Timo sanookin tietävänsä, missä mennään, koska saa vilkkaimpina päivinä 300 sähköpostia ja sata puhelinsoittoa mukaan lukien tekstiviestit.

Kolmen käynnin putki Poriin

Tänään alkoi kolmen peräkkäisen Porissa käynnin putki puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon koulutustilaisuudella piiritoimistossa. Huomenna jatketaan samassa paikassa piirin työvaliokunnan kokouksella edessä olevien vaalien asioilla ja maanataina pidetään taas yksi Satakuntaliiton järjestämä alueen kansanedustajien tapaamisista, esillä on mm. Apteekkariliiton asiaa lääkehuollosta.

Puoluesihteerin anti näin naistenpäivän kunniaksi oli taattua tavaraa eikä kansanedustaja Ari Jalonen turhaan ojentanut hänelle päivää juhlistaen punaista ruusua. Esillä oli paljon merkittäviä puolueasioita, Satakunnan piiriä koskettavia ja koko maata käsittäviä, lähtien viimeisestä puoluegallupista toukokuun EU-vaaleihin ja sitä seuraaviin syksyn kirkollisvaaleihin sekä ensi vuoden huhtikuun eduskuntavaaleihin asti.

Mutta nyt keskitytään ensin kaikin voimin EU-asiaan. Myönteisenä seikkana on jostain tietolähteestä tullut tieto, että 60 % on luvannut äänestää, kun kaksissakin edellisvaaleissa prosentti on jäänyt 40:een. Tämä tietää juuri meille ainoana todellisesti EU-kriitisenä vaihtoehtona hyvää, sillä äänestämättä jättäminen on samaa, kuin antaisi äänensä niille, jotka kannattavat esim. tukipaketteja ja liittovaltiokehitystä.

Pitkän ja valaisevan esityksen jälkeinen myös keskustelu oli vilkasta ja monia asia sai lisävalaistusta. Sain olla pitämässä loppupuheenvuoron, jossa kiitin tietysti Riikkaa ja kannustin meitä kaikkia edelleen siihen, minkä juuri me osaamme parhaiten, eli jalkatyöhön turuilla ja toreilla.

Elämäni hyppy - Puukirkon pappi

Kirjoitin oheisen syntymäpäiväonnittelun 68 vuotta täyttäneelle merkittävälle urheilumiehelle:

"Monia vuosia, armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia!

Elämäni hyppy vuodelta 1981 löytyy hyllystäni, onnittelut siis vuoden 1969 EM-hopeamitalistille. Myöhemminkin Alajärveltä on löytynyt onnistujia, Raimo Vistbacka, puoluetoverini istui eduskunnassa yhtä mittaa 24 vuotta eli juuri sen ajan, jonka olin poissa eduskunnasta. Olen muuten voittanut Paalijärven ympärijuoksun ja saanut sieltä hienon puukiulun. Vaimoni on naapurikylästä Lapuan Kauhajärveltä, ja joskus joulua vietettäessä juoksin sieltä jouluaattona maratonin käyden kääntymässä Alajärven kirkolla.

Elämäni hyppy on tosin kirjoitettu aivan muusta kuin kilpakentiltä. Kirjan on kustantanut Karas-Sana, Kansan Raamattuseuran kustannusliike, joten siitä voi päätellä Elämäni hypyn laatua! Olen tainnut saada hypätä samantapaisia hyppyjä minäkin ja moni muukin meistä, vaikkemme korkeushyppääjiä ole olleetkaan. Oma ennätykseni on tainnut olla poikasena 135 cm."

Kirjoitin edelläolevaa syntymäpäiväonnittelua Reijo Vähälälle, korkean luokan korkeushyppääjälle!



Puukirkon pappi

Viikolla oli Helsingin Sanomissa kuolinilmoitus 88-vuotiaasta Matti Hakkaraisesta, Huopalahden kirkkoherrana toimineesta, näkyvästä kirkonmiehestä. Hänen elämäkertakirjansa "Puukirkon pappi muistelee" löytyy kirjahyllystäni. Lisäksi hän on kirjoittanut yli kymmenen pääasiassa pakinatyylistä kirjaa ja oppaat kaikista kirkollisista toimituksista. TV:n alkuajoilta hänet muistetaan myös TV-pappina yli kymmenen vuoden ajalta. Hän sai suorittaa mittavan työn kirkon palvelijana.

Ystävällismielinen Etelä-Korea

Suomella on erinomaiset suhteet ja maine laajalti maapallomme valtioiden piirissä. Tämä tuli taas tänään selvästi näkyviin, kun puhemieshistön edustajana sain olla eduskunnassa vastaanottamassa neljän Etelä-Korean parlamentin edustajaa ja keskustelemassa maittemme välisestä kanssakäymisestä

Suomen vierailulle olivat saapuneet delegaation johtajana Illinoisin yliopistossa väitellyt  Hee Soo Chung konservatiivipuolueesta, suurimman hallituspuolueen demokraattien edustajat Won-shik Woo ja Youg Hwan Kim sekä Il Ho Yoo myös konservatiivipuolueesta. Mukana oli myös Etelä-Korean Suomen suurlähettiläs.

Etelä-Korean parlamentissa on edustettuna neljä puoluetta. Ensi kertaa presidenttinä on nainen. Hallituksen 17 ministeristä vain yksi on nainen. Sikäli poliittinen tilanne on eriskummallinen, että suhteet suurimpiin kauppakumppaneihin Kiinaan ja Japaniin ovat kireät, mutta samoin parlamentin sisällä on niin kiivasta väittelyä, että vaivoin saatiin vuoden 2014 budjetti hyväksyttyä.

Erityisen mielenkiintomme kohteena on tietysti STX-telakka, joka on vieraittemme mukaan selvitystilassa, mutta he toivoivat sen pääsevän takaisin jaloilleen ja tulevan taas vahvaksi yritykseksi. Samsung ja Hyundai ovat koko maailmassa tunnettuja merkkejä. Suomen Olkiluoto 4-hankkeen  kilpailutusvaiheessa on mukana myös korealainen Hydro & Nucler Power. Maa on maailman 12:nneksi suurin talous. Aasiassa se on maamme kolmanneksi tärkein kauppakumppani, niinpä vientimme nousi viime vuonna 20 %, 800 miljoonaan euroon. Suomalaisyrityksiä toimii siellä 40-50 ja kaikkiaan noin 200 yritystämme on edustettuna maassa.

Vieraillemme on tärkeää molempien Koreoiden yhdentyminen ja he toivoivatkin myös meidän apuamme YK:n puitteissa. Kakkihan tiedämme Pohjois-Korean kansalaisten hädänalaisen aseman ja maan hallitsijan diktaattorimaisen käyttäytymisen.

Mitä sitten tulee Etelä-Koreassa vallitsevaan ainutlaatuisen myönteiseen Suomi-kuvaan, se perustuu korkeatasoiseen osaamiseemme ja koulutukseemme, tasa-arvoon, puhtaaseen luontoon sekä vähäiseen korruptioon. Tästä on hyvä lähteä maittemme välisten suhteiden kehittämisessä.

Asioiden kirjoa riittää

Mielenkiintoisia kokoustamisia taas tänään. Aamulla olimme hienosti Bulevardin Ekbergin kahvilan Extra-tilassa kuulemassa EVA:n analyysin professori Matti Nojosen kirjoittamasta "Kiinan pitkä varjo - Suurvallan kätketyt ongelmat voivat synkentää maailmantalouden". Päivällä Sotainvalidien Veljesliitto kertoi Ostrobotnialla sotainvalidien tilanteesta ja miten edelleen veljien asia on 15-20 %:lla hoitamatta ja he ovat väliinputoajia kaikista sotiemme veteraanien saamista kuntoutuksista ja kotiin tuotavista palveluista.

Istuntoasiaa

Pentti Oinosen tekemää ja Ville Vähämäen kannattamaa ponsilausumaa hallituksen vuosikertomuksen yhteydessä puolsi 31 henkilöä eduskunnassa: Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa huomioon oikeuskansleri Jaakko Jonkan antaman huomautuksen tutkimushankkeiden kilpailutusten osalta. Lisäksi eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa asianmukaisesti huomioon tämän mietinnön liitteinä oleviin lausuntoihin sisältyvät eduskunnan aikaisempia lausumia koskevat huomautukset ja muita seikkoja koskevat lausumat, jotka kohdistuvat hallitukseen. Lausuma viittasi ns. Himas-jupakkaan.

Istunnon alusta ja niin muodoin myös äänestyksestä myöhästyivät suuren valiokunnan jäsenet, jotka olivat vielä istunnossaan pikkuparlamentissa istunnon alkusummerin soidessa. Sieltä on melkoinen matka täysistuntosaliin. Kuitenkin sääntö on, ettei valiokuntaa voi olla samanaikaisesti valiokunnan kanssa. Nyt tämä pelisääntö klikkasi!

Istunnon pääaiheena oli kahden ja puolen tunnin ajan ajankohtaiskeskustelu liikunnan ja urheilun edistämisestä. Lähes 60 puheenvuoroa käytettiin, kun valotettiin kaikilta mahdollisilta puolilta liikunnan ja urheilun suurta merkitystä koko elänikäiselle hyvinvoinnillemme, jopa neuvolatoiminnasta lähtien mummuun ja vaariin asti. Yhtäkään poikkipuolista sanaa ei löytynyt vastustamaan, liikuttavan yksimielisiä oli koko sali, hyvä näin. Olisi vaan tehnyt mieli kysäistä, kuinka moni on itse henkilökohtaisesti liikkunut tänään. Itse onnekseni sain kiertää taas kerran koko Seurasaaren. Olkaamme myös sanan tekijöitä, ei vain pelkkiä puhujia.

Illalla kokoontui yksi eduskunnan suurimmista puolueista eli Rautateidenystävät VR:n toimitusjohtajan Mikael Aron kutsumana. Yhtiöllä on menossa suuret investoinnit, 2 miljardin edestä uusitaan kalustoa, sähkö- ja dieselvetureita sekä ollaan hankkimassa kaksikerroksisia makuu-, ohjaus- ja ravintolavaunuja. Sinisiä vaunuja korjataan ja Ouluun valmistuu monta sataa metriä pitkä, ensimmäinen Pohjois-Suomen varikko  ja lähiliikennekalustoakin ollaan uusimassa. VR:llä on siis täysi hönkä päällä ja se on hyvä.

Alkuviikon uutisia

Päivän uutisia on jo pitkään hallinnut Ukraina ja uuden käänteen saanut Venäjän joukkojen vyöryminen Krimin niemimaalle. Putinkin on tullut kuorestaan ja antanut haastattelun, jonka lausuntoja ei esim. YK:ssa eikä EU:ssa hyväksytä.

Ukrainan umpikuja näyttää olevan monitahoinen, ei ole presidenttiä, kansa on montaa mieltä, maan eri osat melkein taistelevat toisiaan vastaan, korruptio on valtaisaa riippumatta siitä kuka on vallassa ja kansan senkun vain köyhtyy. Mistä löytyy tie umpikujasta eteenpäin?

Kirkon ulkomaanavun hienossa Ukrainan värein sävytetyssä kuvassa rauhan kyyhkynen lentää palmunlehvä nokassaan ja kuva on varustettu tekstillä:

"Pieni poikani kysyi illalla, että onko Jeesus suomalainen. On hän, vastasin. Suomalainen, ukrainalainen ja venäläinen. Rukoilemme Kristusta, yhtä meistä, tämän maailman ihmisten puolesta."

Tämän tilanteen herättämänä eduskunnan puolustusvaliokuntaan oli kutsuttu kaksi puolustusvoimien edustajaa. Valiokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö vaatii  puolustumäärärahojen vähentämisen sijaan 2 %:n kasvua sekä maamiinojen palauttamista ja näinollen Ottawan sopimuksen purkamista.

Fennovoiman ydinvoimala on niin muuttunut omistajapohjansa ja kokonsakin johdosta, että sen alkuperäinen lupa ei enää ole ajankohtainen. Uusi lupapäätös ollaan tuomassa eduskunnan päätetäväksi. Näin päästään ratkaisemaan tämän jatkuvasti kuolemanvaarallisen, kalliin ja yhä enemmän vanhanaikaiseksi tulevan voimalahankkeen tarpeellisuutta semminkin, kun jo kahden muun uuden ydinvoimalan rakentamisluvat ovat voimassa ja energiatarvetta pitäisi kattaa uusiutuvilla energioilla, etenkin bioenergialla, jota Suomessa kyllä riittää, kunhan toimeen  tartutaan.

LNG-terminaali ollaan saamassa Poriin, se on melkoinen piristysruiske Satakuntaan. Saamme tämän nestemäisen kaasun energialähteeksi länsirannikolle, kun kaasuputki tulee vain Tampereen seudulle.
Näin tämä piristää aluemme energiaa käyttävää teollisuutta ja on tietysti myös tärkeää puhtaana energiana rikkidioksiidi-direktiivin ahdistamalle laivaliikenteelle.

Sampo Terho EU:sta

"Kohti parempaa Eurooppaa" on teemana perussuomalaisten mepin, Sampo Terhon, Suomen Perustan kautta julkaisemassa pamfletissa.

Hän kertoo ensin Euroopan Unionin historian Euroopan hiili- ja teräsyhteisön synnystä 1952 lähtien. EU:sta piti tulla hyvinvoinnin ja kansanvallan turva, mutta Sampon mukaan siitä uhkaakin tulla niiden turma. Kunnianhimoisena tavoitteena oli tehdä Lissabonin sopimuksen mukaisesti EU:sta maailman kilpailukykyisin talousmahti. Myös sisäisten erojen piti tasoittua, mutta toisin kävi. Etelä-Euroopassa velkaannuttiin holtittomasti ja näin yhteisvaluutan, euron pohja petti. Katasrofin syntymistä edesauttoivat ylikuumentuneet rakennussektorit, pankkien löperö lainananto, talouskasvun puute, tuhlailevat julkiset sektorit ja tilastojen vääristely.

Sampon mielestä EU on perustettava uudelleen, koska siinä on paljon hyvääkin, kuten rauhan rakentaminen, vapaa liikkuvuus ja laajat sisämarkkinat. Mutta kehittämisessä on lähdettävä idealismin sijasta realismin tielle.

Kansanvaltaisuutta on lisättävä. Varsinkin itälaajentumiseen tulisi laittaa stoppi, koska uusien maiden liian nopeatempoinen liittyminen on aiheuttanut ongelmia. Parlamentin toimintatapoja olisi järkeistettävä, budjetin paisuttaminen lopetettava, komissiosta tehtävä demokraattisempi, koko EU:n toimivaltaa rajattava sekä federaatio- ja integraatio-kehitystä estettävä. Eurosta eroaminen olisi mahdollistettava.

Näin siis liittovaltiokehitystä on kaikin tavoin vastutettava. Siihen onkin jatkossa entistä paremmat mahdollisuudet, koska EU-kriittiset puolueet lisäävät kannatustaan ympäri unionia. Sampo Terho istuu EFD:n eli vapaan ja demokraattisen Euroopan ryhmässä, joka poiketen muiden suomalaismeppien ryhmistä ainoana ajaa löyhempää EU:ta. Muut ryhmät ovat tiiviimmän unionin kannalla, niinpä esimerkiksi keskustan ryhmän Alden puheenjohtaja sanoo: Tarvitsemme yhdentyneemmän euroalueen, vaikka täällä Suomessa nämä muut maamme mepit haluavatkin kannatuksen menettämisen pelossa tämän kieltää.

Kannattaa toden totta lukea tämä Sampo Terhon 64-sivuinen opus. Ei oppi ojaan kaada, ei varsinkaan tässä EU-asiassa, joka on mitä ajankohtaisinta sikälikin, kun toukokuussa on taas edessä uusien meppien valinta. Ja vaali-innostuksessa on parantamisen varaa, koska kaksissa viime vaaleissa äänestysprosentti on jäänyt 40 %:n tasolle.

Viikonloppuna vilskettä

Taas tavan mukaan, koko laskiaissunnuntai oli matalalentoa, lauantaillekin riitti toimintaa ja maanantaiksi yhtä vipeltämistä myöskin. Näin sujuu vapaa viikonloppu täällä maakunnassa ennen tiistaiaamun Helsinkiin paluuta.

Laskiassunnuntaina ensin messun kuuntelu Lahden Ristinkirkosta.

Perussuomalaisten Satakunnan piirihallitus kokousti piiritoimistolla Porissa. Asioita riitti, onhan edessä lähinnä toukokuun EU-vaalit ja sitten vajaan vuoden päästä jo eduskuntavaalitkin, joihin valmistautuminen aloitetaan heti välittömästi meppien valinnan jälkeen. Aikaa ei ole yhtään hukattavaksi.

Jo tällä tiedolla Kankaanpäässä on ainakin neljä tilaisuutta EU-ehdokkaille, kun saimme myös piirikokouksen lauantaille huhtikuun 26. päivä. Silloin aloitetaan toritapahtumalla, johon toivotaan saatavan mahdollisimman monta muutakin Satakunnan oman ehdokkaan Laura Huhtasaaren lisäksi.

Myöhemmin päivällä pidettiin Israelin Ystävien Satakunnan piirin ja Kankaanpään osastojen kokoukset. Toiminnanjohtaja Ilkka Vakkuri oli paikalla kertoen vielä suljetummasta maasta kuin nyt tapetilla oleva Ukraina, eli Valko-Venäjästä ja juutalaisten asemasta siellä. Myös meillä on edessä monta toiminnan hetkeä kuluvana vuotena.

Lauantaina olimme 11-vuotispäivillä Jämijärvellä, sunnuntaina olin 80-vuotispäivillä Kankaanpäässä, joskin juhlasankariin ja hänen perheeseensä tutustuin Jämijärven kirkkoherrana ja juhlijat ovatkin syntyperäisiä jämijärveläisiä. Ja illan päätteeksi oli vielä ryhmäkokous kirkkoneuvoston huomisen kokouksen merkeissä.

Lauantaina olin saanut papin tehtävän 94-vuotiaan lesken siunaustilaisuuteen, jota vietimme lähiomaisten kesken.

Maanantaina heti aamusta lähtien taas Poriin, jossa löytyy kolmekin tilaisuutta ja sitten illalla jo mainittu kirkkoneuvosto. Lenkitkin ovat jääneet valitettavan vähiin, hiihtoputkeen ehtimisestä puhumattakaan.

Israelin Ystävät

Eilisissä Seinäjoen Sanomissa otsikoitiin hienojen piirroskuvien kera:

Anssi Joutsenlahti ja Timo Soini, suuret Israelin ystävät.

Ranskalaisen juutalaisjärjestön edustaja vaati äskettäin eduskunnassa, että Suomenkin pitäisi säätää antisemitismin kieltävä laki. Uskonveli Ben Zyskowicz yritti selittää vieraalle, että laki on tarpeeton, koska juutalaisvastaisuutta täällä ei juuri esiinny. Maahanmuuttajia kyllä jonkin verran karsastetaan, Zyskowicz sentään myönteli.

Lobbari ei tullut vakuuttuneeksi. Lukemansa perusteella hän nosti etenkin perussuomalaiset syntilistalle.

Oltiin jo poislähdössä, kun Zyskowicz äkkäsi läheisestä kuppilan pöydästä perussuomalaisten puoluejohtaja Timo Soinin ja hänen puoluetoverinsa, varapuhemies Anssi Joutsenlahden.

"Olen Israelin ystävä", Soini tokaisi vieraalle.

"Minä taas olen Israelin ystävien puheenjohtaja", Joutsenlahti säesti.

Ranskalaisella ei ollut tähän lisättävää.

Juttu näyttää olleen myös viidessä muussa lehdessä: Helsingin Uutisissa, Turkulaisessa, Imatralaisessa, Vantaan Sanomissa ja Tamperelaisessa.

Simon Elo Oikein! Lisää Anssi minut Israelin ystävien kunniakkaaseen joukkoon

Tässä nämä kaksi Israelin Ystävää, Timo ja Anssi.