Niinisalon Tykistöprikaatin tulevaisuudesta puhutaan mitä puhutaan, mutta jälleen tänään sen tulevaisuuteen katsottiin valoisasti, kun paraatikentällä suoritettiin komentajavaihdos onnellisten tähtien merkeissä.
Onnistuneesti siinäkin mielessä, että vaikka paikalta lähteen uusiin entistä suurempiin haasteisiin oma poika syntyperäinen kankaanpääläinen, niin tilalle saadaan neljä vuotiaana Kankaanpäähän muuttanut ja näin myös lapsuutensa ja nuoruutensa ja varusmiespalveluksensa Niinisalossa suorittanut uusi komentaja. Ja kankaanpääläisten komentajien sarjassa hän on peräti jo kolmas, ja kolmas kertahan toden sanoo, eversti Olavi Rajalan aloitettua tämän hienon kankaanpääläiskomentajien sarjan.
Juhlallisin menoin vaihtoparaatein ja ohimarssein tapahtui tämä komentajan vahdinvaihto. Eversti Markku Myllykangas luovutti Tykistöprikaatin komentajajuuden everstiluutnantti Pertti Lahtiselle, jonka everstiylennys puolustusvoimien nykyisen käytännön mukaisesti on puolustusvoimien lippujuhlan päivänä kesäkuun 4. päivänä.
Kolmen vuoden aikana on Markku Myllykangas suorittanut merkittävän panoksen paitsi varuskunnan johtamisessa myös turhien epäluulojen hälventäjänä siviiliväestön keskuudessa pitäen varsinkin Pohjankankaan itälaitaan lämpimiä suhteita järjestäen ampuma-alueen reuna-alueen asukkaille kuulemis- ja tiedotustilaisuuksia alueen omana poikana syntyperäisenä korvaperäläisenä, jossa jo hänen vanhempiensakin kotitilat ovat ja kotitalo on edelleen käytössä. Itsekin olin mukana Korvaluoman kyläjuhlassa, jossa Markku toimi juhlapuhujana.
Niinpä ei olekaan ihmeteltävää, että Markun lähtöjuhlaan ja uuden komentajan tulojuhlaan oli kokoontunut runsaslukuisasti taustayhteisöjen ja yhteistyökumppanien edustajia ja että Markulle ja hänen vaimolleen onnentoivotuksien ja muistoesineiden kuten viirien tuojian oli pitkä jono kunniavieraina sotiemme vetaraanit vanhimpana 98 vuotias molempien sotien veteraani Vihtori Siivo.
Mutta ei Pertti Lahtisenkaan tarvitse lähteä komentajan vaativaan tehtävään musertavien ennakkovaatimusten paineessa, sillä Markku itse totesi, ettei kenenkään tarvitse asettua toisen saappaisiin, ja itse taisin lohduttaa, että haikeasta lähtötunnelmasta huolimatta entinenkin seurakunnan luottamusmies sanoi poissiirtyvälle kirkkoherralle kiitospuheessaan, että aina on saatu uusi parempi kirkkoherra lähteneen tilalle.
Liitetään tähän varmemmaksi vakuudeksi vielä juuri tänään annettu merkittävä julkilausuma:
Satakunnan ja Pirkanmaan kansanedustajien yhteinen kannanotto Niinisalon Tykistöprikaatin puolesta:
NIINISALON TYKISTÖPRIKAATIN LAKKAUTTAMISELLE EI OLE PERUSTEITA
Pääesikunnan valmisteluesitys puolustusvoimien kokonaisuudistuksesta ontulossa helmikuussa. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan myös Kankaanpään Niinisalossa sijaitsevan tykistöprikaatin lakkauttaminen on ollut harkinnassa.
Niinisalon varuskunnan suurimmat yksiköt ovat tykistöprikaati ja koeampumalaitos. Yksiköiden erityisosaamisen lisäksi varuskunnan merkitystäalleviivaa erinomainen Pohjankankaan ampuma-alue, joka on koko Etelä-Suomen tärkein tykistön ja heittimien harjoitusalue. Niinisalon tykistöprikaatilla on myös tärkeä rooli Länsi-Suomen sotilasläänin valmiusyhtymän kannalta.
Tykistöprikaati kouluttaa vuosittain noin 2500 varusmiestä ja reserviläistä. Varuskunta työllistää suoraan yli 500 henkeä, joista yli300 on tykistöprikaatin henkilökuntaa. Joukko-osaston työllistävä vaikutus on lisäksi välillisesti merkittävä niin Kankaanpäälle kuin lähikunnillekin.
Satakunnan ja Pirkanmaan vaalipiirien kansanedustajat painottavat, ettei Niinisalon tykistöprikaatin lakkauttamiseen ole olemassa sotilaallisia eikä aluepoliittisia perusteita.
Lisätietoja:
Satakunnan kansanedustajien neuvottelukunnan puheenjohtaja Kristiina Salonen, 050 512 0010
Pirkanmaan kansanedustajien neuvottelukunnan puheenjohtaja Martti Mölsä, 0500 822 277
tiistai 31. tammikuuta 2012
maanantai 30. tammikuuta 2012
Neljä kokousta päivässä riittävästi
Melkoinen päivä. Ensin kansanedustajien yhteishaastattelu Porin radiossa, Sotainvalidien piirihallitus, Kankaanpään kaupunginvaltuusto, Kankaanpään seudun Sotainvalidien vuosikokous ja Kankanapään kirkkovaltuusto. Mitä muuta vielä voisi mahtua päivään, jota jotkut kutsuvat lomaksi, kun ollaan vielä tämä viikko poissa eduskunnasta, koska valtiopäiväjärjestyksen mukaan valtiopäivät alkavat aina helmikuun alussa, tänä vuonna heti presidenttivaalipäivän jälkeen maanantaina 6.2. Silloin valitaan puhemiehet taas vuodeksi kerrallaan. Presidentin juhlallisen vakuutuksen anto tapahtuu eduskunnassa vasta maaliskuun eka päivä.
Radiossa puhuttiin tietysti määrärahaleikkausten aiheuttamasta julkisuuteen nostetusta paikallisesta uhasta eli Niinisalon varuskunnan lakkautusmahdollisuudesta. Yksimielisesti tähdennettiin -tietysti- varuskunnan säilymisen ensiarvoista merkitystä niin maanpuolustuksellisesti kuin alueellisestikin. Pirkanmaan kansanedustajien kanssa ollaankin valmisteltu asiasta yhteinen julkilausuma. Myös tuotiin esiin Virkkusen tulossa olevan kuntakartan kuntakenttään aiheuttamia niin hyviä kuin huonojakin puolia. Mielenkiintoisia aikoja totta tosiaan elämme nykyistä niukkuutta jakaessamme.
Sotainvalidien piirihallituksessa ehkä tärkeimpänä asiana hyväksyttiin osastojen anomat ansiomerkit, joiden jakamisella onkin kiire sotainvalidiemme ikääntymisestä johtuen, jotta kaikki jäljellä olevat ehtisivät vielä saada ansaitsemansa parhaan mahdollisen huomionosoituksen. Myös jaettiin kevät- ja kesäkauden toimintakalenteri, joka pitää sisällään totutun rytmityksen mukaiset tapahtumat.
Luulin lukevani Kankaanpään Seudun Reumayhdistyksen esityslistaa kunnes huomasinkin sen olevan vain kokouspaikan ja työjärjetyksen kertovan Kankaanpään Seudun Sotainvalidien kokouksesta. Tavanomaisissa eli sääntömääräisissä kokousasioissa voitiin kaikki johtokunnan erovuoroiset valita uudelleen, koska he jokainen ovat vielä melko hyväkuntoisia. Sen sijaan alusta asti rahastonhoitajana ja pitkään myös sihteerinä toiminut Aino Lilja halusi heikentyneen näkönsä johdosta jäädä pois rahastonhoitajuudesta, mutta laskunmaksatukset hän voisi hoitaa edelleen. Niinpä etsittävänä on nyt kerran vuodessa tehtävät tilit kirjaava kirjanpitäjä.
Kaupunginhallituksessa käsitellään monia rutiiniasioita. Esillä oli kerran vuodessa tapahtuva ei-julkisuuteen tuleva kaupunginjohtajan toimien tarkastelu ja kehityskeskustelu. Kirkkoneuvosto kokoontui kahden kuukauden tauon jälkeen pyynnöstämme muutettuna päivänä keskiviikon sijasta maanantaina ja siksi nyt eka kerralla kaikki vakijäsenet eivät vielä olleet päässeet mukaan aikataulutussyistä. Hakoniemen leirikeskuksen remontti on valmistunut, ja nyt olisikin entistä pontevammin markkinoitava sitä hyvänä kokouspaikkana, koska se oikeastaan on ainoa seurakunnan käytössä oleva moniin eri juhliin ja tavallisiin yleisötilaisuuksiin sopiva tila jopa keittiöpalveluineen. Myös haluttiin saada selvitystä suoritetuista kuntaliitosneuvotteluiden siivittämistä seurakuntaneuvotteluista, joista nyt sitten valmistuttuaan tehdäänkin selkoa myös luottamusmiehille, jotka kuitenkin seurakuntayhtymästäkin päätämme.
Näin monenlaisia asioita ja päätöksiä viedään eteenpäin, niin kunta-, seurakunta- kuin vapaaehtoisen järjestötoiminnan sektoreilla yhteisen hyvinvointimme parhaaksi.
Radiossa puhuttiin tietysti määrärahaleikkausten aiheuttamasta julkisuuteen nostetusta paikallisesta uhasta eli Niinisalon varuskunnan lakkautusmahdollisuudesta. Yksimielisesti tähdennettiin -tietysti- varuskunnan säilymisen ensiarvoista merkitystä niin maanpuolustuksellisesti kuin alueellisestikin. Pirkanmaan kansanedustajien kanssa ollaankin valmisteltu asiasta yhteinen julkilausuma. Myös tuotiin esiin Virkkusen tulossa olevan kuntakartan kuntakenttään aiheuttamia niin hyviä kuin huonojakin puolia. Mielenkiintoisia aikoja totta tosiaan elämme nykyistä niukkuutta jakaessamme.
Sotainvalidien piirihallituksessa ehkä tärkeimpänä asiana hyväksyttiin osastojen anomat ansiomerkit, joiden jakamisella onkin kiire sotainvalidiemme ikääntymisestä johtuen, jotta kaikki jäljellä olevat ehtisivät vielä saada ansaitsemansa parhaan mahdollisen huomionosoituksen. Myös jaettiin kevät- ja kesäkauden toimintakalenteri, joka pitää sisällään totutun rytmityksen mukaiset tapahtumat.
Luulin lukevani Kankaanpään Seudun Reumayhdistyksen esityslistaa kunnes huomasinkin sen olevan vain kokouspaikan ja työjärjetyksen kertovan Kankaanpään Seudun Sotainvalidien kokouksesta. Tavanomaisissa eli sääntömääräisissä kokousasioissa voitiin kaikki johtokunnan erovuoroiset valita uudelleen, koska he jokainen ovat vielä melko hyväkuntoisia. Sen sijaan alusta asti rahastonhoitajana ja pitkään myös sihteerinä toiminut Aino Lilja halusi heikentyneen näkönsä johdosta jäädä pois rahastonhoitajuudesta, mutta laskunmaksatukset hän voisi hoitaa edelleen. Niinpä etsittävänä on nyt kerran vuodessa tehtävät tilit kirjaava kirjanpitäjä.
Kaupunginhallituksessa käsitellään monia rutiiniasioita. Esillä oli kerran vuodessa tapahtuva ei-julkisuuteen tuleva kaupunginjohtajan toimien tarkastelu ja kehityskeskustelu. Kirkkoneuvosto kokoontui kahden kuukauden tauon jälkeen pyynnöstämme muutettuna päivänä keskiviikon sijasta maanantaina ja siksi nyt eka kerralla kaikki vakijäsenet eivät vielä olleet päässeet mukaan aikataulutussyistä. Hakoniemen leirikeskuksen remontti on valmistunut, ja nyt olisikin entistä pontevammin markkinoitava sitä hyvänä kokouspaikkana, koska se oikeastaan on ainoa seurakunnan käytössä oleva moniin eri juhliin ja tavallisiin yleisötilaisuuksiin sopiva tila jopa keittiöpalveluineen. Myös haluttiin saada selvitystä suoritetuista kuntaliitosneuvotteluiden siivittämistä seurakuntaneuvotteluista, joista nyt sitten valmistuttuaan tehdäänkin selkoa myös luottamusmiehille, jotka kuitenkin seurakuntayhtymästäkin päätämme.
Näin monenlaisia asioita ja päätöksiä viedään eteenpäin, niin kunta-, seurakunta- kuin vapaaehtoisen järjestötoiminnan sektoreilla yhteisen hyvinvointimme parhaaksi.
Uusia rintamia
Presidenttivaalin toinen kierros muodostaa uudet rintamat. Vaalilakimme kun nyt kuitenkin on sellainen, että ensimmäiseltä kierrokselta toiselle pääsee kaksi eniten ääniä saanutta, jos kenellekään ei eka kierroksella anneta yli 50% äänistä ja niinhän ei tälläkään kertaa käynyt.
Monen ensireaktio oli, ettei käy lainkaan äänestämässä toisella kerralla, kun ei kannata tokalle kierrokselle päässeiden näkemyksiä ja vielä vähemmän puolueita. Kuitenkin kahdesta on nyt valinta tehtävä, vaikkapa äänestettävä sitä pienempää pahaa. Varsinkin SOinin ja Väyrysen kannattajien mielipide oli jäädä nukkuvien joukkoon, mutta näin ei toivottavasti kuitenkaan käy lopullisesti ja siitä kertoo myös ennakkoäänestyksen edellliskertaa suurempi vilkkaus.
Moni pois pudonneiden kannattajista on myös julkisesti ottanut kantaa jomman kumman jäljellä olevan ehdokkaan puolesta. Niin myös monet itse ehdokkaina olleista kuin puoluejohtajistakin, eivät tosin kaikki. Paavo Väyrynen on ollut hiljaa ja lomailee puolueensa kustantamalla etelänmatkalla. Timo Soini kertoo blogissaan oman ehdokkaansa, jolle kävi tekemässä numeron.
Mutta nyt todella jokaisella kansalaisella on täysi vapaus ja täydellinen oikeus valita kenelle äänensä antaa. Monenlaisia ryhmittymiäkin on syntynyt. Taiteilijat ovat kertoneet kannatuksiaan innokkaasti. Myös monet vasemmistopuolueiden edustajat ovat ryhtyneet tukemaan määrättyä ehdokasta. Näin esim. TV:ssa näytetyssä Imatran ammattiyhdistysjohtajien palaverissa, jossa ei kylläkään kovia työpaikkamenetyksiä kokeneella kaakonkulmalla pohdittu lainkaan sitä, kumman tarjolla olevan ehdokkaan rohdoilla saadaan paremmin pysytettyä työpaikkoja nimenomaan Suomessa, jottei työn tekemiselle ja teettämiselle asetattaisi liian suuria vaatimuksia, joita ei kuitenkaan muissa kilpailijamaissamme noudateta. Ei tarvitse ottaa esiin kuin vientiteollisuuttamme rasittava vihreiden aikaansaama rikkidirektiivi. Luulisi siinä ja muissa samanlaisissa vaatimuksissa olevan ajattelemisen aihetta kaikille työpaikoistamme huolta kantaville.
Vaikka eipä silleen, eihän presidentillä näihin asoihin ole suurtakaan valtaa, hänhän on paremminkin ulkopolitiikan johtaja ja armeijan ylipäällikkö. Puolustusvoimiammekin ollaan karsimassa voimakkaalla kädellä. Kumman ehdokkaista luulisit paremmin kantavan huolta mamme riittävästä puolustuskyvystä, kapteenin vain siviilipalvelusmiehen. Itsenäisyydestämmehän ja itsemääräämisoikeudestammehan on kysymys!
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Hymyilevä Hannes sata vuotta sitten
Suomi tosiaan juostiin maailmankartalle tasan sata vuotta sitten Tukholman olympialaisissa 1912.
Vaikka olympialiike ei ole poliittinen, niin silti kisojen alla käytiin kovaa kamppailua tälläkin rintamalla. Suomi kuului silloin Venäjän suuriruhtinaskuntaan. Venäjän vaatimuksesta Suomi ei saanut avajaisissa kantaa omaa lippuaan ja joukkueen oli marssittava Venäjän perässä saaden kuitenkin kantaa kärjessään Suomen eli Finlandian nimikilpeä. Ero edellä menevään Venäjän joukkueeseen venähti kuitenkin useiksi kymmeniksi metreiksi. Myöskin oli sovittu jonkun suomalaisen päästyä mitaleille, että salkoon on nostettava Venäjän lippu ja se alle Suomen pienoislippu.
Suuressa Olympiakirjassa Martti Jukola kuvaa Suomen jopa Venäjän joukkuetta suurempaa joukkuetta, että tahdottiin lyödä kansainvälisen suurjuhlan avulla voimakas isku vallanpitäjien kasvoille. Kansallisuustaistelu kannusti mieliä enemmän kuin urheiluvoittojen tavoittelu. Mutta tuo taistelun henki viritti jokaisen edustajan sisun kiehumispisteeseen.
Ja tämän voitontahdon suurimpana ilmentymänä oli Hannes Kolehmainen kolminen kultamitaleineen maukkaimpana kuuluisan ranskalaisen Jean Bouinin kukistaminen 5000 metrin kilpailussa maailmanennätystuloksella. Tästä giganttien ottelusta on legendaarinen kuvaus mainitussa Jukolan Olympiakirjassa.
Jean Bouin valmistautui kilpaan täydellisesti luopumalla muista sitä ennen järjestetyistä juoksuista, kun sen sijaan Hannes oli juossut sekä kympin aluerän että kultamitaliin päättyneen loppukilpailun. Viidellä tonnilla juostiin alkumatka hitaasti niin, että 1500 metrin väliaika on hitaampi kuin kympin juoksussa. Bouin lisäsi lopulta vauhtia kierros kierrokselta, mutta Hannes seurasi ja loppukierroksilla ikäänkuin härnätäkseen aina välillä nousi rinnalle. Loppusuora oli sitten totista kamppailua, metri metriltä Hannes hivuttautui lähemmäksi ja lopulta Bouinin rinnalle. 10 metriä ennen maalia ranskalaisen tiimalasi vihdoin täyttyi nähtyään suomalaisen rinnan olevan jo edellään, ja niin hän lysähti, ja Hannes liukui metrin voittoon hymy huulillaan. Katsomon jännitys laukesi stadionin muureja vavahduttaneeseen suosionosoitusten myrskyyn.
Kansallistunnetta nostattavasti Suomi saavutti muutakin menestystä mm. molemman käden keihäänheitossa kolmoisvoiton. Kun lipputankoihin nousi kolme Venäjän lippua eli niin kuin Jukola kuvaa: kolme ryssänlippua voittosaloissa. Yleisö vihelsi vimmatusti ja tulevia voittoja ennakoiden sumusireenin kaltaisia ääniä päästäneet pillit loppuivat kaupoista lähipäivinä. Hanneksen kympin kultamitali oli tullut juuri edellispäivänä.
Näin urheilun avulla Suomi juostiin ja heitettiin maailmankartalle ja saatiin lisäkimmoketta ja koko kansainvälisen yhteisön mielipidetukea itsenäisyyspyrkimyksillemme.
Vaikka olympialiike ei ole poliittinen, niin silti kisojen alla käytiin kovaa kamppailua tälläkin rintamalla. Suomi kuului silloin Venäjän suuriruhtinaskuntaan. Venäjän vaatimuksesta Suomi ei saanut avajaisissa kantaa omaa lippuaan ja joukkueen oli marssittava Venäjän perässä saaden kuitenkin kantaa kärjessään Suomen eli Finlandian nimikilpeä. Ero edellä menevään Venäjän joukkueeseen venähti kuitenkin useiksi kymmeniksi metreiksi. Myöskin oli sovittu jonkun suomalaisen päästyä mitaleille, että salkoon on nostettava Venäjän lippu ja se alle Suomen pienoislippu.
Suuressa Olympiakirjassa Martti Jukola kuvaa Suomen jopa Venäjän joukkuetta suurempaa joukkuetta, että tahdottiin lyödä kansainvälisen suurjuhlan avulla voimakas isku vallanpitäjien kasvoille. Kansallisuustaistelu kannusti mieliä enemmän kuin urheiluvoittojen tavoittelu. Mutta tuo taistelun henki viritti jokaisen edustajan sisun kiehumispisteeseen.
Ja tämän voitontahdon suurimpana ilmentymänä oli Hannes Kolehmainen kolminen kultamitaleineen maukkaimpana kuuluisan ranskalaisen Jean Bouinin kukistaminen 5000 metrin kilpailussa maailmanennätystuloksella. Tästä giganttien ottelusta on legendaarinen kuvaus mainitussa Jukolan Olympiakirjassa.
Jean Bouin valmistautui kilpaan täydellisesti luopumalla muista sitä ennen järjestetyistä juoksuista, kun sen sijaan Hannes oli juossut sekä kympin aluerän että kultamitaliin päättyneen loppukilpailun. Viidellä tonnilla juostiin alkumatka hitaasti niin, että 1500 metrin väliaika on hitaampi kuin kympin juoksussa. Bouin lisäsi lopulta vauhtia kierros kierrokselta, mutta Hannes seurasi ja loppukierroksilla ikäänkuin härnätäkseen aina välillä nousi rinnalle. Loppusuora oli sitten totista kamppailua, metri metriltä Hannes hivuttautui lähemmäksi ja lopulta Bouinin rinnalle. 10 metriä ennen maalia ranskalaisen tiimalasi vihdoin täyttyi nähtyään suomalaisen rinnan olevan jo edellään, ja niin hän lysähti, ja Hannes liukui metrin voittoon hymy huulillaan. Katsomon jännitys laukesi stadionin muureja vavahduttaneeseen suosionosoitusten myrskyyn.
Kansallistunnetta nostattavasti Suomi saavutti muutakin menestystä mm. molemman käden keihäänheitossa kolmoisvoiton. Kun lipputankoihin nousi kolme Venäjän lippua eli niin kuin Jukola kuvaa: kolme ryssänlippua voittosaloissa. Yleisö vihelsi vimmatusti ja tulevia voittoja ennakoiden sumusireenin kaltaisia ääniä päästäneet pillit loppuivat kaupoista lähipäivinä. Hanneksen kympin kultamitali oli tullut juuri edellispäivänä.
Näin urheilun avulla Suomi juostiin ja heitettiin maailmankartalle ja saatiin lisäkimmoketta ja koko kansainvälisen yhteisön mielipidetukea itsenäisyyspyrkimyksillemme.
lauantai 28. tammikuuta 2012
Kutsuttuna Sastamalassa
Sain aika yllättävän kutsun Sastamalaan. Siellä 35 vuotta palvellut, kaikkiaan 42 vuoden ja 8 kuukauden pituisen työuran tehnyt, nyt viimeksi elämänlaatu- ja maaseutujohtajan pestiä vetänyt entinen Äetsän kunnanjohtaja Eero Mäki-Tanila halusi minut eläkkeellelähtönsä juhlaan puhumaan liikunnan merkityksestä hyvinvointiin ja jaksamiseen.
Olemme vanhoja 1960-luvun Satakunnan piirin juoksijoita, hän Rauman Urheilijoissa ja minä Kankaanpään Urheilijoissa. Molemmat jatkamme edelleen liikkumista, maratoonejakin olemme juosseet, Eero käy jopa päivittäin lenkillä. Parhaat muistonsa hänellä on juuri Kankaanpäässä järjestetyistä kilpailuista, piirinmestaruus 4x400 metrillä ja oppikoulujen SM-kisojen mitalisijoitus 1500 metrillä. Myöskin oma Raijansa on lähtöisin Kankaanpäästä.
Tilaisuus oli maaseutuseminaarin nimellä Sastamalan Pukstaavissa, Suomalaisen kirjan museossa, hienosti restauroidussa entisessä apteekkarin talossa. Tampereen ELY:stä oli luennoitsijana yritysasiantuntija Petri Tallila ja maa- ja metsätalousministeriöstä neuvotteleva virkamies Pekka Sandholm. Myös muita kansanedustajia oli paikalla, Mikko Alatalo ja Sastamalan oma poika Arto Satonen.
Eero Mäki-Tanila on saanut toimia historiallisissa tehtävissä, sillä tuskin on toista, joka on ollut kahdessa eri kunnassa ensimmäinen ja ainoa ja samalla siis myös viimeinen kunnanjohtaja. Näin oli ensin Kiikassa 1.1.1977 alkaen, sitten Kiikasta ja Keikyästä muodostetussa Äetsässä 1.1.1981 lähtien kunnes Äetsä yhtyi uuteen perustettuun Sastamalan kaupunkiin 1.1.2009.
Kokemukset tästä monikuntaliitoksesta ovat hyvin myönteisiä. Tosiaan ensin Kiikka ja Keikyä yhtyivät Äetsäksi ja sitten syntyi Sastamala, johon lisäksi kuuluvat Mouhijärvi, Suodenniemi sekä emäkuntana Vammala, johon aiemmin olivat liittyneet Tyrvää ja Karkku. Siis seitsemästä kunnasta on muodostunut 25.000 asukkaan elinvoimainen kaupunki. Kankaanpään seudultakin voitaisiin käydä siellä hyvää opia ammentamassa. Eipä ihme, että siellä on onnistuttu kuntaliittymisissä, kun toimijoina on ollut juuri Eero Mäki-Tanilan kaltaisia henkilöitä, joka siis on ollut tekemässä kolmea kuntaliitosta ja on kaiken lisäksi perustuslakimme erikoisasiantuntija. Liikunnallisia eläkepäiviä ja pitkää ikää Eerolle!
Olemme vanhoja 1960-luvun Satakunnan piirin juoksijoita, hän Rauman Urheilijoissa ja minä Kankaanpään Urheilijoissa. Molemmat jatkamme edelleen liikkumista, maratoonejakin olemme juosseet, Eero käy jopa päivittäin lenkillä. Parhaat muistonsa hänellä on juuri Kankaanpäässä järjestetyistä kilpailuista, piirinmestaruus 4x400 metrillä ja oppikoulujen SM-kisojen mitalisijoitus 1500 metrillä. Myöskin oma Raijansa on lähtöisin Kankaanpäästä.
Tilaisuus oli maaseutuseminaarin nimellä Sastamalan Pukstaavissa, Suomalaisen kirjan museossa, hienosti restauroidussa entisessä apteekkarin talossa. Tampereen ELY:stä oli luennoitsijana yritysasiantuntija Petri Tallila ja maa- ja metsätalousministeriöstä neuvotteleva virkamies Pekka Sandholm. Myös muita kansanedustajia oli paikalla, Mikko Alatalo ja Sastamalan oma poika Arto Satonen.
Eero Mäki-Tanila on saanut toimia historiallisissa tehtävissä, sillä tuskin on toista, joka on ollut kahdessa eri kunnassa ensimmäinen ja ainoa ja samalla siis myös viimeinen kunnanjohtaja. Näin oli ensin Kiikassa 1.1.1977 alkaen, sitten Kiikasta ja Keikyästä muodostetussa Äetsässä 1.1.1981 lähtien kunnes Äetsä yhtyi uuteen perustettuun Sastamalan kaupunkiin 1.1.2009.
Kokemukset tästä monikuntaliitoksesta ovat hyvin myönteisiä. Tosiaan ensin Kiikka ja Keikyä yhtyivät Äetsäksi ja sitten syntyi Sastamala, johon lisäksi kuuluvat Mouhijärvi, Suodenniemi sekä emäkuntana Vammala, johon aiemmin olivat liittyneet Tyrvää ja Karkku. Siis seitsemästä kunnasta on muodostunut 25.000 asukkaan elinvoimainen kaupunki. Kankaanpään seudultakin voitaisiin käydä siellä hyvää opia ammentamassa. Eipä ihme, että siellä on onnistuttu kuntaliittymisissä, kun toimijoina on ollut juuri Eero Mäki-Tanilan kaltaisia henkilöitä, joka siis on ollut tekemässä kolmea kuntaliitosta ja on kaiken lisäksi perustuslakimme erikoisasiantuntija. Liikunnallisia eläkepäiviä ja pitkää ikää Eerolle!
perjantai 27. tammikuuta 2012
Eteenpäin piirissä
Heti presidenttivaalin jälkeen ryhdyimme PerusSuomalaisten Satakunnan piirissä järjestämään piirin toimintaa suuntana syksyn kunnallisvaalit ja niissä sitten päälle täysi rähinä (ei kai vaan ole liian sotainen kielikuva nykyisenä suvaitsevaisuuden aikakautena).
Piiritoimikunnan kokouksessa Porin kaupunginvaltuustosalissa nimettiin toimielimet ja tehtiin muita eteenpäin suuntautuvia päätöksiä. Varapuheenjohtajiksi nimettiin Suomen Kihniön jälkeen toiseksi perussuomalaisimmasta kunnasta Honkajoelta Pauli Saarinen, joka on istunut kunnanvaltuustossa ehkä pitempään kuin kukaan muu perussuomalainen koko maassa, jo kaukaa SMP:n ajoista lähtien, ja on edelleen hyvissä voimissa toimimaan myös piirin tehtävissä. Toisena varapuheenjohtajana on nyt ensimmäistä kertaa varakansanedustaja Laura Huhtasaari.
Piiritoimikunnan työvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtajan Rauman Seppo Torisevan lisäksi molemmat varapuheenjohtajat ja viisi muuta jäsentä: Ilkka Riuttamäki Huittisista, Erkki Lilja Kankaanpäästä, Kimmo Toroska Luvialta, Jarmo T.M. Virtanen Nakkilasta, Reijo Lehto Porista. Lisäksi mukana on piirisihteeri Anita Koivu Raumalta ja tietysti myös me molemmat kansanedustajat.
Uudeksi nettisivujen ylläpitäjäksi tuli Porista Petri Saarelainen ja kirjanpitäjäksi Margit Riuttamäki Huittisista. Kolmas Huittisten Riuttamäeistä Simo puolestaan on toinen varakansanedustaja. Anitan piirisihteerin tehtäviin kuuluu myös hoitaa varsinaisia juoksevia talousasioita, jotka nyt toiminnan laajentuessa tietysti lisääntyvät, pohjakassaakin tuleviin kunnallisvaaleihin on enemmän kuin koskaan puolueemme aikana viiteentoista vuoteen.
Porin pojat ovat etsineet piiritoimiston paikkaa kissojen ja koirien kanssa, ja nyt sellainen on ja vieläpä tilava sellainen löytymässä Satakunnankatu 33-35 toisesta kerroksesta, jonne saadaan myös yleisötilaisuuksia varten kokoustiloja. Näin tämäkin puute on poistumassa, josta Satakunnan Kansakin kirjoitti pressavaalien yhteydessä, ettei täällä oltu liikkeellä tosimielessä, kun ei edes piiritoimistoa ollut vielä hankittu. Nyt siis teemme puoluetyötä vakain mielin ja harkiten!
Piiritoimikunnan kokouksessa Porin kaupunginvaltuustosalissa nimettiin toimielimet ja tehtiin muita eteenpäin suuntautuvia päätöksiä. Varapuheenjohtajiksi nimettiin Suomen Kihniön jälkeen toiseksi perussuomalaisimmasta kunnasta Honkajoelta Pauli Saarinen, joka on istunut kunnanvaltuustossa ehkä pitempään kuin kukaan muu perussuomalainen koko maassa, jo kaukaa SMP:n ajoista lähtien, ja on edelleen hyvissä voimissa toimimaan myös piirin tehtävissä. Toisena varapuheenjohtajana on nyt ensimmäistä kertaa varakansanedustaja Laura Huhtasaari.
Piiritoimikunnan työvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtajan Rauman Seppo Torisevan lisäksi molemmat varapuheenjohtajat ja viisi muuta jäsentä: Ilkka Riuttamäki Huittisista, Erkki Lilja Kankaanpäästä, Kimmo Toroska Luvialta, Jarmo T.M. Virtanen Nakkilasta, Reijo Lehto Porista. Lisäksi mukana on piirisihteeri Anita Koivu Raumalta ja tietysti myös me molemmat kansanedustajat.
Uudeksi nettisivujen ylläpitäjäksi tuli Porista Petri Saarelainen ja kirjanpitäjäksi Margit Riuttamäki Huittisista. Kolmas Huittisten Riuttamäeistä Simo puolestaan on toinen varakansanedustaja. Anitan piirisihteerin tehtäviin kuuluu myös hoitaa varsinaisia juoksevia talousasioita, jotka nyt toiminnan laajentuessa tietysti lisääntyvät, pohjakassaakin tuleviin kunnallisvaaleihin on enemmän kuin koskaan puolueemme aikana viiteentoista vuoteen.
Porin pojat ovat etsineet piiritoimiston paikkaa kissojen ja koirien kanssa, ja nyt sellainen on ja vieläpä tilava sellainen löytymässä Satakunnankatu 33-35 toisesta kerroksesta, jonne saadaan myös yleisötilaisuuksia varten kokoustiloja. Näin tämäkin puute on poistumassa, josta Satakunnan Kansakin kirjoitti pressavaalien yhteydessä, ettei täällä oltu liikkeellä tosimielessä, kun ei edes piiritoimistoa ollut vielä hankittu. Nyt siis teemme puoluetyötä vakain mielin ja harkiten!
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Äänestäminen kansanvaltaa
Huolestuttavan monet - varsinkin pudonneiden ehdokkaiden kannattajista - ovat ensi tyrmistyksissään ilmoittaneet jättävänsä äänestämättä presidentinvaalien toisella kierroksella. Näin ovat puheittensa mukaan tekemässä jopa aktiivipolitiikot. Suurimpana hämmästyksen aiheena ehdokkaana ollut Paavo Lipponenkin on tällaista ilmoitellut, toivottavasti tulee toisiin ajatuksiin.
Äänestäminen kun nyt vaan on meille jokaiselle annettu yhtäläinen kansalaisoikeus ja samalla velvollisuus. Kaikki olemme samalla viivalla, jokaiselle on annettu yksi saman arvoinen ääni, on sitten kysymyksessä itse presidentti tai kuka tahansa Matti Meikäläinen.
Ja jos - ja todella - mitä useampi jättää käyttämättä tätä äänioikeuttansa, niin seuraukset voivat olla ennalta arvaamattomia. Kyllä meillä kuitenkin on mielipide, kumman ehdokkaan tahtoisimme tulevan valituksi, jos emme äänestä, se on kuin antaisimme kannatuksemme sille, jonka emme kuitenkaan haluaisi tulevan presidentiksi.
Ja kauaskantoisemmin. Kaikissa maissa ei ole vapaata äänioikeutta. Mitä harvempi käyttää tätä oikeuttaan, sitä helpommin se voidaan eliminoida. Emmekä suinkaan haluaisi esim. Pohjois-Korean tai muiden diktatuurimaiden tilannetta, jossa voi päästä jopa surman suuhun, jos ei osaa näytellä suurta surua diktaattorin kuoltua.
Meillä länsimaissa suhtaudutaan kyllä kovin huolettomasti tähän luovuttamattomaan oikeuteemme, ja näyttäisi vaali vaalilta äänestysaktiivisuus vain vähenevän. Siksi meidän kaikkien tulisi kannustaa toinen toistamme äänestämään ja jos ei muuta, valitsemaan vaikkapa kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen vähemmän huonon.
Tähän kaikki järkevästi ajattelevat kansalaiset yhtyvät, jopa molemmat jäljelle jääneet presidenttiehdokkaatkin tätä tähdentävät. Ja on Timo Soinikin tätä korostanut uusimmassa blogissaan, jossa myös ilmoittaa äänestäneensä ja mainitsee jopa ehdokkaansa nimenkin.
Äänestäminen kun nyt vaan on meille jokaiselle annettu yhtäläinen kansalaisoikeus ja samalla velvollisuus. Kaikki olemme samalla viivalla, jokaiselle on annettu yksi saman arvoinen ääni, on sitten kysymyksessä itse presidentti tai kuka tahansa Matti Meikäläinen.
Ja jos - ja todella - mitä useampi jättää käyttämättä tätä äänioikeuttansa, niin seuraukset voivat olla ennalta arvaamattomia. Kyllä meillä kuitenkin on mielipide, kumman ehdokkaan tahtoisimme tulevan valituksi, jos emme äänestä, se on kuin antaisimme kannatuksemme sille, jonka emme kuitenkaan haluaisi tulevan presidentiksi.
Ja kauaskantoisemmin. Kaikissa maissa ei ole vapaata äänioikeutta. Mitä harvempi käyttää tätä oikeuttaan, sitä helpommin se voidaan eliminoida. Emmekä suinkaan haluaisi esim. Pohjois-Korean tai muiden diktatuurimaiden tilannetta, jossa voi päästä jopa surman suuhun, jos ei osaa näytellä suurta surua diktaattorin kuoltua.
Meillä länsimaissa suhtaudutaan kyllä kovin huolettomasti tähän luovuttamattomaan oikeuteemme, ja näyttäisi vaali vaalilta äänestysaktiivisuus vain vähenevän. Siksi meidän kaikkien tulisi kannustaa toinen toistamme äänestämään ja jos ei muuta, valitsemaan vaikkapa kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen vähemmän huonon.
Tähän kaikki järkevästi ajattelevat kansalaiset yhtyvät, jopa molemmat jäljelle jääneet presidenttiehdokkaatkin tätä tähdentävät. Ja on Timo Soinikin tätä korostanut uusimmassa blogissaan, jossa myös ilmoittaa äänestäneensä ja mainitsee jopa ehdokkaansa nimenkin.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Kumman joukoissa seisot
Kaikki kynnelle kykenevät mediat ovat luonnollisesti kiinnostuneita kahden jäljelle jääneen presidenttiehdokkaan kannatuksesta. Samoin tietysti molempien tukijoukot, joista molmmistakin on lähestytty nimen antamiseksi kannattajalistalle.
Tänään Iltalehti julkaisi mukamas suurena uutisena perussuomalaisten eduskuntaryhmän kyselytuloksen, jonka mukaan ryhmä olisi hajalla. Samoinhan on pyritty leimaamaan puolueen puheenjohtajaakin määrätyn toisen ehdokkaan äänestäjäksi, josta Timo on jyrkästi irtisanoutunut omassa plokissaan. Olen täysin samalla kannalla, ettei kenellekään kuulu, ketä äänestän. Ja kaikilla on tässä tapauksessa oma päätösvaltansa valita ehdokkaansa, kun ei enää omaa ehdokasta ole jäljellä.
Näin on täysin luonnollista, että myös ryhmämme sisällä löytyy erilaisia mielipiteitä. Suurin osa ei halua kertoa äänestyskäyttäytymistään, toiset tuovat sen julki niin kuin eilisessä TV-haastattelussaan Lea Mäkipää, kun Suomen perussuomalaisimmassa kunnassa käytiin kyselemässä mielipiteitä. Hyvin yksiselitteisiä olivatkin kihniöläisten käsitykset Lea Mäkipään mielipiteen kanssa. Taitaa muuten muuallakin syvällä maaseudulla vallita samanlainen henki.
Sunnuntaina 5. helmikuuta sitten nähdään kenen joukko on suurempi, sitä ennen kuitenkin on käytävä äänestämässä, nukkuva ei vaikuta mitään eikä se siis vaikuta protestinakaan. Vaalijärjestelmämme nyt vain on sellainen, että jos kukaan ei saa eka kierroksella yli puolta äänistä, toiselle kierrokselle pääsee kaksi eniten äänestettyä, ja heidän välillään on valinta tehtävä.
Tänään Iltalehti julkaisi mukamas suurena uutisena perussuomalaisten eduskuntaryhmän kyselytuloksen, jonka mukaan ryhmä olisi hajalla. Samoinhan on pyritty leimaamaan puolueen puheenjohtajaakin määrätyn toisen ehdokkaan äänestäjäksi, josta Timo on jyrkästi irtisanoutunut omassa plokissaan. Olen täysin samalla kannalla, ettei kenellekään kuulu, ketä äänestän. Ja kaikilla on tässä tapauksessa oma päätösvaltansa valita ehdokkaansa, kun ei enää omaa ehdokasta ole jäljellä.
Näin on täysin luonnollista, että myös ryhmämme sisällä löytyy erilaisia mielipiteitä. Suurin osa ei halua kertoa äänestyskäyttäytymistään, toiset tuovat sen julki niin kuin eilisessä TV-haastattelussaan Lea Mäkipää, kun Suomen perussuomalaisimmassa kunnassa käytiin kyselemässä mielipiteitä. Hyvin yksiselitteisiä olivatkin kihniöläisten käsitykset Lea Mäkipään mielipiteen kanssa. Taitaa muuten muuallakin syvällä maaseudulla vallita samanlainen henki.
Sunnuntaina 5. helmikuuta sitten nähdään kenen joukko on suurempi, sitä ennen kuitenkin on käytävä äänestämässä, nukkuva ei vaikuta mitään eikä se siis vaikuta protestinakaan. Vaalijärjestelmämme nyt vain on sellainen, että jos kukaan ei saa eka kierroksella yli puolta äänistä, toiselle kierrokselle pääsee kaksi eniten äänestettyä, ja heidän välillään on valinta tehtävä.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Ei niin huonoa, ettei hyvääkin
Presidenttivaalin tuloksia on tarkasteltu monelta kantilta. Niin myös on pohdittu perussuomalaisten menestystä ja menestymättömyyttä. Eduskuntavaalien Jytkyn ja 19,1% jälkeen ei neljäs sija ja 9,4% oikein tyydyttänyt semminkin, kun tavoiteltu toiselle kierrokselle pääseminen jäi tasan kaksinkertaisen kannatuksen eli 9,4% päähän.
Tulokseen oli monia syitä. Kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala pohtii syntyjä syviä omassa blogissaan. Myös Timo itse kertoo näkemyksiään. Tosiasia kuitenkin on, että kamppajan ollessa vielä aivan alussaan joulukuussa Timo oli galluppien kakkosena. Siitä sitten tapahtui valuminen neljänneksi. Yhtenä tekijänä oli tietysti Paavo Väyrysen uskomaton vaalityö jokaisella paikkakunnalla käynteineen. Haaviston osalta kuvaan tuli galluppien nousevat luvut ja lopulta hänestä muodostui vaalien ilmiö ja nousu toiselle kierrokselle.
Omasta vaalityöstämme puuttui organisointi ja myös moni oli väsynyt jatkuvaan talkootyöhön. Timo joutui lähes yksin tekemään työn, me 38 muuta kansanedustajaa jäimme lähes statistin osaan. Saarakkala kuuluttaakin oikeutetusti selkeitä suuntaviivoja asiamme eteenpäinviemiseksi, nyt tavallaan Väyrynen ratsasti meidän ohjelmallamme hyvään tulokseen Timon jäädessä syyttä taka-alalle. Eduskuntavaalien kannatus 19,1% puolittui näissä vaaleissa.
Näin kävi meillä Kankaanpäässä ja Satakunnassakin, vaikka koko maata ajatellen olimme taas puolueemme kärkeä. Eduskuntavaaleissa sijoituimme vaalipiiirien kärkeen 23,6%, nyt tulimme toiseksi 12,3% vain kymmenyksen Pohjois-Karjalalle jääneenä. Kuntakohtaisesti menestyimme myös hyvin, kärjessä Kihniö 20,6%, toinen Honkajoki 18,9%, kolmansina Kankaanpää, Siikainen ja Sonkajärvi 17,6. Yhdentenätoista on vielä Jämijärvi 16,0% eli tässä joukossa neljä Pohjois-Satakunnan kuntaa. Kankaanpään äänimääräkin puolittui eduskuntavaalien 37,2 prosentista. Näin kautta linjan saatiin ääniä puolet siitä, mitä eduskuntavaaleissa tuli. Huomioitavaa on myös se, että Satakunta oli Vaasan vaalipiirin ohella ainoa, jossa Haavisto jäi Soinin jälkeen, mutta me olimme ainoa vaalipiiri, jossa tulimme kolmanneksi, Vaasassa Lipponen meni Soinin edelle, joka olikin ainoa Lipposen voitto Soinista. Paavo Lipposella vaalit sujuivatkin nihkeästi, koko maan kannatus 6,7%.
Nyt sitten katseet ja työ on suunnattava kuntavaaleihin. Kankaanpään hyvää tulosta selittää jatkuva Perussuomalainen lehden jako, Timon käynti puhumassa ja tilaisuuden mainostaminen tuhatlukuisilla prosyyreilla. Työ tekijäänsä kiittää!
Tulokseen oli monia syitä. Kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala pohtii syntyjä syviä omassa blogissaan. Myös Timo itse kertoo näkemyksiään. Tosiasia kuitenkin on, että kamppajan ollessa vielä aivan alussaan joulukuussa Timo oli galluppien kakkosena. Siitä sitten tapahtui valuminen neljänneksi. Yhtenä tekijänä oli tietysti Paavo Väyrysen uskomaton vaalityö jokaisella paikkakunnalla käynteineen. Haaviston osalta kuvaan tuli galluppien nousevat luvut ja lopulta hänestä muodostui vaalien ilmiö ja nousu toiselle kierrokselle.
Omasta vaalityöstämme puuttui organisointi ja myös moni oli väsynyt jatkuvaan talkootyöhön. Timo joutui lähes yksin tekemään työn, me 38 muuta kansanedustajaa jäimme lähes statistin osaan. Saarakkala kuuluttaakin oikeutetusti selkeitä suuntaviivoja asiamme eteenpäinviemiseksi, nyt tavallaan Väyrynen ratsasti meidän ohjelmallamme hyvään tulokseen Timon jäädessä syyttä taka-alalle. Eduskuntavaalien kannatus 19,1% puolittui näissä vaaleissa.
Näin kävi meillä Kankaanpäässä ja Satakunnassakin, vaikka koko maata ajatellen olimme taas puolueemme kärkeä. Eduskuntavaaleissa sijoituimme vaalipiiirien kärkeen 23,6%, nyt tulimme toiseksi 12,3% vain kymmenyksen Pohjois-Karjalalle jääneenä. Kuntakohtaisesti menestyimme myös hyvin, kärjessä Kihniö 20,6%, toinen Honkajoki 18,9%, kolmansina Kankaanpää, Siikainen ja Sonkajärvi 17,6. Yhdentenätoista on vielä Jämijärvi 16,0% eli tässä joukossa neljä Pohjois-Satakunnan kuntaa. Kankaanpään äänimääräkin puolittui eduskuntavaalien 37,2 prosentista. Näin kautta linjan saatiin ääniä puolet siitä, mitä eduskuntavaaleissa tuli. Huomioitavaa on myös se, että Satakunta oli Vaasan vaalipiirin ohella ainoa, jossa Haavisto jäi Soinin jälkeen, mutta me olimme ainoa vaalipiiri, jossa tulimme kolmanneksi, Vaasassa Lipponen meni Soinin edelle, joka olikin ainoa Lipposen voitto Soinista. Paavo Lipposella vaalit sujuivatkin nihkeästi, koko maan kannatus 6,7%.
Nyt sitten katseet ja työ on suunnattava kuntavaaleihin. Kankaanpään hyvää tulosta selittää jatkuva Perussuomalainen lehden jako, Timon käynti puhumassa ja tilaisuuden mainostaminen tuhatlukuisilla prosyyreilla. Työ tekijäänsä kiittää!
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Ei tule muutosta
Ei tule mitään muutosta tämän vaalituloksen myötä, mutta ei myöskään tullut antijytkyä. Katso mikä näiden jytkyn vastustajien kannatus oli: Biaudet, Arhinmäki, Lipponen. Timon haluttiin jatkavan puolueen puheenjohtajana näkyvää työtään eduskunnassa, puolet perussuomalaisista halusi hänet presidentiksi, puolet tulevaksi pääministeriksi. Tästä on hyvä jatkaa.
Kansa on niin turtunut jatkuvaan EU-sekoiluun ja ERVV- ja EVM-rahastojen kasvattamiseen, että nämäkään väliaikainen vakausrahasto ja pysyvä vakausmekanismi eivät jaksaneet innostaa kansaa nousemaan vastustamaan jo yli 50 miljardiin nousevia vastuitamme. Kaksi EU-myönteistä ehdokasta ovat jatkossa, siltä suunnalta ei siis apua ole löydettävissä.
Toivo on laitettava entistä lujempaan työskentelyyn eduskunnassa ja kampoihin laittamiseen hallitukselle, joka näiden vaalien jälkeen on entistä haavoittuvampi. Onko demareille käymässä samoin kuin keskustalle edellishallituksessa kokoomuksen apupuolueena ja jauhautumassa kovassa puristuksessa näkymättömiin vasemmistoliitosta nyt puhumattakaan, onhan koko vasemmiston yhteiskannatus 12% luokkaa, kun nytkin Timo Soini sai 9,4%.
Nyt on myös pontevasti puolustettava koko maata, myös maaseutua, jonka autioittamiseen ollaan käymässä ronskilla kädellä. Kaikilta koulutusasteilta nimenomaan maaseudulta ollaan viemässä koulutuspaikkoja. Samalla menetetään ammattitoitoista työvoimaa, jolla on taipumusta jäädä koulutuspaikkakunnilleen.
Muutos parempaan on välttämätöntä, näissä presidenttivaaleissa se siis estyi. Mutta toivoa ei saa menettää. Ja työtä on tehtävä hartiavoimin.
Kansa on niin turtunut jatkuvaan EU-sekoiluun ja ERVV- ja EVM-rahastojen kasvattamiseen, että nämäkään väliaikainen vakausrahasto ja pysyvä vakausmekanismi eivät jaksaneet innostaa kansaa nousemaan vastustamaan jo yli 50 miljardiin nousevia vastuitamme. Kaksi EU-myönteistä ehdokasta ovat jatkossa, siltä suunnalta ei siis apua ole löydettävissä.
Toivo on laitettava entistä lujempaan työskentelyyn eduskunnassa ja kampoihin laittamiseen hallitukselle, joka näiden vaalien jälkeen on entistä haavoittuvampi. Onko demareille käymässä samoin kuin keskustalle edellishallituksessa kokoomuksen apupuolueena ja jauhautumassa kovassa puristuksessa näkymättömiin vasemmistoliitosta nyt puhumattakaan, onhan koko vasemmiston yhteiskannatus 12% luokkaa, kun nytkin Timo Soini sai 9,4%.
Nyt on myös pontevasti puolustettava koko maata, myös maaseutua, jonka autioittamiseen ollaan käymässä ronskilla kädellä. Kaikilta koulutusasteilta nimenomaan maaseudulta ollaan viemässä koulutuspaikkoja. Samalla menetetään ammattitoitoista työvoimaa, jolla on taipumusta jäädä koulutuspaikkakunnilleen.
Muutos parempaan on välttämätöntä, näissä presidenttivaaleissa se siis estyi. Mutta toivoa ei saa menettää. Ja työtä on tehtävä hartiavoimin.
Miksi Timo Soini
Ajattelin ottaa viiden kohdan ohjelman, miksi Timo Soini on ylittämätön ehdokas maamme arvokkaimmalle paikalle arvojohtajaksi:
Eduskuntatyössä olemme joutuneet yksin puolustamaan monia meille kaikille ensiarvoisen tärkeitä asioita:
1.Edellinen eduskunta päätti vaalilain demokraattisesta uudistamisesta, mikä olisi toteuttanut jokaisen äänen samanarvoisuuden, koko maan äänet olisi laskettu yhteen ja sen mukaan jaettu paikat puolueittain. Tämä Tarastin valmistelema uudistus hylättiin kuitenkin nykyeduskunnassa.
Vain PS oli edelleen hyväksymässä tätä täydellisen demokratian toteuttamista.
2. Puolestaan edellinen eduskunta päätti jo presidentin valtaoikeuksien vähentämisestä ja tämä uusi eduskunta hyväksyi sitten tämän perustuslain uudistamisen, vaikka nyt jo presidentti Koivistokin katuu näitä aloittamiaan presidentin vallan supistamisia. Yksin me perussuomalaiset olimme kannattamassa näitä kansalaistenkin haluamia presidentin valtaoikeuksien säilyttämistä.
3. Me perussuomalaiset emme ole hyväksyneet puolustusvalmiuttamme romuttavia puolustusvoimien 200 milj. supistuksia emmekä liioin jalkaväkimiinoista luopumista kuten ei myöskään puolustusvoimien ravitsemuspalveluiden yhtiöittämistä. Tarvitsemme nykyisessä pahassa maailmassa puolustuskykyisen ja -tahtoisen armeijan semminkin kun Venäjä aseistaa joukkojaan yli 50 miljardilla.
4.Budjettikäsittelyssä vastustimme elinkustannuksia nostavia mm. energiaverojen korottamisia
ja vastaavasti esitimme suurituloisille voimakkaampaa verotusta. Samoin maahanmuuttoasioissa olemme kriittisiä mm. elintasopakoisten etuuksia vähentämällä.
5. mutta ei suinkaan vähäisimpänä EU-tukien vastustamisemme, jonka johdosta teimme välikysymyksenkin. Asia on tullut taas näinäkin päivinä entistä ajankohtaisempi, kun kaikessa hiljaisuudessa eduskunnan ollessa istuntovapaalla ollaan hyväksyttämässä eduskunnan budjettivaltaa vähentävää talousunionisopimusta, joka vie kohden EU-liittovaltiota.
Näin tarvitsemme maamme johtajaksi joviaalin kansanmiehen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa erinomaisesti, on kyseessä sitten matti meikäläinen tai vaikkapa ulkomaiden johtavat politiikot, mutta kaikessa ajaan pelkästään Suomen ja suomalaisten etua. Kuka muu meitä puolustaa, jos emme me itse.
Eduskuntatyössä olemme joutuneet yksin puolustamaan monia meille kaikille ensiarvoisen tärkeitä asioita:
1.Edellinen eduskunta päätti vaalilain demokraattisesta uudistamisesta, mikä olisi toteuttanut jokaisen äänen samanarvoisuuden, koko maan äänet olisi laskettu yhteen ja sen mukaan jaettu paikat puolueittain. Tämä Tarastin valmistelema uudistus hylättiin kuitenkin nykyeduskunnassa.
Vain PS oli edelleen hyväksymässä tätä täydellisen demokratian toteuttamista.
2. Puolestaan edellinen eduskunta päätti jo presidentin valtaoikeuksien vähentämisestä ja tämä uusi eduskunta hyväksyi sitten tämän perustuslain uudistamisen, vaikka nyt jo presidentti Koivistokin katuu näitä aloittamiaan presidentin vallan supistamisia. Yksin me perussuomalaiset olimme kannattamassa näitä kansalaistenkin haluamia presidentin valtaoikeuksien säilyttämistä.
3. Me perussuomalaiset emme ole hyväksyneet puolustusvalmiuttamme romuttavia puolustusvoimien 200 milj. supistuksia emmekä liioin jalkaväkimiinoista luopumista kuten ei myöskään puolustusvoimien ravitsemuspalveluiden yhtiöittämistä. Tarvitsemme nykyisessä pahassa maailmassa puolustuskykyisen ja -tahtoisen armeijan semminkin kun Venäjä aseistaa joukkojaan yli 50 miljardilla.
4.Budjettikäsittelyssä vastustimme elinkustannuksia nostavia mm. energiaverojen korottamisia
ja vastaavasti esitimme suurituloisille voimakkaampaa verotusta. Samoin maahanmuuttoasioissa olemme kriittisiä mm. elintasopakoisten etuuksia vähentämällä.
5. mutta ei suinkaan vähäisimpänä EU-tukien vastustamisemme, jonka johdosta teimme välikysymyksenkin. Asia on tullut taas näinäkin päivinä entistä ajankohtaisempi, kun kaikessa hiljaisuudessa eduskunnan ollessa istuntovapaalla ollaan hyväksyttämässä eduskunnan budjettivaltaa vähentävää talousunionisopimusta, joka vie kohden EU-liittovaltiota.
Näin tarvitsemme maamme johtajaksi joviaalin kansanmiehen, joka tulee toimeen kaikkien kanssa erinomaisesti, on kyseessä sitten matti meikäläinen tai vaikkapa ulkomaiden johtavat politiikot, mutta kaikessa ajaan pelkästään Suomen ja suomalaisten etua. Kuka muu meitä puolustaa, jos emme me itse.
lauantai 21. tammikuuta 2012
Vihapuhenäköaloja
Valtionsyyttäjä Mika Illman ja ministeri Elisabeth Rehn toivat omat näkökulmansa vihapuheisiin seminaarissa, samoin Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen ja eri uskontojen johtajat.
Elisabeth Rehnillä on omakohtaisia kokemuksia, mihin vihapuheet saattavat johtaa, kun hän on ollut ihmisoikeusraportoijana Balkanilla ja Ruadassa. Kun Jugoslavia hajosi Sarajevon ollessa rauhallinen yhteiselon paikka, kaikki muuttui, kun jokainen halusi parhaat alueet ja aloitettiin vihapuheet. Ruvettiin karsastamaan toista ryhmää uskonnollisten johtajienkin otettua saman asenteen. 600 vuoden takaiset asiatkin tulivat hallitseviksi. Myös media oli mukana vihapuheissa. Voimakas johto voi aiheuttaa massapsykoosin. Niin tulivat taistelut ja jako moneen valtioon: Bosnia, Kroatia, Serpia. Myös Ruandassa median osuus oli suuri kiihotuksessa hutuja tutseja vastaan. Valoisana asiana Elisabeth (vanha hiihtokumppanini) kertoi käynnistään paavi Johanneksen luona kertomassa ihmisoikeustilanteessa.
Mikael Illman kosketteli lainsäädännön ja laintulkinnan vaikeutta vihapuheiden suhteen. Kiihottaminen kansanryhmää kohtaan ja syrjintä on rangaistavaa, mutta missä menee sananvapauden raja on aina tulkittava tapauskohtaisesti, koska sananvapauskaan ei ole rajoittamatonta. Illmankin asetti toivonsa koullaitokseen ja esimerkiksi urheilujärjestöihin ymmärryksen lisäämiseksi toisenlaisiin ihmisiin. Internetissä nimettöminä esiintyviin vihapuheisiin tulisi saada rajoitus.
Myös päätoimittaja Mikael Pentikäinen korosti vapauteen liittyvää vastuuta ja mediankin nettikeskusteluihin on pystyttävä puuttumaan. Ymmärrämme paremmin maailmaamme, kun perehdymme meille vieraisiinkin maihin ja ihmisiin. YK:n artikloissakin ovat uskonnon ja sanan vapaudet peräkkäin, on kunnioitettava jokaisen oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Tässä myös tulee median tehtävä pyrkiä totuuteen ja tasapuolisuuteen.
Seminaarissa käyttivät kommenttipuheenvuorot myös monoteististen uskontojemme kristinuskon, juutalaisuuden ja islamilaisuuden johtomiehet, ensimmäisinä arkkipiispat Mäkinen ja Leo, jotka tähdensivät nimenomaan hyvää puhumisen merkitystä.
Elisabeth Rehnillä on omakohtaisia kokemuksia, mihin vihapuheet saattavat johtaa, kun hän on ollut ihmisoikeusraportoijana Balkanilla ja Ruadassa. Kun Jugoslavia hajosi Sarajevon ollessa rauhallinen yhteiselon paikka, kaikki muuttui, kun jokainen halusi parhaat alueet ja aloitettiin vihapuheet. Ruvettiin karsastamaan toista ryhmää uskonnollisten johtajienkin otettua saman asenteen. 600 vuoden takaiset asiatkin tulivat hallitseviksi. Myös media oli mukana vihapuheissa. Voimakas johto voi aiheuttaa massapsykoosin. Niin tulivat taistelut ja jako moneen valtioon: Bosnia, Kroatia, Serpia. Myös Ruandassa median osuus oli suuri kiihotuksessa hutuja tutseja vastaan. Valoisana asiana Elisabeth (vanha hiihtokumppanini) kertoi käynnistään paavi Johanneksen luona kertomassa ihmisoikeustilanteessa.
Mikael Illman kosketteli lainsäädännön ja laintulkinnan vaikeutta vihapuheiden suhteen. Kiihottaminen kansanryhmää kohtaan ja syrjintä on rangaistavaa, mutta missä menee sananvapauden raja on aina tulkittava tapauskohtaisesti, koska sananvapauskaan ei ole rajoittamatonta. Illmankin asetti toivonsa koullaitokseen ja esimerkiksi urheilujärjestöihin ymmärryksen lisäämiseksi toisenlaisiin ihmisiin. Internetissä nimettöminä esiintyviin vihapuheisiin tulisi saada rajoitus.
Myös päätoimittaja Mikael Pentikäinen korosti vapauteen liittyvää vastuuta ja mediankin nettikeskusteluihin on pystyttävä puuttumaan. Ymmärrämme paremmin maailmaamme, kun perehdymme meille vieraisiinkin maihin ja ihmisiin. YK:n artikloissakin ovat uskonnon ja sanan vapaudet peräkkäin, on kunnioitettava jokaisen oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Tässä myös tulee median tehtävä pyrkiä totuuteen ja tasapuolisuuteen.
Seminaarissa käyttivät kommenttipuheenvuorot myös monoteististen uskontojemme kristinuskon, juutalaisuuden ja islamilaisuuden johtomiehet, ensimmäisinä arkkipiispat Mäkinen ja Leo, jotka tähdensivät nimenomaan hyvää puhumisen merkitystä.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Vihapuhetta vastaan
Presidentti Tarja Halonen oli avaamassa säätytalolla järjestetyn eri uskonnoista kootun Uskot-foorumin seminaarin Suoraan sanoen vihapuhetta vastaan - Puhukaamme hyvää toisistamme.
Mukanaolleena voin kertoa keskuteluun nostetuista asioista.
Avauspuheessaan Tasavallan Presidentti kertoi New Yorkin 11.9. terrori-iskujen jälkitunnelmissa kutsuneensa kokoon eri uskontokuntien edustajia. Sen seurauksena on nyt järjestynyt kolmen monoteistisen uskonnon juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin edustajien yhteistyöllä Hanasaaressa v.2007 pidetyn seminaarin hedelmänä tämä yhdistys: Uskontojen yhteistyö Suomessa - Uskot-foorumi. Tarkoituksena on vaalia yhteiskuntarauhaa maassamme uskonnnonvapautta vahvistavassa hengessä edistämällä uskontojen välistä vuoropuhelua, yhdenvertaisuutta, keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötä Foorumin tärkeiksi katsomissa asioissa.
Vielä 1970-lukuun tultaessa ei tällaiselle toiminnalle ollut mitään tarvetta maahanmuuttajien vähälukuisuuden johdosta. Nykyisin on tilanne muuttunut ja maahanmuuttoa pidetään luonnollisena asiana. Viime aikoina esiinnoussutta vihapuhetta on voitava vähentää. Lainsäädäntö määrittelee rajat sille, mikä on hyväksyttävää. On lähdettävä yhdenvertaisuudesta ja syrjintäkiellosta. Viranomaistoiminnan helpottamiseksi on panostettava kansalaiskasvatuksella uusiin asenteisiin jo päiväkodeista ja kouluista alkaen. Keinoja olisi pohdittava, miten myös murrosikäisiin voitaisiin vaikuttaa, koska juuri heidän keskuudessaan tämä kielteinen käyttäytyminen on yleisintä.
Presidentti toi esiin myös sen, että vuoden alusta on perustettu ihmisoikeuskeskus. Keskustelupalstojen ylläpitäjien vastuuta on lisättävä ja nimettömänä esiintymisestä päästävä. Oikeuslaitoksen tehtävänä on vetää rajaa sananvapauden ja rangaistavan käyttäytymisen välille. Maahanmuuttajien omille järjestöille on tilausta, mutta myös heidän osallistumiselleen suomalaiseen järjestötoimintaan on näytettävä myönteistä valoa. Kotoutumisessa ensisijaista on kielen oppiminen, myös kielen työssäoppiminen on kannatettavaa. Käytännössä joudumme hankaliin tilanteisiin, joissa voimme auttaa.
Puheenvuoronsa lopuksi Presidentti Tarja Halonen kiitti uskontojen edustajian tämän tärkeän asian ympärille perustetusta yhdistyksestä ja toimimisesta vihapuheiden suitsimiseksi. Myös Presidenttiä kiitettiin aloitteellisuudesta ja nytkin mukaan tulemisestaan myös ojentamalla hänelle kukkia.
Foorumissa oli myös monia muita puheenvuoroja ja tervehdyksiä, joihin voi mielihyvin palata!
Mukanaolleena voin kertoa keskuteluun nostetuista asioista.
Avauspuheessaan Tasavallan Presidentti kertoi New Yorkin 11.9. terrori-iskujen jälkitunnelmissa kutsuneensa kokoon eri uskontokuntien edustajia. Sen seurauksena on nyt järjestynyt kolmen monoteistisen uskonnon juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin edustajien yhteistyöllä Hanasaaressa v.2007 pidetyn seminaarin hedelmänä tämä yhdistys: Uskontojen yhteistyö Suomessa - Uskot-foorumi. Tarkoituksena on vaalia yhteiskuntarauhaa maassamme uskonnnonvapautta vahvistavassa hengessä edistämällä uskontojen välistä vuoropuhelua, yhdenvertaisuutta, keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötä Foorumin tärkeiksi katsomissa asioissa.
Vielä 1970-lukuun tultaessa ei tällaiselle toiminnalle ollut mitään tarvetta maahanmuuttajien vähälukuisuuden johdosta. Nykyisin on tilanne muuttunut ja maahanmuuttoa pidetään luonnollisena asiana. Viime aikoina esiinnoussutta vihapuhetta on voitava vähentää. Lainsäädäntö määrittelee rajat sille, mikä on hyväksyttävää. On lähdettävä yhdenvertaisuudesta ja syrjintäkiellosta. Viranomaistoiminnan helpottamiseksi on panostettava kansalaiskasvatuksella uusiin asenteisiin jo päiväkodeista ja kouluista alkaen. Keinoja olisi pohdittava, miten myös murrosikäisiin voitaisiin vaikuttaa, koska juuri heidän keskuudessaan tämä kielteinen käyttäytyminen on yleisintä.
Presidentti toi esiin myös sen, että vuoden alusta on perustettu ihmisoikeuskeskus. Keskustelupalstojen ylläpitäjien vastuuta on lisättävä ja nimettömänä esiintymisestä päästävä. Oikeuslaitoksen tehtävänä on vetää rajaa sananvapauden ja rangaistavan käyttäytymisen välille. Maahanmuuttajien omille järjestöille on tilausta, mutta myös heidän osallistumiselleen suomalaiseen järjestötoimintaan on näytettävä myönteistä valoa. Kotoutumisessa ensisijaista on kielen oppiminen, myös kielen työssäoppiminen on kannatettavaa. Käytännössä joudumme hankaliin tilanteisiin, joissa voimme auttaa.
Puheenvuoronsa lopuksi Presidentti Tarja Halonen kiitti uskontojen edustajian tämän tärkeän asian ympärille perustetusta yhdistyksestä ja toimimisesta vihapuheiden suitsimiseksi. Myös Presidenttiä kiitettiin aloitteellisuudesta ja nytkin mukaan tulemisestaan myös ojentamalla hänelle kukkia.
Foorumissa oli myös monia muita puheenvuoroja ja tervehdyksiä, joihin voi mielihyvin palata!
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Kysely sisäilmaongelmien selvittämisestä
Anssi Joutsenlahti SELVITYSPYYNTÖ
Eduskunnan II varapuhemies 27.10.2011
VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTO
Pyydän selvittämään, onko Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Työterveyslaitos (TTL) sekä sosiaali- ja terveysministeriö (STM) toimineet oikein ja valtiontalouden kannalta tehokkaasti ja kestävästi sisäilmaongelmiin liittyvien tutkimusten ja toimien osalta viimeisten n. 20 vuoden aikana.
PERUSTELUT
Maamme kosteusvaurio-ongelmasta ja sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta on viimeisten 16 vuoden aikana tehty eduskunnassa 152 laki-, toimenpide-, toivomus- ja talousarvioaloitetta sekä esitetty kirjallisia kysymyksiä ministeriöille. Tästä huolimatta tilanne on edelleen sama kuin 16 vuotta sitten: sairastuneet ovat vailla apua ja perusoikeuksia, ja rakentamisen laadun sanelee terveellisyyden sijaan kustannus- ja energiatehokkuus.
Uusin laaja kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi (Mendell et al 2011) päivittää aiempien katsausten (Bornehag et al 2004; Institute of Medicine 2004; WHO Europe 2009) epidemiologisen näytön kosteus- ja homevaurioiden yhteydestä terveyshaittoihin. Tässä katsauksessa vahvistetaan aiempien katsausten havainto, että näkyvillä kosteus- ja homevaurioilla ja homeen hajulla on kiistaton yhteys terveyshaittoihin. Kuitenkaan katsauksen mukaan epidemiologisin tutkimuksin ei ole kyetty osoittamaan ilmasta tehtyjen mikrobimittausten korreloivan terveysongelmien kanssa, edes viitteellistä epidemiologista näyttöä yhteydestä ei löytynyt. Kuitenkin STM:n tukema Asumisterveysohje ja Työterveyslaitos suosittelevat tällaisia mittauksia sisäilmaongelman aiheuttaman terveysvaaran arviointiin. Viitearvojen käyttäminen terveysvaaran arviointiin on kuitenkin suoraan kielletty jo tutkimuksessa, johon Työterveyslaitos internet-sivuillaan viittaa (Salonen et al 2007). Toisaalta on nähtävissä, että sisäilman myrkyllisyys on selvästi yhteydessä terveysoireisiin (Andersson et al 2010).
Onko THL ja TTL toimineet oikein
1. määritellessään mikrobimittauksille viitearvot ja puolustaessaan pontevasti viitearvojen käyttöä rakennusten sisäilmaperäisen vaaran arvioinnissa tuomatta ehdottoman selkeästi esille viitearvojen soveltumattomuuden terveysvaaran arviointiin huolimatta siitä, että heidän tiedossaan on, että näitä viitearvoja käytetään tosiasiallisesti sekä terveysvaaran arviointiin että ratkaisujen perusteena mm. vakuutusoikeudellisesti,
2. jättämällä perehtymättä sekä vastustamalla ja väheksymällä arvovaltaansa käyttäen ja siihen vedoten uusien haittaa mittaavien menetelmien käyttöönottoa ja käyttöä sisäilmaperäisen terveysvaaran arvioinnissa (Perustuslaki 18 § ”Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta”),
3. suosittelemalla valtiovallalle jatkettavaksi sellaisten tutkimusten tekoa, joiden on useaan otteeseen osoitettu olevan toimimattomia terveysvaaran arvioinnissa.
Edellä mainitut asiat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa on paljon juridisia, inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia. Tarkempia perusteluita on liitteissä 1 ja 2. Liite 1 on Homepakolaisten kirje TTL:lle. Liite 2 on Homepakolaisten kirje STM:lle. Huomionarvoista on, että STM ja TTL:n johtavat asiantuntijat eivät kyenneet vastaamaan yhteenkään keskeiseen kysymykseen.
Liitteiden 1 ja 2 sisältö luettavissa täältä:
http://www.homepakolaiset.fi/tyoterveyslaitos_kysymyksia_tyoterveyslaitoksen_toiminnasta_26.9.2011.html
http://www.homepakolaiset.fi/viestit_paattajille_sosiaali_%20ja_terveysministerio_26.9.2011.html
Kunnioittaen Anssi Joutsenlahti
Eduskunnan II varapuhemies 27.10.2011
VALTIONTALOUDEN TARKASTUSVIRASTO
Pyydän selvittämään, onko Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Työterveyslaitos (TTL) sekä sosiaali- ja terveysministeriö (STM) toimineet oikein ja valtiontalouden kannalta tehokkaasti ja kestävästi sisäilmaongelmiin liittyvien tutkimusten ja toimien osalta viimeisten n. 20 vuoden aikana.
PERUSTELUT
Maamme kosteusvaurio-ongelmasta ja sisäilmasta sairastuneiden tilanteesta on viimeisten 16 vuoden aikana tehty eduskunnassa 152 laki-, toimenpide-, toivomus- ja talousarvioaloitetta sekä esitetty kirjallisia kysymyksiä ministeriöille. Tästä huolimatta tilanne on edelleen sama kuin 16 vuotta sitten: sairastuneet ovat vailla apua ja perusoikeuksia, ja rakentamisen laadun sanelee terveellisyyden sijaan kustannus- ja energiatehokkuus.
Uusin laaja kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi (Mendell et al 2011) päivittää aiempien katsausten (Bornehag et al 2004; Institute of Medicine 2004; WHO Europe 2009) epidemiologisen näytön kosteus- ja homevaurioiden yhteydestä terveyshaittoihin. Tässä katsauksessa vahvistetaan aiempien katsausten havainto, että näkyvillä kosteus- ja homevaurioilla ja homeen hajulla on kiistaton yhteys terveyshaittoihin. Kuitenkaan katsauksen mukaan epidemiologisin tutkimuksin ei ole kyetty osoittamaan ilmasta tehtyjen mikrobimittausten korreloivan terveysongelmien kanssa, edes viitteellistä epidemiologista näyttöä yhteydestä ei löytynyt. Kuitenkin STM:n tukema Asumisterveysohje ja Työterveyslaitos suosittelevat tällaisia mittauksia sisäilmaongelman aiheuttaman terveysvaaran arviointiin. Viitearvojen käyttäminen terveysvaaran arviointiin on kuitenkin suoraan kielletty jo tutkimuksessa, johon Työterveyslaitos internet-sivuillaan viittaa (Salonen et al 2007). Toisaalta on nähtävissä, että sisäilman myrkyllisyys on selvästi yhteydessä terveysoireisiin (Andersson et al 2010).
Onko THL ja TTL toimineet oikein
1. määritellessään mikrobimittauksille viitearvot ja puolustaessaan pontevasti viitearvojen käyttöä rakennusten sisäilmaperäisen vaaran arvioinnissa tuomatta ehdottoman selkeästi esille viitearvojen soveltumattomuuden terveysvaaran arviointiin huolimatta siitä, että heidän tiedossaan on, että näitä viitearvoja käytetään tosiasiallisesti sekä terveysvaaran arviointiin että ratkaisujen perusteena mm. vakuutusoikeudellisesti,
2. jättämällä perehtymättä sekä vastustamalla ja väheksymällä arvovaltaansa käyttäen ja siihen vedoten uusien haittaa mittaavien menetelmien käyttöönottoa ja käyttöä sisäilmaperäisen terveysvaaran arvioinnissa (Perustuslaki 18 § ”Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta”),
3. suosittelemalla valtiovallalle jatkettavaksi sellaisten tutkimusten tekoa, joiden on useaan otteeseen osoitettu olevan toimimattomia terveysvaaran arvioinnissa.
Edellä mainitut asiat ovat johtaneet tilanteeseen, jossa on paljon juridisia, inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia. Tarkempia perusteluita on liitteissä 1 ja 2. Liite 1 on Homepakolaisten kirje TTL:lle. Liite 2 on Homepakolaisten kirje STM:lle. Huomionarvoista on, että STM ja TTL:n johtavat asiantuntijat eivät kyenneet vastaamaan yhteenkään keskeiseen kysymykseen.
Liitteiden 1 ja 2 sisältö luettavissa täältä:
http://www.homepakolaiset.fi/tyoterveyslaitos_kysymyksia_tyoterveyslaitoksen_toiminnasta_26.9.2011.html
http://www.homepakolaiset.fi/viestit_paattajille_sosiaali_%20ja_terveysministerio_26.9.2011.html
Kunnioittaen Anssi Joutsenlahti
tiistai 17. tammikuuta 2012
Keskustelu käy kiivaana
Politiikka onkovaa peliä ja keskustelu on kiivasta niin perisidenttiehdokkaista kuin monesta muustakin asiasta. Meillä Pohjois-Satakunnassa on taas kerran nostettu keskustelun polttopisteeseen Niinisalon varuskunnan kohtalo, josta kukaan muu kuin puolustusministeri Stefan Wallin esikuntineen ei tiedä yhtään mitään. Stefan onkin laitettu paljon vartijaksi ja niin kuin itsekin on todennut joutuneensa todella ikävään rakoon puolustusbudjetin 200 miljoonan vähentämisen takia.
Keskustelu käy pelkkien arvailujen phjalta, varmaa tietoa ei ole kennelläkään ja lopullisesti tietysti päätöksen tekevät Suomen kansan valitsemat edustajat.
Seuraavan kirjoituksen olen lähettänyt ankaanpään Seutuun:
Viime päivinä - ties monennenko kerran - on nostettu hälyä - jopa televisiota myöten - Niinisalon varuskunnasta!
Meille kankaanpääläisille ja koko Pohjois-Satakunnalle varuskunnan säilyminen on elintärkeää. Antaahan se pelkästään suoria työpaikkoja 550 ja kerrannaisvaikutukset lisäksi. Emme voi ymmärtää emmekä hyväksyä tällaista ajatustakaan varuskunnan lopettamisesta. Onhan sen kaikki rakennuksetkin ensiluokkaisessa kunnossa eikä niitä tiloja voitaisi hyödyntää muissa tarkoituksissa. Lisäksi tiedämme alueen mahtavat harjoitusolosuhteen eteläisimpine Pohjankankaan ampuma-alueineen.
TV:n esittämä tieto on täysin tuulesta tempaistu arvelu, joka sinällään voi tietysti osua oikeaan, kuten mikä muu arvaus tahansa. Kaikkein valitettavinta on puolustusvoimien 200 miljoonan määrärahavähennys, joka on tehty kokoomusjohtoisen hallituksen toimesta. Näin heikennetään puolustusvalmiuttamme ja samalla myös erinomaisessa kunnossa olevaa koko kansakunnan osoittamaa puolustustahtoamme.
Varuskunnan lakkautukset ja muut puolustusmäärärahojen kohdentamisesta ovat tällä hetkellä tiedossa ainoastaan Stefan Wallinin johtamalla puolustusministeriöllä. Eduskunnan perussuomalaisia edustavan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja on pyynnöstäni järjestänyt koko valiokunnan matkaa tutustumaan Niinisalon varuskuntaan. Matkaa on suunniteltu kevääksi kun ensin on tehty matka Keski-Suomeen.
Niinisalon matkan yhteyteen ollaan liittämässä myös käyntiä Parkanon varikolle. Matkojen ainoana vaikeutena on hallituspuolueiden edustajien vastahakoisuus eikä pelkästään oppositiopuolueiden edustajien matka vastaa tarkoitustaan. Siis myös hallituspuolueiden edustajien tulee vaikuttaa omiin edustajiinsa matkan toteutumiseksi. Nimenomaan koko valiokunnan saamista paikanpäälle pitään valiokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö tarpeellisena, hänen yksityisestä tutustumismatkastaan ei niinkään olisi suurta hyötyä. Sehän järjestyisi koska vaan!
Näin siis kaikki voimat ja hyvät henget ovat tarpeen ja on valjastetteva tärkeimmän valtion laitoksen säilymiseksi seudullamme.
Keskustelu käy pelkkien arvailujen phjalta, varmaa tietoa ei ole kennelläkään ja lopullisesti tietysti päätöksen tekevät Suomen kansan valitsemat edustajat.
Seuraavan kirjoituksen olen lähettänyt ankaanpään Seutuun:
Viime päivinä - ties monennenko kerran - on nostettu hälyä - jopa televisiota myöten - Niinisalon varuskunnasta!
Meille kankaanpääläisille ja koko Pohjois-Satakunnalle varuskunnan säilyminen on elintärkeää. Antaahan se pelkästään suoria työpaikkoja 550 ja kerrannaisvaikutukset lisäksi. Emme voi ymmärtää emmekä hyväksyä tällaista ajatustakaan varuskunnan lopettamisesta. Onhan sen kaikki rakennuksetkin ensiluokkaisessa kunnossa eikä niitä tiloja voitaisi hyödyntää muissa tarkoituksissa. Lisäksi tiedämme alueen mahtavat harjoitusolosuhteen eteläisimpine Pohjankankaan ampuma-alueineen.
TV:n esittämä tieto on täysin tuulesta tempaistu arvelu, joka sinällään voi tietysti osua oikeaan, kuten mikä muu arvaus tahansa. Kaikkein valitettavinta on puolustusvoimien 200 miljoonan määrärahavähennys, joka on tehty kokoomusjohtoisen hallituksen toimesta. Näin heikennetään puolustusvalmiuttamme ja samalla myös erinomaisessa kunnossa olevaa koko kansakunnan osoittamaa puolustustahtoamme.
Varuskunnan lakkautukset ja muut puolustusmäärärahojen kohdentamisesta ovat tällä hetkellä tiedossa ainoastaan Stefan Wallinin johtamalla puolustusministeriöllä. Eduskunnan perussuomalaisia edustavan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja on pyynnöstäni järjestänyt koko valiokunnan matkaa tutustumaan Niinisalon varuskuntaan. Matkaa on suunniteltu kevääksi kun ensin on tehty matka Keski-Suomeen.
Niinisalon matkan yhteyteen ollaan liittämässä myös käyntiä Parkanon varikolle. Matkojen ainoana vaikeutena on hallituspuolueiden edustajien vastahakoisuus eikä pelkästään oppositiopuolueiden edustajien matka vastaa tarkoitustaan. Siis myös hallituspuolueiden edustajien tulee vaikuttaa omiin edustajiinsa matkan toteutumiseksi. Nimenomaan koko valiokunnan saamista paikanpäälle pitään valiokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö tarpeellisena, hänen yksityisestä tutustumismatkastaan ei niinkään olisi suurta hyötyä. Sehän järjestyisi koska vaan!
Näin siis kaikki voimat ja hyvät henget ovat tarpeen ja on valjastetteva tärkeimmän valtion laitoksen säilymiseksi seudullamme.
maanantai 16. tammikuuta 2012
Kyllä Timoa puristetaan
MTV 3 lähettää jokaisen presidenttiehdokkaan vaalitentin. Timo Soinia piti todellisessa kuristusotteessaan Matti Maunu, jonka käyttäytymistä voi syystä pitää täysin ala-arvoisena.
Aivan kuten Timo jo edellisperjantaina sanoi Kankaanpään puhetilaisuudessa, esille otettiin kaikki mahdolliset epäasialliset kysymykset, joilla vähänkin voidaan yrittää mustamaalata niin Timo Soinia kuin perussuomalaisiakin ja joilla ei ole mitään tekemistä niin presidentin kuin presidenttivaalinkaan kanssa.
Esiin täytyi ottaa niin aborttikysymys, Paavin erehtymättömyys kuin yleensäkin Timon roomalaiskatolinen usko. Myös täytyi taas marsiittaa esiin niin Jussit Halla-aho ja Niinistö kuin Teuvo Hakkarainenkin. Eivät edes kuolleet saaneet rauhaa kun Tony Halmekin täytyi kaivaa näkyviin. Todella niin luokatonta käyttäytymistä, ettei tarkoituksena ollut suinkaan Timon presidenttikantojen esiintuominen vaan yritys saada hänet menettämään malttinsa. Kyllä Timo punoittikin, mutta pokka piti, vaikka varmasti sisällä pyöri melkoisesti.
Näyttääkin kaikki mahdolliset tahot valjastetun estämään uutta JYTKYÄ eli JYTKYNJYTKYÄ.
Näin myös gallup-rintamalla, jossa kyllä Niinistön ylivoima koko ajan sulaa ja toinen kierros sen mukaisesti varmistuu. Mutta Timon keikkuminen toisella tilalla on saatu poistettua ja tillalle on nostettu jopa kaksikko Väyrynen ja Haavisto, jotka mukamas taistelevat toiselle kierrokselle pääsystä. Timo olisi vasta neljänetenä tuntuvasti kaksikon perässä. Ei tunnu uskottavalta, kun Timon tilaisuuksissa on jatkuvasti runsaasti väkeä ja hän kiertää joka vaalipiirissä. Myös me kansanedustajat saimme yhteiskuvamme julkaisemalla maakuntalehdissä tuoda esiin kannatuksemme ja välittää näin meitä äänestäneiden yli 500.000 suomalaisen tuntemukset: paras mies on valittava presidentiksi, ei mitään taktikointeja eikä strategioita.
Kun moni ajattelee, miten puolueen sitten käy, kun Timosta tulee presidentti, ja että häntä tarvittaisiin tärkeämpiinkin tehtäviin kuin presidentiksi, niin on hyvä muistaa Timon oma sana, ettei presidenttipuolueelle voi koskaan käydä huonosti. Ja onhan presidetti aina Suomen ykköshenkilö, maamme johtaja. Eli kyllä presidentin tehtävä on maan tärkein. Ja siksi presidentiksi olisi saatava paras maamme ja koko kansan edun ajaja. Timo on aina itsenäisyyden ja itsenäisen päätösvaltamme puolesta. Isänmaan asia ei koskaan vanhene!
Aivan kuten Timo jo edellisperjantaina sanoi Kankaanpään puhetilaisuudessa, esille otettiin kaikki mahdolliset epäasialliset kysymykset, joilla vähänkin voidaan yrittää mustamaalata niin Timo Soinia kuin perussuomalaisiakin ja joilla ei ole mitään tekemistä niin presidentin kuin presidenttivaalinkaan kanssa.
Esiin täytyi ottaa niin aborttikysymys, Paavin erehtymättömyys kuin yleensäkin Timon roomalaiskatolinen usko. Myös täytyi taas marsiittaa esiin niin Jussit Halla-aho ja Niinistö kuin Teuvo Hakkarainenkin. Eivät edes kuolleet saaneet rauhaa kun Tony Halmekin täytyi kaivaa näkyviin. Todella niin luokatonta käyttäytymistä, ettei tarkoituksena ollut suinkaan Timon presidenttikantojen esiintuominen vaan yritys saada hänet menettämään malttinsa. Kyllä Timo punoittikin, mutta pokka piti, vaikka varmasti sisällä pyöri melkoisesti.
Näyttääkin kaikki mahdolliset tahot valjastetun estämään uutta JYTKYÄ eli JYTKYNJYTKYÄ.
Näin myös gallup-rintamalla, jossa kyllä Niinistön ylivoima koko ajan sulaa ja toinen kierros sen mukaisesti varmistuu. Mutta Timon keikkuminen toisella tilalla on saatu poistettua ja tillalle on nostettu jopa kaksikko Väyrynen ja Haavisto, jotka mukamas taistelevat toiselle kierrokselle pääsystä. Timo olisi vasta neljänetenä tuntuvasti kaksikon perässä. Ei tunnu uskottavalta, kun Timon tilaisuuksissa on jatkuvasti runsaasti väkeä ja hän kiertää joka vaalipiirissä. Myös me kansanedustajat saimme yhteiskuvamme julkaisemalla maakuntalehdissä tuoda esiin kannatuksemme ja välittää näin meitä äänestäneiden yli 500.000 suomalaisen tuntemukset: paras mies on valittava presidentiksi, ei mitään taktikointeja eikä strategioita.
Kun moni ajattelee, miten puolueen sitten käy, kun Timosta tulee presidentti, ja että häntä tarvittaisiin tärkeämpiinkin tehtäviin kuin presidentiksi, niin on hyvä muistaa Timon oma sana, ettei presidenttipuolueelle voi koskaan käydä huonosti. Ja onhan presidetti aina Suomen ykköshenkilö, maamme johtaja. Eli kyllä presidentin tehtävä on maan tärkein. Ja siksi presidentiksi olisi saatava paras maamme ja koko kansan edun ajaja. Timo on aina itsenäisyyden ja itsenäisen päätösvaltamme puolesta. Isänmaan asia ei koskaan vanhene!
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Siioninvirsiseuroissa Kauhajoella
Seuroissa ystäväkodissa, jonka isännän kanssa jo viisikymmentä vuotta sitten ensi kertaa olimme Herättäjäjuhlilla Joensuussa, jonka muistamme edelleen kuin eilisen päivän. On kyllä valokuviakin muistia virkistämässä. Näin pitkältä aikajänteeltä olemme ystäviä ja ystäväkansan jäseniä. Kyllä siis kelpasi olla seuroissa siioninvirsiä veisaamassa 80 kilometrin päässä Kauhajoella.
Pakkanen huiteli palatessa talven ennätyslukemissa Lauhavuoren tietämissä jopa -18 astetta, talvi parantaa otettaan, mutta seuratuvassa on aina kotoisaa. Turhaan ei herännäisyyteen ihastuneiden ihmisten haastatteluja sisältäneen kirjankin nimeksi ole laitettu Lämpimään tupaan. Näin pakkasenkin keskeltä sisään seuratupaan pääsy lämmittää sisältä jos ulkoakin eli koko ihmistä.
Syksyn eduskuntatyön johdosta en päässyt joka toinen torstai pidettäviin Porin siioninvirsiseuroihin. Nyt kuluneella viikolla sinne lopulta voi mennä käymään ja katastamaan tuttua seuraväkeä. Joukossa on aina paljon myös pappeja, nytkin ainakin puoli tusinaa. Virretkin olivat puhuttelevia kuten aina siioninvirret.
Kauhajoen seuroissa oli mukana Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälisen työn sihteeri Alpo Järvi ja Lilja Lindholm Lapualta. Ilkka Tuikkala, alkuaan Kiuruveden poikia, muisteli muun ohessa myös kouluaikojaan, kun Tatu Malmivaara ja Viljo Porkola pitivät koulun aamuhartauksia ja virret veisattiin aina kokonaan, pitkätkin.
Kauhajoen seuroissa näin myös talonväkeen kuuluvan tosin omaan kotiin muuttaneen kummipojankin ja isäntäväkeä oli kolmen ikäpolven verran, aivan pieniäkin Samin lapsia. Niinpä isovanhemmille on jo kertynyt kuusi lastenlasta kun omia poikia on neljä. Pojasta polvi paranee!
Pakkanen huiteli palatessa talven ennätyslukemissa Lauhavuoren tietämissä jopa -18 astetta, talvi parantaa otettaan, mutta seuratuvassa on aina kotoisaa. Turhaan ei herännäisyyteen ihastuneiden ihmisten haastatteluja sisältäneen kirjankin nimeksi ole laitettu Lämpimään tupaan. Näin pakkasenkin keskeltä sisään seuratupaan pääsy lämmittää sisältä jos ulkoakin eli koko ihmistä.
Syksyn eduskuntatyön johdosta en päässyt joka toinen torstai pidettäviin Porin siioninvirsiseuroihin. Nyt kuluneella viikolla sinne lopulta voi mennä käymään ja katastamaan tuttua seuraväkeä. Joukossa on aina paljon myös pappeja, nytkin ainakin puoli tusinaa. Virretkin olivat puhuttelevia kuten aina siioninvirret.
Kauhajoen seuroissa oli mukana Herättäjä-Yhdistyksen kansainvälisen työn sihteeri Alpo Järvi ja Lilja Lindholm Lapualta. Ilkka Tuikkala, alkuaan Kiuruveden poikia, muisteli muun ohessa myös kouluaikojaan, kun Tatu Malmivaara ja Viljo Porkola pitivät koulun aamuhartauksia ja virret veisattiin aina kokonaan, pitkätkin.
Kauhajoen seuroissa näin myös talonväkeen kuuluvan tosin omaan kotiin muuttaneen kummipojankin ja isäntäväkeä oli kolmen ikäpolven verran, aivan pieniäkin Samin lapsia. Niinpä isovanhemmille on jo kertynyt kuusi lastenlasta kun omia poikia on neljä. Pojasta polvi paranee!
lauantai 14. tammikuuta 2012
Vaikuttavia hautaustilaisuuksia
Sain tänään kylmänä viimaisena lauantaina toimittaa kaksi siunausta, jotka molemmat muodostuivat mieliinpainuneiksi, koskettaviksi tilaisuuksiksi. Ei tuima Pohjolan tuulonenkaan haitannut, koska nykyään haudallaoloaika jää lyhyeksi kukkien laskun tapahtuessa jo sisällä ja ulkona sitten kukkien tuojat voivat laskea kukat yht´ aikaakin, johon varsinkin Jämijärvellä on hyvin totuttu. Me nykyihmisethän emme kovinkaan kestä kylmää ulkoilmaa pääasiassa sisätiloissa toimivina.
Toisessa siunauksessa oli ensi kertaa ainakin minun nähteni esillä veteraanihartauksessa Kankaanpäässä asiaan kuuluvasti Suomen lippu vierellään Sotainvalidien ja Rintamaveteraanien Kankaanpään yhdistysten liput, kun vainaja kuului molempiin haavoituttuaan vihollisen suurhyökkäyksessä Tali-Ihantalan tulimeressä kesäkuussa 1944 jouduttuaan sotaan edellisvuonna juuri 18 vuotta täytettyään. Toipumislomalle päästyään hän kotitupaan astuessaan yllätti kotiväen, mutta yllättyi itsekin, kun pirtissä oli venäläisiä sotilaita, jotka hekin tietysti yllättyivät nähdessään sotilaspukuisen suomalaisen sotilaan. Asia selvisi, sillä Pohjankankaan Korvaluomalle oli metsänvartijan taloon Suonreiteen perustettu vankileiri, jossa oli yksinomaan upseereita.
Nyt viimeiseen iltahuutoon kutsuttu veteraani kertoi muistelmissaan: Sota loppui ja siellä saamani haava parani, mutta toinen sodan tuottama haava, puolisoni kotiseudun (Kirvu) menetys, ei parane koskaan. Ansaitusti loppusoittona lähdettäessä arkkua kantamaan soitettiin Narvan marssi.
Toisessa hautauksessa kätkettiin haudan lepoon kymmenen vuotta nuorempi 76-vuotias neljän pojan vain kuukauden päivät sairastanut äiti. Erityisen mieltä herkistävää oli muistotilaisuudessa kahdeksan lapsenlapsen - nuorin ehkä vain pari kolme vuotias - laulamat ja kitaralla säestetyt Jumalan kämmenellä ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Kolme vanhempaa lastenlasta lauloivat myös lauluja ja kertoivat mummon opettamasta iltarukouksesta laulaenkin sen Ilta on tullut Luojani. Jo siunaustilaisuudessa pojantytär Laura soitti viulua ja muistotilaisuudessa hän soitti herkät: Vaiennut viulu, Kaunis maa, Myrskyluodon Maija.
Näin voimme saattaa rakkaita vainajiamme viimeiselle maanpäälliselle matkalle kauniisti ja arvokkaasti mieltä ylentävästi kiitollisina kaikesta siitä hyvästä, mitä heiltä elämän aikana olemme saaneet. Ja kristittyinä meillä on iankaikkisuustoivo ja jälleennäkemisen todellisuus, emme sittenkään ole menettäneet rakkaitamme, vaan he ovat menneet meidän edeltämme toiseen parempaan maahan, johon mekin pian menemme.
Toisessa siunauksessa oli ensi kertaa ainakin minun nähteni esillä veteraanihartauksessa Kankaanpäässä asiaan kuuluvasti Suomen lippu vierellään Sotainvalidien ja Rintamaveteraanien Kankaanpään yhdistysten liput, kun vainaja kuului molempiin haavoituttuaan vihollisen suurhyökkäyksessä Tali-Ihantalan tulimeressä kesäkuussa 1944 jouduttuaan sotaan edellisvuonna juuri 18 vuotta täytettyään. Toipumislomalle päästyään hän kotitupaan astuessaan yllätti kotiväen, mutta yllättyi itsekin, kun pirtissä oli venäläisiä sotilaita, jotka hekin tietysti yllättyivät nähdessään sotilaspukuisen suomalaisen sotilaan. Asia selvisi, sillä Pohjankankaan Korvaluomalle oli metsänvartijan taloon Suonreiteen perustettu vankileiri, jossa oli yksinomaan upseereita.
Nyt viimeiseen iltahuutoon kutsuttu veteraani kertoi muistelmissaan: Sota loppui ja siellä saamani haava parani, mutta toinen sodan tuottama haava, puolisoni kotiseudun (Kirvu) menetys, ei parane koskaan. Ansaitusti loppusoittona lähdettäessä arkkua kantamaan soitettiin Narvan marssi.
Toisessa hautauksessa kätkettiin haudan lepoon kymmenen vuotta nuorempi 76-vuotias neljän pojan vain kuukauden päivät sairastanut äiti. Erityisen mieltä herkistävää oli muistotilaisuudessa kahdeksan lapsenlapsen - nuorin ehkä vain pari kolme vuotias - laulamat ja kitaralla säestetyt Jumalan kämmenellä ja Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Kolme vanhempaa lastenlasta lauloivat myös lauluja ja kertoivat mummon opettamasta iltarukouksesta laulaenkin sen Ilta on tullut Luojani. Jo siunaustilaisuudessa pojantytär Laura soitti viulua ja muistotilaisuudessa hän soitti herkät: Vaiennut viulu, Kaunis maa, Myrskyluodon Maija.
Näin voimme saattaa rakkaita vainajiamme viimeiselle maanpäälliselle matkalle kauniisti ja arvokkaasti mieltä ylentävästi kiitollisina kaikesta siitä hyvästä, mitä heiltä elämän aikana olemme saaneet. Ja kristittyinä meillä on iankaikkisuustoivo ja jälleennäkemisen todellisuus, emme sittenkään ole menettäneet rakkaitamme, vaan he ovat menneet meidän edeltämme toiseen parempaan maahan, johon mekin pian menemme.
perjantai 13. tammikuuta 2012
Tervetulotoivotus Timon vaalitilaisuudessa
HYVÄT YSTÄVÄT
ENSINNÄKIN OLEMME MITÄ ILOISEMPIA SINUN TIMO SOININ SAAPUMISESTASI
TÄNNE KANKAANPÄÄHÄN, JOSSA OLEMME SAANEET PITÄÄ SINUA VIERAANAMME USEITA KERTOJA JO AINAKIN PUOLISENTUSINAA KERTAA PIIRIKOKOUKSISSA JA VIIMEKSI NÄISSÄ VAALITAILAISUUKSISSA neljä vuotta sitten ennen eduskuntavaaleja ja sitten ennen kunnallisvaaleja, joissa nousimmeKpäässä viiteen valtuutettuun, viime
vuoden eduskuntavaaleihin emme sinua Timo saaneet, koska olimme siitä samaa mieltä, ettei käyntisi olisi tuonut lisäarvoa ja tärkeämpää oli vierailla toisilla paikkakunnilla.
Ja näin todella oli! Kankaanpäässä eduskuntavaaleissa kannatuksemme oli 2,500 ääntä ja peräti 37,2 %, kun koko maassa se oli 19,1%. Edellisissä kuntavaaleissa saimme 13,6%, koko maan lukeman oltua 5,4% ja neljän vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa täällä tuli silloinkin hyvin ääniä 17,6%, kun koko maassa jäätiin 4,1%.
Nyt osaamme arvostaa sinun Timo saapumistasi suuresti juuri tänne Pohjois-Satakunnan sydämeen, jossa koko alueella puolueemme kannatuksemme on aina ollut parasta koko maassamme, viime eduskuntavaaleissakin koko Satakunta oli ykkösenä kaikista vaalipiireistä ja saimme pienestä vaalipiiristä huolimatta kaksi kansanedustajaa, jotka ovat täällä mukana, Ari Jalonen on tullut myös Porista.
Tänne tulosi varmistuttua, kun sinulla on aikaa kiertää vain yhtenäpäivänä yhdessä vaalipiirissä, kun olet todennut eläkeläisehdokkailla olevan aikaa vaikka millä mitalla, mutta esim. meillä kansanaedustajilla on omat sitovat työmme, niin tänne tulostasi sanoit, että totta kai eduskunnan varapuhemiehen kuntaan pitää tulla. Se on oikein ja varmasti taas tällä kertaa löytyy myös sitä nyt tarvittavaa lisäarvoa. Ja eilisestä Järvenpään koululaisten parissa pidetystä vaalipanelista alkoi se todellinen vaalitaistelu Sinua vastaan kohdistetuista täysin asiattomista
hyökkäyksistä, jotka herättivät nyt viimeistään koko kenttämme ja näin odotettavissa on Jytkyjen Jytky ja pääsemisesi 2. kierrokselle, jolla panoksia edelleen koventamalla on mahdollisuuksia myös voittaa koko kilpailu.
Näin toivotamme Sinut seurueinesi ja kaikki teidät rakkaat paikalliset ystävät lämpimästi
tervetulleiksi sieltä kovan lumipyryn keskeltä tänne lämpimään tupaan kuulemaan Suomen Soinin sanomaa ja tekemään hänestä maamme seuraavaa presidenttiä.
TERVETULOA!
ENSINNÄKIN OLEMME MITÄ ILOISEMPIA SINUN TIMO SOININ SAAPUMISESTASI
TÄNNE KANKAANPÄÄHÄN, JOSSA OLEMME SAANEET PITÄÄ SINUA VIERAANAMME USEITA KERTOJA JO AINAKIN PUOLISENTUSINAA KERTAA PIIRIKOKOUKSISSA JA VIIMEKSI NÄISSÄ VAALITAILAISUUKSISSA neljä vuotta sitten ennen eduskuntavaaleja ja sitten ennen kunnallisvaaleja, joissa nousimmeKpäässä viiteen valtuutettuun, viime
vuoden eduskuntavaaleihin emme sinua Timo saaneet, koska olimme siitä samaa mieltä, ettei käyntisi olisi tuonut lisäarvoa ja tärkeämpää oli vierailla toisilla paikkakunnilla.
Ja näin todella oli! Kankaanpäässä eduskuntavaaleissa kannatuksemme oli 2,500 ääntä ja peräti 37,2 %, kun koko maassa se oli 19,1%. Edellisissä kuntavaaleissa saimme 13,6%, koko maan lukeman oltua 5,4% ja neljän vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa täällä tuli silloinkin hyvin ääniä 17,6%, kun koko maassa jäätiin 4,1%.
Nyt osaamme arvostaa sinun Timo saapumistasi suuresti juuri tänne Pohjois-Satakunnan sydämeen, jossa koko alueella puolueemme kannatuksemme on aina ollut parasta koko maassamme, viime eduskuntavaaleissakin koko Satakunta oli ykkösenä kaikista vaalipiireistä ja saimme pienestä vaalipiiristä huolimatta kaksi kansanedustajaa, jotka ovat täällä mukana, Ari Jalonen on tullut myös Porista.
Tänne tulosi varmistuttua, kun sinulla on aikaa kiertää vain yhtenäpäivänä yhdessä vaalipiirissä, kun olet todennut eläkeläisehdokkailla olevan aikaa vaikka millä mitalla, mutta esim. meillä kansanaedustajilla on omat sitovat työmme, niin tänne tulostasi sanoit, että totta kai eduskunnan varapuhemiehen kuntaan pitää tulla. Se on oikein ja varmasti taas tällä kertaa löytyy myös sitä nyt tarvittavaa lisäarvoa. Ja eilisestä Järvenpään koululaisten parissa pidetystä vaalipanelista alkoi se todellinen vaalitaistelu Sinua vastaan kohdistetuista täysin asiattomista
hyökkäyksistä, jotka herättivät nyt viimeistään koko kenttämme ja näin odotettavissa on Jytkyjen Jytky ja pääsemisesi 2. kierrokselle, jolla panoksia edelleen koventamalla on mahdollisuuksia myös voittaa koko kilpailu.
Näin toivotamme Sinut seurueinesi ja kaikki teidät rakkaat paikalliset ystävät lämpimästi
tervetulleiksi sieltä kovan lumipyryn keskeltä tänne lämpimään tupaan kuulemaan Suomen Soinin sanomaa ja tekemään hänestä maamme seuraavaa presidenttiä.
TERVETULOA!
Kovaa peliä Pohjolassa
No tulihan se sieltä ja tästä se alkoi. Paavo Lipponen kovassa hädässään laukoi käsittämättömiä syytöksiään Suomen kansan valitsemia perussuomalaisten kansanedustajia vastaan mainiten nimeltä myös yhden fiksuimmista kansanedustajista tohtori Jussi Niinistön. Nyt pelataan kovilla korteilla, mutta taitaa jäädä Musta Pekka Paavon käteen. Mutta hätä on suuri ja kaikki keinot käytössä. Eiköhän tämä heitto Järvenpään koululaisten vaalipanelissa kääntynyt päinvastoin heittäjäänsä vastaan.
Jussi Niinistö pääsi kertaheitolla julkisuuden keskiöön äärioikeistolaiseksi leimaamisella. Itse hän sanoo olevansa enemmän vasemmalla kuin oikealla, mutta maanpuolustusasioissa puolustusvaliokunnan puheenjohtajana oikealla. Olemmehan perussuomalaisina nimenomaan Suomen asialla. Siksi olimme kannattamassa edullisen jo voimassa olevan puolustusaseen maamiinojen säilyttämistä, kun ei Venäjäkään ole niitä poistamassa. Siksi emme myöskään ymmärrä rynnäkkökivääreiden vähentämistä, kun mukana käyttäjien määrä pienenee. Eikö niitä voisi vartastoida tulevaa tarvetta varten.
Jussi Niinistö - kuten muutkin perussuomalalaiset - on täysiverinen kansanvallan kannattaja. Siksi hän syksyllä eduskuntakäsittelyssä vähennettäessä suoralla kansanvaalilla valitun presidentin valtaoikeuksia laukoi ottavansa varmistimen pois aina kuullessaan parlamentarismi-sanan presidentinvallan riisumisen yhteydessä. Siinä siis kansalta riistettiin kansalle kuuluvaa valtaa politikkojen itsensä käytettäväksi.
Jussi Niinistö itse asiasta kuultuna totesi tätä pöyristyttävää väitettä kommentoidessaan vedoten Lipposen korkeaan ikään tämän ehkä erehtyneen henkilöstä. Eikä tällaisen puheen pitäisi mitenkään kuulua prsidenttikamppailuun, kun Jussi Niinistö ei tässä vaalissa ole ehdokkaana. Hän tosin on Timo Soinin vaalipäällikkö kuten on ollut edellisissäkin presidenttivaaleissa, EU-vaaleissa ja eduskuntavaaleissa ja aina on tullut hyvää tulosta. Monissa kommenteissa odotetaankin tämän viimeisenkin ulostulon johdosta odotettavissa olevan JYTKYJEN JYTKY.
Jussi Niinistö pääsi kertaheitolla julkisuuden keskiöön äärioikeistolaiseksi leimaamisella. Itse hän sanoo olevansa enemmän vasemmalla kuin oikealla, mutta maanpuolustusasioissa puolustusvaliokunnan puheenjohtajana oikealla. Olemmehan perussuomalaisina nimenomaan Suomen asialla. Siksi olimme kannattamassa edullisen jo voimassa olevan puolustusaseen maamiinojen säilyttämistä, kun ei Venäjäkään ole niitä poistamassa. Siksi emme myöskään ymmärrä rynnäkkökivääreiden vähentämistä, kun mukana käyttäjien määrä pienenee. Eikö niitä voisi vartastoida tulevaa tarvetta varten.
Jussi Niinistö - kuten muutkin perussuomalalaiset - on täysiverinen kansanvallan kannattaja. Siksi hän syksyllä eduskuntakäsittelyssä vähennettäessä suoralla kansanvaalilla valitun presidentin valtaoikeuksia laukoi ottavansa varmistimen pois aina kuullessaan parlamentarismi-sanan presidentinvallan riisumisen yhteydessä. Siinä siis kansalta riistettiin kansalle kuuluvaa valtaa politikkojen itsensä käytettäväksi.
Jussi Niinistö itse asiasta kuultuna totesi tätä pöyristyttävää väitettä kommentoidessaan vedoten Lipposen korkeaan ikään tämän ehkä erehtyneen henkilöstä. Eikä tällaisen puheen pitäisi mitenkään kuulua prsidenttikamppailuun, kun Jussi Niinistö ei tässä vaalissa ole ehdokkaana. Hän tosin on Timo Soinin vaalipäällikkö kuten on ollut edellisissäkin presidenttivaaleissa, EU-vaaleissa ja eduskuntavaaleissa ja aina on tullut hyvää tulosta. Monissa kommenteissa odotetaankin tämän viimeisenkin ulostulon johdosta odotettavissa olevan JYTKYJEN JYTKY.
torstai 12. tammikuuta 2012
1. ennakkoäänestyspäivä
Ennakkoäänestys presidentinvaalissa on eka päivänä lähtenyt liikenteeseen vähän laimeampana kuin kuusi vuotta sitten, mutta ei paljoa vähäisempänä ja kuitenkin ylitettiin heti 5% raja.
Heti ennakkoäänestyksen alettua olin antamassa muuten ensimmäisenä ääneni numerolle kolme S-marketin äänestyspaikalla. Meillä Kankaanpäässä on jo toista kertaa todella vaivatonta äänestää ennakkoon, kun viime eduskuntavaaleissa ja nyt presidenttivaalissa on käytettävissä peräti kolme helposti saavutettavaa äänestyspaikkaa, perinteisen postin eli Itellan lisäksi molemmat suuret markettimme S ja K.
Kaikki alueen vammaisjärjestöt ovat mukana pieni ele-vaalikeräyksessä. Senkin merkeissä olin heti vaalipaikan auettua paikalla, koska meillä sotainvalideilla oli ensimmäinen keräysvuoro, jonka hoitivat Toivo Lautaoja ja Matti Ylitalo. Valitettavan moni vaan näytti unohtavan lanttinsa pudottamisen lippaaseen vähäosaisimpien lähimmäistemme vammaisten tukemiseksi.
Kyllä ainakin aamutuimiin näytti äänestäjiä käyvän. Kauppamatkan ohessa se käykin tosi vaivattomasti. Tarvii vain olla henkilöllisyystodistus, ei edes ennakkoon lähetettyä vaalikorttia tarvita, tarvittavat tiedot löytyvät tietokoneeltakin.
Presidenttivaalihan on suosituin vaalimme äänestysprosentin noustessa aina kunnallisvaaleja ja eduskuntavaaleja korkeammaksi, viimeksikin yli 70%, kun molemmissa muissa saatiin lähes sama 68%, kunnallisvaalissa 68,7% ja eduskuntavaalissa 68,3%. EU-vaalissa sen sijaan on tosi alhainen aktiivisuus 37,6%.
Heti ennakkoäänestyksen alettua olin antamassa muuten ensimmäisenä ääneni numerolle kolme S-marketin äänestyspaikalla. Meillä Kankaanpäässä on jo toista kertaa todella vaivatonta äänestää ennakkoon, kun viime eduskuntavaaleissa ja nyt presidenttivaalissa on käytettävissä peräti kolme helposti saavutettavaa äänestyspaikkaa, perinteisen postin eli Itellan lisäksi molemmat suuret markettimme S ja K.
Kaikki alueen vammaisjärjestöt ovat mukana pieni ele-vaalikeräyksessä. Senkin merkeissä olin heti vaalipaikan auettua paikalla, koska meillä sotainvalideilla oli ensimmäinen keräysvuoro, jonka hoitivat Toivo Lautaoja ja Matti Ylitalo. Valitettavan moni vaan näytti unohtavan lanttinsa pudottamisen lippaaseen vähäosaisimpien lähimmäistemme vammaisten tukemiseksi.
Kyllä ainakin aamutuimiin näytti äänestäjiä käyvän. Kauppamatkan ohessa se käykin tosi vaivattomasti. Tarvii vain olla henkilöllisyystodistus, ei edes ennakkoon lähetettyä vaalikorttia tarvita, tarvittavat tiedot löytyvät tietokoneeltakin.
Presidenttivaalihan on suosituin vaalimme äänestysprosentin noustessa aina kunnallisvaaleja ja eduskuntavaaleja korkeammaksi, viimeksikin yli 70%, kun molemmissa muissa saatiin lähes sama 68%, kunnallisvaalissa 68,7% ja eduskuntavaalissa 68,3%. EU-vaalissa sen sijaan on tosi alhainen aktiivisuus 37,6%.
tiistai 10. tammikuuta 2012
Työnilonjulistus
1960-luvun loppupuolella olin Tampereen Yliopistossa kesäyliopistossa saksan pro-kurssilla. Päärakennuksessa en sen jälkeen ole monastikaan poikennut, tänään kuitenkin oli oikein asiaa jopa juhlasaliin asti. Ohi olen kyllä monet kerrat ajellut, onhan Tampere-talokin aivan vieressä, ja aina ihaillut kuten nytkin enoni Kauko Räikkeen veistämää mainiota Väinö Voionmaa-patsasta yliopiston pääsisäänkäynnin edustalla.
Olin ilmottautunut Työnilonjulistustapahtumaan ja niin sinne piti ajalla 100 km sivuunsa täältä Kankaanpäästä kylläkin hyvällä talvikelillä. Professori Marja-Liisa Mankan ollessa primusmoottorina on näitä vuosittaisia työnilotapahtumia järjestetty nyt kuusi kertaa. Tavoitteena on levittää tietoa työhyvinvoinnin kehittämisen keinoista koko Suomen työpaikoille. Perussanomana tahdotaan julistaa, että jokainen voi vaikuttaa työhyvinvointiinsa.
Tällä kerralla aiheeksi oli otettu tärkeä henkilöstön arvo tulevaisuuden menestystekijänä. Ministeri Jukka Gustafssonkin oli lupautunut puhujaksi, mutta ministerikokouksen estämänä oli lähettänyt tilalleen ministeriön edustajan. Työelämän keskusliitosta esitelmöitsijänä toimi ylilääkäri Jan Schugh ja Elintarviketyöntekijöiden liitosta puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen, entinen Saarioisten työntekijä kertoen omakohtaisia kokemuksiaan työelämästä otsakkeella Arvon mekin ansaitsemme.
Pohjois-Karjalasta Joensuusta työhyvinvointipäällikkö Helena Hanhinen kertoili vetämästään Myö ja työ-työhyvinvointisopimusmallistaan, joka on vasta alkuvaiheissaan, mutta saanut innostuneen vastaanoton.
Myös itse työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka käytti puheenvuoron henkilöstön arvosta ja suoritti Työnilonjulistuksen lukemisen. Tampereen yliopiston kuoro nostatti lopuksi juhlatunnelman tiiviiksi komeilla lauluillaan kuten Koulutiellä ja Jokainen ihminen on arvokas.
Työ on kaiken hyvinvointimme perusta, siksi on hyvä, että sitä pyritään tutkimaan ja kehittämään niin, että sitä voitaisiin tehdä työhyvinvoinnin ilmapiirissä, ei pelkästään niska limassa. Professori Manka on tällä saralla tehnyt uranuurtavaa työtä, jaettavina oli muutamia hänen tutkielmiaankin: Työn iloa ja imua, Tulevaisuuden osaajaksi, Henkilöstötunnusluvut jahtamisen tukena. Tänä kevättalvena häneltä on ilmestymässä uusi opus. Avartava aamupäivä kaiken kaikkiaan.
Olin ilmottautunut Työnilonjulistustapahtumaan ja niin sinne piti ajalla 100 km sivuunsa täältä Kankaanpäästä kylläkin hyvällä talvikelillä. Professori Marja-Liisa Mankan ollessa primusmoottorina on näitä vuosittaisia työnilotapahtumia järjestetty nyt kuusi kertaa. Tavoitteena on levittää tietoa työhyvinvoinnin kehittämisen keinoista koko Suomen työpaikoille. Perussanomana tahdotaan julistaa, että jokainen voi vaikuttaa työhyvinvointiinsa.
Tällä kerralla aiheeksi oli otettu tärkeä henkilöstön arvo tulevaisuuden menestystekijänä. Ministeri Jukka Gustafssonkin oli lupautunut puhujaksi, mutta ministerikokouksen estämänä oli lähettänyt tilalleen ministeriön edustajan. Työelämän keskusliitosta esitelmöitsijänä toimi ylilääkäri Jan Schugh ja Elintarviketyöntekijöiden liitosta puheenjohtaja Veli-Matti Kuntonen, entinen Saarioisten työntekijä kertoen omakohtaisia kokemuksiaan työelämästä otsakkeella Arvon mekin ansaitsemme.
Pohjois-Karjalasta Joensuusta työhyvinvointipäällikkö Helena Hanhinen kertoili vetämästään Myö ja työ-työhyvinvointisopimusmallistaan, joka on vasta alkuvaiheissaan, mutta saanut innostuneen vastaanoton.
Myös itse työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka käytti puheenvuoron henkilöstön arvosta ja suoritti Työnilonjulistuksen lukemisen. Tampereen yliopiston kuoro nostatti lopuksi juhlatunnelman tiiviiksi komeilla lauluillaan kuten Koulutiellä ja Jokainen ihminen on arvokas.
Työ on kaiken hyvinvointimme perusta, siksi on hyvä, että sitä pyritään tutkimaan ja kehittämään niin, että sitä voitaisiin tehdä työhyvinvoinnin ilmapiirissä, ei pelkästään niska limassa. Professori Manka on tällä saralla tehnyt uranuurtavaa työtä, jaettavina oli muutamia hänen tutkielmiaankin: Työn iloa ja imua, Tulevaisuuden osaajaksi, Henkilöstötunnusluvut jahtamisen tukena. Tänä kevättalvena häneltä on ilmestymässä uusi opus. Avartava aamupäivä kaiken kaikkiaan.
maanantai 9. tammikuuta 2012
Veteraaniruokailu
Maanantaipäivän ratoksi kolme hyvää kokousta: Sotainvalidit, Sotaveteraanit, kaupunginhallitus. Kaikissa kaiken lisäksi sotiemme veteraanien asiat hyvin esillä.
Yksimielisyyden vallitessa on Kankaanpään kaupungissa tutkittu veteraanien ateriakysymystä. Jo aiemmin päätettiin tarjota heille ateria työttämien järjestämässä ruokailussa. Nyt se ainakin tilapäisesti on loppunut ratkaisemattomien seurakunnan tilakysymysten johdosta. Kysymystä on pohdittu ja valmisteltu ja nyt päästiin etiäpäin.
Kaupungin johtoryhmä yhdessä Posan kanssa on tehnyt hyvää valmistelua. Niin päädyttiin käytännön kokemuksen hankkimiseksi tarjota nyt lounasseteli tai kotiin tuotu ateria kolmasti viikossa. Kun nähdään varsinainen tarve ja se näin voidaan kartoittaa, seuraavan vuoden alusta siirrytään sitten viisipäiväiseen ateriatarjontaan. Asian hoidolla on enemmän kuin kiire, veteraaniemme keski-ikä on jo korkea 88 vuotta ja viimeinen iltahuuto kutsuu entistä useampaa.
Ei ole siis poliittisten irtopisteiden keräämistarvetta eikä aikaa hukattavissa.
Kankaanpään Sotaveteraaneissa on vuoden alkaessa vielä 81 varsinaista veteraanijäsentä, vuoden aikana poisnukkkuneita on yksitoista. Vuosittainen poistuneiden lukumäärä on pysynyt hyvin samana, prosenttuaalisesti se siis kasvaa melkoista vauhtia. Sama kaiku on askelissa myös sotainvalideillamme, paljon pienemmästä joukosta sai kutsun viimeiseen iltahuutoon seitsemän veljeä ja jäljellä Kankaanpään seudun Sotainvalideissä kolmen pitäjän alueella Kankaanpäässä, Honkajoella ja Jämijärvellä on vajaa kolmekymmentä sotainvalidia.
Mikään ei enää ole liikaa veteraaniemme asioitaan hoidettaessa!
Yksimielisyyden vallitessa on Kankaanpään kaupungissa tutkittu veteraanien ateriakysymystä. Jo aiemmin päätettiin tarjota heille ateria työttämien järjestämässä ruokailussa. Nyt se ainakin tilapäisesti on loppunut ratkaisemattomien seurakunnan tilakysymysten johdosta. Kysymystä on pohdittu ja valmisteltu ja nyt päästiin etiäpäin.
Kaupungin johtoryhmä yhdessä Posan kanssa on tehnyt hyvää valmistelua. Niin päädyttiin käytännön kokemuksen hankkimiseksi tarjota nyt lounasseteli tai kotiin tuotu ateria kolmasti viikossa. Kun nähdään varsinainen tarve ja se näin voidaan kartoittaa, seuraavan vuoden alusta siirrytään sitten viisipäiväiseen ateriatarjontaan. Asian hoidolla on enemmän kuin kiire, veteraaniemme keski-ikä on jo korkea 88 vuotta ja viimeinen iltahuuto kutsuu entistä useampaa.
Ei ole siis poliittisten irtopisteiden keräämistarvetta eikä aikaa hukattavissa.
Kankaanpään Sotaveteraaneissa on vuoden alkaessa vielä 81 varsinaista veteraanijäsentä, vuoden aikana poisnukkkuneita on yksitoista. Vuosittainen poistuneiden lukumäärä on pysynyt hyvin samana, prosenttuaalisesti se siis kasvaa melkoista vauhtia. Sama kaiku on askelissa myös sotainvalideillamme, paljon pienemmästä joukosta sai kutsun viimeiseen iltahuutoon seitsemän veljeä ja jäljellä Kankaanpään seudun Sotainvalideissä kolmen pitäjän alueella Kankaanpäässä, Honkajoella ja Jämijärvellä on vajaa kolmekymmentä sotainvalidia.
Mikään ei enää ole liikaa veteraaniemme asioitaan hoidettaessa!
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Pohjalaisetkaan ei riitä
Etelä-Pohjanmaan huoltosuhde on mennossa ylivoimaiseksi. Ilkka-lehti esittelee Suomen maakuntien väestölliset huoltosuhteet vuosina 2010 ja 2030 ja toteaa oheisen. Mutta samoissa tilastoissa Satakunta on jatkossa vielä huonompi. Kun v.2010 paras huoltosuhde on Uusimaalla 44,9, on Etelä-Pohjanmaa kahdeksastoista 58,5 ja Satakunta kuudestoista 57,3 yhdeksäntoista maakunnan joukossa. V.2030 Etelä-Pohjanmaan huoltosuhde on 84,1 ja sijoitus 13. Satakunta saa lukeman 85,7 ja edelleen sijan 16. Uusimaa on edelleen kärjessä , joskin senkin huoltosuhde on heikentymässä 60,9.
Huomattavaa on kuitenkin Kankaanpäätä ja kuntien yhtymishanketta ajatellen Pirkanmaan sijainti kumpanakin vuotena heti Uusimaan jälkeen toisena luvuin 52,1 ja 68,9. Ei siis mikään huono suunta, vaikka niin suurella äänellä huudetaan, ettei missään nimessä uusi Kankaanpään, Jämijärven ja Parkanon muodostama kunta saa suuntautua Pirkanmaalle.
Huoltosuhde heikkenee jatkossa koko maassa iäkkäiden määrän lisääntyessä huolestuttavan nopeasti suhteessa työikäisiin. Huoltosuhteessa lasketaan alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden lukumäärä verrattuna työikäisiin. Nämä 2030 vuodelle lasketut huoltosuhdeluvut ovat huolestuttavia ja koskevat kipeimmin juuri pieniä kuntia, joissa huoltosuhteesta tulee erittäin huono.
Kun ei pohjalaisetkaan riitä huolehtimaan tarvitsijoistaan, miten sitten suu laitetaan vielä huonnommat luvut omaavissa maakunnissa kuten Satakunnassa. Eikö silloin ole parempi olla maan toiseksi parhaassa maakunnassa. Ja siksi toiseksi, kun maakuntia jatkossa kuitenkin tullaan yhdistämään, miksei yhdistetä Satakuntaa ja Pirkanmaata ja kolmanneksi kimppaan myös Varsinais-Suomi, joka sekin keikkuu tilaston kolmantena ja neljäntenä eli ei lainkaan hullummasti.
Huomattavaa on kuitenkin Kankaanpäätä ja kuntien yhtymishanketta ajatellen Pirkanmaan sijainti kumpanakin vuotena heti Uusimaan jälkeen toisena luvuin 52,1 ja 68,9. Ei siis mikään huono suunta, vaikka niin suurella äänellä huudetaan, ettei missään nimessä uusi Kankaanpään, Jämijärven ja Parkanon muodostama kunta saa suuntautua Pirkanmaalle.
Huoltosuhde heikkenee jatkossa koko maassa iäkkäiden määrän lisääntyessä huolestuttavan nopeasti suhteessa työikäisiin. Huoltosuhteessa lasketaan alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden lukumäärä verrattuna työikäisiin. Nämä 2030 vuodelle lasketut huoltosuhdeluvut ovat huolestuttavia ja koskevat kipeimmin juuri pieniä kuntia, joissa huoltosuhteesta tulee erittäin huono.
Kun ei pohjalaisetkaan riitä huolehtimaan tarvitsijoistaan, miten sitten suu laitetaan vielä huonnommat luvut omaavissa maakunnissa kuten Satakunnassa. Eikö silloin ole parempi olla maan toiseksi parhaassa maakunnassa. Ja siksi toiseksi, kun maakuntia jatkossa kuitenkin tullaan yhdistämään, miksei yhdistetä Satakuntaa ja Pirkanmaata ja kolmanneksi kimppaan myös Varsinais-Suomi, joka sekin keikkuu tilaston kolmantena ja neljäntenä eli ei lainkaan hullummasti.
lauantai 7. tammikuuta 2012
Uudessa tuolissa
Aiemminkin olen kertonut ja voihan sen jokainen itsekin tarkastaa, että aloitin blogaamisen Timo Soinin EU-vaaliehdokkuuden myötä keväällä 2009, tarkalleen sanottuna 12.4.2009 kirjoituksella PerusS vahvoilla eli Timon vaalimenestys jyrkästi nouseva. Jatkon sitten tiedämme, emme tosin vielä tammikuun presidenttiäänestyksen tulosta, joka sekin kaiken järjen mukaan vie Timon toiselle kierrokselle tosi kovaan loppukoitokseen 5.2. Vetosihan Timo Turun vaalijuhlassa kaikkiin PerusSuomalaisten kannattajiin, jotka pitävät häntä parhaana presidenttiehdokkaana, että siis äänestäkää häntä. Kun laajasti on pohdittu, kuinka puolueen käy, jos Timosta tulee presidentti, niin Timo itsekin lohduttaa kaikkia epäileviä, ettei presidenttipuolueen voi koskaan käydä huonosti. Olisihan se hienoa saada ensimmäinen perussuomalaisen puolueen edustaja presidentiksi, kun on jo saatu edustaja puhemiehistöönkin ja kolmen valiokunnan puheenjohtakin on perussuomalainen.
Mutta varsinainen aiheeni piti olla istuessani nyt ensi kertaa blogaamassa uudessa (alennusmyynnistä ostetussa) pehmeässä työtuolissa pohtia näiden blogien määrää. Kokonaisluku tämän kanssa on 938. Ekana vajaana vuonna kirjoituksia kertyi 259. Seuraava vuosi oli jo konainen 333 kirjoituksella. Viimevuonna meni vielä paremmin 339 ja tänä alkuvuonna on toistaiseksi syntynyt blogi jokaisena päivänä, onhan vasta seitsemäs päivä.
Matkoilla on aina pakosta tullut blogittomia päiviä, mutta enää ei niinkään tarvitsisi käydä, kun on kannettavat tietokoneet ja joululomalle lähdettäessä sai mukaan iPad-koneen, jonka käytössä taas on opettelemista. Parhaiten kirjoittaminen tietysti sujuu oman työpöydän ääressä semminkin kun kouluajoilta asti käytössä ollut normaali kova kirjoituspöytätuoli nyt vaihtui tähän mukavaan Miami-tuoliin. Onhan eduskunnassakin käytössä juuri tämän tyylinen sopiva työtuoli.
Blogeista sen verran, että nyt oikein asiantunteva toimittaja käy näitä lävitse, josko niitä voisi julkaista sopivina otoksina - omakustanteina tietysti, eihän näillä mitään yleistä valtakunnantason tai muunkaan mukaista suurta painoarvoa ole, mutta on sitä turhempaakin julkaistu ja onhan se mukava joskus muistaa ystäviä omalla kustanteella. Voisihan sitten ruveta nimittämään itseään vaikka kirjailijaksi, leikki sijansa saakoon!
Mutta varsinainen aiheeni piti olla istuessani nyt ensi kertaa blogaamassa uudessa (alennusmyynnistä ostetussa) pehmeässä työtuolissa pohtia näiden blogien määrää. Kokonaisluku tämän kanssa on 938. Ekana vajaana vuonna kirjoituksia kertyi 259. Seuraava vuosi oli jo konainen 333 kirjoituksella. Viimevuonna meni vielä paremmin 339 ja tänä alkuvuonna on toistaiseksi syntynyt blogi jokaisena päivänä, onhan vasta seitsemäs päivä.
Matkoilla on aina pakosta tullut blogittomia päiviä, mutta enää ei niinkään tarvitsisi käydä, kun on kannettavat tietokoneet ja joululomalle lähdettäessä sai mukaan iPad-koneen, jonka käytössä taas on opettelemista. Parhaiten kirjoittaminen tietysti sujuu oman työpöydän ääressä semminkin kun kouluajoilta asti käytössä ollut normaali kova kirjoituspöytätuoli nyt vaihtui tähän mukavaan Miami-tuoliin. Onhan eduskunnassakin käytössä juuri tämän tyylinen sopiva työtuoli.
Blogeista sen verran, että nyt oikein asiantunteva toimittaja käy näitä lävitse, josko niitä voisi julkaista sopivina otoksina - omakustanteina tietysti, eihän näillä mitään yleistä valtakunnantason tai muunkaan mukaista suurta painoarvoa ole, mutta on sitä turhempaakin julkaistu ja onhan se mukava joskus muistaa ystäviä omalla kustanteella. Voisihan sitten ruveta nimittämään itseään vaikka kirjailijaksi, leikki sijansa saakoon!
perjantai 6. tammikuuta 2012
Loppiaisen tähti
Loppiaisen messussa Jämijärvellä sain puhu ihmiskunnan tähtihetkistä, kun itämaan tietäjätkin tulivat tähden johtamina kumartamaan Jeesus-lasta. Tähtitietäijät jopa ovat meidän päivinämme pystyneet osoittamaan juuri siihen aikaan Jeesuksen syntyessä tähtien olleen sellaisessa asennossa toisiinsa nähden, että ne näyttivät uudelta kirkkaalta tähdeltä.
Itä-Euroopan kansoille muodostui aivan uusi tulevaisuus niin Neuvostoliiton kuin myös Berliinin muurin sorruttua ja uskon kommunismiin murruttua. Mutta apua ei ole tullut kapitalistisestakaan järjestelmästä vapaine kilpailuineen, loputtomine elintason kasvattamisineen ja kehitysoptimismineen.
Ainoa kestävä johtotähti löytyy sieltä, mistä sen itämaan viisaatkin tapasivat eli Beetlehemin seimestä. Vain hän Jeesus Vapahtajamme on ajasta aikaan kestävä suunnannäyttäjä koko ihmiskunnalle.
Yksi maamme raskaan historian tähtihetki alkoi juuri näin loppiaisena talvisodan vuotena 1940, jolloin Raatteen tien kolmipäiväsissä taisteluissa tuhottiin vihollisdivisioona ja saatiin suuri sotasaalis materiaalipulasta kärsiville joukoillemme.
Martti Lutherin suuri löytö tapahtui Wittenbergissä Roomalaiskirjeestä: Vanhurskas on elävä uskosta. Me ihmiset olemme Jumalan edessä epävanhurskaita, hänelle kelpaamattomia itsessämme, mutta koska Jumala rakastaa syntistäkin ihmistä, ottaa hän meidät vastaan Vapahtajamme Jeesuksen sovitustyön tähden. Saamme näin vastaanottaa Jumalan armon ja tulemme armosta Jumalan hyväksymiksi uskon kautta.
Merkittäviä hetkiä löydämme itsekukin omasta elämästämme ja saamme olla niistä kiitollisia. Suomen suurimman elämäntyön tehnyt lähetyssaarnaaja Ambomaan apostoliksikin kutsuttu Martti Rautanen sai kokea eläntyönsä kruunauksen vuotta ennen kuolemaansa v.1925, kun hän sai vihkiä ensimmäiset ambopapit. Puheessaan hän muistutti teidän äitienne ja isienne olleen synkässä pakanuudessa ja nyt te olette vihittävinä Jumalan valtakunnan työntekijöiksi. Ihmisvoima ja viisaus ei ole saanut sitä aikaan, vaan Hän, joka sanoo: Minä olen teidän kanssanne joka päivä.
Talkoovaalityötä riittää
Moni on päivitellyt kansanedustajien pitkää talvilomaa, joka alkoi Tuomaanpäivänä ja päättyy helmikuun 6. päivänä. Mutta eipä näytä päivät pitkästyttävän, päinvastoin. Nyt työllistää presidentinvaalit..
Me perussuomalaiset olemme tottuneet tekemään kaiken vaalityön vapaaehtoisesti talkootyönä.
Vähän nyt presidenttivaalien alla toivoimme, että puoluekin satsaisi myös kenttätyöhön, esimerkiksi jakamalla pienen 8-sivuisen Suomen Soini presidentiksi-lehden joka kotiin postin kautta. Sanoma olisi levinnyt tehokkaasti koko maahan ja jokaiseen savuun. Ei pitäisi olla rahastakaan tällä kertaa kiinni. Mutta ei, talkootyötä saamme me muutamat sen harteillemme ottaneet edelleen tehdä olan takaa.
Nytkin jo monena päivänä on ollut jakelukeikkoja, niin Kankaanpäässä kuin Jämijärvelläkin. On Timon vaalilehti, taas eilen ilmestyi PerusSuomalainen-lehti. Vaalilehteä on tullut noin kuusituhatta, viimeistä PerusSuomalaista tuli 2.500 kappaletta. Tänään hain Kankaanpään Painopalvelusta neljätuhatta prosyyriä Timo Soinin Kankaanpään vaalitilaisuudesta, joka pidetään perjantaina ja kolmantenatoistapäivänä nyt tammikuussa kello 19 Kankaanpään koulukeskuksen auditoriossa. Myös ulkomainokset laitoimme tänään paikoilleen kaupungin pystyttämiin telineisiin.
Hyvänä apuna on Liljan Erkki, joka huolehtii Hapuan, Venesjärven ja Veneskosken jakeluista.
Postinkin kautta pistimme vaalilehden Alahonkajoki-Lohikon suunnalle. Myös naapurikunnista Siikaisista Hautamäet, Laviasta Järvenpään Altti, Honkajoen Pauli Saarinen ja Karvian Ilmo Törmä ovat hakeneet materiaalia. Myös paikallisen ilmaisjakeluita levittävän Timo Mattilan kanssa teemme yhteistyötä molempien kaventaessa omaa taakkaansa. Näin lehdet leviävät!
Eipä silti, ei tämä lehtien jakaminen mitään epämiellyttävää puuhaa ole, vaikka juuri nyt tänäänkin kova sohjo on teillä haittana. Jokaista kolmen viikon välein ilmestyvää Perussuomalainen lehteä jaamme Kankaanpäässäkin tutulla porukalla aina kerrallaan tuhatkunta. Kyllä postiluukut ovat tuttuja kerrostaloissa, samoin postilaatikot teiden ja katujen varsilla. Mutta näin tieto perussuomalaisten edesottamuksista leviää myös meidän itsemme kertomana, tiedotusvälineillä tahtoo liiankin usein olla väritetyt silmälasit meistä kirjoittaessaan.
Me perussuomalaiset olemme tottuneet tekemään kaiken vaalityön vapaaehtoisesti talkootyönä.
Vähän nyt presidenttivaalien alla toivoimme, että puoluekin satsaisi myös kenttätyöhön, esimerkiksi jakamalla pienen 8-sivuisen Suomen Soini presidentiksi-lehden joka kotiin postin kautta. Sanoma olisi levinnyt tehokkaasti koko maahan ja jokaiseen savuun. Ei pitäisi olla rahastakaan tällä kertaa kiinni. Mutta ei, talkootyötä saamme me muutamat sen harteillemme ottaneet edelleen tehdä olan takaa.
Nytkin jo monena päivänä on ollut jakelukeikkoja, niin Kankaanpäässä kuin Jämijärvelläkin. On Timon vaalilehti, taas eilen ilmestyi PerusSuomalainen-lehti. Vaalilehteä on tullut noin kuusituhatta, viimeistä PerusSuomalaista tuli 2.500 kappaletta. Tänään hain Kankaanpään Painopalvelusta neljätuhatta prosyyriä Timo Soinin Kankaanpään vaalitilaisuudesta, joka pidetään perjantaina ja kolmantenatoistapäivänä nyt tammikuussa kello 19 Kankaanpään koulukeskuksen auditoriossa. Myös ulkomainokset laitoimme tänään paikoilleen kaupungin pystyttämiin telineisiin.
Hyvänä apuna on Liljan Erkki, joka huolehtii Hapuan, Venesjärven ja Veneskosken jakeluista.
Postinkin kautta pistimme vaalilehden Alahonkajoki-Lohikon suunnalle. Myös naapurikunnista Siikaisista Hautamäet, Laviasta Järvenpään Altti, Honkajoen Pauli Saarinen ja Karvian Ilmo Törmä ovat hakeneet materiaalia. Myös paikallisen ilmaisjakeluita levittävän Timo Mattilan kanssa teemme yhteistyötä molempien kaventaessa omaa taakkaansa. Näin lehdet leviävät!
Eipä silti, ei tämä lehtien jakaminen mitään epämiellyttävää puuhaa ole, vaikka juuri nyt tänäänkin kova sohjo on teillä haittana. Jokaista kolmen viikon välein ilmestyvää Perussuomalainen lehteä jaamme Kankaanpäässäkin tutulla porukalla aina kerrallaan tuhatkunta. Kyllä postiluukut ovat tuttuja kerrostaloissa, samoin postilaatikot teiden ja katujen varsilla. Mutta näin tieto perussuomalaisten edesottamuksista leviää myös meidän itsemme kertomana, tiedotusvälineillä tahtoo liiankin usein olla väritetyt silmälasit meistä kirjoittaessaan.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
SK vai HS
Ammattikorkeakoulusta valmistunut Sanna Kykyri on tehnyt mielenkiintoisen Pro Gradu-työn nimeltä Median rooli politiikassa: Timo Soini mediassa ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja.
Työn tuloksia on esitelty viimeisessä Perussuomalaiset-lehdessä.
Tutkija on ottanut lähtökohdakseen kaksi puolueen vaalituloksen kannalta äärilaidan piiriä Helsingin ja Satakunnan. Helsingin eduskuntavaalitulokseksi muodostui heikoin 13%, kun taas Satakunta nousi kärkeen 23,6%. Mainittakoon vertailuna yhteen kaupunkiin Helsinkiin, että meillä Kankaanpään kaupungissa saatiin yli 24% parempi tulos 37,2% Ei tainnut monikaan kaupunki mennä edelle, kuntia kylläkin oli joitain kärjessä Kihniö yli 50 prosentilla.
Näitä piirikohtaisesti suurimpia eroja tutkiessaan Sanna Kykyri päätyi tarkastelemaan molempien alueiden päälehtiä Helsingin Sanomia ja Satakunnan Kansaa. Hän löysi kahden viikon ajalta ennen vaaleja molemmista lehdistä yhteensä 128 Timo Soinia ja puoluetta kosketellutta artikkeli analysoiden molempien lehtien kirjoittelua erikseen.
Seikkaperäisen selvittelyn tuloksena hän päätyy eittämättä vaalituloksenkin osoittamaan loppupäätelmään lehtien vaikuttaneen kirjoittelunsa välityksellä lukijoidensa mielipiteisiin.
HS kirjoittelu oli Soinin osalta selvästi negatiivisempää kuin SK kannanotot, jotka olivat enimmäkseen neutraalempia. Myös negatiivissävytteisiä juttuja SK julkaisi selvästi vähemmän.
Omakohtaisena muistona on juuri vaalien alla julkaistut gallupit, jotka olivat toista vuotta sojottaneet yhtämittaisesti suoraan ylöspäin. Mutta saatiinpa sitten kuitenkin niin Hesarissa kuin Ylessäkin aikaiseksi ennen vaaleja merkittävä lasku. Mutta Satakunnan Kansa ei tähän syyllistynyt, molemissa julkaisemassaan vaalipiirikohtaisessa gallupissa annettiin reilusti yli 20% tuloksia, vaikka tosiaan edellisissä eduskuntavaaleissa lukemana oli vain 5,2%. Tämäkin mielipidetutkimuksen oikean tuloksen tiedottaminen oli tosi reilua. Galluplukemat olivat täysin suuntaa-antavia, joskin Satakunnassakin mentiin vähän niiden yli. Aivan samoinhan koko maan tulos oli korkeampi kuin mitä mikään gallup oli saanut tuloksekseen.
Näin siis tutkijankin mukaan Satakunnan Kansa on ollut tasapuolisempi uutisoija ennen vaaleja niin Timo Soinista kuin koko puolueesta kertovissa kirjoituksissaan, mikä tulkoon lehden ja silloisen päätoimittajan Jouko Jokisen sekä koko toimituksen kunniaksi tässäkin lausuttua. Näin myös kansalaiset saivat vapaasti muodostaa oman mielipiteensä ja äänestyskäyttäytymisensä Satakunnan vaalipiirin alueella.
Työn tuloksia on esitelty viimeisessä Perussuomalaiset-lehdessä.
Tutkija on ottanut lähtökohdakseen kaksi puolueen vaalituloksen kannalta äärilaidan piiriä Helsingin ja Satakunnan. Helsingin eduskuntavaalitulokseksi muodostui heikoin 13%, kun taas Satakunta nousi kärkeen 23,6%. Mainittakoon vertailuna yhteen kaupunkiin Helsinkiin, että meillä Kankaanpään kaupungissa saatiin yli 24% parempi tulos 37,2% Ei tainnut monikaan kaupunki mennä edelle, kuntia kylläkin oli joitain kärjessä Kihniö yli 50 prosentilla.
Näitä piirikohtaisesti suurimpia eroja tutkiessaan Sanna Kykyri päätyi tarkastelemaan molempien alueiden päälehtiä Helsingin Sanomia ja Satakunnan Kansaa. Hän löysi kahden viikon ajalta ennen vaaleja molemmista lehdistä yhteensä 128 Timo Soinia ja puoluetta kosketellutta artikkeli analysoiden molempien lehtien kirjoittelua erikseen.
Seikkaperäisen selvittelyn tuloksena hän päätyy eittämättä vaalituloksenkin osoittamaan loppupäätelmään lehtien vaikuttaneen kirjoittelunsa välityksellä lukijoidensa mielipiteisiin.
HS kirjoittelu oli Soinin osalta selvästi negatiivisempää kuin SK kannanotot, jotka olivat enimmäkseen neutraalempia. Myös negatiivissävytteisiä juttuja SK julkaisi selvästi vähemmän.
Omakohtaisena muistona on juuri vaalien alla julkaistut gallupit, jotka olivat toista vuotta sojottaneet yhtämittaisesti suoraan ylöspäin. Mutta saatiinpa sitten kuitenkin niin Hesarissa kuin Ylessäkin aikaiseksi ennen vaaleja merkittävä lasku. Mutta Satakunnan Kansa ei tähän syyllistynyt, molemissa julkaisemassaan vaalipiirikohtaisessa gallupissa annettiin reilusti yli 20% tuloksia, vaikka tosiaan edellisissä eduskuntavaaleissa lukemana oli vain 5,2%. Tämäkin mielipidetutkimuksen oikean tuloksen tiedottaminen oli tosi reilua. Galluplukemat olivat täysin suuntaa-antavia, joskin Satakunnassakin mentiin vähän niiden yli. Aivan samoinhan koko maan tulos oli korkeampi kuin mitä mikään gallup oli saanut tuloksekseen.
Näin siis tutkijankin mukaan Satakunnan Kansa on ollut tasapuolisempi uutisoija ennen vaaleja niin Timo Soinista kuin koko puolueesta kertovissa kirjoituksissaan, mikä tulkoon lehden ja silloisen päätoimittajan Jouko Jokisen sekä koko toimituksen kunniaksi tässäkin lausuttua. Näin myös kansalaiset saivat vapaasti muodostaa oman mielipiteensä ja äänestyskäyttäytymisensä Satakunnan vaalipiirin alueella.
tiistai 3. tammikuuta 2012
Timoa kaivattiin taas
Kovasti on Timo haluttu mediahahmo. Kun hän pitäytyi perheen kanssa välipäivinä lomailemaan Portugalin paratiisisaarille Azoreille, oli poru suuri: missä Timo, ottaako hän presidenttiehdokkuuttaan tosissaan jne.
Tänään molemmat iltapäivälehdet ovat tehneet etusivun pääuutisen Timosta. Iltalehti kertoo aurinkoloman tehneen terää. Ilta-Sanomat puolestaan lämmittelee melkein menneen talven lumia kertoessaan Timon saamista tappouhkauksista operaatio jytkyn jälkimainingeissa. Yhdeltä uhkausviestin lähettäjältä oli käyty ottamassa pois haulikko. Oikeusjuttuja ei Timo ole halunnut nostaa.
Molemmat ns. iltapäivälehdet (vaikka ilmestyvätkin jo varhain aamulla) herkuttelevat enemmänkin kertoesssaan keväällä Kuka, mitä, häh-kirjan tekijöiden uusimmasta hengentuotteesta, juuri päivänvalon nähneestä Mäntyniemen pesänjakajista. Pyrkinevätkö Pekka Ervasti ja Timo Haapala samanlaiselle rahariihelle kuin mihin aikoinaan osui Aarno Laitinen Tamminiemen pesänjakajilla ja sitä seuranneilla vastaavilla vuoden välein ilmestyneillä opuksillaan: Musta monopoli, Kremlin kellokkaat, Rahat tai renki. Tempo vaan näyttää kiihtyvän, kun vuoden sisällä puukataan kahta kirjaa, onhan toki juuri vuosiluku välillä vaihtunut.
Vähän vanhan lämmittelyn makua on eduskuntaryhmässämme syksyllä käydyistä keskusteluista Jussi Halla-ahon ja miksei Teuvo Hakkaraisenkin blogikirjoitteluista. Asiat on selvitetty, mutta jostahan lehtien täytyy juttunsa repiä. Jussi on muuten rajoittanut nykyisen facebook-ystävyytensä vain luotetuille puolueveljille ja -sisarille ja sukulaisilleen. Ei halua julkisuutta, jos joskus laukoo vähän sarkastisemminkin, kun Timokin sanoo, että kyllä teidät mitä kirjoitat, kun sinulla on korkeampi ÄO kuin minulla eikä minullakaan kovin pieni ole.
Vielä Iltalehdestä löytyy jutunjuurta värikkäästä liikemiehestä Carl Danhammerista, Ghanan kunniakonsulista, jonka tunnen puoluetilaisuuksista. Hän joutuu eroamaan Ylöjärvellä vaalilautakunnan puheenjohtajuudesta epäselvyyksien ja rikosepäilyjen vuoksi. Matkan varrella onkin hänen elämässään sattunut yhtä ja toista.
Nyt sitten Suomen Soini, Timo itse on täydessä tikissä valmiina presidenttikisan loppurutistukseen, joka ei suinkaan lopu 22.1. vaan sitten toisella kierroksella onkin tosi edessä.
Tänään molemmat iltapäivälehdet ovat tehneet etusivun pääuutisen Timosta. Iltalehti kertoo aurinkoloman tehneen terää. Ilta-Sanomat puolestaan lämmittelee melkein menneen talven lumia kertoessaan Timon saamista tappouhkauksista operaatio jytkyn jälkimainingeissa. Yhdeltä uhkausviestin lähettäjältä oli käyty ottamassa pois haulikko. Oikeusjuttuja ei Timo ole halunnut nostaa.
Molemmat ns. iltapäivälehdet (vaikka ilmestyvätkin jo varhain aamulla) herkuttelevat enemmänkin kertoesssaan keväällä Kuka, mitä, häh-kirjan tekijöiden uusimmasta hengentuotteesta, juuri päivänvalon nähneestä Mäntyniemen pesänjakajista. Pyrkinevätkö Pekka Ervasti ja Timo Haapala samanlaiselle rahariihelle kuin mihin aikoinaan osui Aarno Laitinen Tamminiemen pesänjakajilla ja sitä seuranneilla vastaavilla vuoden välein ilmestyneillä opuksillaan: Musta monopoli, Kremlin kellokkaat, Rahat tai renki. Tempo vaan näyttää kiihtyvän, kun vuoden sisällä puukataan kahta kirjaa, onhan toki juuri vuosiluku välillä vaihtunut.
Vähän vanhan lämmittelyn makua on eduskuntaryhmässämme syksyllä käydyistä keskusteluista Jussi Halla-ahon ja miksei Teuvo Hakkaraisenkin blogikirjoitteluista. Asiat on selvitetty, mutta jostahan lehtien täytyy juttunsa repiä. Jussi on muuten rajoittanut nykyisen facebook-ystävyytensä vain luotetuille puolueveljille ja -sisarille ja sukulaisilleen. Ei halua julkisuutta, jos joskus laukoo vähän sarkastisemminkin, kun Timokin sanoo, että kyllä teidät mitä kirjoitat, kun sinulla on korkeampi ÄO kuin minulla eikä minullakaan kovin pieni ole.
Vielä Iltalehdestä löytyy jutunjuurta värikkäästä liikemiehestä Carl Danhammerista, Ghanan kunniakonsulista, jonka tunnen puoluetilaisuuksista. Hän joutuu eroamaan Ylöjärvellä vaalilautakunnan puheenjohtajuudesta epäselvyyksien ja rikosepäilyjen vuoksi. Matkan varrella onkin hänen elämässään sattunut yhtä ja toista.
Nyt sitten Suomen Soini, Timo itse on täydessä tikissä valmiina presidenttikisan loppurutistukseen, joka ei suinkaan lopu 22.1. vaan sitten toisella kierroksella onkin tosi edessä.
Nouseeko hattuun
Hattuun nouseminen on pahasta, hatuttaminen taas tulee kokemastaan pahasta. Joku - taisi olla Liedon nykyinen kirkkoherra Esko Laine, juttelin myös Liedon edellisen kirkkoherran Erkki Marttisen samanaikaisen körttikodin ylätorpparin kanssa - kysyi, että oletko ylpistynyt viimeaikaisista tapahtumista. Meidän heränneiden yhtenä tunnusmerkkinä kun on pienellä paikalla oleminen, ei luulla liian suuria itsestämme, mutta odotetaan ja saadaan sitäkin enemmän Jumalalta. Tunnemme Siionin virren sanoin, että nöyryyden harva kalliiksi arvaa, vaikka on se taivaan paras tavara. Ja tiedämme senkin, että jos joku pitää itseänsä nöyränä, se onkin jo ylpeyttä.
Mutta kaikesta huolimatta, vaikka todella olen saanut toimia kahdenkymmenenneljän vuoden jälkeen kansanedustajaksi päästyäni myös toisena varapuhemiehenä ja itsenäisyyspäivänä Tasavallan Presidentti myönsi Suomen Leijonan komentajamerkin ja viimeksi Kankaanpää-Seura nimesi kerran vuodessa valittavaksi Pitkäplakkariksi, voin todeta ja moni siinä ympärillä ollut todisti samaa, ettei tässä ole päässyt eikä ollut aihettakaan mihinkään ylpistymiseen.
Apostoli Paavaliltakin saamme itsemme koettelemisessa hyvän neuvon, kun hän Roomalaiskirjeessään sanoo, ettei tule ajatella itsestään enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtullisesti, sen uskon määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Tässä Paavali liittyy jo silloin vanhaan, mutta alati ajankohtaiseen kreikkalaiseen viisauteen: nosce te ipsum = tunne itsesi.
Sanoin näet, että koko elämäni olen saanut olla tavallaan hävinneiden puolella, oma puolue SMP aikanaan oli pieni ja lopulta päättyi kokonaan, uusikin perussuomalainen puolue on kitunut pienellä elämänliekillä. Eipä siis meikäläisiäkään ole liiaksi huomioitu eikä arvostettu eikä otettu mukaan politiikassakaan päätöksiä tehtäessä. Eikä todellakaan puolueemme kannattajana ole edes voinut olla ajatusta, että tästä nyt voisi seurata jotain inhimillisesti ajateltua asemaa ja hyvää. Ei enää näillä vuosilla todellakaan ole mitään aihetta nostaa nokkaansa, pysytään vaan vähäväkisen kansan parissa tasa-arvoisena tavallisena suomalaisena.
Nämä edellä mainitut keskustelut käytiin uudenvuodenpäivänä Suomen Turuus arkkipiispa ja arkipiispatar Kari ja Eija Mäkisen vastaanotolla, jonne sinnekin oli kutsu käynyt, vaikka paikanpäällä kuulin, että ihan yleinen kutsu oli julkaistu Turun Sanomissa kaikelle kansalle.
Sitä en kuitenkaan uskalla luvata, jos Suomen Soini valitaan presidentiksi, nousisko sitten jo päähän, vannomatta paras!
Mutta kaikesta huolimatta, vaikka todella olen saanut toimia kahdenkymmenenneljän vuoden jälkeen kansanedustajaksi päästyäni myös toisena varapuhemiehenä ja itsenäisyyspäivänä Tasavallan Presidentti myönsi Suomen Leijonan komentajamerkin ja viimeksi Kankaanpää-Seura nimesi kerran vuodessa valittavaksi Pitkäplakkariksi, voin todeta ja moni siinä ympärillä ollut todisti samaa, ettei tässä ole päässyt eikä ollut aihettakaan mihinkään ylpistymiseen.
Apostoli Paavaliltakin saamme itsemme koettelemisessa hyvän neuvon, kun hän Roomalaiskirjeessään sanoo, ettei tule ajatella itsestään enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtullisesti, sen uskon määrän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut. Tässä Paavali liittyy jo silloin vanhaan, mutta alati ajankohtaiseen kreikkalaiseen viisauteen: nosce te ipsum = tunne itsesi.
Sanoin näet, että koko elämäni olen saanut olla tavallaan hävinneiden puolella, oma puolue SMP aikanaan oli pieni ja lopulta päättyi kokonaan, uusikin perussuomalainen puolue on kitunut pienellä elämänliekillä. Eipä siis meikäläisiäkään ole liiaksi huomioitu eikä arvostettu eikä otettu mukaan politiikassakaan päätöksiä tehtäessä. Eikä todellakaan puolueemme kannattajana ole edes voinut olla ajatusta, että tästä nyt voisi seurata jotain inhimillisesti ajateltua asemaa ja hyvää. Ei enää näillä vuosilla todellakaan ole mitään aihetta nostaa nokkaansa, pysytään vaan vähäväkisen kansan parissa tasa-arvoisena tavallisena suomalaisena.
Nämä edellä mainitut keskustelut käytiin uudenvuodenpäivänä Suomen Turuus arkkipiispa ja arkipiispatar Kari ja Eija Mäkisen vastaanotolla, jonne sinnekin oli kutsu käynyt, vaikka paikanpäällä kuulin, että ihan yleinen kutsu oli julkaistu Turun Sanomissa kaikelle kansalle.
Sitä en kuitenkaan uskalla luvata, jos Suomen Soini valitaan presidentiksi, nousisko sitten jo päähän, vannomatta paras!
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Vuosi vaihtui
Samoan saarella hypättiin peräti yhden perjantaipäivän yli vuoden vaihtuessa ja siirryttäessä toiseen aikavyöhykkeeseen. Muualla päin tyydyttiin vähempään uuden vuoden vastaanottamisessa, raketteja nyt täytyi ammuskella pimeälle yötaivaalle. Ulkokynttilöitä myös paloi monissa pihoissa kulkiessani jakamassa Suomen Soini presidentiksi-lehteä. Monin paikoin tien varsilla näkyi myös Tapaninpäivän jälkeisen myrskyn tuhojälkiä. Kankaanpäässäkin varsinkin Verttuulla sähköt olivat poissa kolmekin päivää.
Uuden vuoden aatto, Sylvesterinpäivä on saanut nimipäiväsankarinsa paavista, joka kuoli samana päivänä. Uudenvuodenpäivä ei sitten olekaan kenenkään nimipäivä, sillä kirkollisesti päivän aiheeksi on tullut Jeesus-nimi, joulun lapsi Jeesus ympärileikattiin kahdeksantena (latinaksi Octo) päivänä eli juuri nykyisenä uudenvuodenpäivänä eli Kristuksen syntymäjuhlan oktaavina. Uuteen vuoten Jeesuksen päivä sopii siksikin, koska juuri hänen syntymänsä merkitsi täysin uuden aikakauden alkua ihmiskunnan historiassa.
Vuoden vaihde merkitsee myös näköalapaikkaa, tarkastellaan mennyttä ja tähyillään tulevaisuuteen. Monasti tehdään myös lupauksia paremmasta elämästä, mutta ilman rikottavaksi tulevia lupauksiakin on aina pyrittävä parempaan omassakin elämässä.
Tulevasta vuodesta toivotaan myös aina parempaa, mutta kyllä nykyhetkessäkin melkein täytyy yhtyä Englannin kuningattaren kuolemattomaan viisauteen: päättynyt vuosioli mitä hirvittävin, mutta ainoa, mitä varmasti tiedämme on se, että kulunut vuosia oli kuitenkin parempi kuin tuleva.
Tältä todella näyttää ennen kaikkea EU:n kaaosmaisen taloustilanteen takia , mutta myös laajemminkin ainakin USA:ssa on valtava talousalijäämä. Yritetään kuitekin parhaamme.
Uuden vuoden aatto, Sylvesterinpäivä on saanut nimipäiväsankarinsa paavista, joka kuoli samana päivänä. Uudenvuodenpäivä ei sitten olekaan kenenkään nimipäivä, sillä kirkollisesti päivän aiheeksi on tullut Jeesus-nimi, joulun lapsi Jeesus ympärileikattiin kahdeksantena (latinaksi Octo) päivänä eli juuri nykyisenä uudenvuodenpäivänä eli Kristuksen syntymäjuhlan oktaavina. Uuteen vuoten Jeesuksen päivä sopii siksikin, koska juuri hänen syntymänsä merkitsi täysin uuden aikakauden alkua ihmiskunnan historiassa.
Vuoden vaihde merkitsee myös näköalapaikkaa, tarkastellaan mennyttä ja tähyillään tulevaisuuteen. Monasti tehdään myös lupauksia paremmasta elämästä, mutta ilman rikottavaksi tulevia lupauksiakin on aina pyrittävä parempaan omassakin elämässä.
Tulevasta vuodesta toivotaan myös aina parempaa, mutta kyllä nykyhetkessäkin melkein täytyy yhtyä Englannin kuningattaren kuolemattomaan viisauteen: päättynyt vuosioli mitä hirvittävin, mutta ainoa, mitä varmasti tiedämme on se, että kulunut vuosia oli kuitenkin parempi kuin tuleva.
Tältä todella näyttää ennen kaikkea EU:n kaaosmaisen taloustilanteen takia , mutta myös laajemminkin ainakin USA:ssa on valtava talousalijäämä. Yritetään kuitekin parhaamme.