Kokoomus perussuomalaisten pelossa

UUTISET UutisetPolitiikka Näkökulma: PS jauhaa kokoomusta ja keskustaa EU-myllyssä palasiksi – itsetunto hukassa Suomen unioniin vieneillä Tänään klo 21:14 Kirjoittaja Lauri Nurmi Iltalehti Ilmoitus tyhjän äänestämisestä oli kokoomukselta nokkela temppu, joka kääntyi nopeasti itseään vastaan, kirjoittaa politiikan toimittaja Lauri Nurmi. Oppositiopuolue kokoomus on ollut viime viikon tiistaista lähtien henkisesti tuuliajolla. Silloin puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ilmoittivat, että kokoomuslaiset äänestäisivät EU:n elpymispaketista tyhjää eduskunnan täysistunnossa. Orpo ja Mykkänen epäilemättä ajattelivat löytäneensä kunniallisen ulospääsytien asetelmasta, jossa koko 750 miljardin euron taloussopimuksen hyväksyminen vaikutti olevan kokoomuksen ratkaisusta kiinni. Eduskunnan perustuslakivaliokunta (Pev) oli juuri linjannut, että elpymispaketin hyväksyminen edellyttäisi 2/3-määräenemmistöä. Puheenjohtaja Petteri Orpo (vas.) ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ovat joutuneet vaikeaan paikkaan, kun kokoomuksen pitäisi muodostaa kantansa EU:n elpymispaketista.Puheenjohtaja Petteri Orpo (vas.) ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ovat joutuneet vaikeaan paikkaan, kun kokoomuksen pitäisi muodostaa kantansa EU:n elpymispaketista. Puheenjohtaja Petteri Orpo (vas.) ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen ovat joutuneet vaikeaan paikkaan, kun kokoomuksen pitäisi muodostaa kantansa EU:n elpymispaketista. PETE ANIKARI Pevissä asia politisoitui, koska elpymispaketin rahanjako on Suomelle epäedullinen. Pevin saaman selvityksen mukaan vain 30 prosenttia varoista jaetaan koronakriisin suoranaisten vaikutusten perusteella ja 70 prosenttia elpymisrahaston rahoituksesta jaetaan muiden kuin suoraan koronakriisistä aiheutuneiden kustannusten perusteella. Valiokunnassa tätä jakosuhdetta ja avustusten rahoittamista velalla pidettiin ongelmallisena EU:n perussopimuksen 125. artiklan kannalta. Siinä edellytetään tervettä finanssipolitiikkaa. Äänin 9-8 valiokunnan jäsenten enemmistö arvioi, että elpymispaketilla voisi olla ennakkotapauksen luonne. Toistuessaan menettely muodostaisi muutoksen unionin luonteeseen ja toimintaan ja edellyttäisi perustuslaissa säädettyä 2/3-enemmistöä eduskunnassa tullakseen hyväksytyksi. Oppositiopuolue perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on tammikuusta lähtien toistanut, että kuntavaalit ovat kansanäänestys pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen suosiosta, muun muassa EU:n elpymispaketista. Oikeistopopulistinen perussuomalaiset vastustaa elpymispakettia. Kokoomuksen äärilaidan, esimerkiksi helsinkiläisen Wille Rydmanin, mielestä kokoomuksen ja perussuomalaisten politiikat ovat lähellä toisiaan. Vaikka Rydman ei sitä ääneen sanoisi, hänen ilmeisenä tavoitteenaan on muuttaa kokoomuksen linjaa pysyvästi ja tehdä puolueesta kansallis-konservatiivinen ja maahanmuuttokriittinen oikeistopuolue. Silloin kokoomus lakkaisi olemasta liberaali oikeistopuolue, mikä olisi fundamentaalinen linjanmuutos. LUE MYÖSKokoomuskapinallinen Wille Rydman: ”Suomelle voi tarjota miten huonon diilin tahansa” Kun Orpo ja Mykkänen olivat kertoneet tyhjän äänestämisestä, Rydman, Janne Heikkinen ja Terhi Koulumies ilmoittivat silti äänestävänsä elpymispakettia vastaan. Heidän ja muutamien muiden kokoomuslaisten kansanedustajien tavoitteena on heikentää liberaalin ja EU-myönteisen puoluejohdon uskottavuutta. Mitä virkaa on puoluejohdolla, jonka päätöksillä oman puolueen kansanedustajat pyyhkivät ilmoitusluontoisesti pöytää? Kapinallisten toiminta näyttäytyy erikoisena senkin takia, että Orpolla on hyvät mahdollisuudet johdattaa kokoomus kuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Tyhjiä ääniä ei olisi laskettu äänestystulokseen lainkaan, mikä olisi käytännössä varmistanut elpymispaketin läpimenon. Vaikka hallituksen 117 kansanedustajasta pari-kolme olisi äänestänyt pakettia vastaan ryhmästä erottamisen uhallakin, 2/3-määräenemmistö olisi täyttynyt, kun kokoomuksen 38 kansanedustajaa olisivat olleet käytännössä poissa äänestyksestä. Useat julkiset ei-ilmoitukset keikauttivat asetelman. Yhtäkkiä uhattuina olivat niin kokoomuksen EU-myönteinen yleislinja, puoluejohdon uskottavuus kuin elpymispakettikin. Iltalehden tietojen mukaan hallituspuolueiden edustajien ja kokoomuslaisten välillä käytiin etukäteen keskusteluja siitä, että eduskunnan valtiovarainvaliokunnan mietintö antaisi EU-myönteisille kokoomuslaisille selkänojan äänestää elpymispaketin puolesta. Mietintö julkistettiin keskiviikkona, ja se sisältää useita kokoomuslaisille heitettyjä poliittisia pelastusrenkaita. Fakta on, että elpymisvälineen lainojen takaisinmaksu nostaa Suomen EU-jäsenyyden kustannuksia vuosittain noin 210 miljoonalla eurolla, jos lainoja lyhennetään aina vuoteen 2058 asti. Tätä oikeistopopulistien on helppoa toistaa julkisuudessa. Miksi Suomi sitten hyväksynee elpymispaketin? Siksi että – kuten valiokunta huomauttaa – ”EU ei ole vain maksu-unioni, vaan myös poliittinen yhteisö, jossa solidaarisuus vaikuttaa EU:n luotettavuuteen muun maailman ja rahoitusmarkkinoiden silmissä”. – Suomi on avoin, vientivetoinen, pieni talous, jolla on tiivis taloudellinen kohtalonyhteys muun Euroopan kanssa, valtiovarainvaliokunta kiteyttää. EU on Suomelle myös turvallisuusratkaisu, kun maallamme ei ole ollut kanttia liittyä läntisen puolustuksen arvoyhteisöön Natoon. Nato-sanaa ei tietenkään löydy valiokuntien mietinnöistä, mutta kupletin juonen paljastaa esimerkiksi seuraava virke: ”Erityiskohtelun vaatiminen heikentäisi myös Suomen mahdollisuuksia saada tukea tilanteessa, jossa se itse kohtaa isoja taloudellisia tai muita sokkeja.” Ilmaisu ”muu sokki” tarkoittaa tilannetta, jossa suomalaiset tarvitsisivat muilta EU-mailta solidaarisuutta Venäjän painostaessa Suomea. Nämä ovat järkisyitä, joihin tukeutuen kokoomuksen puoluejohto voisi halutessaan puolustaa elpymispakettia julkisuudessa ja vaatia puolueen kansanedustajilta ryhmäkurin noudattamista. Sisäisen puoluehajaannuksen ollessa tosiasia kokoomuksessa ei toistaiseksi ole näin tehty. Perussuomalaisten pelko asuu liian monessa kokoomuslaisessa. Heillä ei ole halua tukea puolueen yhteisen linjan muodostamista. Kun näin on, kokoomukselta on tervehenkinen itsetunto hukassa. Ne olivat puolueista juuri kokoomus ja keskusta, jotka 1990-luvun alussa veivät Suomen EU:n jäseneksi yhdessä sosialidemokraattisen tasavallan presidentin Mauno Koiviston kanssa. Nyt samat puolueet eivät enää vaikuta tietävän, mitä ne EU:sta oikein ovat mieltä, kun perussuomalaiset kritisoivat kaupungeissa kokoomuslaisia ja maaseudulla keskustalaisia siitä, että nämä olisivat rakentamassa velkaunionia. Väite on toistaiseksi epätosi, mutta perussuomalaisessa oppositiopolitiikassa sillä on viljalti käyttövoimaa. Kun keskusta on Marinin hallituksessa henkisesti oppositiossa ja kokoomus perussuomalaisten seurana kirjaimellisesti oppositiossa, seurauksena on ollut kokoomuslaisten ja keskustalaisten kiusallista julkista kiemurtelua. Samalla puoluehajaannus vaanii molempia EU-jäsenyyden arkkitehteja. Parhaillaan molempien puolueiden kansanedustajat takertuvat valtiovarainvaliokunnan mietinnön pelastusrenkaisiin, joista yksi on muotoiltu seuraavasti: ”Elpymispaketti tukee jäsenmaiden talouksien toipumista koronakriisistä, mutta se ei poista julkistalouksien ongelmien juurisyitä, eikä siten laajamittaisenkaan rahoituskriisin uhkaa pitkällä aikavälillä. Valiokunta pitää siksi välttämättömänä EU-maiden talouden pidemmän aikavälin kestävyyden vahvistamista ja jäsenmaiden omaa vastuuta talous- ja finanssipolitiikkansa hoidossa.” Pidemmän aikavälin kovistelu on sanahelinää. Rehellisempää olisi sanoa, että rauhanklubin jäsenyydellä ja rauhalla on aina hintansa. Abstraktien hyötyjen argumentoiminen vaan on politiikassa vaikeaa, kun vastapuoli sanoo, että italialainen vie Veitsiluodon työttömäksi jäävältä paperiduunarilta riihikuivan kympin lompakosta. Aina 2020-luvulle asti kokoomuksen johto on julistanut puolueensa olevan Suomen EU-myönteisin. Jos tähän tulee nyt fundamentaalinen muutos, suomalainen politiikka jakautuu kahtia: kansainvälisyyttä korostavaan liberaaliin ja kansallismieliseen konservatiiviseen blokkiin. Jaolla voisi olla arvaamattomia seurauksia eri puolueiden kannatukselle. Tuskinpa perussuomalaisten kainalossa olisi tilaa yhdellekään 16-20 prosentin aisankannattajalle. Todennäköisin seuraus olisi, että kokoomus ja keskusta olisivat kannatukseltaan vielä nykyistäkin pienempiä, jos ne olisivat apupuolueita perussuomalaisten johtamassa konservatiivisessa blokissa.