Kynäniekkoja Kankaanpäästä

Kynä on pysynyt kädessä muillakin kankaanpääläisillä kuin vain historian kirjoittajilla.

Vanhimpia oikein romaanien kirjoittajia ovat kansanopiston arvostettu johtaja Kaarlo Asp, joka kirjoitti romaanin Vedantaan kartano. Sitä ei kirjahyllystäni kylläkään löydy. Sen sijaan siellä on metsäteknikko Ensio Mäkisen Suomussalmelta, Raatteelta ja Kuhmosta kertova sotakirja Hiihtopartiossa (ilm. 1940). Kaarlo Asp oli myös v.1949 kokoamassa lähes 500-sivuista Neljäkymmentä vuotta nuorisoseuratyötä Pohjois-Satakunnassa.

Varsinkin Karjalan laulumailta saapuneet naiset ovat kunnnostautuneet kirjantekijöinä. Niinisalossa asunut Terttu Häkli-Kovero kirjoitti Laatokan rannalta länteen I-II. Ammattikoulunopettajan, Kivennavan tyttären Elmi Huuhtasen kynästä ovat lähteneet kirjat Kotikylästä evakkokiertoon ja Evakkokierrosta tulimyrskyn alle, yhteensä 800 kookasta sivua. Oulun läänin Pyhäjärveltä Kankaanpäähän elämäntyönsä tekemään tullut Salli Hatakka on kirjoittanut puhuttelevan romaanin Optinen harha. Nyt jo 97-vuotias, hyvä ystäväni, sokea Vilho Onniselkä muistelee elämäntaipalettaan kadotetusta Karjalasta kirjassaan Käsnäselästä Kankaanpäähän.

Karjalan evakot ovat rikastuttaneet kirjavalikoimaamme myös runoteoksilla. Laura Kivistö on koonnut yli sata runoaan kirjaksi Elämän polkuja. Niin' ikään Karjalasta vanhempiensa mukana Jyllinmäen Lähdekumpuun asettunut Heimo Suontausta kirjoitti päivittäin ainakin yhden runon. Hän on koonnut niitä moneen omakustanteiseen vihkoseen. Niitä ovat Pukanhaava-runoelma, Lähdekumpu, Hetkien kypsyyttä, Elämä on apteekki, Riippusilta ja Jumalalliset säkeet. Heimon kanssa teimme monet yhteiset seuramatkat kertoen armollisesta ja meitä rakastavasta Jumalasta.

Veljeni Jouko Joutsenlahti julkaisi runojaan nimellä 40 runoa. Yksi hyvin erikoinen runokirja on Kankaanpäässä perheineen asuneen ja vielä vanhana Kiparin talossa asuneen Arvo Kankaisen v.1947 Kariston kustantamana julkaisema Nimipäiväkirja, josta esimerkkinä oma nimipäiväni 21.4. A aamuaurinkoinen
N ousee korkealle jo.
S ulle päiväs kunniaksi
S oikoon laulelo. -
I hastuisitko?
Näin hienosti tulevat esiin nimipäiväonnittelut päivä päivältä koko vuoden ajan. Itse muistan Arvo Kankaisen vanhana herrasmiehenä, jota kävin poikasena katsomassa, kun hän jo yksin asuin Kiparin keltaisessa vuokratalossa, jonka alakerrassa oli luokkatoverini Lehtiniemen Tertun vanhempien ja Tertun suuren sisarusjoukon koti.

Mainitaan vielä pari runoilijaa, jotka molemmat ovat asuneet Koivurinteen vanhainkodissa. Eljas Peltomaa julkaisi äitinsä Lilli Peltomaan runoja teoksessa Punakylkiset omenat. Kaisa Kamppikoski muutti puolisonsa Eeron kanssa Honkajoelta Koivurinteeseen, josta Eeron kuoleman jälkeen muutti sisarensa luo Vammalaan. Honkajoen lähetyssihteerinä toimineen Kaisan runokirjoja omistan kaksi, Elämää kaidalla tiellä ja Elämä jatkuu.

Niin jatkuu myös huomenna kankaanpääläisten kirjojen esittely. Vuorossa ovat taidekirjat ja Niinisalossa sotilaspappina toiminut Ville Muilu, jota näistä kaikista poikkeavasti voi kutsua oikein kirjailijaksi, löytyyhän hän 24-osaisesta WSOY:n kokoamasta Suomen sana-nimisestä kansalliskirjallisuutemme valiolukemistostakin!