ANTAESSAAN SAA

Jeesuksen opetuksesta muistamme hyvin, miten hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli ihmisten almujen antamista. Monet rikkaat laittoivat paljon, mutta leskivaimolla ei ollut laittaa kerta kaikkiaan enempää kuin pari penniä. Mutta hän laittoi kaiken, koko elämisensä.

 

Lähimmäissuhteestamme Jeesus kertoo todella puhuttelevia tapahtumia. Yksi on Laupias Samarialainen, joka pysähtyi auttamaan rosvojen käsiin joutunutta.  Samarialaisia pidettiin halveksittuina sekakansana. Sen sijaa kansan kunnioittamat pappi ja temppelipalvelija menivät kylmästi ohi puolikuolleen.

 

Jeesus näki ihmisen sisimpään asti. Niinpä hän kuvaa temppeliin menneitä kahta rukoilijaa. Toinen kansan johtomiehiin kuuluva fariseus, joka temppelin etuosassa kädet kohotettuna kiitti Jumalaa omaa erinomaisuuttaan ja ettei ole niin kuin temppelin takaosaan jäänyt publikaani ja muut syntiset. Tämä publikaani eli tullimies sen sijaan jäi aivan ovisuuhun, löi rintaansa ja huokasi yksinkertaisesti: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Ja kuitenkin, publikaani meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus, sillä joka itsensä alentaa, hänet ylennetään ja päinvastoin.

 

Kirkkovuodessammekin on lähimmäisen sunnuntai muistuttamassa juuri tätä Jeesuksen sanomaa: Kaikki, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistänne, sen te olette tehneet minulle.

 

Kun viime viikolla kerroin kustantaneeni taas kerran bussilastillisen pohjois-satakuntalaisia eduskuntaretkelle, joku kysyi, miten siihen on varaa. Vastasin:

 

Varaa on siksi, kun maksan palkkiollani kahden hoitotyöntekijän palkat Kankaanpään Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymässä, niin toteutuu Fansiscus Assisilaisen rukouksen sanoin: Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, antaessaan anteeksi saa itse anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään. Amen!