Kolmas pappiskertomus on myös Mikko Kivekkään lastu: Tunnustus. Kuka lopultakin on uskonsankari ja onko tuo sana sankari lainkaan sopiva tai edes tarpeen, paremminkin isän huudahdus Jeesukselle: Minä uskon, auta minun epäuskoani.
Silloin kun ei juuri ollut autoja,kaksi pappia ajeli polkupyörällä seuroihin. Vaitiollen pohdittiin seurapuhetta. Hiljaisuuden katkaisi toinen: - Mitähän sitä sanoisi siellä seuroissa? Toinen sanoi katsoneensa luettavaa kirjasta, joka keskittyy kysymykseen, pelastunko minä.
Kotvan jälkeen toinen sanoi: - Se on paha kysymys, vaikea ja pelotttava, tuo minkä mainitsit. Siksi ettei oikein rohkene sanoa totuutta toisten kuullen: en pelastu. Kirjan mukaan ottanut: -Sekö sitten on totuus?
Verkkaan putosivat vastaajan sanat: Totuuden sanoen en enää pitkään aikaan ole uskonut pelastuvani. Ei ole minusta uskojaksi eikä parannuksen tekijäksi. Toisille vielä saarnaan, joku ehkä pelastuukin; itse en uskalla sitä enää toivoa - tällainen!
Toinen pappi hätkähti, ei uskaltanut katsoa toveriinsa. Olipa aika tunnustus, tuo äskeinen! Että uskalsikin sanoa toiselle - vaikkapa tutullekin. Rehelliseltä se tuntui, äänessä ei ollut teeskentelyä, hurskastelun tympeää hajua. Ei, tämä tuntui todelta ja samalla tuskaiselta. Peläten pilaanvansa jotain, jos suunsa aukaisisi tuohon ystävän rehelliseen tunnustukseen, jatkettiin loppumatka ääneti. Vaikka eipä hänestä toisen opettajaksi, toisen papin, joka taisi olla häntä itseään rehellisempi ja aidompi rohjetessaan näin paljastaa sisimpänsä.
Seurojen alussa oli pitkä hiljaisuus. Joku sitä jo ihmeissään katseli. Viimein aloitti pappi virren: Mua auta, Herra, mä toivon vaan, vaikkei ois toivoa ollenkaan... Vähän ihmeteltiin, kun tämä virsi yleensä veisattiin lopuksi, mutta tiellä puhunut ei ihmetellyt, veisasipa jopa ihan sydämestään -- en päästä sua, ennen kuin käyt mua siunaamaan.
Niin jäätiin tuossa suuressa, pelottavassa kysymyksessä Kristuksen varaan. Vastaus on Kristus, niille, jotka häneen katsovat.
Ja meidän aikaamme liittyen, lukemattomat ovat ne hautaansiunaamiset, joissa myös sydämen pohjasta veisataan tämä sama virsi Oi, Herra, jos mä matkamies, lopulla matkaa nähdä sun saa.
tiistai 31. heinäkuuta 2012
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Pappien kaksintaistelu
Mikko Kivekäs kirjoittaa lastukokoelmassaan koskettavan tarkastelun Kaksintaistelu.
Kaksi pappia olivat olleet sotilaspappeina rintamalla, nyt samassa seurakunnassa. Toinen tulee kertomaan miten he katulähetyksessä ovat rukoilleet paljon. Siihen vastaa toinen, että niin pitääkin, työhän ei ole helppoa, mutta tiedätkö, minä olen huono rukoilija.
Hetken jälkeen keskustelu jatkuu: - Arvaas, kenen puolesta olemme eniten rukoilleet. - Sinun puolestasi. Sanoja katsoi kysyvästi virkaveljeensä, taisipa sattua, ei kai osannut tätä odottaa - suruton pappi. - Niin, sinun puolestasi olemme eniten rukoilleet.
Toinen nousi,katsoi toista vakaasti silmiin sanoen hitaasti ja painokkaasti: -Siitä olkoon kiitos Herralle Sebaotille. Muuta ei sanonutkaan, ojensi kätensä ja lähti, rauhallisena, määrätietoisena, hymynhäive silmäkulmassaan.
Alkuperäinen sanoja jäi yksin hölmistyneenä, pettyneenä, avuttomana. -Mitä se sanoi? "Siitä olkoon kiitos Herralle Sebaotille." Ei näyttänyt edes loukkaantuneen, ehkä ei ymmärtänyt. Olisi luullut sen suuttuvan, kiivas kun oli luonnostansa. Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei se käsittänyt. Totisesti oli seurakunnalla syytä rukoilla pappinsa puolesta.
Jo on pimeyttä - papissa. Vai oliko se siteenkään sitä? Olisiko tämän välttämättä pitänyt loukkaantua tai ihan suuttua? Sitäkö hän, toinen pappi, eniten oli toivonut. Siitäkö hän itse sisimmässään suuttui, että toinen hillitsi itsensä, otti vastaan saamansa iskun, myöntyi syytökseen itseään puolustelematta.
Hän sanoja yritti puolustella itseään oikeassa olemisella, surutonhan tuo toinen on, uskovaisten piirissä oli siitä paljon puhuttu. Mutta miten hän itselleen selittelikin, hän oli hävinnyt pelin, niin voitonvarmana ja vahingoniloisena kuin olikin taisteluun lähtenyt. Hänen huonot korttinsa oli paljastettu, toinen oli ymmärtänyt hänen likaiset aikeensa ja tehnyt sen, mitä häneltä ei odotettu: oli nöyrtynyt ottamaan vastaan ojennuksen, vieläpä kiittänytkin ... Oliko hän sittenkään suruton?
Niinpä pappi tunsi jääneensä pahasti alakynteen ja mieleen työntyi opetus: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin tuo toinen. Vanhurskaampana! Syntiset vanhurskautetaan, vain syntiset, jotka eivät itseään puolustele. Syntisiä Kristus kutsuu, rikkaat lähettää pois tyhjinä.
Kaksi pappia olivat olleet sotilaspappeina rintamalla, nyt samassa seurakunnassa. Toinen tulee kertomaan miten he katulähetyksessä ovat rukoilleet paljon. Siihen vastaa toinen, että niin pitääkin, työhän ei ole helppoa, mutta tiedätkö, minä olen huono rukoilija.
Hetken jälkeen keskustelu jatkuu: - Arvaas, kenen puolesta olemme eniten rukoilleet. - Sinun puolestasi. Sanoja katsoi kysyvästi virkaveljeensä, taisipa sattua, ei kai osannut tätä odottaa - suruton pappi. - Niin, sinun puolestasi olemme eniten rukoilleet.
Toinen nousi,katsoi toista vakaasti silmiin sanoen hitaasti ja painokkaasti: -Siitä olkoon kiitos Herralle Sebaotille. Muuta ei sanonutkaan, ojensi kätensä ja lähti, rauhallisena, määrätietoisena, hymynhäive silmäkulmassaan.
Alkuperäinen sanoja jäi yksin hölmistyneenä, pettyneenä, avuttomana. -Mitä se sanoi? "Siitä olkoon kiitos Herralle Sebaotille." Ei näyttänyt edes loukkaantuneen, ehkä ei ymmärtänyt. Olisi luullut sen suuttuvan, kiivas kun oli luonnostansa. Voi pyhä yksinkertaisuus. Ei se käsittänyt. Totisesti oli seurakunnalla syytä rukoilla pappinsa puolesta.
Jo on pimeyttä - papissa. Vai oliko se siteenkään sitä? Olisiko tämän välttämättä pitänyt loukkaantua tai ihan suuttua? Sitäkö hän, toinen pappi, eniten oli toivonut. Siitäkö hän itse sisimmässään suuttui, että toinen hillitsi itsensä, otti vastaan saamansa iskun, myöntyi syytökseen itseään puolustelematta.
Hän sanoja yritti puolustella itseään oikeassa olemisella, surutonhan tuo toinen on, uskovaisten piirissä oli siitä paljon puhuttu. Mutta miten hän itselleen selittelikin, hän oli hävinnyt pelin, niin voitonvarmana ja vahingoniloisena kuin olikin taisteluun lähtenyt. Hänen huonot korttinsa oli paljastettu, toinen oli ymmärtänyt hänen likaiset aikeensa ja tehnyt sen, mitä häneltä ei odotettu: oli nöyrtynyt ottamaan vastaan ojennuksen, vieläpä kiittänytkin ... Oliko hän sittenkään suruton?
Niinpä pappi tunsi jääneensä pahasti alakynteen ja mieleen työntyi opetus: tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin tuo toinen. Vanhurskaampana! Syntiset vanhurskautetaan, vain syntiset, jotka eivät itseään puolustele. Syntisiä Kristus kutsuu, rikkaat lähettää pois tyhjinä.
Kahden papin tie
Olisi kolmekin vaikuttavaa kertomusta kahden papin välisestä keskustelusta, joista jokaisesta tapauksesta olisi meillä jokaisella paljon opiksi otettavaa. Ensiksi nyt tämä järkyttävä kertomus:
Kahdesta pohjalaispapista kerrotaan suurten herätysaikojen loppuvaiheissa, että toinen oli siirtymässä uuteen seurakuntaan kauas entisiltä asuinsijoiltaan. He sopivat keskenään siitä, että se, joka ensimmäisenä siirtyy tästä ajasta pois, koettaisi tulla sanomaan ystävälleen kuinka kävi.
Vuodet vierivät. Ystävykset olivat kirjeenvaihdossa, mutta pitkien matkojen takia eivät päässeet käymään toistensa luona.
Eräänä yönä Pohjanmaalle jäänyt pappi näki unessa vanhan ystävnsä tulevan luokseen ja sanovan hänelle: "Minä olen nyt kuollut! Olen saanut myös tuomion, kadotustuomion! En ole saanut sitä sen vuoksi, että olisin julistanut väärää oppia. Kyllä minä koetin aina pitäytyä Jumalan puhtaaseen sanaan. Enkä saanut sitä siksi, että olisin ollut laiska Herran palvelija. Liikuin ahkerasti seurakunnassani ja valmistin saarnani tunnollisesti. Enkä minä saanut kadotustuomiota senkään takia, että elämässäni olisi ollut tahallisia syntejä. Kyllä minä koetin niitä vastaan taisella ja pitää lihani kurissa. Mutta kadotustuomion sain sen takia, että kaikki mitä olin tehnyt Jumalan valtakunnan työssä, OLIN TEHNYT OMAKSI KUNNIAKSENI."
Kaikilla meillä on itsetutkistelun paikka!
Kahdesta pohjalaispapista kerrotaan suurten herätysaikojen loppuvaiheissa, että toinen oli siirtymässä uuteen seurakuntaan kauas entisiltä asuinsijoiltaan. He sopivat keskenään siitä, että se, joka ensimmäisenä siirtyy tästä ajasta pois, koettaisi tulla sanomaan ystävälleen kuinka kävi.
Vuodet vierivät. Ystävykset olivat kirjeenvaihdossa, mutta pitkien matkojen takia eivät päässeet käymään toistensa luona.
Eräänä yönä Pohjanmaalle jäänyt pappi näki unessa vanhan ystävnsä tulevan luokseen ja sanovan hänelle: "Minä olen nyt kuollut! Olen saanut myös tuomion, kadotustuomion! En ole saanut sitä sen vuoksi, että olisin julistanut väärää oppia. Kyllä minä koetin aina pitäytyä Jumalan puhtaaseen sanaan. Enkä saanut sitä siksi, että olisin ollut laiska Herran palvelija. Liikuin ahkerasti seurakunnassani ja valmistin saarnani tunnollisesti. Enkä minä saanut kadotustuomiota senkään takia, että elämässäni olisi ollut tahallisia syntejä. Kyllä minä koetin niitä vastaan taisella ja pitää lihani kurissa. Mutta kadotustuomion sain sen takia, että kaikki mitä olin tehnyt Jumalan valtakunnan työssä, OLIN TEHNYT OMAKSI KUNNIAKSENI."
Kaikilla meillä on itsetutkistelun paikka!
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Unikeopäivänä
Naantalin unikeon päivillä valtavasti väkeä. Mitä hienoin kesäsää - vihdoinki - oli saanut kansan liikkeelle. Rantaravintolat olivat todella täynnä asiakkaita ja rantakaduilla oli vilinää ja vilskettä.
Olin saanut kutsun paneliin kuntauudistuksesta. Paneleita oli useita, vähän niin kuin matkittiin Porin Arenaa. Täällä päinvastoin kuin Porissa oli perussuomalaiset huomioitu kiitettävästi, jokaisessa panelissa oli yksi edustajamme. Paikalliset kansanedustajat Kike Elomaa ja Lauri Heikkilä olivat mukana ja minä sitten entisen yhteisen Turun ja Porin läänin pohjoisemmasta osasta. Myös paikallisessa kuntapanelissa oli edustajamme, vaikkei Naantalin nykyvaltuustossa olekaan valtuutettuamme, kun edelliskerralla oli vain yksi ehdokas eikä se riittänyt valituksi tulemiseen. Nyt ehdokkaita on jo viisitoistakertaisesti ja valtuustopaikkoja myös ropisee.
Muuten meillä Kankaanpäässä viime kerralla oli 14 ehdokasta, nyt jo mennään paljon sen yli ehdokassuostumuksen allekirjoittaneiden lukumäärässä ja toinen mokoma on lupauksia, joten jokaiselle ehdokkaalle ei voi luvata valtuustopaikkaa, joita Kankaanpään valtuustossa on 35 ja tavoitteemme on ainakin 40 ehdokasta.
Nuoria ja naisehdokkaita aina tarvitaan. Myös heitä on jo listoilla, naisiakin jo kaksinkertainen määrä edelliskertaiseen ja 1980-luvulla syntyneitäkin on tällä hetkellä neljä. Siitä ylöspäin on ehdokkaita joka vuosikymmeneltä, taitaa tosin meitä 1940-luvulla syntyneitä olla suurin luku, mutta vanhassa vara parempi sanotaan. Yhtä tosi on tietysti myös: nuorena on vitsa väännettävä.
Muuten facebookissa tarjotaan väkisin uudenlaista aikajanasivua, jota pidän entiseen verrattuna sekavana enkä halua sitä suin surminkaan. Yritin saada mielipiteeni selväksi sivuston ylläpitäjälle. Yli 2200 facebook-ystävän takia en haluaisi luopua facebookista, mutta uudessa sivustomuodossa en näe mitään järkeä, olen sitä muutamalla kaverilla riittävästi jo nähnyt.
Illalla juoksin Honkajoen markkinoiden Honkahölkässä pidemmän eli 7 kilometrin matkan. Väkeä oli sielläkin satamäärin.
Olin saanut kutsun paneliin kuntauudistuksesta. Paneleita oli useita, vähän niin kuin matkittiin Porin Arenaa. Täällä päinvastoin kuin Porissa oli perussuomalaiset huomioitu kiitettävästi, jokaisessa panelissa oli yksi edustajamme. Paikalliset kansanedustajat Kike Elomaa ja Lauri Heikkilä olivat mukana ja minä sitten entisen yhteisen Turun ja Porin läänin pohjoisemmasta osasta. Myös paikallisessa kuntapanelissa oli edustajamme, vaikkei Naantalin nykyvaltuustossa olekaan valtuutettuamme, kun edelliskerralla oli vain yksi ehdokas eikä se riittänyt valituksi tulemiseen. Nyt ehdokkaita on jo viisitoistakertaisesti ja valtuustopaikkoja myös ropisee.
Muuten meillä Kankaanpäässä viime kerralla oli 14 ehdokasta, nyt jo mennään paljon sen yli ehdokassuostumuksen allekirjoittaneiden lukumäärässä ja toinen mokoma on lupauksia, joten jokaiselle ehdokkaalle ei voi luvata valtuustopaikkaa, joita Kankaanpään valtuustossa on 35 ja tavoitteemme on ainakin 40 ehdokasta.
Nuoria ja naisehdokkaita aina tarvitaan. Myös heitä on jo listoilla, naisiakin jo kaksinkertainen määrä edelliskertaiseen ja 1980-luvulla syntyneitäkin on tällä hetkellä neljä. Siitä ylöspäin on ehdokkaita joka vuosikymmeneltä, taitaa tosin meitä 1940-luvulla syntyneitä olla suurin luku, mutta vanhassa vara parempi sanotaan. Yhtä tosi on tietysti myös: nuorena on vitsa väännettävä.
Muuten facebookissa tarjotaan väkisin uudenlaista aikajanasivua, jota pidän entiseen verrattuna sekavana enkä halua sitä suin surminkaan. Yritin saada mielipiteeni selväksi sivuston ylläpitäjälle. Yli 2200 facebook-ystävän takia en haluaisi luopua facebookista, mutta uudessa sivustomuodossa en näe mitään järkeä, olen sitä muutamalla kaverilla riittävästi jo nähnyt.
Illalla juoksin Honkajoen markkinoiden Honkahölkässä pidemmän eli 7 kilometrin matkan. Väkeä oli sielläkin satamäärin.
torstai 26. heinäkuuta 2012
Liikunnasta pitempää ikää
Luin todella terveydenhoitolehdestä, että tupakanpolton lopettajien sairastavuus ja kuolleisuus vähenevät. Tämä uutinen oli vähän samanlainen, kuin tutkimustulos eri ammattien vaikutuksesta kuolinikään, jossa todettiin pappien kuolleisuuden olevan vähäisintä, koska he elävät vanhimmiksi. Onhan nytkin esim. Kiinan lähetystyössä ollut Päivö Parviainenkin 100-vuotias ja piti saarnan kesäkuussa Haminassa Suomen Lähetysseuran 9 000 henkeä keränneessä kesäjuhlassa. Muuten Isonkyrön Herättäjäjuhlilla oli kirkollisista kesäjuhlista toiseksi eniten väkeä: 38 000.
Nämä ikäkysymykset tulivat mieleen lukiessani tutkimusta juoksemisen vaikutuksesta ikävuosien määrään. +5,6 naisille, +6,2 miehille! Näin paljon säännöllinen hölkkääminen keskimäärin lisää elinvuosia.Tulos on saatu Kööpenhaminassa sydäntutkimuksessa, jossa seurattiin 35 vuoden aikana
20 000 ihmisen elintapoja. Hölkkääjiä oli joukossa noin 1 900 eli joka kymmenes.
Näin ollen ei ole lainkaan turha kansanviisaus: Juokse henkesi edestä, vaikka se voi kertoa toisenlaisestakin todellisuudesta, vaaratilanteesta pakoon kiirehtimisestä kuten vaikkapa Tsunahmin tieltä. Liikuntaa kaikin tavoin kannattaisi siis edistää ja totuttaa jo lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen säännölliseen liikunnan harrastamiseen. Se olisi parasta terveyden hoitoa ja sairauksien ennaltaehkäisyä, johon olisikin panostettava nykyisen sairauspainoitteisen hoitomallin sijaan, se olisi ihmisille onnellisempaa elää terveempänä ja säästäisi yhä määrättömimmiksi kasvavian sairaanhoitomenojamme.Ennaltaehkäisy olisi aina viisasta. Vierivä kivi ei sammaloidu!
Liikunta lisää kyllä ikää, mutta ei siinä kaikki, se antaa myös voimia arkipäivän elämään ja tuo siihen sisältöä ja iloa ilman mitään keinotekoisia piristeitä tai ehosteita tehden elämästämme oikeaa ja elämisenarvoista henkistä ja hengellistä puoltamme unohtamatta ja aliarvioimatta.
Nämä ikäkysymykset tulivat mieleen lukiessani tutkimusta juoksemisen vaikutuksesta ikävuosien määrään. +5,6 naisille, +6,2 miehille! Näin paljon säännöllinen hölkkääminen keskimäärin lisää elinvuosia.Tulos on saatu Kööpenhaminassa sydäntutkimuksessa, jossa seurattiin 35 vuoden aikana
20 000 ihmisen elintapoja. Hölkkääjiä oli joukossa noin 1 900 eli joka kymmenes.
Näin ollen ei ole lainkaan turha kansanviisaus: Juokse henkesi edestä, vaikka se voi kertoa toisenlaisestakin todellisuudesta, vaaratilanteesta pakoon kiirehtimisestä kuten vaikkapa Tsunahmin tieltä. Liikuntaa kaikin tavoin kannattaisi siis edistää ja totuttaa jo lapsuudesta ja nuoruudesta alkaen säännölliseen liikunnan harrastamiseen. Se olisi parasta terveyden hoitoa ja sairauksien ennaltaehkäisyä, johon olisikin panostettava nykyisen sairauspainoitteisen hoitomallin sijaan, se olisi ihmisille onnellisempaa elää terveempänä ja säästäisi yhä määrättömimmiksi kasvavian sairaanhoitomenojamme.Ennaltaehkäisy olisi aina viisasta. Vierivä kivi ei sammaloidu!
Liikunta lisää kyllä ikää, mutta ei siinä kaikki, se antaa myös voimia arkipäivän elämään ja tuo siihen sisältöä ja iloa ilman mitään keinotekoisia piristeitä tai ehosteita tehden elämästämme oikeaa ja elämisenarvoista henkistä ja hengellistä puoltamme unohtamatta ja aliarvioimatta.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Sota-ajan muistoja
Tänään 96-vuotispäivillä muisteltiin sodan aikaisia mielenkiintoisia asioita, syntymäpäiväsankari ja kaikki hänen sisarensa olivat toimineet lottina. Hänen isänsä oli ollut silloin tärkeän hevosenottolautakunnan puheenjohtaja ja sen tiimoilta nousi mielenkiintoisia muistoja.
Hevoset lastattiin junaan Kankaanpään asemalla. Esimerkin vuoksi myös oma hevonen oli laitettava matkaan. Kaikki eivät tietenkään millään olisi antaneet hevostaan, mutta sodan lait ovat ankarat eikä sille voinut mitään. Ainoaa hevosta ei kuitenkaan otettu.
Sodan jälkeen hevosten tultua takaisin asemalle, eivät omistajat aina tunteneet omia hevosiaan, siksi huonoiksi ja takkuisiksi ne olivat käyneet. Yksikin isäntä sanoi, ettei kuormassa ole hänen hevostaan. Silloin puheenjohtaja käski häntä kutsumaan hevostaan nimeltä ja heti joukosta tuli korviaan höristäen isännän hevonen.
Puheenjohtajan omakin hevonen tuli takaisin. Puheenjohtaja otti sen pään kainaloonsa ja sanoi hevoselle nimeltä, että mene kotiin, kun hänen itsensä täytyi vielä jäädä asemapaikalleen. Niin hevonen jolkotteli yksin viiden kilometrin matkan kotiin ja siellä taas laittoi päänsä kotiväen kainaloon. Niin hyvä oli kotiin tulla taas.
Kun kaikilla hevosilla ei aina ollut vastaanottajia, vietiin ne puheenjohtajan laitumelle, josta omistajat sitten saivat hakea omansa pois.
Kerrottiinpa sellainenkin tapaus, että puheenjohtajaa puukolla painaen rintaa vasten vaadittiin peruuttamaan hevosen ottamisen. Silloin hän rauhallisesti kertoi, että jos yhdeltä peruutetaan hevosenotta, tulevat heti kaikki muutkin vaatimaan samaa eikä silloin saada yhtään hevosta. Uhkaaja lähti kauheasti kiroillen pois.
Kerrottiin myös puheenjohtajan olleen verotuksen oli taksotuksenkin puheenjohtaja. Ja jopa vartttuneemmat lapsetkin kirjoittivat verokortteja koko pitäjän verovelvollisille. Ne oli aikoja ne!
Hevoset lastattiin junaan Kankaanpään asemalla. Esimerkin vuoksi myös oma hevonen oli laitettava matkaan. Kaikki eivät tietenkään millään olisi antaneet hevostaan, mutta sodan lait ovat ankarat eikä sille voinut mitään. Ainoaa hevosta ei kuitenkaan otettu.
Sodan jälkeen hevosten tultua takaisin asemalle, eivät omistajat aina tunteneet omia hevosiaan, siksi huonoiksi ja takkuisiksi ne olivat käyneet. Yksikin isäntä sanoi, ettei kuormassa ole hänen hevostaan. Silloin puheenjohtaja käski häntä kutsumaan hevostaan nimeltä ja heti joukosta tuli korviaan höristäen isännän hevonen.
Puheenjohtajan omakin hevonen tuli takaisin. Puheenjohtaja otti sen pään kainaloonsa ja sanoi hevoselle nimeltä, että mene kotiin, kun hänen itsensä täytyi vielä jäädä asemapaikalleen. Niin hevonen jolkotteli yksin viiden kilometrin matkan kotiin ja siellä taas laittoi päänsä kotiväen kainaloon. Niin hyvä oli kotiin tulla taas.
Kun kaikilla hevosilla ei aina ollut vastaanottajia, vietiin ne puheenjohtajan laitumelle, josta omistajat sitten saivat hakea omansa pois.
Kerrottiinpa sellainenkin tapaus, että puheenjohtajaa puukolla painaen rintaa vasten vaadittiin peruuttamaan hevosen ottamisen. Silloin hän rauhallisesti kertoi, että jos yhdeltä peruutetaan hevosenotta, tulevat heti kaikki muutkin vaatimaan samaa eikä silloin saada yhtään hevosta. Uhkaaja lähti kauheasti kiroillen pois.
Kerrottiin myös puheenjohtajan olleen verotuksen oli taksotuksenkin puheenjohtaja. Ja jopa vartttuneemmat lapsetkin kirjoittivat verokortteja koko pitäjän verovelvollisille. Ne oli aikoja ne!
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Lehtipinkkaa selaillessa
Sanotaan, ettei paljojen kirjojen tekemisellä ole loppua, mutta eduskunnan alkuvuoden lehtipinkkoja pienentäessä täytyy sanoa, ettei paljojen lehtienkään tekemisellä ole loppua. Mutta niin kuin kirjoista on sanottu, ettei niin huonoa kirjaa olekaan, ettei siitä jotain voi oppia, vähintään sen, ettei niin huonoa kirjaa olisi kannattanut kirjoittaakaan, niin kyllä kaikista lehdistäkin on oppimista ainakin jossain mielessä.
Hyvistä ohjeista ja elämäntavoista voi lukea monestakin lehdestä. Meiltä Kankaanpäästä ylioppilaaksi kirjoittanut hyvä voimistelutoverini Matti Rimpelä on käynyt Opettaja-lehden mukaan Jyväskylän kouluissa luennoimassa hyvinvoinnista. Pahoinvoitihan alkaa nykyään usein jo kouluiässä. Hyvinvointia voi oppia aivan samoin kuin lukemista ja laskemista. Se rakentuu vuorovaikutustaidoista, elimistön viestien ymmärtämisestä, arjen rytmeistä ja itsestä huolehtimisesta.
Ja hyvinvointi rakentuu yhteisöissä, joita lapsilla on useita: perhe, päivähoito, koulu, harrastukset, media, katu eli kaveripiiri. Ei muuta kuin kehitetty hyvinvointimittari käyttöön kaikissa kouluissa!
Ehkäisevän päihdetyön Terveyslehdessä kerrotaan niin alkoholin kuin tupakankin haittatekijöistä, työelämän ja koko elinajankin lyhenemisestä. Uskomaton luvun eli 17 työpäivää vähemmän vuodessa tekee tupakoiva työntekijä tupakkatauoillaan tupkoimattomaan verrattuna. Lisäksi tulevat sairaspoissaolot. 5-10 päivää enemmän kuin savuton työntekijä. Tupakakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee vuosittain 5000 suomalaista. Kannattaa siis olla tupakoimatta, vaikka lehden väittämää: " tupakoinnin lopettaneen riski sairastua tai kuolla pienenee huomattavasti" ei täysin voikkaan allekirjoittaa, koska me kaikki kuolemme, tarkoitetaan tietysti tupakoimattoman eliniän pitenemistä.
Kuntien tehtäviin luetaan myös ehkäisevä päihdetyö, mutta useimmiten se on täysin laiminlyöty resulssien puutteessa tai tietämättömyyden vuoksi. Siksi kuntapäättäjät toivovatkin valtiolta apua alkoholohaittojen ennaltaehkäisyyn. Tämä alue on yksi niistä lukemattomista valtiovallan kunnille sysäämistä sinänsä tärkeistä tehtävistä, mutta joiden tekemiseen ei pikkusormellakaan ole osoitettu ukko-valtion taholta määrärahoja. Tällaista kehitystä on syystä arvosteltu. Niinpä tuntuu täysin nurinkuriselta, että kunnissa joudutaan uhraamaan paljon varoja päihdehaittojen hoitoon, mutta valtiovalta ei ole valmis lainsäädännöllisin toimin, esimerkiksi rajoittamalla alkoholimainontaa, tukemaan kuntia haittojen ennaltaehkäisemisessä.
Ja tärkeintä on tietysti yksityinen ongelmiin ajautunut ihminen, siitä Terveyslehdessä on järkyttävänä esimerkkinä 30-vuotiaan Sepon tarina. Ja samankaltaisia tosikertomuksia päihdelääkäri Antti Holopainen tuntee satoja ellei tuhansia. Tilastojen mukaan heidän määränsä vain kasvaa. Nämä päihdekierteeseen ajautuneet nuoret syrjäytyvät ja elävät keskimäärin 20 vuotta lyhyemmän elämän kuin muut. Portti vaikuttavan avun piiriin on tällä porukalla epätoivoisen ahdas. Eikä sitä helpota yhtään poliitikkojen suuriääniset puheet ja iesim. nykyisen presidentin vaatimukset asiantilan korjaamiseen. Olisi tekojen aika!
Hyvistä ohjeista ja elämäntavoista voi lukea monestakin lehdestä. Meiltä Kankaanpäästä ylioppilaaksi kirjoittanut hyvä voimistelutoverini Matti Rimpelä on käynyt Opettaja-lehden mukaan Jyväskylän kouluissa luennoimassa hyvinvoinnista. Pahoinvoitihan alkaa nykyään usein jo kouluiässä. Hyvinvointia voi oppia aivan samoin kuin lukemista ja laskemista. Se rakentuu vuorovaikutustaidoista, elimistön viestien ymmärtämisestä, arjen rytmeistä ja itsestä huolehtimisesta.
Ja hyvinvointi rakentuu yhteisöissä, joita lapsilla on useita: perhe, päivähoito, koulu, harrastukset, media, katu eli kaveripiiri. Ei muuta kuin kehitetty hyvinvointimittari käyttöön kaikissa kouluissa!
Ehkäisevän päihdetyön Terveyslehdessä kerrotaan niin alkoholin kuin tupakankin haittatekijöistä, työelämän ja koko elinajankin lyhenemisestä. Uskomaton luvun eli 17 työpäivää vähemmän vuodessa tekee tupakoiva työntekijä tupakkatauoillaan tupkoimattomaan verrattuna. Lisäksi tulevat sairaspoissaolot. 5-10 päivää enemmän kuin savuton työntekijä. Tupakakoinnin aiheuttamiin sairauksiin kuolee vuosittain 5000 suomalaista. Kannattaa siis olla tupakoimatta, vaikka lehden väittämää: " tupakoinnin lopettaneen riski sairastua tai kuolla pienenee huomattavasti" ei täysin voikkaan allekirjoittaa, koska me kaikki kuolemme, tarkoitetaan tietysti tupakoimattoman eliniän pitenemistä.
Kuntien tehtäviin luetaan myös ehkäisevä päihdetyö, mutta useimmiten se on täysin laiminlyöty resulssien puutteessa tai tietämättömyyden vuoksi. Siksi kuntapäättäjät toivovatkin valtiolta apua alkoholohaittojen ennaltaehkäisyyn. Tämä alue on yksi niistä lukemattomista valtiovallan kunnille sysäämistä sinänsä tärkeistä tehtävistä, mutta joiden tekemiseen ei pikkusormellakaan ole osoitettu ukko-valtion taholta määrärahoja. Tällaista kehitystä on syystä arvosteltu. Niinpä tuntuu täysin nurinkuriselta, että kunnissa joudutaan uhraamaan paljon varoja päihdehaittojen hoitoon, mutta valtiovalta ei ole valmis lainsäädännöllisin toimin, esimerkiksi rajoittamalla alkoholimainontaa, tukemaan kuntia haittojen ennaltaehkäisemisessä.
Ja tärkeintä on tietysti yksityinen ongelmiin ajautunut ihminen, siitä Terveyslehdessä on järkyttävänä esimerkkinä 30-vuotiaan Sepon tarina. Ja samankaltaisia tosikertomuksia päihdelääkäri Antti Holopainen tuntee satoja ellei tuhansia. Tilastojen mukaan heidän määränsä vain kasvaa. Nämä päihdekierteeseen ajautuneet nuoret syrjäytyvät ja elävät keskimäärin 20 vuotta lyhyemmän elämän kuin muut. Portti vaikuttavan avun piiriin on tällä porukalla epätoivoisen ahdas. Eikä sitä helpota yhtään poliitikkojen suuriääniset puheet ja iesim. nykyisen presidentin vaatimukset asiantilan korjaamiseen. Olisi tekojen aika!
sunnuntai 22. heinäkuuta 2012
Ovi auki hedelmälliseen työhön
Suulla suuremmalla: Paavali kirjoittaa, miten hänelle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön ja vastustajia on paljon. Alkuosaan liittyen voisin sanoa, että laajaksi on kenttä kirkollisella puolella käynyt, kun todella olin siunaamassa Helsingin Hietaniemessä, vihkimisiä on tulossa Sastamalan uudelleen rakennetussa Pyhän Olavin kirkossa ja Tampereella Tesoman kirkossa, Kankaanpään ja Jämijärven toimituksista puhumattakaan. Tänään Sastamalassa oltiin vihkiharjoituksissa ja eilen Kurun markkinoilla keskustelin Tesomassa vihittävän nuoren parin kanssa. Ja kaikki nämä kirkolliset kasuaalitehtävät ovat tulleet pyytämättä.
Kankaanpäässä sain olla juuri viikonloppuna siunaamassa 101-vuotiasta hyvää ystävää, ensi viikon lauantaina puolestaan on vuorossa 96-vuotta täyttäneen Suomen mestaruuteenkin yltäneen sotaveteraanin, samoin hyvä ystävä siunaus. Näin omaisetkin sitten pyytävät suorittamaan palvelutehtävää, joka samalla on kunniatehtävä ja suuri luottamuksen osoitus.
Sunnuntaiksi on myös kutsu Yläneelle Museomäen seuroihin, jotka pidetään aina Jaakon päivän lähimpänä pyhänä Yläneen kirkkoherrana toimineen Jaakko Haavion muistoksi hänen aloittamaansa traditiota jatkaen. Muutaman kerran aiemminkin olen saanut olla mukana näissä seuroissa.
Opiksi ja ojennukseksi sopineekin lainata Jaakko Haavion runoa Kaksi ääntä:
Kun synti nousee kanteeksi/ -vie tunnonvaivoihin-/ Jumala antaa anteeksi/ vaan Piru - akordin.
Jumala lausuu: Tänään, nyt./ Vaan Piru: Huomiseen!/ Tai sitten: Turhaan! Myöhästyt!/ kun vihdoin totta teen./
Jumala huutaa: Kiiruhda!/ Vaan Piru: Lepäile!/ Jumala: Usko minua!/ Ja Piru: Epäile!
Saan taivaan, ilosalit sen,/ tai vaivun gehennaan./ Kun jommankumman valitsen,/ siis jommankumman saan.
Ja runon viat ja liat osuva ja puhutteleva loppuhuipennus: Oi rakkaat omat viat!/ Hyi! Lähimmäisen liat!
Kankaanpäässä sain olla juuri viikonloppuna siunaamassa 101-vuotiasta hyvää ystävää, ensi viikon lauantaina puolestaan on vuorossa 96-vuotta täyttäneen Suomen mestaruuteenkin yltäneen sotaveteraanin, samoin hyvä ystävä siunaus. Näin omaisetkin sitten pyytävät suorittamaan palvelutehtävää, joka samalla on kunniatehtävä ja suuri luottamuksen osoitus.
Sunnuntaiksi on myös kutsu Yläneelle Museomäen seuroihin, jotka pidetään aina Jaakon päivän lähimpänä pyhänä Yläneen kirkkoherrana toimineen Jaakko Haavion muistoksi hänen aloittamaansa traditiota jatkaen. Muutaman kerran aiemminkin olen saanut olla mukana näissä seuroissa.
Opiksi ja ojennukseksi sopineekin lainata Jaakko Haavion runoa Kaksi ääntä:
Kun synti nousee kanteeksi/ -vie tunnonvaivoihin-/ Jumala antaa anteeksi/ vaan Piru - akordin.
Jumala lausuu: Tänään, nyt./ Vaan Piru: Huomiseen!/ Tai sitten: Turhaan! Myöhästyt!/ kun vihdoin totta teen./
Jumala huutaa: Kiiruhda!/ Vaan Piru: Lepäile!/ Jumala: Usko minua!/ Ja Piru: Epäile!
Saan taivaan, ilosalit sen,/ tai vaivun gehennaan./ Kun jommankumman valitsen,/ siis jommankumman saan.
Ja runon viat ja liat osuva ja puhutteleva loppuhuipennus: Oi rakkaat omat viat!/ Hyi! Lähimmäisen liat!
lauantai 21. heinäkuuta 2012
Tapahtumarikkaan päivän iltana
Kokemuksista ja eri tapahtumista rikkaan päivän iltana. Ensin Kurun markkinoilla PerusSuomalaisten teltalla, Seitsemisen luontokeskuksessa, Jarmo Lehtilän väkirikkailla 60-vuotispäivillä, lenkilläkin ja lopuksi vanhojen lenkkikavereiden tapaamisessa Juha Kulhuan mökillä Kuninkaanlähteen maisemissa.
perjantai 20. heinäkuuta 2012
Espanjan pankkituki
Torstaiksi tultiin puhumaan Espanjan pankeille annettavastavaltiontakauksesta Euroopan rahoitusvakausvälineen kautta. Puheita taitaa kertyä kaiken kaikkiaan yhtä paljon kuin edustajia eli parisataa. varsinaisia puheenvuoroja sata ja toinen mokoma debattipuheenvuoroja. Puhetta on siis riittänyt kesälaitumilta saapuneilla edustajilla. Perjantaina sitten äänestetään hallituksen luottamuksesta, kolme epäluottamuslausetta on esitetty, perussuomalaiset, keskusta ja vasenryhmä.
Sain johtaa istunnon loppuosaa, istunto päättyi kello 1.17. Tämän eduskunnan pisimpään kestänyt istunto. Mutta olihan asiakin tärkeä 3.6 miljardin tuen antaminen Espanjan pankeille, josta Suomi saa vakuuksia 770 miljoonaa euroa. Hallituspuolueiden edustajien mukaan hyvä kauppa. Ei Suomen kansan valtaenemmistön mielestä, 66% haluaa näiden Europiikkien sulkemista.
25 perussuomalaista oli pyytänyt etukäteen puheenvuoron. Kun vuorot annetaan ryhmien kokokojärjestyskessä vuoron perään, jäin perussuomalaisille lopulta toistakymmentä peräkkäistä puheenvuoroa, joten melkoista perussuomalaista ilotulitusta oli koko keskustelu semminkin kun Timo Soini oli näyttävästi esillä niin ryhmäpuheenvuoron pitäjänä kuin myös debatoijana yhteensä yhdeksän puheenvuoron käyttäjänä.
Kyllä viimeistään tämän jälkeen kansa tietää. Vox populi, vox Dei, ainakin politiikassa.
Sain johtaa istunnon loppuosaa, istunto päättyi kello 1.17. Tämän eduskunnan pisimpään kestänyt istunto. Mutta olihan asiakin tärkeä 3.6 miljardin tuen antaminen Espanjan pankeille, josta Suomi saa vakuuksia 770 miljoonaa euroa. Hallituspuolueiden edustajien mukaan hyvä kauppa. Ei Suomen kansan valtaenemmistön mielestä, 66% haluaa näiden Europiikkien sulkemista.
25 perussuomalaista oli pyytänyt etukäteen puheenvuoron. Kun vuorot annetaan ryhmien kokokojärjestyskessä vuoron perään, jäin perussuomalaisille lopulta toistakymmentä peräkkäistä puheenvuoroa, joten melkoista perussuomalaista ilotulitusta oli koko keskustelu semminkin kun Timo Soini oli näyttävästi esillä niin ryhmäpuheenvuoron pitäjänä kuin myös debatoijana yhteensä yhdeksän puheenvuoron käyttäjänä.
Kyllä viimeistään tämän jälkeen kansa tietää. Vox populi, vox Dei, ainakin politiikassa.
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Suomi-Areenaa
Suomi-Areenaa on eletty neljä päivää, pari viimeistä päivää on pakko lintsata, kun kutsu kävi eduskuntaan istumaan.
Kyllä Suomi-Areena tuo virkeyttä Suomen kesään, ei tarvita enää Ruokolahden leijonaa, joskaan nyt otsakeita ovat nostattaneet aina uudet ja uudet lainavaltuudet etelän hulttiomaille. Mutta onhan tämä Areena tuomassa myös Poria ja siten Satakuntaa maailmankartalle Jazz-juhlineen. Siitä vaan!
Eilen me Satakunnan kansanedustajat olimme saunan lauteilla Puuvillan puistossa ja paikalle olivatkin vaivautuneet kaikki yhdeksän edustajaa, joita meitä Juha Ståhle puhutti. Myös Eetun aukiolle oli saatu neljän suurimman eduskuntapuolueen eduskuntaryhmien puheenjohtajat, jossa joukossa Pirkko Ruohonen-Lerner piti hyvin puoliaan kolmen mieskolleegan puristuksessa. Muuten Perussuomalaiset - usein ukkopuolueeksi haukuttu - näytti tässäkin mallia, ainoa naispuheenjohtaja joukossa. Illansuussa vielä mukana aktiivisten Satakunnan Yrittäjien kutsumana heidän toimistollaan yrittäjäväen tilaisuudessa.
Tänään keskiviikkona puolueiden kojut aukaistiin, Perussuomalaisten teltalla kävi kuhinaa, samoin nuorten telttarivistössä oli mukana Perussuomaiset nuoret. Molemmilla teltoilla olin jonkin aikaa, kun päiväsydän kului Hakkiluodossa Länsi-Suomen Osuuspankin monta linja-autolastillista keränneessä kesätapahtumassa, pankin edustajistoon kun olen tullut vaaleissa valituksi.
Suomi-Areena ohjelmaa selaillessani huomasin perjantaiksi kaikilla puolueilla olevan varttitunnin puheenvuoron kansalaistorin Promelavalla. Perussuomalaisten osalla näkyi nimeni ja aiheena Jokainen ihminen, jokainen eämä on arvokas. Se on niin arvokas, että sitä täytyy puolustaa äänestämällä samaan aikaan suomalaisten elämän puolesta Espanjan pakkitukia vastaan.
Kyllä Suomi-Areena tuo virkeyttä Suomen kesään, ei tarvita enää Ruokolahden leijonaa, joskaan nyt otsakeita ovat nostattaneet aina uudet ja uudet lainavaltuudet etelän hulttiomaille. Mutta onhan tämä Areena tuomassa myös Poria ja siten Satakuntaa maailmankartalle Jazz-juhlineen. Siitä vaan!
Eilen me Satakunnan kansanedustajat olimme saunan lauteilla Puuvillan puistossa ja paikalle olivatkin vaivautuneet kaikki yhdeksän edustajaa, joita meitä Juha Ståhle puhutti. Myös Eetun aukiolle oli saatu neljän suurimman eduskuntapuolueen eduskuntaryhmien puheenjohtajat, jossa joukossa Pirkko Ruohonen-Lerner piti hyvin puoliaan kolmen mieskolleegan puristuksessa. Muuten Perussuomalaiset - usein ukkopuolueeksi haukuttu - näytti tässäkin mallia, ainoa naispuheenjohtaja joukossa. Illansuussa vielä mukana aktiivisten Satakunnan Yrittäjien kutsumana heidän toimistollaan yrittäjäväen tilaisuudessa.
Tänään keskiviikkona puolueiden kojut aukaistiin, Perussuomalaisten teltalla kävi kuhinaa, samoin nuorten telttarivistössä oli mukana Perussuomaiset nuoret. Molemmilla teltoilla olin jonkin aikaa, kun päiväsydän kului Hakkiluodossa Länsi-Suomen Osuuspankin monta linja-autolastillista keränneessä kesätapahtumassa, pankin edustajistoon kun olen tullut vaaleissa valituksi.
Suomi-Areena ohjelmaa selaillessani huomasin perjantaiksi kaikilla puolueilla olevan varttitunnin puheenvuoron kansalaistorin Promelavalla. Perussuomalaisten osalla näkyi nimeni ja aiheena Jokainen ihminen, jokainen eämä on arvokas. Se on niin arvokas, että sitä täytyy puolustaa äänestämällä samaan aikaan suomalaisten elämän puolesta Espanjan pakkitukia vastaan.
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Synnyinkö 20 vuotta liian myöhään
Tuli mieleen laulun sanat Oi miksi minä tummana synnyin, miksen syntynyt vaaleana, kun katselin illalla filmiä Helsingin Olympialaisista vuodelta 1952.
Kolmen kultamitalin Emil Zatopek voitti myös maratonin ajalla 2.23.03. Oma ennätykseni on vain 20 sekuntia heikompi 2,23.23 vuodelta 1972. Vielähän voisi parantaa, mutta tahtoo nykyisin kulua maratoniin kaksinkertainen aika.
Paras suomalainen Veikko Karvonen oli viides 2.26.36, Erkki Puolakka kahdeksas 2.29.35 ja Mikko Hietanen 17. ajalla 2.34.01.
Olenko syntynyt liian myöhään. Helsingin olympialaisissa kyllä olin, mutta vain katsomon puolella 9-vuotiaana Tuomas-isän ja Jouko-veljen kanssa. Ukki Bruno Räike asui aivan olympiastadionin lähellä Mannerheimintie 33 A-rapussa kuudennessa kerroksessa. Vintille noustessa ikkunasta näkyi Urheilukadun puolelle pallokentälle.
Myöhemmin edellisen eduskunnan aikana asuin samassa asunnossa vähän alivuokralaisenakin nykyisen kansanedustaja Kimmo Kivelän ja hänen Pirjo-rouvansa alivuokralaisena Kimmon lukiessa teologiaa. Elsa-äiti ommisti silloin perikunnalta hankitun huoneiston. Timo-veljenikin on siinä asunut Marjansa kanssa, Timokin luki teologiaa ja on nyt sotilaspapin virasta eläkkeellä.
Muuten eduskunnassa olen kautta aikojen toiseksi nopein maratoonari, Lasse Viren on ykkönen. Vuoden 1971 Helsingin MM-kisojen kaksinkertainen maailmanmestari Juha Väätäinen ei koskaan ole juossut maratonia kilpaa.
Näin elämä meitä heittelee!
Kolmen kultamitalin Emil Zatopek voitti myös maratonin ajalla 2.23.03. Oma ennätykseni on vain 20 sekuntia heikompi 2,23.23 vuodelta 1972. Vielähän voisi parantaa, mutta tahtoo nykyisin kulua maratoniin kaksinkertainen aika.
Paras suomalainen Veikko Karvonen oli viides 2.26.36, Erkki Puolakka kahdeksas 2.29.35 ja Mikko Hietanen 17. ajalla 2.34.01.
Olenko syntynyt liian myöhään. Helsingin olympialaisissa kyllä olin, mutta vain katsomon puolella 9-vuotiaana Tuomas-isän ja Jouko-veljen kanssa. Ukki Bruno Räike asui aivan olympiastadionin lähellä Mannerheimintie 33 A-rapussa kuudennessa kerroksessa. Vintille noustessa ikkunasta näkyi Urheilukadun puolelle pallokentälle.
Myöhemmin edellisen eduskunnan aikana asuin samassa asunnossa vähän alivuokralaisenakin nykyisen kansanedustaja Kimmo Kivelän ja hänen Pirjo-rouvansa alivuokralaisena Kimmon lukiessa teologiaa. Elsa-äiti ommisti silloin perikunnalta hankitun huoneiston. Timo-veljenikin on siinä asunut Marjansa kanssa, Timokin luki teologiaa ja on nyt sotilaspapin virasta eläkkeellä.
Muuten eduskunnassa olen kautta aikojen toiseksi nopein maratoonari, Lasse Viren on ykkönen. Vuoden 1971 Helsingin MM-kisojen kaksinkertainen maailmanmestari Juha Väätäinen ei koskaan ole juossut maratonia kilpaa.
Näin elämä meitä heittelee!
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Lähidemokratiasta
LÄHIDEMOKRATIASTAKO ASUKKAIDEN PELASTUS
PALVELUIDEN SÄILYTTÄMISESTÄ JA PITÄMISESTÄ MAHDOLLISIMMAN
LÄHELLÄ TARVITSIJOITA varmaan kaikki lähdemme, se on hallituksenkin lähtökohta
kuntauudistuksessaan. Me Ps emme kuitenkaan usko päästävän siihen kaavailluilla
suurkunnilla kuten Jouko Jokinenkin kuntaliitosesimerkeillään todisti.
Kuntaliitokset ovat silloin oikea tie, jos myös kuntalaisten
mielipide paikallisessa kansanäänestyksessä sitä tukee. Mitään ylhäältä
ohjattua ja tavalla tai toisella pakkokeinoja käyttäviä liitoksia emme hyväksy,
vaikka kaikki nyt vielä irtisanoutuvatkin pakkoliitoksista, mutta esim.
valtionapujen suuntaamisella siihen voidaan ohjailla. Kuntayhteistyön
lisäämistä sen sijaan kannatamme, vaikka siihenkin liittyy ongelmia ns.
hallintohimmeleiden takia, koska ne välttämättä eivät ole kuntien eikä myöskään
vaaleissa valittujen valtuutettujen ohjattavissa.
Suurkuntia emme kannata siksikään, koska laajasti asuttu
maamme ja elävä maaseutu ovat globalisoituvassa maailmassa jatkossa yhä
arvokkaampi pääoma, jota ei pidä tuhota lyhytnäköisillä päätöksillä. Kerran
alas ajettua maaseutua ei enää ole helppo rakentaa uudestaan. Emme hyväksy
kaupunkien ja maaseudun keinotekoista vastakkainasettelua. Siksi alue- ja
maatalouspolitiikka kuuluvat oleellisena osana yhteiskuntaamme ja ne yhdessä
muovaavat jokapäiväistä elinympäristöämme.
Siksi vierastankin näitä kaupunginosavaltuustoja, joilla
todellakaan ei olisi budjettivaltaa. Kylätoimikuntien vireyteen sen sijaan
olisi satsattava ja asukkaita rohkaistava niiden toimintaan kuin mukaan
kaikkeen muuhunkin 3. sektorin eri kansalaisjärjestöjen tehtäviin, sillä juuri
kylien elinvoimaisuuden säilyminen jos mikä on lähidemokratiaa. Siksi myös
kylän monin tavoin sykkivän sydämen kyläkoulujen säilyttäminen on tärkeää.
Tästähän meillä Kankaanpäässä on kiistelyä äänestyksiä myöten.
Virkakoneiston byrokratian karsimisella saadaan tarvittavia
kustannussäästöjä.
Suuri ei välttämättä ole kaunista eikä aina tehokkaintakaan,
sen osoittaa täällä Pomarkussa tehty päätös siirtyä suuremmasta
perusturvayksiköstä pienempään viiden kunnan muodostamaan Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymään
(muuten mikä nimihirviö, mutta lyhennyskään PoSa ei oudolle sano yhtikäs
mitään). Ja Merikarvia on tehnyt saman päätöksen.
Virkojen säilymisen 5 vuoden määräaikaa haluamme myös
lyhentää vaikkapa 2 vuoteen ja siirtää tämän 3 vuoden määräajan valmistuvien
lääkärien pakolliseksi palvelemiseksi kuntien terveyskeskuksissa, sillä
paljolti juuri terveydenhoitopalveluista kuntien elinkelpoisuus ja
lähidemokratian säilyminen on kiinni,
Lähidemokratian ja kuntien säilymisen takaamiseksi esim.
olisi kilpailu- ja hankintaohjesääntöä muutettava niin, että voittajaksi tulisi
kokonaisvaltaisesti edullisin paikallisen työvoiman käytön ja kunnan
verotulojen kannalta. Palveluiden ulkoistamistakin tulisi tarkoin harkita,
usein kustannussäästöt pitkän päälle jäävätkin saamatta.
Elintarvikehankinnoissakin tulisi suosia lähiruokaa oman kunnan maataloustuottajia.
Vapaaehtoisesti yhdistyvissä kunnissa on rinnakkaisvirat
purettava välittömästi, näin kunnista saadaan elinvoimaisia. Kunta on
kuntalaisia, ei viranhaltijoita varten. Tällöin myös juuri ruohonjuuritason
palvelutyötä tekevien lukua voidaan lisätä jatkuvasti lisääntyvän tarpeen
mukaisesti.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Hietaniemen hautausmaalla
Ensi kertaa sain omaisten pyynnöstä olla siunaamassa vainajaa Helsingin Hietaniemen hautausmaan kappelissa. Tunnelma oli harras ja musiikkiesityksetkin vaikuttavia, syvälle sydämeen käyviä.
Olen aiemmikin lenkeillä kulkenut hautausmaan viertä niin kadun puolella kuin merenrantaa pitkin. Nyt oli hyvää aikaa kulkea hautausmaan alueella, jota merenrannasta on nostettu monella metrillä laajan sankarihauta-alueen osalta, jota hallitsee tietysti vuonna 1951 kuolleen sotamarsalkka C.G. Mannerheimin hautamuistomerkki ja varsinainen ristin hallitsema seppeleenlaskupaikka kunniakäytejä varten.
Monia muitakin maamme merkkimiesten ja miksei naistenkin hautapaikkoja ja kiviä siellä väkisinkin tapaa. Varsinkin juuri kappelin läheisyydessä on tunnettujen suomalaisten hautapaikkoja, näkyin niin presidenttien, pääministerien kuin tieteen uranuurtajien viimeisiä lepopaikkoja. Ehkä mieliinpainuvin oli Harri Holkerinpieni vaatimaton nimellä varustettu risti. Onko muistomerkki vasta hankkeissa, vai onko tarkoituksena jäättää muistoksi vain pelkkä miniatyyrikokoinen puinen risti, se jää nähtäväksi. Voisi muuten nykyinen vaatimaton merkki olla hieno vaihtoehto vieressä olevien muhkeiden kivipaasien rinnalla.
Hietaniemen hautausmaalla on niin paljon maamme historiassa esiintyneitä henkilöitä, että siellä olisi nähtävää ja tutkittavaa moneksikin päiväksi. Aluehan on kaiken kaikkiaan hyvin laaja. Seurakunnasta olisi saatavissa myös luettelo tunnetuimmista hautapaikoista, jos haluaisi oikein perehtyä siihen, mitä kaikkea alueella on nähtävissä.
Nyt siunatun vainajan äidin ja puolison hautapaikkakin nähtiin aivan lähellä kappelin ja sankarihautojen puolivälissä. Siihen vainajammekin tuhkauurna lasketaan. Siunattua taivasmatkaa ja voimia omaisille etteenpäinkin.
Olen aiemmikin lenkeillä kulkenut hautausmaan viertä niin kadun puolella kuin merenrantaa pitkin. Nyt oli hyvää aikaa kulkea hautausmaan alueella, jota merenrannasta on nostettu monella metrillä laajan sankarihauta-alueen osalta, jota hallitsee tietysti vuonna 1951 kuolleen sotamarsalkka C.G. Mannerheimin hautamuistomerkki ja varsinainen ristin hallitsema seppeleenlaskupaikka kunniakäytejä varten.
Monia muitakin maamme merkkimiesten ja miksei naistenkin hautapaikkoja ja kiviä siellä väkisinkin tapaa. Varsinkin juuri kappelin läheisyydessä on tunnettujen suomalaisten hautapaikkoja, näkyin niin presidenttien, pääministerien kuin tieteen uranuurtajien viimeisiä lepopaikkoja. Ehkä mieliinpainuvin oli Harri Holkerinpieni vaatimaton nimellä varustettu risti. Onko muistomerkki vasta hankkeissa, vai onko tarkoituksena jäättää muistoksi vain pelkkä miniatyyrikokoinen puinen risti, se jää nähtäväksi. Voisi muuten nykyinen vaatimaton merkki olla hieno vaihtoehto vieressä olevien muhkeiden kivipaasien rinnalla.
Hietaniemen hautausmaalla on niin paljon maamme historiassa esiintyneitä henkilöitä, että siellä olisi nähtävää ja tutkittavaa moneksikin päiväksi. Aluehan on kaiken kaikkiaan hyvin laaja. Seurakunnasta olisi saatavissa myös luettelo tunnetuimmista hautapaikoista, jos haluaisi oikein perehtyä siihen, mitä kaikkea alueella on nähtävissä.
Nyt siunatun vainajan äidin ja puolison hautapaikkakin nähtiin aivan lähellä kappelin ja sankarihautojen puolivälissä. Siihen vainajammekin tuhkauurna lasketaan. Siunattua taivasmatkaa ja voimia omaisille etteenpäinkin.
Luvian Laitakarissa
Laitakari on luonnonkaunista aivan merenrantaa, jossa varsinkin näin kesällä on paljon lomalaisia ja muita kesästä ja merestä nauttijoita. Itse edelliskerran olen ollut siellä sotainvalidien piirin kesäjuhlassa. Silloin oli myös tekeillä suuri puurakenteinen talkoilla tehty kaljaasi, joka nyt on jo valmis merikelpoinen alus. Valitettavasti sen katsominen jäi tällä kerralla.
Kiitokset Kimmo Toroskalle ja kumppaneille hyvistä järjestelyistä!
Kiitokset Kimmo Toroskalle ja kumppaneille hyvistä järjestelyistä!
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Laajempaa päätöksentekoa
Alexander Stubb, Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri laukoi oikein kielikukkasen kuultuaan Ylen galluptutkimuksen tuloksen, että jopa kaikkein EU-myönteisimpien puolueiden kokoomuksen ja vihreiden kannattajista yli puolet vastustaa EU-kriisiapujen jatkamista. Hän sanoin paremman puutteessa asian otettavan huomioon laajemmassa päätöksenteossa. Voiko sen selkeämmin sanoa, kun oikein v-tyttää!
Ylen mielipidetiedustelussa tuli nyt lopultakin ilmi aika selvästi kansan täydellinen kyllästyminen näihin jatkuviin kriisimaiden avustuksiin, kun lähes viikottain on milloin valtiovarainministerien, milloin pääministerien, milloin mitäkin huippukokousta ja aina pysyvänä teeman on uusien tukien suuntaaminen milloin kenellekin avunpyytäjämaalle, nyt viimeksi suurelle EU-maalle Espanjalle ja nimenomaan maan pankeille..
66% vastustaa taloudellisen avustuksen antamista kriisiytyneille EU-mailla ja vain 29% hyväksyy.
60% uskoo myös eurosta päästävän eroon kahden vuoden kuluessa, perussuomalaisista luku nousee 81%. Kansa on todella kypsää hallituksemme harjoittamaan EU-politiikkaan ja Urpilaisen vakuusvaatimuksia pidetään lähinnä vitsinä, sillä esim. Espanjan pankkitakuut haihtuvat maailman tuuliin, jos tukia saaneet pankin menevät konkurssiin. Mutta lämpimikseen voi puhua mitä vain.
Eiköhän tämän seurauksena myös puoluegallupeissa tapahdu suunnanmuutoksia, perussuomaistenhan osalta se on jo tosiasia ja suunta on kääntynyt ylöspäin median myllytyksestä ja ajamiemme asioiden vaientamisesta huolimatta. Esim. MTV 3 ei näytä tietävän, mikä on suurin oppositiopuole tuntiessaan ja nostaessaan vain pienintä oppositiopuoluetta, perjantainkin uutisissa haastateltiin vain sen puolueen puheenjohtajaa. Sen sijaan Yle ykkäsen kanavilla Timo Soini on päässyt sanaisen arkkunsa purkamiseen melko näkyvästi nyt loma-aikanakin.
Jos valtiovarainministeri Seinäjoen tangomarkkina- ja Kaustisten kansanmusikkikiireiltään ehtii saamaan vakuusneuvotteluista tuloksia viikonvaiheessa, kokoonnumme eduskuntana 50 vuoden tauon jälkeen kesken kesäloman päättämään Espanjan pankkituista ensi viikon torstaina ja perjantaina.
Ylen mielipidetiedustelussa tuli nyt lopultakin ilmi aika selvästi kansan täydellinen kyllästyminen näihin jatkuviin kriisimaiden avustuksiin, kun lähes viikottain on milloin valtiovarainministerien, milloin pääministerien, milloin mitäkin huippukokousta ja aina pysyvänä teeman on uusien tukien suuntaaminen milloin kenellekin avunpyytäjämaalle, nyt viimeksi suurelle EU-maalle Espanjalle ja nimenomaan maan pankeille..
66% vastustaa taloudellisen avustuksen antamista kriisiytyneille EU-mailla ja vain 29% hyväksyy.
60% uskoo myös eurosta päästävän eroon kahden vuoden kuluessa, perussuomalaisista luku nousee 81%. Kansa on todella kypsää hallituksemme harjoittamaan EU-politiikkaan ja Urpilaisen vakuusvaatimuksia pidetään lähinnä vitsinä, sillä esim. Espanjan pankkitakuut haihtuvat maailman tuuliin, jos tukia saaneet pankin menevät konkurssiin. Mutta lämpimikseen voi puhua mitä vain.
Eiköhän tämän seurauksena myös puoluegallupeissa tapahdu suunnanmuutoksia, perussuomaistenhan osalta se on jo tosiasia ja suunta on kääntynyt ylöspäin median myllytyksestä ja ajamiemme asioiden vaientamisesta huolimatta. Esim. MTV 3 ei näytä tietävän, mikä on suurin oppositiopuole tuntiessaan ja nostaessaan vain pienintä oppositiopuoluetta, perjantainkin uutisissa haastateltiin vain sen puolueen puheenjohtajaa. Sen sijaan Yle ykkäsen kanavilla Timo Soini on päässyt sanaisen arkkunsa purkamiseen melko näkyvästi nyt loma-aikanakin.
Jos valtiovarainministeri Seinäjoen tangomarkkina- ja Kaustisten kansanmusikkikiireiltään ehtii saamaan vakuusneuvotteluista tuloksia viikonvaiheessa, kokoonnumme eduskuntana 50 vuoden tauon jälkeen kesken kesäloman päättämään Espanjan pankkituista ensi viikon torstaina ja perjantaina.
torstai 12. heinäkuuta 2012
Soinin puheet nousseet arvoon arvaamattomaan
Seitsemäs tila maailman vaikuttavimpien talousasiantuntijoiden listalla on kenelle tahansa mairittelevaa siitäkin huolimatta, että listalle on leikillisesti annettu nimi maailman taloudelle vaarallisimmat henkilöt. Nimensä näkyviin saaneet ovat todella maailman johtavia poliitikkoja ja talousasiantuntijoita.
Timo Soini - kukas muu - on tämä 13 nimetyn joukossa tilalle seitsemän päässyt henkilö. Se jos mikä on melkomoinen huomionosoitus pienelle mutta sisukkaalle maalle nimeltä Suomi. Listan ykkösnimenä loistaa Saksan Angela Merkel, kakkosena Ranskan Francois Hollande ja juuri ennen Timoa kuudentena itse Yhdysvaltojen presidentti Barak Obama.
Eipä syyttä Timo Soini itse totea päässeensä arvovaltaiseen seuraan, erittäin varteenotettavaan porukkaan. Luulisi jo Suomessakin havahduttavan Timon vakaviin varoituksiin, joita on jo vuosia kuultu. "Euro ei toimi, olen yrittänyt varoitella siitä enkelten ja ihmisten kielellä, mutta viesti ei ole kelvannut" toteaa Timo asiasta kuultuna. Jokohan olisi aika ottaa varoituksesta vaari.
Espanjan pankkituet ovat tuoneet Euro-kriisin tilanteeseen, jossa ei enää ole käytettävissä helppoja ratkaisuja. Joko Suomi irtautuu eurosta tai sitten etelän maiden on tehtävä niin. Tuntuu järjen vastaiselta, että Suomi pyristelee ainoana pohjoismaana Euro-maana makselemassa etelän täysin erilaisen talouskulttuurin maiden talousvelkoja, kun muut pohjoismaat ovat kokonaan vapaat hoitamaan vain omaa talouttansa. EU:hun kuuluvat Tanska ja Ruotsi eivät ole ottaneet euroa, rikas öljymaa Norja ei edes ole EU:ssa.
Yhä useampi asiantuntijakin on ruvennut kallistumaan Timon ajatuksenjuoksun kannalle. Moni puhuu jopa markan takaisinottamisesta tai ainakin varautumisen valmistelemisesta Eurosta eroamiseksi.
Timo Soini - kukas muu - on tämä 13 nimetyn joukossa tilalle seitsemän päässyt henkilö. Se jos mikä on melkomoinen huomionosoitus pienelle mutta sisukkaalle maalle nimeltä Suomi. Listan ykkösnimenä loistaa Saksan Angela Merkel, kakkosena Ranskan Francois Hollande ja juuri ennen Timoa kuudentena itse Yhdysvaltojen presidentti Barak Obama.
Eipä syyttä Timo Soini itse totea päässeensä arvovaltaiseen seuraan, erittäin varteenotettavaan porukkaan. Luulisi jo Suomessakin havahduttavan Timon vakaviin varoituksiin, joita on jo vuosia kuultu. "Euro ei toimi, olen yrittänyt varoitella siitä enkelten ja ihmisten kielellä, mutta viesti ei ole kelvannut" toteaa Timo asiasta kuultuna. Jokohan olisi aika ottaa varoituksesta vaari.
Espanjan pankkituet ovat tuoneet Euro-kriisin tilanteeseen, jossa ei enää ole käytettävissä helppoja ratkaisuja. Joko Suomi irtautuu eurosta tai sitten etelän maiden on tehtävä niin. Tuntuu järjen vastaiselta, että Suomi pyristelee ainoana pohjoismaana Euro-maana makselemassa etelän täysin erilaisen talouskulttuurin maiden talousvelkoja, kun muut pohjoismaat ovat kokonaan vapaat hoitamaan vain omaa talouttansa. EU:hun kuuluvat Tanska ja Ruotsi eivät ole ottaneet euroa, rikas öljymaa Norja ei edes ole EU:ssa.
Yhä useampi asiantuntijakin on ruvennut kallistumaan Timon ajatuksenjuoksun kannalle. Moni puhuu jopa markan takaisinottamisesta tai ainakin varautumisen valmistelemisesta Eurosta eroamiseksi.
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Vaalihevosen valjastus
Vaalihevosen valjastusta harrastettiin taas tänänään täydelle katsomolle Veneskosken kesäteatterissa. Sateenuhkakaan ei ollut pelottanut ihmisiä eikä edellisillan näytännön ajan kestänyt sadekaan, josta onneksi tänään vältyttiin.Sotainvalidien matkaan saatiin täysi tusina veteraani-ikäluokan väkeä. Syssymmällä on sitten vaalihommissa tosi tohina edessä!
Veneskosken oman pojan Jaakko Kaapan näytelmä oli otettu syksyn kunnallisvaalien kunniaksi kesäteatterin ohjelmistoon ja hyvin se paikkansa täyttikin satiirisena esityksenä paikallispolitiikkojen toilailuista ja oman edun tavoittelusta. Hyvin vaativaa pääossaa veti Alapaattikosken Jarkko kiitettävästi räätälimestarina, Jaakko Kaapankin itsensä kokemana kulttuurilautakunnan puheenjohtajana ja lopulta kaksi ääntä saaneena kunnallisvaaliehdokkaana, kun oma vaimokin kielsi äänestämästä miestään.
Harrastajavoimin vedettävät kesäteatterit ovat hyvin suosittuja ja niitä näytellään lähes jokaisella itseään kunnioittavalla paikkakunnalla, Kankaanpäässäkin jo monien kymmenien vuosien aikana. Aluksi näyttämönä oli Liikuntakeskuksen kallion kupeeseen pystytetty näyttämö, nyt jo pitkään vartavasten Karvianjoen rantaan mahtavan rautatiesillan ja vanhanajan maantiesillan välimaastoon pystytetyllä kesäteatterialueella talkoovoimin vuorovuosinaVeneskosken oman kyläyhdistyksen ja Kankaanpään Nuorisoseuran näyttelemänä. Järjestäjien jaksamista pitää vain toivoa ja uusien talkoolaisten saaminen remmiin olisi mitä toivottavinta.
Veneskosken oman pojan Jaakko Kaapan näytelmä oli otettu syksyn kunnallisvaalien kunniaksi kesäteatterin ohjelmistoon ja hyvin se paikkansa täyttikin satiirisena esityksenä paikallispolitiikkojen toilailuista ja oman edun tavoittelusta. Hyvin vaativaa pääossaa veti Alapaattikosken Jarkko kiitettävästi räätälimestarina, Jaakko Kaapankin itsensä kokemana kulttuurilautakunnan puheenjohtajana ja lopulta kaksi ääntä saaneena kunnallisvaaliehdokkaana, kun oma vaimokin kielsi äänestämästä miestään.
Harrastajavoimin vedettävät kesäteatterit ovat hyvin suosittuja ja niitä näytellään lähes jokaisella itseään kunnioittavalla paikkakunnalla, Kankaanpäässäkin jo monien kymmenien vuosien aikana. Aluksi näyttämönä oli Liikuntakeskuksen kallion kupeeseen pystytetty näyttämö, nyt jo pitkään vartavasten Karvianjoen rantaan mahtavan rautatiesillan ja vanhanajan maantiesillan välimaastoon pystytetyllä kesäteatterialueella talkoovoimin vuorovuosinaVeneskosken oman kyläyhdistyksen ja Kankaanpään Nuorisoseuran näyttelemänä. Järjestäjien jaksamista pitää vain toivoa ja uusien talkoolaisten saaminen remmiin olisi mitä toivottavinta.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Herättäjäjuhlilla virkistäytymässä
Pohojanmaalta Pohjankangasta pitkin ja edelleen Hämeenkankaalla kulkee Kyrönkankaan vanha historiallinen maantie, Kankaanpää sijaitsee nimensä mukaisesti siinä kankaiden solmupisteessä.
Tie lähtee siis Pohjankyröstä ja jatkuu saman Kyrön tienä Hämeenkyröön, olemme siis kaikki samoja kyröläisiä. Tämä vain tiedoksi, kun viikon vaihteessa saatiin olla virkistymässä 118. Herättäjäjuhlilla IsoKyrössä. Samalla Herättäjä-yhdistys täytti ja täyttää 100 vuotta.
Herättäjäjuhlat on aina suuri voimanponnistus ja - näytös, nytkin 1500 talkoolaista piti huolta monikymmentuhantisesta vierasjoukosta todella niin hyvin, ettei moitteen sijaa varmaan keneltäkään osanottajalta löydy. Juhlakenttä avoimen taivaan alla, ruokailupisteet, myyntikojut ja tukipisteinä sijaitsevat koulut muodostivat yhden kiinteän kokonaisuuden, jossa oli helppo liikkua ja kovaäänisistä seurapuheet ja siioninvirret kuuluivat koko alueelle.
Monissa seurapuheissa liityttiin juhlien tunnukseksi otettuun virrensäkeestä otettuun nöyrään rukoukseen "Silmäisi eteen Jeesus". Virrentekijä Lauri Stenbäck on toiminut kirkkoherrana Isokyrössä 1855-1870 eli kuolemaansa asti ja on tunnettu herännäisjohtaja ja runoilija.
Isokyrön vanha arvokas seinät peittävin maalauksin varustettu kivikirkko on peräisin keski-ajalta ja jo 1300-luvulla Isokyrön kirkkopitäjä käsitti koko suomenkielisen eteläisen Pohjanmaan, joten perinteitä paikkakunnalta löytyy ja niinpä koko pitäjä oli ottanut juhlat kunnia-asiakseen ja vaikko monilla paikkakunnilla nimenomaan Etelä-Pohjanmaalla on pidetty useammatkin Herättäjäjuhlat, olivat nämä Isokyrön osalta vasta ensimmäiset, siksi kova itsekritiikki heillä siellä on ollut, on pelätty pienenä 5000 hengen pitäjänä, miten selvitään juhlien järjestämisestä, mutta kuten sanottu, kaikki sujui erinomaisesti ja meillä juhlavierailla ei ole muuta kuin kiitosta sanottavana.
Itsekin olen saanut olla juhlilla mukana jo viitisenkymmentä kertaa vuodesta Joensuun juhlista vuodesta 1961 lähtien. Kerran, korkeintaan kaksi kertaa siitä lähtien olen ollut poissa. Tässä matkasaatossa on hyvä olla, vaikkapa vain viimeistenkin joukossa, sillä olemme kulkemassa perille, vaikkapa vain alatietä, mutta kuiteskin! Sillä meitä kuljetetaan, se ei ole meidän varassamme.
Tie lähtee siis Pohjankyröstä ja jatkuu saman Kyrön tienä Hämeenkyröön, olemme siis kaikki samoja kyröläisiä. Tämä vain tiedoksi, kun viikon vaihteessa saatiin olla virkistymässä 118. Herättäjäjuhlilla IsoKyrössä. Samalla Herättäjä-yhdistys täytti ja täyttää 100 vuotta.
Herättäjäjuhlat on aina suuri voimanponnistus ja - näytös, nytkin 1500 talkoolaista piti huolta monikymmentuhantisesta vierasjoukosta todella niin hyvin, ettei moitteen sijaa varmaan keneltäkään osanottajalta löydy. Juhlakenttä avoimen taivaan alla, ruokailupisteet, myyntikojut ja tukipisteinä sijaitsevat koulut muodostivat yhden kiinteän kokonaisuuden, jossa oli helppo liikkua ja kovaäänisistä seurapuheet ja siioninvirret kuuluivat koko alueelle.
Monissa seurapuheissa liityttiin juhlien tunnukseksi otettuun virrensäkeestä otettuun nöyrään rukoukseen "Silmäisi eteen Jeesus". Virrentekijä Lauri Stenbäck on toiminut kirkkoherrana Isokyrössä 1855-1870 eli kuolemaansa asti ja on tunnettu herännäisjohtaja ja runoilija.
Isokyrön vanha arvokas seinät peittävin maalauksin varustettu kivikirkko on peräisin keski-ajalta ja jo 1300-luvulla Isokyrön kirkkopitäjä käsitti koko suomenkielisen eteläisen Pohjanmaan, joten perinteitä paikkakunnalta löytyy ja niinpä koko pitäjä oli ottanut juhlat kunnia-asiakseen ja vaikko monilla paikkakunnilla nimenomaan Etelä-Pohjanmaalla on pidetty useammatkin Herättäjäjuhlat, olivat nämä Isokyrön osalta vasta ensimmäiset, siksi kova itsekritiikki heillä siellä on ollut, on pelätty pienenä 5000 hengen pitäjänä, miten selvitään juhlien järjestämisestä, mutta kuten sanottu, kaikki sujui erinomaisesti ja meillä juhlavierailla ei ole muuta kuin kiitosta sanottavana.
Itsekin olen saanut olla juhlilla mukana jo viitisenkymmentä kertaa vuodesta Joensuun juhlista vuodesta 1961 lähtien. Kerran, korkeintaan kaksi kertaa siitä lähtien olen ollut poissa. Tässä matkasaatossa on hyvä olla, vaikkapa vain viimeistenkin joukossa, sillä olemme kulkemassa perille, vaikkapa vain alatietä, mutta kuiteskin! Sillä meitä kuljetetaan, se ei ole meidän varassamme.
maanantai 2. heinäkuuta 2012
sunnuntai 1. heinäkuuta 2012
Arnahduksen sunnuntaina
Meidän päivinämme - jälleen kerran - on jouduttu kyselemään, miksi tällaista ylipäänsä voi tapahtua, kun on kuultu järkyttäviä suruviestejä - läheltäkin. Mutta näin on ollut jo Jeesuken aikana. Hän marssittaa 5. sunnuntain helluntaista tekstissä eteemme kaksi samankaltaista tapausta.
Pilatus oli antanut sotilaittensa surmata temppelijuhlassa uhrannneita galilealaisia pyhiinvaeltajia. Siiloassa tornin kaatuessa oli surman suuhun joutunut 18 henkeä. Ihmiset pohdiskelivat, olivatko nämä kuolemaan joutuneet syntisempiä kuin muut. Tämän Jeesus kieltää, on turhaa jaotella ihmisiä syntisempiin ja vähemmän syntisiin. Päinvastoin me kaikki olemme syntisiä ja syyllisiä. Siksi me jokainen tarvitsemme parannusta ja vieläpä joka päivä. Niinpä Jeesus sanoo, ellette käänny eli tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
Vaikka olemme kastetut ja kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamiseen, vapahtaa kuolemasta ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumlan sanat ja lupaukset, niin samalla kasteemme velvoittaa meitä jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upottamaan vanhan ihmisemme. Jumala haluaa meidän näkevän todellisen tilamme, jotta tuntisimme hätää synneistämme ja ikävöisimme armoa hänen edessään.
Niinpä Paavo Ruotsalainekin sai Jumalan kovassa koulussa, petäjäfabriikinkin koulussa, oppia armoa anomaan ja nälkimään. Tällaista ihmistä , jonka Jumala on vienyt murhehuoneeseen, Paavo neuvoi pysymään aloillaan, tyytymään Herran viipymiseen ja odottamaan, kunnes Herra antaa kointähden koittaa pimeään. Ihmisen asia ei ole laittaa Jumalan armolle mittaa, määrää eikä aikaa.
Paavalikin kirjoittaa: Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkkoudessa. Niinpä saamme virrentekijän tavoin rukoilla: Paranna mua sairasta, murheellista, vaivaista, lohduta ja virvoita, epäuskosta kirvoita! Jeesus,uskon alkaja, katuvaisten auttaja. Auta mua uskomaan, rakastamaan, toivomaan!
Augsburgin uskontunnustuksessakin opetetaan miten todellinen, oikea parannus ei oikeastaan ole muuta kuin katumusta ja vaivaa eli peljästyksiä synnin vuoksi sekä samassa kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kauta saatu.
Kun meidät on armahdettu, emmekö mekin armahtaisi!
Pilatus oli antanut sotilaittensa surmata temppelijuhlassa uhrannneita galilealaisia pyhiinvaeltajia. Siiloassa tornin kaatuessa oli surman suuhun joutunut 18 henkeä. Ihmiset pohdiskelivat, olivatko nämä kuolemaan joutuneet syntisempiä kuin muut. Tämän Jeesus kieltää, on turhaa jaotella ihmisiä syntisempiin ja vähemmän syntisiin. Päinvastoin me kaikki olemme syntisiä ja syyllisiä. Siksi me jokainen tarvitsemme parannusta ja vieläpä joka päivä. Niinpä Jeesus sanoo, ellette käänny eli tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte.
Vaikka olemme kastetut ja kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamiseen, vapahtaa kuolemasta ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumlan sanat ja lupaukset, niin samalla kasteemme velvoittaa meitä jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upottamaan vanhan ihmisemme. Jumala haluaa meidän näkevän todellisen tilamme, jotta tuntisimme hätää synneistämme ja ikävöisimme armoa hänen edessään.
Niinpä Paavo Ruotsalainekin sai Jumalan kovassa koulussa, petäjäfabriikinkin koulussa, oppia armoa anomaan ja nälkimään. Tällaista ihmistä , jonka Jumala on vienyt murhehuoneeseen, Paavo neuvoi pysymään aloillaan, tyytymään Herran viipymiseen ja odottamaan, kunnes Herra antaa kointähden koittaa pimeään. Ihmisen asia ei ole laittaa Jumalan armolle mittaa, määrää eikä aikaa.
Paavalikin kirjoittaa: Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkkoudessa. Niinpä saamme virrentekijän tavoin rukoilla: Paranna mua sairasta, murheellista, vaivaista, lohduta ja virvoita, epäuskosta kirvoita! Jeesus,uskon alkaja, katuvaisten auttaja. Auta mua uskomaan, rakastamaan, toivomaan!
Augsburgin uskontunnustuksessakin opetetaan miten todellinen, oikea parannus ei oikeastaan ole muuta kuin katumusta ja vaivaa eli peljästyksiä synnin vuoksi sekä samassa kuitenkin uskomista evankeliumiin ja synninpäästöön, että synti on anteeksi annettu ja armo Kristuksen kauta saatu.
Kun meidät on armahdettu, emmekö mekin armahtaisi!