Rohkeasti uuteen vuoteen

ploki

Hyvää Uutta Vuotta

31.12.2014 Timo Soini

Vuosi päättyi gallup-pettymykseen.


Kannatus on gallupien mukaan sillä tasolla, joka saatiin ääninä kunta- ja eurovaaleissa.


Mikään ei ole helppoa, jonka hyvin tekee. Mestaruuksia voittaneet tietävät, ettei mitään saavuta ilman työtä ja sitoutumista.


Ylämäessä olalle taputtajista ei ole pulaa, huonoimpina aikoina he häviävät. Ystävät jäävät. Tämän me kaikki olemme jollakin tapaa kokeneet.


Tämä politiikka on kova laji.


Perussuomalaiset on paras puolue meille suomalaisille.


Muutama käytännön esimerkki, jota ajoimme yhdessä.


Esitimme oman kehitysapumallin.


Esitimme ja veimme äänestykseen oman budjettivaihtoehtomme.


Vastustimme johdonmukaisesti EU- tukipakettipolitiikkaa, kriisirahastoja ja pankkiunionia.
Esitimme autoveron poistoa.


Pidimme puolueen linjan homoliittoäänestyksessä.


Pidimme painetta yllä telakka-asiassa, joka johti tulokseen.


Esitimme Viron mallin mukaista verotusta pienyrityksille.


Pakkoruotsipolitiikkamme on ollut johdonmukaista


Esitimme paskalain kumoamista.


Vastustimme lapsilisien leikkaamista ja vaadimme omaishoitoon parannuksia ja sen siirtämistä KELA: lle..


ja monta muuta.


Ei tuhkan ripottelulle.


Taistelumieltä ja Hyvää Uutta Vuotta!

• Google
• Sähköpostitse
• Tulosta
• LinkedIn

   

Vuosi vaihtuu, muutummeko me

Nyt on hyvät neuvot kalliita, vaalit lähestyy, gallupit näyttävät koko vaalikauden alhaisempia lukemia. Siksi on hyvä nostaa pää ja lähteä reippaasti uuden vaalivuoden työhön yhtenä miehenä ja neisena.


Ajamistamme ja valtaosan kansasta hyväksymistä asioista on Timo Soini koonnut Kymmenen kärjessä-lista, joka näkyy huomisessa blogissa. Katso ja ihastu!

Hodorkovski

Kun lukee venäläisen öljy-yhtiö Jukosin kukoistukseen nostaneen ja Putinin vastustajakseen tunteman ja siksi kymmeneksi vuodeksi vankeuteen heitetyn  Mihail Hodorkovskin kirjan Uusia muistelmia kuolleesta talosta, ei voi tulla muuhun ajatukseen kuin miten kauan voi savijaloilla seisova jättiläinen kestää pystyssä. Jo Jeesus aikanaan laukoi totuuden: "Jokainen valtakunta, joka riitaantuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitaantuu itsensä kanssa, pysy pystyssä."


Tutustuttuaan kantapään kautta venäläisen oikeuslaitoksen ja vankilaolojen mädännäisyyteen ja koko yhteiskunnan kattavaan järkyttävään korruptioon  ja johtavassa asemassa olevien rajoittamattomaan harvainvaltaan tämä monimiljardööriksi itsensä nostanut oligarkki ei syyttä kysy samaa, eli kuinka kauan voi pysyä pystyssä maa, missä välinpitämättömyys on normi.


Hän kuvaan vankilaan joutuneita - syystä tai monet täysin syyttä sinne joutuneita - tutustuttuaan heidän kohtaloihinsa keskusteluitten kautta. Hyvin lohduton näköala  näiden ihmisten kautta aukeaa koko yhteiskuntaan


Kertomuksessa rotta, jossa kuvataan alimpaan pohjasakkaan lukeutunutta, joka varasti jopa kohtalotovereiltaan vankilassa, Hodorkovski joutuu toteamaan tuskastuneena, että on pähkähullua odottaa positiivista tulosta "vakaudelta", kun koko poliittinen järjestelmä muuttuu vähitellen laumaksi ahneita, ilkeitä rottia...


Toivonsa menettäneiden ihmisten alistumista kuvaa hyvin toteamus valtaapitävistä: Nämä ovat jo varastaneet miltei kaiken, parempi on olla vaihtamatta näitä tuttuja pirulaisia!


Kaiken kaikkiaan Hodorkovski vaatii Venäjältä päättäväistä käännöstä eurooppalaiseen oikeudenmukaisuuteen. Siinä mielessä kirjassa on myös kaksi hänen Ukrainassa pitämäänsä puhettaan nykytilanteen ratkaisemiseksi molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla: Venäjä ei nouse ja vakaudu, ennen kuin se siirtyy feodaalis-bysanttilaisesta kahmimisen, pakkoluovuttamisen ja rosvokapitalismin hengestä protestanttiseen moraaliin. Kovia sanoja, koskahan ja millä voimalla muutos tapahtuisi!

Kristittyjen vainot on totta

 Tämän syksyn MMM 2015 kertoo Helsingin Yliopiston kirkkohistorian dosentin Mikko Ketolan kirjoituksessa  "Lähi-idän kristityt elävät ahdingossa" miten Lähi-idän lisäksi Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa kristittyjen marttyyrien eli uskonsa vuoksi kuolleiden luku kasvaa joka vuosi 100 000 - 150 000:lla. Mitä me todella teemme vainottujen uskonveljiemme ja -sisariemme hyväksi? Paijaammeko vain maahan muuttavia muslimeja.


Juuri Lähi-idässä kristittyjen ahdinko on suurin Jeesuksen itsensä kotimaisemissa. Esimerkiksi kristinuskon historiaan liittyvissä keskeisissä paikoissa Jerusalem, Nasaret ja Beetlehem kritittyjen lukumäärä on laskenut jyrkästi. Kun vielä Israelin valtion perustamisvuonna 1948 Beetlehemissä oli kristittyjä 85%, nyt heitä on enää kymmenkunta prosenttia.


Paitsi Pyhällä maalla, myös muualla Lähi-idässä kristittyjen maastamuutto on kiihtynyt koko ajan. Irakin sota ja Tunisian vallankumouksesta alkanut arabikevät, viimeksi Egyptin vallankumous ja Syyrian sota ovat kaikki merkinneet kristittyjen vähemmistöjen aseman dramaattista huononemista.


Egyptin koptikristityt on Lähi-idän suurin kristitty yhteisö noin 10-15 miljoonalla jäsenellä. Egyptin poliittisen muutoksen jälkeen heidän asemansa on vain heikentynyt. Kirkot, koulut ja kristittyjen omistamat liikkeet ovat joutuneet tuhon kohteiksi eikä poliisilta tai oikeuslaitokselta saa apua.


Mitä todella me länsimaiden hyvinvoivat kristityt voisimme tehdä kanssaveljiemme avuksi. Onhan meillä YK, vahva katolinen kirkko ja länsimainen oikeuskäsitys. Miksi annamme vainota ja tuhota kristiveljiämme ja -sisariamme vaikenemalla. Olemmeko niin kuin Hitlerin aikana saksalaiset ja muutkin tietäneet ummistamassa silmämme ja korvamme valtavilta tuhotöiltä, Hitlerin aikana kuuden miljoonan juutalaisen joukkosurmalta keskellä sivistynyttä Eurooppaa, ja nyt sivistysvaltioissa olemme hiljaa kristittyjen jatkuvista vainoista.

Lyhytproosaa ja Keihästäkin

On tämä joulunaika erikoista, pyhät seuraavat toisiaan niin, ettei tahdo pyhää ja arkea toisistaan erottaa. Tänäänkin lauantai osui tapaninpäivän ja sunnuntain väliin ja taas ensi viikolla on uudenvuodenpäivä ja seuraavalla viikolla loppiainen, molemmat keskellä viikkoa.

 

Pakkanenkin pysyttelee yli 10 asteessa, hiihtämässä sentään toista kertaa kävin, vaikka liikuntakeskuksen kuntoradalla Kankaanpään Urheilijoiden hiihtäjien talkootraktorimiehet ajoivat reitille lunta hyväksi latupohjaksi, kunhan se latukoneella saadaan ensin tasoitettua, nyt ei ennen sitä ole baanalle menemistä ainakaan suksilla.

 

Radiosta tuli mielenkiintoinen muisteluhaastattelu Keihäsmatkojen perustajasta Kalevi Keihäsestä ja hänen värikkäästä elämästään Arto Terosen ja Jouko Vuolleen toimesta. Olen ostanut  heidän kaksi ensimmäistä teostaan Kiveen hakatuista eli kuolleista urheilusankareista: Urheilusankaruuden jäljillä, kiveen hakatut 2009, Suomalaisia urheilijakohtaloita. kiveen hakatut 2010. Kolmannenkin kirjan he ovat tehneet urheilijoista, joiden haudoilla ovat näitä poisnukkuneita muistelleet. Sen jälkeen myös  heidän käsialaansa on kirja taiteilijoiden kukkulalla olevista ja muutama elämäkertakin. Koskettavia kirjoja ainakin nämä kaksi ensimmäistä lukemaani, monia urheilijakohtaloita tulee elävästi esiin ja tallennettua.

Muuten jonkin kerran olen nähnyt Kalevi Keihäsen chinchillaturkissaan, kun hän kävi eduskunnan lehterillä kuuntellemassa konkurssin jo tehtyään ollessani eduskunnassa vuodesta 1979 lähtien. Myös hänen perustamassaan lomakylässä Kihniön Pyhäniemessä tuli niinä vuosina käytyä, oli jokin SMP:n puolueen paikalliskokouskin siellä, olihan Kihniö silloin Satakunnan vaalipiiriä ja sieltä tuli ensimmäisen kerran kansanedustajaksi Lea Mäkipää vuonna 1983.

 

Itse sain loppuun Veikko Huovisen lyhyistä erikoisista kootun kirjan  Bakulainen pahvala, 403 sivua, vuodelta 2005. Kirjan on ilman sisällysluetteloa ja moni jutuista olin jo ennestäänkin lukennut, kun niitä on painettu Huovisen pienoistuotannosta koottuun kirjaan ja hyllystäni löytyvään Vapaita suhteita vuodelta 1974. Siihen koottiin valitut erikoiset kuudesta aikaisemmasta kirjasta. Mutta näin vaan menekkiä omaavan kirjailijan tuotantoa voidaan aina uudestaan julkaista, tosin tässä viimeisessä eivät ehkä kaikki nämä lyhytproosan jutut olisi ansainneet välttämättä uudelleen julkaisua, vähän siis epätasainen on koko koostumus, mutta tietysti kyllä lukemisen väärttiä kuitenkin.

Ilkka Suominen puhui viisaita

Vain neljä vuotta on vanhempi monipuolisen politiikon ja myös teollisuusmiehen elämäntyön tehnyt Ilkka Suominen, jonka miellyttävä haastattelu näytettiin Tapantin päivän iltauutisten jälkeen ja jonka ilokseni ja vähän vahingossakin tulin katsoneeksi ennakolta lainkaan ohjelmatarjontaan katsomatta.


Meidän Satakunnasta Nakkilasta teollisuussuvusta lähteneenä hän tosin nyt asuu Helsingissä. Juteltiin muuten asumispaikasta juuri itsenäisyyspäivän vastaanotolla hänen kanssaan.


Hän kertoi kokoomuksen kujanjuoksusta Kekkosen aikana ja lopulta hallitukseen pääsystä vuoden 1987 vaalien jälkeen. Samassa hallituksessa ja jo sitä edeltäneessäkin oli mukana myös Suomen Maaseudun Puolue (SMP), eli heti Kekkosen kauden päätyttyä. Samoja aikoja muistan hyvin ja olen myös siis niitä kokenut kansanedustajana.


Erityisesti painui mieleen, mitä Ilkka puhui puhemiehenä olostaan. Siihen voi täysin rinnoin yhtyä. Sen hienompaa tehtävää Suomesta tuskin löytyy. Erinomaisen hyvä virkamieskunta on antamassa apua ja eduskunta on aina eduskunta, maamme johtava ja päättävä laitos, jonka johdossa on puhemies ja siinä samalla koko puhemiehistö. Voiko sen parempaa tehtävää tasavallastamme löytää.


Syystäkin Ilkka Suominen oli tyytyväinen uraansa, 12 vuotta kokoomuksen puheenjohtajana, yhden kauden ministerinä ja sen jälkeen puhemiehenä. Ja vielä Brysselissäkin viisivuotiskauden meppina. Välillä Alkon pääjohtajana ja eduskuntakausien välissä oman kotitehtaan johtajana. Ja kaiken huippuna Suomiset ovat rahoittaneet aika pitkälle Nakkilan nykyisen kirkon rakentamisen. On kirkon juurella jopa enoni Kauko Räikkeen tekemä vaikuttava sankaripatsas kolme enkeliä.


Tuli vaan mieleen, miten erilaisista lähtökohdista niin SMP kuin nyt perussuomalaiset ovat lähteneet kuten itsekin. Ei ole ollut ketään tukijoita, itse on saanut repiä sen mitä on irti saanut vaalimainonnan rahoittamiseksi. Ns. vanhat puolueet ovat aina saaneet rahoituksen niin kuin Ilkka Suominenkin rehellisesti totesi, kokoomus työnantajapiireiltä, vasemmistopuolueet ammattiyhdistysliikkeeltä ja keskusta tuottajajärjestöiltä. Mutta niinpä me olemmekin täysin erilaisia, kenestäkään riippumattomia, joten voimme vapaasti ja rehellisesti puolustaa yksin Suomen kansan parasta. Olisi tämä äänestäjienkin hyvä tietää ja muistaa!

Tapantina

Sisaren perhettä tapantia kyläilemässä, sisar ja miehensä, kolme lastaan, joista yhden mies ja kaksi poikaa, lähes nelivuotias filperti ja kahdeksankuukautinen, joka oppi juuri konttaamaan ja nouseskeli innokkaasti tuen varassa seisoskelemaankin. Vanhemman pojan kanssa laskettiin innokkaasti ihan vaan meidän tontilla pulkkamäkeä ja kyllä kyytiä saatiin täällä Takaveräjällä.


Vaimon velji on juuri Tapani, joten on myös hänen nimipäivänsä heti näin joulun jälkeen.
…

Sain myös eka kertaa tänä talvena olla suksilla ja kiertää liikuntakeskuksen kuntoreitillä sinne avatulla latupohjalla, Niinisalon yhdysladulle ei ollut menemistä liian vähän lumen takia.


Eilisessä yön messussa Jämijärvellä sain jo liittyä myös tähän Tapaninpäivään:


Kristuksen seurakuntaa on ohjannut oikea hengellinen vaisto, kun Joulun lämpimistä tunnelmista jo kohta toisena päivänä kirkon julistuksessa siirrytään riisuvan ankaraan arkeen, kivun ja kuoleman muistoihin. On oivallettu, että se elämän rikkaus, jonka Joulun Lapsi Jeesus toi ja jonka hän uskovilleen lahjoittaa, ei ole arvioitavissa tämän maailman mittaperustein.


Kun siis tänään toisena joulupäivänä vaeltaa editsemme marttyyrien pyhä saatto, me saamme katsella ihmisiä, joilta kaikki on viety, elämäkin, mutta jotka siitä huolimatta ovat sanomattoman rikkaita, kun heidän sydämensä aarteena on ollut Kristus.


"Te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." Tämä taivaallinen rikkaus on Jeesuksen tähden meidän omamme. Rikkautemme on syntien anteeksiantamus Jeesuksen veressä. Rikkautemme on taivaallinen lohdutus kaiken maisen murheen ja huolen keskellä. Rikkautemme on iankaikkinen elämä, joka vanhurskautena, ilona ja rauhana on omanamme jo täällä ja kerran avartuu eteemme äärettömänä pyhässä kirkkaudessa.

Joulupäivä kallistuu iltaa

Jämijärven messuun kello 22 valmistautumista. Joulun sää on oikein perinteinen Suomen sää, pakkasta reilusti toistakymmentä astetta, lunta tuli paksusti jo aatonaattona. Pitää vain ihmetellä, miten esim. talvisodan veteraanit tarkenivat yli 40 asteen pakkasissa ja hatarissa korsuissa. Ei ihme, että vastustajat hyvtisivär ha jäätyivät kuumilta aroilta tuotuina.


Suomalaisesta näkövinkkelista katsottuna on aivan kohdallaan Kantelettaren toteamus: Jouluna Jumala syntyi, paras poika pakkasella. Eino Leinokin runoili: Mökit nukkuu lumiset,/ nukkuu hankitanteret,/ tuikkii taivaan tähtivyö, pyhä nyt on jouluyö.


Parast´aikaa radiosta tulee kauneimpia joululauluja ja juuri alkoi parituntinen Ylioppilaslaulajien joululaulukonsertti. Kelpaa kuunnella ja jatkaa sitten laulamista Jämijärven messussa!




Turun joulurauhanjulistuksessakin toivotettiin lopuksi kaupungin asukkaille riemullista joulujuhlaa. Sitä samaa meille kaikille!

Vartiossa

Kankaanpään sankaripatsaalla sain olla SOTIEMME VETERAANIEN vuorolla kunniavartiossa. Meidän jälkeemme tulivat samoin Kankaanpään Rauhanturvaajat, meitä ennen olivat reservinupseerit! Tämä on jo monivuotinen arvokas perinne ja olen saanut olla mukana jo useana vuotena. Jokaisen sankarivainajan hautakivi on valaistu partiolaisten tuomilla kynttilöillä. Lumikin tuli lopulta juuri edellisyönä peittäen 10 cm lumivaippaan koko maan meillä Kankaanpäässäkin.


Kyllä tuli etsimättä mieliin sota-aikana vuonna 1942 tehty laulu:



Ma vartiossa seison, nyt yössä yksinäin,
On seuranain vain taivaan tähti kirkas.
Ja usein ajatukset on mulla samat näin,
Oi taivaan tähti sama on sun kirkas.



Te rauhas´ olla saatte, ma teitä vartioin,
Ei tuhota voi vainolainen meitä.
Ja kentälle jos jäisin ma iäks´ uinumaan,
Niin viime hetkelläkin muistan teitä.



Näin yksin yössä seison ja teitä muistelen,
Ja rukoilen ma suojaa puolestanne.
Te isät, äidit, veljet ja siskot rakkahat,
Ma olen täällä teidän turvananne.


Säveltäjä: Lassi Utsjoki, Sanoittaja: Elli Tuomisto

Aatonaatto

Pakkasta vai lunta

Luulisi, ettei molempia voi olla yhtä aikaa, lumisadetta ja pakkasta, kuitenkin molempia on tulonpäällä. Siksi täytyykin kysyä, tuleeko pakkasta vai lunta, kumpaakin kun on luvattu säätiedoissa. Ja molempia näyttääkin olevan luvassa ja jopa koko maahankin. Näin myös toteutuu lämpimän marraskuun ja joulukuun alunkin jälkeen monen toivomus valkoisesta joulusta.


Pakkanen on ensin jäädyttänyt maapohjaa ja nyt sitten lumisade peittää sen pysyvästi eikä vesisade pääse  sitä sulattamaan, niin kuin on ollut melkein koko syksyn, aurinkoa ei juuri ole taivahalla paistanut.




Nyt on juuri vuoden pimein aika ja lyhyin päivä, valoa rupeaa voittamaan ja päivä pitenemään. Tapaninpäivänä jo jokainen näkee päivän pidenneen ainakin kukonaskeleen verran. Näin Joulu tuo muutoksen kaikkeen, jopa vuoden kulkuun, säätilaan ja ennen kaikkea meidän ihmisten sydämiin.

Kiirettä pitelee

Kiireellinen viikonloppu ja alkuviikko todella, kun kaikki on saatava valmiiksi jouluksi. Onneksi tänä vuonna on pitempi valmistusaika, kun jouluaatto on keskiviikkona.


Neljällekymmenelle sotiemme veteraanille veimme hienon monilatvaisen joulutähden ynnä Satakunnan  Sotaveteraanien piirin joululehden ja vielä veteraanien kalenterinkin. Näin paljon meillä Kankaanpäässä on vähintään 90 vuotta täyttäneitä veteraaneja, vain muutama on enää sen alle eli vuonna 1925 syntyneet ja vuoden 1926 alkupuolella syntyneet ehtivät vielä sotaan. Veteraaneja on lähes kaikilla kylillä, ei tosin enää Veneskoskella, Vihteljärvellä eikä Korvaluomallakaan, jonka ainoa veteraani on jo vuosia asunut täällä kirkolla ja viimeksi tänä vuonna siirtynyt Koivurinteen palvelutaloon. Hienoa on ollut nähdä ja tavata näitä kunniakansalaisiamme.


Perusuomalainen-lehtikin näki päivänvalon juuri ennen joulua, joten sekin joulunumerona on jaettava kaikki normaali määrä eli 5000 kpl, joka onkin käynyt kevyesti hyvän yhteistyön merkeissä. Lehdessä on Jari Koskelan jouluaiheinen hartauskirjoituskin ja meikämannea on haastateltu verkkolehtemme muutettua nimensä vanhan lehtemme Suomen Uutisten kaimaksi.


Kankaanpään Urheilijoidenkin lehti ilmestyi jo Itsenäisyyspäivän tienoissa ja nyt on sitten ollut jaettavana yleisurheilujaoston osalla olleiden ilmoitusten laskut.


Tämä kaikki on antanut vipinää useammaksikin päiväksi. Kukkien jaossa on hyvänä apuna ollut sotaveteraani ja itsekin jo 90 vuotta taakseen jättänyt Aaro Holma.


Hyvää ja rauhallista Joulua itse kullekin säädylle!

Viimeistä kokopäivää

Viimeistä koko päivää viedään eduskuntatyössä ennen joulua. Johdin puhetta 3,5 tuntia kello 17.20 - 20.40. Käsiteltiin sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka ministerien Laura Räty ja Susanna Huovinen läsnä ollessa sekä ympäristöministeriön hallinnonala ministerien Sanni Grahn-Laasosen ja Pia Viitasen käyttäessä myös vastauspuheenvuoroja. Nyt oli jo paljon vähemmän puhujia kuin edellispäivinä, mutta kyllä istunto silti kesti, kun kello1O aloitettiin ja minun jälkeeni puikkoihin istui vielä Pekka Ravi.


Välillä istuntotauon aikana olimme kansliatoimikunnassa ja kaikille oli myös omat ryhmäkokouksensa ja sitten istuntoa jatkettiin televisioidulla kyselytunnilla. Ensimmäisen kysymyksen sai esittää Maria Lohela nykyisestä haastavasta Venäjän tilanteesta.


Aamulla ensin äänestettiin lähes pari tuntia neljän hallinnonalan aloitteista 271 kertaa. Parhaiten taas opposition kannalta menestyivät pari ponsilausumaa ja yksi määräraha-aloite. Ponsista toinen kattavan toisen asteen oppilaitosverkon säilymistä koko massa, jotta koulua voi käydä kotoa käsin, Se tyrmättiin äänin 103-89, poissa 7. Toisessa vaadittiin biotalouden nostamista kansalliseksi kärkihankkeesi, hylkäys 101-86, poissa 12.


Kolmekin eri puolueiden aloitetta esitti lisämäärärahoja rapistuvan perusväylänpidon eli tiemäärärahojen nostamiseksi, loppuäänestysluvut: 106 vastaan, 81 puolesta, poissa 12.

Korvatunturin tie

Tänään pistettiin paremmaksi, kun eilen käytettiin käsiteltävistä hallinnonaloista 272 puheenvuoroa, päästiin tänään lukuun 307 eli puolitoistakertaa kansanedustajien määrä. Istuntoakin käytiin alkaen kello 10 ja lopetin istunnon nuijankopautuksella kello 23.16


Pari mukavaa ja poikkeavaa puhettakin kuultiin. Toinen perinteisesti pirkanmaalaisen kansaedustajan kontolle uskotun Kuttu-puheen piti Arto Pirttilahti todeten vähenemään päin olevien kuttujenkin hädänalaisen tilan koko maaseudun alasajamisen mukana.

Toisessa leikkimielisessä puheessa Eeva-Maria Maijala puhui jo 20 vuotta parantamistarpeessa olevasta Korvatunturin tiestä, jotta pukin pääsy jouluksi olisi varmempaa lasten luo. Tänä vuonna se kyllä onnistuu, kun Savukoskella on lunta, mutta ilmaston lämpemisen myötä ei lumen tuleminen jouluksi ole tulevin avuosina varmaa Korvatunturillakaan jouluksi, joten ns. Martti Tulpon tie eli Martti Soklin tie eli Korvatunturin tie tarvitsisi kunnostuksen.


Tänään muuten sain luetuksi viimeisetkin sivut Aamulehden tunnetun ja pidetyn pakinoitsijan Matti Pitkon Puolikarkeat muistelmat. Hänen elämänsä on pyörinyt Valkeakoskella jalkapallon ja Juuso Waldenin merkeissä ja sitten Tampereen seudulla ja muuallakin Aamulehden toimittajana. Pitkään hän asunut Hämeenkyrössä ja Vepan Baarista hän kertoo lauantaijutuissaan. Hän itse toteaa kirjan totuusasteen olevan kohtuullisen, mutta hyvää tarinaa hän ei lupaa pilata kaikilla tosiasioilla.

Äänestys- ja puheruuhkaa

Eilisen puherumban 272 käytettyä puheenvuoroa jälkeen tänään äänestään rätkäytettiin  140 kertaa.
Puheita tuli oikeusministeriön pääluokasta 76, puolustusministeriöstä 70, sisäministeriöstä 87 sekä työvoimaministeriön hallinnonalalta 84 ja valtiovarainministeriöstä 39 kertaa.


Parhaita äänestystuloksia näin oppositiosta päin katsottuna on ollut eilen äänestettäessä ponsilausumasta hallituksen lupaaman kuntien yhden miljardin tehtäväkevennyksien toteuttamisesta, joka hylättiin 108-83, poissa 8. Täsmälleen sama lopputulos oli äänestettäessä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisen hylkäämisestä.


Tänään parhaaseen tulokseen ylsi edustaja Ari Torniaisen 5 miljoonan raha-asia-aloite lisäyksestä Rajavartiolaitoksen rajanylityspaikkojen kehittämisestä liikenteen sujuvoittamiseksi, joka tyrmättiin äänin 111-82, poissa 6.


Tänään puhutaan ulkoasian-, maa- ja metsätalous-, liikenne- viestintä- sekä opetus- ja kulttuuriministeriöiden hallinnonalat, joista äänestetään sitten huomenna, jolloin puhutaan jäljellä olevat ministeriöt, joiden osalta viimeiset äänestykset suoritetaan sitten perjantaiaamuna klo10 alkavassa ennen eduskunnan joululomaa olevassa viimeisessä istunnossa. Näin pääsemme mielestämme hyvin ansaitulle joulutauolle tammikuun 13. päivään asti, jolloin taas aloitamme kahden kuukauden mittaisen loppukirin maaliskuun 13. päivänä alkavaan vaalilomaan asti.

Kipin kapin Kulta-Kalle

Tämän päivän Satakunnan Kansassa Kulta-Kalle Kangasniemi valittaa odottaneensa urheilijaeläkettä 40 vuotta, nyt se on lopultakin saatu. Muistan itsekin 80-luvulla tehneeni aloitteen tästä kultamitalimiesten ja -naisten ylimääräisesti eläkkeestä. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!

Nyt vaan kiireesti urheilijaeläkettä hakemaan Kulta-Kalle. Eduskunta on hyväksynyt ylimääräistä urheilijaeläkettä koskevan lain, joka tulee voimaan vuoden 2015 alusta.  Eläkkeen määrä on 1319 €.

Olet todella ansainnut paremmin kuin hyvin tämän tunnustuksen eikä siis enää tarvitse odottaa uutta 40 vuotta sen saamiseksi. Aurinko paistaa siis joskus risukasaankin tavataan sanoa. Hyvää joulunaikaa Sinulle ja itse kullekin säädylle.

Lähetin tiedon niin Satakunnan Kansaan kuin itse Kulta-Kallellekin!

 

 

Ystävällisesti,

 

Anssi Joutsenlahti

Eduskunnan 2. varapuhemies

 

Putjettia

Tällä joulunalusviikolla koko viikko käsitellään tämän eduskunnan viimeistä budjettia vuodelle 2015.


Tänään maanantaina kello12 aloitettiin lähetekeskustelulla, jota kesti kello 2030 asti ja kun keskustelu ei näyttänyt loppuvan -180 puheenvuoroa oli käytetty - keskeytin keskustelut ja loput puheenvuoropyynnöt siirtyivät istunnon loppuun eli kohdan 31 jälkeen. Asia otettiin siis nyt esiin kello 23.50, jolloin ei enää ollut montaakaan kestävintä puhujaa jäljellä. He olivat kokoomuksen Heikki Autto, joka sai sanoa viimeisen sanan juuri keskiyön hetkellä, ja perussuomalaiset Jari Jalonen, Anne Louhelainen ja Vesa-Matti Saarakkala.


 Kokoomuksella oli 43 puheenvuoroa, perussuomalaisilla yhtä vähemmän 41, keskustalla 37, demareilla 31, vasemmistoliitolla 16, kristillisdemokraateilla 8, vihreillä ja vasenryhmällä 5, rkp 3 ja muutos11 yksi. Kaiken kaikkiaan puheita pidettiin siis 185 eli melkein sama määrä kuin edustajiakin on, mutta tietysti monet pitivät useitakin ja vielä useampi ei ainoatakaan.

Mieslahdessa

Viikonloppuna sain olla Kainuun kristillisellä opistolla Paltamon Mieslahdessa miesten adventtitapahtumassa. 500 km suuntaansa Kankaanpäästä, onneksi talvea ja sen mukaista keliä oli vain Kainuussa Kajaanin ympäristössä, muualla luvatusta myrskystäkin huolimatta vielä kesäkeli


Mieslahden opistolle kokoontui toistasataa miestä, joiden veisuu oli kerrassaan voimakasta. Tällaista virrenveisuuta ei paljon kuule eikä se voi olla jättämättä myös vaikutusta. Matkaveisaaja Jaakko Löytty veisasi omia veisuitaan alkaen Tuuli työntää kulkijaa ja lopettaen tunnin esiintymisensä Kahden maan kansalaiseen ja Viimeisen laulun laulamiseen.


Heti perjantai-iltana oli suuren luonnonystävän perusteellinen esittely kuvienkin avulla hänen monipuolisesta työstään esim. kalasääskien ja maakotkien rengastuksissa. Kävimme myös Oulunjärven rannassa illan pimeydessä kuuntelemassa luonnon ääniä.


Päivien aiheeseen Tie kutsuu kulkijaa liittyi myös oma annettu puheenvuoroni Elämän jäljet pientareelle piirtyvät. Monia jälkiä todella yli 70 vuotta kestäneen elämän aikana onkin syntynyt eri vaiheissa ja myös osallistuessani yli 80 maratoniin.


Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen otettiin vastaan tällä yli sadan hengen miesjoukon veisaamalla Väinö Malmivaaran virrellä: Pue piispat, vartijat, Herran kansan kaitsijat. Piispa käsitteli sitten puheessaan miehen elämän ojia ja allikoita, joiden välissä olisi osattava kulkea. Yksi miehistä totesikin tosin tietysti kärjistäen ja vähän leikkimielelläkin miehen reviirin rajoittuvan sohvalla olemiseen ja siitäkin vielä moititaan.


Nämä miestenpäivät on järjestetty jo kymmenen vuoden ajan päävetäjänään opiston entinen rehtori Tuomo Ruuttunen, joka veti lauantai-illan päätteeksi jätkänkynttiläkirkon opiston lähimetsässä.

Taas äänet tasan

Toistamiseen tänä syksynä äänet tasan, samoin toistamiseen häviölle perinteinen avioliittonäkemys


Tänään tavanomaisissa perjantaiäänestyksissä meni taas kerran äänet tasan 95-95, jolloin jouduimme lippuäänestykseen, jossa sitten hallituspuolueet voittivat 97-95, poissa 7. Kyseessä oli ponsilausumaehdotus turvata lapsiperheiden kotipalveluun riittävät taloudelliset resurssit.


Tärkeämpi äänestys oli kansalaisaloitteen pohjalta jo aiemmassa käsittelyssä hyväksytty uusi avioliittolaki, joka nyt toisessa käsittelyssä edelleen hyväksyttiin äänin 101-90, yksi tyhjä, poissa seitsemän. Vielä oli jäljellä ponsilausuma että avioliittolainsäädäntöä uudistettaessa turvataan lapselle oikeus isään ja äitiin, jollei nykyisiä käytäntöjä noudattaen ole lapsen edun kannalta painavia syitä sijoittaa häntä yhden vanhemman perheeseen. Ponsi hylättiin äänin 97-91, yksi tyhjä, poissa kymmenen. Perussuomalaiset tietysti olimme lain hylkäyksen ja ponsilausuman takana.

Joululaulut raikui

Eduskunnan raamattupiirin  puheenjohtajansa kansanedustaja Sauli Ahvenjärven johdolla järjestämä eduskuntaväen jouluinen yhteislaulutilaisuus valtiosalissa keräsi tänäkin vuonne - jo kolmannen kerran - ihan mukavasti talon väkeä, niin kansanedustajia kuin virkailijakuntaa aina siistijöitä myöten.


Jo etukätesiharjoitusten aikana ajattelin että laulajakaksikon Leena Liimataisen ja Tiina Sinkkosen laulaessa kovaääniset olivat liian lujalla, mutta sitten huomasinkin, etteivät he edes laulaneet lainkaan mikkiin, valtiopäiväsalin akustiikka vain on niin hyvä äänen kantaja ja tietysti laulajillakin on todella mahtavat äänet. He lauloivatkin neljä laulua kahteen eri otteeseen.


Yhteislauluina saimme yhtyä sydämemme pohjasta laulaen toinen toistaan kauniimpaan ja herkempään joululauluun pohjalla kaikkien kansanedustajien suosituin laulu Jean Sibeliuksen ja Sakari Topeliuksen tekemään En etsi valtaa, loistoa, en kaipaa kultaakaan.


Varsinaisen puheen pitäjänä toimi ortodoksikirkosta ekumeenisen neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen palauttaen esimerkkikertomuksen avulla mieliin joulun sanoman ja päätarkoituksen. Minähän sain siis olla tuomassa alkutervehdyksen. Eduskunnan tiedotuspäällikkö Marjo Timonen toimi kuuluttajana.


Näin saimme kireän eduskuntatyön lomassa hetkiseksi herkistyä joulun suurelle sanomalle!

Varapuhemiehen tervehdys eduskunnan joululauluissa

Hyvät Ystävät

 

Saamme taas kovan eduskuntatyön loppurutistuksen keskellä – toissayönäkin istunto kesti viisi minuuttia  yli kahteen aamuyöllä –niin  todella saamme hiljentyä rakkaitten joululaulujemme parissa tämän aamuhetken. Sittenhän ensi perjantaina lähtiessämme joulutauolle viettämään vuoden suurinta ja rakkainta juhlaa joulua, niin meillä on vielä toisetkin joululaulut laulettavana tässä valtiosalissa oikein puhemies Eero Heinäluoman johdolla. Nyt  saan olla tuomassa sydämellisesti puhemiehistön arvostavan tervehdyksen tähän joululaulutilaisuuteemme.

 

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Joulusta alkaakin sitten päivä jo pitenemään. Siksi ymmärrämme auringon ehtyettömän valon kaikkea elämää ylläpitävän merkityksen. Tämä maallinen elämämme kaikkine tehtävineen on arvokas lahja, vaikka usein koemme myös monia vaikeuksia.

Mutta meillä on myös toisenlainen aurinko kuin tämä joka aamu nouseva aurinkomme. Martti Luther sanookin, että Taivaallinen isämme itse on aurinko, joka luo uuden päivän, sen valon ja kirkkauden. Tämä päivä ei pääty yöhön. Sen valon näkee vain sydän, eivät ruumiin silmät. Tämä valo ei ole järjen valoa, vaikka järkikin on aurinko, joka ulkonaisesti ohjaa ja opettaa maailmaa oikeisiin tekoihin. Tämä valo opettaa armoa, rauhaa ja syntien anteeksiantamusta. Tästä ei järki tiedä mitään. Raamatun profeetta nimittää Jeesusta Kristusta vanhurskauden auringoksi: Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla. Tätä armon aurinkoa me kaikki tarvitsemme ja sitä myös riittää meille kaikille.

 

Näin Joulun Lapsen Kristus-auringon valossa saamme vapautuksen  ja ehyen elämän niin tämän ajallisen elämän kuin kerran armosta myös iankaikkisen elämän. Tätä joulun kirkasta koskaan sammumatonta valoa meidän kaikkien elämään!

 

Istunto yli kello 2

Ensi kertaa tänä syksynä täysistunto jatkuu yli 22, jolloin astun toisen kerran puikkoihin. Jo pitemmän aikaa istunnon loppumisaika klo 22 on ollut poissa, mutta kertaakaan tätä ennen eivät edustajien puheet ole kestäneet yli klo 22. SoTe-uudistuksen lähetekeskustelu kesti jo yksinään lähes 6 tuntia. Puheenvuoroja oli 37 kokoomuksella, 27 perussuomalaisilla, 23 demareilla, 17 keskustalla, 8 vasemmistoliitolla, 5 kd, 3 vihreät, yksi vasenryhmä. Kaiken kaikkiaan 122 puheenvuoroa. Nyt sosiaali- ja terveysvaliokunta jatkokäsittelee tämän vaalikauden suurimman asian ja saa lausunnon myös monelta muulta valiokunnalta, tärkeimpänä tietysti perustuslakivaliokunnan kannanotto!




 Klo 23.40 Pekka Ravi päästi minut pois ja tuli jatkamaan istuntoa, jossa vielä jäljellä ainakin kolmisenkymmentä puheenvuoroa. Ylivoimaisesti pitkin istunto tähän mennessä tänä syksynä


Nyt aamulla Pekka Ravi kertoi lopettaneensa istunnon klo 2.05 aamuyöstä. Loppua kohden edustajat aktivoituvat kuten hallituskin, joka näin viime tingassa lähettää kymmeniä lakiesityksiä, valiokunnat ovat pullollaan mietintöjen vääntämistä. Tämäkin kuvastaa hyvin hallituksen aikaansaannoksia, kaikki jätetty viime tinkaan.

Linnasta päästiin

Oli hyvä, ettemme juuttuneet itsenäisyyspäivävastaanotolla linnaan, vaan pääsimme sieltä pois. Sillä uudet seikkailut ovat jo odottaneet.


Junalla Hesasta Parkanoon, jossa oma auto kuuliaisesti oli odottamassa. Ja niin pääsi mukaan Kankaanpään perussuomalaisten sunnuntai-illan kokoontumiseen, jossa yllin kyllin asiaa ja vähän asian vierestäkin!


Maanantaina aloitettiin jo heti aamusta Yle Satakunnassa haastattelussa yhdessä Sauli Ahvenjärven kanssa. Erimielisyyttä ei paljon synny, ainoastaan ydinvoimassa olemme eri mieltä. On kuitenkin yhdeksästä Satakunnan kansanedustajasta meitä kolme, jotka olemme elämän kannalla ja ajamme ydinvoiman sijaan kaikkia uusiutuvia, kotimaisia energioita.


Kansanedustajatapaamisessa Satakunnan Yrittäjien toimistolla Isolinnankadulla Porissa oli melkoinen määrä yrittäjien edustajia, meitä kansanedustajia kuusi. Työllistämisestä ja yrittäjien esteistä uuden työvoiman palkkaamisesta riitti keskustelua ja saimme evääksi Suomen Yrittäjien kannanottoja tulevan hallituskauden ohjelmaksi.


Vielä kolmaskin tapaaminen Porissa Suomalaisella klubilla vuoden viimeinen Satakunnan Sotainvalidipiirin piirihallitus. Jaettiin mm. viimeiset vuoden avustukset, Kankaanpään seudun Sotainvalidiyhdistys sai 2500 euroa. Seuraavan vuoden toimintaohjelmassa riittää monenlaista toimintaa ja kokoontumista. Hyvä niin!

Linnassa

11. itsenäisyysjuhlat on taas käyty presidentinlinnan tungoksessa. Monta tuttua nähty. Linnaan kutsutuista keihäsmiehistä ja naisistakin nähtiin joitakin: 195 cm pitkä Tero Pitkämäki, jota TV:sta katsoessa heittämässä stadioneilla olen pitänyt lyhyempänäkin, Teuvan Rivakan vanha tuttu Pauli Nevala, Lapuan Tapio Korjus, jonka vaimo Tiina os. Alapiha on vaimoni kotikylältä Lapuan Kauhajärveltä, pari naiskeihäänheittäjääkin.


Presidenteistä tietysti tervetulokättelyn jälkeen eli itse Tasavanna Presidentin jälkeen pääsin kättelemään myös molempia muita paikanpäälle saapuneita eli Martti Ahtisaarta ja Tarja Halosta ja puolisoaan tohtori Arajärveä. Koivistot olivat vain kirkossa, ei enää illan juhlissa.

Kansanedustajia oli tietysti pilvin pimein, vaikkei kaikkia naiskansanedustajia aina tahdokaan tuntea hienojen kampauksiensa ja pukujensa takia. Perussuomalaisiakin käteltiin monia, vaikkei ihmispaljoudessa kaikkia mitenkään tapaa, kutsuttuja oli kaiken kaikkiaan 1800 henkeä, joukossa kunniakansalaisiamme sotiemme veteraaneja satakunta.


Piispoistakin tapasimme muutaman etummaisena arvostettu emeritus arkkipiispa John Vikström. Hän toimi korkeassa virassaan hyvin pidettynä vuodet 1982-1998. Työhuoneeni seinällä eduskunnassa on myös arkkipiispan kuva Gustaf Johanssonin, joka 1900-luvun alussa toimi pappissäädyn puhemiehenä.

Itsepäisesti itsenäisyyttä

Itsenäisyyspäivä aukeaa räntäsateisena täällä pääkaupungissa. Se tavallaan kuvastaa tätä katajaista kansaa, jonka selkärankaa ei mikään saata murtaa. Ei vaikeat luonnonolosuhteet, ei raskaatkaan sodat, ei mikään muu kuin kansamme eripuraisuus, josta tänä päivänä on liikaakin esimerkkejä. Yhteisvoimin yhteishengellä vain voimme nykyisestäkin lamasta nousta. Siksi siniristiliput hulmuamaan ja suomalaisuus sille kuuluvaan kunniaan, kuten myös kaiken arvostuksemme ansaitsevat sotiemme veteraanit ja kotirintaman naisemme.


Tänään saamme mennä valtiolliseen itsenäisyyspäivän ekumeeniseen jumalanpalvelukseen tuomiokirkkoon ja illalla presidentin juhlavalle itsenäisyyspäivän vastaanotolle uudistettuun presidentinlinnaan. Näin etuoikeutettuina saamme juhlistaa raskain uhrein hankittua
itsenäisyyttämme.


Valtakunnallista ekumeenista itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelusta kunnioittivat läsnäolollaan kaikki neljä elossa olevaa prsidenttipariamme, sikäli aivan historiallinen tilanne. Musiikki oli mukaansatempaavaa, heti ensimmäinen poikakuoro Cantores Minoreksen esittämä Väinö Malmivaaran Kiitosvirsi kävi luihin ja ytimeen. Tekstinlukijoissa ja päätössiunauksessa yhtenä kolmesta toimi kurssikaverini metropoliitta Ambrosius, silloin vielä opiskeluaikoina porvarilliselta nimeltään Risto Jääskeläinen. Näin tällaiset itselle läheiset asiat voivat painua mieleen jumalanpalveluksesta!


Hakaniemen torilla kävimme tervehtimässä jumiksen jälkeen ruokajonojen väkeä ja Hurstin veljeksiä, joista Rene on kaupunginvaltuutettumme ja varakansanedustaja Helsingistä. Kike Elomaa oli ollut puhujana samaan aikaan jumalanpalveluksen kanssa alkaneessa ruokajonotilaisuudessa.

Saatiin kuolemanvaarallista Fennovoimaa

Vielä näin itsenäisyyspäivän aattona äänestää prätkäytettiin monestakin asiasta. Lähemmäksi hallituksen esityksen korjaamista päästiin keskustan esittämästä ponnesta äänestettäessä 99-95, yksi tyhjä ja 4 poissa. Lausumaehdotuksessa toivottiin oman verottoman sähkötuotannon sallimista aina, kun se tapahtuu generaattoriteholtaan alle 250 kVA: suuruisessa tuotantoyksikössä.


Perussuomalaisten epäluottamusehdotus hallitukselle sen sijaan ei saanut edes muun opposition kannatusta tällä kertaa, vaan tyrmättiin äänin 109-38, tyhjiä 47, poissa 5.  Asia, jonka yhteydessä tämä luottamus mitattiin koski kriisirahastoja.




Päivän eniten tunteita nostattanut äänestys koski kuiteknin Fennovoimaa ja sen avukseen saamia Rosatomia, Fortumia ja paikallisia enrgiayhtiöitä, jotka yhdessä hakivat uuden Pyhäjoen Hanhikiveen neitseelliseen luontoon suunniteltava ydinvoimalan lupaa. Se tuli äänin 115-74, tyhjiä 4 ja poissa 6, joista tosin kaksi poissaolijoiksi joutunutta korjasivat jääneensä vastoin tahtoaan poissaolijoiksi, demarien Raakel Hiltunen ilmoitti tahtoneensa äänestää ei ja perussuomalaisten Kaj Turunen kyllä.


Itse jäin tässäkin äänestyksessä tappiolle jääneiden joukkoon ei-kannallani, johon joukkoon Satakunnasta kuuluvat myös Ari Jalonen ja ministeri Krista Kiuru. Tähän kunniakkaaseen joukkoon kuului myös muita demariministereitä Kristan lisäksi eli Susanna Huovinen, Pia Viitanen ja Sakari Tuomioja.


Ryhmittäinkin laskien demarit saivat vastustajia eniten eli 15, meitä perussuomalaisia oli 13, vasemmistoliittoa 11, vihreitä 10, keskustaa 8, rkp 7,  kd 4, kokoomus 3, pienryhmät kokonaisina eli vasenryhmä kaksi ja muutos11 yksi. Myös vihreät olivat koko ryhmänä vastaan, rkp:stä kaksi äänesti puolesta ja Stefan Wallin tyhjää. Vasemmistoliittokin oli muuten yhtenäinen, mutta poissa oli yksi Anna Kontula.


Perussuomalaisissa ydinvoimalaa kannatti 19 ja välillisesti myös siis poissaolijaksi joutunut Turunen. Meitä vastaan äänestäneitä oli jo mainittu luku 13, kolme äänesti tyhjää ja poissa Turusen lisäksi oli eduskunnan kuopus Olli Immonen, joka muuten oli poissa koko viikon. Tyhjää painoivat Juho Eerola, Reijo Tossavainen ja Pertti "Veltto" Virtanen.


Voisipa luetella meidät kaikki PS:n ei-äänestäneetkin aakkosjärjestyksessä: Ritva Kike Elomaa, siis jo mainitut me Satakunnan edustajat Ari Jalosen kanssa, Pietari Jääskeläinen, Kimo Kivelä, Osmo Kokko, Lea Mäkipää, Mika Niikko, Pentti Oinonen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Vesa-Matti Saarakkala, Kauko Tuupainen, Ville Vähämäki.


Kaiken kaikkiaan ydinvoimaa vastustaneita naisäänestäjiä kertyi 41 ja meitä miehiäkin samaan joukkoon uskaltautui 33.


Näillä mennään tällä kertaa 97. itsenäisyyspäivää viettämään. Hyvää itsenäisyyspäivää!

PITKÄÄ ISTUMISTA

Eduskunta istuu joka ilta vähintään klo 22 asti. Tänään johdin puhetta klo 18.15 - 21.00. Rupeaa käymään jo voimille. Muina päivinä johtovuoro oli tiistaina 17.30 -20. 00 ja keskiviikkona 18.00 - 20.00. Joka päivään on mahtunut paljon muutakin, lenkkejä unohtamatta.
Tiistaina kansallisarkistossa Pro Finlandian näyttelyn Suomen tie itsenäisyyteen Ranskan ja Italian näkökulmasta. Avauksen suoritti itse Tasavallan Presidentti.

 Keskiviikkona Japanin keisarin syntymäpäivän kunniaksi järjestetyillä Japanin suurlähetystön kutsuilla. Ja tänään Kansliatoimikunta, ryhmäkokous ja piipahtaminen Pori-Parkano-Haapamäki-ratatyöryhmän infotilaisuudessa. Puheenjohtajana toimikunnassa on Kankaanpään Kari Kähkönen.

No, onpa ylihuomenna perjantain mm. hallituksen luottamusäänestyksen Fennovoiman ydinvoimalan äänestyksen ja  jälkeen itsenäisyyspäivän juhlallisuudet

MEIDÄN POLOISTEN IHMISTEN JÄRKI EI RIITÄ YDINVOIMAN HALLITSEMISEEN

Lähes seitsemän tuntia kesti keskustelu Fennovoiman uuden ydinvoimalaitoksen uudesta rakentamisluvasta, edellinen eduskuntahan oli jo luvan myöntänyt, mutta hanke on kokenut sen jälkeen niin suuria muutoksia, että lupahakemus täytyy käsitellä uudelleen täällä eduskunnassa. Äänestys on ylihuomenna perjantaina.


Kaiken kaikkiaan käytettiin 141 puheenvuoroa, joten puhujiakin riitti, vaikka esim. Mauri Pekkarinen puhui kymmenkuntakertaa ja Oras Tynkkynenkin lähes yhtä paljon. Pekkarisen ansiosta keskustan puheenvuorot ylsivät 31, perussuomalaiset 29, kokoomus 23, vihreät 21, demarit 17, vasemmistoliitto 12, ruotsalainen puolue 6 ja kd 2.


Puolesta ja vastaan esitettiin toinen toistaan vakuuttavampia perusteluja. Itse olen jo vuonna 1985 marssinut ydinvoimaloita vastaan koko silloisen 17-henkisen smp:n eduskuntan ryhmän mukana Veikko Vennamon johdolla suuren mielenosoitusjoukon kanssa juuri samana päivänä, kun sitten monia päiviä myöhemmin tuli tietoon Tsernobylin ydinvoimalan tuhoisa räjähdys. Kantani on siis selvä yhä edelleen.


Vastustajat toivatkin esiin paljon painavia ydinvoimaa vastustavia argumentteja. Uusi ydinvoimala vie pois tarpeen hajautetun uudistuvan ja kotimaisen energian kehittämisestä. Monet voimalan kannattajista totesivat sen olevan väliajan ratkaisun, mutta tätä väliaikaa on kestänyt, samaa puhuttiin jo 1980-luvulla, eikä juuri paljoakaan ole senkään jälkeen tapahtunut, sillä vain 30% energiastamme on kotimaista.


Tuotiin esiin myös, ettei kukaan tiedä uuden voimalan valmistuttua energian hinnasta, vertaa esim. Olkiluoto kolmosen rakentamisen viivästymistä ainakin kymmenellä vuodella. Kuitenkin monet kuntien energiayhtiöt ovat sitoutuneet mukanaolonsa myötä mankala-periaatteeseen, että niiden on ostettava energiaa voimalan valmistuttua sillä hinnalla, millä sitä silloin myydään, vaikka energian hinta muualla olisi jopa halvempaa.


Monet nyt myönteisellä kannalla olijat sanoivat, etteivät ole ydinvoimaloiden erityisempiä kannattajia, mutta nykytilanteessa ovat kuitenkin kannattajia. Heitä ei siis vakuuta meidän vastustajien perustelut riskialttiudesta niin voimaloiden kuin raaka-aineen uraaninkin osalta, kustannusten mahdollisesta nousemisesta, ydinjätteen vuosituhantisesta säilymisestä, tulevaisuuden energian tarpeen vähentymisestä ja kotimaisen bioenergian ja muun hajautuvan energian lisääntymisestä huolimatta.


Ei myöskään se, että muualla esim. Euroopassa ollaan luopumassa tästä menneisyyden ratkaisusta ja kehitetään kaikin voimin uusituvia energialähteitä, joita on rajattomasti aina loputonta aurinkoenergiaa myöten. Voimavarat olisikin kohdistettava tähän kehitykseen, joka työllistäisi -tutkimusten mukaan vuoteen 2020 mennessä jo 30.000 henkeä - ja avaisi myös mahtavat vientimarkkinat.


Pyhäjoen Hanhikivi on kaiken lisäksi hyvin haavoittuva voimalaitoksen sijaintipaikkana ahtaan sisämeren Pohjanlahden rannalla matalan lahden pohjukassa. Syystä Pohjois-Ruotsin rannikolla on kerätty 20.000 nimeä vastustamaan tätä hanketta, joka tuo maahamme kolmannen ydinvoimapaikkakunnan keskelle neitsyttilassa olevaa luontoa.

Tykkää · · Jaa

• 

HISTORIAN HAVINAA

Eilen kerroin syyn eduskunnan Kauhajoella kokoontumiseen eli 75-vuotismuiston talvisodan 105 kunnian päivän ajoilta. Tätä ylevää muistoa vietimme kahden päivän ajan monin mieliinpainuvin menoin.

Sunnuntai-iltana kirkkokonsertilla Kauhajoen kirkossa, jonka edeltäjä paloi 1950-luvun lopulla salamaniskusta. Tässä nykyisessä silloin uudessa kirkossa kävin ensi kertaa v. 1963 konsertissa Luterilaisen Maailmanliiton pitäessä kokoustaan Helsingissä ja siihen liittyen oli tapahtumia muuallakin maassamme. Tulin Kankaanpäästä polkupyörällä ja Kauhajoen jälkeen retkeni suuntautui körttiseuduille Lapualle, Kiuruvedelle ja lopulta Ukko-Paavon Aholansaareen, jonne silloin vielä kuljettiin Keyrytyn puolelta, josta on lyhyempi vesiyhteys kuin nykyisin Tahkovuoren puolesta.


Konsertissa sain istua puhemies Eero Heinäluoman ja ministeri Anna-Maja Henrikssonin välissä, veisasimme jopa alkuvirren samasta virsikirjasta ministerin kanssa. Kauhajokilaiset taoitajat olivat esiintymässä pienten tyttöjen muodostamasta Poutapilvi-kuorosta alkaen aina Kauhajoen parikymmenhenkiseen Veteraanikuoroon asti. Tunnin konsertti myös radioitiin. Päätteeksi laskimme eduskunnan kunnianosoituksena seppeleen yli kolmen sadan sankarin sankarihaudoille puhemiehen ja Kauhajoen valtuuston puheenjohtajan, kansanedustaja Lasse Hautalan kanssa.


Sotiemme veteraanin, emeritus maaherran Mauno Kangasniemen ja pääministeri Alexsander Stubbin välissä istuen sain seurata Kauhajoen koulukeskuksessa vietettyä juhlaa tuhannen muun kutsuvieraan kanssa. Ohjelmassa oli mm. puhemiehen, päämisterin ja emeritus maaherran yhteishaastattelu, kouluja varten tehty videotallenne eduskunnan kokoontumisajasta Kauhajoella ja eri koululaisryhmien kuorolauluja. Edes kaikki oppilaat eivät mahtuneet mukaan tähän todella vaikuttavaan eduskunnan Kauhajoella työskentelyn muistojuhlaan.


Seuraavana pidettiin juhlaistunto neljänkymmenen paikalle saapuneen kansanedustajan, eduskunnan johtavien virkamiesten ja kutsuvieraiden, mm. entisten Etelä-Pohjanmaalta kootoosin olevien monien tuttujen kansanedustajien kanssa eduskuntamuseossa, jossa eduskunta kokoontui Kauhajoella olleessaan. Paljon vaivaan koko tapahtuman järjestelyissä nähnyt kunnanjohtaja Heikki Taimi selosti eduskunnan toimintaa Kauhajoella ja kahdeksan vaaleissa eduskuntaan valittujen puolueiden edustajat käyttivät puheenvuoron. Perussuomalaisten edustajana puhui naapurikunnan Kurikan Vesa-Matti Saarakkala. Perussuomalaisten kansanedustajia paikan päällä oli eniten: yksitoista, seuraavaksi sosialidemokraatteja seitsemän ja kokoomuslaisia viisi.


Vielä ennen kotiin lähtöä, jonne Kankaanpäähän matkaa kertyy vain 80 km, osa meistä sai tutustua 120 lapsen uuteen nykyaikaiseen päiväkoti Pikku-Äijään, jossa lapset on kuitenkin jaettu hyvinkin pieniin ryhmiin. Kaikki lapset yhdessä lauloivat vierailleen juhlasalissa. Kierroksella saimme nähdä monia erilaisia erikoistiloja ja tulimme vakuuttuneiksi, että lapsista pidetään tässä viihtyisässä kodissa hyvää huolta. Olisi jopa hyvä tutustumiskohde vastaavia päiväkoteja suunnitteleville.


Summa summarun, paljosta jäivät paitsi 160 poissaolollaan loistanutta kansanedustajaa. Onko meistä näin suurelta osalta kadonnut historian kunnioitus ja halu siitä oppimisesta. Yhteistyö oli silloin voimaa ja sitä se olisi edelleenkin nykyisessäkin talousahdingon värittämässä ajassamme.

• 
  

  
  

Kauhajoella

Mistä sitä alkais kahden päivän vierailusta Kauhajoella muistelemassa 75-vuoden takaisia tapahtumia. Oli todella mieltä ylentäviä ja historiamme kohtalonhetkiä uudelleen valottavia tilaisuuksia, kun muisteltiin, miten Suomen eduskunta lähti talvisodan alettua 30.11. 1939 heti seuraavana yönä 1.12. klo 3 junalla kohti tuntematonta päämäärään, joksi 12 tuntia myöhemmin osoittautui Kauhajoki. Siellä vuorokaudessa oli järjestetty kaikki: eduskunnan kokoontumispaikat, ruokailu, majoitukset pääasiassa kodeissa. Ja asiat luonnistivat aina 12.2.1940 asti, jolloin 34 istunnon jälkeen oltiin valmiita palaamaan takaisin Helsinkiin sodankin lopun jo häämöttäessä 13.3. Jatketaan kokemusten kertomista huomenissa. Hyvää yötä!