Jeesuksen opetuksesta muistamme
hyvin, miten hän istui vastapäätä uhriarkkua ja katseli ihmisten almujen
antamista. Monet rikkaat laittoivat paljon, mutta leskivaimolla ei ollut
laittaa kerta kaikkiaan enempää kuin pari penniä. Mutta hän laittoi kaiken,
koko elämisensä.
Lähimmäissuhteestamme Jeesus
kertoo todella puhuttelevia tapahtumia. Yksi on Laupias Samarialainen, joka
pysähtyi auttamaan rosvojen käsiin joutunutta.
Samarialaisia pidettiin halveksittuina sekakansana. Sen sijaa kansan
kunnioittamat pappi ja temppelipalvelija menivät kylmästi ohi puolikuolleen.
Jeesus näki ihmisen sisimpään
asti. Niinpä hän kuvaa temppeliin menneitä kahta rukoilijaa. Toinen kansan
johtomiehiin kuuluva fariseus, joka temppelin etuosassa kädet kohotettuna
kiitti Jumalaa omaa erinomaisuuttaan ja ettei ole niin kuin temppelin takaosaan
jäänyt publikaani ja muut syntiset. Tämä publikaani eli tullimies sen sijaan
jäi aivan ovisuuhun, löi rintaansa ja huokasi yksinkertaisesti: Jumala, ole
minulle syntiselle armollinen. Ja kuitenkin, publikaani meni kotiinsa
vanhurskaampana kuin fariseus, sillä joka itsensä alentaa, hänet ylennetään ja
päinvastoin.
Kirkkovuodessammekin on lähimmäisen
sunnuntai muistuttamassa juuri tätä Jeesuksen sanomaa: Kaikki, minkä olette
tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistänne, sen te olette tehneet minulle.
Kun viime viikolla kerroin
kustantaneeni taas kerran bussilastillisen pohjois-satakuntalaisia
eduskuntaretkelle, joku kysyi, miten siihen on varaa. Vastasin:
Varaa on siksi, kun maksan
palkkiollani kahden hoitotyöntekijän palkat Kankaanpään Pohjois-Satakunnan
peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymässä, niin toteutuu Fansiscus Assisilaisen
rukouksen sanoin: Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää, antaessaan
anteeksi saa itse anteeksi, kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään. Amen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti