Marraskuun 30. päivä

Tämä päivä marraskuun 30. säilyy aina maamme historiassa yhtenä kaikkein raskaimpana. Sateisen harmaaana päivänä saimme tänään muistella 70-vuoden takaista ankaraa iskua Neuvostoliiton hyökättyä mitään ilmoittamatta monella rintamalla maamme rajojen yli ja pommittaessa useita kaupunkeja. Mutta vaikka sateenkin keskellä muistelimme maamme vaikeaa historiaa sittenkin valoisalla ja turvallisella mielellä. Tähän asti on Herra auttanut ja niin Hän tekee vastakin, siksi paljon vaivaan Hän on nähnyt pienen kansamme edestä.

Pitkään valmisteltu talvisodan alkamisen muistotilaisuus onnistui kaikin puolin erinomaisesti, vaikka aluksi sotaan lähdön muistomerkin hartaustilaisuus ja seppeleen lasku jouduttuunkin pitämään sateessa. Todella kiitettävästi olivat sotiemme veteraanit ja muu maanpuolustusväki noudattaneet kutsua kuuden kunnan alueelta, joista yhteiskuljetukset toivat jokaisesta kunnasta 10-20 henkeä. Joukossa oli vielä puoli tusinaa talvisodan veteraania, Kankaanpäästä 15 jäljellä olevan talvisodan veteraanin joukosta mukaan oli jaksanut kaksi, talvisodan hengen syntymisestä kertonut 96-vuotias Vihtori Siivo ja 94-vuotias Väinö Kivelä, jonka vanhempi veli on 99-vuotias Kaarlo, joka sokeana ja huonokuuloisena ei tullut paikalle, mukana oli kyllä hänen poikansa Seppo, Väinöllä oli saattajana sisarenpoika Pentti Korvala.

Juhlapuheen piti eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja, jonka isän veli lähti sotaan Kankaanpäästä omistettuaan Karhusaaren kylän Liljasaaren tilan, joka on äitiniäitini Taimin kotitilan Liljan naapuritalo, jossa nykyisin emännöi äitini serkku Hilkka Karvanen os. Lilja. Tervehdyssanat lausuneen Tykistöprikaatin komentaja eversti Markku Myllykosken lapsuudenkoti puolestaan on Karhusaaren naapurikylässä Korvaluomalla. Kankaanpään kultakurkuksi kutsuttu Jori Lilja lauloi kolmeen otteeseen mm. Hurttiukon sotilassoittokunnan säestyksellä. Juhlan päätteeksi ennen Maamme laulua kuullun Veteraanin iltahuudon esittivät yhteiset veteraanikuorot, Jori Lilja ja sotilassoittokunta.

Tyypillisillä sotilasantimilla, hernekeitolla ja pannarilla sekä kahvilla ja sokerimunkilla ravittuina saimme poistua rikassisältöisestä tilaisuudesta kiitollisina siitä, että olimme saaneet yhteen vielä satakunta kunniakansalaistamme eli sotiemme veteraaneja ja toisen saman verran muuta maanpuolustushenkistä väkeä.

Illalla Karvian Kantin sotaan lähdön muistomerkillä sateen jo tauottua kerääntyi 150 henkeä muistelemaan talvisodan alkamista. Täälläkin saatiin sotilaskodin tarjoamat kahvit ja munkit.
Karvian karjalaseura ja reserviläiset olivat järjestäjinä. Naapurikylän eli siis Korvaluoman poika Tykistörykmentin komentaja Markku Myllykoski oli pääpuhujana.

Itse oli vastaavassa paikassa ja tilanteessa puhumassa kolme vuotta sitten, nyt pidin hartauden
muistuttaen vapauden ensiarvoisesta merkityksestä. Sitä puolustamaan lähtivät miehet talvisotaan. Jeesus puolestaan sanoo itsestään: Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaat. Kerroin myös talvisodan aikaisen presidentin Risto Rytin raskaista mietteistä valmistautuessan joulukuun radiopuheeseensa. Loppuun hän kirjoitti: Suomen kansa on tällä hetkellä täysin yhtenäinen, yksimielinen ja luja kuin teräkseen valettu. Se on valmis suurimpiin uhrauksiin itsenäisyytensä ja olemassaolonsa puolesta. Jos meidät siihen pakotetaan, me tulemme taistelemaan loppuun asti, vielä lopun jälkeenkin - - -. Tällainen oli ja on paljon mainostettu Talvisodan henki. Ja jälleen tässäkin on oppaanamme Vapahtajamme sanat itsestään: Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi , vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.

Niin se vaan taas alkoi - adventti

Vuoden aikana 70-vuotta täyttäneet, rippikoululaiset, päiväkerholaiset ja muut kerholaiset olivat erikoisvieraina ensimmäisen adventtisunnuntain messussa Noormarkussa tänään. Ja kuten voi arvata, kirkko oli ääriään myöten täynnä ihmisiä, oli ääntä ja elämää.
Onhan Hoosianna-kirkko muutenkin jouluaaton jälkeen ehkäpä suosituin kirkossakäyntipäivä. Ja täyttyyhän kirkot myös kauneimmissa joululauluissa, joten adventtiaika on kirkon kulta-aikaa. Ja siitä tulisi sen mukaisesti myös kantaa huolta ja vastuuta. Noormarkussa tämä toteutettin taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti.

Heti aluksi kaikki päiväkerholaiset värikkäitä liinojaan heilutellen kerättiin kulkueena kirkon kuoriin ja siellä he lauloivat monia lauluja ja saipa yksi poika sytyttään 1.adventtisunnuntain kynttilänkin. Näin lapset saivat toimintaa, liikettä ja perheet saivat seurata heidän esiintymistään. Ja tietysti myös kaikki yhdessä saimme laulaa Hoosianna-hymnin, jonka kansanjoukot lauloivat Jeesukselle tämän ratsastaessa Jerusalemin pääsiäisjuhlille.

Nöyryyden esikuvana Jeesus ei todellakaan ratsastanut korskealla ratsulla kuten ylpeät sotapäälliköt vaan yksinkertaisesti vain aasilla. Näin toteutuivat vuosisatoja aiemmin lausutut profetioiden sanat: Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Näin alkaneena joulunodotusaikana Jeesus jälleen lähestyy meitä, ei vaativana ja suuriäänisenä, vaan nöyränä ja hiljaisena kuten kerran ratsastaessaan Jerusalemiin. Niinpä yhtyessämme kansan kohottamaan riemuhuutoon Hoosianna me samalla myös nöyrästi rukoilemme: oi auta, oi pelasta. Juuri se, että riemuhuuto on myös nöyrä avunpyyntö kuvastaa aivan erikoisella tavalla adventtiajan luonnetta. Me heikot ja vajavaiset ihmiset saamme avun Vapahtajaltamme, hän vastaa pyyntöihimme.

Noormarkussa kahvitettiin sitten messun päätyttyä 70-vuotiaat ja laulettiin muutama virsi. Illalla adventtisunnuntain merkeissä oltiin koolla metsäkirkossa Lassilan pappilan pihamaalla nuotion äärellä pienimuotoisessa hartaushetkessä ja kuinkas muuten, juotiin lopuksi kahvit pappilassa ja Lassilan kirkkokuoro lauloi.

Niinpä nyt alkaneena adventtiaikana - kaiken kiireen ja jouluvalmistelujen keskelläkin - olisi meillä varmaan syytä vetäytyä joulutohinasta ja melusta hetkeksi hiljaisuuteen sanomaan aasin selässä ratsastavalle Herrallemme: "Hoosianna! Herra, auta minua! Auta minua avaamaan sydämeni ja kotini portit sinua ja syntymäjuhlaasi varten."

Nobel-Taatan marssilaulu

"Kenen vuoro on taata Sillanpäätä" soittelivat ja kyselivät Hämeenkyrön pankinjohtajat toisiltaan, kun Frans Emil jälleen kerran rahapulassaan oli pyytämässä lainaa. Tästä kerrotaan Taata-lempinimen syntyneen. Ehkei totuus kuitenkaan ole ihan tällainen. Mutta nobelinsa hän on ansainnut ja pystyi sillä varmaan maksamaan velkojaankin. Taatan kyvyistä saimme taas tänään oivan esimerkin, kun Jämi-Areenalla esitettiin kansanooppera Sillanpään marssilaulu.

Frans Emil Sillanpää ei ollut runoilija vaan kaunokirjailija kuvaten kansanihmisten elämää ja tuntoja. Taitaakin isänmaallisia tuntojamme herkästi koskettava Marssilaulu olla hänen ainoita runojaan. Sen hän kirjoitti sodan uhkan jo ollessa ilmassa ylimääräisissä kertausharjoituksissa olleelle pojalleen juuri ennen Nobel-palkinnon saamistaa ja talvisodan syttymistä. Palkitsemisensakin Sillanpää osoitti koko Suomen kansalle annetuksi tunnustuspalkinnoksi.
Marssilaulusta järjestettiin hetimiten vain viikon kestävä sävellyskilpailu ja voittajaksi selvisi tuntematon Aimo Mustonen.

Kankaanpään veteraanikuoronkin ohjelmistoon kuuluu tämä Marssilaulu:
Kotikontujen tienoilta tervehtien
tämä laulumme kaikukoon
yli peltojen, vetten ja tunturien
aina Hangosta Petsamoon!
Sama kaiku on askelten -
kyllä vaistomme tuntee sen,
kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan
isät katsovat poikiaan.
---
Sinä, tiedäthän, veikko mun vierelläin,
mikä retkemme tänne toi:
ilomielin me riensimme sinne päin,
mistä yhteinen kutsu soi. -
Tapa tuttu jo taattojen
nyt on hoidossa poikasten:
kun on vaaralle alttiina syntymämaa,
kotiaskaret jäädä saa.
---
Mitä lieneekin aarteita Suomessa,
toki kallehin on vapaus.
Tääll´ on suorana seistä ja kaatua
joka miehellä oikeus.
Siis te lapset ja vanhukset,
ja te äidit ja morsiamet:
niin kauan teillä on suojattu lies,
kuin on pystyssä ykskin mies.

150 laulajan voimin esitetty kansanooppera talvisodan tunnelmista Sillanpään Marssilaulu päättyi tähän kaikkien yhdessä laulamaan Marssilauluun. Sodan alkamisen tunnot tulivat esiin paitsi lauluissa, myös äänitehosteina, valoina ja jopa aidon savupommin haisteluna. Libreton on tehnyt toinen Hämeenkyrön kirjailija Panu Rajala, kuoroja on Parkanosta, Hämeenkyröstä ja Nokialta, miesten lisäksi laulajina ja esiintyjinä oli myös naisia sekä poikia ja tyttöjä. Taataa esitti baritoni Taisto Polvi. Esityksiä on kaiken kaikiaan kolmetoista, viimeiset 30.11. ja 1.12. Tampere-talossa.

Kansanoopperan esitys mahtavinne kuorolauluineen oli kerrassaan vaikuttava , jopa järkyyttävä papin tuomine kuolinsanomineen ja erinomainen johdattaja talvisodan päättymisen 70-vuotismuisteloille.

Kyllä meidän 300-400 katsojan mieliin iskostui taas entistä lujemmin: toki kallehin on vapaus!

Muuten, Taata oli kyllä sanan varsinaisessa merkityksessä PERSOONA. Istuin esityksessä hänen naapurinaan poikasena asuneen Jämijärven nykyisen kirkkoherran Osmo Tahvanaisen vieressä ja hän kertoi nähneensä Taatan liikkuvan tiellä ja olleensa tämän hautajaisissa täpötäydessä kirkossa.

Soiniko hävinnyt

Ei todellakaan, ei Timo Soini ole mihinkään kadonnut. On nyt vain entistä merkittävimmillä paikoilla Suomi-kuvaa kirkastamassa ollen ainoa suomalainen meppi, joka johtaa oman ryhmänsä yhdeksästä eri maasta koostuvan Vapaan ja demokraattisen Eurooppa-ryhmän työvaliokuntaa. Ja kun ryhmään ollaan saamassa työhön perussuomalainen Timoa vuosikaudet hyvällä menestyksellä avustanut Jusula 8.000€ kuukausipalkalla, pidetään Timoa kovilla televisiota myöten, että miten voidaan tehtävän kelpoisuusvaatimukset muokata juuri tietyn ehdokkaan mukaisiksi. Timo säilytti pokkansa ja totesi rehellisesti juuri niin olevan asianlaidan. Juusula on varmasti mies paikallaan. Timo myös onnittelee Rehniä tulevasta painavasta salkusta lisäten, että hyvä kerto myös Rehnin palkkapussin suuruus.

Timon plokit ovat valaisevia. Niinpä hän kertoo likaisen pelin, jolla EU:n presidentin ja ulkoministerin salkut täytettiin Herman "kuka" Van Rompuy:lla ja tuntemattomalla Catherine Ashtonilla. Saksa ja Ranska halusivat säilyttää suurina EU-maina vaikutusvaltansa.



Suomen maahanmuuttopolitiikka on taas paljastunut täysin kestämättömäksi tarjoten turvapaikanhakijoille merkittävästi paremmat edut kuin muut maat. PerusSuomalaisia on moititti pakolaispolitiikkamme arvostelusta ja Halla-Aho on jopa saanut täysin aiheettomasti tuomionkin, joka korkeammassa oikeusportaassa joudutaan perumaan. Timo sanoo suorapuheisuuden palkaksi saadun leimakirveestä otsaan. Totta on puhuttu ja Suomen kansan enemmistön tuki on takana. Nyt on hallituksenkin pakko muuttaa Euroopan anteliainta turvapaikkapolitiikkaa.

Yli 130.000 äänestäjän lähettämänä ääniharavana Timo on nyt vaikuttamassa Euroopan ympyröissä enemmän kuin kukaan muu meppi, joista muista suomalaisista ei paljoa kuulu. Timohan on valittu myös parhaaksi puoluejohtajaksi ja presidenttigallupissakin tuli kolmas sija. Ja kyllä Timo kiertää maatammekin minkä ehtii ja kirjoittaa minkä ehtii. Tästä kaikesta hän kertoo esimerkiksi tämänviikkoisessa Apu-lehden haastattelussa.

Niin että kyllä Timo edelleen on keskuudessa voimakkaasti vaikuttamassa suoraselkäisimpänä ja selväsanaisimpana johtavista politiikoistamme. Ja lupautuihan hän AamuMT3 haastattelussa voitollisten vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen myös seuraavien presidenttivaalien ehdokkaaksi, koska edelliset presidenttivaalit olivat hänelle erittäin myönteinen kokemus. Lähtihän koko PerusSuomalainen puolue silloin aivan uuteen nousukiitoon. Seurataan vaan hänen valaisevia plokejaan, niin pysymme ajan tasalla

Uutisantia

Nykymedialla on todella valtaa ja uutistarjonta on valtaisaa. Tästä vuolaasta uutisvirrasta sitten ammennamme tarvitsemamme ja omaksumamme tiedonjyväset.

Tänään 70 vuotta sitten ampuivat neuvostoliittolaiset kuuluisat Mainilan laukaukset pellolle lähelle Suomen rajaa ja tämän tekosyyn varjolla aloittivat mukamas puolustussodan hyökkäämällä ja pommittamalla Viipuria ja Helsinkiä. Tämä totuus tunnustetaan nykyään Venäjälläkin. Mutta onneksemme Suomen kohtalo ei ollutkaan sama kuin Balttian maissa!

H1N1 viruksen etenemisestä on näytetty uutisia kyllästymiseen asti, olisi hauska tietää kuinka monta kertaa olkapään piikityskuvaa on vilauteltu kuvaruudussa. Todellista mielikuvituksen puutetta uutisten tekijöiltä, eikö muutakin mieluummin katseltavaa kuvattavaa löytyisi.

Patentti- ja rekisterihallitus on antanut huomautuksia säätiöiden antamista vaalirahoituksista, jotka eivät todellakaan ole kuuluneet säätiöiden toimialaan. Joulukuulle lykkäytyivät Asuntosäätiön ja Maaseudun kukkasrahastosäätiön tutkimukset, on varmaan niin kovin vaikeaa lausua totuutta johtavaa hallituspuoluetta lähellä olevien säätiöiden päivänvalon saaneesta kestämättömästä vaalirahasotkusta. Pitääkö pidenetyllä ajalla etsiä ulospääsytietä kiusallisesta umpikujasta.

Kommentteja uusista EU:n lopultakin hyväksytyn perustuslain tuomista johtopaikkojen, presidentin ja pääministerin valinnoista on kuultu monelta taholta eikä missään ole oltu kovin ihastuneita paitsi tietysti Suomen kannan esittäneet pääministeri ja ulkoministeri, jotka vanhan suomettuneen tavan mukaan ovat nöyrän alamaisia tällekin suurimpien EU-valtioiden sanelemalle ratkaisulle. Valittuja henkilöitä ei juuri kukaan ole entuudestaan tuntenut. Tällainenko menettely sopii EU:n pirtaan ja nostaako se EU:n arvo- ja vaikutusvaltaa. Olli Rehnille povataan jälleen erittäin painavaa salkkua, on se sitten mikä tahansa salkku, aina voidaan sanoa sen olevan painavan, ja näin ollaan jälleen Suomessa erittäin tyytyväisiä.

Päivän Apu-lehdessä on myös Yrjö Rautio matkustanut ytimeen Brysseliin ja tehnyt haastattelun Timo Soinista. Timolla on viime päivinä ollut muutenkin painavia puheenvuoroja. Timon tämänhetkisistä näkemyksistä huomisessa blogissa.

Median mahti

Vuoden alussa Kaleva-lehden seitsemänvuotisen päätoimittajakauden jälkeen eläkkeelle jäänyt Risto Uimonen nosti Oulussa ilmestyvän Kalevan seuratuksi uutislehdeksi terävien kannanottojensa ansiosta. Hänet oli saatu veteraanikansanedustajien syyskokouksen mielenkiintoiseksi alustajaksi. Kommenttipuheenvuorojen käyttäjiksi oli pyydetty Arja Alho, Raimo Ilaskivi ja Kalevi Kivistö.

Uimonen on julkaissut äskettäin tiedotusvälineiden kasvaneesta vaikutusvallasta kertovan kirjan Median mahti, jonka kanteen ovat saaneet kuvansa neljä tämän mahdin vaikutuksesta irtisanoutunutta: Ilkka Kanerva, Arja Alho, Anneli Jäättenmäki, Ilkka Kantola. Uimosen alustusta seurattiin melkkein henkeä pidättäen ja hiiskumatta. Hän kertoi pääasiassa kirjaansa keräämistään asioista.

Jo Englannista 1700-luvulta lähtien periytyy sanonta tiedotusvälineistä neljäntenä valtiomahtina. Meillä Suomessa tiedotusvälineiden valta on muuttunut sitten Kekkos-tasavallan, jolloin media oli sylikoira, nyt se on vahtikoira ja voi jopa sanoa sen olevan valtansa huipulla, vaikka edelleen on joitakin tabuja, niinpä Nokian voi sanoa olevan tämän ajan Kekkonen.Liioin ei median vaikutus ole ulottunut kaikkeen kuten ei johtajien valtaviin optioihin.

Media taistelee usein jopa verisesti markkinaosuuksista ja sen myötä pyrkii voittamaan suuren yleisön kiinnostuksen. Median megafoniefekti syntyy, kun iso pyörä laitetaan pyörimään, vedotaa tunteeseen suhteuttamatta asian merkitystä muuhun uutisantiin. Näitä iltapäivälehtimäisiä piirteitä on tullut kilpailun pakottamana myös ns. laatujournalismin viestimiin. Niinpä tällaisen mediakohun uhriksi joutuneella ei juuri ole muuta ulospääsyä kuin ero.

Tämä trendi ei ole kovin vanha, ensimmäinen eroamaan joutunut on vuodelta 1991 Jaakko Lassila, seuraavana vuonna erosi sitten Kauko Juhantalo, v.1993 Ulf Sundqvist jne viimeisimpinä tänä vuonna Mikael Lilius, Markku Kauppinen ja Jukka Vihriälä. Mahtavimmatkaan eivät kestä loputtomiin ikävää pyöritystä julkisuudessa. Media ei tosin erota ketään, mutta luo paineen ja kohuilmapiirin. Tietysti asiassa on myös huolestuttavia piirteitä, mutta Uimosen mukaan kuitenkin pääsääntöisesti on tapahtunut tervehdyttävää kehitystä politiikan, talouden ja muun yhteiskuntaelämän moraalikäsityksissä.

Alustajan mukaan valtamedia säilyttää vaikuttavan asemansa vielä 10-15 vuotta ja on nyt vaikutusvaltansa huipulla. Tulevaisuudessa tämä asema väkisinkin heikkenee, koska tiedonvälitys pirstaloituu yhä enemmän netin ansiosta eikä mikään tiedotusväline tavoita yht´aikaa suuria yleisömääriä.

Kaiken lopuksi Risto Uimonen heitti nähtäville yhden ainoan sanan: V A L E, onneksi se ei ollut suomea, suomennettuna se merkitsee VOIKAA HYVIN! Kaikesta huolimatta!

Koko päivä veteraanikansanedustajien kouksessa

Huomispäivän blogi jää tekemättä, koska juna Helsinkiin Parkanosta lähtee 8.16 ja palaa samaan paikkaan 28.26 ja automatka päälle täältä Kankaanpäästä rautatieasemalle. Tietysti eduskuntatalollahallituksen kokouksen ja syyskokouksen jälkeen ennen varapuhemiehen iltavastaanottoa olisi vapaata aikaa kirjoittaa blogia, mutta voisi olla vaikeaa päästä kirjoittamaan vieraalla koneelle, kun en ole nettimiehiä. Hyvä esimerkki on osallistumiseni Uuden Suomen nettikeskusteluun tänään presidenttiehdokkaista, vaikka olen kirjoittautunut keskustelijaksi ja niin ollen omaan myös oman nimimerkin, tuli tämänpäiväinenkin kommentti merkittyä ihan omalla nimelläni koskien Timo Soinin erinomaista pätevyyttä ehdokkaaksi.

Ylitse kaikkien rajojen

Pia Perkiön Suomen Lähetysseuran lähetysjuhlille kirjoittama virsi avaa huimat näköalat koko maailmanlaajuiseen lähetyskenttään. Yhtä avaralle se saa aina ajatukset liikkumaan. Niin nytkin veisatessamme sen Noormarkun lähetystyön johtokunnan kokouksen aluksi: Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja voimaa suot yhä uudestaan.

Lähetysystävien ahkera joukko on toiminut monien tarjoilujen valmistajana, lähetysiltoja pidetään viikottain ja niinpä lähetyssihteeri Ritva Mustajärvi voikin todeta vuoden aikana kertyneen 10.000€ sanoman viemiseksi ylitse kaikkien rajojen.

Lähetyksellä onkin huikaisevat maailmanlaajat näköalat kun itse Maailman Herra on kaiken takana. Niinpä voi luetella monia meidän aikamme ihmeitä kristinuskon sanoman eteenpäinviemisessä, jossa eivät ole vaikuttaneet meidän ihmisten ponnistelut, vaan aikaansaajana on ollut koko maan ja taivaan valtias Kaikkivaltias Jumala.

Kiinan ihme on yksi. Siellä kristittyjen lukumäärä kasvaa kaikkein nopeimminkoko maailmassa , raamattuja ei ehditä painaa niin paljoa kuin tarve olisi. Ja kuitenkin Maon Kiina oli täysin kielteinen kristillisyydelle, mutta pinnan alla usko eli ja nyt vapaampien tuulien aikan on tuli ikäänkuin riehahtanut ja oman kiinalaisen kirkon kasvulla ei näytä olevan mitään rajoja, työntekijöitä ja kirkkorakennuksia tarvitaan vain lisää.

Toinen kommunismin kahleissa ollut valtio Neuvostoliitto hajosi ja myös raunioille syntyneellä Venäjällä kristillisyys on kovassa huudossa, kun aikaisemmat uskonnon harjoittamisen rajoitukset on purettu. Hyvänä esimerkkinä on juuri meidän heimoveljiemme inkeriläisten kirkko. Seurakuntia on perustettu vanhojen inkeriläisalueiden lisäksi koko Karjalaan ja aina Siperiaan asti. Jopa valtion johtomiehet näyttäytyvät mielellään ortodoksikirkkojen johtajien seurassa jumalanpalveluksissa.

DDR:n kommunismivallan luhistumisnäytelmää Berliinin muurin murtumisen 20-vuotisjuhlaa olemme saaneet seurata juuri näinä päivinä. Näin entisen Itä-Saksan alueellakin saavat nyt kirkot vapaasti toimia, kuten myös muissa vapautuneissa maissa aina Balttiaa myöten. Vapautumisen alkuinnostuksen kaltaista vyöryän kirkkoihin tosin ei enää ole, uskonnonvastainen kymmenien vuosien kylvö kantaa satoaan. Saksassa, uskonpuhdistuksen kehdossa, ei muutenkaan kirkoilla mene hyvin, kirkostaeroamisluvut ovat suuret.

Afrikassa kristinusko myös jatkaa voittokulkuaan monista maanosan koettelevista vaikeuksista huolimatta. Etiopian Mekane Jeesus-kirkko on Kiinan jälkeen voimakkaimmin kasvava kirkko, jonka kahtiajakautuminenkin on saatu korjattua. Ja ennen kaikkea on mainittava Suomen lähetystyön hedelmänä noussut itsenäisen Namibian kirkko. Koko valtion itsenäistyminen on yksi Jumalan ihme ankaraa rotuerottelua harjoittaneesta Etelä-Afrikasta ja näin mustillakin on nyt täysi ihmisarvo kristillisen uskomme arvojen mukaisesti.

Paljon puhutaa islamin noususta sen kannattajien arabien voimmakkaan Eurooppaan muuttamisen johdosta, joka aikaa myöten olisi heikentämässä kristinuskon kannatusta. Mutta voidaan ajatella päinvastaisestikin, nyt täällä länsimaissakin rupeamme näkemään kristillisen uskomme arvon esim. juuri islamiin verrattuna ja näin voimme palata takaisin kristillisille juurillemme antamaan elämällemme täyden sisällön ja mielekkyyden.

Montaa monessa tuomiosunnuntainakin

"Ja monta paimenta parrakasta/ lumessa valvoi ja vartioi,/ ja vartioi sitä pientä lasta/ petojen saaliiksi joutumasta -/ maa, taivas kiitosta soi." Talvisodan alkamisesta tulee kuluneeksi 70 vuotta, talvisodan runoilijan Yrjö Jylhän runo Pyhä yö kuvaa väkevästi sodan kokeneiden tuntoja. Tänään nuorekkaan isoisoäidin 90-vuotispäivillä lausui yhtä nuorekas 90-vuotias sotiemme veteraani ja sotainvalidi ulkomuistista ja voimakkaasti eläytyen tämän Jylhän vaikuttavan runon. Tilasinkin heti esityksen perjantaiseen sotainvalidien ja -veteraanien joulujuhlaaan Noormarkussa. "Ja Suomen korpien yllä hohti/ se tähti suurempi muita,/ ja me kaikki käännyimme sitä kohti,/ ja meidät kaikki se kotiin johti,/ se tähti suurempi muita."

Omaishoitajien viikon aluksi Noormarkun tämänpäiväinen tuomiosunnuntain messu oli siis omaishoitajille omistettu ja juhlistettu oikein kirkkokuoron lauluin ja messun jälkeisin ruokailuin, jonka yhteydessä oli myös lyhyt juhlatilaisuus. Omaishoitajien huolet ja suuriarvoinen työ tulivat hyvin esille. Jeesuksen esittämästä viimeisestä tuomiosta kertova evankeliumitekstikin sopi näille rakkaistaan huolta pitäville joskus voimiensa äärirajoillekin asti ponnistaville mitä parhaiten, sanoohan Jeesus tekstissä: Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisemmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Ja edelleen: Toiset lähtevät iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Kotonakin oli juhlaa, vaimo Helli täyttää 22.11. vuosia ja nyt oli vuorossa pyöreitä vuosia kuusikymmentä. Hänen syntymäpäivänään on myös hääpäivämme, ensi vuonna - jos Luoja suo - tulee siinäkin täyteen tasavuosikymmeniä. Juhlaa vietettiin kotioloissa lähisukulaisten ja -ystävien kesken. Joku väläytti, että nyt Hellikin käy seitsemättä vuosikymmentä ja hänellä on työaikaa vuosi ja neljä kuukautta, eli pian alkaa viimeinen työvuosi.

KankU:n yleiurheilujaoston kokouksessa puhuimme vuoden urheilijoiden palkitsemisesta seuran pikkujoulussa 11.12. yhteislyseolla ja seuralehden valmistumisesta ja sen jakamisesta joka kotiin talkoovoimin Itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Tehtäviä siis riittää, kun ohjelmaan kuuluu myös monet joulun ajan juhlat ja jumalanpalvelukset mukaanlukien kuudet kauneimmat joululaulu-tilaisuudet.

Omaishoitajat ja tuomiosunnuntai

Meillä Noormarkun kirkossa huomenna tuomiosunnuntaina ei voi olla osuvampaa yhteensattumaa kuin Satakunnan omaishoitajapiirin kirkkopyhä.

Onhan tekstinä Jeesuksen puhe takaisintulemisestaan ja istumisestaan kirkkauden valtaistuimelle, jonne kootaan kaikki kansat, ja miten hän erottelee kaikki kahteen joukkoon ja sanoo toiselle joukolle ihanat sanat: Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alaston, ja te vaatetitte minut.Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.

Ovathan nämä Jeesuksen sanat suloista armon sanomaa ja aivan kuin kohdistettu vähempiosaisista lähimmäisistään huolehtiville omaishoitajille, jotka laittavat itsensä altiiksi suurin uhrauksin omasta mukavuudestaan luopuen sairasta läheistään hoitaen. Työ on 24-tuntista eli vuorokauden ympäriinsä ja palkka on pieni, jos sitä on ollenkaan kuntienkin ollessa taloudellisessa kurimuksessa. Ja juuri omaishoitajat tyytyvät vähään eivätkä ole vapaaehtoisina rasittamassa yhteiskunnan hoitotaakkaa, vaikka jos omaishoitajat eivät kantaisi vastuuta rakkaastaan, olisi kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden hoidettava apua tarvitsevat moninkertaisin kustannuksin.

Omaishoitajat varmasti usein joutuvat kokemaan, että heidät on unohdettu eikä heidän hyväkseen tehdä kaikkea voitavaa. Siksi on hyvä saada lohduttaa heitä ainakin Jeesuksen omalla opetuksella viimeisestä tuomiosta, jossa meidät erotellaan kahteen joukkoon sen perusteella, mitä olemme tehneet lähimmäisillemme. Sanoohan Jeesus myös sen, että kaikki minkä olette tehneet yhdelle minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Näin saamme palvella itse Herraamme ja Mestariamme veljissämme ja sisarissamme. Voimmeko suurempaa työtä tehdä!

Itä- ja Länsi-Saksan erottaneen muurin murtumisesta on kulunut 20 vuotta ja sitä on juhlittu suurin menoin yhdistyneessä Saksassa. DDR:n ajalta kerotaan pienestä pojasta, joka oli täpötäydessä kirkossa juhlallisessa messussa ja hän pelkäsi, koska tiesi sotilaiden piirittäneen kirkon, koska hänen isänsäkin oli sotilas ja seisoi kirkon ulkopuolella ase kädessään. Kun virsi oli lopullaan ja pappi kulkemassa kohti saarnatuolia, poika ryntäsi papin luo sanoen "Älkää tuomitko". Noihin kahteen sanaan mahtui kaikki; pelko ja toivo. Eikä muureja ole rakennettu vain Berliiniin. Ne ovat pelon muureja silloinkin, kun niitä kutsutaan suojamuureiksi.

Ihmiskuntamme historia kertoo, että viha tallaa rakkauden jalkoihinsa ja armottomuus voittaa armahtavuuden. Mutta kaiken keskellä meillä on toivo: Jumala on rakkaus, jonka hän on osoittannut Pojassaan. Vihan ja pelon muurit halkeilevat muuallakin kuin vain Berliinissä, sillä vain rakkaus on ikuista. Jäljelle jäävät ne pienen itä-saksalaispojan sanat papille: "Älkää tuomitko!" Meillä ei ole onneksi oikeutta tuomita, vain Jumalalla. Ja Jumala ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolla vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti köyhien asiaa.

Kirkolla on tilausta

Eilen jo aloitimme seuroissa tämänpäiväisen kansainvälisen lasten oikeuksien päivän herättämien ajatusten pohtimisen. Tänään on kulunut tasan 20 vuotta, kun YK:n aloitti päivän viettämisen. Lapsia, jopa saamelaislapsista alkaen on ollut puhemies Niinistön ja presidentti Halosen vieraina. Liputustakin suositeltiin, muttei meidänkään kadulla näkynyt ainoatakaan lippua, päivä oli perin sateinen ja valoisa aikakin kovin lyhyt. Sen sijaan päivän esiin nostama aihe on mitä tärkein.

Kirkollamme on tässäkin lasten aseman tähdentämisessä tuhannen taalan paikka. Sanoohan itse Mestarimmekin: Sallikaa lasten tulla minun tyköni. Ensin lapsikasteella ja sitten päiväkerhotoiminnalla saamme tehdä erittäin kattavaa lapsi- ja perhetyötä. Emme siis unohda emmekä laiminlyö lapsia, ja tämän myös lapsiperheet ovat varmasti tyytyväisinä tunnustamassa. Miksi olisimme kaivamassa maata tällaista työtä tekevän kirkon alta. Eikä siis kirkko ole tässä asiassa vain farisealaisesti vaatimassa lapsille oikeuksia, vaan näyttää itse hyvää esikuvaa ei vain puhumalla tyhjiä sanoja vaan nimenomaan tekemällä pyyteettömästi arjen tekoja, joihin me jokainen olemme velvoitettuja, jos ei muuten niin maksamalla kirkollisveroja.

Ihmettelen muutenkin kirkkomme vähättelyä ja jopa sitä vastaan hyökkäilyä. Onhan kristillinen uskomme tuonut tähän matoiseen maailmaan paljon hyvää taistellen ihmisen ja ihmisyyden puolesta. Eihän lapsellakaan ennen Jeesuksen suorittamaa lapsen esiin nostamista ollut minkäänlaista asemaa, ei liioin naisilla silloisessa miesten maailmassa. Vaikka eipä silti, nyt näytämme me miehet jäävän monesti heikompaan asemaan, esimerkkeinä Pohjois-Satakunnan naisvaltutettujen yhteiskokoontuminen ja parast´aikaa EU:n komission jäseniä valittaessa naismeppien uhkailu kaataa koko valinta, ellei komissioon saada heidän mielestään riittävästi naisia.

Ja kun eduskunta suuressa viisaudessaan vapautti kaupan aukiolon myös sunnuntaisin, on hyvä muistuttaa elämän omaa lakia eli kymmentä käskyä. Muista pyhittää lepopäivä kuuluu meidän kaikkien oppima kolmas käsky. Sekin on säädetty meidän ihmisten parhaaksi, että arjen puurtamisen keskellä osaisimme oikein katkaista jokapäiväiset rutiinimme, virkistäytyä niin ruumiin kuin hengenkin puolesta jopa yhdessä perheen kanssa ja näin rentoutuneina
palata taas viikon työrytmiin.

Tässä yhteydessä en malta olla toistamatta ensimmäisessä kirkkoherrapaikassani kirkkovaltuuston puheenjohtajan antamaa vastausta tiedusteluuni, miten voisin saada järjestetyksi kuukauden viikonloppuvapaan: Mitä pappi sunnuntaivapaalla tekee, kun sunnuntai on papin ainoa työpäivä!

Mutta kaiken kaikkiaan kirkko on puolustamassa meitä tavallisia ihmisiä ja meidän jokaisen elämän ainutlaatuisuutta ja samanarvoisuutta. Onhan Jeesus Vapahtajammekin sanonut tulleensa antaakseen meille hänen yhteydessään yltäkylläisen elämän sekä tämän ajallisen elämän että myös sen iankaikkisen elämän, johon me aina saattaessamme poisnukkuneita rakkaitammekin toivomme myös heidän päässeen. Näin saamme elää täyteläistä elämää - toivossa iloisina!

Lämmin toripäivä

Vuodenaikaan nähden saimme pitää toripäivät hyvissä olosuhteissa, lämpöä riitti muutama aste eikä sadekaan hätyytellyt, vaikka eilen satoi ja taas huomenna on luvattu sateiden jatkuvan. Koko syksynä ei liikoja olekaan satanut, joten nyt ennen talven tuloa on sateiden aika, jotta kaivoihin, pohjavesiin ja vesistöihin saadaan riittävästi vettä.

Limppukauppa ja Kankaanpään Urheilijoiden hiihtojaoston arpojen myynti sujui kohtuullisesti, torilla riitti myöhäissyksyn huomioonottaen väkeä, vaikka varsinainen ryntäys tulee vielä ennen joulua, kun ainakin joulukalat on hankittava torin taatuilta kalakauppiailta.

Illan siioninvirsiseuroissa Porissa veisuu kaikui jälleen komeasti ja meitä miehiäkin oli esimerkiksi yksikin kymmenen hengen pöytä yksinomaan miehillä täytettynä. Noormarkun entisellä kirkkoherraväellä Pelto-Pireillä oli kahvitusvuoro. Puheenvuoron käyttivät kolme entistä kirkkoherraa, Jussi Pelto-Pirin lisäksi Nakkilan entinen kirkkoherra Sakari Honkanen ja minä entinen Jämijärven ja Jurvan kirkkoherra.

Valtakunnallisen Herättäjä-Yhdistyksen noormarkkulainen tilintarkastaja Martti Rehula valitti, ettei Satakunnan alueen herännäisseuroja ole netissä, josta löytyy esim. Turun seudun seurat ja jonne Turun kristilliselle opistolle olemme tekemässä retken jouluseuroihin 15.12. auton lähtiessä Kankaanpäästä, Noormarkkun, Porin ja Euran kautta Turkuun. Martti kyllä sitten totesi seuraväkeä katsellessaan, ettei sen puoleen tämä väki taida liiemmin katsellakaan nettiä, mutta netin avulla voisi joukkoon tulla joku uusi nuorempikin seurakävijä.

Seurojen teemana oli kyllä viikon aiheen mukaisesti valvominen, mutta Pelto-Piri puhui myös huomisen kansainvälisen lasten oikeuksien päivän aiheesta katsomansa tv-ohjelman herättämiä ajatuksia nuorten kymmenen vuotta täyttäneiden meinareiden eli raskasta kaivostyötä tekevien lasten kovasta kohtalosta. Myös eräs radion aamuhartauspuhuja puhui lasten huomioimisen välttämättömyydestä jumalanpalveluselämässämme viitaten viime vuosikymmenien uusiin avauksiin kirkoissamme: morsiushuoneet hääparien valmistautumista varten, huonokuuloisten kuulolaitteet, vaikeasti liikkuvien luiskat ulko-ovilla ja alttarilla. Nyt olisi kehiteltävä lapsille vaikkapa oma alttari, jotta hekin voisivat viihtyä yhteisissä kokoontumisissa, esim. jumalanpalveluksen saarnan aikana sakastissa pidetäänkin jo joskus ja jossain pyhäkouluja.

Onko ihme

Päivän uutisanti kertoo taas karua kieltään politiikkojemme ryvettyneisyydestä. Syyttä eivät tavalliset ihmiset ole kurkkuansa myöten täynnä politiikkojemme edesottamuksista, siksi aina vain ihmeellisempiä asioita tulee päivänvaloon. Ikävintä on se, että yhä useampi uhkaa jättää äänestämättä tätä poliittista korruptoituneisuutta tarkkaillessaan. Mutta juuri muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaisiin nimenomaan kansalaisten äänivoimaa. Äänestämätön ei vaikuta eikä hänellä periaatteessa pitäisi olla edes arvosteluvaraa, aiheita kyllä riittäisi.

Kepun asuntorakentajalta Nuorisosäätiöltä kerää RAY avustuksiaan pois 70.000€ edestä. Edelleen on selvittämättä puheenjohtajina toimineiden ja vaaliavustuksia saaneiden pääministeri Matti Vanhasen ja Antti Kanki-Kaikkosen lahjusrahasekoilut ja jääviydet. RAY vaatii takaisinmaksua säätiölle kuulumattomien huvimatkojen ym. kustantamisen vuoksi. Vaalirahat on mukamas maksettu muista rahoista. Kaiken kaikkiaan ihmetyttää, millä perusteilla keskustapuoluelainen säätiö on saanut ruveta rakentamaan asuntoja ja vieläpä yhteiskunnan tuella ARA:n RAY:n avokätisillä avustuksilla. Tämäkin on yksi esimerkki poliittisesta märännäisyydestämme.

Sitten se suomenruotsalaisten suuret pääomat ja ohjailut säätiöiden kautta verottomasti rkp:lle.
Nyt kerrotaan Gyllenbergin säätiön antaneen alle torihintojen vuokra-asunnon ministeri ja rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallinille. Itse asiasta kuultuna hän vastasi kaikkiin kysymyksiin: Olen maksanut sen hinnan, joka on pyydetty. Eipä ollut niin kuin toimittaja sanoi KÖYHÄLLÄ ministerismiehellä mitään muuta sanottavaa. Uskottavaako?

Ja vielä päivän pohjanoteeraus raavailta uroilta, demarien Tero Rönnin ja kepun Pekka Vilkunan suusta kuultiin arvostelua puhemies Niinistön lausunnoista ja puuttumisesta pikkumaisen kamreerin tavoin eduskunnan hallintoon. Itsekin olen sen kuullut veteraanikansanedustajien hallituksessa miten on turha pyytää mitään lisärahoja tarkan puhemiehen talousseulan läpi, mutta olen pitänyt sitä vain hyvänä, onhan eduskunnan annettava esimerkkiä kuten ennen sanottiin: talous tarkka, vakaa markka.

Mutta tämä ei tyydytä Rönniä ja Vilkunaa. On muka ollut paha, että puhemies on vaatinut edustajien eläkelakia eli nykyisin virallisesta nimeltään sopeutumisrahaa tarkistettavaksi, kun vihreiden Janita Andersson aikoo jäädä alle 40-vuotiaana täydelle 4.000€ kuukausieläkkeelle. Tälläinen tappaus on kuulemma harvinaisempi kuin loton päävoitto. Ja puhemiehen tiukan kontrollin vuoksi on muka eduskuntatalon työilmapiiri muuttunut kireäksi ja vähemmän motivoivaksi. Mutta eihän kansa eduskuntaan ole äänestänyt edusmiehiää ja -naisiaan viihtymään vaan tekemään töitä koko kansakunnan eteen.

Ja sitten kaiken huippuna eduskunta suuressa viisaudessaan yli sadalla viittäkymmentä vastaan vapautti kauppojen sunnuntaiaukiolot. Voiko järkyttävämpää päättää muutenkin häiriintyneen ja rauhattoman nykyihmisen pään saamiseksi entistäkin sekaisemmaksi ja hektisemmäksi.

Vain huonot asiat ovat uutisia

Hyvät asiat eivät ole uutisarvoisia, vain kielteiset uutiset kiinnostavat. Niitä näyttääkin riittävän ja siksi uutistarjonta on mitä runsainta.

Euroopan valtionvarainministerien suosituimmuuslistan ykköspaikkaa pitänyt Jyrki Katainen on pudonnut listan kärjestä peräti sijalle kaksitoista. Hän väittää, ettei Suomessa ole voitu mitään paljolti viennin varassa elävinä vientitulojen totaaliselle romahtamiselle. Mutta ehkä olisi ainakin voitu estää lakkoaaltoa, koska se on täysin kotimaista tekoa ja tässä taloustilanteessa lyhytnäköistä ja käsittämätöntä. Onneksi lentäjien lakkoilu kesti vain vajaan kaksi vuorokautta, mutta ehti silti saada aikaan paljon pahaa muutenkin suuria tappioita tehneelle Finnairille. Turhaan ei jo verrattu lentäjiä Wällärin merenkulkijoihin ja Ahosen paperimiehiin, ajateltiin kolmanneksi lentäjien liputtavan itsensä ulos Suomesta. Toivottavasti lakon lyhyys säilyttää korkeatasoisen kotimaisen lentoyhtiömme, jonka me kansalaiset omistamme.

Lentäjät tyytyivät 5% palkanalennukseen saatuaan vakuutuksen työpaikkojensa säilymisestä vuoden 2010 loppuun. Rinnetyöntekijäthän ovat lakossa. Heidän palkkansa onkin minimaalinen lentäjien 11.000€ ja siitä ylöspäin olevan kuukausipalkan rinnalla. Mutta yhtä pöyristyttävää kuin lentäjien lakko on OAJ:n Kangasniemen lakkouhkailu, elleivät opettajat saa tuntuvaa korotusta. Ja kuitenkin OAJ:llä on ollut otsaa haastaa oikeuteen muutamia kuntia lomautusten vuoksi. Onneksi Kankaanpää ei ole haastettujen joukossa. Taitaisi tulla kuntatalouteen melkoinen säästö opettajien kuukauden lakosta!

Kataisen lisäksi myös Suomi on menettänyt listan kärkipaikan, joka oli maallamme maailman vähiten korruptoituneiden joukossa. Nyt listan sijoitus putosi yhdeksänneksi eikä vielä edes ole täysin noteerattu vaalirahasotkujamme, ne tulevat esiin vasta ensi vuoden sijoituksia listattaessa. Naapurimaalla Venäjällä menee silti paljon heikommin, sijoitus on reippaasti toisella sadalla.

Siitä huolimatta Kotkassa päällystetään kovalla tohinna Suomenlahden pohjaan tulevia kaasuputkia. Venäjän pyynnöstä (pelosta) Suomen "suomettunut" hallitus on antanut luvan putkelle ilman edes mitään vastapalveluita arvioimatta mitä riskitekijöitä niin luonnolle tai maamme turvallisuudelle putkesta aiheutuu. Ympäristölupa tosin vielä puuttuu.

Sikainfluenssa-aalto on levinnyt kaikkialle maahamme, mutta se on onneksi pelättyä lievempää, vaikka kymmenkunta on siihen kuollut. Tauti alkoi Lapista, missä se on jo hellittämässä otettaan, nyt se koettelee pahimmin Oulun seutua ja tulee näin kohti etelää. Rokotteita on jo saatu maahamme noin miljoonaa rokotettavaa varten. Itse en ole koskaan ottanut flunssapiikkiä enkä taida ottaa nytkään. Vaimo sosiaalityöntekijänä sen sai ja oireili jonkin aikaa, tosin lievästi.

Kielteisiä tapahtumia siis riittää, mitähän positiivista uutisvirrasta todellakaan löytyisi, kun kaiken lisäksi elämme vuoden pimeitä aikaa ja sateitakin on luvattu moneksi päiväksi!

Väärin sammutettu

Väkisin tulee mieleen vanhan palopäällikön sana tultuaan myöhässä palopaikalle, kun tulipalo oli jo sammutettu: Sehän on väärin sammutettu. Jotenkin se soveltuu mielestäni Leppäsen korttelin rakentamiseen. Talo nousee, vaikka kaikki sopimukset rakentajien ja kaupungin välillä ovat päättyneet ja asiat ovat keskeneräisinä eri hallintoasteissa. Rakentaminen etenee kuin juna, mikään ei voi sitä estää. Tämä nähtiin taas tänään kaupunginhallituksessa, jossa Leppäskortteli oli esillä viidessäkin eri pykälässä. Me laillisuuden puolustajat emme voi mitään, tuomioistuimissa todettaneen meidän olevan oikeassa, mutta palo onkin jo sammutettu eli talo rakennettu säännöistä välittämättä vallantäyteisillä päätöksillä ja siihen kaikki tyytykööt.

Valtuuston kyselytunnin selostuksen oikaisu kysymysteni perusteluista julkaistiin Satakunnan Kansassa. Totesin siis kaikkien sopimusten päättyneen kaupungin ja rakennuttajayhtiön välillä.
Perusteluina vuokrasopimuksen lausuma, jossa velvoitetaan rakentajaa ilmoittamaan 1.5.09 mennessä rakentamisen aloittamispäätöksen, mikäli rakennustöitä ei aloiteta, katsotaan vuokrasopimuksen purkautuvan. Konte Oy ilmoitti perustettavan yhtiön nimissä 28.4.09, ettei rakennustöitä aloiteta. Jopa kaupungin pyytämä lakimies ilmoittaa kaikkien sopimusten päättyneen tähän ilmoitukseen. Kaupunginjohtaja kuitenkin pitää edelleen jääräpäisesti kiinni siitä, että sopimukset ovat voimassa ja sen mukaisesti sitten hallitus nuiji päätöksiä Erkki Liljan ainoana jättäessä eriävät mielipiteensä.

Niinpä tämänpäiväisessä hallituksen kokouksessa Erkki joutui jättämään neljä perusteltua eriävää mielipidettään. Ensinnäkin oli esillä kaksi valtuustoaloitetta. Kymmenen valtuutetun voimin esitimme, ettei uutta tilojen vuokrasopimusta tehdä 28.4.09 rauenneen sopimuksen jatkeeksi, koska mitää tilatarvetta ei ole. Kaupunginhallitus hylkäsi aloitteen 5.10.09 äänin 7-2, aloitteen puolesta äänestivät Erkki Lilja ja varamiehenä paikalla ollut Seppo Korvala. Nyt asia oli esillä Pauli Lanteen tekemän oikaisuvaatimuksen johdosta, joka myös tyrmättiin Erkin jättäessä eriävän mielipiteensä perustellen oikaisuvaatimuksen oikeutusta sillä, että asiasta on äänestetty hallituksessa ja Lanteelle annetussa valitusosoituksessa ei ole merkintää, ettei oikaisuvaatimusta ole kielletty. Esittelyn mukaisesti oikaisuvaatimus kuitenkin jätettiin tutkimatta.

Toisena aloitteena oli esillä PerusSuomalaisten ryhmän aloite 16.3.09 kansanäänestyksen järjestämiseksi Leppäsen korttelin eri ratkaisuvaihtoehdoista. Asia oli esillä hallituksessa 6.4.09, jolloin se jäi pöydälle. Nyt vasta se tuotiin uudelleen hallitukseen, kun vaihtoehtoja ei enää ole rakennustöiden alettua, ja tietysti se tyrmättiin vetoamalla, että aloitteessa viitattu valitus tontin varauksesta on hylätty. Erkki jätti eriävän mielipiteensä vedoten asiasta tehtyyn jatkovalitukseen Korkeinpaan hallinto-oikeuteen.

Seuraavana oli vastauksen antaminen Lanteen hallinto-oikeudelle lähettämään valitukseen hallituksen päätökseen tontinvarauksen siirtämiseen Konten ja Kulmaloiden perustettavalta yhtiöltä Kulmaloiden perustettavalle yhtiölle, josta jo Lanteen oikaisuvaatimuksen hallitus oli tyrmännyt. Tietysti lausunto oli jälleen yhtä kielteinen ja Erkki jäin eriävine lausuntoineen yksin.
Lanne lähtee siitä, että Konten ilmoitus 28.4.09 lopettaa kaikki sopimukset, kaupunginjohtajan hallituksen päätökseksi tullut esitys puolestaan pitää Konten ilmoitusta vain rakentamisen tarkan ajankohdan lykkääntymisenä eli aprillia, syö silliä ja juo kuravettä päälle. Yksiselitteinen ilmoitus, ettei rakennustöitä aloiteta ei näemmä merkitsekään mitään.

Vuorossa oli seuraavaksi Leppäsen korttelin kauppakirjan hyväksyminen. Kaupunki on sitoutunut myymään tontin rakennustöiden alettua perustettavalle yhtiölle 320.000 € hinnasta.
Aikanaan kaupunki osti tontin 1.100.000 mk, 15 vuoden korot 5-6%, tontin raivauskulut ynnä edestakaiset istutukset tekevät yhteensä noin 450.000 €, joten ei kaupunki kaupassa ainakaan ole voittavana osapuolena. Erkki Lilja jätti taas yksin eriävän mielipiteen, koska tontista aikanaan on pidetty tontinvarauskilpailu, olisi edellisen sopimuksen rauettua uudelleen järjestettävä kilpailu eikä annettava uudelle perustettavalle yhtiölle tonttia kilpailuittamatta.

Neuvottelukohdassa vielä viidentenä asiana oli Leppäsen tilojen vuokraamisesta tai ostamisesta ehdotuksen tekevän ryhmän nimeäminen, johon kaupunginjohtajan lisäksi tulivat hallituksessa olevien puolueiden ryhmänjohtajat. PerusSuomalaiset kiittivät kunniasta, koska meidän mielestä kaupungilla ei ole mitään vomassa olevia sopimuksia, jotka velvoittaisivat kyseisiin toimiin. Mutta nyt pyritäänkin nopeasti tekemään kaikki uudet päätökset, jotta valituskierteet saataisiin loppumaan! Kokouksessa ei vain osattu kertoa mitään tarvetta, mihin uusia tiloja tultaisiin käyttämään, mutta silti täytyy ostaa tai vuokrata, vaikka kaupungilla on yllin kyllin ylimääräisiä tiloja, joista pitäisi päästä eroon turhana painolastina, mihin sitten todella tarvittaisiin uusia kalliita tiloja, vuokra 14€/neliöltä luokkaa tai ostohinta 1.700€/neliö.

Riittävä ravinto

Kestävän kehityksen tarkoituksena on taata maapallomme kaikille ihmisille riittävät elinmahdollisuudet, joista tärkein on päivittäisen ravinnon saaminen. Kuljettava tie tämän saavuttamiseen näyttää pitkältä ja keinot ovat paljolti tietämättömissä.

YK on järjestämässä Roomassa ruokaturvallisuutta käsittelevän huippukouksen nälän lievittämiseksi ja ehkäisemiseksi, mutta kokoukselta ei uskalleta odottaa suuriakaan tuloksia. Varmaa on vain se, että kokousedustajat syövät hyvin ja tuhoavat luontoa lentomatkustajina.

Samanaikaisesti WFP eli maailman elintarvikeohjelma on rahapulassa eikä pysty valtioiden avustuksilla vastaamaan lisääntyvien nälkäisten ruokkimiseen. Siksi se onkin ehdottamassa, että maailman miljardi eniten hyvinvoivia kansalaisia uhraisi yhden euron viikossa nälän poistamiseksi. Nälkäänäkeviä maailmassa on 900 miljoonaa ja miljardin nälkäisen raja on rikkoutumassa. Ajankohtaisia uusia nälkäalueiden asukkaita ovat kuivuuden johdosta Afrikan sarven alueen ihmiset, tulvien uhrit Filippiineillä ja Pohjois-Pakistanin väkivaltaisuuksien uhrit. Kehitysmaiden ruokapulaa pahentaa edelleen myös ruuan kallistuminen, vaikka maailmanmarkkinahinnat ovat olleet laskussa. Tilannetta pahentaa myös maailmanlaaja talouskriisi ja ilmastonmuutos.

Helsingin Sanomien artikkelissa todetaan, ettei edes ruokatuotannon lisääminen saa nälkää katoamaan maailmasta. Jonon etupäässä on muitakin ottajia, kun lihansyönti rikkaissa ja kehittyvissä maissa yleistyy. Samanaikaisesti paineet biopolttoaineiden käytön lisäämiseen kasvavat. Onhan omassa maassammekin ja vaikkapa vain Kankaanpäässä tänä syksynä käytetty polttoaineena ennätysmäärä viljaa. Vatajankosken Sähkön kaukolämmön johtajakin totesi, ettei tahtonut syksyllä uskaltaa vastata puhelimeen, kun viljelijät tulivat luuria pitkin melkein käsiksi kun tarjosivat kaupan tukkeuduttua viljojaan poltettavaksi.

Mitä voisimme yksityisinä kansalaisina tehdä ruokatilanteen helpottamiseksi? Viherravintoon siirtyminen olisi parhain keino, sillä tehokarjan ruokkiminen ja sitä tietä lihan käyttäminen ruuaksi on nälkäisiltä pois. Mutta tässäkin pitäisi päästä maailmanlaajoihin tuloksiin. Helposti itsekukin vähättelemme omaa pienen ihmisen panostamme. Itse en ole syönyt lihaa vuosikymmeniin, yllättävää Hesarin kirjoituksessa sen sijaan on, että myös maitotuotteiden kulutusta olisi vähennettävä, ovathan ne jatkuvampia tuotteita kuin liha, joka on kunkin eläimen kohdalla aina kerrasta poikki. Vesissä vilistävien kalojen hyödyntämistä ravinnossa en sen sijaan näe ekologisesti ja eettisesti kestämättömäksi.

Kestävää kehitystä etsitään

Ihmiskunnan tulevaisuudesta ja maapallomme voimavarojen ehtymisestä on kirjoitettu ja puhuttu jo vuosikymmenien ajan. Miten meidän käy on jatkuvasti ajankohtainen kysymys?

Jo Orwell pohti kohtaloamme vuonna 1949 kuuluisassa kirjassaan Vuonna 1984. Hän kuvasi niitä tuntoja ja pelkoja, jotka vallitsivat läntisessä maailmassa toisen maailmansodan päätyttyä, ja maalasi hätkähdyttävän kuvan maailmastamme aivan kuin pääkallo olisi myrkkypullon kyljessä.

Kirjastostani löytyy Orwellin lisäksi futurologien kuvaus Huomispäivän mahdollisuudet: Onko kehitys johtamassa lisääntyvään vai vähenevään eriarvoisuuteen, pystyykö jokin katastrofi - luonnon-, talouden tai politiikan - tuhoamaan elämänmenomme.

Myös kotimaiset tutkijat ovat pohtineet tulevaisuuden näkymiä. Kansanedustaja Eero Paloheimo on kirjoittannut useita kirjoja, esimerkiksi Suomi - mahdollinen maa kehottaen kansalaisia kapinaan paremman Suomen puolesta. Sosiaalipolitiiikan professori J.P.Roosin kirjoituksista on koottu Elämäntapaa etsimässä. Ydinfysiikan professori K.V. Laurikainen on myös pohtinut monissa kirjoissaan luonnontieteen valossa ihmiselämän mielekkyyttä. Yhdessä sosiaalipsykologian professorin Kullervo Rainion kanssa hän on julkaissut teoksen Todellisuus ja kuvajainen, jossa todetaan materialismin ajan olevan ohi ja kaiken takana täytyy olla Jumalan.

Niinpä Laurikainen tunnetaan luonnontieteen tutkijana kristillisen uskomme voimakkaana puolestapuhujana. Tulevaisuuden näköaloja kirkon kannalta valottavatkin esimerkiksi kokoomakirjat Ekologinen elämäntapa - kristillisen uskon haaste ympäristövastuuseen ja Pauli Välimäen toimittama raportti ympäristökriisistä ja ekoteologiasta nimellä Haavoittunut planeetta.

Kirkon Ulkomaanavun johtaja kesken antoisan työpanoksensa kuollut teologian tohtori Tapio Saraneva kirjoitti Oikeudenmukaisuuden nälkä vapautuksen teologiasta ja suomensi Taivasten valtakunnan logiikka, jossa kerrotaan mitä Jeesus opetti elämästä, uskosta ja Jumalan hallintotavasta eli mistä saamme todellista syvällistä elämänviisautta.

Tämänkertaisen blogin innoittajana oli eilisen Helsingin Sanomien artikkeli ruokatilanteesta maapallollamme, mutta joudun käsittelemään kirjoituksen herättämiä ajatuksia uudessa kirjoituksessa huomenissa.

Kasevan seminaarissa

Olen usein sanonut, etten juurikaan ole mitään oppinut lukemattomissa käymissäni erilaisissa seminaareissa. Ehkäpä suhtautumisella ja ennakkoasenteelakin on ollut oma vaikutuksensa.

Samaa ei voi todeta Kasevan (Kankaanpään Seudun Vammaisjärjestöt ry) järjestämästä illanistujaisseminaarista Reimankallion toimintakeskus Solmussa. Tulipa selville myös ero Pohjois-Satakunnan Vammaisneuvoston välille, joka on kuntien nimeämä virallisempi elin, Kaseva sen sijaan toimii RAY:n vuosittaisen avustuksen varassa, toiminnajohtaja Susanna Leedin apuna on lisäksi erilaisilla työllistämistuilla saatuja henkilöitä.

Itsekin olen toimivana jäsenenä kahdessa Kasevaan kuuluvassa yhdistyksessä eli Kankaanpään Sotaveteraaneissa ja Kankaanpään Seudun Sotainvalideissä periaatteella, ettei veljeä jätetä eli niin kauan toimitaan kuin veljillä on elonpäiviä. Kaiken kaikkiaan tähän vammaisjärjetöjä yhteen kokoavaan Kasevaan kuuluu toistakymmentä yhdistystä, joista kymmenkunta oli edustettuna seminaarissa pääasiassa perin tuttua väkeä. Tämäkin osanoton runsaus kuvastaa Kasevasta jäsenyhdistyksiin asti säteilemästä innostavasta hengestä.

Tietoiskun saimme uusimmasta Kankaanpäässäkin aloittaneesta yhdistyksestä: Omaiset Mielenterveystyön tukena Länsi-Suomen yhdistys antoi tietoiskun pyrkimyksesta antaa vertaistukea niin, ettei ongelmista kärsivien tarvitsisi tuntea olevansa yksin.

Itse Susanna Leed esitteli sitten Kasevaa ja sen monipuolista vuosittain yli tuhannen jäsentä tavoittavaa toimintaa, jossa riittää jokaiselle jotakin, on harrastuspiirejä, erilaista liikuntaa ja retkiä, joka kuukaudelle riittää toimintoja ja tapahtumia ja koko ajan pyörivät viikottaiset piirit. Tärkeitä yhteistyötahoja ovat PoSa ja seurakunta.

Kasevalla on varmasti ollut erittäin merkittävä markkinarako. Järjestöjä kokoavan toiminnan tarpeellisuus on tullut yleisesti hyväksytyksi. Paljoa olisimme vailla, jos RAY ei rahoituksellaan tekisi mahdolliseksi tätä vapaaehtoispalvelua. Aikanamme tarvitaan yhteisiä kokoontumisia ja harrastuspiirejä yksinäisyyden ja eristäytymisen vastapainoksi. Ja erityisen tärkeää tämä on juuri erilaisten vammaisryhmien jäsenille. Näin voidaan olla yhteistyössä muidenkin kuin oman ryhmän ihmisten kanssa. Ja kaikki kaikessa on Susanna Leedin valloittava persoona. Tuntuu kuin hän olisi ehtymätön ideanikkari ja loppumaton energialähde. Ei syyttä joku sanonutkin, että saman työmäärän tekemiseen kunnallisilla työntekijöillä tarvittaisiin vähintäin kolme henkilöä ja tulisiko sittenkään asiat hoidettua niin hyvin kuin nyt Susannan hoidossa.

Ensi vuosi on Kasevan 10-vuotisjuhlavuosi. Jokaiselle kuukaudelle on jo suunniteltu erityistapahtumia huipentumana juhlaseminaari, jossa vierailee maalaislääkäri Tapani Kiminkinen. Isä Mitrokin varmaan mielellään vierailisi taas Kankaanpäässä, mikseivät muutkin EU-mepit Timo Soinista alkaen.

Yhteisvastuu

Kaikkia lapsia ei tänäänkään huudeta syömään. Ole arkienkeli ja auta.



Tällä teemalla ensi vuoden yhteisvastuukeräyksellä autetaan köyhiä lapsiperheitä Suomessa ja Haitissa turvaamaan itselleen jokapäiväisen leivän.



Turun arkkihiippakunnan pohjoisen osan informaatiopäivää yhteisvastuun ensi vuoden aiheista pidettiin Ulvilassa. Mukana oli edustajat Kirkon ulkomaanavusta, hiippakunnasta ja Martta-järjestöstä, joka on tällä kerralla yhteistyökumppanina. Martat suunnittelevat yhdessä seurakuntien kanssa oman paikkakuntansa tukea tarvitseville perheille parhaiten sopivian tukipaketteja. Marttojen toiminta on perustettu 110 vuotta sitten ja pulppuaa arvopohjaltaan samasta lähteestä Yhteisvastuukeräyksen kanssa, joka puolestaa saavuttaa 60 vuoden kunnioitettavan iän synnyttyään sodan runtelemaan ja köyhään maahamme yhteishengen, keskinäisen avun, solidaarisuuden ja toivon merkiksi.



Haiti on hyvin köyhä maa, jossa kaksi kolmasosaa väestöstä elää alle kahdella dollarilla päivässä, kaksi miljoonaa lasta kärsii nälästä ja 7,6% lapsista kuolee ennen viiden vuoden ikää. Väestökasvu on suurta, avohakkuiden aiheuttama eroosio ja maaperän ryöstöviljeleminen heikentävät viljelemistä, poliittinen tilanne on epävakaa yhteiskunnan korruptoituneisuuden ja turvattomuuden tähden. Ja kuitenkin - riittävän ravinnon saaminen on ihmisen perusoikeus.



Samanlaisia viestejä Haitin kanssa kuuluu valitettavan monelta suunnalta maapalloltamme: Afrikan maat, Aasiassa Pohjois-Korea, Afganistan, Irak, Iran. Hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa? (Virsi 434).



Maailman hädän edessä tulee joskus melkein toivottomaksi. Haitiinkin on avustuksia ohjattu vuosikausia, kuten muihinkin kehitysmaihin. Ja kuitenkin tilanne näyttää vain pahenevan. Sotia ja korruptoituneita hallituksia sen sijaan tuntuu riittävän vaikka kuinka paljon. Mutta vain sitkeä koulutus ja valistustyö voi aikaa myöten tuoda ratkaisua. Ravitsemustiedon lisäämisen, maatalouden kehittämisen ja työllisyyden edistämisen täytyy liittyä kaikkiin toimenpiteisiin.

Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajantullen niittää, jos emme väsy kirjoitetaan rohkaisevasti Galatalaiskirjeessä.

No se keskustelu Leppäsenkorttelista

Aamun Satakunnan Kansassa kerrotaan kaupungin kyselytunnista ja kysymyksistäni, joka on tulkittu aivan samalla tavalla väärin kuin kaupinginjohtajakin koko ajan yrittää asiaa selittää.
Siksi lähetin heti aamutuimiin seuraavan oikaisutoivomuksen lehteen. Antaas katsoa, julkaiseeko?

Arvoisa Satakunnan Kansan toimitus

Oikaisua Leppäsen korttelista!

Kankaanpään kaupungin kyselytunnilla en suinkaan sanonut, että kaupungin ja rakennuttaosapuolen eli Konten ja Kulmaloiden välinen sopimus olisi rauennut siksi, että Konte vetäytyi hankkeesta, vaan siksi, että Konte ilmoitti 28.4.2009 koko perustettavan kiinteistöyhtiön puolesta rakennushankkeen peruuntuvan. Tähän ilmoitukseen päättyivät kaikki sopimukset kaupungin ja tontinvarauskilpailun voittaneen perustettavan yhtiön välillä. Tämän yksinkertaisen tosiasian myös juristi toteaa.

Antti ja Petri Kulmalan perustettava yhtiö on täysin eri yhtiö eikä sillä ole mitään tekemistä kaupungin varauskilpailun voittaneen yhtiön välillä. 24.8.2009 kaupunginhallitukseen tuotiin ulkopuolelta esityslistan muka kiireellisenä tieto, että Konte on luopunut ja Kulmalat jatkavat. Tämän vääristellyn tiedon varassa hallitus sitten päätti tontinvaraussopimuksen muuttamisesta, vaikka koko sopimus oli siis päättynyt jo neljä kuukautta sitten. Hallituksen päätös ei lisäksi ole lainvoimainen, koska siitä on valitettu.
Anssi Joutsenlahti Perussuomalaisten valtuutettu

Jos taas kaupunginjohtajan tulkinta olisi oikea, olisi asia vielä paljon hullumpi eli Kulmalat jatkaisivat alkuperäisen yhtiön nimissä. Silloihan heidän yhtiönsä on 28.4.09 ilmoittaneet peruuttavansa kaikki rakennustyöt. 24.8.09 saman yhtiön nimissä Kulmalat ilmoittavatkin muina miehinä -ihme ja kumma- me jatkammekin yhtiön tontinvaraussopimusta. Miten sama yhtiö ensin ilmoittaa peruvansa ja lopettavansa siten kaikki sopimukset ja voisi sitten neljän kuukauden perästä ilmoittaa, että aprillia, ei me peruutetakaan rakennushanketta.

On todella hyvä, että Pauli Lanne valituksillaan tutkituttaa perin pohjin kaikki asiaan kuuluvat laillisuuden rikkomiset. Eihän mitkään muutkaan alkuperäisessä kilpailuttamissopimuksessa esillä olevan ehdot ole koko prosessin aikana täyttyneet. Niistä voisi laatia vaikka uuden kirjoituksen!

Krusifiksi

Suvaitsevaisuuden puolesta vaahtoavat ovat usein kaikista suvaitsemattomimpia toteaa Timo Soini kirjoittaessaan plokissaan (ei siis blogissa) Eurooopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä, joka on herättänyt kohua ympäri sivistynyttä maanosaamme. Krusifiksit on päätöksen mukaisesti poistettava italialaisten koulujen seiniltä. Italialaisista 84% on eri mieltä.
Päätöksen toteuttaminen merkitsisi samaa, jos meidän olisi poistetettava suvivirsi koulujemme kevätjuhlista, jota sitäkin jotkut ovat olleet vaatimassa.

Tämä ihmeellinen päätös syntyi monen vuoden oikeusprosessin päätökseksi Italiassa asuvan suomalaisen naisen vaatimuksesta. Nyt esim. Uuden Suomen verkkolehdessä on käytetty 65 puheenvuoroa, joissa valtaosassa on ihmetelty päätöstä ja hävetty ateistiksi julistautuneen maanaisemme menettelyä.

Suomen ateistit, jotka nimittävät paradoksaalisesti itseään vapaa-ajattelijoiksi (mutta näinhän meillä usein toimitaan, kun seteliselkärankaiset erosivat SMP:stä, kutsuivat he itseään yhtenäisyyden puolueeksi.) ovat päätöksen rohkaisemina ruvenneet taas kerran valittamaan päiväkotien ruokarukouksista ja uskonnollisesta kasvatuksesta. Miksi pauhata sellaista vastaan, jota ei ole heidän mukaansa edes olemassakaan, mutta useinhan juuri kovimmat kieltäjät ovat lähinnä uskomista.

Itse osallistuin Uuden Suomen keskusteluun toteamalla, että mitä pahaa kenellekään tekee krusifiksi (ristiinnaulitunkuva), joka nimenomaan on anteeksiantamuksen ja toisten edestä itseensä altiiksi antavan rakkauden merkki ja miten meidän itsekunkin olisi tärkeää opetella antamaan ja miksei pyytämäänkin anteeksi.

Jämijärven kirkkoherrana ollessani hankimme kirkon kaunistukseksi yrittäjien lahjoittamana professori Kauko Räikkeen (enoni) muovaileman vaikuttavan pronssisen krusifiksi-taideteoksen, joka entisestään juhlistaa muutenkin kaunista kirkkoa. Krusifiksi on myös meille luterilaisille rakas muistutus aivan yhtä hyvin kuin tyhjä ristikin. Valituksen tekijä rva Lautsilla oli puheensa mukaan sellainen käsitys, että krusifiksi on tärkeä vain katolisille, ei luterilaisille eikä ateisteille. Huonon opin hän on saanut maailman luterilaisimmassa maassa, ehkäpä hän sen tähden luuleekin olevansa ateisti.

Nuoren seurakunnan veisuissa eli punaisessa laulukirjassa (ei Maon punainen kirja) on nuorten suosima biisi "Krusifiksin juurella palan halusta, krusifiksin juurella alan alusta: Tää on hetki totuuden, nyt on paha olla. Omantunnon edessä olen tuomiolla. Näen valkokankaalla muistikuvafilmin. Punastuttaa katsoa tuo kaikki omin silmin." Siksi on hyvä aina välistä olla krusifiksin juurella.

Niinpä Timo Soinikin plokissaan kirjoittaa: Antaa pakanoiden pauhata - meillä ja muualla. Se on sananvapautta, mutta Sana pysyy. Ei kristinuskoa saa maailmasta juurittua. Ylioppilaslahjaksi vanhemmiltani saamani perheraamatun lahjakorttiin oli kirjoitettu sama lyhyt mutta ytimekäs Raamatun lause: SANA PYSYY.

Ryhdikäs eversti kaupunginvaltuustossa

Melkoista näytelmää pidettiin Kankaanpään kaupunginvaltuuston kokoontuessa istuntokauden ensimmäiseen kyselytuntiin, jossa pääaiheena oli Leppäsen korttelin rakentaminen. Voin siihen palata myöhemmin, kuitenkin ryhmätoverini tuskastuivat koko farssiin melkoisesti, kun ei saatu selviä vastauksia, miten rakentamistyö on voinut alkaa, vaikka kaikki sopimukset ovat rauenneet 28.4.2009 rakennuttajan tekemään ilmoitukseen rakennustöiden peruuntumisesta.

Mutta koko valtuustokokouksen, jonka aikana vastoin alkuperäistä kaupunginjohtajan esitystä veroäyriäkin nostettiin 0.25% eli tasoksi tuli tasan 20%, pelasti Niinisalon varuskunnan komentaja Markku Myllykangas, joka toi valaisevaa tietoa suurimmasta työnantajastamme. Työpaikkoja on 520 hengelle ja kerrannaisvaikutusten ansiosta työtä löytyy yhteensä 900 ihmiselle. Kankaanpääläisiä joukossa on kolmisensataa, muut tulevat naapurikunnista ja jopa Pirkanmaalta. Vuosibudjetti on yli 30 miljoonaa euroa, joten se on alueellemme melkoinen piristysruiske.

Ensi vuonna varuskunta täyttää 75 vuotta ja kukoistaa everstin mukaan kauniimmin kuin koskaan, edes kansainvälisen keskuksen menetys ei tahtia haittaa, sillä myös kansainvälistä toimintaa ampumaleireineen riittää jatkuvasti. Kansainvälinen keskus oli Niinisalossa vuosina 1969-2008 ensimmäisenä kansainvälisen toiminnan keskuksena. Arvoitukseksi on jäänyt, miten painopiste vähitellen siirtyi myöhemmin kuvaan tulleeseen Säkylän varuskuntaan ja lopulta kovan kädenväännön jälkeen keskus siiirrettiin Tuusulaan, jossa ei ole edes kunnon tiloja, Niinisalossa sen sijaan on ajanmukaiset rakennukset ja edelleen Niinisaloon tullaan harjoituksiin.

Niinisalon varuskuntaa on 2000-luvulla vuosittain jatkuvasti korjausrakennettu niin, että tilat ovat erinomaisessa kunnossa, mm. uusi ruokalarakennus on saatu. Silti jatkuvia kehittämissuunnitelmia riittää maamme viidenneksi suurimmassa varuskunnassa. Sen vahvuuksiin kuuluvatkin hyvä infvastruktuuri, tehdyt investoinnit, maavoimien iskukykyisimmät toiminnot, ympäristöjärjestelmä ja myös jo mainitu laaja kansainvälinen toiminta.

Uusimpia toimintoja on valtakunnallinen sääkoulutuskeskus, rakentinheittimet ja lentotiedustelutoiminta, jonka kenttä oli aluksi Jämillä, mutta on juuri siirretty varuskunta-alueelle.

Aivan ainutlaatuiseksi varuskunnan tekee eteläisen Suomen ylivoimaisesti suurimmat harjoitusalueet yhteensä 15.000 hehtaaria, josta Pohjankankaassa on 10.000 ja Hämeenkankaassa loput. Pohjankankaan ympäristölupa puhuttaa ja paljon on taitettu peistä myös reuna-alueiden meluviivoista. Niinpä Markku Myllykangas heittikin leikillisesti ilmoille, verraten hallituksen antamaan lupaa Suomenlahden kaasuputkelle, ettei se ole vielä lopullinen päätös, sillä ympäristökeskuksen valta menee yli senkin, joten sillä on lähes jumalallinen valta, niin myös Pohjankankaan ympäristöluvissa.

Tulevaisuuden näköalojakin on. Sellaisena Tykistöprikaatin ja varuskunnan komentaja heitti ilmoille lämmitettävän urheilukentän . Jopa EU rahoineen voisi innostua, sillä mitä erikoisempi henke, sitä helpommin EU lähtee mukaan. Myöskään varuskunnan lakkauttamisesta ei pitäisi olla mitään pelkoa, vaikka Satakunnassa onkin kaksi viiden suurimman varuskunnan joukkoon mahtuvaa varuskuntaa, Niinisalon lisäksi Säkyän Huovinrinne. Esimerkkinä Markku Myllykangas mainitsi Kouvolan ja koko Kymenlaakson, jonne mahtuu useita armeijan toimipisteitä.

Anteeksiantaminen

"Olen uuden sanoman mä Jeesukselta saanut: Veljeäsi rakasta, rikkomuksensa unohda anteeksiannon mereen" lauloivat opiskeluaikamme körttikodin ylätorppari Mikko Heikka ja Heikki Laitinen laulussaan Uuden sanoman satama. Molemmat olivat pohjoisen poikia, Mikko Kemistä ja Heikki Raahesta. Nythän Mikko on ensimmäinen Espoon hiippakunnan piispa ja Heikki Sibeliusakatemian kansanmusiikin lehtori. Sain asua samaan aikaan Mikon kanssa körtiksen ylätorpassa, jossa myös Heikki vieraili useasti.

Anteeksiantamus, anteeksipyytäminen ja -antaminen ovat kristillisen uskomme tärkeimpiä asioita, mutta niin perin vaikeita toteuttaa. Meidän tulisi muuttua mielemme uudistuksen kautta: "Mua estä muiden vikoja halulla näkemästä, on töitä kyllin omista mun vioistani monista, ne saata kaikki ilmi" saamme opetella koko elämämme ajan virsirunoilijan tavoin.

Sunnuntaimme aiheeksi on annettu: antakaa toisillenne anteeksi. Vapahtajallamme Jeesuksella on rakkauden ajatukset ja pelastustarkoitus meille ihmisille, mutta meillä sen sijaan on usein pikkumainen viha ja itseämme korottava omahyväinen mieli. Ja kuitenkin jo Paavali kehoitttaa: Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Näin kysymys on mielestä, mielenlaadusta. Jos ei meillä ole rakkautta, emme me mitään olisi.

Itsekäs kylmä sydämemme jää voi sulaa vain silloin, kun saamme särkyä Kristuksen edessä hänen rakkautensa murtamina. Hän sen tekee rakkaudellaan ja anteeksiantamuksensa sanalla: Jolle on paljon anteeksiannettu, hän rakastaa paljon, mutta jolle vähän anteeksiannetaan, hän rakastaa vähän.

Näin virsirunoilijan sanat sopivat meille jokaiselle: Ei synti saa teitä estää tulemasta ja mahdotonna Herraa huutamasta, vaan olkoon sekin teidän ajajanne likemmä laupiasta Auttajaanne. Hän kyllä tuntee teidän kylmyytenne ja kovuutenne, suuret puuttehenne. Vaan vaivaisia Herra rakastaapi ja iloitsee, kun niitä auttaa saapi.

Herraa tarvitsevina ja hänen avullaan me voimme sydämestämme antaa anteeksi lähimmäisillemme. Koska me olemme saaneet anteeksi ja jatkuvasti saamme, niin emmekö mekin antaisi anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.

Vanhuksille asumismahdollisuuksia

Kankaanpään Vanhustentalosäätiön omistuksessa on 150 asuntoa, 4 kerrostaloa, 4 rivitaloa ja Kanervan ryhmäkoti terveyskeskuksen vieressä. Asukkaita on yhteensä 154 eli valtaosa on yhden hengen talouksia. Näin monelle pääasiassa vanhuksille Vanhustentalosäätiö voi tarjota asunnon. Asukasvalinta suoritetaan yhdessä PoSan kanssa, Kanervakodin asukkaiden valinnassa ovat mukana lisäksi vahuspalveluiden johtaja ja Kanervan johtaja Marja Korhonen. Kanervassa on hoitopäivystys yötä päivää ja asukkaita 15.

Kerrostaloista kaksi sijaitsee Myllymäen Soikankadulla, joista toinen on veteraanitalo. Kaksi muuta kerrostaloa ovat aivan kirkon vieressä Luomanmäellä osoitteissa Luomanraitti 1 sekä Sorvanraitti 3. Kaikissa taloissa on hissi helpottamassa kolmikerroksisien talojen ylempiin kerroksiin pääsyä. Rivitaloista kolmen talon rypäs on Oukarinkadulla ja neljäs rivitalo Myllymäessä Toukolanhovi, jossa kaupunki järjestää päivätoimintaa saunotusta ja ateriapalveluita myöten.

Kaikessa säätiön toiminnassa on omakustannusperiaate, joten voittoa ei tavoitella. Rakentamisissa on saatu Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) ja Valtion Asuntorahaston (ARA) avustuksia. Enää valitettavasti RAY ei avusta rakentamista ja se on vaikeuttamassa palveluiden parantamisen jatkosuunnitelmia: jo vuosia on ollut aikomuksena rakentaa Kanervan viereen toinen ryhmäkoti olemassaolevalle tontille, anomuksiakin on ARA:lle jätetty, mutta aina ne ovat palanneet bumerangina. ARA:kin tosin rahoittaa rakentamisesta vain 30%. Aikanaan Kanervan rakentamiskustannukset saatiin kaikki avustuksina. Mutta kyllä RAY edelleen jakaa rahaa, pitäisi vain löytää oikeat kanavat, mitä kautta avustuksia voisi saada.

Vanhustentalosäätiö piti uuden valtuuston valitseman hallituksen ensimmäisen kokouksen eilen. Sihteerinä toimii Etelä-Pohjanmaan Lehtimäeltä lähtöisin oleva toiminnanjohtaja Pauli Taipale. Hän johtaa myös Kankaanpään Asunnonhankinta Oy:ta ja näin Vanhustentalosäätiönkin kaikki hallintopalvelut saadaan sitä kautta. Uuden hallituksen muodostavat Sirkku Heinonen varapuheenjohtajana, Anna Tuulinen-Aaltonen, Pekka Termala, Erkki Ylikoski ja allekirjoittanut puheenjohtajana.

Tärkeänä tulevaisuuden ja mahdollisimman läheisen tulevaisuuden hankkeena on suunnitellun ryhmäkodin saaminen Kanervan viereen. Tarvetta on, yksityisiäkin koteja kuten Helinäkoti on perustettu ja uusia on vireillä. Hyvää mainosta on se, että Kanervakotiin jopa halutaan, ei jouduta. Kustannuksetkin ovat paljon vähäisemmät kuin yksityisellä sektorilla, joten kaupungin todella kannattaisi pyrkiä mahdollisimman nopeasti uuden kodin pystyttämiseen. Saatiinhan neljän ryhmän päiväkotirakennuskin liikkeelle puolessa vuodessa, kun toimeen tartuttiin. Niin nytkin, jos toimeen todella tartutaan!

On säitä pidellyt

Kun ei keksi muuta puhuttavaa, tarjoaa sää aina hyvän keskusteluaiheen, jottei tarvitse tuppisuuna istua. Oikea syysää oli eka kertaa vasta tänään, koko päivän satoi lumiräntää ja lunta. Näin talvi väkisinkin on tulonpäällä ja siitä keleineen riittää jutun juurta.

Yksinomaan säästä ei välttämättä tarvinnut puhua valtionsyyttäjä Ari-Pekka Koiviston kertoessa edenneensä Helsingistä tullessaan moottoritiellä 30-40 km/tunnissa. Se kuvastaa liikenneoloja, lumisade alkoi tällä kertaa etelästä ja nollakeli teki tiet kaiken lisäksi liukkaiksi. Oli vielä perjantain iltapäivän viikonloppuruuhkaa muutenkin. Niinpä hän ei yrittänytkään kiilailla, vaan suostui vain yksinkertaisesti vähän myöhästymään tämänpäiväisestä setänsä siunaustilaisuudesta Kankaanpää siunauskappelissa. Hyvin hän kuitenkin ehti kuulemaan jopa puheeni ja varsinaisen siunaushetken.

Muistotilaisuudessa hän kertoi väkisinkin puheenaiheeksi nousseesta viimeisestä kohusyytöksestään turkulaisen lakitieteen lisensiaatin Juha Turusen suorittamasta panttivangin sieppauksesta, joka alun alkaekin oli tuomittu paljastumaan, vaikka tekijä luuli jälleen kerran tekevänsä täydellisen rikoksen, mutta hänen jäljilleen päästiin kuin päästiinkin. Kuitenkin oli oltava varavaisia niin kauan kuin nuori Herlinin suvun perijättäriin kuulunut kaapattu oli vangittuna. Tekijä teki monta ratkaisevaa virhettä. Ari-Pekka marssitti koko oikeusistunnon tutustumaan panttivangin epäinhimillisiin oloihin kerrostaloasuntoon, jossa pienessä kopissa nuori nainen joutui olemaan yli kaksi viikkoa. Tuomitun pääsystä milentilatutkimukseen Ari-Pekka sanoi, että se pitkittää tuomiota puolelle vuodella, mutta oli sikäli oikeutettu, että hovioikeuskäsittelyssä se kuitenkin olisi myönnetty. Itse hän sanoi todistaneensa vakuuttavasti syytetyn syyntakeellisuuden, koska niin perusteellista suunnitelmaa, valmistelua ja toimintaa ei mieleltään sairas olisi voinut suorittaa.

Mutta säähän palatakseni, ilmojen vaihtelut vaikuttavat eritoten omakotiasukkaaseen teettämällä aina ajankohdan vaatimia pakollisia töitä. Syksyn kellastuneet lehdet eivät ole tahtoneet putoilla puista ja pensaista. Hätinä niitä sai haravoitua ennen nyt tullutta lumipeitettä. Näin alkoi lumen lapiointikausi. Meillä riittää tienkin avaamista yli sata metriä keittiön ovelle, vaikka keskustassa asummekin ja autotallista ei kadulle ole kuin muutama metri. Syksyn lehdet upotamme perunapellon kaivantoon, jonka sitten peitämme takaisin mullalla. Perunat pitävät voimakkaasta maasta, joka ei tarvitse mitään apulantoja. Lehdetkin haravoimme käsipelillä, kuntohan siinä vain säilyy niin kuin lumenluontihommissakin!

Vipinää riittää

Torstai ja toripäivä, joka oli melko hiljainen kylmän tuulen takia, vaikka muuten pakkasasteita ei juuri ollut. Maa iltayöstä tuli valkoiseksi ja ohut lumipeite on kestänyt koko päivän tehden varsinkin sivutiet liukkaiksi. Torilta oli ehdittävä klo 12 alkaneeseen sotainvalidien kokoukseen.

Kankaanpään Seudun Sotainvalidien vuoden kuudes hallituksen ja samalla vuoden viimeinen kokous muodostui perin antoisaksi. Näimme ensi kerran uuden sihteerimme Kankaanpään Seudun Reunayhdistyksestä meille annetun Sari Lehdon, joka tuli samassa työpaikassa olevan entisen sihteerimme Kaisa Vartian työn jatkajaksi. Molemmat sihteerit kukitettiin ja Kaisa sai kiitollisuuden osoitukseksi sotainvalidien maljakon. Muistelimme piirin juhlaa Porin teatterissa Viulunsoittaja katolla musikaaleineen. Suunnittelimme osallistumista talvisodan alkamisen muistotilaisuuteen ja sitä ennen teemme retken 28.11. Jämi-Areenalle kansanoopperaan Talvisodan tunnelmista nimellä Sillanpään marssilaulu. Toimisto pidetään avoinna kuukauden ensimmäisinä torstainpäivinä ja 3.12. on toimistolla joulurahan, kalenterin ja joululehden jako. Uutena päätöksenä taataan kaikille alle 20% invalideille ja leskille siivousapua 3 tuntia kuukaudessa. Isomman prosentin omaavat saavat avun valtionkonttorin maksamana.

Jämijärvelle oli kutsu klo 14 alkaneeseen Hopearinteen alueen vanhusten päivätilaisuuteen, jonka saimme pitää runsaan kolmenkymmenen hengen ystäväjoukon kanssa edellislauantain pyhäinpäivän merkeissä. Tunnelma oli lämmin, Anni Mäkynen lausui, veisasimme virsiä Miia Sjömanin säestämänä ja naisten ryhmä lauloi ensi kertaa kuulemani tosin vanhan Jämijärven laulun. Hyvillä mielin saimme lähteä kukin omille tahoillemme Hopearinteen alueen omiin yksiöihin, palvelukotiin tai varsinaisen vanhainkodin puolelle.

Noormarkun lähetysaktiivit eli alttiisti erilaisia tarjoiluja järjestäneet naiset palkittiin matkalla Porin Pietniemen saunatupaan, jonne oli katettu maittava ateria todelliseen maalaismaisemaan pystytettyyn vanhaan, mutta täydellisesti uudistettuun kotieläinrakannukseen. Mukana olleet 13 naisihmistä ovat ahkeralla palvelullaan tämän pienen virkistyshetken ansainneet.

Vielä ehdin joka toinen viikko Porin seurakuntakeskuksessa pidettäviin Siioninvirsiseuroihin, jossa myös oli kolmisenkymmentä henkeä 75-vuotta täyttäneen Altti Ahlgrenin vaimoineen tarjotessa syntymäpäivänsä kunniaksi täytekakkukahvit. Porissa asuvia kankaanpääläisiäkin oli paikalla pikkuserkkuni Markku Heiniluoma vaimoineen ja äskettäin Poriin muuttanut Jouko Kallioniemi. Tavanomaisia kyytiläisiäni ei mukana voinut olla, koska olin siellä Pietniemessa ennen seuroja.

Näin päivän rientoihin tuli melkisesti mittaa ja kului koko päivä aamusta iltaan. Huomenne on sama tahti odotettavissa.

20%

Ei voi muuta kuin yhtyä vanhan viisaan lausumaan, että tietäisitpä poikaseni, kuinka vähällä järjellä maailmaa hallitaan, kun käsittelimme toisen päivän Kankaanpään talousarviota ja teimme lopullisen ehdotuksen valtuustolle, joka sen sitten vahvistaa.

Kysymyksessä oli kunnallisveroprosentin päättäminen. Se oli viime vuonna nostettu 19,75%. Taloussuunnitelmassa se oli tarkoitus pitää ensi vuonnan samana ja nostaa sitä sitten seuraavaksi vuodeksi tasan 20%:iin. Kaupunginjohtajan tasapainoitettu budjettiehdotus lähtikin siltä pohjalta. Korotuksia sen sijaan ehdotettiin kiinteistöveroprosentteihin sekä vesi- ja jätevesimaksuihin. Kiinteistöveron lisätuotto on noin 408.00€ ja vesimaksujen lisätuotto noin 93.000€.

Kaikki korotukset hyväksyttiin, mutta sitten vastoin kaupunginjohtajan valmistelua ja taloussuunnitelmaa heitettiinkin yht´äkkiä ehdotus veroäyrinkin nostamisesta. Ruokatauon jälkeen asiasta neuvoteltiin ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Koivumäki tekikin ehdotuksen prosentin nostamisesta 20. Kaupunginjohtaja tietysti yhtyi, koska eihän hän voi vastustaan tulojen lisääntymistä, jota kannattivat kokoomuksen, keskustan ja vasemmistoliiton edustajat eli äänin 6-3 korotus hyväksyttiin. Alkuperäisen ehdotuksen takana olivat vain PerusSuomalaisten Erkki Lilja ja demarit. Korotus tuli kuin tyhjästä tuulen tuomana ja perusteltiin silläkin, että kaikki muutkin ympäristökunnat nostavat veroprosenttinsa vähintäin samaan. Näin veronkorotuksella saadaan lisätuloja 336.000€.

Rakenteisiin ei puututtu, joka olisi ainoa tie kestävään tasa-painon saavuttamiseen. Verojen korotuksen tiellä on edessä loppumaton suo. Sivistyslautakunnan ehdotuksena oli tosin jälleen yhden kyläkoulun lakkauttaminen, millä ensi vuonna olisi saatu 50.000€ säästöä. Esitys sai taakseen vain kokoomuksen ja demarien äänet eli 5-4 se hylättiin Erkki Liljan ehdotuksesta. Valtuustopäätöksen mukaan nykyisissä kouluissa annetaan opetusta niin kauan kuin oppilasmäärä on vähintäin 25. Nykyisellään kaikissa kouluissa oppilaita on yli 30, joten sen puolesta ei lakkautusuhkaa pitäisi olla. PerusSuomalaiset ovat tinkimättömästi kyläkoulujen kannalla niin kauan kuin niissä vain oppilaita riittää!

Byrokratian karsiminen tehokkkaamman toiminnan aikaansaamiseksi jäi jälleen kerran odottamaan aikaa parempaa. Onko toivo laitettava kuntaliitosneuvotteluihin, jota tietä virkakunnan supistaminen ainakin pitäisi olla mahdollista. Vanhat muistelevat kaihoten kamreeri Kalle Vähätalon aikaa, kun hän hoiti kunnallistaloutta melkein yksinään, eikä se väkimäärä ole niistä ajoista tainnut paljoakaan kasvaa, byrokratia kylläkin on paisunut valtavasti, tietysti palvelutkin ovat lisääntyneet.

Työttömyyspeikko

Sakari Knuuttilan aloitteesta eduskunta sääti lain, jonka mukaan kansalaisten työvoima on valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Tämän vuonna 1972 hyväksytyn Suomen Hallitusmuodon 6§:n jatko kuuluu: Valtiovallan asiana on tarvittaessa järjestää Suomen kansalaiselle mahdollisuus tehdä työtä, mikäli laissa ei ole toisin säädetty. Knuttila, Jyväskylästä valittu kansanedustaja, käsitteli tätä yhteiskuntamme kipeintä ongelmaa kolmessa kirjassaan, joista viimeisen omistamani Sanoista tekoihin kirjan omistuskirjoituksessa hän kirjoittaa: Anssi Joutsenlahdelle työtoveruudella Eduskunnassa 18.11.1982 Sakari Knuuttila.



Tänäkin päivänä kansalaisen oikeus työhön on enemmän kuin ajankohtainen. Päivän uutisannissa kerrotaan UPM:n irtisanovan 600 työntekijää ja lopettavan kolme tehdasta, lähimmän Parkanossa. Nokia-Siemens Networks ilmoittaa 5.000 hengen vähennystarpeesta, joka ei tietenkään kokonaisuudessaan koske yksin Suomea.



Parhaillaan maassamme on noin 200.000 työtöntä, ensi vuoden syksylle on ennustettu 300.000 työtä vailla olevaa. Timo Soini esimerkiksi kauhistelee päivän plokissaan 30.000 ilman palkaa työtä tekevän harjoittelijan osaa. Ja kuinka paljon meillä on työllisyyskoulutuksessa olevia, joita ei lasketa työttömiksi. Ja edelleen työllisyysvaroilla työllistettyjä, jotka hekin ovat vailla pysyvää työpaikkaa. Ja todella lähes joka päivä kuulemme puunjalostusteollisuuden ja muiden työnantajien lomautus- ja irtisanomisilmoituksia.



Juholan Hannun kanssa KankU:n lehteen ilmoituksia kerätessämme olemme saaneet jutella myös yrittäjien kanssa. Kaikilla heilläkään ei ole valoisia näköaloja. Varsinkin metalli ei vielä ole nähnyt aallonpohjaa. Vanhat tilaukset on nyt tehty, uusia ei juurikaan ole näkyvissä. Maailman suurimman loistoristeilijan pääsyä Tanskan salmien sillan ali valtamerille olemme saaneet seurata jännityksellä ja toinenkin vastaava laiva on valmistumassa, näihin kaikkiin ovat myös kankaanpääläiset yrittäjät saaneet tehdä työtä. Uusista laivatilauksista ei ole tietoa.



Niinpä eräs kolmen eri työpisteen omistava yrittäjä kertoi aikovansa sulkea yhden kokonaan, toisessa on tehty töitä yhtenä päivänä viikossa. Enää ei ole pulaa työntekijöistä, joita ei aiemmin tahtonut saada tarvetta vastaavasti, kun töitä riitti paiskittaviksi hiki hatussa melkein yötä päivää. Niinpä yrittäjä ennustaa ennen seuraavaa syksyä nähtävän melkoisen yritysten konkurssiaallon.



Hallitusvaltamme on melko voimaton työttömyyttä vastaan globaalin maailmantalouden laman kourissa. Hallitusmuotomme edellyttämä työnteon oikeus ei toteudu. Työttömyyden peikko ei ole poistunut näiden yli kolmenkymmenen vuoden aikana, jonka työnoikeuden vaatimus on ollut voimassa. Miten noususuhdanteenkaan aikana saamme työn pysymään maassamme, kun työvoimakustannukset ovat länsimaisen hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi aivan eri luokkaa kuin kehitysmaissa.

Budjetin ainoa ei-riskitekijä

Kankaanpään kaupunginhallituksessa käsiteltiin tänään kuuden tunnin kokouksessa ensi vuoden talousarvioita. Illan lopuksi Katri Kujanpää totesi, että voisi tulla pessimistiksi ellei olisi niin iloinen luonne. Samaa mieltä on helppo olla, siksi visaista tasapainoisen budjetin laatiminen on, johon on pyrittävä niin kuin kuluvanakin vuonna, tänä vuonna tosin näyttää talous jäävän miljoonan plussan puolelle, joka tosin johtuu PoSalta saadun kiinteistön arvosta ja osittain henkilöstön lomautuksesta, jotka kumpikaan eivät ensi vuonna ole vaikuttamassa talouteen. Edellisvuosien tappiota on lähes kolme miljoonaan, joten voitto uppoaa siihen hyvin ja kaiken lisäksi tappiot olisi katettava muutaman vuoden aikana. Tehtävää siis riittää, eikä pelkkä ensi vuoden nollatuloksen saavuttaminenkaan vielä tasapainoita kaupungin kokonaistaloutta.

Yhtenä kantona kaskessa on sosiaalialasta ja terveydenhoidosta vastaava viiden kunnan muodostama liikelaitos PoSa, joka Kankaanpäässäkin vie budjetista 55%. Palveluita ei tietenkään voida ajaa alas ja virkaportaan byrokratian vähentämiseen ei yksityinen kunta pysty vaikuttamaan muuta kuin tilaajalautakunnalla annettujen määrärahojen kautta, joka kasvaa 1,16% 30 380 000 euroon.

Lainanoton nettomäärä kasvaa 2 milj.€ ja lainamäärä nousee 1.951 €/asukas johtuen 4,4 milj. € investoinneista, joihin valtionosuutta saadaan 1,5 milj.€. Suurimmat hankkeet ovat kolmelle vuodelle ajoittuva koulukeskuksen saneeraus ja 1,5 milj.€ maksava kankaanpääläisen Casatinon urakoitsema päiväkoti.

Kipupisteitä löydettiin muutenkin päivähoidon organisaatiosta, josta useampiryhmäisen uuden päiväkodin myötä pitäisi löytyä myös synergiaetuja esim. hallintohenkilöstön osalta. Tutkitaan konsultin avulla muutenkin, miten päivähoitomenomme suhtautuvat kuntien keskimääräiseen menorakenteeseen.

Koulutoimi on toinen kipupiste, jossa oppilasmäärän alentumisesta johtuen valtionavut ovat kahtena vuotena vähentyneet 400.000€/vuosi, tänä vuonna vähennys on 350.000€. Aukotonta selvitystä ei ole saatu, onko myös opettajien luku vähentynyt samassa suhteessa. Ja aina vain säästökohteeksi esitetään kyläkoulujen lopettamista, vaikka selvä päätös on säilyttää vähintään 25 oppilaan koulut eikä mitään koulua sen puolesta uhkaa lopettaminen. Perussuomalaiset katsovat yksiselitteisesti kaikki olemassaolevat kyläkoulut elinvoimaisina säilyttämisen arvoisiksi. Musiikkiopiston rahoituksessa on aina myös ongelmia, koska siellä annetaan ylitunteja, jotta siten pystyttäisiin säilyttämään edes nykyinen määrä tunteja valtionavun piirissä.

Ylihuomenna aamusta klo 9 lähtien jatketaan budjetin yksityiskohtaista läpikäymistä. Paikalla ovat myös hallintoalojen johtavat virkamiehet antamassa lähempiä tietoja ja omia näkemyksiään.

Nykyisessa taloustilanteessa, joka varsinkin meillekin paljon työpaikkoja tuovan metallin osalta näyttää vain edelleen synkistyvän, ei kaiken kaikkiaan ensi vuoden talousarviossa loppujen lopuksi olekaan juuri muita varmoja lukuja kuin vuosiluku!

Kankaanpään Urheilijat

Paikkakunnan laajin ja monipuolisin urheiluseura on vuonna 1938 perustettu Kankaanpään Urheilijat. 70-vuotisjuhla pidettiin vuosi sitten juhlapuhujana Kurikan jätti Juha Mieto. Vuosikymmenien kuluessa on Kankaanpäähän perustettu lukemattomia erikoisseuroja, kuten alkavalla viikolla 40-vuotisjuhlaa viettävä Kankaanpään Uimarit. Myös KankU:sta on eronnut erikoisseuroiksi pesäpallo, nyrkkeily ja suunnistus. KankU:n omat lajit ovat yleisurheilu, hiihto, telinevoimistelu, paini, sulkapallo ja koripallo.

Paljon puhutaan yleisseuran ja erikoisseurojen välisestä kilpailusta. Eri paikkakunnilla asiaan suhtaudutaan eri tavoin. Lähes koko kaupungin urheilusta vastaavana paikkana voi mainita Lapuan, jossa oikein sanontana on: Lapualla on Virkiä. Seura tunnetaan koko maassa naispesäpallosta, hiihdosta, yleisurheilusta, painista ja suunnistuksesta ja myös monien SM-kilpailujen järjestäjänä. 50-luvulla seuran johtokunnassa ja yleisurheilujaoston puheenjohtajana on toiminut ammattikoulun rehtori Matti Orrela, Kankaanpään Urheilijoiden pitkäaikainen touhumies veljensä kultaseppä V.A. Orrelan tavoin.

Tietysti urheilijat ovat tärkeimmät urheiluseuratyön tulosten kannalta, mutta mikään ei pyöri ilman vapaaehtoisia aikaansa uhraavia toimihenkilöitä, joita seuratoiminnassa ei koskaan ole liikaa. Nytkin Urheilijoiden syyskokouksen lähestyessä ollaan etsimässä samanaikaisesti sekä uutta puheenjohtajaa että sihteeriä ansiokkaan vuosikausia jatkuneen uran tehneiden Veikko Ikävalkon ja Pirkko Syväsen tilalle. Heidän aikanaan seuran toiminta on ollut vakaata. Oma toimisto Linnankatu yhden katutasossa takaa osaltaan jäntevyyttä koko seuralle työlle.

Onneksi eri jaostoissa on innokkaat puheenjohtajat ja lisäksi jaostoissa on mukana toimivia henkilöitä. Painijaoston puheenjohtajana on 20 vuotta ollut Jukka Lehtinen, voimistelujaostoa on vetänyt ahkerasti Ulla Nuotio. Hiihto on noussut erityisesti aivan viime vuosina nuorten toimesta, puheenjohtajana on Erkki Katajisto ja hänellä on hyvä tiimi vetäjiä ja valmentajia myöten. Yleisurheilujaosto on myös saanut uuden kantavan voiman paikkakunnalle muuttaneesta Jorma Hietamäestä, hänelläkin on apunaan ahkeraa väkeä, viimeisenä voimainkoetuksena syyskuussa pidetyt Veteraanien SM-maantiejuoksut.

Seura on monien vaiheiden jälkeen saamassa uudistetut nettisivut. Vuosikokous seuran toimistolla on vuorossa 24.11. Vuosittainen pikkujoulu pidetään 11.12. ensi kertaa lukion tiloissa aikaisempien Patajussissa järjestettyjen juhlien tilalla. Kaupunki järjestää seurojen välisen neuvottelutilaisuuden 25.11. yhteistyön kehittämisestä. rahatilannekin seuralla ja eri jaostoilla on kohtuullinen, vaikka aina olisi keksittävä uusiakin rahan hankkimiskeinoja, pienellä paikkakunnalla lukuisten urheiluseurojen kesken tässäkin suhteessa kilpailu on kova.

Mutta kaikesta huolimatta eteenpäin on katsottava toiveikkaina, nuoria nousevia kykyjä löytyy seuran riveistä ja muutenkin seura ikävuosistaan huolimatta on uudistushenkinen ja ajan valtimolla pysyttelevä.