Perjantaiaamuna Kankaanpäästä lähdemme Petroskoihin niin, että Noormarkusta on lähtö kello 5 aamulla. Matka on pitkä jo itärajalle, jonka ylityksen jälkeen yövymme Ruskealan kirkossa, joka on Yrjö Keinosen veljen rakentama. Myös paluumatkalla on yöpyminen Ruskealassa. Kaksi yötä on perillä Petroskoissa Pohjola-hotellissa.
Noormarkun seurakunnan ystävyysseurakunnassa Sodderissa käymme lauantaina ja sieltä Petroskoihin menessämme poikkeamme myös Tsalnan seurakunnan kirkossa Juho ja Lyydia Pakkarin vieraina. Sunnuntaina on jumalanpalvelus Kontupohjan kirkossa ja heti aamulla Petroskoin kirkoherra Viktor Grinevits näyttää meille syksyllä vihittyä Petroskoin kirkkoa, joka tosin on vielä käyttökiellossa, koska sisustus puuttuu tarvittavien huonekalujen odottaessa Ylivieskassa, koska tullimaksut nousisivat kalliimmaksi kuin niiden koko hinta on ja Moskovasta ei ole tullut lupaa tullin poistamisesta. Kiusaa se on pienikin kiusa.
Blogissa on nyt siis neljän-viiden päivän tauko. Palattua riittänee kyllä kertomista vaikka millä mitalla. Olemme kuskin Veikko Viljasen kanssa käyneet Petroskoissa useita kertoja, mutta viime kerrasta on kertynyt jo vuosia, joten on jännittävää nähdä, mitä on muuttunut, vai onko lopulta mitään kehitystä tapahtunut.
perjantai 28. toukokuuta 2010
torstai 27. toukokuuta 2010
Gallupeista, vaikka kannatus onkin 9,6%
TV:n mielipidemittauksessa todettiin PerusSuomalaisten kannatuksen olevan 9,6% eli suuremman kuin koskaan. Näin varmaan galluppien osalta, mutta viime EU-vaaleissa todellinen mitattu kannatus oli vielä korkeammalla eli 9,8%. Galluptulos lähenee siis todellista vaaleissa saatua kannatusta. Sekin on tietysti hyvä.
Nykyisinhän galluptulokset ovat pitäneet varsin hyvin kutinsa todelliseen vaalitulokseen verrattuna. Myös kannatuksen suunnan ne näyttävät. Vaikka tuloksissa ilmoitetaankin mahdollisen virhemahdollisuuden olevan 1-2% luokkaa, niin silti tuloksiin on aina suhtauduttava varauksella.
Niinpä niillä voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan tiettyyn suuntaa, koska ainahan äänestäjätkin haluavat olla voittajan puolella. Siksi Veikko Vennamokin aina muistutti etteivät gallupit äänestä. Kansalaisten on rohkeasti annettava äänensä siitä huolimatta, mitä gallupit kertovat.
Ainakin aiemmin maaseudunpuolueen aikoina oli puolueen äänestäminen jopa ihmisarvoa alentavaa ja siksi myös mielipidekyselyissä ihmiset eivät kehdanneet kertoa todellista kantaansa. Silloin olikin käytäntönä virhearvion korjaamiseksi lisätä määrätty määrä SMP:n kannattajiin. Näin taisi olla asianlaita myös toisen halveksitun puolueen vasemmistoliitonkin osalta .
Edelliseen gallup-tarkasteluuni, kun PerusS oli noussut 4,6 % eduskuntavaaleista eli 8,7% ja kepun alamäki oli sama 4,6%, vastasi yksi viisas, että kyllä nyt annetaan hyviä lukemia, mutta sitten taas lähempänä vaaleja prosentteja vähennetään, jotta saataisiin uskoa hyvään tulokseen horjutettua. Niinpä tämä viisas kehotti valmentamaan kenttää tämän mahdollisuuden varalta.
Kankaanpään toripäivillä monet tutut olivat tosi iloisia saavutetuista Gallup-luvuista ja uhottiin kannatuksen senkus vaan nousevan. Olemmehan PerusSuomalaiset vähän joka asiassa tulleet julki juuri kansan haluamien asioiden vankkumattomina puolustajina. Hyvältä siis näyttää. Timonkin kannanotto siitä, että mieluiten haluamme hallitukseen kepun ja sdp:n kanssa kuin kokoomuksen emmekä missään tapauksessa viherpiipertäjien kanssa, on aivan oikeassa linjassa.
Nykyisinhän galluptulokset ovat pitäneet varsin hyvin kutinsa todelliseen vaalitulokseen verrattuna. Myös kannatuksen suunnan ne näyttävät. Vaikka tuloksissa ilmoitetaankin mahdollisen virhemahdollisuuden olevan 1-2% luokkaa, niin silti tuloksiin on aina suhtauduttava varauksella.
Niinpä niillä voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan tiettyyn suuntaa, koska ainahan äänestäjätkin haluavat olla voittajan puolella. Siksi Veikko Vennamokin aina muistutti etteivät gallupit äänestä. Kansalaisten on rohkeasti annettava äänensä siitä huolimatta, mitä gallupit kertovat.
Ainakin aiemmin maaseudunpuolueen aikoina oli puolueen äänestäminen jopa ihmisarvoa alentavaa ja siksi myös mielipidekyselyissä ihmiset eivät kehdanneet kertoa todellista kantaansa. Silloin olikin käytäntönä virhearvion korjaamiseksi lisätä määrätty määrä SMP:n kannattajiin. Näin taisi olla asianlaita myös toisen halveksitun puolueen vasemmistoliitonkin osalta .
Edelliseen gallup-tarkasteluuni, kun PerusS oli noussut 4,6 % eduskuntavaaleista eli 8,7% ja kepun alamäki oli sama 4,6%, vastasi yksi viisas, että kyllä nyt annetaan hyviä lukemia, mutta sitten taas lähempänä vaaleja prosentteja vähennetään, jotta saataisiin uskoa hyvään tulokseen horjutettua. Niinpä tämä viisas kehotti valmentamaan kenttää tämän mahdollisuuden varalta.
Kankaanpään toripäivillä monet tutut olivat tosi iloisia saavutetuista Gallup-luvuista ja uhottiin kannatuksen senkus vaan nousevan. Olemmehan PerusSuomalaiset vähän joka asiassa tulleet julki juuri kansan haluamien asioiden vankkumattomina puolustajina. Hyvältä siis näyttää. Timonkin kannanotto siitä, että mieluiten haluamme hallitukseen kepun ja sdp:n kanssa kuin kokoomuksen emmekä missään tapauksessa viherpiipertäjien kanssa, on aivan oikeassa linjassa.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Ydinvoima ei ole kestävä ratkaisu
Suomen Kuvalehden ykkösluokan pakinoitsija Jukka Ukkola tekee myös asiavaltaisia artikkeleita. Viimeksi hän kirjoitti täyttä asiaa otsakkeella Suomi selviää ilman ydinvoimaa. Olenhan blogissani viimeksi 8.5. kritisoinut hallituksen kahden uuden ydinvoimalan päätösehdotusta perustellen kielteisyyttäni koskaan loppumattomalla jäteongelmalla.
Ukkola perustaa kirjoituksensa Maailman luonnonsäätiön WWF:n Suomen osaston tutkimukseen, jossa yksikantaan todetaan Suomen voivan tulla toimeen 2050 ilman yhtäkään ydinvoimalaa, fossiilisten polttoaineiden käyttämistä ja energian tuontia, kun ja jos toimeen tartutaan. Ja mikä tärkeintä, päästöt vähenisivät 90%.
Salaisuuden ratkaisijana on älyenergia. Käytetään energiaa järkevästi tuhlaamatta ja tuotetaan sitä uusiutuvien energialähteiden avulla. Tämä jopa nostaisi Suomen kehityksen kärkeen, toisi työpaikkoja ja avaisi laajat vientimahdollisuudet.
Tuulivoimalahankkeita on jo vireillä riittävästi. Vesivoimaa on skenaariossa lisää 6%-yksikköä, yhteensä 22%. Tuulivoimaan on silloin 35%. Aurinkosähköä ei vielä 2050 pystytä hyödyntämään kuin 4,4%, vaikka juuri aurinko on ehtymätöntä ja täysin saasteetonta energiaa. Loppu energia 38% tuotetaankin sitten uusiutuvilla energialähteillä. Koko autokanta kulkee silloin jo sähköllä.
Mahdollisuuksia siis on, ilman että tarvitsisi turvautua kaikkea muuta kuin kestävän ratkaisun tarjoavaan ydinvoimaan.
Ukkola perustaa kirjoituksensa Maailman luonnonsäätiön WWF:n Suomen osaston tutkimukseen, jossa yksikantaan todetaan Suomen voivan tulla toimeen 2050 ilman yhtäkään ydinvoimalaa, fossiilisten polttoaineiden käyttämistä ja energian tuontia, kun ja jos toimeen tartutaan. Ja mikä tärkeintä, päästöt vähenisivät 90%.
Salaisuuden ratkaisijana on älyenergia. Käytetään energiaa järkevästi tuhlaamatta ja tuotetaan sitä uusiutuvien energialähteiden avulla. Tämä jopa nostaisi Suomen kehityksen kärkeen, toisi työpaikkoja ja avaisi laajat vientimahdollisuudet.
Tuulivoimalahankkeita on jo vireillä riittävästi. Vesivoimaa on skenaariossa lisää 6%-yksikköä, yhteensä 22%. Tuulivoimaan on silloin 35%. Aurinkosähköä ei vielä 2050 pystytä hyödyntämään kuin 4,4%, vaikka juuri aurinko on ehtymätöntä ja täysin saasteetonta energiaa. Loppu energia 38% tuotetaankin sitten uusiutuvilla energialähteillä. Koko autokanta kulkee silloin jo sähköllä.
Mahdollisuuksia siis on, ilman että tarvitsisi turvautua kaikkea muuta kuin kestävän ratkaisun tarjoavaan ydinvoimaan.
maanantai 24. toukokuuta 2010
Piiritoimikunta päätti vaaliliittoasiasta
Niin siinä sitten kävi, PerusSuomalaisten Satakunnan piiri lähtee ensi huhtikuun eduskuntavaaleihin vakaasti omalta pohjalta ilman vaaliliittoja, jotka uuden vaalilain voimaantultua eivät enää ensi vaaleja seuraavissa vaaleissa ole edes mahdollisia, kun silloin tulee puolueille äänikynnys ja kaikki äänet lasketaan yhteen ja sen mukaan jaetaan ensi kertaa Suomen historiassa eduskuntapaikat saatujen äänien suhteessa. Kauan on kestänyt täydellisen demokratian saaminen, vaikka Suomi oli ensimmäisiä maita naisten äänioikeuden myöntämisessä, niin täysi demokratia ei siis vielä ensi vaaleissakaan ole voimassa.
Vaalikuvioissa lähdimme siitä, että puolueemme noususuunta on niin luja, ettemme tarvitse vaaliliittokumppania, joka kyllä olisi ollut saatavissa, vaan nyt voimme lähteä puhtaalta pöydältä täydellä monipuolisella ehdokaslistalla, jossa kaikki ehdokkaat ovat samalla lähtöviivalla eikä tarvita mitään äänten keskittämistä, mikä vaaliliitossa olisi suoritettava.
Täällä Satakunnassa PerusSuomalaisten kannatus on aina ollut hyvä, jopa maan keskiarvoa suurempi. Niinpä eduskuntavaaleissa v.2007 saimme Satakunnassa 5,2% äänistä kun koko maassa tuli 4,1%. Samoin viime kunnallisvaaleissa v. 2008 Satakunnan lukema oli 6%, koko maassa 5,4%, vaikka kuudessa kunnassa emme olleet mukana vaaleissa. Kun viimeinen gallup on antanut puolueelle 8,7% kannatuksen, olisi saman kaavan mukaan Satakunnassa lukema jo lähellä kymmentä.
Lähtökohdat eduskuntavaaleihin ovat muutenkin aivan erilaiset kuin edelliskerralla. Silloin kunnanvaltuutettuja ei juurikaan ollut, nyt varsinkin suurimmissa kaupungeissa valtuutettuja on järkiään kolmesta viiteen ja lähes kaikissa kunnissa, joissa ehdokkaita oli, tuli myös valtuutettuja, poikkkeuksena tipalle jääneet Harjavalta, Pomarkku ja Lavia.
Myös kaikki ilmassa liikkuvat poliittiset ajankohtaiset asiat ovat meille PerusSuomalaisille selkeitä kannatustamme lisääviä: EU-vastaisuutemme, Kreikan järjettömän avustuksen vastustus, presidentin valtaoikeuksien puolustaminen, ryvettömyys likaisessa puoluerahoituksessa, voittopuolinen uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen ja ydinvoimavastaisuus. Kaiken lisäksi tämän hetken yksi politiikan valovoimaisimmista viime vaalien äänikuningas Timo Soini palaa vaalikentille vuoden vaihteessa, josta lähtien saamme painaa sanomaamme täysillä, joten eiköhän hyvää jälkeä tule Satakunnassakin, vaikka täällä valitaan vain 9 kansanedustajaa ja yhteen paikkaan tarvitaan noin 8% äänistä.
Vaalikuvioissa lähdimme siitä, että puolueemme noususuunta on niin luja, ettemme tarvitse vaaliliittokumppania, joka kyllä olisi ollut saatavissa, vaan nyt voimme lähteä puhtaalta pöydältä täydellä monipuolisella ehdokaslistalla, jossa kaikki ehdokkaat ovat samalla lähtöviivalla eikä tarvita mitään äänten keskittämistä, mikä vaaliliitossa olisi suoritettava.
Täällä Satakunnassa PerusSuomalaisten kannatus on aina ollut hyvä, jopa maan keskiarvoa suurempi. Niinpä eduskuntavaaleissa v.2007 saimme Satakunnassa 5,2% äänistä kun koko maassa tuli 4,1%. Samoin viime kunnallisvaaleissa v. 2008 Satakunnan lukema oli 6%, koko maassa 5,4%, vaikka kuudessa kunnassa emme olleet mukana vaaleissa. Kun viimeinen gallup on antanut puolueelle 8,7% kannatuksen, olisi saman kaavan mukaan Satakunnassa lukema jo lähellä kymmentä.
Lähtökohdat eduskuntavaaleihin ovat muutenkin aivan erilaiset kuin edelliskerralla. Silloin kunnanvaltuutettuja ei juurikaan ollut, nyt varsinkin suurimmissa kaupungeissa valtuutettuja on järkiään kolmesta viiteen ja lähes kaikissa kunnissa, joissa ehdokkaita oli, tuli myös valtuutettuja, poikkkeuksena tipalle jääneet Harjavalta, Pomarkku ja Lavia.
Myös kaikki ilmassa liikkuvat poliittiset ajankohtaiset asiat ovat meille PerusSuomalaisille selkeitä kannatustamme lisääviä: EU-vastaisuutemme, Kreikan järjettömän avustuksen vastustus, presidentin valtaoikeuksien puolustaminen, ryvettömyys likaisessa puoluerahoituksessa, voittopuolinen uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen ja ydinvoimavastaisuus. Kaiken lisäksi tämän hetken yksi politiikan valovoimaisimmista viime vaalien äänikuningas Timo Soini palaa vaalikentille vuoden vaihteessa, josta lähtien saamme painaa sanomaamme täysillä, joten eiköhän hyvää jälkeä tule Satakunnassakin, vaikka täällä valitaan vain 9 kansanedustajaa ja yhteen paikkaan tarvitaan noin 8% äänistä.
Noormarkun seurakunnan viiri
Noormarkun seurakunnassa on käytännöllinen ja varmasti myös suhteellisen edullinen tapa esittää huomionosoitus. En ole aiemmin sellaiseen törmännyt, kun tänään helluntain messun päätteeksi minulle ojennettiin seurakunnan viiri.
Olin vuoden mittaisen pestini viimeisen jumalanpalveluksen suorittajana ja kiitokseksi valtuuston puheenjohtaja Kristiina Huhtanen ja neuvoston jäsen Pirkko Isosaari ojensivat viirin kauniiden sanojen myötä.
Päivä oli muutenkin työntäyteinen. Kirkkokahvit tarjottiin vain parille kymmenelle Sodderiin Inkerin kirkkoon lähtijälle, joiden kesken pidimme matkan tiimoilta palaverin. Sitten oli juhlallinen poliisihautaus ja heti päälle kiirehdin Kankaanpään seurakunnan kesäkodille Hakoniemeen vihkimään leirikappeliin hääparin. Hääpäivällisiltä jatkoin matkaa takaisin Noormarkun Lassilaan Matti Joutsenlahden muistoseuroihin. Niin ettei kesken viimeisen lomakuukauden kirkkoherran vapaan viikonlopun tuuraaminen ihan turhan takia ollut semminkin kun todella jo lauantaina oli siunaus muistotilaisuuksineen ja kaksine syntymäpäiväkäynteineen.
Noormarkun seurakunnan viirissä kuvataan molempiakirkkoja Noormarkun ja Lassilan kirkkoja kahdella harjakatolla, joiden yläpuolella on Kristus-monogrammi, kaikki keltaisella pohjalla. Näin tämä viiri viirien joukossa säilyttää hyvät muistot Noormarkun työajalta, jossa sain olla mukana erityisesti lähetys- ja diakoniatyössä. Eritoten nämä kaksi matkaa ensin Unkariin ja nyt edessä olevaan Inkerin kirkon seurakuntiin Sodderiin, Kontupohjaan ja Petroskoihin ovat muistorikkaita. Ja saihan paljon uusia ystäviä ja löytyipä noormarkkulaisista monia jopa kankaanpääläistä juurta olevia. Hyvät muistot jäivät tästä miellyttävästä työrupeamasta.
Olin vuoden mittaisen pestini viimeisen jumalanpalveluksen suorittajana ja kiitokseksi valtuuston puheenjohtaja Kristiina Huhtanen ja neuvoston jäsen Pirkko Isosaari ojensivat viirin kauniiden sanojen myötä.
Päivä oli muutenkin työntäyteinen. Kirkkokahvit tarjottiin vain parille kymmenelle Sodderiin Inkerin kirkkoon lähtijälle, joiden kesken pidimme matkan tiimoilta palaverin. Sitten oli juhlallinen poliisihautaus ja heti päälle kiirehdin Kankaanpään seurakunnan kesäkodille Hakoniemeen vihkimään leirikappeliin hääparin. Hääpäivällisiltä jatkoin matkaa takaisin Noormarkun Lassilaan Matti Joutsenlahden muistoseuroihin. Niin ettei kesken viimeisen lomakuukauden kirkkoherran vapaan viikonlopun tuuraaminen ihan turhan takia ollut semminkin kun todella jo lauantaina oli siunaus muistotilaisuuksineen ja kaksine syntymäpäiväkäynteineen.
Noormarkun seurakunnan viirissä kuvataan molempiakirkkoja Noormarkun ja Lassilan kirkkoja kahdella harjakatolla, joiden yläpuolella on Kristus-monogrammi, kaikki keltaisella pohjalla. Näin tämä viiri viirien joukossa säilyttää hyvät muistot Noormarkun työajalta, jossa sain olla mukana erityisesti lähetys- ja diakoniatyössä. Eritoten nämä kaksi matkaa ensin Unkariin ja nyt edessä olevaan Inkerin kirkon seurakuntiin Sodderiin, Kontupohjaan ja Petroskoihin ovat muistorikkaita. Ja saihan paljon uusia ystäviä ja löytyipä noormarkkulaisista monia jopa kankaanpääläistä juurta olevia. Hyvät muistot jäivät tästä miellyttävästä työrupeamasta.
lauantai 22. toukokuuta 2010
Veikko Vennamon muistomerkki paljastettiin tänään Lapinlahdella
Savon Sanomissa oleva päätoimittaja Seppo Konosen kirjoitus:
Monen pohjoissavolaisen tie vie tänään Lapinlahden Alapitkälle, jossa juhlavin ja arvovaltaisin menoin paljastetaan heti aamulla kello 10 patsas edesmenneelle tullineuvos Veikko Vennamolle. Aloite patsaan pystyttämisestä tuli kolmisen vuotta sitten Karjalan Liitolta, sillä nimenomaan karjalaisuus oli yksi olennainen osa Vennamon moniulotteisessa ja värikkäässä persoonallisuudessa.
Tämä värikkyys yhtyneenä Vennamon kiistanalaiseen poliittiseen toimintaan tuotti hankaluuksia patsashankkeen käynnistämiselle.
Lopulta voittivat kuitenkin tosiasiat: vaikka Vennamo on jäänyt Suomen poliittiseen historiaan hankalana toisinajattelijana, niin virkamiehenä ja erityisesti sodanjälkeisen asutustoiminnan johtajana hän vaikutti ratkaisevasti kansakunnan historiaan.
Sen verran Vennamon ristiriitaisella persoonalla on ollut vaikutusta patsashankkeen loppuun asti, että virallisesti ei puhuta "Vennamon patsaasta" vaan "asutustoiminnan muistomerkistä". Olipa nimi mikä tahansa, niin perivennamolaiseen tapaan sopinee tässä yhteydessä lainata tullineuvoksen omia klassisia sanoja: Kyllä kansa tietää.
Vennamo oli vuoden 1913 karjalaista vuosikertaa, vuotta vanhempi kuin aikalaisensa toinen suuri karjalainen heimopäällikkö Johannes Virolainen.
Jaakkimalaisen pankinjohtajan poika luki itsensä lakitieteen lisensiaatiksi ja suomensi nimensä 1930-luvulla Fennanderista Vennamoksi. Jatkosodan vielä jatkuessa nuori maatalousministeriön virkamies alkoi aavistella, miten sota tulisi päättymään ja ryhtyi näin valmistelemaan vaivihkaa ja omin päinsä karjalaisen siirtoväen asuttamista muualle Suomeen.
Suunnitelmat olivat siis periaatteessa jo varsin pitkällä, kun Vennamo ryhtyi maatalousministeriön alaisen asutusasiain osaston ASO:n päällikkönä johtamaan karjalaisten ja omaa maata haluavien rintamamiesten juurruttamista uusiin oloihin vuonna 1944. Urakka oli valtava, kun karjalaisia evakkoja oli 400 000 ja 800 000 rintamilla palvelleista sotilaista iso osa oli maan tarpeessa.
Ei yksi mies sotaa tee, jos ei rauhaakaan. Evakkojen ja veteraanien muisteluksista on kuitenkin välittynyt kuva, että ASO:n johdossa Vennamo oli mies paikallaan.
Ensinnäkin Vennamo oli erittäin tarmokas ja työkykyinen. Vaikka asutettavia oli satojatuhansia ja työkenttänä koko valtakunta, niin ASO:n johtaja tuntui olevan tietoinen kaikesta ja kaikesta.
Kun yksittäiset ihmiset kääntyivät huolissaan hänen puoleensa, niin vastaus tuli heti paluupostissa. Maakunnissa olevien virkamiestensä valituksiin antamista ratkaisuista Vennamo halusi aina kopion itselleen ja kykeni näin tarkistamaan, että asiat olivat hoituneet asianmukaisesti.
Toisaalta sanotaan, että Vennamolla oli ilmiömäinen muisti. Kun hän oli tavannut joskus jonkun henkilön ja kuunnellut hänen huolensa, niin hän ei unohtanut ihmistä heti selän käännettyään vaan muisti vuosienkin päästä.
Tällä seikalla oli varmasti erittäin merkitys, kun Vennamo vuonna 1959 - ASO:n lakkauttamisen ja Maalaisliiton kanssa tapahtuneen välirikon jälkeen - lähti luomaan omaa pientalonpoikaista puoluettaan, joka myöhemmin muuttui Suomen Maaseudun Puolueeksi.
Vennamon ja Maalaisliiton, nykyisen Suomen Keskustan, teitten eroamista on paljon pohdittu ja spekuloitu. Yleisen käsityksen mukaan eron syy oli hyvin yksinkertainen: kaksi lahjakasta ja suosittua poliitikkoa Vennamo ja Urho Kekkonen eivät tulleet henkilöinä toimeen keskenään, ja Vennamo sai väistyä vahvempansa tieltä.
Pohjois-Savon poliittisessa elämässä Veikko Vennamo oli suuri vaikuttaja liki kolmen vuosikymmenen ajan. Eduskunnassa hän istui aina pohjoissavolaisten edustajana ja keräsi vaaleissa parhaimmillaan jopa 17 000 ääntä. Kuopion torilla oli aina vappuisin aivan erityistä värinää, kun Vennamo oli kurittamassa "seteliselkärankaisia" ja muita kelvottomia.
Hankala hän oli tietysti poliitikkona, mutta mieleen on jäänyt muuan pöytäkeskustelu eduskuntatalon kahvilassa 1980-luvun alusta.
- Te moititte minua nyt, mutta minä olen tehnyt tälle maalle yhden suuren palveluksen. Pelastin sen sodan jälkeen kommunismilta, Vennamo sanoi.
Ja oli ilmeisen oikeassa.
Monen pohjoissavolaisen tie vie tänään Lapinlahden Alapitkälle, jossa juhlavin ja arvovaltaisin menoin paljastetaan heti aamulla kello 10 patsas edesmenneelle tullineuvos Veikko Vennamolle. Aloite patsaan pystyttämisestä tuli kolmisen vuotta sitten Karjalan Liitolta, sillä nimenomaan karjalaisuus oli yksi olennainen osa Vennamon moniulotteisessa ja värikkäässä persoonallisuudessa.
Tämä värikkyys yhtyneenä Vennamon kiistanalaiseen poliittiseen toimintaan tuotti hankaluuksia patsashankkeen käynnistämiselle.
Lopulta voittivat kuitenkin tosiasiat: vaikka Vennamo on jäänyt Suomen poliittiseen historiaan hankalana toisinajattelijana, niin virkamiehenä ja erityisesti sodanjälkeisen asutustoiminnan johtajana hän vaikutti ratkaisevasti kansakunnan historiaan.
Sen verran Vennamon ristiriitaisella persoonalla on ollut vaikutusta patsashankkeen loppuun asti, että virallisesti ei puhuta "Vennamon patsaasta" vaan "asutustoiminnan muistomerkistä". Olipa nimi mikä tahansa, niin perivennamolaiseen tapaan sopinee tässä yhteydessä lainata tullineuvoksen omia klassisia sanoja: Kyllä kansa tietää.
Vennamo oli vuoden 1913 karjalaista vuosikertaa, vuotta vanhempi kuin aikalaisensa toinen suuri karjalainen heimopäällikkö Johannes Virolainen.
Jaakkimalaisen pankinjohtajan poika luki itsensä lakitieteen lisensiaatiksi ja suomensi nimensä 1930-luvulla Fennanderista Vennamoksi. Jatkosodan vielä jatkuessa nuori maatalousministeriön virkamies alkoi aavistella, miten sota tulisi päättymään ja ryhtyi näin valmistelemaan vaivihkaa ja omin päinsä karjalaisen siirtoväen asuttamista muualle Suomeen.
Suunnitelmat olivat siis periaatteessa jo varsin pitkällä, kun Vennamo ryhtyi maatalousministeriön alaisen asutusasiain osaston ASO:n päällikkönä johtamaan karjalaisten ja omaa maata haluavien rintamamiesten juurruttamista uusiin oloihin vuonna 1944. Urakka oli valtava, kun karjalaisia evakkoja oli 400 000 ja 800 000 rintamilla palvelleista sotilaista iso osa oli maan tarpeessa.
Ei yksi mies sotaa tee, jos ei rauhaakaan. Evakkojen ja veteraanien muisteluksista on kuitenkin välittynyt kuva, että ASO:n johdossa Vennamo oli mies paikallaan.
Ensinnäkin Vennamo oli erittäin tarmokas ja työkykyinen. Vaikka asutettavia oli satojatuhansia ja työkenttänä koko valtakunta, niin ASO:n johtaja tuntui olevan tietoinen kaikesta ja kaikesta.
Kun yksittäiset ihmiset kääntyivät huolissaan hänen puoleensa, niin vastaus tuli heti paluupostissa. Maakunnissa olevien virkamiestensä valituksiin antamista ratkaisuista Vennamo halusi aina kopion itselleen ja kykeni näin tarkistamaan, että asiat olivat hoituneet asianmukaisesti.
Toisaalta sanotaan, että Vennamolla oli ilmiömäinen muisti. Kun hän oli tavannut joskus jonkun henkilön ja kuunnellut hänen huolensa, niin hän ei unohtanut ihmistä heti selän käännettyään vaan muisti vuosienkin päästä.
Tällä seikalla oli varmasti erittäin merkitys, kun Vennamo vuonna 1959 - ASO:n lakkauttamisen ja Maalaisliiton kanssa tapahtuneen välirikon jälkeen - lähti luomaan omaa pientalonpoikaista puoluettaan, joka myöhemmin muuttui Suomen Maaseudun Puolueeksi.
Vennamon ja Maalaisliiton, nykyisen Suomen Keskustan, teitten eroamista on paljon pohdittu ja spekuloitu. Yleisen käsityksen mukaan eron syy oli hyvin yksinkertainen: kaksi lahjakasta ja suosittua poliitikkoa Vennamo ja Urho Kekkonen eivät tulleet henkilöinä toimeen keskenään, ja Vennamo sai väistyä vahvempansa tieltä.
Pohjois-Savon poliittisessa elämässä Veikko Vennamo oli suuri vaikuttaja liki kolmen vuosikymmenen ajan. Eduskunnassa hän istui aina pohjoissavolaisten edustajana ja keräsi vaaleissa parhaimmillaan jopa 17 000 ääntä. Kuopion torilla oli aina vappuisin aivan erityistä värinää, kun Vennamo oli kurittamassa "seteliselkärankaisia" ja muita kelvottomia.
Hankala hän oli tietysti poliitikkona, mutta mieleen on jäänyt muuan pöytäkeskustelu eduskuntatalon kahvilassa 1980-luvun alusta.
- Te moititte minua nyt, mutta minä olen tehnyt tälle maalle yhden suuren palveluksen. Pelastin sen sodan jälkeen kommunismilta, Vennamo sanoi.
Ja oli ilmeisen oikeassa.
perjantai 21. toukokuuta 2010
Ei gallup-huumaan
MTV:n tämänpäiväinen gallup-tulos voisi innostaa liikaa vetämään vääriä johtopäätöksiä. Esim. niin, että kun kepun kannatus on laskenut eduskuntavaaleista 4,6% ja PerusSuomalaisten noussut saman 4,6%, niin kannatus olisi valunut kepulta PerusSuomalaisille. Politiikka ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista.
A
Myös on ennen aikaista ruveta laskemaan eduskuntapaikkoja, joita tämän tuloksen mukaan PerusSuomalaisille tulisi 15, lisäystä täysi kymppi. On aina muistettava isä-Veikon lausuma totuus etteivät gallupit äänestä. Suuntaa ne tietysti viime aikoina ovat melkoisen hyvin osoittaneet. Ja vaaleihinhan on vielä aikaa ensi vuoden huhtikuuhun.
Mutta eiväthän varsinkaan kepuun kohdistuneet vaalirahasekoilut, maahanmuuttokeskustelut, presidentin valtaoikeuksien karsimisyritykset ja viimeksi Kreikan EU-tuet voi olla jättämättä jälkiä. Ja kyllä niistä vaaleihin asti muistutetaan ja onhan poliisitutkimuksetkin johtamassa syyteharkintaan vasta syksyllä.
Joka tapauksessa kahdessa viimeisessä mielipidetutkimuksessa PerusSuomalaisten kannatus on ollut noususuuntainen, edellisessä 7,8% ja tänään 8,7%. Molemmissa on 17 kansanedustajan puolue vasemmistoliitto jäänyt jälkeen.
Tämä tietäisi hyvää myös meille Satakuntaan. Maanantaina puolueemme piiritoimikunnan tulee tehdä lopulliset päätökset vaaliliittoasetelmista. Kristillisdemokraatit olisivat tulossa vaaliliittoon. Viisasten kivi olisi nyt tarpeen. Vaaliliitossa voisimme yhteisvoimin olla tavoittelemassa jopa kahta paikkaa, yksi edustaja olisi varma, olisiko se samoin yksin olessa, jos kd ei pääse meidän kanssa, mennee se kepun kelkkaan, jolla näyttää olevan kova hätä ja jolla viime kerralla olikin viimeinen paikka vain 600 äänen erolla silloiseen meidän vaaliliittoomme kd:n kanssa. Kukapa olisi viisas, itse henkilökohtaisesti olisin ottamat kristillisen liiton vaaliliittokumppaniksi. Mistään päin puolueemme kentältä koko maassakaan ei ole kuulunut tietoja vaaliliittojen solmimisesta, vaikka Timo Soinin kanta onkin, ettei hän niitä vastaankaan ole, mutta että se on kunkin piirin omassa harkinnassa.
A
Myös on ennen aikaista ruveta laskemaan eduskuntapaikkoja, joita tämän tuloksen mukaan PerusSuomalaisille tulisi 15, lisäystä täysi kymppi. On aina muistettava isä-Veikon lausuma totuus etteivät gallupit äänestä. Suuntaa ne tietysti viime aikoina ovat melkoisen hyvin osoittaneet. Ja vaaleihinhan on vielä aikaa ensi vuoden huhtikuuhun.
Mutta eiväthän varsinkaan kepuun kohdistuneet vaalirahasekoilut, maahanmuuttokeskustelut, presidentin valtaoikeuksien karsimisyritykset ja viimeksi Kreikan EU-tuet voi olla jättämättä jälkiä. Ja kyllä niistä vaaleihin asti muistutetaan ja onhan poliisitutkimuksetkin johtamassa syyteharkintaan vasta syksyllä.
Joka tapauksessa kahdessa viimeisessä mielipidetutkimuksessa PerusSuomalaisten kannatus on ollut noususuuntainen, edellisessä 7,8% ja tänään 8,7%. Molemmissa on 17 kansanedustajan puolue vasemmistoliitto jäänyt jälkeen.
Tämä tietäisi hyvää myös meille Satakuntaan. Maanantaina puolueemme piiritoimikunnan tulee tehdä lopulliset päätökset vaaliliittoasetelmista. Kristillisdemokraatit olisivat tulossa vaaliliittoon. Viisasten kivi olisi nyt tarpeen. Vaaliliitossa voisimme yhteisvoimin olla tavoittelemassa jopa kahta paikkaa, yksi edustaja olisi varma, olisiko se samoin yksin olessa, jos kd ei pääse meidän kanssa, mennee se kepun kelkkaan, jolla näyttää olevan kova hätä ja jolla viime kerralla olikin viimeinen paikka vain 600 äänen erolla silloiseen meidän vaaliliittoomme kd:n kanssa. Kukapa olisi viisas, itse henkilökohtaisesti olisin ottamat kristillisen liiton vaaliliittokumppaniksi. Mistään päin puolueemme kentältä koko maassakaan ei ole kuulunut tietoja vaaliliittojen solmimisesta, vaikka Timo Soinin kanta onkin, ettei hän niitä vastaankaan ole, mutta että se on kunkin piirin omassa harkinnassa.
torstai 20. toukokuuta 2010
KankU-laisten kauden avaus
Selostukseni julkaistiin Kankaanpään Seudussa tänään:
Lahti. Viimevuotisten MM-kilpailujen maastojuoksureitillä Lahdessa juostiin tämän kevään SM-maastojuoksut. Kankaanpään Urheilijoista ainoina lehden alueelta oli mukana viisi juoksijaa. Seppo Kykkänen M50 sarjassa oli jälleen paras niin kuin vuosi sitten MM-kilpailuissakin. 6 km matkalla hänen aikansa 20.47 oli 12 sekuntia parempi kuin kakkoseksi tulleella. Veli-Pekka Vänni oli hyvin mukana mitalitaistelussa jääden ajallaan 21.26 tällä kerralla viidenneksi. Jalkavaivoistaan huolimatta myös Jari Koskela juoksi matkan loppuun ja varmisti näin KankU:lle joukkuepronssimitalit viime vuotisen joukkuemestaruuden jälkeen.
M60 sarjassa ensimmäistä vuotta kilpaileva Reino Penttinen taisteli myös mitalista jääden lopulta voittajasta Kauko Kuninkaasta 37 sekuntia ajallaan 15.32 ja sijoitukseksi tuli sama kuin Veli-Pekallakin eli viides. Siitä on hyvä parantaa kesän kisoissa.
Poikien M 19 sarjassa oli mukana piirinmestari Antti Alppi. Jo uskaltauminen 6km matkalle seisovassa helteessä ja maaliin juokseminen oli hatun noston arvoista kun kymmenet joutuivat sunnuntaina näissä varsinaisissa SM-maastoissa keskeyttämään. Veteraanien kisa juostiin lauantaina siedettävimmissä oloissa.
Itse sain tänään kokoon 75 € Nepalin lukutaitokamppanjaan, kun talven huippupainosta jouluruokien ja syksyn juoksemattomuuden jälkeen oli huvennut viitisen kiloa ja jokaisesta kilosta suurlahjoittaja antaa 15€. Saas nähdä, paljonko koko maassa on läskiä huvennut!
Jokapäiväistä juoksulenkkiä on nyt tehty kohta viikon ajan, tänään lenkkikaverina Jari Koskela ja Lauri Kiviniemenkin näin lenkillä. Juokseminen on varminta painon hallintaa. Pari vesijuoksua mahtuu viikkoon ja ruoan jonkinlaista säännöstelyä niin hyvää tulee. Silti vielä esim. viime kesän kilpailupainoon on vielä matkaa. Tuntuikin loppupainon mittaaminen tulleen liian aikaisin, mutta kyllä viidestäkin kilosta täytyy olla tyytyväinen!
Lahti. Viimevuotisten MM-kilpailujen maastojuoksureitillä Lahdessa juostiin tämän kevään SM-maastojuoksut. Kankaanpään Urheilijoista ainoina lehden alueelta oli mukana viisi juoksijaa. Seppo Kykkänen M50 sarjassa oli jälleen paras niin kuin vuosi sitten MM-kilpailuissakin. 6 km matkalla hänen aikansa 20.47 oli 12 sekuntia parempi kuin kakkoseksi tulleella. Veli-Pekka Vänni oli hyvin mukana mitalitaistelussa jääden ajallaan 21.26 tällä kerralla viidenneksi. Jalkavaivoistaan huolimatta myös Jari Koskela juoksi matkan loppuun ja varmisti näin KankU:lle joukkuepronssimitalit viime vuotisen joukkuemestaruuden jälkeen.
M60 sarjassa ensimmäistä vuotta kilpaileva Reino Penttinen taisteli myös mitalista jääden lopulta voittajasta Kauko Kuninkaasta 37 sekuntia ajallaan 15.32 ja sijoitukseksi tuli sama kuin Veli-Pekallakin eli viides. Siitä on hyvä parantaa kesän kisoissa.
Poikien M 19 sarjassa oli mukana piirinmestari Antti Alppi. Jo uskaltauminen 6km matkalle seisovassa helteessä ja maaliin juokseminen oli hatun noston arvoista kun kymmenet joutuivat sunnuntaina näissä varsinaisissa SM-maastoissa keskeyttämään. Veteraanien kisa juostiin lauantaina siedettävimmissä oloissa.
Itse sain tänään kokoon 75 € Nepalin lukutaitokamppanjaan, kun talven huippupainosta jouluruokien ja syksyn juoksemattomuuden jälkeen oli huvennut viitisen kiloa ja jokaisesta kilosta suurlahjoittaja antaa 15€. Saas nähdä, paljonko koko maassa on läskiä huvennut!
Jokapäiväistä juoksulenkkiä on nyt tehty kohta viikon ajan, tänään lenkkikaverina Jari Koskela ja Lauri Kiviniemenkin näin lenkillä. Juokseminen on varminta painon hallintaa. Pari vesijuoksua mahtuu viikkoon ja ruoan jonkinlaista säännöstelyä niin hyvää tulee. Silti vielä esim. viime kesän kilpailupainoon on vielä matkaa. Tuntuikin loppupainon mittaaminen tulleen liian aikaisin, mutta kyllä viidestäkin kilosta täytyy olla tyytyväinen!
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Lapset pelinappuloina
Se on aina ikävää, jos lapset joutuvat kärsimään. Näin käy usein avioeroissa. Tämän ajan kestouutisia on lapsiin kohdistuva pedofilia, jolta osalta on vaadittu kirkon rippisalaisuuden poistamista. Ihmettelen kyllä ministerin etunenässä nostatattamaa kohua, tuskin kukaan pedofiili käy ripittäytymässä. Eihän meillä luterilaisessa maassa koko ripittäytyminen ole suuremmin käytössä, katolisissa maissa on toisin, onhan siellä turistina liikuttaessa aina kirkoissa nähtävissä rippituolitkin. Täysin eri asia on myös kirkon piirissä esiintyneet lasten hyväksikäyttötapaukset, erityisesti laestadiolaisten piirissä. Nehän on selvitettävä. Katolinen kirkko on juuri tässä suhteessa todella liipasimella ja suurissa vaikeuksissa.
Tänään kokoonnuimme viikon sisällä jo toista kertaa kotoisen lasten ahdinkotilanteen takia. Jo vuosikaudet tässä tapauksessa avioerolapset ovat voineet pahoin, mikä on vuosi vuodelta vain pahentunut. Kun sosiaaliviranomaiset ovat aluksi päättäneet lasten antamisesta äidille, eivät he minkäänlaisten tosiasioidenkaan edessä ole valmiita muuttamaan alkuperäistä päätöstään. Se ilmeisesti olisi heille suuri arvovaltatappio. Niinpä lapset saavat kärsiä. Juuri tänään esimerkiksi on lasten psykiatriselta osaltolta tullut tieto, että yksi lapsista siirretään todennäköisesti Turun yliopistollisen sairaalan lasten psykiatrisen osaston hoitoon, siellä onkin paras mahdollinen asiantuntemus.
Äiti ei ainakaan enää ole mitenkään sopiva huoltajaksi, käy itsekin hoidossa, ei koskaan ole ollut työelämässä ja huono vointisuus näkyy esim. tonttulakki ja pupulakki päässä kulkemisena. Äidin soveltuvuutta huoltajaksi ei ole koskaan tutkittu. Joku tunnin vanhemmuuden tarkastelu on tehty, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Monien lääkärinlausuntojen ja kanteluiden johdosta on lääni lopultakin lähtenyt liikkeelle vaatien perusteellista vanhemmuuden tutkimusta , jonka tulee kestää viikojen ajan. Asia on perusturvajohtajan toimesta menossa lautakuntaan, jonka ilman politiikkaa asiaperustein on tehtävä ratkaisu yksinomaan lasten etua silmälläpitäen. Äitiä ei tässä voida ajatella, sillä nyt lasten elatusmaksut ja muut sosiaalituet ovat näemma hänelle tärkeimmät, lapset vasta toisella sijalla.
Asiassa on palloteltu vuosikausia, oikeusasiamiehellekään tehtyä kantelua ei vielä ole käsitelty.
Olisi korkea aika päästä tuloksiin. Lasten elämä on vielä pelastettavissa huostaanotolla. Vanhemmuuden tutkimisen tulosten mukaisesti uskon lasten päätyvän työssäkäyvän ja jo nyt kaikin tavoin lapsista huolta kantavan isän huoltajuuteen.
Tänään kokoonnuimme viikon sisällä jo toista kertaa kotoisen lasten ahdinkotilanteen takia. Jo vuosikaudet tässä tapauksessa avioerolapset ovat voineet pahoin, mikä on vuosi vuodelta vain pahentunut. Kun sosiaaliviranomaiset ovat aluksi päättäneet lasten antamisesta äidille, eivät he minkäänlaisten tosiasioidenkaan edessä ole valmiita muuttamaan alkuperäistä päätöstään. Se ilmeisesti olisi heille suuri arvovaltatappio. Niinpä lapset saavat kärsiä. Juuri tänään esimerkiksi on lasten psykiatriselta osaltolta tullut tieto, että yksi lapsista siirretään todennäköisesti Turun yliopistollisen sairaalan lasten psykiatrisen osaston hoitoon, siellä onkin paras mahdollinen asiantuntemus.
Äiti ei ainakaan enää ole mitenkään sopiva huoltajaksi, käy itsekin hoidossa, ei koskaan ole ollut työelämässä ja huono vointisuus näkyy esim. tonttulakki ja pupulakki päässä kulkemisena. Äidin soveltuvuutta huoltajaksi ei ole koskaan tutkittu. Joku tunnin vanhemmuuden tarkastelu on tehty, joka on yhtä tyhjän kanssa.
Monien lääkärinlausuntojen ja kanteluiden johdosta on lääni lopultakin lähtenyt liikkeelle vaatien perusteellista vanhemmuuden tutkimusta , jonka tulee kestää viikojen ajan. Asia on perusturvajohtajan toimesta menossa lautakuntaan, jonka ilman politiikkaa asiaperustein on tehtävä ratkaisu yksinomaan lasten etua silmälläpitäen. Äitiä ei tässä voida ajatella, sillä nyt lasten elatusmaksut ja muut sosiaalituet ovat näemma hänelle tärkeimmät, lapset vasta toisella sijalla.
Asiassa on palloteltu vuosikausia, oikeusasiamiehellekään tehtyä kantelua ei vielä ole käsitelty.
Olisi korkea aika päästä tuloksiin. Lasten elämä on vielä pelastettavissa huostaanotolla. Vanhemmuuden tutkimisen tulosten mukaisesti uskon lasten päätyvän työssäkäyvän ja jo nyt kaikin tavoin lapsista huolta kantavan isän huoltajuuteen.
tiistai 18. toukokuuta 2010
Keväthommia puutarhassa
Nyt on käsillä 402 blogi, ihmeesti sitä asiantynkää löytyy joka päivälle varsinkin kun on monessa mukana. Tänään Satakunnan Liikun ja Osuuspankin järjestämässä lasten liikuntatapahtumassa, jossa olivat mukanan kaikki Kankaanpään urheiluseurat esittelemässä omaan urheilumuotoaan, kaksikin eri ihmistä kysyi, miten jouduin Länsi-Suomen Osuuspankin edustajaehdokkaaksi. Olivat tyytyväisiä, kun voi vastata pankinjohtajan kysyneen ehdokkaaksi, ei todellakaan olisi edes mieleen tullut ruveta ehdokkaaksi semminkin, koska siinä on aina se mahdollisuus, että voi tulla valituksikin niin kuin nytkin kävi. Kysyjät olivat näet olleet keskusteluissa, joissa oli yritetty vähätellen todeta meikäläisen pyrkivän joka paikkaan. Ei se siis ihan niinkään ole.
Kirjoittaa kylläkin piti omasta pihamaan hoidosta, jonka ajankohtaisimmat kevättyöt ovat parhaimmillaan. Viikon päivät on ollut todellisia helteitä 25 astetta päivästä päivään, kun juuri sitä ennen koko kevät oli ennätyskylmää yöpakkasineen. Vuosi sitten istutin vähät perunamme vapunpäivänä, tänä keväänä homma tapahtui tänään. Lisäsin viime vuodesta yhdellä penkillä eli viisi melko lyhyttä penkkiä. Vuoden takainen sato oli niin ennätysmäinen, että perunoita on riittänyt tähän asti ja niitä riitti myyrienkin syötäväksi ja vielä nyt hyvin itäneitä siemeneksi pari penkillistä.
Vaimo on karsinut sireenejä. Niistä sai hyviä haarakeppejä marjapensaiden oksien tuiksi. Vaimo laittoi vuosi sitten tehdyn kukkapenkin istutuskuntoon. Itse otin nurmikolta pois suurimpia voikukkaryppäitä, niitä riittää, vaikka viime kesänkin yritin niitä ottaa juurineen, mutta aina sitä pitkää juurta jää sinne maahankin. Nurmikkoakin pitänee pian ruveta leikkaamaan, kevään kauniisti kukkineet esikot, sinivuokot ja käenrieskat kuihtuivat hetkessä helteiden tultua, niin ettei enää ole sääli ajaa niitäkin konehella.
Monta päivää on yhden ainoa suuren koivun ympäristö mukaanlukien autotallin edusta ja parveke täyttynyt maahan varisseilla siitepölyroskilla. Pitkin kevättä myrskyjen jälkeen nurmikot ovat olleet täynnä myös pieniä varisseita koivun oksia, vaikkei meillä ole kuin kaksi tosin sitten sitäkin isompaa koivua. Mutta on ne lehdessä ollessaan kyllä komeitakin ja hyviä näkösuojia, joten ei niitä hennoisi kaataakaan, vaikka aiemmin ainakin yksi iso koivu onkin kaadettu, josta merkkinä on maatuva iso kanto, ei meillä tarvita kannonjyrsijää, jollaista nykyisin paljon käytetään. Suuria erikoiskuusiakin on kaksi, joista toisessa ihme kyllä on osaksi kuivumisen merkkinä oksissa harmautta. Kaupungin puutarhuri Möttönenkin on käynyt sitä katsomassa, mutta käski vain tarkkailemaan puun kuntoa.
Varsinaista vihannesmaata meillä ei ole, raparperia kyllä kasvaa yli oman tarpeen ja vähän näyttää olevan ruohosipuliakin. Ja marjapensaita siis on ja vanhoja omenapuita, joista viime vuonna ei juuuri satoa tullut, edellisvuonna sitäkin enemmän. Joskus vanhemmat kasvattivat kompostin päällä jättimäisiä kurpitsoita. Pitäisköhän niitä kokeilla. Puuhaa pihamaalla riittää niin kesällä kuin sitten talvella lumitöitä. Pitää pienessä liikkeessä ja pirteänä.
Kirjoittaa kylläkin piti omasta pihamaan hoidosta, jonka ajankohtaisimmat kevättyöt ovat parhaimmillaan. Viikon päivät on ollut todellisia helteitä 25 astetta päivästä päivään, kun juuri sitä ennen koko kevät oli ennätyskylmää yöpakkasineen. Vuosi sitten istutin vähät perunamme vapunpäivänä, tänä keväänä homma tapahtui tänään. Lisäsin viime vuodesta yhdellä penkillä eli viisi melko lyhyttä penkkiä. Vuoden takainen sato oli niin ennätysmäinen, että perunoita on riittänyt tähän asti ja niitä riitti myyrienkin syötäväksi ja vielä nyt hyvin itäneitä siemeneksi pari penkillistä.
Vaimo on karsinut sireenejä. Niistä sai hyviä haarakeppejä marjapensaiden oksien tuiksi. Vaimo laittoi vuosi sitten tehdyn kukkapenkin istutuskuntoon. Itse otin nurmikolta pois suurimpia voikukkaryppäitä, niitä riittää, vaikka viime kesänkin yritin niitä ottaa juurineen, mutta aina sitä pitkää juurta jää sinne maahankin. Nurmikkoakin pitänee pian ruveta leikkaamaan, kevään kauniisti kukkineet esikot, sinivuokot ja käenrieskat kuihtuivat hetkessä helteiden tultua, niin ettei enää ole sääli ajaa niitäkin konehella.
Monta päivää on yhden ainoa suuren koivun ympäristö mukaanlukien autotallin edusta ja parveke täyttynyt maahan varisseilla siitepölyroskilla. Pitkin kevättä myrskyjen jälkeen nurmikot ovat olleet täynnä myös pieniä varisseita koivun oksia, vaikkei meillä ole kuin kaksi tosin sitten sitäkin isompaa koivua. Mutta on ne lehdessä ollessaan kyllä komeitakin ja hyviä näkösuojia, joten ei niitä hennoisi kaataakaan, vaikka aiemmin ainakin yksi iso koivu onkin kaadettu, josta merkkinä on maatuva iso kanto, ei meillä tarvita kannonjyrsijää, jollaista nykyisin paljon käytetään. Suuria erikoiskuusiakin on kaksi, joista toisessa ihme kyllä on osaksi kuivumisen merkkinä oksissa harmautta. Kaupungin puutarhuri Möttönenkin on käynyt sitä katsomassa, mutta käski vain tarkkailemaan puun kuntoa.
Varsinaista vihannesmaata meillä ei ole, raparperia kyllä kasvaa yli oman tarpeen ja vähän näyttää olevan ruohosipuliakin. Ja marjapensaita siis on ja vanhoja omenapuita, joista viime vuonna ei juuuri satoa tullut, edellisvuonna sitäkin enemmän. Joskus vanhemmat kasvattivat kompostin päällä jättimäisiä kurpitsoita. Pitäisköhän niitä kokeilla. Puuhaa pihamaalla riittää niin kesällä kuin sitten talvella lumitöitä. Pitää pienessä liikkeessä ja pirteänä.
maanantai 17. toukokuuta 2010
Sotainvalideistä pidetään huolta
Sotiemme invalideista kannetaan monella tavoin huolta. Valtiokonttori antaa tukea vähintäin 20% invalideille monellakin eri tavalla esim. maksamalla pienituloisille täydennyskorkoa ja korvaamalla kuntoutusta ja apuvälineitä. Kaiken kaikkiaan näihin tarpeisiin valtiovalta ohjaa 370 miljoonaa.
Kun viime vuoden lopulla julkisuudessa vouhotettiin veteraanijärjestöjen varallisuudesta vääristeltyjä lukuja, niin esim. Sotainvalidien Veljesliiton varat ovat 20 miljoonan luokkaa eli yksistään jo vuosittaisiin kokonaismenoihin nähden varsin rajalliset. Silti Veljesliitto myytyään Kaunialan sotavammasairaalan jakoi viime vuonna 4,5 miljoonaa ja suunta jatkuu.
Tänään sain olla viime vuosikokouksessa valittuna edustajana Satakunnan piirihallituksen kokouksessa, jossa todettiin liiton myöntäneen piirilllemme lisätukea 50.000 euroa, joka käytetään virkistyskursseihin ja kotiseurantakäynteihin, koska on paljon invalideja, jotka eivät enää paljoakaan lähde kodista pois. Entisistä kuntoutukseen ohjatuista varoista jaettiin vielä tälle vuodelle lisärahoja, Kankaanpääkin sai 4.000 €, jotka tulivat tosi tarpeeseen jalkahoitoihin, joita vielä tänä vuonna emme ole jakaneet, kun varat ovat kuluneet pitkälti siivouspalveluihin.
Piirillä on muutenkin vilkasta toimintaa. Toukokuun alun laivaristeyilyllä oli 170 henkeä neljällä linja-autolla. Vuosittainen kesäjuhla pidetään 2.6. Luvian Laitakarissa. Seudullinen kirkkopäivä on puolestaan Huittisissa 15.6. Liiton 70-vuotisjuhlaa vietetään Helsingissä 18.8. jonne piirin kiintiö on 50 henkeä. Kesäleiri on perinteisesti Kankaanpään Hakoniemessä elokuussa. Kun kaksi Suomi-poikaa tulee myös elokuussa viikon kuntoutusjaksolle Porin Sairaskotiin, esitimme heidän olevan myös tervetulleita kesäleirille toiseksi viikoksi. Rauman Veljestuvassa on muistojen päivä 24.8. ja Kankaanpäähän kuntoutuskeskukseen suunnitelaan syksyllä liikuntailtapäivää.
Näin kunniakansalaisistamme pidetään hyvää huolta. Parantamisen varaa silti aina vähenevien veteraanien ja sotainvalidien osalta silti on jatkuvasti. Kuntoutukseen ja muihin etuihin tulisi olla oikeutettuja myös alle 20% invalidit ja samoin kaikki ns. ohiammututkin veteranit, ovathan nuorimmatkin jo vähintäin 85-vuotiaita kovia kokeneita sankareitamme.
Kun viime vuoden lopulla julkisuudessa vouhotettiin veteraanijärjestöjen varallisuudesta vääristeltyjä lukuja, niin esim. Sotainvalidien Veljesliiton varat ovat 20 miljoonan luokkaa eli yksistään jo vuosittaisiin kokonaismenoihin nähden varsin rajalliset. Silti Veljesliitto myytyään Kaunialan sotavammasairaalan jakoi viime vuonna 4,5 miljoonaa ja suunta jatkuu.
Tänään sain olla viime vuosikokouksessa valittuna edustajana Satakunnan piirihallituksen kokouksessa, jossa todettiin liiton myöntäneen piirilllemme lisätukea 50.000 euroa, joka käytetään virkistyskursseihin ja kotiseurantakäynteihin, koska on paljon invalideja, jotka eivät enää paljoakaan lähde kodista pois. Entisistä kuntoutukseen ohjatuista varoista jaettiin vielä tälle vuodelle lisärahoja, Kankaanpääkin sai 4.000 €, jotka tulivat tosi tarpeeseen jalkahoitoihin, joita vielä tänä vuonna emme ole jakaneet, kun varat ovat kuluneet pitkälti siivouspalveluihin.
Piirillä on muutenkin vilkasta toimintaa. Toukokuun alun laivaristeyilyllä oli 170 henkeä neljällä linja-autolla. Vuosittainen kesäjuhla pidetään 2.6. Luvian Laitakarissa. Seudullinen kirkkopäivä on puolestaan Huittisissa 15.6. Liiton 70-vuotisjuhlaa vietetään Helsingissä 18.8. jonne piirin kiintiö on 50 henkeä. Kesäleiri on perinteisesti Kankaanpään Hakoniemessä elokuussa. Kun kaksi Suomi-poikaa tulee myös elokuussa viikon kuntoutusjaksolle Porin Sairaskotiin, esitimme heidän olevan myös tervetulleita kesäleirille toiseksi viikoksi. Rauman Veljestuvassa on muistojen päivä 24.8. ja Kankaanpäähän kuntoutuskeskukseen suunnitelaan syksyllä liikuntailtapäivää.
Näin kunniakansalaisistamme pidetään hyvää huolta. Parantamisen varaa silti aina vähenevien veteraanien ja sotainvalidien osalta silti on jatkuvasti. Kuntoutukseen ja muihin etuihin tulisi olla oikeutettuja myös alle 20% invalidit ja samoin kaikki ns. ohiammututkin veteranit, ovathan nuorimmatkin jo vähintäin 85-vuotiaita kovia kokeneita sankareitamme.
sunnuntai 16. toukokuuta 2010
Ajetaan kuin käärmettä pulloon
Syystä oli presidentti näreissään jättäessään Taxellin johtaman perustuslakikomitean mietinnön pohjalta hallituksen valmistelemaan lakiehdotukseen painokkaan lausumansa. Ehdotuksessa puututaan presidentin jäljellä olevien valtaoikeuksien riisumiseen. Tähän ei olisi mitään tarvetta, kun edellinen perustuslain muutos on valmistunut vasta kymmenen vuotta sitten ja uudesta laista ei ole kokemuksian kenenkään muun presidentin ajalta kuin yksin Halosen.
Hallituspuolueet ovat kuitenkin saaneet päähänsä kokoomuksen kaikkein innoikkampana ajajana, että presidentin jo muutenkin riisuttuja oikeuksia olisi edelleen vähennettävä. Tässä käsittämättömässä pyrkimyksessä puolue on jo saanut aika tavalla nokilleen, kun heidän vahva presidenttiehdokkaansa Sauli Niinistö on suivaantunut puolueensa kannanottoihin ja on kieltäytynyt asettumasta enää kansanedustajaehdokkaaksi ja epätodennäköistä on hänen rupeamisensa enää presidenttiehdokkaaksikaan tässä tilanteessa.
Mitä todellakaan teemme pelkällä seremoniamestarilla. Kansalaiset todella haluavat presidentille valtaoikeuksia, sen se on osoittanut innokkaalla osallistumisellaan presidenttivaaleihin, joissa äänestämässä käydään kaksi kertaa enemmän kuin esim. viimeisissä EU:n meppien valinnassa. Niinpä eduskunnan on otettava vakavissaan huomioon presidentin vastalause, joka ei suinkaan enää koske hänen omaa asemaansa, koska enää kolmatta kertaa lain mukaisesti hän ei voi asettua ehdolle.
Helsingin Sanomat ounastelee presidentin valtaoikeuksista tulevan yksi eduskuntavaalien teemoista. Tässäkin asiassa PerusSuomalaiset ovat oikealla teillä puolustaessaan presidentin vahvaa asemaa. Niinpä Timo Soinikin vertasi EU:n uutta presidenttiä, jota edes mepit eivät saaneet valita, vaan se vaan sovittiin maiden välisissä neuvotteluissa, Suomen suoralla kansanvaalilla valittuun presidenttiin. Kummalla todella pitäisi olla valtaa, jonka on lähdettävä nimenomaan suoraan kansalta eikä mistään kapinettien juonitteluista.
Hallituspuolueet ovat kuitenkin saaneet päähänsä kokoomuksen kaikkein innoikkampana ajajana, että presidentin jo muutenkin riisuttuja oikeuksia olisi edelleen vähennettävä. Tässä käsittämättömässä pyrkimyksessä puolue on jo saanut aika tavalla nokilleen, kun heidän vahva presidenttiehdokkaansa Sauli Niinistö on suivaantunut puolueensa kannanottoihin ja on kieltäytynyt asettumasta enää kansanedustajaehdokkaaksi ja epätodennäköistä on hänen rupeamisensa enää presidenttiehdokkaaksikaan tässä tilanteessa.
Mitä todellakaan teemme pelkällä seremoniamestarilla. Kansalaiset todella haluavat presidentille valtaoikeuksia, sen se on osoittanut innokkaalla osallistumisellaan presidenttivaaleihin, joissa äänestämässä käydään kaksi kertaa enemmän kuin esim. viimeisissä EU:n meppien valinnassa. Niinpä eduskunnan on otettava vakavissaan huomioon presidentin vastalause, joka ei suinkaan enää koske hänen omaa asemaansa, koska enää kolmatta kertaa lain mukaisesti hän ei voi asettua ehdolle.
Helsingin Sanomat ounastelee presidentin valtaoikeuksista tulevan yksi eduskuntavaalien teemoista. Tässäkin asiassa PerusSuomalaiset ovat oikealla teillä puolustaessaan presidentin vahvaa asemaa. Niinpä Timo Soinikin vertasi EU:n uutta presidenttiä, jota edes mepit eivät saaneet valita, vaan se vaan sovittiin maiden välisissä neuvotteluissa, Suomen suoralla kansanvaalilla valittuun presidenttiin. Kummalla todella pitäisi olla valtaa, jonka on lähdettävä nimenomaan suoraan kansalta eikä mistään kapinettien juonitteluista.
lauantai 15. toukokuuta 2010
Timo perusmies
PerusSuomalaisten Timo oli tänään Aamu-TV:ssä ja antoi selkeän linjan ajankohtaisiin asioihin presidentin valtaoikeuksien riisumisyrityksistä, Euroopan löysimmästä maahanmuuttopolitiikastamme, tulostaan takaisin kansanedustajaksi ensi vuoden vaaleissa ja ennen kaikkea kaikkia puhuttavasta ja askarruttavasta Kreikan pelastusoperaatiosta.
TV-toimittaja yritti parhaansa mukaan sotkea Timoa ja vähätellä hänen kannanottojansa, mutta vastustamattomasti Timo perusteli näkemyksiään kansanvaltaisina ja EU-byrokratiaa vastustavina. Kannanottonsa hän sanoi nousevan kansan keskuudessa kuulemistaan kansan syvien rivien perustunnoista Suomen säilyttämiseksi suomalaisilla ja turhien Kreikan tukien sijaan rahareikiä löytyisi yllin kyllin koti-Suomen vaikeuksissa olevien auttamisessa.
Päivän Uusi Suomi teki Timon haastattelusta kaksi juttua. Kumpikin ovat luetuimpien ja myös kommentoiduimpien juttujen kärjessä, yhteensä tähän kello 23 mennessä 87 kommenttia . Toisen otseke oli vähemmän onnistunut: Timo Soini hyppää Halosen kelkkaan:"Hämmästyttävää". Eihän hän mihinkään kelkkaan edes näin kesäkelillä hyppää, perussuomalaisethan ovat aina olleet vahvan presidentin kannalla, onhan presidentti ainoa suoralla kansanvaalilla valittu korkeimpien halllitushenkilöidemme joukossa. Tästä ja Tarja Halosen asian tiimoilta lausumasta enemmän huomisessa blogissa.
Toinen Timon haastattelun perusteella tehty juttu on ollut oikein kansan ja toimittajien makuun, olihan se nähtävissä ainakin TV 1 kaikissa uutislähetyksissäkin: Soinilta pääsi röhönauru: "Herrat harhauttaa -ei Kreikka maksa", kun kysyttiin Kreikan mahdollisesta lainan takaisinmaksusta. Kyllä 1,6 miljardia menee Kankkulan kaivoon ja samaan kaivoo taitaa hukkua annettu Suomen vakautusraha 8,14 miljardia. Ennustaahan esim. Erkki Tuomioja Kreikan joutuvan velkasaneeraukseen ja kovalla työllä lähes yhtä huonosta tilanteesta kuiville päässyt Venetzuelan johtaja väittää talouden kiristämisen olevan entisestään kohtalokkaampaa Kreikalle niin, ettei se pääse mitenkään ylös lamasta.
Vastustajien on turhaa yrittää solmia Timoa sanoista tai asioista, siksi selkeästi hän ajattelee ja on melkoinen sana-akrobaatti kaiken lisäksi. Ainoa keino hänen vaientamisekseen olisi täydellinen pimennys niin kuin aikoinaan tehtii vennamolaisille, muttei sekään enää meidän aikanamme onnistuisi, koska tiedonvälityksemme on niin laajaa ja monipuolista ja myös kilpailu on kovaa, aina joku kuitenkin haluaisi kosiskella suurta yleisöä ja päästäisi Timo Soinin irti.
TV-toimittaja yritti parhaansa mukaan sotkea Timoa ja vähätellä hänen kannanottojansa, mutta vastustamattomasti Timo perusteli näkemyksiään kansanvaltaisina ja EU-byrokratiaa vastustavina. Kannanottonsa hän sanoi nousevan kansan keskuudessa kuulemistaan kansan syvien rivien perustunnoista Suomen säilyttämiseksi suomalaisilla ja turhien Kreikan tukien sijaan rahareikiä löytyisi yllin kyllin koti-Suomen vaikeuksissa olevien auttamisessa.
Päivän Uusi Suomi teki Timon haastattelusta kaksi juttua. Kumpikin ovat luetuimpien ja myös kommentoiduimpien juttujen kärjessä, yhteensä tähän kello 23 mennessä 87 kommenttia . Toisen otseke oli vähemmän onnistunut: Timo Soini hyppää Halosen kelkkaan:"Hämmästyttävää". Eihän hän mihinkään kelkkaan edes näin kesäkelillä hyppää, perussuomalaisethan ovat aina olleet vahvan presidentin kannalla, onhan presidentti ainoa suoralla kansanvaalilla valittu korkeimpien halllitushenkilöidemme joukossa. Tästä ja Tarja Halosen asian tiimoilta lausumasta enemmän huomisessa blogissa.
Toinen Timon haastattelun perusteella tehty juttu on ollut oikein kansan ja toimittajien makuun, olihan se nähtävissä ainakin TV 1 kaikissa uutislähetyksissäkin: Soinilta pääsi röhönauru: "Herrat harhauttaa -ei Kreikka maksa", kun kysyttiin Kreikan mahdollisesta lainan takaisinmaksusta. Kyllä 1,6 miljardia menee Kankkulan kaivoon ja samaan kaivoo taitaa hukkua annettu Suomen vakautusraha 8,14 miljardia. Ennustaahan esim. Erkki Tuomioja Kreikan joutuvan velkasaneeraukseen ja kovalla työllä lähes yhtä huonosta tilanteesta kuiville päässyt Venetzuelan johtaja väittää talouden kiristämisen olevan entisestään kohtalokkaampaa Kreikalle niin, ettei se pääse mitenkään ylös lamasta.
Vastustajien on turhaa yrittää solmia Timoa sanoista tai asioista, siksi selkeästi hän ajattelee ja on melkoinen sana-akrobaatti kaiken lisäksi. Ainoa keino hänen vaientamisekseen olisi täydellinen pimennys niin kuin aikoinaan tehtii vennamolaisille, muttei sekään enää meidän aikanamme onnistuisi, koska tiedonvälityksemme on niin laajaa ja monipuolista ja myös kilpailu on kovaa, aina joku kuitenkin haluaisi kosiskella suurta yleisöä ja päästäisi Timo Soinin irti.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Roskaamisesta
Tänään tuli vielä kaksi lähtijää Venäjän matkalle Inkerin kirkoon tutustuaksemme. Toivottavasti tänään lähteneet viisumianomukset saadaan käsiteltyä, onhan lähtöön aikaa tasan kaksi viikkoa. Normaalijärjen mukaan käsittelyajan kyllä pitäisi riittää.
Tänään saimme päätökseen myös kovan urakan tienvarsiroskien keräämisestä 23-valtatieltä Kankaanpään liikenneympyrästä 21 km Parkanon rajalle Jämijärvelle Kuusijoen kautta kääntyvän tien risteyksen tuolle puolelle. Mirjam ja Tuomas Palolampi ansaitsevat suurkiitoksen, sillä kolmeen pekkaan suoritimme tehtävän, tänään hellerajan rikkoneena päivänä (ennätys lähes 30 astetta ruotsalaisella Pohjanmaalla) vapaapäivällään mukana oli myös Seppo Sillanpää. Urakan valmistumispäivämääräksi oli sovittu 15.5. Viivästymissakkomaksu olisi ollut suurempi kuin mitä koko urkasta maksetaan Kankaanpään Urheilijoille, samoin turvallisuusmääräysten laiminlyömisestä aiheutuva sakko. Joku arvelikin, voiko tällainen sakko olla edes mahdollinen, vaikka valtatie 23 tiellä ajetaankin tosi kovaa hyvästä tiestä ja pitkistä suorista johtuen.
Jo lumien lähdettyä ja jälleen näinä roskankeräyspäivinä ei voinut välttyä ajattelemasta, mitä tällaisten roskanheittäjien mielessä liikkuu, vai liikkuuko ylipäätään mitään, siksi paljon kaikenlaisia roskia ovat tienvarrety täynnä, eritoten tupakka-askeja, kaljapurkkeja ja karkkipapereita. Eritoten tupankärhääjien ja kaljanjuojien piittaamattomuus niin omasta terveydestään kuin alkeellisimmistakaan käytöstavoista on ihmeteltävää. Luulisi, ettei normaalin terveestiajattelevan ihmisen mieleenkään tule roskan heittäminen. Kyllähän ne saa mukavasti autossa kerättyä roskapussiin ja se on helppo pudottaa roskikseen.
Roskaajille onkin ehdotettu sakkomaksua, joissain maissa näin onkin käytäntönä. Kamppanjat Pidä Suomi siistinä eivät tuota tulosta. Miten olisi, jos roskaaja joutuisi keräämään roskia vaikkapa kilometrin matkalta valtatien varrelta, sillä matkalla täyttyy jo melkoinen jätesäkki. Luulisi, ettei sen jälkeen enää niin helposti heittelisi roskia autonikkunasta tai rikkoisi pulloja tienoheen.
Tänään saimme päätökseen myös kovan urakan tienvarsiroskien keräämisestä 23-valtatieltä Kankaanpään liikenneympyrästä 21 km Parkanon rajalle Jämijärvelle Kuusijoen kautta kääntyvän tien risteyksen tuolle puolelle. Mirjam ja Tuomas Palolampi ansaitsevat suurkiitoksen, sillä kolmeen pekkaan suoritimme tehtävän, tänään hellerajan rikkoneena päivänä (ennätys lähes 30 astetta ruotsalaisella Pohjanmaalla) vapaapäivällään mukana oli myös Seppo Sillanpää. Urakan valmistumispäivämääräksi oli sovittu 15.5. Viivästymissakkomaksu olisi ollut suurempi kuin mitä koko urkasta maksetaan Kankaanpään Urheilijoille, samoin turvallisuusmääräysten laiminlyömisestä aiheutuva sakko. Joku arvelikin, voiko tällainen sakko olla edes mahdollinen, vaikka valtatie 23 tiellä ajetaankin tosi kovaa hyvästä tiestä ja pitkistä suorista johtuen.
Jo lumien lähdettyä ja jälleen näinä roskankeräyspäivinä ei voinut välttyä ajattelemasta, mitä tällaisten roskanheittäjien mielessä liikkuu, vai liikkuuko ylipäätään mitään, siksi paljon kaikenlaisia roskia ovat tienvarrety täynnä, eritoten tupakka-askeja, kaljapurkkeja ja karkkipapereita. Eritoten tupankärhääjien ja kaljanjuojien piittaamattomuus niin omasta terveydestään kuin alkeellisimmistakaan käytöstavoista on ihmeteltävää. Luulisi, ettei normaalin terveestiajattelevan ihmisen mieleenkään tule roskan heittäminen. Kyllähän ne saa mukavasti autossa kerättyä roskapussiin ja se on helppo pudottaa roskikseen.
Roskaajille onkin ehdotettu sakkomaksua, joissain maissa näin onkin käytäntönä. Kamppanjat Pidä Suomi siistinä eivät tuota tulosta. Miten olisi, jos roskaaja joutuisi keräämään roskia vaikkapa kilometrin matkalta valtatien varrelta, sillä matkalla täyttyy jo melkoinen jätesäkki. Luulisi, ettei sen jälkeen enää niin helposti heittelisi roskia autonikkunasta tai rikkoisi pulloja tienoheen.
torstai 13. toukokuuta 2010
Miten päästä Venäjälle
Noormarkun seurakunnasta olemme järjestämässä ystävyysseurakuntamatkaa Inkerin kirkkoon Sodderin ystävyysseurakuntaan, mutta samalla käymme myös Petroskoin, Kontupohjan ja Tsalnan seurakunnissa. Mutta jo matkaan pääsyssä on vaikeuksia, vaikka emme menekään lentäen eikä siis tuhkapilvistä ole haittaa, vaan tarkoitus on kulkea aivan maanteitse linja-autolla.
Mutta ei luulisi nykyaikana olevan niin vaikeaa rajan ylittämisen kuin se näyttää olevan Venäjän suuntaan, eikä siellä suuressa maassa ilmeisesti välitetä asiantilasta mitään. Heille lienee saman tekevää, käykö siellä turisteja vai ei, kun aina vaan lisävaikeutetaan maahanpääsyä.
Ensiksi meillä oli tiedossa, että matkaa varten tarvitaan viisumi, jota varten jokaiselta on saatava passikopio. Kun sen saimme hankituksi, kävi ilmi, että jokaiselta vaaditaan myös erillinen passikuva. Seuraavaksi tuli tietoon, että jokaisen on allekirjoitettava viisumianomuskaavake. Eikä se vielä riittänyt, vaan kaikilla tulee olla viisumianomuksen mukana myös kopio voimassaolevasta matkavakuutuksesta. Lisäksi viisumihakemukset tulisi olla konsulaatissa monta viikkoa ennen matkaan lähtöä.
Näin vaikka matkapuuhassa olemme olleet mielestämme hyvissä ajoissa, aika kuitenkin on käymässä vähiin, kun nyt lisäksi on Helatorstai eli rikkonainen viikko ja postin kulku hidasta, sillä matkatoimisto Nevatours ja konsulaatti sijaitsevat Turussa. Matka on suunniteltu 28.5. - 1.6. väliseksi ajaksi. Nyt huomenna saamme tarvittavat paperit lähtemään, mutta perillä ne ovat maanantaina. Keskiviikkona saimme vasta tarkat lisätiedot vaatimuksista, joten silloin ei vielä papereita saanut valmiiksi kaikkien l18 lähtijän osalta.
Sen verran menneen Neuvostoliiton aikana olen Inkerin kirkossa vieraillut eri ryhmien kanssa, että aina saa varautua joihinkin yllätyksiin ja matka on näin ollen suurta seikkailua. Nyt Venäjän aikana ainakin paperisota on tullut entistä tarkemmaksi. Mitä sitten onkaan itse matkalla. Toivottavasti kuitenkin pääsemme lähtemään!
Mutta ei luulisi nykyaikana olevan niin vaikeaa rajan ylittämisen kuin se näyttää olevan Venäjän suuntaan, eikä siellä suuressa maassa ilmeisesti välitetä asiantilasta mitään. Heille lienee saman tekevää, käykö siellä turisteja vai ei, kun aina vaan lisävaikeutetaan maahanpääsyä.
Ensiksi meillä oli tiedossa, että matkaa varten tarvitaan viisumi, jota varten jokaiselta on saatava passikopio. Kun sen saimme hankituksi, kävi ilmi, että jokaiselta vaaditaan myös erillinen passikuva. Seuraavaksi tuli tietoon, että jokaisen on allekirjoitettava viisumianomuskaavake. Eikä se vielä riittänyt, vaan kaikilla tulee olla viisumianomuksen mukana myös kopio voimassaolevasta matkavakuutuksesta. Lisäksi viisumihakemukset tulisi olla konsulaatissa monta viikkoa ennen matkaan lähtöä.
Näin vaikka matkapuuhassa olemme olleet mielestämme hyvissä ajoissa, aika kuitenkin on käymässä vähiin, kun nyt lisäksi on Helatorstai eli rikkonainen viikko ja postin kulku hidasta, sillä matkatoimisto Nevatours ja konsulaatti sijaitsevat Turussa. Matka on suunniteltu 28.5. - 1.6. väliseksi ajaksi. Nyt huomenna saamme tarvittavat paperit lähtemään, mutta perillä ne ovat maanantaina. Keskiviikkona saimme vasta tarkat lisätiedot vaatimuksista, joten silloin ei vielä papereita saanut valmiiksi kaikkien l18 lähtijän osalta.
Sen verran menneen Neuvostoliiton aikana olen Inkerin kirkossa vieraillut eri ryhmien kanssa, että aina saa varautua joihinkin yllätyksiin ja matka on näin ollen suurta seikkailua. Nyt Venäjän aikana ainakin paperisota on tullut entistä tarkemmaksi. Mitä sitten onkaan itse matkalla. Toivottavasti kuitenkin pääsemme lähtemään!
keskiviikko 12. toukokuuta 2010
Lämpöä ja kodin tuntua
Tänään lopultakin tuli tulokset Länsi-Suomen Osuuspankin edustajiston vaalista, joka päättyi 3.5. Vaalitulos oli hyvä meillä Kankaanpään alueella, josta valitaan neljä edustajaa 60-päiseen edustajistoon. Kahden keskustapuoluelaisen ja yhden kokoomuslaisen jälkeen neljäntenä meni läpi PerusSuomalainen, joten ihmeellisen paljon kannatusta löytyy myös osuuspankin jäsenistöstä. Myös Porista meni PerusSuomalainen Jari Jalonen läpi, hänkin on kaupunginvaltuutettu.
Vaalit oli jaettu alueittain ja Kankaanpäässä oli vilkkain äänestysinnostus 41,9%, kun keskimääräinen aktiivisuus oli 35%. Kankaanpäässä annettiin yhteensä 1.757 ääntä, josta PerusSuomalaisten kolme muskettisoturi keräsi yhteensä 299. Alueen suurimman henkilökohtaisen äänimäärän sai allekirjoittanut 213. Myös eläinlääkäri Lea Jaakkola sain yli kaksisataa ääntä. Meidän PerusSuomalaisista varaedustajaksi tuli Erkki Lilja 64 äänellä. Yli sata ääntä sai kuusi ehdokasta ja kaksi siis yli 200 ääntä.
Hyvästä kannatuksesta pitää olla syvästi kiitollinen ja näin aukeaa uusi näköalapaikka, en koskaan ole ollut pankkielimissä, mutta nyt sitten olen, kun Kankaanpään pankinjohtaja pyysi ehdokkaaksi. Varmasti meidän mukanaolo myös osaltaan lisäsi vaali-innokkuutta. Kokouksia ei taida olla kuin yksi vuosittain, kun kirjeitse ilmoitettiin, että uudelle edustajistolle järjestetään ylimääräinen kokous syksyllä.
Tänään torilla sain monia onnitteluja äänestäneiltä, moni oli jo edellistorilla ilmoittanut äänestäneensä. Näin he olivat iloisia, että ääni oli vaikuttanut. Tällainen henkilökohtainen yhteydenpito lämmittää ja tuo mieleen varsinkin entisen SMP:n puoluekokoukset, joissa kansanedustajana sain olla mukana. Siellä oli ihan käsin kosketeltavissa se sydämellinen yhteishenki, kun me maan hiljaiset ja usein jopa alistetut olimme saaneet oman 17-henkisen eduskuntaryhmän ja olimme tulleen vähän niinkuin virallisestikin huomioiduiksi. Ja niin meidät smp-läiset tunnettiin ihmisiksi muustakin kuin vain jalanjäljistä lumihangessa.
Nyt on ilmassa taas samaa tuntua, ihmiset ovat toiverikkaita ja odottavat hyvää tulosta ensi huhtikuun eduskuntavaaleista. Varmasti elokuun puolivälin puoluekokouksessa Porissa on taas vanhaa hyvää smp-läishenkeä, kun jälleen me niin monesti halveksitut ja syrjäänsysätyt PerusSuomalaiset olemme saamassa tuuulta purjeisiin ja eduskuntavaalinäkymät ovat lupaavat, kun linjamme monissa kansaa koskettavissa asioissa on todettu läheiseksi ja kansaa puolustavaksi. Niinpä tämänpäiväisen Apu-lehden poliittinen toimittaja Yrjö Rautio pelkää PerusSuomalaisten nousevan hallitsemattomasti ja sanoo Timo Soininkin pelkäävän puolueen voittavan liikaa. Niinpä Rautio kuuluttaakin työttämälle, joka on menettänyt elämän tarkoituksen, ryhtymistä PerusSuomalaisten ehdokkaaksi, sillä kun Uudellamaalla ei ole enää 60.000 äänen Sauli Niinistöä, niin Timo voi päästä samaan äänimäärään ja siinä imussa menee läpi pienemmälläkin kannatuksella.
Vaalit oli jaettu alueittain ja Kankaanpäässä oli vilkkain äänestysinnostus 41,9%, kun keskimääräinen aktiivisuus oli 35%. Kankaanpäässä annettiin yhteensä 1.757 ääntä, josta PerusSuomalaisten kolme muskettisoturi keräsi yhteensä 299. Alueen suurimman henkilökohtaisen äänimäärän sai allekirjoittanut 213. Myös eläinlääkäri Lea Jaakkola sain yli kaksisataa ääntä. Meidän PerusSuomalaisista varaedustajaksi tuli Erkki Lilja 64 äänellä. Yli sata ääntä sai kuusi ehdokasta ja kaksi siis yli 200 ääntä.
Hyvästä kannatuksesta pitää olla syvästi kiitollinen ja näin aukeaa uusi näköalapaikka, en koskaan ole ollut pankkielimissä, mutta nyt sitten olen, kun Kankaanpään pankinjohtaja pyysi ehdokkaaksi. Varmasti meidän mukanaolo myös osaltaan lisäsi vaali-innokkuutta. Kokouksia ei taida olla kuin yksi vuosittain, kun kirjeitse ilmoitettiin, että uudelle edustajistolle järjestetään ylimääräinen kokous syksyllä.
Tänään torilla sain monia onnitteluja äänestäneiltä, moni oli jo edellistorilla ilmoittanut äänestäneensä. Näin he olivat iloisia, että ääni oli vaikuttanut. Tällainen henkilökohtainen yhteydenpito lämmittää ja tuo mieleen varsinkin entisen SMP:n puoluekokoukset, joissa kansanedustajana sain olla mukana. Siellä oli ihan käsin kosketeltavissa se sydämellinen yhteishenki, kun me maan hiljaiset ja usein jopa alistetut olimme saaneet oman 17-henkisen eduskuntaryhmän ja olimme tulleen vähän niinkuin virallisestikin huomioiduiksi. Ja niin meidät smp-läiset tunnettiin ihmisiksi muustakin kuin vain jalanjäljistä lumihangessa.
Nyt on ilmassa taas samaa tuntua, ihmiset ovat toiverikkaita ja odottavat hyvää tulosta ensi huhtikuun eduskuntavaaleista. Varmasti elokuun puolivälin puoluekokouksessa Porissa on taas vanhaa hyvää smp-läishenkeä, kun jälleen me niin monesti halveksitut ja syrjäänsysätyt PerusSuomalaiset olemme saamassa tuuulta purjeisiin ja eduskuntavaalinäkymät ovat lupaavat, kun linjamme monissa kansaa koskettavissa asioissa on todettu läheiseksi ja kansaa puolustavaksi. Niinpä tämänpäiväisen Apu-lehden poliittinen toimittaja Yrjö Rautio pelkää PerusSuomalaisten nousevan hallitsemattomasti ja sanoo Timo Soininkin pelkäävän puolueen voittavan liikaa. Niinpä Rautio kuuluttaakin työttämälle, joka on menettänyt elämän tarkoituksen, ryhtymistä PerusSuomalaisten ehdokkaaksi, sillä kun Uudellamaalla ei ole enää 60.000 äänen Sauli Niinistöä, niin Timo voi päästä samaan äänimäärään ja siinä imussa menee läpi pienemmälläkin kannatuksella.
tiistai 11. toukokuuta 2010
Eduskunta paljon haltijana
EU-aikana puhutaan paljon Suomen eduskunnan tarpeettomuudesta. Monet ehdottavat edustajien luvun puolittamista perustellen asioiden vähyyttä tai sitä, että ryhmäthän toimivat yleensä siten kuin johtajat määräävät. Koko itsenäisyytemme ajan edustajien määrä on ollut sama ja se on hyväksy havaittu heti perustuslakia säädettäessä ja myös koko eduskunnan toiminnan ajan. Säilyyhän 200 edustajan voimin edustuksellisuus niin alueellisesti kuin myös puoluekirjoin moninaisuuden kautta.
Eikä ne eduskunnan päätettävänä olevat asiat ole vähentyneet eivätkä myöskään käyneet tyhjänaikaisiksi. Onhan siellä nytkin käsiteltävä jo huomenna päätettävänä oleva Kreikan lainapaketti eli 1,6 miljardia Suomen osalta. Koko oppositio jopa demaritkin on vastaan, ja sekos harmittaa Vanhasta ja Kataista.
Lähetekeskustelussa oli hallituksen esitys kahdesta ydinvoimalasta, joka mennee läpi, muttei pelkästään läpihuutojuttuna, vaikka 40 kepulaista onkin asettunut kannattamaan kahta voimalaa. Hallituksesta ilmeisesti loput keput ja tietysti vihreät ovat vastaa. Oppositiossa enemmistö PerusSuomalaisista ja vasemmistoliitosta vastustavat, kuinka lienee demarien laita.
Emmehän todellakaan tarvitse tällaista määrää energiaa semminkään, kun puunjalostusteollisuus koko ajan siirtää tuotantoaan ulkomaille. Ja onhan uusiutuvien kotimaisten energialähteiden hyödyntämisestä myös hallituksen esitys ja se, jos mikä työlistää ja ennen kaikkea laajaa maaseutua ja tuottaa tietysti myös energiaa.
Ja sitten on käsittelyyn tulossa myös EU:n valtiovarainministerien sunnuntaina päättämän 750 miljardin vakuusrahaston Suomen osuuden 8,14 miljardin hyväksyminen tai hylkääminen, joka on myös päätettävä eduskunnassa.
Näin eduskunta päättää siis edelleen merkittävistä kaikkia meitä koskevista asioista!
Eikä ne eduskunnan päätettävänä olevat asiat ole vähentyneet eivätkä myöskään käyneet tyhjänaikaisiksi. Onhan siellä nytkin käsiteltävä jo huomenna päätettävänä oleva Kreikan lainapaketti eli 1,6 miljardia Suomen osalta. Koko oppositio jopa demaritkin on vastaan, ja sekos harmittaa Vanhasta ja Kataista.
Lähetekeskustelussa oli hallituksen esitys kahdesta ydinvoimalasta, joka mennee läpi, muttei pelkästään läpihuutojuttuna, vaikka 40 kepulaista onkin asettunut kannattamaan kahta voimalaa. Hallituksesta ilmeisesti loput keput ja tietysti vihreät ovat vastaa. Oppositiossa enemmistö PerusSuomalaisista ja vasemmistoliitosta vastustavat, kuinka lienee demarien laita.
Emmehän todellakaan tarvitse tällaista määrää energiaa semminkään, kun puunjalostusteollisuus koko ajan siirtää tuotantoaan ulkomaille. Ja onhan uusiutuvien kotimaisten energialähteiden hyödyntämisestä myös hallituksen esitys ja se, jos mikä työlistää ja ennen kaikkea laajaa maaseutua ja tuottaa tietysti myös energiaa.
Ja sitten on käsittelyyn tulossa myös EU:n valtiovarainministerien sunnuntaina päättämän 750 miljardin vakuusrahaston Suomen osuuden 8,14 miljardin hyväksyminen tai hylkääminen, joka on myös päätettävä eduskunnassa.
Näin eduskunta päättää siis edelleen merkittävistä kaikkia meitä koskevista asioista!
maanantai 10. toukokuuta 2010
Hienoa Timo Soini
Kirjoitin tänään Uuden Suomen blogisivustolleni allaolevan kirjoituksen Timo Soinin kirjoitettua EU:valtiovarainministerien päätöksestä 750 miljardin tukirahaston perustamisesta. Timon otsake on kuvaava "Ylistystä laulaa herrat maan" antaen EU-herrojen kuulla kunniansa.
Sain 21 kommenttia, joista muutamaan vastasin myös allaolevasti.
Anssin pajasta
Jälleen yksi Blogit.uusisuomi.fi -sivusto
Hienoa Timo Soini
10.5.2010 11.43 Anssi Joutsenlahti PS Yleinen
Timo Soini puhuu jälleen täyttä asiaa tämänpäiväisessä blogissaan EU:n rahastuksesta ja Kreikan pelastamisesta. Kannattaa lukea kovimmankin EU-uskoisen.
Olemme saaneet myös Timon tänne Uuden Suomen blogistiksi, joka avartaa keskustelua ja tuo PerusSuomalaisten näkemykset kaikkien tietoisuuteen. On myös ymmärrettävää, ettei hänen blogejaan voi kommentoida, jo muutenkin hän hukkuu sähköposteihin, puheluihin, vierailupyyntöihin ja puolueen ja EU:n moninaisiin asioihin. Kuntoakin pitäisi hoitaa, jotta tulevan vaalikamppanjan läpivieti sujuisi kunnialla
21 kommenttia
Anssi Joutsenlahti PS kommentoi:
10.5.2010 12.10
Timo toteaa sanatarkasti, että Suomen osuus on 8,14 miljardia. Ja se pitää paikkansa.
Mitä tulee Timon blogin kommentoimattomuuteen, hänen resulssinsa eli apuvoimansa ovat täysin mitättömät verrattuna ministereihin Stubb ja Vanhanen. Puoluetukikin vain 5 kansanedustajalla ei anna mahdollisuuksia suurpuolueiden avustajamääriin.
Anssi Joutsenlahti PS kommentoi:
10.5.2010 12.28
11 Hyvä Jiri
Ota huomioon, että Timo on myös meppi ja häntä revitään joka taholle ehkä enemmän kuin ketään muuta suomalaista politiikkoa juuri tällä hetkellä.Kaikki haluaisivat antaa kommenttinsa ja neuvonsa Timolle ja kertoa hänelle asioitaan ja saada vaikkapa käymään omalla paikkakunnallaan.
Muuten, me Kankaanpäässä olemme tässä onnnistuneet, toripäivänä 29.7. hän vierailee torstaisella kesätorillamme, joka ilman Timoakin on väkeä pullollaan koko kesäajan joka torstai.
Sain 21 kommenttia, joista muutamaan vastasin myös allaolevasti.
Anssin pajasta
Jälleen yksi Blogit.uusisuomi.fi -sivusto
Hienoa Timo Soini
10.5.2010 11.43 Anssi Joutsenlahti PS Yleinen
Timo Soini puhuu jälleen täyttä asiaa tämänpäiväisessä blogissaan EU:n rahastuksesta ja Kreikan pelastamisesta. Kannattaa lukea kovimmankin EU-uskoisen.
Olemme saaneet myös Timon tänne Uuden Suomen blogistiksi, joka avartaa keskustelua ja tuo PerusSuomalaisten näkemykset kaikkien tietoisuuteen. On myös ymmärrettävää, ettei hänen blogejaan voi kommentoida, jo muutenkin hän hukkuu sähköposteihin, puheluihin, vierailupyyntöihin ja puolueen ja EU:n moninaisiin asioihin. Kuntoakin pitäisi hoitaa, jotta tulevan vaalikamppanjan läpivieti sujuisi kunnialla
21 kommenttia
Anssi Joutsenlahti PS kommentoi:
10.5.2010 12.10
Timo toteaa sanatarkasti, että Suomen osuus on 8,14 miljardia. Ja se pitää paikkansa.
Mitä tulee Timon blogin kommentoimattomuuteen, hänen resulssinsa eli apuvoimansa ovat täysin mitättömät verrattuna ministereihin Stubb ja Vanhanen. Puoluetukikin vain 5 kansanedustajalla ei anna mahdollisuuksia suurpuolueiden avustajamääriin.
Anssi Joutsenlahti PS kommentoi:
10.5.2010 12.28
11 Hyvä Jiri
Ota huomioon, että Timo on myös meppi ja häntä revitään joka taholle ehkä enemmän kuin ketään muuta suomalaista politiikkoa juuri tällä hetkellä.Kaikki haluaisivat antaa kommenttinsa ja neuvonsa Timolle ja kertoa hänelle asioitaan ja saada vaikkapa käymään omalla paikkakunnallaan.
Muuten, me Kankaanpäässä olemme tässä onnnistuneet, toripäivänä 29.7. hän vierailee torstaisella kesätorillamme, joka ilman Timoakin on väkeä pullollaan koko kesäajan joka torstai.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Eurooppa-päivä
Meidän kadulla ei turhan takia liputeta, mutta tänään hulmusivat siniristiliput lähes jokaisessa lippusalossa. Liput eivät suinkaan liehuneet Eurooppa-päivän takia, onhan tänään myös äitienpäivä. Äitien kunniaksi kannattaakin nostaa liput salkoon. Äidit ovat sen ansainneet.
Jos olisi ollut pelkästään Eurooppa-päivä, tuskin kukaan olisi liputtanut. Siitä on hyvänä esimerkkinä ruotsalaisuuden päivä, kadullamme ei yksikään lippu nouse salkoon. Me olemme suomalaisia, emme niinkään tunne itseämme eurooppalaisiksi. Siksi myös tämänhetkisen Kreikan kriisitilanteen laukaisemiseksi EU:n valtiovarainministerien sopima 750 miljardin vakauttamisrahavaranto tuntuu käsittämättömältä. Suomen osuus siitä on 8,14 miljardia.
EU:sta on aina puhuttu itsenäisten valtioiden liittona, tämä nyt tehty ratkaisu ajaa EU:ta aimo askeleen kohden liittovaltiota ilman, että missään kansallisvaltioiden parlamenteissa asiaa olisi käsitelty, eipä edes EU:n omassa parlamentissa Brysselissä. Emmekö enää elä demokraattisissa oloissa, vaan otammeko mallia Venäjästä, jossa kansalta ei mitään kysytä, vaan hallitsijat ovat aina tehneet oman tahtonsa mukaan.
Näin taisi Eurooppa-päivä olla kaikkea muuta kuin ilon päivä. Olivatko nyt liikkeellä kansanvallan haudankaivajat. PerusSuomalaiset eivät ainakaan hyväksy tätä kehitystä!
Jos olisi ollut pelkästään Eurooppa-päivä, tuskin kukaan olisi liputtanut. Siitä on hyvänä esimerkkinä ruotsalaisuuden päivä, kadullamme ei yksikään lippu nouse salkoon. Me olemme suomalaisia, emme niinkään tunne itseämme eurooppalaisiksi. Siksi myös tämänhetkisen Kreikan kriisitilanteen laukaisemiseksi EU:n valtiovarainministerien sopima 750 miljardin vakauttamisrahavaranto tuntuu käsittämättömältä. Suomen osuus siitä on 8,14 miljardia.
EU:sta on aina puhuttu itsenäisten valtioiden liittona, tämä nyt tehty ratkaisu ajaa EU:ta aimo askeleen kohden liittovaltiota ilman, että missään kansallisvaltioiden parlamenteissa asiaa olisi käsitelty, eipä edes EU:n omassa parlamentissa Brysselissä. Emmekö enää elä demokraattisissa oloissa, vaan otammeko mallia Venäjästä, jossa kansalta ei mitään kysytä, vaan hallitsijat ovat aina tehneet oman tahtonsa mukaan.
Näin taisi Eurooppa-päivä olla kaikkea muuta kuin ilon päivä. Olivatko nyt liikkeellä kansanvallan haudankaivajat. PerusSuomalaiset eivät ainakaan hyväksy tätä kehitystä!
lauantai 8. toukokuuta 2010
Miksi lisää ydinjätettä sadoiksituhansiksi vuosiksi
Olen mielettömän iloinen sanoi kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen hallituksen päätöksestä kahdesta ydinvoimalasta. Asia onkin täysin mieletön. Ihmetellä pitää varsinkin asian esitelleen minsterin Mauri Pekkarisen entisen ydinvoiman vastustajan kantaa, mutta kepuhan on aina asioissa puolesta ja vastaan.
On näet täysin moraalitonta ja vastuutonta edistää kuolemanvaarallisen ydinvoiman käyttöä. Koska ihmisjärki ei hallitse tätä enrgiamuotoa, on aina otettava huomioon myös mahdollinen atomikatastrofi teknisen virheen, inhimillisen erehdyksen tai tahallisen tuhoamistarkoituksen aikaansaamana.
Ja sitten se sadoiksituhansiksi vuosiksi jäävä säteilevä ydinjäte, jolle nyt jo vuodesta 2004 lähtien on louhittu loppusijoituspaikkaa Eurajoen Olkiluodon peruskallioon, jonne jätettä voidaan ruveta varastoimaan 2020-luvulta lähtien. Siihen asti se saa hehkua välivarastoissa Loviisassa ja Olkiluodossa. Syyttä ei Helsingin Sanomissa kysytä, millainen varoitus ymmärretään vaikkapa vuonna 100 000 tämän jätteen sijaintipaikasta.
Tämän ydinjätten käsittelylaitosten prosessi kuvaa mutkikkuudessaan koko radioaktiivisen aineen vaarallisuutta. Ensinnäkin radioaktiivinen myrkkkyilma tihkuu läpi yhä uusista raoista joutuen kosketuksiin hiusten (ne on peitettävä), silmien (jotka on peitettävä suojalaseilla) tai henkitystiehyeiden kanssa (jotka on suojattava suun edessä pidettävällä suodattimella).
Mutta sitten se prosessi:
1. polttoainesauvat kuljetetaan varastoitaviksi radioaktiivisuuden poistamiseksi vesialtaisiin.
2.sauvoista poistetaan suojavaipat kauko-ohjattujen tarttumien avulla.
3.sisältö paloitellaan suurilla saksilla.
4.erittäin radioaktiiviset palaset liuotetaan kemiallisesti kiehuvassa salpietarihapossa.
5.rikastettu uraani, plutonium ja muut aineet erotetaan kemiallisesti useina teknisinä vaiheina.
6.valmistetaan plutoniumoksidia.
7.uraani väkevöidään.
8.jätteet jälleenkäsitellään.
9.nestemäiset ja kiinteät jätteet saatetaan varastoitaviksi.
10.jätteet haudataan eri paikkoihin niiden radioaktiivisuuden mukaan.
11.matalaradioaktiiviset nestemäiset jätteet päästetään mereen.
Kaiken kaikkiaan atomivoimateollisuuden todellisuus ei todellakaan ole lainkaan se teknologinen paratiisi, jota sen puoltajat uskottelevat suurelle yleisölle, vaan pikemminkin teknologinen helvetti, jossa juuri mikään ei suju niin kuin pitäisi. Eivät koneet eivätkä ihmiset kykene toimimaan niin täydellisesti kuin teknokraatit edellyttävät, vaikkapa ei nyt oltaisikaan humalassa eikä Tsernobylissa. Eihän esim. Olkiluoto kolmostakaan näytetä saatavan valmiiksi monen vuoden viivytyksenkään jälkeen.
Tällaisenko perinnön olemme valmiit antamaan tuhansille jälkipolville. Eikö pikemminkin energian rajattomalle kasvulle ole laitettava rajoja ja suuntauduttava muihin energiaratkaisuihin.
On näet täysin moraalitonta ja vastuutonta edistää kuolemanvaarallisen ydinvoiman käyttöä. Koska ihmisjärki ei hallitse tätä enrgiamuotoa, on aina otettava huomioon myös mahdollinen atomikatastrofi teknisen virheen, inhimillisen erehdyksen tai tahallisen tuhoamistarkoituksen aikaansaamana.
Ja sitten se sadoiksituhansiksi vuosiksi jäävä säteilevä ydinjäte, jolle nyt jo vuodesta 2004 lähtien on louhittu loppusijoituspaikkaa Eurajoen Olkiluodon peruskallioon, jonne jätettä voidaan ruveta varastoimaan 2020-luvulta lähtien. Siihen asti se saa hehkua välivarastoissa Loviisassa ja Olkiluodossa. Syyttä ei Helsingin Sanomissa kysytä, millainen varoitus ymmärretään vaikkapa vuonna 100 000 tämän jätteen sijaintipaikasta.
Tämän ydinjätten käsittelylaitosten prosessi kuvaa mutkikkuudessaan koko radioaktiivisen aineen vaarallisuutta. Ensinnäkin radioaktiivinen myrkkkyilma tihkuu läpi yhä uusista raoista joutuen kosketuksiin hiusten (ne on peitettävä), silmien (jotka on peitettävä suojalaseilla) tai henkitystiehyeiden kanssa (jotka on suojattava suun edessä pidettävällä suodattimella).
Mutta sitten se prosessi:
1. polttoainesauvat kuljetetaan varastoitaviksi radioaktiivisuuden poistamiseksi vesialtaisiin.
2.sauvoista poistetaan suojavaipat kauko-ohjattujen tarttumien avulla.
3.sisältö paloitellaan suurilla saksilla.
4.erittäin radioaktiiviset palaset liuotetaan kemiallisesti kiehuvassa salpietarihapossa.
5.rikastettu uraani, plutonium ja muut aineet erotetaan kemiallisesti useina teknisinä vaiheina.
6.valmistetaan plutoniumoksidia.
7.uraani väkevöidään.
8.jätteet jälleenkäsitellään.
9.nestemäiset ja kiinteät jätteet saatetaan varastoitaviksi.
10.jätteet haudataan eri paikkoihin niiden radioaktiivisuuden mukaan.
11.matalaradioaktiiviset nestemäiset jätteet päästetään mereen.
Kaiken kaikkiaan atomivoimateollisuuden todellisuus ei todellakaan ole lainkaan se teknologinen paratiisi, jota sen puoltajat uskottelevat suurelle yleisölle, vaan pikemminkin teknologinen helvetti, jossa juuri mikään ei suju niin kuin pitäisi. Eivät koneet eivätkä ihmiset kykene toimimaan niin täydellisesti kuin teknokraatit edellyttävät, vaikkapa ei nyt oltaisikaan humalassa eikä Tsernobylissa. Eihän esim. Olkiluoto kolmostakaan näytetä saatavan valmiiksi monen vuoden viivytyksenkään jälkeen.
Tällaisenko perinnön olemme valmiit antamaan tuhansille jälkipolville. Eikö pikemminkin energian rajattomalle kasvulle ole laitettava rajoja ja suuntauduttava muihin energiaratkaisuihin.
Sataa Soinin laariin
Kevätsateidenkin aika on koittanut. Sanotaan, että kaikki mikä sataa ennen juhannusta sataa laariin. Olisiko tämä vanhan kansan viisaus sovellettavissa poliittiseen tilanteeseemme otsikon mukaisesti, että kaikki, mitä poliittisella kentällämme tapahtuu, näyttää satavan suoraan Timo Soinin ja niin ollen myös PerusSuomalaisten laariin. Siitäkin huolimatta, että osalle kansaa on saatu uskoteltua, että Timon meneminen EU:hun oli hänelle ja puolueelle takapakkia. Sekin on täysin päinvastoin, nyt Timo on solminut kansainväliset suhteet ja näkee sisältäpäin kokien EU:n mädännäisyyden.
Koko maahanmuuttokeskustelu valtapuolueidenkin tulemisena PerusSuomalaisten linjoille arvostelemaan liian avointa ja tulijoiden liian ruhtinaallista vastaanottoa vieläpä koko EU:n parhaimmin talouseduin kasvattaa vain PeusSuomalaisten kannatusta. Tyhmenpikin sen huomaa, että kriittinen linjamme on ainoa kestävä estämään niitä ongelmia, mitä löysä maahanmuuttajien vastaanotto on aiheuttanut jo monissa Euroopan maissa. Ja kriittisyys on kaikkea muuta kuin rasismia, sen jo kaikki joutuvat myöntämään.
Sitten tämä puolue- ja vaalirahastus. Jälleen on lehidssä useampiakin otsakkeita, miten rahoitusjupakoissa on nyt edetty poliisikuulusteluihin ja on täysi syy olettaa ja myös vaatia, että syntyy oikeusjuttuja ja niiden seurauksena tuomioita niin Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen Nova Groupin lahjuksien käsittetyistä vaalikassavustuksista kuin myös Nuorisosäätiön myöntämistä avustuksista esimerkiksi säätiön puheenjohtajina toimineille Matti Vanhaselle ja Antti Kaikkoselle. On sitä tietysti kokoomuksenkin joukoissa Tiuraa ja myös vanhaa konkaria Ikea myöten lahjojen tahi lahjusten saajia, onhan Nova Goupin rahastamia hallituksessakin peräti yksitoista. Ja PerusSuomalaisissa ei ole ketään mitää hämärää tukea saanutta, eipä onneksi kukaan ole edes tarjonnutkaan!
Tässä yhteydessä on jälleen kerran ihmeteltävä yleensäkin, miten puolueen kepun tehtäväkuvaan voi kuulua yleishyödyllisen nuorten asuntotuotannon tekeminen ja täysin yhteiskunnan tuen varassa, kun samanaikaisesti valtioneuvoston päätöksellä RAY:ltä on kielletty avustusten antaminen kunnille vanhusten palvelukotien rakentamiseksi, vaikka niistä on huutava puute. Asiaa perustellaan, ettei avustuksia voida myöntää, jottei kilpailutilanne vääristy yksityisen sektorin kanssa. Millä rahoilla nyt kunnat saavat palveluasuntoloita, onko koko alue siirretty kylmästi voittoa tavoittelevien yksityisten käsiin, jotka vielä kaiken lisäksi ketjuuntuvat ja omistus jopa kansainvälistyy. Uskon että tässäkin on saatavissa muutos PerusSuomalaisten noustua hallitusrintamaan kansalaisia puolustamaan, ei yksityistä pääomaa näin karkeati tarvitse puolustaa.
Näin siis joka puolelta sataa sinne Soinin laariin. Tuntuukin, että onko Veikko Vennamon oppipojasta kasvamassa opettajaansa osaavampi, olihan Veikon aikana SMP:lä parhaimmillaan 18 kansanedustajaa, nyt veikkaan vuoden päästä vaalien jälkeen PerusSuomalaisten kaksinumeroisen eduskuntaryhmän luvun alkavan numerolla 2.
Koko maahanmuuttokeskustelu valtapuolueidenkin tulemisena PerusSuomalaisten linjoille arvostelemaan liian avointa ja tulijoiden liian ruhtinaallista vastaanottoa vieläpä koko EU:n parhaimmin talouseduin kasvattaa vain PeusSuomalaisten kannatusta. Tyhmenpikin sen huomaa, että kriittinen linjamme on ainoa kestävä estämään niitä ongelmia, mitä löysä maahanmuuttajien vastaanotto on aiheuttanut jo monissa Euroopan maissa. Ja kriittisyys on kaikkea muuta kuin rasismia, sen jo kaikki joutuvat myöntämään.
Sitten tämä puolue- ja vaalirahastus. Jälleen on lehidssä useampiakin otsakkeita, miten rahoitusjupakoissa on nyt edetty poliisikuulusteluihin ja on täysi syy olettaa ja myös vaatia, että syntyy oikeusjuttuja ja niiden seurauksena tuomioita niin Arto Merisalon ja Tapani Yli-Saunamäen Nova Groupin lahjuksien käsittetyistä vaalikassavustuksista kuin myös Nuorisosäätiön myöntämistä avustuksista esimerkiksi säätiön puheenjohtajina toimineille Matti Vanhaselle ja Antti Kaikkoselle. On sitä tietysti kokoomuksenkin joukoissa Tiuraa ja myös vanhaa konkaria Ikea myöten lahjojen tahi lahjusten saajia, onhan Nova Goupin rahastamia hallituksessakin peräti yksitoista. Ja PerusSuomalaisissa ei ole ketään mitää hämärää tukea saanutta, eipä onneksi kukaan ole edes tarjonnutkaan!
Tässä yhteydessä on jälleen kerran ihmeteltävä yleensäkin, miten puolueen kepun tehtäväkuvaan voi kuulua yleishyödyllisen nuorten asuntotuotannon tekeminen ja täysin yhteiskunnan tuen varassa, kun samanaikaisesti valtioneuvoston päätöksellä RAY:ltä on kielletty avustusten antaminen kunnille vanhusten palvelukotien rakentamiseksi, vaikka niistä on huutava puute. Asiaa perustellaan, ettei avustuksia voida myöntää, jottei kilpailutilanne vääristy yksityisen sektorin kanssa. Millä rahoilla nyt kunnat saavat palveluasuntoloita, onko koko alue siirretty kylmästi voittoa tavoittelevien yksityisten käsiin, jotka vielä kaiken lisäksi ketjuuntuvat ja omistus jopa kansainvälistyy. Uskon että tässäkin on saatavissa muutos PerusSuomalaisten noustua hallitusrintamaan kansalaisia puolustamaan, ei yksityistä pääomaa näin karkeati tarvitse puolustaa.
Näin siis joka puolelta sataa sinne Soinin laariin. Tuntuukin, että onko Veikko Vennamon oppipojasta kasvamassa opettajaansa osaavampi, olihan Veikon aikana SMP:lä parhaimmillaan 18 kansanedustajaa, nyt veikkaan vuoden päästä vaalien jälkeen PerusSuomalaisten kaksinumeroisen eduskuntaryhmän luvun alkavan numerolla 2.
perjantai 7. toukokuuta 2010
Miten ehtii ja jaksaa kaikkeen
Vanhan kuuluisan Hamletin kysymyksen ollako vai eikö olla voisi näin kesän korvilla pukea muotoon ehtiäkö vai eikö ehtiä kaikille kesän retkille ja matkoille. Näin siitä huolimatta, etten enää kesäkuun alusta ole vakityössä, työssä ollessa ei voisi ajatellakaan kaikkia edessä olevia matkoja.
Mitä siis olisi edessä. Toukokuun 14. perjantaipäivä tarjoaisi Noormarkun lähetysystävien matkan lähetyssihteerimme Ritva Mustajärven kotiseudulle Saloon. Illalla olisi välttämätöntä olla Vammalassa Israelin Ystävien Satakunnan piirin kokouksessa, jonne Salon matkalta ei ehdi.
Veikko Vennamon elämäntyön kunnioittamiseksi paljastetaan Lapinlahdella Vennamon elämäntyön karjalaisten asuttamisen muistomerkki 22.5. Sulo Ylikoski lapsuuden kaveri Kauhajoelta järjestään tilaisuuteen kaksipäiväisen matkan, jonne tänään hänet nähdessäni toripäivillä ilmottauduin.
Inkerin kirkon seurakuntiin Karjalassa teemme Noormarkun seurakunnasta neljän yöpymisen retken 28.5. - 1.6. Käymme Petroskoissa, Kontupohjassa, Sodderissa ja Tsalnassa. Yövymme rajanpinnassa Ruskealan kirkolla mennen tullen ja varmaan ehdimme kiertoajelulle Sortavalaan.
Heti 2. kesäkuuta on sitten sotainvalidien Satakunnan piirin kesäjuhla Luvian Laitakarissa. Ja jatkoa seuraa taas seuraavana päivänä 3.-4.6. valtuustoseminaarilla Viking Amorellalla Turku-Tukholma-Turku.
Veteraanikansanedustajat eli entiset kansanedustajat kokoustavat tänä alkukesänä Torniossa 9.6. ja hallituksen jäsenenä läsnäolo tietysti suotavaa. Sihteerimme Markus Aaltonen on järjestänyt matkan Tverin Karjalaan 18.-22.8. ja se sattuu sikäli sopivasti, ettei silloin olisi muuta kuin lupaus tuurata Siikaisten kirkkoherraa, joten ajankohta on melko sopiva. Edellisviikonloppuna näet on lauantaina 30. Helsingin City-Marathon ja 30.osallistumiskerta ja samoin Porissa PerusSuomalaisten puolueneuvosto, johon pääsen mukaan sunnuntaina pitämään hartauden, kun maraton vie lauantaipäivän.
Suomen Lähetysseuran Lähetysjuhlat on Varkaudessa 11.-13. kesäkuuta ja sinne teemme retken Noormarkusta ja Poristakin, onhan Pori seuraavan kesän lähetysjuhlapaikkakunta.
Heti seuraavalla viikolla 14. päivä Kankaanpään Sotaveteraanit tekevät tutustumisretken Sastamalaan ja varsinkin uusittuun Pyhän Olavin kirkkoon. 15. päivä on veteraanien seutukunnnallinen kirkkopäivä Huittisissa, jossa olen ehtoollisavustajana. Kesäkuussa tuurailen lisäksi parina viikonloppuna mm. juhannuksena Jämijärven kirkkoherra Osmo Tahvanaista.
Jokakesäiset kesän huippuhetket eli Herättäjäjuhlat ovat nyt Kiuruvedellä 9.-11.heinäkuuta. Seuraavana viikonloppuna on puolestaan Herännäisjuhlat Luvialla. Timo Soinin vierailu Kankaanpäässä niin torilla kuin seurakunnan tilaisuudessa on torstaina 29.7. ja 31.7. Lavialla.
Elokuussa ovat vuorossa ensin 9.-13. Sotainvalidien ja 16.-20. sotaveteraanien leirit Hakoniemessa. Ruotsi-Suomi-maaottelun päätöspäivään Helsingissä tehdään Kankaanpään Urheilijoiden toimesta matka 28.8. Tässä siis jotain kesän ohjelmasta, helpotuksesta saa huokaista, kun kesä on ohi, mutta tuskun helpottaa silti, lähestyväthän eduskuntavaalit koko ajan.
Mitä siis olisi edessä. Toukokuun 14. perjantaipäivä tarjoaisi Noormarkun lähetysystävien matkan lähetyssihteerimme Ritva Mustajärven kotiseudulle Saloon. Illalla olisi välttämätöntä olla Vammalassa Israelin Ystävien Satakunnan piirin kokouksessa, jonne Salon matkalta ei ehdi.
Veikko Vennamon elämäntyön kunnioittamiseksi paljastetaan Lapinlahdella Vennamon elämäntyön karjalaisten asuttamisen muistomerkki 22.5. Sulo Ylikoski lapsuuden kaveri Kauhajoelta järjestään tilaisuuteen kaksipäiväisen matkan, jonne tänään hänet nähdessäni toripäivillä ilmottauduin.
Inkerin kirkon seurakuntiin Karjalassa teemme Noormarkun seurakunnasta neljän yöpymisen retken 28.5. - 1.6. Käymme Petroskoissa, Kontupohjassa, Sodderissa ja Tsalnassa. Yövymme rajanpinnassa Ruskealan kirkolla mennen tullen ja varmaan ehdimme kiertoajelulle Sortavalaan.
Heti 2. kesäkuuta on sitten sotainvalidien Satakunnan piirin kesäjuhla Luvian Laitakarissa. Ja jatkoa seuraa taas seuraavana päivänä 3.-4.6. valtuustoseminaarilla Viking Amorellalla Turku-Tukholma-Turku.
Veteraanikansanedustajat eli entiset kansanedustajat kokoustavat tänä alkukesänä Torniossa 9.6. ja hallituksen jäsenenä läsnäolo tietysti suotavaa. Sihteerimme Markus Aaltonen on järjestänyt matkan Tverin Karjalaan 18.-22.8. ja se sattuu sikäli sopivasti, ettei silloin olisi muuta kuin lupaus tuurata Siikaisten kirkkoherraa, joten ajankohta on melko sopiva. Edellisviikonloppuna näet on lauantaina 30. Helsingin City-Marathon ja 30.osallistumiskerta ja samoin Porissa PerusSuomalaisten puolueneuvosto, johon pääsen mukaan sunnuntaina pitämään hartauden, kun maraton vie lauantaipäivän.
Suomen Lähetysseuran Lähetysjuhlat on Varkaudessa 11.-13. kesäkuuta ja sinne teemme retken Noormarkusta ja Poristakin, onhan Pori seuraavan kesän lähetysjuhlapaikkakunta.
Heti seuraavalla viikolla 14. päivä Kankaanpään Sotaveteraanit tekevät tutustumisretken Sastamalaan ja varsinkin uusittuun Pyhän Olavin kirkkoon. 15. päivä on veteraanien seutukunnnallinen kirkkopäivä Huittisissa, jossa olen ehtoollisavustajana. Kesäkuussa tuurailen lisäksi parina viikonloppuna mm. juhannuksena Jämijärven kirkkoherra Osmo Tahvanaista.
Jokakesäiset kesän huippuhetket eli Herättäjäjuhlat ovat nyt Kiuruvedellä 9.-11.heinäkuuta. Seuraavana viikonloppuna on puolestaan Herännäisjuhlat Luvialla. Timo Soinin vierailu Kankaanpäässä niin torilla kuin seurakunnan tilaisuudessa on torstaina 29.7. ja 31.7. Lavialla.
Elokuussa ovat vuorossa ensin 9.-13. Sotainvalidien ja 16.-20. sotaveteraanien leirit Hakoniemessa. Ruotsi-Suomi-maaottelun päätöspäivään Helsingissä tehdään Kankaanpään Urheilijoiden toimesta matka 28.8. Tässä siis jotain kesän ohjelmasta, helpotuksesta saa huokaista, kun kesä on ohi, mutta tuskun helpottaa silti, lähestyväthän eduskuntavaalit koko ajan.
keskiviikko 5. toukokuuta 2010
Retriitti
Olin kolmipäiväisellä retriitillä, joskin jätin viimeisen eli huomisen pois. Vaikka olen lomalla ja sen jälkeen Noormarkun vuoden kestänyt pesti on lopussa, niin tehtäviä pakkaa riittämiin. Niinpä huomenna torstaina ollaan aamupäivä torilla, puoliltapäivin on sotainvalidien kokous. Sen jälkeen käyn Jämijärvellä Esteri Uusitalon 95-vuotispäivillä. Samalla Jämijärvellä on toimituskeskustelu siellä olevan siunauksen johdosta. Myös aurakeppejä täytyisi poistaa ja tievarsiroskien kerääminen aloitettiin tiistaina Tuomas Palomäen kanssa ja sitäkin hommaa olisi jatkettava, viimeistään lauantaina. Niin, ja perjantaina on hautaus ja Vatajankosken Sähkön kokous.
Reriitissä toisena vetäjänä oli Hiljaisuuden Ystävien toiminnanjohtajan tehtävästä juuri eläkkeelle jäänyt Mikko Peura, jonka vaimo Välly eli Raija Välimäki on meitä Kankaanpään 50-60-lukujen seurakuntanuoria. Raija myös opiskeli teologian maisteriksi ja on uskonnonopettajan tehtävästä eläkkeellä. Toinen vetäjä retriitissä oli Pirjo Tiira, Hannes Tiiran vaimo, Hanneshan on näkövammainen pappi, joka politikoi Porissa ja tekee joka päivä Satakunnan Kansaan kiperiä kysymyksiä.
Retriitissä ei puhuta sanaakaan. Puhetta on vain hartauksissa, joita päivän mittaan on viisi. Niissäkin puhuu vain esilaulaja, joka lukee tekstejä ja on liturgina, seurakunta tosin vastaa ja saa myös veisata virsiä. Viriskirjan takaosassa on päivän rukoushetkien kaavat, laudes (aaamurukous), iltarukous (vesper) ja rukoushetki päivän päättyessä (komletorio). Muuten tosiaan ollaan täysin äänettömästi, tosin ruokailuhetkissä soi Bachia ja muuta klassista. Puhelinkin tulee olla kiinni, mulle tämäkin oli hankalaa, kun koko ajan odotan ilmottautumisia kuun lopussa tehtävälle Petroskoin-Kontupohjan-Sodderin retkelle.
Retriitin pitopaikka oli paras mahdollinen eli Porin Reposaaren Junnila aavan meren rannalla.
Niinpä kävin kivikkoista rantaa pitkin molempiin suuntiin, niin saaren kärkeen päin Reposaaren hautausmaalle asti, jossa on äidinisän vanhempien hauta ja Bruno-isoisän veljen Hugon pojan pienen Hannun erillinen hauta, jotka ovat seurakunnan hoidossa. Toinen suunta on sitten Tahkoluotoon päin, jonne pääsee leirintäalueelle asti. Ranta on todella kivikkoista, Takaranta on kuuluisa ja esim. taiteilijoiden mielellään kuvaama. Alueelle on myös entistetty sodan aikainen rannikkopuolustusalue tykkitiloineen ja tähystystorneineen. Näinpä molemmilla suunnilla käärmeenkin, joista toiselta otin hengen.
Luonto, hiljaisuus ja kaikessa rauhassa oleminen ja tietysti hartaushetket ovat retriitin antimia. Itse olin joukkomme ainoa ensikertalainen. Vähän olen aina vierastanut näitä rukoushetkiä, pidän niitä vähän teennäisinä, paremminkin olen tottunut: kun rukoilette, mene kammioosi ja sulje ovesi. Mutta tietysti kaikkeen oppii ja rukoushetkeäkin voinee viettää hengessä ja totuudessa, kun sen sisäistää. Uskon kuitenkin, että tavallisen ihmisen on vaikeampi sellaiseen tottua. Kun oppisi edes Jeesuksen rukouksen: Jeesus Kristus, ole minulle syntiselle armollinen!
Reriitissä toisena vetäjänä oli Hiljaisuuden Ystävien toiminnanjohtajan tehtävästä juuri eläkkeelle jäänyt Mikko Peura, jonka vaimo Välly eli Raija Välimäki on meitä Kankaanpään 50-60-lukujen seurakuntanuoria. Raija myös opiskeli teologian maisteriksi ja on uskonnonopettajan tehtävästä eläkkeellä. Toinen vetäjä retriitissä oli Pirjo Tiira, Hannes Tiiran vaimo, Hanneshan on näkövammainen pappi, joka politikoi Porissa ja tekee joka päivä Satakunnan Kansaan kiperiä kysymyksiä.
Retriitissä ei puhuta sanaakaan. Puhetta on vain hartauksissa, joita päivän mittaan on viisi. Niissäkin puhuu vain esilaulaja, joka lukee tekstejä ja on liturgina, seurakunta tosin vastaa ja saa myös veisata virsiä. Viriskirjan takaosassa on päivän rukoushetkien kaavat, laudes (aaamurukous), iltarukous (vesper) ja rukoushetki päivän päättyessä (komletorio). Muuten tosiaan ollaan täysin äänettömästi, tosin ruokailuhetkissä soi Bachia ja muuta klassista. Puhelinkin tulee olla kiinni, mulle tämäkin oli hankalaa, kun koko ajan odotan ilmottautumisia kuun lopussa tehtävälle Petroskoin-Kontupohjan-Sodderin retkelle.
Retriitin pitopaikka oli paras mahdollinen eli Porin Reposaaren Junnila aavan meren rannalla.
Niinpä kävin kivikkoista rantaa pitkin molempiin suuntiin, niin saaren kärkeen päin Reposaaren hautausmaalle asti, jossa on äidinisän vanhempien hauta ja Bruno-isoisän veljen Hugon pojan pienen Hannun erillinen hauta, jotka ovat seurakunnan hoidossa. Toinen suunta on sitten Tahkoluotoon päin, jonne pääsee leirintäalueelle asti. Ranta on todella kivikkoista, Takaranta on kuuluisa ja esim. taiteilijoiden mielellään kuvaama. Alueelle on myös entistetty sodan aikainen rannikkopuolustusalue tykkitiloineen ja tähystystorneineen. Näinpä molemmilla suunnilla käärmeenkin, joista toiselta otin hengen.
Luonto, hiljaisuus ja kaikessa rauhassa oleminen ja tietysti hartaushetket ovat retriitin antimia. Itse olin joukkomme ainoa ensikertalainen. Vähän olen aina vierastanut näitä rukoushetkiä, pidän niitä vähän teennäisinä, paremminkin olen tottunut: kun rukoilette, mene kammioosi ja sulje ovesi. Mutta tietysti kaikkeen oppii ja rukoushetkeäkin voinee viettää hengessä ja totuudessa, kun sen sisäistää. Uskon kuitenkin, että tavallisen ihmisen on vaikeampi sellaiseen tottua. Kun oppisi edes Jeesuksen rukouksen: Jeesus Kristus, ole minulle syntiselle armollinen!
maanantai 3. toukokuuta 2010
Vaikeaa hallinnon tarkastelua
Kankaanpään kaupunginhallitus on harventanut kokouksiaan, ennen kokoustettiin joka toinen viikko, nyt vain joka kolmas ja taitaapi tämäkin riittää. Ainakin hyvin alkavana kesäkautena.
Kunnissa olemme melko ratkaisemattomien vaikeuksien keskellä. Kun jo nyt budjettien tasapainottaminen on melko mahdotonta, ennustetaan juuri tänään kuntien menojen kasvavan vuoteen 2018 mennessä yli kaksinkertaiseksi eli 33,6 miljardista yli 70 miljardiin.
Siksi kullanarvoisia olisivat säästötoimet, joita voidaan tehdä vain henkilökuntamenoissa, joista valtaosa kuluista kertyy. Yli puolet menoista nielee sosiaali- ja terveyssektori, joka ikääntymisen johdosta on se valtavasti kasvava ala.
Tänään pohdimme kaupunkimme henkilörakennetta teknisen ja ympäristökeskusten osalta yksinkertaisesti siksi, että kummankin keskuksen johtajat ovat jäämässä eläkkeelle iän täyttyessä vuoden kahden aikana eli Erkki Liimu ja Maija Anttila. Kun olemme sunnittelemassa todennäköisesti alkuvaiheessa neljän kunnan Kankaanpään, Parkanon , Jämijärven ja tänään myönteisen päätöksen tehneen Honkajoen kanssa kuntaliitoksesta, niin liikkuvia osia on enemmän kuin kylliksi. Kankaanpäässä tosin on eniten korkeampaa teknistä henkilökuntaa, mutta hyvä olisi jo nyt huomioida mahdollisen uuden kunnan tarpeita. Ei varmaan yhteistyökunnatkaan katsoisi hyvällä, jos me Kankaanpäässä tässä tilanteessa teemme uusia organisaatioratakaisuja ja täytämme uusia virkoja.
Ja kaikessa tulisi pitää mielessä, että varaa ei olisi mihinkään uuteen ja eläköitymisen myötä olisi mahdollisuus pehmeään henkilöstön vähennykseen. Niinpä suurta yksimiielisyyttä vallinneen vanhan palauttamisesta eli Teknisen ja ympäristökeskusten palauttamisesta yhteen.
Kunnissa olemme melko ratkaisemattomien vaikeuksien keskellä. Kun jo nyt budjettien tasapainottaminen on melko mahdotonta, ennustetaan juuri tänään kuntien menojen kasvavan vuoteen 2018 mennessä yli kaksinkertaiseksi eli 33,6 miljardista yli 70 miljardiin.
Siksi kullanarvoisia olisivat säästötoimet, joita voidaan tehdä vain henkilökuntamenoissa, joista valtaosa kuluista kertyy. Yli puolet menoista nielee sosiaali- ja terveyssektori, joka ikääntymisen johdosta on se valtavasti kasvava ala.
Tänään pohdimme kaupunkimme henkilörakennetta teknisen ja ympäristökeskusten osalta yksinkertaisesti siksi, että kummankin keskuksen johtajat ovat jäämässä eläkkeelle iän täyttyessä vuoden kahden aikana eli Erkki Liimu ja Maija Anttila. Kun olemme sunnittelemassa todennäköisesti alkuvaiheessa neljän kunnan Kankaanpään, Parkanon , Jämijärven ja tänään myönteisen päätöksen tehneen Honkajoen kanssa kuntaliitoksesta, niin liikkuvia osia on enemmän kuin kylliksi. Kankaanpäässä tosin on eniten korkeampaa teknistä henkilökuntaa, mutta hyvä olisi jo nyt huomioida mahdollisen uuden kunnan tarpeita. Ei varmaan yhteistyökunnatkaan katsoisi hyvällä, jos me Kankaanpäässä tässä tilanteessa teemme uusia organisaatioratakaisuja ja täytämme uusia virkoja.
Ja kaikessa tulisi pitää mielessä, että varaa ei olisi mihinkään uuteen ja eläköitymisen myötä olisi mahdollisuus pehmeään henkilöstön vähennykseen. Niinpä suurta yksimiielisyyttä vallinneen vanhan palauttamisesta eli Teknisen ja ympäristökeskusten palauttamisesta yhteen.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Herrat vaan nauraa
Harvoin näkee niin hyväntuulisia herrasmiehiä kun TV:n uutissa EU:n valtiovarainministerit päätettyään Kreikan tueksi myönnettävistä lainoista, Suomen osalta nyt 1,7 miljardia ja summa nousee, kun kaikki EU-maat eivät pysty lainoja maksamaan. Esim. Portugali joutuu maksamaan omista lainoistaan korkoa 15%, miten se voisi antaa lainaa Kreikalle 5 % korolla.
On täysin syyntakeetonta myötää Suomesta velkarahalla nostettavaa lainaa, jonka takaisinsaanti on täysin epävarmaa, luultavammin täysin mahdotonta, samoin Vanhasen kehuskelema lainan koroilla tienaaminen on täyttä utopiaa.
Timo Soinin kannanotot todetaan jälleen kerran ainoiksi oikeiksi, kun hän ei hyväksy moista lainaa lainkaan. Päinvastoin hän vaatii Kreikkaa ulos EU:n rahaliitosta siksi ajaksi kunnes se saa asiansa kuntoon. Kreikan drakhma on palautettava ja devalvoitava 30 prosentilla. Jos sitten lainanantoon mennään, pitää myös saada vakuuksia. Timo ehdottaa osaa Rhodoksesta, saisimme näin oman edteläisen lomaparatiisin. Joku kommentoida ehdottikin tämän johdosta Timoa Rhodoksen kenraalikuvernööriksi, mutta eipä meillä taida olla siihen varaa, tarvitsemme häntä kipeästi Suomessa tuomassa järkeä maamme asioiden hoitoon.
Joku toteaa päivän ykkösuutisen johdosta, että Timo Soini puhuu ainoana politiikoistamme järkeä kuten aikanaan Veikko Vennamokin, mutta asiaan kuuluu vastustaa häntä niin kuin tehtiin Vennamollekin. Kuitenkin nyt myönnetään Veikko Vennamon viisaus. Jopa Urpo Leppästäkin kehutaan ja sanotaan hänen olleen täysin toista maata kuin esim. nykyinen työministeri. Onko kukaan kuullut hänen tehneen mitään 300.000 työttömän vähentämiseksi.
Taitaapa tulla itku pitkästä ilosta viimeistään kun Kreikan lainojen takaisinmaksu olisi ajankohtaista.
On täysin syyntakeetonta myötää Suomesta velkarahalla nostettavaa lainaa, jonka takaisinsaanti on täysin epävarmaa, luultavammin täysin mahdotonta, samoin Vanhasen kehuskelema lainan koroilla tienaaminen on täyttä utopiaa.
Timo Soinin kannanotot todetaan jälleen kerran ainoiksi oikeiksi, kun hän ei hyväksy moista lainaa lainkaan. Päinvastoin hän vaatii Kreikkaa ulos EU:n rahaliitosta siksi ajaksi kunnes se saa asiansa kuntoon. Kreikan drakhma on palautettava ja devalvoitava 30 prosentilla. Jos sitten lainanantoon mennään, pitää myös saada vakuuksia. Timo ehdottaa osaa Rhodoksesta, saisimme näin oman edteläisen lomaparatiisin. Joku kommentoida ehdottikin tämän johdosta Timoa Rhodoksen kenraalikuvernööriksi, mutta eipä meillä taida olla siihen varaa, tarvitsemme häntä kipeästi Suomessa tuomassa järkeä maamme asioiden hoitoon.
Joku toteaa päivän ykkösuutisen johdosta, että Timo Soini puhuu ainoana politiikoistamme järkeä kuten aikanaan Veikko Vennamokin, mutta asiaan kuuluu vastustaa häntä niin kuin tehtiin Vennamollekin. Kuitenkin nyt myönnetään Veikko Vennamon viisaus. Jopa Urpo Leppästäkin kehutaan ja sanotaan hänen olleen täysin toista maata kuin esim. nykyinen työministeri. Onko kukaan kuullut hänen tehneen mitään 300.000 työttömän vähentämiseksi.
Taitaapa tulla itku pitkästä ilosta viimeistään kun Kreikan lainojen takaisinmaksu olisi ajankohtaista.
lauantai 1. toukokuuta 2010
Näkemistä riittää Unkarin maalla
Itse Budapestissa matkallamme oli vaikka millä mitalla näkemistä. Isäntäseurakuntamme sijantipaikka Rakoskerezsturissa on yksi kolmesta pääkaupungin läheisestä keskuksesta, jotka vasta 1950 liitettiin Budapestiin kaupungin suuruuden korostamiseksi silloisen kommunistivallan pönkittämiseksi. Se oli aluksi kesäasuntoyhdyskunta. Muut Budapestiin liitetyt olivat työntekijäasuntojen Rakosliget ja vanhin Rakoscsaba. Näiden historiaan saimme tutustua taiteilija Renee Erdosin v.1927 valmistuneessa talossa, jossa on nykyään historiallinen museo ja taidemuseo. Saimme olla siellä seurakunnan vieraana jumalanpalveluksen ja kirkon lähellä nautitun ruokailun jälkeen päiväkahveilla ja seurata yllätysnumeroa eli kuuden nuoren esittämiä unkarilaisia kansantansseja, yksi tanssijoista oli kirkkoherra Evan poika.
Saimme matkalla tutustua toiseenkin peräti linnamaiseen taloon arkkitehti Jenö Boryn vaimolleen ja heidän rakkautensa kunniaksi pystyttämään erikoiseen monikerroksiseen rakennukseen, jossa on torneja ja mitä erikoisimpia rakenteita. Joka paikassa kaikki seinät ovat täynnä arvokkaita tauluja ja veistoksia. Tämäkin talo on pystytetty 1920-luvulla v.1923.
Yksi mieliinpainuvimmista matkamme elämyksistä ja kohteista oli mahtavassa taiteiden palatsissa Bela Bartokin kansallisessa konserttihallissa pidetty Pannonian (=Unkarin) filharmonisen orkesterin 200-vuotisjuhlakonsertti, joka kaiken lisäksi oli tehty kuin meitä suomalaisia varten, vaikka olimme vain pieni vähemmistö suuren salin täyttäneen yleisön joukossa. Orkesterin johtaja Boganyi Tibor on näet toiminut orkesterin johtajana niin Turussa kuin Savonlinnassakin ja hänellä on suomalainen vaimo. Hienossa konsertissa oli Mendelssohnin viulukonserton sooloviulustina todella virtuoosamainen soittaja Barnabas Kelemen, jolle osoitetuista suosionosoituksista ei tahtonut tulla loppua. Ohjelmassa oli myös R.Straussin Intermezzo opus 72 ja ennen kaikkea kaksi Sibeliuksen sävellystä 3 sinfonian opus 52 sekä Lemmikäisen sarjasta opus 22. Kaiken kruunasi ylimääräisenä kappaleena Sibeliuksen Valse riste. Poistuttaessa pimeässä illassa oli myös elämys seurata taiteiden palatsin yövalaistusta, jossa värit vaihtuivat vuoron perään.
Islannin tuhkapilvien takia olimme loppuun asti jännityksessä, pääsemmekö matkaan. Vielä torstainan olivat lentokentät suljettuja, mutta määräaikanamme perjantaiaamuna koneet lensivät. Budapestiin on suora lento Finnairin koneilla. Ja täysiä olivat koneet mennen tullen. On siis yhteyksiä maittemme välillä, vaikka varmasti olisi varaa turismin lisäämisessäkin, näkemistä ja kokemista Unkarissa sukulaiskansamme parissa riittää. Jotenkin tuntuu, että yhteyksiä maittemme välillä voisi olla nykyistäkin enemmän.
Saimme matkalla tutustua toiseenkin peräti linnamaiseen taloon arkkitehti Jenö Boryn vaimolleen ja heidän rakkautensa kunniaksi pystyttämään erikoiseen monikerroksiseen rakennukseen, jossa on torneja ja mitä erikoisimpia rakenteita. Joka paikassa kaikki seinät ovat täynnä arvokkaita tauluja ja veistoksia. Tämäkin talo on pystytetty 1920-luvulla v.1923.
Yksi mieliinpainuvimmista matkamme elämyksistä ja kohteista oli mahtavassa taiteiden palatsissa Bela Bartokin kansallisessa konserttihallissa pidetty Pannonian (=Unkarin) filharmonisen orkesterin 200-vuotisjuhlakonsertti, joka kaiken lisäksi oli tehty kuin meitä suomalaisia varten, vaikka olimme vain pieni vähemmistö suuren salin täyttäneen yleisön joukossa. Orkesterin johtaja Boganyi Tibor on näet toiminut orkesterin johtajana niin Turussa kuin Savonlinnassakin ja hänellä on suomalainen vaimo. Hienossa konsertissa oli Mendelssohnin viulukonserton sooloviulustina todella virtuoosamainen soittaja Barnabas Kelemen, jolle osoitetuista suosionosoituksista ei tahtonut tulla loppua. Ohjelmassa oli myös R.Straussin Intermezzo opus 72 ja ennen kaikkea kaksi Sibeliuksen sävellystä 3 sinfonian opus 52 sekä Lemmikäisen sarjasta opus 22. Kaiken kruunasi ylimääräisenä kappaleena Sibeliuksen Valse riste. Poistuttaessa pimeässä illassa oli myös elämys seurata taiteiden palatsin yövalaistusta, jossa värit vaihtuivat vuoron perään.
Islannin tuhkapilvien takia olimme loppuun asti jännityksessä, pääsemmekö matkaan. Vielä torstainan olivat lentokentät suljettuja, mutta määräaikanamme perjantaiaamuna koneet lensivät. Budapestiin on suora lento Finnairin koneilla. Ja täysiä olivat koneet mennen tullen. On siis yhteyksiä maittemme välillä, vaikka varmasti olisi varaa turismin lisäämisessäkin, näkemistä ja kokemista Unkarissa sukulaiskansamme parissa riittää. Jotenkin tuntuu, että yhteyksiä maittemme välillä voisi olla nykyistäkin enemmän.