Akilleenkantapää

Nyt syksyllä tulee kaksi vuotta, kun kantapää alkoi vihotella eikä se siitä ole parantunut. Kahdesti lääkäri Ahola on asiaa tutkinut ja antanut kortisoonipiikin. Juoksulupa on ollut, mutta pieni vaiva on kävellessäkin tuntunut, juoksemisesta puhumattakaan. Siksi olen keväisin harrastanut vesijuoksua säästääkseni kantapäätä. Kesällä Kuninkaanlähteellä olen pyrkinyt tekemään lenkin tosi pehmeällä polun vieren sammalikossa. Mutta mikään ei ole auttanut.

Ahola on tutkinut kantapäätä infrapunalaitteellaan. Tänään hän passitti röntgenkuvaan, josta selvisi, ettei mitään murtumaa ole. Onko sittenkin akilles niin haurastunut, ettei kestä rasitusta. Nyt on edessä 3 viikkoa lepoa juoksusta, katsotaan auttoisiko se, ettei suuremmin rasita jalkaa. Vesijuoksua saa kyllä harrastaa, siinähän ei kantapää mitenkään joudu rasitukseen.

Tämän jakson jälkeensitten saa tunnustella vieläkö jalkaan sattuu. Jos siltä tuntuu, on otettava mangneettikuva, josta sitten pitäisi selvitä, mikä kiikastaa ja mitä tulee tehdä. Ei todellakaan ole laitaa, että kipeän jalan kanssa yrittää juosta ja saada huonompia tuloksia kuin mitä kunto edellyttää. Ja maraton on niin pitkä matka, että jalkavaivaisena sitä ei ole mitenkään miellyttävää taivaltaa. Ei 65-vuoden iänkään pitäisi vaikuttaa, koska vielä kahdeksankymppisetkin juoksevat. Ahola kyllä yritti vihjata, että täytyykö sitä aina juosta. Mutta niin kauan kuin on haluja ja kuntoa, on hyvä sitä myös mitata juoksemalla jopa kisoissakin. Ja mikä on parempaa kunnon ylläpitämistä kuin juuri yksi tehokkaimmista ja luonnollisimmista liikuntamuodoista: juokseminen.

Niin että tässä sitä ollaan, niin kuin Hamlet, ollako vai eikö olla. Toivo kuitenkin elää voimakkaana, vielä juostaan ja vauhdillakin. Tuleehan niitä uusia sarjojakin aina viiden vuoden välein!

Lautakasa

Aina vaan jatkuu ja tahti kiihtyy ennen ehkä piankin tulevaa loppuhuipennusta. Ja Vanhanen puhuu vain lautakasasta, kun TV 2 kertoi Silminnäkijäohjelmassa pääministerin saaneen omakotirakennukseensa huomattavana määrän maksamattomia rakennustarvikkeita rakennusliikkeeltä, joka samanaikaisesti - ilman kilpailua - rakensi nuorten asuntosäätiölle kerrostaloja. Ja Vanhanen oli säätiön pitkäaikainen puheenjohtaja. Uskottavuus on koetteella.

Vanhanen kieltää kaiken ja sanoo saaneensa vain lautakasan, josta tehtiin kirjahylly. Nyt on sana sanaa vastaan, mutta keskustelu käy kuumana. Yksin Uuden Suomen netissä on yli 100 kommenttia, puolesta ja vastaan. Sasi, Katainen ja muut vaativat nopeasti TV:n todisteiden julkistamista. Joka tapauksessa pääministeri riippuu tältäkin osalta löysässä hirressä, köysi on kireämmällä jo muista syistä, ei yksin asuntosäätiön lahjoituksista ja Nova Groupin lahjuksista. Tänään kepu suostui palauttamaan Novan konkurssipesille saamiaan rahoja. Yksityiset edustajat ovat erikseen.

Näyttää Kepulla olevan huonoa herraonnea. Edellinen pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan heti alkuvaiheessa. Kekkosen jälkeen presidenteiksi yrittäneet Paavo Väyrynen ja Esko Aho ovat myös kansan tahdosta joutuneet sivuraiteelle. Ja nyt Jarmo Korhosen suuret lupaukset puoluesihteeriksi päästyään ovat kutistuneet kuin pyy maailmanlopun edellä pelkkiin toistuviin lahjusskandaaleihin. Vanha sanonta: "Kepu pettää aina" elää yhä todentuntuisempana kansan suussa.

Eduskunnassa äänestetään huomenna ja ylihuomenna hallituksen luottamuksesta. Huomenna tänään puhutusta välikysymyksestä vanhusten huonosta hoidosta ja ylihuomenna huomenna esiin tuotavasta vaalirahoitusselvityksestä ja Tarastin toimikunnan mietinnöstä pelisääntöjen selvittämiseksi. Vihreätkin näyttävät hirttäytyvän ministerinsalkkujen mieluisuuteen muista kepun hallituskumppaneista puhumattakaan.

Elo ihmisen

Elämämme on kovin heikon langan varassa, vaikka me niin helpposti luulemme olevamme
maailman tapppeja. Hautausmaat ovat kuitenkin täynnä ihmisiä, jotka ovat uskoneet olevansa korvaamattomia. Ja aina ihmisen kuoleman jälkeenkin maailma on jatkanut menoaan.

Näinä päivinä on muisteltu järkyttäviä tapahtumia. Tänään on kulunut 15 vuotta Estonian hukkumisesta myrskyisellä Itämerellä matkalla Virosta Ruotsiin. Yli 850 ihmistä löysi määränpäänsä hyisestä merestä. Virossa järjestettiin muistotilaisuus, jossa haastateltiin myös mukana olleita suomalaisia pintapelastajia, joille jäi elämänikäiset vakavat muistot.

Samoin on kulunut vuosi Kauhajoen koulusurmista. Kauhajoella järjestettiin muistotilaisuus kirkontäyteiselle väelle. Suomikin on koulusurmien myötä joutunut myöntämään, ettemme enää elä missään lintukodossa, jossa vain voimme ilmetellä ja kauhistella maailmalla tapahtuvia väkivallantekoja. Ne ovat saapuneet myös meille ja mitä tahansa ja missä tahansa voi tapahtua näitä järjettömiä väkivallan ilmentymiä.

Niin kuin kolmisen vuotta sitten Ulvilassa surmattiin kotonaan perheenisä, joka työpaikallaan Outokummussa oli joutunut irtisanomaan satoja. Jälkeen jääneiden verijälkien perustella yritettiin tutkia satojen ihmisten dna-näytteitä, mutta murhaajaa ei tavoitettu. Tänään tuli hätkähdyttävä ratkaisu veriteolle. Venäläistä alkuperää oleva avovaimo on pidätetty vakuuttavien näyttöjen perusteella, vaikkei hän olekaan vielä tunnustanut.

Mitä olemme me, mitä olentoja täällä, että Jumala meistä huolen pitää kysyy Aleksis Kivi. Mikä on ihminen/ Virvaliekki levoton runoilee Eino Leino. Myös Raamatussa todetaan elämämme lyhyys: Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy. Ja kuitenkin: Sinä (Jumala) teit hänestä lähes jumalolennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella. Siinä se on, elo ihmisen!

Kansankoti

Ruottalaaset ovat kohta sadan vuoden ajan rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntaa, ruotsalaista kansankotia, pääasiassa sosialidemokraattien johdolla. Heillä on ollut siihen oivat mahdollisuudetkin, kun ei sataan vuoteen ole tarvinnut käydä sotia, kun me suomalaiset olemme olleet puskurina itää vastaan. Heidän viimeinen sotansa Venäjää vastaan oli meille Suomessa onnekas, koska Ruotsin hävittyä Aleksanteri I nosti meidät kansakunnaksi kansakuntien joukoon, jota Ruotsin vallan alla ei koskaan olisi tapahtunut. Näin kiitollisia me siis saamme olla ruotsalaisille.

Mutta tänä päivänä eivät enää ruotsalaisetkaan taida tuntea olevansa turvallisessa kaikille hyvinvointia säteilevässä kansankodissa. Holtiton maahanmuuttopolitiikka on saanut liikkeelle satojatuhansia maahanmuuttajia ja nyt ollaan ongelmissa. Göteborgin, Malmön ja Uppsalan maahanmuuttajaenemmistöisissä lähiöissä poltetaan öisin autoja, poliisin ja palokunnan kimppuun hyökätään ja rikollisjengit selvittelevät välejään asein.

Viimeksi tapahtunut helikopteriryöstö, jossa saaliiksi tuli miljoonia kruunuja, on ikäänkuin kruunu harjoitetulle maahanmuuttopolitiikalle. Ryöstöjengin epäillään olevan maahan muuttaneita jugosslaaveja. Keskiviikkoisen pankkiryöstön jälkeen on jo sattunt toinenkin ryöstö. Yksin v.2008 Ruotsissa tehtiin 110 pankkiryöstöä ja noin tuhat iskua kauppoihin. Niinpä ollaan jopa ehdottamassa käteisestä rahasta luopumista ja siirtymistä pankkikorttien käyttöön.

Onneksi meillä Suomessa ollaan oltu maltillisella linjalla maahanmuutossa. On vuosittaiset kiintiöt pakolaisille ja muutenkin pidetää tiukempaa linjaa maahanmuuttajille. Heillä pitäisi olla työpaikat tiedossa. Erikseen ovat inkeriläiset, jotka kovia kokeneet heimoveljemme saavat tulla paluumuuttajina. Nythän esim. vihreät ja rkp ovat ajamassa liberaalia linjaa maahanmuuttoon, mutta vaikka hallituksessa ovatkin, eivät toivottavasti saa tahtoaan läpi.

Suomi on sittenkin etupäässä suomalaisia varten. Olemme edelleen kuuluisan suomalaisuumiehen A.I.Arwidsonin kannalla: Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia.

Surullisen hahmon ritari

Matti Vanhanen, Anneli Jäättenmäen jouduttua luopumaan pääministerin salkustaan, tuli ikään kuin sattumakorpraalina Annelin tilalle. Tänään hän saapui kotimaahan YK:n matkaltaan ja oli heti median piirittämänä. Ei voinut muuta ajatella, kuin että sitä saa, mitä tilaa.

Onko meillä todella surullisen hahmon ritari pääministerinä. Kuitenkin häntä tukevat hallituspuolueet, jopa vihreät, jotka tänään oli komennettu ojennukseen muutamien esitettyä eriäviäkin mielipiteitä eduskunnan kyselytunnilla. Surullisen hahmon ritarihan on
kuuluisan espanjalaisen Cervantesin kirjoittaman Don Quijoten nimihenkilö aseenkantajansa SanchoPanzan mukaan, kun isäntä oli tappelussa piesty.

Yhtä piestyltä näytti Matti Vanhanenkin lentokentällä kysymysten ristitulessa. Vastauksia on luvassa huomenna pääministerin kyselytunnilla. Vastattavaa riittääkin, sillä ilma on täynnä kiperiä kysymyksiä. Lisää selvityksiä saadaan keskiviikkona eduskunnassa, jossa hallitus antaa selvityksen vaalirahasotkuistaan.

Miksi muisti on pätkinyt vaalirahoituksista kysyttäessä. Miten hänenkin pitkään johtamansa nuorten asuntosäätiö RAY:n tukea nauttien on voinut vastoin säätiön tarkoitusta jakaa vuosikausia vaalirahaa mm. Vanhaselle itselleen monissa vaaleissa. Miksi hän ei aluksi muistanut tavanneensa Nova Groupin Saunamäkeä ja muita Kehittyvän maakuntien Suomelle rahoja lahjoittaneita kaavotusnälkäisiä kauppamiehiä, joille pääministeri suositteli Vihtiin jättikauppapaikkaa jne.

On todella kysyttävä, onko maallamme varaa pitää ko. henkilöä pääministerinä naisseikkailuista puhumattakaan.

Vaalirahoitussotkusta aina vaan

Vanhasen housut tutisevat ja hallitus natisee liitoksissaan, siksi kauan ja aina kovenevin panoksin on pimeän vaalirahoituksen kiemuroita avautunut. Tänään viimeksi eilen hallituksen kyselytunnilla kovinta meteliä pitäneen sos.dem-puheenjohtaja Urpilaisen jäljiltä paljastui vaalirahoitusta taulukauppojen avulla kotikaupunkinsa Kokkolan kanssa. Ei luulisi hänellä muutenkaan olevan varaa kovaan huutoon, kun tiedämme ay-liikkeen mahtavat rahoitukset vasemmistopuolueille. Jutta kuittasi tämän viimeisenkin paljastuksen vain yliolkaisesti sanomalla, että on hyvä, että Lauri Tarastin vaalirahoituskomitea antaa nyt selkeät ohjeet rahoituksesta.

Eilen tosiaan oppositiopuolueet vaativat pääministeri Vanhasen eroa. Keskusta onkin tosi pahoin ryvettynyt, kun aina tulee uutta pötköä pesään. Räikeintä on niin Vanhasen, Kanki-Kaikkosen kuin Jukka Vihriälänkin saamat tuet nuorisoasuntosäätiöltä, joka puolestaan on saanut Raha- automaattiyhdistykseltä tukea. Vihriälä on ennen tämänviikkoista eroaan ollut pitkään RAY:n puheenjohtaja ja on saanut 23.000€ tukea mainitulta säätiöltä. Hän vain pahoittelee mennettelyään ja sanoo olleensa taitamaton.

Maaseudun kukkasrahaston säätiö, joka laajasti markkinoi suruadresseja, on myös tukenut keskustaa, vaikkei senkään säännöissä puhuta sanaakaan kyseisestä asiasta vaan vain vanhusten tukemisesta. Niinpä nyt tutkitaan kaikkien säätiöiden tukirahoja antamista politiikoille, mikä todellakaan ei ole sääntöjen puitteissa mahdollisia.

Samoin valtion tarkastuslaitos asettaa suurennuslasin alle kaikki valtio-omisteiset yhtiöt, onko niistä annettu tukea vaalirahoituksiin. Näin päästään selville vesille monella eri alalla. Tarastin komitean mietintö tuo myös selkeyttä asiaan.

Mutta tämä kaikki sotku vain vahvistaa pääministerin eron välttämättömyyttä, onhan hän itse esimerkillään ollut lisäämässä rahoituksen ympärillä ollutta salamyhkäisyyttä. Eihän hän ensin ollut lainkaan tietoinen Novo Groupin junailemasta Kehittyvien maakuntien Suomen rahoituksesta, kunnes sitten tunnusti, että neuvotteluita oli käyty pääministerin läsnäollessa. Näin muisti on palautunut pätkittäin.

Timo Soinikaan ei todella ole mihinkään hukkunut. Eilen hän oli TV:ssä rahoitusjupakan aloittaneen Timo Kallin kanssa ja tänään aamu-TV:ssä Timo edelleen tähdensi ilmapiirin rauhoittumisen vaativan nimenomaan pääministerin eroa ja uusien vaalien järjestämistä, josta sekä TV-toimittaja että tämänpäiväinen Hesarin pääkirjoittajakin toteaa tulevan PerusSuomalaisten suurta juhlaa, siksi ryvettymättömiä olemme pimeän vaalirahan suhteen.

Ahvenanmaa lumoaa

Teologikurssitapaamisestamme riittää aiheita. Itse Ahvenanmaahan tutustumisesta en ole kirjoittanut vielä mitään. Isäntiemme Sirkka-Liisa Enqvistin ja Brita Turakan johdolla saimme hyvän tuntuman Ahvenanmaan nähtävyyksiin.

Sirkka-Liisa, ensimmäinen suomalainen naiskirkkoherra toimi Lemland-Lumparlandin kirkkoherrana. Tietysti kävimme seurakunnan Pyhän Andreaksen kirkossa ja Pyhän Birgitan kirkossa. Lisäksi tutustuimme Finströmin seurakunnan Pyhän Mikaelin kirkkoon ja tietysti Maarianhaminan Pyhän Yrjön kirkkoon, jossa olimme messussa. Kirkot olivat vanhoja keski-aikaisia kauniita täynnä vanhoja esineitä ja maalauksia. Vain Maarianhaminan kirkko on uudempi (1927). Todella hartautta herättäviä ja vaikuttavia.

Finströmin kirkkomaalla näimme kuuluisan arkkitehdin Lars Sonckin vanhempien haudan. Hänen isänsä toimi seurakunnan kirkkoherraana, mutta ei kovinkaan arvostanut poikansa taitoja. Kun Lars sai suunnitella seurakunnan pappilan, joka on kirkon vieressä, muutettiin piirustuksia. Sonckhan on kansallisromanttisen arkkitehtuurimme ehkä suurin nimi. Rakennukset kuten Tampereen tuomiokirkko, Mikaelin kirkko Turussa, Kallion ja Mikael Agricolan kirkot Helsingissä, jo mainittu Maarianhaminan kirkko ja Kultarannan linna puhuvat puolestaan. Niin Helsingissä kuin Maariahaminassa on lukuisia hänen piirtämiään rakennuksia.

Tutustuimme myös kahteen linnaan. Kastelholmin linnasta ensimmäinen maininta on vuodelta 1388. Sen vieressä tutustuimme Jan Karlsgårdenin idylliseen museotilaan, jossa myös oli osa samana viikonloppuna vietetetyn sadonkorjuujuhlan tapahtumista. Bomarsundin linnoituksen valtavista mittasuhteista sai vaikuttavan kuvan pelkästään linnan säilyneistä raunioista. Se kauhia Oolannin sota engelsmannien ansiosta tuhosi tämän linnoituksen, joka valmistuttuaan olisi ollut Ahvenanmaan suurin rakennuskokonaisuus. Linnoituksen mittasuhteiltaan suurella hautausmaalla myös kävimme. Pitkät kiviaidan nurmikentän molemmin puolin olivat satoja metrejä pitkät ja erottivat eri uskontojen hautausmaat.

Maisemat ja luonto merinäkymineen ovat mitä viehättävimpiä. Getan alueen ravintola Soltunassa ruokaillessamme saimme nauttia korkealta kalliolta todella merellisestä näköalasta ruokailun ohella. Samassa paikassa olin ollut ennenkin, kun veteraanikansanedustajina olimme omassa vuosittaisessa kokoontumisessamme. Vaikka 6-tuntinen laivamatka merimaisemistaan huolimatta onkin vähän pitkästyttävä, korvaa Ahvenanmaa omalaatuisena osana maatamme monin kerroin matkan vaivat. Kävimme myös itsehallintoalueen parlamentissa eli maakuntapäivärakennuksessa. Turistimatka Ahvenmaalle avartaa näkemyksiä ja on mitä kannatettavin!

Veljeshenkeä

Teologikurssitapaamisestamme riittää tarkasteltavaa. Kun viiden vuoden välein kokoonnumme, tuntuu kuin henki kerta kerralta vain paranisi. Siihen vaikuttaa tietysti ikääntymisemme. Nuoruuden muistot aina kultautuvat ja olemme saaneet elää tärkeän opiskeluvaiheen yhdessä, vaikkei sitä silloin 60-luvulla osannutkaan niin arvostaa.

Yksi yhteishengen syy on varmaan myös se, etteivät joukkoomme saavu ne, joilla on repiviä ja karsinointiin pyrkiviä mielipiteitä. Olemme tukevasti kansankirkon ja luterilaisuuden linjoilla. Meillä on niin paljon yhteistä: elämämme perusarvot, ammattikin on ollut
valtaosalla kirkon palveluksessa, muistot, sama eläköityvä ikävaihe.

Vierastan ryhmätyöskentelyä. Sirkka-Liisa ja Brita kuitenkin saivat meidät ryhmiinkin keskustelemaan. Vapaus oli valita itsekin aihe, mutta heidän ehdotuksensa olivat todella keskusteluja herättäviä: miten osaamme vanheta, elämäni suurin saavutus, kirkon tulevaisuus, uskonnonopetus. Jälkimmäinen tuntui puisevimmalta, mutta jouduin juuri siihen ryhmään ja siitähän virisi pirteä muisteluiden vaihtaminen, kun saimme muistella kukin omaa uskonnonopettajaamme, joka monelle on ollut merkittävä. Näin minullekin koko oppikouluajan uskontoa ja myös psykologiaa opettanut lehtori-pastori Johannes Lautsila, todellinen persoonallisuus, kuuluisan Oulun lukion poikia antoi hyvät lähtökohdat koko teologian opiskelulle.

Sirkka-Liisa ja Brita tekivät kaikin tavoin kokoontumisestamme onnistuneen. Päätimme yhdessäolomme yhteiseen messuun Marianhaminan kirkossa. Molempien iltojen päätöshartaudet Britan pitäminä olivat puhuttelevia. Hän puhui pyhäkoululaisesta, joka kuuli kertomuksen, miten Jeesus asettaa myrskyn. Kotona kysyttäessä hän selitti osuvasti, ettei ole hätää, kun Jeesus on veneessa eli kuten Hannu Palmu muutti sen raumankielelle: kun Jeesus on paatis.

Virrenveisuu oli mahtavaa ja virsivalinnat osuvia ja harvemmin laulettuja. Keskuudestamme poislähteneiden muistolle veisasimme 628 "En ymmärrä, millaista rauhaa, onnea maailma voisi tarjota". Jumalan luomistyön ihmeellisyydestä kertoi 461 "Kiitä Herraa, yö ja päivä, pimeys ja valokin". Molempina iltoina hiljennyimme lopuksi itsetutkisteluun 564 "Aurinko vaipuu mailleen, pois päivä katoaa, se ikuisuuden helmaan iäksi vajoaa".

Marianhaminan seurakunnan leirikeskuksessa Lembötessä saimme majoittua. Saunakin oli lämpimänä kumpanakin iltana. Meressäkin kävimme vilvottautumassa. Puhdistusta saimme ruumiillemme, mutta ennen kaikkea hengellemme.

Virkistystä teologikurssitapaamisesta

Viikonvaihteen kolmipäiväinen teologikurssin 1964 kokoontuminen kahden kurssilaisemme kutsusta Ahvenanmaalla oli monella tapaa piristävä. Tänään uppouduin tutkimaan kahden kurssilaisemme mielenkiintoisia kirjoja, toinen kertoo toisten muisteloja poisnukkuneesta ja toisessa yksi kurssimme monista tohtoreista kuvaa elämänvaiheitaan.

Teologien tohtori Hannu Purhonen, hyvä körttiystäväni, on koonnut kirjaan "Elämäni kaleidoskooppi" monipuolisen elämänsä vaiheita kertoen hyvin avoimesti, miten elämä on polveillut tuoden samalla esiin laajan lukeneisuutensa ja avaran mielensä välittämiä näköaloja.
Esillä on meille kaikille teologiset opintomme v.1964 aloittaneille hyvin tuttuja asioita yliopistoajoiltamme niin kurssitovereistamme kuin opettajistammekin. Kantta koristaa kurssilaisemme Hannu Konolan taiteilema kuva. Kurssillamme näitä kyvykkäitä Hannuja oli enemmältikin. Kouvolan kappalaisena pisimmän elämäntyönsä tehneen Hannun kirjaan on hyvä palata useamminkin.

Hannu Purhonen on ollut yhtenä mukana kokoamassa työn ääreen kuolleen kurssitoverimme, Hankasalmen kirkkoherrana toimineen Samuli Talasniemen muistokirjaa "Miltäs nyt tuntuu?" kysyi Hankasalmen pappi, jolla elämänohjeena oli painaa täysillä loppuun asti. Näin kuolema nouti hänet äkillisesti puolta vuotta ennen kuusikymmenvuotispäivää. Samulin vaimo Ullakin on kurssilaisemme ja oli mukana myös nyt Ahvenanmaalla asuen edelleen Hankassalmella, Samulin kuolemasta on kulunut neljä vuotta.

Kokoelman kirjoitukset ja muistelot kertovat elävästi Samulin värikkästä elämästä ja täydellisestä antautumisesta seurakuntalaistensa palvelijaksi itseään säästämättä. Merkkejä ajoittaisista väsymisistä oli tullut pitkin matkaa, mutta Samuli ei antanut periksi. Viimeisinä päivinä kuolema oli kuitenkin moninkin tavoin ollut esillä ja näin hän sai siirtyä parempiin asuntoihin saarnanvalmistuksen ääreltä.

Näin ikääntyneenä harkitsee jo hyvin tarkkaan, kannattaako enää hankkia uusia kirjoja. Kuitenkin nämä molemmat omistuskirjoituksin varustetut teokset olivat ostamisen arvoisia eikä niiden välttämättä tarvitse jäädä pölyttymään hyllyyn, vaan niitä voi tarkastella useamminkin, semminkin kun kyseessä on kertomukset läheisistä ihmisistä ja tutuista asioista: kahden papin taipaleesta täällä elämän alhossa!

Nyt se nähtiin: jänishousuja

Jätimme tänään kaupunginvaltuustolle seuraavan aloitteen, johon pyrimme saamaan kaikkien valtuutettujen allekirjoituksia, mukaan uskalsi lähteä vain yhdeksän valtuutettua ja yksi varavaltuutettu:

Kankaanpään kaupunginvaltuusto


VALTUUSTOALOITE

Me Kankaanpään kaupunginvaltuuston jäsenet teemme seuraavan valtuustoaloitteen:

Kankaanpään kaupungilla on ollut 13.1.2009 allekirjoitettu vuokrasopimus jolla on vuokrattu Leppäsen korttelista Oy Konte Ab/perustettava yhtiö yhteensä 466,5 m2. Vuokraksi on sovittu 14,00 euroa + hoitokulut + alv eli lähes kymmenentuhatta euroa kuukaudessa. Tämä vuokrasopimus on päättynyt Oy Konte AB/perustettavan yhtiön
30.4.2009 ilmoitukseen, että se ei tontille toteuta suunniteltua rakennusta.
Katsomme, että Kankaanpään kaupungilla ei ole välitöntä tilantarvetta eikä taloudellisia mahdollisuuksia lisätilojen vuokraamiseen ja esitämme, että uutta vuokrasopimusta ei näistä tiloista tehdä. Kaupunki on henkilökuntaa jopa joutunut lomauttamaan ja ei ole nähtävissä , että taloudellinen tilanne lähivuosina paranisi. Kaupungille vapautuu omista tiloista mm. entisen kauppaopiston tiloja kun Kangasmetsän koulun ”evakko” päättyy.

Kankaanpäässä 21.09.2009
Allekirjoittajat ovat PerusSuomalaisista Heikki Kautonen, Kauko Kerola, Erkki Lilja, Olavi Sjöberg, Kristiina Peltomaa ja Anssi Joutsenlahti, vasemmistoliitosta Annikki Jussila, Kauko Jussila ja Jorma Kortteus sekä Seppo Korvala Keskustapuolueesta.

Muut eivät siis uskaltaneet ajaa kuntalaisten etua, joille kertyy todella vuodessa 120.000€ vuokranmaksua älyttömällä ja täysin ilman kilpailutusta sovitulla vuokralla 14€ +alv +hoitokustannnukset eli yhteensä n.20€ neliö, kun neliöitä on 477 ja siitäkin 397 toisessa kerroksessa. Naapurista esim. saisi vuokrata toisen kerroksen tilaa 6€ neliöltä.

Nyt todella olisi ollut hyvä tilaisuus viheltää peli poikki älyttömältä sopimukselta, koska kiistattomasti kaikki vuokrasopimukset ovat päättyneet 30.4.2009, jolloin Konten ilmoitus rakennustöiden peruuntumisesta on saapunut Kankaanpään kaupungille sitä ennen tehdyn vuokrasopimusen vaatimuksen mukaisesti, jossa todetaan, että 1.5.2009 mennessä on ilmoitettava, alkaako rakennustyö.

Emme suinkaan vastusta rakentamista, vaikka olemmekin jättäneet aloitteen alueen käytön päättämisestä kansanäänestyksen perusteella, mutta sitä emme voi hyväksyä, että kaupunki nykyisessä talousahdingossa tekee tällaisia kymmeneksi vuodeksi sitovia kalliita talousratkaisuja, jotka alkuperäistilanteessa vuosi sitten ehkä ovat joten kuten olleet ymmärrettävämpiä.
------------------------------------------------------- ----------------------------------------

Kurssitapaaminen

Perjantaista sunnuntaihin eli 18-20.9. olen Ahvenanmaalla v.1965 aloittaneen teologikurssin 45-vuotiskurssitapaamisessa, jonka järjestäjänä on Suomen ensimmäisenä naiskirkkoherrana toiminut kurssitoverimme Sirkka-Liisa Enqvist. Kerrataan kokoontumisesta, kun päästään takaisin kotitanhuville.

Vanhat muistot verestyvät

Kankaanpää-Parkano-väli on puolentunnin matka hyvää valtatietä 23 pitkin. Ajaa köröttelimme tämän lyhyen matkan Kankaanpään kaupungin puheenjohtajistona. Kun aikaa oli varattu ruhtinaallisesti, ehdimme poikkeamaan Nanson tehtaanmyymälässä ja Käenkosken huvitilaisuuspaikassa ennen neuvottelun alkamista Parkanon johdon kanssa komealla kaupungintalolla.

Keskusteluissa tulivat esille monet yhteydet Parkanon ja Kankaanpään välillä. Esim. Pohjois-Satakunnan kehittämiskeskuksen lopettamista muisteltiin kaihoisasti. Myös monia henkilökohtaisia kontakteja on jatkuvasti. Parkanolaiset käyttävät Kankaanpään uimahallia. Sieltä käydään runsaasti työssä Niinisalon varuskunnassa ja kaupankin palveluksia haetaan Kankaanpäästä.

Molemmat ovat Pohjois-Satakuntalaisia kaupunkeja, jotka nyt vain ovat maakuntarajan eri puolilla kuuluen kyllä samaan lääniin. Yhteistyömahdollisuuksia tutkitaan esim. yhteisen sairaalayöpäivystyksen saamiseksi, kun meidän kankaanpääläisten maksuja Porissa on korotettu liialllisesti. Myös palo-ja pelastustoimen alalta kerrotaan yhteistyön olleen paljon kitkattomampaa Parkanon ja Ikaalisten kanssa kuin konsanaan nykyisin Porin suunnassa.

Nykyiseen kuntien talousahdinkoon on yhtenä neuvona esitetty kuntien lisääntyvä yhteistyö ja kuntaliitokset. Yleisesti mielletään suurempaan kuntaan liittymisen vaarat: pienempi hukkuu suuremman syleilyyn. Järkevämpää on samansuuruisten kuntien yhteenliittyminen. Tämä on alueellamme toteutunut ammattikoulutuksessa Kokemäenseudun ja Pohjois-Satakunnan ammatillisten koulujen yhteenliittymisenä. Samaan yhteyteen haikailee myös Suupohjan alueen ammattikoulu eli ammatti-istituutit.

Yllättävän yksimielisiä olimme yhteistyön tarpeesta jopa erottavan maakuntarajankin yli. Mukaan suurempaan liitokseen olisivat vähittäisen kypsymisen kautta tulossa Jämijärvi, joka onkin tehnyt aloitteen kuntaliitosneuvotteluista ja muut alueen pienemmät kunnat Karvia, Honkajoki, Kihniö ja suurempana Ikaalinen. Lavia vielä haikailee suuntaansa kuten Siikainenkin. Mahdollisuuksien rajoissa olisi 30.000-40.000 asukkaan yhteinen kunta. Sillä olisi jo painoarvoa suurempien Porin ja Tampereen välissä. Ilman yhteyttä Pohjois-Satakunnassa olisi edessä nykyisen hiljaisen näivettymisen tie. Onhan lähialueilla jo edetty yhtymisessä: Euran alue, Sastamala. Sitä samaa latua on Pohjois-Satakunnassakin hiihdettävä. Ja siitä näytti vallitsevan melkoinen konsessus. Onhan meillä paljon enemmän yhteistä kuin erottavaa historiasta alkaen!

Timo kiertää Suomea ja Eurooppaa

Ei Timo Soinni mihinkään ole hävinnyt. Päinvastoin. Nyt hän vasta lentää niin täällä kotisuomassa kuin Euroopassa, jossa hän solmii PerusSuomalaisille kansainvälisiä suhteita ja näyttää nousevan tunnetuksi politiikoksi ja kiistatta näkyvimmäksi suomalaisista mepeistä. Siihenhän velvoittaa jo hänen saamansa äänikuninkuuskin EU-vaaleissa. Turhaan ei häntä äänestetty.

Timo on todella saanut lentävän lähdön EU:ssa. Heti alkajaisistunnossa hän sai käyttää puheenvuoron tuoden esille Suomelle tärkeitä asioita esim. Itämeren kysymyksen, joka Ruotsin johtajakaudella jäi unohduksiin. Tänään viimeksi ja siis jo toisen kerran hän sai puhua komission puheenjohtajaa valittaessa oman ryhmänsä edustajana. Timo on näet valittu Vapaan ja demokraattisen Eurooppa-parlamenttiryhmän (EFD) työvaliokunnan puheenjohtajaksi kaikkien 9 jäsenmaan edustajien yksimielisellä päätöksellä. Timo vastustaa Barroson uudelleenvalintaa, koska Barroso ei noudata kansanäänestysten tahtoa.

Siitä esimerkkinä on Irlannin kansalle järjestetty uusintavaali parlamentin perustuslaista, jonka irlantilaiset jo kerran hylkäsivät. Timo onkin ollut puhumassa Irlannissa täysille saleille ja rohkaissut irlantilaisia pysymään aiemmassa itsenäisesti päättämässään kannassa.

Myös Englannissa Timo Soini on saanut innostuneen vastaanoton oltuaan puhumassa veljespuolueen Brittien itsenäisyyspuolueen puoluekokouksessa.

Mutta ei Suomikaan ole unhoon jäänyt. Hyvinkäällä hän viihtyi haastateltavana tuomasmessulaisten tilaisuudessa. Loviisassa hänen johdollaan kerättiin 20 ehdokasta edessä oleviin liitosvaaleihin. Ja kävi hän sekä Karkkilassa että Vihdissäkin, kun siellä pidettiin uusintavaalit sähköisen vaalin epäonnnistuttua. Molemmissa säilytettiin entiset kaksi paikkaa ja Timo sanoi, ettei hänen käynneistään tainnut olla hyötyä jos ei haittaakaan. Sen sijaan Kauniaisissa nähtiin taas kerran alhaisen äänestysaktiivisuuden tulos: ruotsalaiset saivat yksinkertaisen, Timon sanoin todella yksinkertaisen enemmistön. Sama oli nähtävissä EU-vaaleissakin, alhaisen äänestysprosentin ansiosta rkp nipin napin ylitti riman ja sai paikan.

Ei Timo siis minnekään ole hukkunut vaan hankkii uusia entistä laajempia kannuksia!

Perunasatoa

Mummulan perunamaalla eli nyt toista vuotta omalla maalla olemme viljelleet neljässä muutaman metrin lyhyessä vaossa perunaa. Maata olisi enemmänkin, mutta osa vanhaa hyvää maata on jo vuosia ollut pahuutensa vallassa ja pari vuotta sitten velipoika Timo istutti siihen osaan viisi kuusentainta. Vuosi sitten ja jälleen tänä vuonna perunat ovat osaksi olleet hyvinkin suuria ja sato on hyvä nyt niin kuin edellisvuonnakin.

Maa kasvaa hyvin ilman lannotteita. Aina syksyisin maan yläosaan kaivettuun vakoon kärrätään syksyn lehtiä ja peitetään maalla. Se on keväällä jo jonkin verran maatunutta ja antaa maalle voimaa. Tänä kesänä laitettiin vakojen päälle ruohonleikkuujätettä, jolla pystyi estämään rikkaruohojen kasvua, joskin kyllä kitkemistäkin siitä huolimatta riitti. Vakoja ei koskaan tule tehtyä niin leveiksi, niin että mullitteminen olisi mahdollista täysipainoisesti. Nytkin perunanvarret kasvoivat niin pitkiksi, että ne väkisin lopulta lakosivat.

Suurin ongelma kumpanakin vuotena on ollut myyrien tuhot, tänä vuonna vielä enemmän kuin vuosi sitten. Osaksi jyrsittyjä perunoita löytyi kymmeniä, voiko niita käyttää, jos leikkaa jyrsityn osan pois. Myyrien varastoja on mahdoton löytää, varmasti niihinkin on perunoita koottu.

Ensi keväänä aiomme käyttää Hilda Ihanamäeltä kuulemaamme myyrien karkoituskeinoa. Vakoon istutettavien perunoiden kanssa pitää laittaa silakoita. Niiden pitäisi estää myyrien tulo. Emme oikein ole siihen uskoneet, mutta nyt kyllä pitää sitäkin kokeilla, koska jysityt perunat mutenkin pienellä maalla eivät ole mukavia.

PerusSuomalaisten puoluehan on alun perin ollut Pientalonpoikien puolue. Ja pienviljelijöiden vaikeudet ovat kautta aikojen olleet suuria. Siitä saa jotain tuntumaa tällainen pienpuutarhaviljelijäkin, vaikkei niitä ns. pienpoikia enää EU-aikana olekaan, kun kaiken pitää olle niin perin juurin suurta. Olisiko muuten ensi keväänä laitettava pieni porkkana ja punajuuripenkkikin. Niitä oli joskus mökillä, mutta peltopläntti meni kelvottomaksi, kun maalle heiteltiin saunan kattoa korjattaessa sitä peittänyttä maata, joka ei ehkä enää olisi ollut viljelylle sopivaa. Kuluva syksykin on säiden puolesta ollut tähän asti kaunista ja lämmintä, yöpakkasiltakin on toistaiseksi vältytty, joten oikeat viljelijät ovat saaneet loistavat puinti-ilmat!

PerusSuomalaiset kiinnostaa

Jatkuvasti eri tahoilla näkyy, että PerusSuomalaisten puolue herättää mielenkiintoa. Niinpä esim. Satakunnan Kansan pääkirjoittaja pelkää Timo Soinin katoavan Brysseliin ja jättävän kentän avoimeksi uudelle vassarien Paavo Arhinmäelle. Se on kyllä aihetonta, ei Timo mihinkään ole hukkunut, vaikka käykin kolme päivää viikosta Pyrsselissä, niin kuin hän itse sanoo-

Uusimmassa Kanava-lehdessä on kaksikin kirjoitusta. Toisessa pohditaan aivan asialinjalla puolueen populistisuutta tutkija Markus Mattlarin kynällä. Marketta Mattila puolestaan on ollut teatterissa samaan aikaan Timo Soinin ja Pekka Vennamon kanssa ja kirjoittaa otsakkeella Soini, Minä ja Pekka eli parodioiden vanhaa Sirkka, Minä ja Pekka eli SMP. Tämä mainittu kolmikko oli katsomassa Helsingin kaupinginteatterin Valtakunnnan häirikkö-näytelmää, joka esittää Veikko Vennamosta enemmän tai vähemmän osuvaa karikkatyyliä. On myös muistettava syksyn kirjamarkkinoille ilmestynyt tyttären Merin kirjoittama Lähikuvassa Veikko Vennamo, joka antaa todenperäisemmän kuvan karismaattisen armoitetusta puoluejohtajasta, jonka värikästä hahmoa yhä edelleen muistellaan ja sanotaan, että sellaisia politiikkoja kaivattaisiin nykyisinkin.

Yksi Veikon mittoihin yltämässä oleva onkin: Timo Soini. Markus Mattlar takasteleekin PerusSuomalaisten puoluekehitystä populistisestä näkökulmasta ottaen esiin v.2003 eduskuntaan nousseen Tony Halmeen, nyt Helsingin kaupunginvaltuustossa olevan Jussi Halla-ahon ja tietysti Timo Soinin. Kaikki ovat saaneet melkoisesti tilaa mediassa ja sitä kautta nostaneet puoluetta julkisuuteen. Halmeen tähti laski nopeasti tunnettuihin elämänhallinnan vaikeuksiin. Halla-ahoa on myös voimakkaasti arvosteltu julkisuudessa ja viimeksi jopa tuomittu oikeutetusta maahanmuuttopolitiikkamme arvostelusta ja nousee sen vuoksi kansan voimakkalla tuella eduskuntaan v.2011.

Timo Soini puolestaan on saanut paistatella valtalehdistön myönteisessä julkisuuskuvassa. Ja miksi ei, kun hän on saanut kulkea voitosta voittoon ensin kansanedustajaksi nousemisen, sitten hienon presidenttivaalituloksen, sen jälkeen rökälemäisen kunnallisvaalivoiton ja nyt EU-vaaleissa valtakunnan ääniharavaksi nousun myötä. Mattler kuvaa Soinia voittajaksi, sovittelijaksi ja kansanmieheksi. Sovittelijaksi siksi, että hän onnistuu lausumaan ärhäkätkin kriittiset lausumat siten, ettei suututa vastapuolta. Samoin hän on saanut puolueen äärilaidat pysymään yhdessä. Ja kansanmieshän maisterisjätkä on jos kukaan osuvine sutkauksineen ja rehevine nauruineen. Että siitä vain eteenpäin sanoi Mannerheim!

Noormarkun hautausmaan laajennus vihittiin

Paljon kiitosta saanut Noormarkun seurakunnan hautausmaan laajennus vihittiin tänään juhlallisesti käyttöön. Partiolaiset kantoivat suomenlippujen rivistöä. Torvisoittokunta puhalsi ilmoille aluksi Beethovenin Jumalan kunnia luonnossa ja säesti veisattuja virsiä. Myös kirkkokuoro lauloi.

Piispa Kari Mäkinen suoritti vihkimisen, jonka jälkee uudisaluetta saadaan käyttää hautauksiin. Tämä laajennusosa nykyisen hautausmaan ja kirkon ympärillä olevan hautausmaan välissä - entinen Ahlströmin pelto - yhdistää nyt molemmat hautausmaat. Uusi alue on saanut aivan erityistä kiitosta yli 300 metriä pitkästä valtatie 23 Pori-Jyväskylä-tietä reunustavasta erittäin taitavasti tehdystä kiviaidasta, jossa luonnonkivet on vain asetettu paikoilleen ilman sidosaineita ja aita on mitä suorin ja tasaisin. Myös keskellä sijaitseva kymmeneen metriin ulottuva valaistu risti katseenvangitsijana on vaikuttava.

Puheessaan piispa kertoi vihkimisen tarkoittavan kahta asiaa. Ensinnäkin alue nyt erotetaan sille kuuluvaan tehtävää eli se pyhitetään. Pyhittäminen on juuri erottautumista omaan tarkoitukseensa, aivan kuten pyhäpäivä on muista päivistä erotettu omaa tehtäväänsä varten. Toiseksi vihkiminen tarkoittaa toivon näköalaa. Saamme rakkaitamme saattaessamme haudan lepoon ja käydessämme heidän haudoillaan muistaa kristillistä ylösnousemustoivoamme, meillä on Vapahtajamme Jeesuksen ansion tähden iankaikkinen elämä ajallisen elämämme jälkeen.

Juhlatilaisuutta hautausmaan ristin tuntumassa sävytti erinomaisen kaunis ja lämmin syyssää, joka osaltaan sai suuren joukon ihmisiä liikkeelle ihastelemaan uutta hautausmaan osaa ja seuraamaan vihkimisjuhlallisuuksia. Seurakuntakodissa oli lopuksi kahvitarjoilu, jonka päätteeksi piispalle ojennettiin seurakunnan viiri. Näin noormarkkulaiset voivat syystä olla ylpeitä vuosikausien hankkimisen jälkeen nyt valmiiksi saadusta hautausmaaurakastaan, joka käynnistyi kankaanpääläisen talouspäällikkö Hilkka Tommilan ollessa vastuunkantajana taloushallinnon osalta.

KankU mitalirohmuna omissa SM-kisoissaan

Tyly isäntä oli Kankaanpään Urheilijat järjestämissään veteraanien Suomen mestaruuskilpailuissa. Isäntäseurasta otti osaa näihin maantiejuoksun SM-kisoihin 21 urheilijaa, joista kaikki saivat mitalin. Saaliina oli neljä henkilökohtaista mitalia, joista yksi mestaruus ja kolme hopeatilaa. Joukkuekilpailuissa tuli seitsemän mitalisijoitusta: 3 kultaa, 3 hopeaa ja 1 pronssi.

M 50-sarjassa isännöin totuttuun tyyliinsä kesän kaksinkertainen maailmanmestari Seppo Kykkänen voittaen suvereenisti 10 km ajalla 34.06. Häntä säesti hyvin Veli-Pekka Vänni hopeasijallaan 35.40. Joukkuemestaruuden täydensi M55-sarjan Reino Penttinen oltuaan sarjassaan kuudes ajalla 38.17 häviten voittajalle kokeneelle arvokisavoittajalle Heimo Kärkkäiselle vain 1.35.

Joukkuemestaruuteen ylsivät nyt myös ensi kertaa naiset N65 sarjassa juoksijoina N65-sarjassa viidenneksi tullut Kaarina Vehkamäki, N70-sarjan neljäs Salli Kiviniemi ja N75-sarjassa hopealle sijoittunut Helena Velhonoja.

Kolmannen joukkuekullan saivat M45 kankulaiset kympin juoksijat ottaen joukkueina jopa kaksoisvoiton. Voittajajoukkueessa juoksivat Joukko Perkiömäki 42.25, M55 Markku Haapa 41.58 ja M60 Reijo Ojennus 45.22. Hopeamitalit ojennettiin joukkueelle Olli Kujansuulle, M50 Jari Koskelalle ja M55 Tauno Asukkaalle. Samassa 45-vuotiaiden sarjassa kankulaiset juoksivat puolimaratonin myös joukkueena hopeatilalle: Reijo Peltomaa 1.30.42, M55 Raimo Hannukainen 1.36.06, M60 Antti Pihlajamäki 1.58.31. Joukkue olikin KankU:n ainoa puolikkaan kiertämiseen uskaltautunut kolmen miehen ryhmä. Muut tyytyivät 10 km matkaan.

Kahden hopean omistajaksi pääsi M35 Marko Karvanen oltuaan sarjassaan toinen 42.42. Hopeajoukkueeseen luettiin lisäksi M40 Jari Vihakara 40.32 ja M55 Matti Palmu.

Suomen Veteraaniurheiluliiton seurojen välisessä kilvassa KankU kasvatti pistetiliään 68 pisteellä, kun aiemmin pistepottia on kertynyt niin maastojuoksuista kuin varsinaisista yleisurheilumestaruuskilpailuistakin, nousee seuran sijotus melkoiseksi kaikkien veteraaniseurojen joukossa. Pistetilasto julkaistaan kun vielä jäljellä oleva SM-maraton on juostu.

Pitkän päivän iltana

Aamusta iltaan on järjestetty huomisia veteraanien SM-maantiejuoksuja. Yllätyksiäkin on tullut eteen, mutta kaiken kaikkiaan näyttäisi homman olevan hanskassa, vielä huomiseksikin on kyllä paljon tehtäviä.

Kahtena partiona lähdemme pystyttämään opasteita varhain aamulla, näin edellisiltana sitä ei vielä voi tehdä kiusantekijöiden pelossa. Sisääntuloteille laitetaan näyttävät taulut kaikkiin risteyksiin. Juoksureitti saa opasteensa joka kilometrille tauluna, josta näkyy juostu matka. Dexalijuomaa tehdään veteen sekoitettuna liikuntakeskuksessa ja viedään myös reitin varrelle.

Tänään oli monia asioita toimitettavana. Haettiin Huhdanmäki&Korpelasta rimoja opasteiden varsiksi. Hannu hankki Dexalit, mukit ja tietysti vaimonsa Tuulan kanssa tukusta tarvittavat ruoka-aineet kanttiinia varten. Hannun firmasta Bevegistä saatiin sangot juomaa varten. Itse hain pankin tiedot osanottajien ilmottautumismaksuista, joita 260 juoksijasta ja lisäksi noin viidestäkymmenestäneljästä joukkueesta on tullut melkoisesti. Reitin varrella oleville opastajille sain lainata kaupungin varastolta keltaiset liivit.

Monituntinen urakka oli numeroiden jakaminen seuroittain kuoriin. Saku sai ensin laitettua kilpailijanumerot tietokoneelle, neljän eri väriset numerot ovat erikseen niin naisten kuin miestenkin 10 kilometrillä ja puolimaratonilla. Raimo Maljanen toi lisänumeroita, kun miesten 10 km juoksijoita on yli sata ja alunperin varasimme korkeintaan sata numeroa yhtä matkaa varten. Hän kertoi suunnistajien omaksumasta käytännöstä, jossa numerot laitetaan nauhaan roikkumaan ja luettelon mukaisesti jokainen suunnistaja ottaa oman numeronsa. Kätevä järjestelmä säästää järjestävän seuran vaivannäköä varsinkin kun koskaan ei tunnut olevan liikaa vapaaehtoisia.

Suuremmille seuroille on jannettavana värillinen reittikartta, johon on merkitty kilometrit ja korkeuserot. Vielä on laadittava seuroille jaettavat ohjeet pienen tiedotteen muodossa jokaiseen kirjekuoreen. Ja puhelin on soinut molemmin puolin kilpailijoiden tiedusteluista ja viime hetken toimitsijoiden ja omien kilpailijoiden varmistamisesta. Mitähän on jäänyt tekemättä? Se nähdään huomenna!

SM-kisoista kova homma

Kankaanpään Urheilijoiden Suomen mestaruuskilpailut veteraanien maantiejuoksussa ovat ylihuomenna. Huomenna pitää kaiken olla selvää, laitamme seurojen kirjekuoriin juoksijoiden numerot ja suoritamme viime hetken varmistukset. Vesa Korpimäki toimii ylituomarina, onpa onneksi tuttu tuomari!

Virallisesti hyväksyttynä reitin mittaajana Jouni Välisalo on saanut urakkansa valmiiksi. Raimo Maljanen on painanut maantie-opasteet sekä reitin kilometri-merkit ja opasteet, jotka lauantaiaamuna laittavat paikalleen Pekka Hietaojan ja Jorma Kankaiston joukot. Poliisilta on saatu lupa tilaisuuden järjestämiseen eli myös yleisen maantien käyttämiseen.

Pekka Hietaoja ampuu myös lähtölaukauksen apunaan Heikki Alppi ja Kari Oksanen, joka on apuna kuuluttajanatoimivalle Jorma Junttilalle. Paikoitusta järjestävät Tuomas Palolampi, Heikki Kulmala, Hannu Juhola ja Tapio Pihlaja.

Saku Pihlajaniemi on perehtynyt sähköiseen ajanottoon ja nimilistojen tekemiseen opastajanaan Jussi Hannukainen, joka joutuu kisapäivänä olemaan ajanottajana suunnistuskilpailuissa. Saku on jo laittanut osanottajaluettelot nettiin veteraaniurheiluliiton sivuille. Liitosta tuodaan suomenmestaruusmitalit ripustettaviksi kolmen parhaan yksityisen ja joukkueen jäsenen kaulaan. Saku tuo avukseen opiskelutoverin Tampereen Teknisestä yliopistosta. Joukkuetulosten laskemisessa auttavat Heikki Kulmala ja Timo Rantanen. Palkintoseremonian hoitavat seuran ja jaoston puheenjohtajat Veikko Ikävalko ja Jorma Hietamäki.

Ajanoton käsikelloilla varmistavat Matti R.Holma, Leevi Lahti, Erkki Hanhikangas, Unto Saha, Jari Koskela ja Olli Latvala. Toimistossa seurojen kuoret jakavat Leena Loukkaanhuhta ja Jaana Santikko. Heidän lapsensa + Tuomas Mustaniemi ja urheilukouluvetäjät ovat lähetteinä ja numerolappujen kerääjinä. Maalin mehustuksesta huolehtivat Helena Kajaala-Ylikoski ja Leila Penttinen. Kanttiinin pistävät pystyyn Tuula Juhola ja Seija Röppänen.
Lääkäreinä ovat oman seuran kasvatit Sonja Korpimäki ja Anne Latvala. SPR:n ensiapuryhmä saadaan myös hälytysvalmiuteen.

Reitin varrella ei monia risteyksiä ole, mutta silti sinne tarvitaan väkeä. Risteyksissä opastavat Kalle Pyysalo, Tapio Loukkaanhuhta, Hannu Kortesluoma, Kari Pihlajaniemi, Erkki Lilja ja kääntöpisteissä Mirjami ja Tuomas Palolammi sekä Pekka Hietaoja ja Heikki Alppi. Reitin varren mehupisteen hoitavat Tarja Pihlajaniemi ja Helli Joutsenlahti.

Lehdistöäkin on informoitu, Seutu ei kirjoittanut mitään etukäteen, toivottavasti jälkikäteen. Satakunnan Kansaan luvattiin myös etukäteistietoa.

Sitten se toinen puoli eli kilpailijat eli KankU:n omat osallistujat. Seitsemän kolmihenkistä joukkuetta on saatu kasaan ja juoksijoita omasta seurasta on kaikkiaan 25 henkeä. Joukkueista neljällä on mahdollisuudet mestaruuteen, kaksi on vähintäin hopealla ja seitsemäskin 65-vuotiaiden kympin juoksussa saa pronssimitalit eli ainakin 21 kankulaista voittaa omakseen SM- mitalin. Parhainta menestystä odotetaan M50 maailmanmestari Seppo Kykkäseltä ja hänen vanavedessään mestarijoukuesuosikeiksi kuuluvat Veli-Pekka Vänni ja Reino Penttinen. Kisojen jälkeen KankU:n suomenmestareiden luku voi siis lisääntyä täydellä tusinalla!

Poliittinen syksy alkoi

Monenlaiset asiat liikkuvat ajassa. Jussi Halla-aho on saanut sakkoja. Vanhusten laitoshoidossa todetaan suuria puutteita. Nova Groupin rahankäyttö palkastuu entistä holtittomammaksi. Eduskunta on palannut kesälomaltaan ja kuuma poliittinen syksy on alkamassa, kun hallituskin on tehnyt budjettiehdotuksensa.

Valtakunnansyyttäjän nostettua syytteen Halla-ahoa vastaan ennen EU-vaaleja oli selvää, ettei häntä voitu laittaa ehdokkaaksi. Ja nyt on käynyt kuten oli odotettavissakin, koska kaikissa muissakin nostetuissa syytteissä on myös tullut tuomio. Niin kävi Halla-ahollakin. Sakot tulivat uskonrauhan rikkomisesta, syyte puolestaan raukesi kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Jälkimmäinen oli aivan oikein, koska kuten aiemmin 1.9. kirjoitin kysessä oli tarkoituksellinen satiiri. Uskonrauhakysymys näyttää nyt olevan yhtä arka islamista puhuttaessa kuin ennen Neuvostoliittoa koskeva kirjoittelu. Mutta puhumattakin tiedämme, mitä islam varsinkin fundamentalisteillaan teettää. Ilman muuta Halla-aho kuuluu eduskuntaehdokkaaksi eikä Timo Soinikan sitä tosissaan vastusta.

Vanhusten hoitoon itsekin olen puuttunut esim. eduskuntavaalikamppanjassa, jossa valituksi tultuani olisin palkannut koko vaalikaudeksi hoitajan vanhusten hoitolaitokseen esimerkin omaisesti kiinnittääkseni huomiota vanhusten huonoon asemaan laitoksissa. Tosiaan edes vanhusten istumaan nostamiseen ja pyörätuolilla liikkumiseen ei hoitajilla riitä aikaa saati sitten virkistävään ulkoiluttamiseen. Siksi pitäisi rohkaista liikkeelle lisää vapaaehtoisia ystäväpalveluihmisiä, työkenttää riittää loputtomiin. Omaishoitajien asemaa pitäisi myös inhimillistää, paras ratkaisu on sittenkin vanhuksen hoitaminen mahdollisuuksien mukaan kotioloisssa. Meilläkin niin mummu kuin ukki saivat olla kotona lopun lyhytaikaista sairaalahoitoa lukuunottamatta ja se oli varmasti paras ratkaisu kaikkien kannalta. Välittämimstä pitäisikin kaikin tavoin olla tukemassa, kertovathan jopa tutkimuket että esim. yhä yleisemmäksi käyvää dementiaakin
voitaisiin vähentää hyvillä ystävyyssuhteilla.

Nova Groupin holtittonta taloudenhoitoa ei enää jaksa edes ihmetellä. Mutta rahat ovat kelvanneet politiikoille, Niinistö on ainoita, joka on palauttanut saamansa tuen.

Valtion budjettiesityksestä ei kehuja ole kuulunut ainakaan oppositiolta. Ei liioin kunnilta eikä itselleni läheisiltä sotiemme invalideiltä eikä muilta veteraaneilta, joiden asioiden järjestäminen hyvälle tolalle ei enää olisi edes kustannuskysymys. Mutta tahtoa puuttuu ja veteraanit ehtivät hautaan ennen kuin heille kuuluvat etuudet ovat kunnossa.

Leppäsen korttelin runnausta

Lainaan Paauli Lanteen ansiokkaan selvityksen Leppäsen korttelin nykytilanteesta ja sen ihmeellisistä vaiheista, missä ei laillisuudesta ja sopimuksista ole välitetty tuon taivaallista:

Poliittinen päätöksen teko ja sen moraali Leppäsen korttelin tontin varauksessa:
1. Kankaanpään kaupungille ilmaantui Leppäsen korttelin rakentamiseen useita halukkaita ja kaupunki päätti 4.7.2007 järjestää tontinvarauskilpailun. Lähtökohtana oli voimassa oleva asemakaava ja sen mukaisen rakennusoikeuden (4000 m2) sijoittaminen tontille. Kilpailuun osallistumiselle vaadittiin laatimaan L1-tasoiset luonnokset rakennuksesta mittakaavassa 1:400: pohjat, leikkaukset, julkisivut, pihapiirros sekä lyhyt selostus ehdotuksen pääperiaatteista. Arvioinnin ja valinnan tekemiseen kaupunki nimesi arvioinnin suorittajiksi kaupunginjohtaja Paavo Karttunen, kaupunginarkkitehti Maija Anttilan ja kaupungingeodeetti Ilkka Nissisen.
Kilpailun ehdoissa ilmoitetaan ensimmäisen sivun alareunassa seuraavaa: Varausehdot ja tontin myynti: Kaupunki varaa kohteen toteuttajalle siten, että varausaika päättyy 31.5.2008. Varausaikaa voidaan jatkaa 6 kk osapuolten yksimielisellä päätöksillä edellyttäen, että hanke on etenemässä sovitulla tavalla.
2. Kilpailun voittajien Oy Konte Ab:n ja Antti ja Petri Kulmalan kanssa tehtiin 18.1.2008 tontivaraussopimus. Sopimuksessa määriteltiin varausaika seuraavasti: Kaupunki varaa kohteen Toteuttajalle siten, että viimeinen voimassaolopäivä on 31.5.2008. Varausaikaa voidaan jatkaa 6 kk sopijapuolinen yksimielisellä päätöksellä. Sopimuksen muissa ehdoissa on vielä lisäksi maininta ”Sopimuksessa ja hankkeessa noudatetaan tontinvarauskilpailun ehtoja”
3. Kaupunginhallitus on päätöksellään § 160 12.05.2008 päättänyt seuraavaa: Kaupunginhallitus jatkaa em. varausaikaa 6 kk:lla alkaen 1.6.2008
4. Kaupunginhallitus on päätöksellään § 5 12.1.2009 päättänyt seuraavaa: Kaupunginhallitus jatkaa em. varausaikaa 31.8.2009 saakkaa.
5. Kaupunginhallitus on päätöksellään §242 24.8.2009 päättänyt seuraavaa: Kaupunginhallitus hyväksyy, että Oy Konte Ab jää pois perustettavasta yhtiöstä (tontinvaraussopimus 18.1.2008). Kulmalat jatkavat toteuttajana perustettavan yhtiön lukuun. Tontinvaraussopimus on voimassa 31.8.2009 saakka.
6. Kankaanpään kaupunki ja hankkeen toteuttajat ovat lisäksi tehneet vuokratarjouspyynnön 3.1.2008 mukaisen esisopimuksen tilojen vuokraamisesta kaupungille. Kaupunki on sitoutunut vuokraamaan infotilaa 1.KRS 80 m2 ja toimistotilaa 2. KRS 397 m2. Vuokraksi on sovittu 14,00 euroa h-m2 alv =% , ilman hoitokuluja. Esisopimus on allekirjoitettu 18.8.2008. Esisopimuksen voimassa olosta on sovittu seuraavasti: Tämä sopimus on voimassa 31.12.2008 saakka. Ellei kaikki lopullisen vuokrasopimuksen solmimisen edellytykset ole siihen mennessä täyttyneet, jatkuu esisopimuksen voimassaoloaika kohtuullisen ajan, KUITRENKIN ENINTÄÄN 31.3.09 SAAKKA.
Mielestäni kohdassa kolme olisi pitänyt kaupunginhallituksella olla käytössään myös toisen sopijapuolen kirjallinen selvitys ja pyyntö jatkoajan tarpeesta. Tehdyn päätöksen mukaan 1.6.2008 alkanut kuuden kuukauden jatkoaika on päättynyt 30.11.2008. Kohdassa neljä ei kaupunginhallituksella ollut oikeutta jatkaa jo 30.11.2008 päättynyttä sopimusta. Myöskään tätä päätöstä tehtäessä ei kaupunginhallituksella ollut toisen sopijapuolen kirjallista selvitystä ja pyyntöä jatkoajan tarpeesta. Päätöksessä esittelijä lisäksi laskee virheellisesti, että 12.1.2009-31.8.2009 olisi ainoastaan kuusi kuukautta. Kohdassa viisi tehty päätös on esitykseltään täysin virheellinen. Ei ole esitys hetkellä ollut voimassa sopimuksen jatkopäätöksiä kuin 30.11.2008 saakka.
Olen päätöksestä §5 12.1.2009 tehnyt oikaisuvaatimuksen hylkäämisen jälkeen valituksen Turun hallinto-oikeudelle, joten tämä kaupunginhallituksen päätös ei ole saanut lainvoimaisuutta. Kaupunginhallituksen päätöksestä §242 24.8.2009 olen tehnyt oikaisuvaatimuksen kaupunginhallitukselle ja se on 07.9.2009 hylätty ja kun saan päätöksestä valitusotteen tulen myös siitä valittamaan Turun hallinto-oikeudelle.
Toivon, että Kankaanpään kaupunginhallitus jatkossa itse tutkisi esitykset sillä ei ainakaan tämän asian esittelijä ole hallinnut ajanlaskua ja kalenteria.
Hyvää syksyä kaikille.
Pauli Lanne

Kaupungin paljon arvostelua aiheuttanut 470 neliön tilojen vuokrasopimus on siis päättynyt 31.3.2009. Kaupungin ei tule suosia yhtä yrittäjää näin kohtuuttomasti. Vuokrasopimusta ei tule misään nimessä jatkaa!

Vähän villoja

Verot kansan verta juo. Ei kukaan kovin mieluisasti maksa veroja, ei ainakaan veron korotuksia, vaikka hyvin tiedämme yhteiskunnan tarvitsevan veroja pystyssä pysyäkseen.

Nykyisen porvarishallituksen asettama verotuksen kehittämistä pohtiva työryhmä julkaisi vuoden pähkäilyn jälkeen välimietintönsä, jäljellä on vielä toinen vuosi päättyen sopivasti juuri ennen v.2011 eduskuntavaaleja.

Vastaavasti kun sanotaan, että vale, emävale ja tilasto on yhtä päälaellaan olevaa asian hautaaminen komiteaan, kun ei uskalleta tehdä mitään ratkaisuja. Niinpä ei tämänkään työryhmän välimietinnöllä maata rakenneta ja nimenomaan köyhää kyykytetään entisestään.

Mitä muuta ovat esitetyt ehdotukset siirtymisestä entistä enemmän työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen ja kuntien perimän kiinteistöveron korottaminen. Nehän kumpikin rasittavat pienituloisempaa rankemmin kuin suurituloista, koska köyhältä kulutukseen menee pakosta suurempi osa ansiosta kuin rikkaalla. Sama kaiku on kiinteistöverolla, koska köyhä ja rikas maksavat yhtä monta prosenttia kiinteistön arvosta ja jälleen köyhältä menee suurempi osa tulostaan kuin suurituloisemmalta. Mutta tämä onkin selkeästi kepun, kokoomuksen ja rkp:n rikasta suosivan linjan mukaista.

Muistan eduskunnassa SMP:n eduskuntaryhmän Veikko Vennamon johdolla vastustaneen 70-luvulla aloitettua katumaksua, joka nyt on siis kiinteistöveron nimellä. Eihän normaali omakotiasukas tai vuokralainen tienaa asumisellaan yhtikäs mitään. Miksi sitä sitten rangaistaan verottamalla, onhan kylmässä Pohjolassa jokaisen pakko jossakin asua. Asumisen kiinteistövero pois, sen sijaan yleinen kiinteistövero, joka koskee laitoksia, liikkeitä ja julkisia rakennuksia on paremmin ymmärrettävissä.

Verotuksessa sen sijaan olisi korotettava pääomaveroa, sillä nythän osaavat johtajat ottavat palkkatulonsa osinkoina ja säästyvät näin korkeammasta palkan tuloverosta. Samoin varallisuusvero, joka poistettiin demarien hallitusaikana, olisi palautettava. Verorasitus olisi oikeudenmukaista asettaa maksukyvyn mukaan.

Tässä olisi korjattavaa myös kunnallisverotuksen osalta, joka tasaverotuksena kohtelee jälleen pienempituloista suhteessa rankemmin kuin suurituloista. Ilmankos tämäkin hallitus siirtää vain kunnille uusia rasitteita eikä puhettakaan että valtion progressiivisesti keräämillä veroilla voitaisiin helpottaa kuntien ahdinkoa. Tänään esim. meillä Kankaanpäässä asetettiin eri hallintokunnille budjettiraamit ja tiukaa näyttää olevan yhdellä jos toisellakin sektorilla, kun puitteita ei juurikaan voidan nosta tämänvuotisista jo hyvin ahtaiksi asetetuista rajoista.

Jokakesäiset invalidiseurat

Tänään kauniina syyskuisena sunnuntaipäivänä pidettiin pihaseurat, tosin olosuhteiden pakosta ulkona, kun Kankaanpään Invalidien Venesjärvellä omistaman rakennuksen Villa Mairen sisätilat olivat savun peittämät. Puuhella ei ollutkaan vetänyt ja savu jäi huoneisiin. Mutta ei se mitään haitannut, ulkona oli ihan hienoa olla. Aurinko paistoi ja linnutkin laulooivat vielä näin loppukesällä.

Kankaanpään Invalidit ovat aikanaan huutokaupasta ostaneet Suomen Lähetysseuran testamenttina saaman vanhan maalaistalon rakennukset toimintansa tyyssijaksi. Pääasiassa sitä käytetään vain kesäisin ja seurat ovat jokavuotiset. Olen saanut olla siellä puhujana ties kuinka monta kertaa. Seppo Koivusalo käy aina torilla pyytämässä puheenjohtaja Maire Karjalaisen kehoituksesta. Mielelläni sinne aina menenkin. Virsien säestäjänä on myös jo usean vuoden ajan toiminut Annikki Suontausta, joka runoilijamiehensä Heimo Suontaustan kuoleman jälkeen on nyt avioitunut Niilo Onniselän kanssa. Niilo myös puhui kuten päivän nimipäiväsankari Asko Kulmanen, invalidi hänkin.

Päivä sopi invalidiseuroille siksikin, koska vietettiin kansainvälistä lähimmäisen päivää ja kirkkovuodessakin aiheena on lähimmäinen tekstinä köyhän lesken antama ropo, jonka Jeesus katsoi paljon suuriarvoisemmaksi kuin rikkaiden antamat isot rahat, koska nämä antoivat liiastaan, mutta köyhä leski antoi kaikkensa, koko elämänsä. Näin meidänkin tulisi antautua kokosydämisesti Vapahtajamme Jeesuksen seuraajiksi.

Ohjelmassa on myös aina runsaasti palkintoja sisätävät arpajaiset. Ostan arpoja aina vaimon Hellin nimiin, koska hänellä on ilmiömäinen arpaonni. Nytkin kaikki hänen arpansa oikeuttivat voittoon, en tosin koskaan ota kuin ensimmäisen voiton. Kohtuus kaikessa. Tarjoilupuolesta vastaa pääasiassa tunnettu kokkimestari Kuusniemen Emilia, nytkin heiltä Sepon kanssa oli matkassa lukemattomia päällystettyjä voileipiä ja oikein erinomaista suussa sulavaa riisipuuroa ja marjasoppaa. Tarjoilut nautittiin sitten lopuksi jo sisällä, kun suurin määrä savusta oli tuuletetty ulos, mutta aina savun jälkeen jää vaatteisiin savun hajua, niin nytkin, mutta mitäpä se haittaisi, saahan vaatteitakin tuulettaa ja jopa pestäkin tarvittaesssa.

Lähimmäisen päivää vietin myös Noormarkun messussa saarnaajana ja illalla Lassilan kirkosssa liturgina, saarnaaja Lassilan oma tyttö, pastoori Anita Passilahti. Isänsä kaikkien Lassilassa hyvin tuntema Heikki vaan ei päässyt kirkkoon, kun oli joutunut sairaalaan tutkimuksiin. Oltiin sitä vielä päivällä lenkilläkin Kuninkaanlähteellä herra pastori Jari Koskelan kanssa. Takkuista vaan on meno kummallakin.

Vihkikynttilä käytäntöön

Kirjoitin heinäkuussa kolmesta kirkon tilaisuudesta: kaste, konfirmaatio, hautaus. Kesäaikana luetteloon tulee lisätä myös avioliittoon vihkiminen. Tänäänkin radion kuuntelijoiden toivekonsertissa soitettiin monia häämarsseja ja milläs muulla kuin uruilla, eihän ne marssit muuten tunnu miltään. Kirkko on vihkipaikkana edelleen ylivertainen.

Tänään Noormarkussa vihkitilaisuudessa oli kanttorina juuri 75-vuotta täyttänyt seurakunnan pitkäaikainen nyt eläkkeellä oleva kanttori Heikki Lipasti, joka näki ensi kerran ja ihastui iki-hyväksi hääparin saamaan vihkikynttilään. Kastehetkellähän on jo vuosia annettu isälle kastekynttilä. Vihkikynttilä ei vielä ole yleistynyt, mutta aihetta olisi kirkon antaa yleisohje senkin tiimoilta. Siksi vaikuttava se on.

Syntyperäinen kankaanpääläinen pastori, nyt Honkajoen vt. kirkkoherrana toimiva Jari Koskela on omaperäisesti kehitellyt vihkikynttiläkäytännön, joka on mitä sopivin. Sormusrukouksen jälkeen sulhasen pujotettua sormuksen morsiamensa sormeen ja papin julistettua heidät aviopuolisoiksi annetaan uudelle avioparille tukeva valkoinen kynttilä, jonka kylkeen on tekstattu heidän etunimensä.

Sen jälkeen luetaan: Yhteisen avioliittonne taipaleelle toivomme ja rukoilemme mahdollisimman paljon ilon ja onnen hetkiä. Sellaisin hetkinä ja esim. vihkipäivän vuosipäivänä voitte polttaa tätä vihkikynttilää, mutta myös silloin kun tulee vaikeaa voitte istua ja sytyttää kynttilän yhdessä pyrkien pääsemään ongelmien ylitse. Kun nyt teidän kahden perheet ja suvut yhtyvät, niin sen merkiksi kynttilän tulevat sytyttämään teidän molempien rakkaat äitinne. Matkaevääksi Ruutin kirjasta "Minne sinä menet, sinne minäkin menen, ja minne sinä jäät, sinne minäkin jään. Sinun Jumalasi on minunkin Jumalani" (Ruut 1:16).

Sen jälkeen hääpari kääntyy ja äidit tulevat suurella mielihalulla sytyttämään omilla kynttilöillään vihkikynttilän, jota avioliittoon vihityt pitävät kädessään mahdollisen musiikin ja avustajan lukeman raamatunluvun ajan.

Lopuksi toivottavasti - kun kirkossa ollaan - veisataan virsi, kesällä Suvivirsi on mitä sopivin, mekin tänään veisasimme syksyn ollessa käsillä suvivirren tutulla sävelellä vartavasten kirjoitetun häävirren. Kun seurakunta lahjoittaa raamatun, sen antamisen yhteydessä voi vielä lukea lopputoivotuksen:Käy rauha taivaan, rauha Jumalan, mi täytät Kristuksehen uskovat. Suo valos rintaan näiden ystävysten (etunimet), suo heille rakkautta, iloa ja Kristuksessa tyyntä lepoa, aikoina ilon niin kuin kärsimysten. On yhteinen nyt edessänne tie, mi ohdakkeisen elon läpi vie. Mukana muistot lapsuusajoiltanne. Kaikkia muita paljona kalliimman häälahjaksi mä teille toivotan, seuratkoon Herra teitä matkallanne!

Ja näin hyvää elämänmatkaa uudelle avioparille!

Veteraanit vauhdissa

Suomen Veteraaniurheiluliiton nimi on vähän harhaanjohtava, koska veteraani mielletään sodan käyneisiin kunniakansalaisiimme ja Veteraaniurheiluliitto puolestaan liikuttaa kaikkia 35 vuotta täyttäneitä ikääntyneitä eli senioreja.

Meillä Kankaanpäässä on viikon kuluttua veteraanien SM-maantiejuoksut. Ilmottautumisaika päättyy tänään. Kun ilmottautumisaika on päättymässä, on mukaan lähtemässä 170 miestä ja naisia on sataa vähemmän eli 73, yhteensä osallistujia on siis 243. Näistä 10 kilometria kipaisee 126 ja puolimaratonin 117 juoksijaa.

Kisassa on myös kolmen hengen joukkuekilpailut. Joukkueita on kertynyt viitisenkymmentä.
Melkoinen juoksutapahtuma on siis Kankaanpään liikuntakeskus keskuspaikkana Kankaanpäässä lauantaina 12.9. alkaen klo 12.

Kilpailureitti alkaa ja päättyy urheilukentällä, juostaan kestopäällystettyä kevyen liikenteen väylää Niinisaloon, jossa sitten tullaan julkiselle Taulunkylän tielle. Reitti on edestakainen ja 10 km kääntyy jo ennen Niinisaloa.

Järjestelytehtävissä tarvitaan monenlaista: reitin merkitseminen, kilpailukeskuksen opasteet teiden varsille, paikoitus, ilmottautumisten järjestäminen ja numeroiden jako kilpailukansliassa, kuulutus, lähdön järjestäminen ja lähettäminen, juoksureitin ja kääntöpaikkojen ohjaajat, maalissa ajanotto ja tulokset tietokoneella, lähetit, mehutarjoilu, kahvi- ja makkarakanttiini, ensiapu jne.

Toivotaan vaan kaunista syyssäätä, hyvää kilpailumieltä, onnistumista kaikin puolin järjestelyissä ja koko kilpailussa. Veteraaniurheilussa ei sijoitus eikä tuloskaan ole tärkeintä, vaan innostuminen hyvän kunnon ylläpitämiseksi. Sikksi tarvitaan aina välistä kannustavia kilpailuja.

Masennuksesta

Masennus on masentavan yleinen kansantauti. Se voi iskeä keneen tahansa. Se on yleisin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle. 700 000 suomalaista napsii vuosittain jotain psyykelääkettä ja joka kymmenes aikuinen on säännöllinen käyttäjä. Niinpä suomalaista kansanluonnetta sanotaan melankoliseksi, surumielisyyteen taipuvaksi. Iskelmätkin ovat täynnä kaihoa ja kaipuuta.

Saksanmaalla vanha viisas Goethe on sanonut, ettei hän koko elämänsä aikana ollut todella onnellinen enempää kuin neljä viikkoa.

Talouspulaa poteva maamme ei pysty antamaan riittäviä voimavaroja masennuksen hoitamiseen. Päinvastoin hoitopaikkoja suljetaan säästösyistä ja sairastavat jäävät oman onnensa nojaan yleensä pelkän lääkityksen varaan. Ja kuitenkin alalla professorina ikänsä toiminut sanoo, etteivät lääkkeet paranna mitään mielen sairauksia. Ne voivat tietysti lievittää jotain oireita, mutta eivät vaikuta taustalla oleviin syihin. Parasta olisi psykoterapia, välittäminen ja inhimillisyys.

Mutta kun todella joudutaan säästämään hoitopaikoista ja psykoterapeuteista eli rahasta, niin ongelmista pyritään eroon: nappi huuleen ja kotiin sängynpohjalle. Tää korunt´ on kertomaa, se vastaanota synnyinmaa.

Näin sitten ollaan lääkekierteessä, psykoosiin määrätään antipsykoosilääkettä. Sitä seuraavaan masennukseen puolestaan annetaan masennuslääkettä, sitten rauhoittavaa lääkitystä masennuksen aiheuttamaan lääkitykseen. Kierre on valmis ja millä pääset vapaaksi lääkeriippuvuudesta.

Jeesuksen opettama lähimmäissuhteen kultainen sääntö pätee tässäkin, kaikki mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille. Näin kun teemme eli rakastamme lähimmäistämme niin kuin itseämme, avautuu uusi tie. Mutta onko meistä kanssakulkijoiksi, rinnalla olijoiksi. Tämä on itsetutkistelun paikka, jota emme kukaan voi väistää.

Ja meille päättäjille todellinen arvojen valitsemisen paikka, jota emme voi lamankaan varjolla väistää.

Sarvikuonojen maa

Väistämättä tulee mieleen nuijasodan pohjalaasesta päälliköstä Jaakko Ilkasta Kaarlo Kramsun kirjoittama miehekäs runo: "Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit´ ei hanki" ja "kauniimpi orjan elämää on kuolo hirsipuussa", kun tämänkin päivän tietoja mietiskelee.

Olen toissapäivänä kirjoittanut isän ankeasta asemasta äidin lähdettyä ja saatua silti vielä lapsetkin mukaansa. Tänään tuli tieto, että hovioikeuskin on pysyttänyt edelleen voimassa päätöksen, jonka alunperin sosiaalitantat ovat tehneet ja jota näemmä mitkään päinvastaiset tosiasiat eivät pysty muuttamaan. Ja vapaassa Suomessa ei esimerkiksi mikään voima saa tutkittavaksi äidin mielenterveyttä ja soveltuvuutta lasten huoltajaksi, jos ja ei tietenkään äiti itse halua.

Toinen kaveri kertoo firmansa erikoistilintarkastuksesta. Neljää mappia tutki kaksi verotarkastajaa koko viikon, päivärahat, matkakorvaukset ja hotellilaskut juoksivat tarkastajille, mitään ei ilmennyt, tilit ovat tilitoimistossa. Eikö tarkastajienkin täysin tajuttomaan toimintaan voisi jokin instanssi puuttua. Mutta me elämme byrokratian luvatussa maassa, onhan viljelijöidemmekin niskassa enemmän tarkastajia kuin konsanaan viljeilijöitä onkaan. Eräs lääkäri puolestaan kertoi käynnistään sotainvalidien asioita tarkastavassa valtion toimistossa, jossa toistasataa juristia tutkii näiden sodissamme raskaan uhrin antaneiden veljiemme etuisuuksia. Jos asiat yksinkertaistettaisiin, kun sotainvalidien lukukin koko ajan putoaa, saataisiin kaikille sotainvalideille erinomaiset olot, ja koko juristiarmeija joutaisi heitettäväksi hevon kuuseen. Mutta niin tässäkin, eiväthän lakimiehet tee yksinkertaistamisehdotuksia, leipä tulisi silloin etsiä jostain muualta!

Ja sitten Kankaanpään Leppäsen korttelin rakentamiseen, joka on ollut hiljaiselossa pari vuotta. Valitukset ovat hallinto-oikeudessa ja viimeisestä kaupunginhallituksen päätöksestäkin, jossa Konte ilmoitti vetäytyvänsä hankkeesta, on tehty valitus. Tontinvaraussopimukset ovat jo kaksi kertaa päättyneet. Viimeisessä kaupunginhallituksen kokouksessa ilmoitti esittelijä varaussopimuksen päättyvän 31.8.09 kun edellinen (valituksen alainen) sopimus jatkoi varausaikaa tammikuussa puolelle vuodella. Miten se voi silloin kestää elokuun loppuun, puoli vuotta täyttyy elon laskuopin mukaan heinäkuussa. Ja nyt on taas istutukset jo toistamiseen viety tontilta ja rakennustyöt ovat mukamas alkaneet. Kysyin asiasta kaupunkiliiton lakimieheltä, vastaus oli selkeä, kunnallislaista riippumatta kunta voi arvionsa mukaan ottaa riskin toimeenpannessaan täytäntöön valituksenalaisen päätöksen, muuten ei kai kunnissa koskaan voitaisi mitään rakentaa. Kuka sitten korvaa riskin, jos kunta häviääkin. Laki ennen mua syntynyt jälkeheni jää, mutta onko lailla enää mitää merkitystä armahassa Suomenmaassamme, sitähän kyselin eilenkin Halla-aho-jupakasta kirjoittaessani.

Sananvapauden valtakunnansyyttäjä hakoteillä

Halla-ahoa vastaan nostettu syytösoikeudenkäynti on sananvapauteen erikoistuneen valtionsyyttäjän Mika Illmanin raju rimanalitus, kun hän syytteessään vetoaa lakipykälään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Halla-aho aivan tieten tahtoen parodisoi Kaleva-lehden pääkirjoitusta, jossa pääkirjoittaja lausuu vakaana mielipiteenään Suomen kiistattomasti olevan Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita ja sen kytkeytyvän erottamattomasti viinankäyttöön. Niinpä kirjoittaja väittää vakavissaan, että päissään surmaaminen on suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Kun asiasta valitettiin julkisen sanan neuvostolle ja myös valtakunnansyyttäjälle, kumpikaan taho ei reakoinut. Siksi Halla-aho tarkoituksella kirjoitti otsakkeella Muutama täky Illmanin Mikalle yhtä mielettömän väittämän somaleista, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erikoispiirre. Ja nyt herra Illman nosti syytteen ja kaiken lisäksi, aina kun hän on nostanut tämän kiihotuspykälän mukaisesti syytteen, on myös tullut tuomio.

Näin siis meitä omia suomalaisia ei koskekaan sama käytäntö kuin esim. somaleita. Mieletöntä kun kaiken lisäksi satumme elämään juuri Suomessa. Meitä saa morkata vaikka kuinka, mutta ei muita samalla tavalla.

Ja juuri tämän vuoksi ei Halla-ahoa voitu laittaa Perussuomalaisten EU-ehdokkaaksi, koska - vaikka syyte on siis täysin aiheeton - ehdokkuus olisi nostanut valtavan arvosteluryöpyn julkisessa sanassa ja näin mitätöinyt erinomaista menestystämme. Sitähän vastustajat juuri pelkäsivätkin, että menee kaksi perussuomalaista läpi, joka olisi ollut täysin mahdollista Jussi Halla-ahon ehdokkuuden myötä. No, ei mitään, Jussi tulee kansanedustajaksi vuoden 2011 vaaleissa.

Halla-ahon Jussin kirjoitukseen voi itse kukin perehtyä :
www.halla-aho.com/scripta/oikeudenkäynti.ht...