Honkajoen asema

Honkajoen markkinoilta ostin kaksi alennuskirjaa: Vappulan Honkajoen asutus ja olot Ruotsin vallan aikana, Heikki Kiviniemen "Pohjoisen porstuas, Hämeen hännillä" Honkajoki kunnallisen itsehallinnon aikana. Näiden historiankirjojen innoittamana voi pohtia Honkajoen asemaa ennen ja siltä pohjalta myös tätä päivää.

Itse markkinat taas kerran olivat onnistuneet, sää suosi helteisenä, väkeä ja myyjiä oli jopa tungokseen asti. Perjantai-illan hölkässäkin päävoitto tynnyrisauna löysi voittajansa. Näin markkinoiden 30-vuotinen taival tuli täyteen hyvien tähtien alla.

Historiankirjoista käy eittämättömästi ilmi, miten Honkajoen -aiemmin Hongonjoki vuoteen 1951 asti- asutus on tullut Ikaalisista Kankaanpään kautta. Honkajoki kuuluikin Ikaalisten seurakuntaan kuten koko Pohjois-Satakunta, samoin Ikaalisten pitäjään. Omaa paikallishallintoa aloitettiin 1867, mutta nälkävuodet aiheuttivat sen, että vasta ensimmäinen varsinainen kuntakokous pidettiin v.1870 sekin vielä pappilassa. Oma seurakunta täyttää tänä vuonna 11.12. 120 vuotta, kun seurakunta sai perustamisluvan v. 1891. Oma kirkkoherra tosin astui virkaan vasta 1.5.1905, jolloin Kankaanpäässä vaihtui kirkkoherra.

Näin Honkajoella on perinteitä suur-Ikaalisten suuntaan. Tuntuukin vähän juuriensa tuntemattomuudelta Honkajoen päätös jäädä pois neuvottelemasta uudesta kuntien yhtyynliittymisestä Parkanon, Jämijärven ja Kankaanpään kanssa, kun kuitenkin yhteisellä historialla on pitkät perinteet ja eritoten Kankaanpään kanssa yhteistyö on jatkuvasti hyvin monipuolista.

Yhtä yhteistyö puutetta honkajokiset erityisesti valittavat, kun vain Karvia ja Kankaanpää kuuluu Vatajankosken Sähkön omistajakuntiin ja kuitenkin molemmat yhtiön sähköä jauhavat kosketkin Jyllinkoski ja Vatajankoski sijaitsevat Honkajoen alueella.

Eiköhän jatkossa lyödä hynttyyt yhteen!

Sotilaspojat

Taas katosi kirjoitus, lyhyen ajan sisällä jo toinen kerta eikä nyt ollut minunkaan syyni, koska kirjoituksen valmistuttua painoin heti tallenna-nappulaa, mutta katkos tuli koneeseen ja kylmä tieto: yhteys ei pelaa. Näin teen jutun uudelleen aamulla, nyt jo puolita öin pääsen nukkumaan.

Sain olla Kankaanpään Sotaveteraanien puheenjohtajan Reijo Orhasen perhejuhlan johdosta estyneenä ollessa hänen pyynnöstään tuomassa veteraanien viirin ja onnittelut Niinisalon sotilaskodissa vietetyssä isänmaallisessa juhlassa. Pohjois-Satakunnan Sotilaspoikien perinnekilta vietti siellä 20-vuotisjuhlaansa. Reijo itsekin on ollut killan edellinen puheenjohtaja.

Killan puheenjohtaja Heino Niemisen sairastuttua juhlan juontamisen ja tervehdyspuheen piti varapuheenjohtaja Aulis Kekokangas monessa näytelmäroolissa esiintymisrutiinia hankkineena. Juhlapuhujaksi oli saatu oikein liiton puheenjohtaja Atte Kaskari.

Musiikillisesta puolesta vastasi parkanolainen Korsukuoro yhdessä Kankaanpään Korsutöpinän kanssa. Monia sota-ajan kuolemattomia saimme kuulla: Ilta skanssissa, Kaarina, Äänisen allot, Kodin kynttilät. Killan alueeseen kuuluukin niin kuin historiassa monessa muussakin yhteydessä yhteistyötä tehneet Ikaalinen, Parkano, Kihniö, Karvia, Honkajoki ja Jämijärvi Kankaanpään lisäksi.

Tervehdyksessäni kerroin olevani varamiehenä Sotaveteraanien tervehdystä tuomassa ja samalla varapuhemiehenä voin esittää historiallisesti varmasti ensi kertaa eduskunna puhemiehistön kunnioittavan tervehdyksen tähän arvokkaaseen maanpuolustukselliseen juhlaan. Samoin Kankaanpään seudun Sotainvalidien puheenjohtajana esitin onnittelut sotainvalidien puolesta. Tervehdysten vastaanottajana toimi killan kunniapuheenjohtaja Kalevi Holma.

Kerroin myös itsellänikin olevan yhteyksiä sotilaspoikatoimintaan, vaikka olenkin syntynyt vasta sota-aikana vuonna 1943. Jouko Nurmisen historiikissa Sotilaspoikatoiminta Pohjois-Satakunnassa 1920-1944 kerrotaan perheeseemme liityvää. Oma isäni Taito Joutsenlahti kuoli jo ennen syntymääni v. 1943 ja v. 1949 äiti meni uusiin naimisiin Tuomas Liljan kanssa, josta siis tuli uusi isäni. Nurmisen kirjassa on kuva poikaleiriltä, jossa Taito ja Tuomas seisovat vierekkäin hyvinä ystävinä. He myös molemmat toimivat sotilaspoikien kouluttajina ja johtajina. Juuri ennen talvisodan alkamista olleessa ilmoituksessa mainitaa kirkonkylän osaston johtajaksi juuri Tuomas, vaikka hän sitten joutuikin heti lähtemään sotaan.

Näin kalliita muistojamme raskailta historiamme vuosilta kannattaa säilyttää vaalia. Ja siihen juuri tällainen kiltatoiminta on mitä sopivinta.

Ei lomalta tunnu

No niin, laiska töitänsä lukee. Mutta en malta olla taas kerran luettelematta, jottei kukaan luulisi kansanedustajan loman olevan vain löhöilyä röhönrannassa, niin kuin näin kuniina ja helteisenä kesänä mielellään lekottelisi siellä hiekkarannoilla.

Viikon antiin on kuulunut kaksi siunausta muistotilaisuuksineen, yksi vihkiminen ja kastaminen. Jumalanpalvelussaarna, seurapuhe ja kaksi vanhainkotihartautta Hopeapurossa ja Lohipurossa.
Veteraanien työvaliokunta, parissa yleisurheilukilpailussa toimitsijana oleminen ja tietysti torimyynti kesäisellä torstaitorilla. Honkajoen markkinoillakin olin oikein kunnan vieraana, kerron siitä lisää erillisessä blogissa. Vatajankosken Sähkön kuntainliiton hallituskin kokousti firman kesämökillä Isolla Mateella, sielläkään en ehtinyt savusaunan löylyihin enkä uimaan, lenkki kutsui. Kiitettävästi jo viikon joka ilta onkin tulut tehtyä kympin Ottamon lenkki, maraton 20.8. pukkaa päälle. Pitäisi vaan saada joku pitempikin lenkki aikaiseksi, se toisi varmuutta maratonin jaksamisesta, kun aiemmat lenkin ovat jääneet peräti vähäisiksi.

Ja sitten kaksi isänmaallista juhlaa Niinisalon varuskunnassa. Toinen Tykistörykmentin perinnepäiväjuhla ja toinen sotilaspoikien perinnekillan 20-vuotisjuhla, josta myös kerron eri blogissa.

Satakunnan Tykistörykmentin perinnepäivän 93-vuotisjuhlaan sain tuoda - varapuhemies kun olen - eduskunnan puhemiehistön kunnioitavan tervehdyksen vähän tosin leikkimielellä, varsinainen tervehdyksen syy oli Kankaanpään kaupungin tervehdyksen esittäminen, valtuuston puheenjohtaja Jorma Lepistö ja kupunginjohtaja Paavo Karttunen uskoivat tämän tehtävän tällä kertaa 2. valtuuston varapuheenjohtajalle, minkä mieluusti suoritinkin. Onhan koko Niinisalon Tykistöprikaati viisinesatoine työpaikkoineen ensiarvoisen tärkeä koko Pohjois-Satakunnalle ja maanpuolustus on tärkeä yhteinen asiamme.

Juhla oli tietysti sotilaallisen arvokas lipun tuomisineen Pohjanmaan sotilassoittokunnan huolehtiessa koko tilaisuuden musiikista. Everstiluutnantti, komentaja Pertti Holma piti tervehdyspuheen ja suoritti monet palkitsimiset vuoden aikana ansioituneille. Varuskunnan ruokalassa pidetyssä juhlassa ruokalan naiset huolehtivat kahvitarjoilusta. perinnepäivän vietto on alkanut samana päivänä kuin nytkin 29.7. mutta vähän erilaisissa tunnelmissa vuonna 1918 vapaussodan jälkeisenä vaikeana aikana.

Timo Soinia kaivattu

Norjan surmantekojen yhteydessä on kovin kaivattu Timo Soinin lausuntoa, jota ei heti saatu hänen enemmän kuin ansaitun Irlannin lomamatkansa takia. Keskustan Kiviniemikin ylimielisyydessään väittä, ettei PerusSuomalaisista kukaan muu Timon lisäksi pysty kertomaan puolueemme linjaa esiintulevista asioista. Ja kuitenkin esimerkiksi heti perjantaina 22.7. kirjoitin blogin: Järkyttävää Norjassa ja sitten sunnuntaina 24.7. toisen blogin: Yhteinen suru kantaa. Ja moni muu meistä kirjoittaa ahkerasti blogejaan, minullakin näitä on jo yli kahdeksansataa.

Päinvastoin Mari Kiviniemen omaa vaikenemista kummastellaan jopa hänen omassa lehdessään Suomenmaassa: Miksi hän ei näy? Miksi hän ei osallistu. Hän on oppositiojohtaja, jota muu puoluejohto ei korvaa." Ehkä juuri tämän vuoksi hän nyt on tullut esiin puolustellen näkymättömyyttään sillä, että keskustassa löytyy osaajia eikä puheenjohtajan näin tarvitse kertoa kaikkea - ja hän lisää tölväisynä: "Tässä on se ero perussuomalaisiin". Voi pyhä yksinkertaisuus, uskooko hän moisen uppoavan kansaan.

Onhan meidän eduskuntaryhmässämme 39 monipuolisesti kokemusta ja eri alojen tietoa omaavia edustajia tohtoreista alkaen tavallisiin tallaajiin asti ja kaikkea siltä väliltä. Ja onhan meitä aiemminkin eduskunnassa olleita kahdeksan henkeä.

Keskustalla vaan pudotus eduskunna suurimman ja pääministeripuolueen paikalta eduskunnan pienimmäksi oppositiopuolueeksi on ollut sen luokan paukku, että siitä ei ole helppoa toipua. Kaikille se ei onnistu koskaan. Hyvä esimerkki on presidenttivaalissa hävinnyt Esko Aho, joka tappionsa jälkeen ei enää pystynyt palaamaan päivän politiikkaan. Miten käy Kiviniemen itsensä, pudotus Euroopan johtajien rinnalta ihailtuna esim. saksankielen osaajana opposition edustajaksi 16 kansanedustajapaikan menettämisen jälkeen ei ole kadehdittavaa.

Sen sijaan Timo Soinin vetovoima on nähty ja hänen kommenttinsa ehdottomasta väkivallan vastustamisesta järkyttävän Norjan terroriteon jälkeen on ehdottomasti oikea samoin kuin hänen ihailunsa norjalaisten asennoitumisesta trategiaansa, jossa ei syytellä mitään tahoa vaan politikoimatta kannetaan vastuuta yhdessä. Tässä olisi meillä Suomessa joillakin tahoilla opiksiotettavaa.

Vihapuheet

On ollut hämmästyttävää lukea suomalaisten politiikkojen lausuntoja, jotka tuomitsevat vihapuheita, mutta kuitenkin juuri he lietsovat vihaa ja tietysti yhtä ja samaa tahoa - meitä PerusSuomalaisia - vastaan. Näin ovat toimineet ministerinsalkkuja kantavat Erkki Tuomioja ja Paavo Arhinmäki. Syytöksiä on satanut saavikaupalla ikään kuin Norjan surmatyö olisikin Suomen PerusSuomalaisten aiheuttama tai vähintäänkin täältä olisi tullu alkusysäys.

Me monet suomalaiset olemme aina ihalleet Norjaa. Onhan siellä maailman parhaat talvilajien urheilijat. Viimeiset vuosien puheet heidän käyttämistään vilpillisistä keinoista ovat tosin sädekehää alentaneet. Mutta kyllä meillä olisi opiksi otettava heiltä tämän järkyttävän draaman käsittelyssä.

Siellä ei ole syyllistetty mitään tahoa eikä joukkosurmia ole politisoitu. Siitä ei ole tehty poliittista kiistakapulaa, toisia ei syytellä, vaan kaikki ovat kantaneet vastuuta yhdessä. Ymmärretään tämä teko yhden harhautuneen ja ajatusmaailmaltaan täysin pimentyneet käsittämättömäksi teoksi. Mielentilatutkimuskin on menossa.

Norjassa siis osataan ottaa asiat asioina aivan päinvastaisesti kuin meillä Suomessa, jossa PerusSuomalaisten jatkuvaa kannatusnousua on yritettävä näillä vihapuhelietsonnoillakin torpata. Mutta taitaakin käydä täysin päinvastaisesti. Yksinkertaisesti me PerusSuomalaiset olemme tyrmänneet kaikenlaisen väkivallan ja vihapuheet. Muut niitä yrittävät kaivella vuosienkin takaisista blogeista ja itse päinvastoin syyllistyvät tähän vihan lietsontaan täysin vääristellen. Pikemminkin juuri heidän perättömiä kirjoituksiaan olisikin syytä tarkastella vihapuheita käsiteltäessä.

Mistä kasvavalla vanhusmäärälle asuinpalvelut

Eliniän lisääntyessä kansakuntamme väistämättä ikääntyy. Ja tämä tietysti tuo kasvavia tarpeita vanhusten hoitoo. Mielestäni juuri tämä sektori vaatii tällä hetkellä kaikkein kipeimmin resulsseja ja monipuolista kehittämistä. Vanhuksemme ovat ansainneet myös ihmisarvon mukaisen elämän ehtoon.

Näin myös täällä Kankaanpäässä, jossa on huutava puute vanhusten hoitopaikoista. Pelkkiä asuntoja on saatavissa riittävästi, mutta hoivapaikkoja tarvittaisiin, koska kaikki eivät enää tule toimeen kotioloissa kotipalvelunkaan ja kotisairaanhoidon avulla.

Yritystä on ollut kaupungin omistamalla Vanhustentalosäätiöllä, jonka puheenjohtajana muuten tällä hetkellä toimin. Useamman kerran on ARA:lta (Valtion asuntorahasto) anottu avustusta palvelutalon rakentamiseen, mutta turhin toimin. Rahat menevät suurempiin asutuskeskuksiin. Aikaisemmin RAY on rahoittanut tällaisia hankkeita, mutta ilmeisesti EU:n direktiivien takia se tie on tukittu mukamas yksityistä kilpailua vääristävänä.

Meillä on nykyisen Kanervakodin yhteyteen suunniteltu saman kokoinen laajennus, tonttikin on valmiina ja terveyskeskuspalvelut sijaitsevat aivan vieressä. Kun kaikki muu on siis selvää, näkisinkin, että muiden rahoituslähteiden ehtyessä kaupungin itsensä on ryhdyttävä toimeen ja velkarahalla pystytettävä laajennusosa, niinhän rakennettiin kolmen ryhmän päiväkoti ja niin rahoitetaan kaupungin Yrityspalvelun teollisuushallirakentamisetkin.

Vierastan näiden vanhuspalveluiden siirtämistä yksityisten hoidettavaksi, koska eivät hekään sitä hoida sulasta lähimmäisenrakkaudesta vaan voitontavoittelu on tietysti takana semminkin, kun nämäkin ovat ketjuuntumassa ja paljolti siirtymässä ulkomaiseen omistukseen. Ei oikein järjestettynä kunnallinen hoito tule sen kalliimmaksi kuin yksityinenkään, ja vaikka viranomaiset valvovat toimintoja, niin kyllä kunnallinen hoito on aina varmempaa ja pysyy samanlaisena, yksityisellä puolella kilpailun loppuessa ei kaikesta ole takeita.

Kun eri tasoisten asuntojen tarve kasvaa, olisi myös Kankaanpäässä varmasti käyttöä myös ns. senjoritalolle, jossa asukkaat saavat asua omissa tai vuokratuissa asunnoissa, mutta olisi talon yhteisiä palveluita kuten ruokailuja, siivousta ja muuta tarvittavaa. Tässäkin kunta voisi olla aloitteentekijänä, kartoittaa tarvetta ja ryhtyä sanoista tekoihin ja hankkia myös yhteishakkeeseen rahoitusta.

Nyt kauan odotettu vanhuspalvelulaki tulee määrittelemään hoitajien ja hoidettavien välisen oikean suhdeluvun. Sitä varten on kunnissa ruvettu vähentämään vanhainkotipaikkoja, jolloin hoitajien suhteellinen määrä nousee ilman henkilölisäyksiä. Tosiasiassa jo laitoshoidossa olevat vanhukset eivät tule toimeen kotipalveluidenkaan avulla, joten laitospaikkojen vähentäminen ei näin ollen ole asiallista. Tämä laitospaikkojen alasajolla onkin ideologiset syyt. Ajamalla kunnallinen laitoshoito alas saadaan luotua entistä suurempi kysyntä yksityiselle palvelutuotannolle ja siten lisätään sosiaali- ja terveysbisnestä. Palvelutuotannon ulkoistamista eivät PerusSuomalaiset ole kannattamassa. Kasvavan vanhusväestön tarpeet on kunnissamme hoidettava kunnialla.

22,7% ja 23,0%

.Otsakkeessa on uskomattomia lukuja, mutta tosia. Näin viimeiset mielipidetiedustelut kertovat. Ja useimmiten ne jopa pitävät paikkansakin, ei tosin aina. Siitä räikeä esimerkki.

Ennen huhtikuun vaaleja PerusSuomalaisten kannatus oli jatkuvasti noussut yli vuoden ajan.
Maaliskuussa luvut olivat huipussaan, Helsingin Sanomat näytti 18,4% ja Yle 17,2%. Mutta annas olla, juuri ennen vaaleja saatiinkin sitten aikaiseksi ensimmäinen alamäki, jolla haluttiin uskotella äänestäjille, ettei puoluetta sittenkään kannata äänestää, vastaavat luvut olivat 16,9% ja 15,4%. Mutta tästäkin epätoivoisesta sumutusyrityksestä huolimatta todellinen gallup eli eduskuntavaaliäänestys antoi isomman lukeman kuin mikään gallup koskaan oli luvannut eli tulokseksi tuli 19,1%.

Satakunnan Kansan kunniaksi pitää mainita, että lehden teettämä vaalipiirikohtainen gallup oli hyvin totuudellinen, helmikuussa 21,5%, huhtikuussa 22,0% ja lopullinen tulos vaaleissa 23,7% eli sekin parempi kuin gallupit, mutta kuitenkin Satakunnan Kansa antoi loppuun asti nousevaa kannatusta päinvastoin kuin valtakunnalliset tutkimustulokset.

Nyt vaalien jälkeen mielipidetiedustelut ovat äityneet vallan hurjiksi, heti toukokuussa HS antoi 21,2% ja Yle 21,6%. Nyt heinäkuussa sitten PerusSuomalaiset on noussut suurimmaksi puolueeksi: HS 22,7%, Yle 23%. Tää on todella korutonta kertomaa, se vastaanota synnyinmaa. Kreikalle ja muille höttömaille suunnatut miljardilainat tekevät tehtäväänsä.

Kun on kiistelty johtavan oppositiopuolueen asemasta, näyttää se selvästi lankeavan PerusSuomalaisten osaksi. Keskustan kannatus vaaleissa oli 15,8%, jossa tappiota edellisvaaleista 7,4 prosenttiyksikköä ja nyt viimeisessä gallupissa alamäkeä on vielä vaaleistakin yli 2%, lukeman ollessa 13,7%.
Niinpä Satakunnan Kansakin pääkirjoituksessaan otsakoi Keskusta tarvitsee johtajuutta. Eroa puolueidemme välillä on siis 9%, kun ero edellisissä eduskuntavaaleissa oli 19%, mutta vain toisinpäin eli keskustan eduksi. Näin muuttuu maailma Eskoseni!

Yhteinen suru kantaa

Norjassa ja koko sivistyneessä maailmassa on syvä suru ja hämmästys tapahtuneesta mielettömästä terroriteosta. Ihmeellisintä ja kaikkein vääristyneintä on tekijän väite kristittynä olemisestaan. Kristitty tekee ennemmin kaikkea muuta kuin tällaista. Sanoihan jo Mestarimme ja Opettajamme häntä kiinniotettaessa opetuslapsi Pietarille: Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat. Kristinusko ja kristillisyys on täysin päinvastaista kuin mitä Anders Breivikin teot osoittavat. Sanoohan Jeesus vuorisaarnassaan näinkin: Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin.

Ja mistä lopultakin kansallisen murheen keskellä löydämme turvan ja lohdutuksen kuin niin kovin usein arvostetusta ja unohdetusta kirkosta. Oslossakin muistojumalanpalvelus kokosi niin kuninkaalliset kuin ministeritkin yhdessä omaisten kanssa täpötäyteen kirkkoon, jonka harras tunnelma, lohduttavat sanat ja musiikki toivat juuri sitä rohkaisua, jota vain voimakas yhteisöllisyyden tunto voi antaa. Meidän ei suuressa surussamme sittenkään tavitse olla yksin, vaan kannamme taakkaa yhdessä. Ja yhteinen uskomme antaa toivon ja tulevaisuuden näköalan.

Suruliputukset myös muissa maissa, meilläkin Suomessa, ovat myös yhteisöllisyyden voimakkaita merkkejä. Samoin valtava kukka- ja kynttilämeri Oslon tuomiokirkon aukiolla ja muuallakin Norjan lähetystöjen edustalla. Samoin laajalti vietetty hiljainen hetki vainajien muistoa kunnioittaen myös eri maissa - Suomessakin - Norjan lisäksi. Näin me kaikki kannamme tämän järjettömän väkivallan uhrien omaisten taakkaa. Olkoon Jumala meille armollinen ja antakoon omaisille voimia ja rohkaisua.

Emme sittenkään ole yksin eikä meidän tarvitse uskoa sokeaan sattumaan, vaan kaiken takana - raskaiden kohtaloiden - on sittekin Kaikkivaltia Jumala, jonka rakastavaa tahtoa me pienet ihmiset emme sitten kuitenkaan aina jaksa ymmärtää.

Yläneellä Jaakon päivänä

Osa saarnastani Yläneen kirkossa:

Oi Pyhäaamun rauhaa – sen suvituulta lauhaa/ ja hiekkaa valkeaa!/ Laineiden kimallusta!/ Nyt hengen vuodatusta/ sieluni odottaa./ Kuin kerran kirkas vesi/ perityt syyni pesi,/ mua huuhdo uudelleen!/ Pyhitä onni mainen./ Suo mieli sunnuntainen/ ja rauha sydämeen.

Tällä rakkaan Jaakko Haavion runolla Pyhäaamu voi hyvin aloittaa saarnankin näin Jaakon päivän museoseurojen sunnuntaina, jolloin aiheenamme tänään apostolien päivänä on Herran palveluksessa ja juuri Jaakko Haavio jos kukaan sai olla tällainen Herran palvelija täällä Yläneellä ja koko kirkossamme, omassakin kirjahyllyssäni on 35 hänen kirjoittamaansa kirjaa, täällä Yläneellä Maanpään hyllyssä näin vastaavasti ainakin 50 hänen kynästään lähtenyttä kirjaa. Ja on tämä Yläneen aikakin ollut hänen runosuonelleen hedelmällistä aikaa, siitä todistavat esim. runot Yläneen joen suussa, Kiitos rannalla ja Auringonlasku Pyhäjärvellä. Ja saammehan tässä messussammekin veisata pari Jaakko Haavion virttä.

76 vuotta sitten Jaakko Haavio saarnasi tästä samasta tämänpäiväisestä tekstistä täällä Yläneen kirkossa tähdentäen, ettei riitä Jeesuksen pitäminen suurena opettaja ja esikuvana, vaan vain se, mitä Pietari vastasi: Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika. Niinpä tässä on koko kristinusko pähkinänkuoressa. Sitä on laajasti selitetty – Raamatussakin, mutta mitään oleellisesti uutta siihen ei voi lisätä. Tämä tunnustus Kristuksesta riittää meille, ja riittää Jumalallekin.

Mekin tarvitsemme Mestarin läheisyyttä niin kuin opetuslapset olivat oppineet saadessaan olla hänen seurassaan. Vaikka hän ei enää olekaan täällä keskuudessamme, on hän luvannut olla yhdistetyssä kaste-, opetus- ja lähetyskäskyssäänkin omiensa kanssa maailman loppuun asti joka päivä. Ja tämä on totta, koska se on hänen sanansa, joka itse on totuus. Hän on luvannut olla aina lähellämme, olemme me kuinka heikkoja ja uskottomia tahansa. Hän on Henkensä välityksellä seurakunnassa, evankeliumin sanassa ja sakramenteissa, tässäkin messussamme tarjottavassa ehtoollisen sakramentissakin. Seurakunnassa elämme sanan ja sakramenttien vaikutuspiirissä. Voimme rukouksessa keskustella hänen kanssansa, vieläpä hänen itsensä opettamin sanoin ja aivan lyhyestikin sydämemme pohjasta Jeesuksen rukouksen sanoin: Herra Jeesus Kristus, armahda minua syntistä ihmistä.

Hänen armohoidossaan voimme elää tämän maisen matkamme ja sen jälkeen päästä armosta hänen luokseen kirkkauden maahan, josta toinen runoilija Einari Vuorela on runoillut: Kirkkauden maassa kuljen/ taakka harteita ei paina/ se on poissa./ Kukkaportin avaan,/ suljen./ Hengittelen ilmaa,/ kevyttä kuin tuuli./ Joka puu/ on ystäväni,/ hymyhuuli./ Itkenkö!/ Enhän toki/ ihanassa maassa.

Järkyttävää Norjassa

30-vuotiaan norjalaisen suorittama kahdeksankymmenen nuoren silmitön ampuminen pienellä saarella Oslon edustalla ja sitä ennen ilmeisesti saman tekijän aiheuttama seitsemän uhria vaatinut voimakas räjähdys kaupungin hallituskorttelissa ovat käsittämättömiä. Rauhaisaa pohjoismaista lintukotoamme on todella järkytetty.

Tekojen tultua tietoon islamilaisperäinen terroristijärjestö ilmottautui tekijäksi, mutta norjalaisen kiinnnioton jälkeen tämä vihanlietsoja joutui perumaan. Näin al-kaidan tapaiset terroristit pyrkivät myös levittämään epäjärjestystä ja pelkoja. Tekijä paljastui taustaltaan äärioikeistolaiseksi. Mutta kyllä hänen täytyy olla vakavasti sairas, ei pelkästään politiikka voi olla näin harhautunutta.

Nousee tietysti monia kysymyksiä. Lähinnä ihmetyttää se, miten hän on voinut toimia näin vapaasti, hankkia suuren määrän räjähdysaineita, kuljettaa ne Oslon keskustaan ja mukanaan vielä saarellekin monien aseiden kanssa. Eikö kenenkään hälytyskellot ole soineet ja jos viranomaisetkin ovat tienneet hänen äärimmäisen oikeistolaisuutensa, eikö hänen tekemisiään ole mitenkään seurattu. Tekijän harhautuneisuutta osoittaa sekin, että hän on antautunut pidätettäväksi elävänä 87 surmateon jälkeen.

Demokraattisesti hallituissa Pohjoismaissamme on jyrkästi asetuttava puolustamaan järjestelmäämme parhaana mahdollisena kaikkia kansanvaltaa vastaan nousevia voimia vastaan.
Me kaikki olemme samassa veneessä, meidän on kitkettävä ja pyrittävä estämään tällaiset vihateot ja mieleltään näin pahasti järkkyneet pitäisi huomata ajoissa ja toimittaa hoitoon.

Onko politiikan oltava raadollista

Eilen esittelemässäni Heikki Urmaksen kirjassa tuodaan esiin varsinkin sdp:n suosimaa väärää politiikkaa menneinä vuosikymmeninä puhtaasti sen vuoksi, että saataisiin valta-asemat säilytettyä. Siksi kannatettiin inflaatiota nostamalla nimellistuloja. Näin saatiin valtion kassaan enemmän verotuloja. Siten voitiin lisätä valtion menoja ja näennäistä hyvinvointia. Progressio puolestaa kiristää verotusta hyvätuloisilta, jotka muutenkaan eivät äänestä demareita. Aika ajoin joudutiin devalvoimaan, mutta syyhän oli porvarien. Nimellisarvot nousivat ja ositain reaaliansiot alemmissa tuloluokissa. Tämä kaikki edistipuolueen kannatusta, mutta ei ole mitään muuta kuin kansalaisten pettämistä ja todellisen hyvinvointivaltion vesittämistä. Tätä mieltä oli tosin itsekin demariksi luettu Keijo Liinamaa, jota Heikki Urmas kirjassaan siteeraa.

Mutta ei tämä tällainen toiminta ole mikään yksittäistapaus, vaan niin perin inhimillistä ja yleistä yhä tänäpäivänäkin. Vaikka ollaankin ajavinaan yhteistä hyvää, takana kuitenkin on juuri se, mikä olisi omalle puolueelle parasta kannattajien hankkimiseksi. Siksi aina on helpompaa olla jakamassa yhteistä hyvää, kiristäminen ja säästäminen sen sijaan on myrkkyä. Ja juuri siksi elämme yli varojemme, tänäkin vuonna teemme uutta velkaa 8-9 miljardia. Ja mikä ihmeellisintä juuri tänäänkin jaoimme Kreikalle uusia lainoja pari miljardia vaatien tosin takuita, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa ja joista muun Euroopan lehdet eivät puhu yhtään mitään.

Mutta eikä politiikka ole yhteisten asioiden hoitamista. Ja eikä tarkoituksena ole niin kuin Mannerheimin suvun tunnuslauseena on toimia puhtaan asian puolesta puhtain asein. Ilmeisesti kansakin on täydellisesti kyllästynyt politiikkojen kähminteöihin ja oman edun taavoitteluihin ja siksi äänesti mullistavasti läpi 39 meitä perussuomalaisten kansanedustajaa. Ja juuri siksi itse halusin antaa esimerkin omaa etua tavoittelemattomasta politikoinnista lupaamalla ja nyt sitten myös luovuttamalla koko käteen jäävän palkkani kahden hoitotyöntekijän palkkaamiseen yhteisen kuntainliiton peruspalvelu- teveydenhoitoliikelaitoksen eli PoSan kautta.

Vaikka uskonnossa varsinkin me heränneet eli vanhalta nimeltä körttiläiset olemme näitä raadollisia syntisiä ja siten armoa tarvitsevia, niin politiikan saralla ei tarvitse kantaa tätä samaa taakkaa, kun olemme vapain ja avoimin sydämin pelkästään kansan asialla.

Väärää politiikkaa

Mielenkiintoisia kirjoja, yleisesti hyväksytystä tiedosta poikeaviakin ilmestyy aina silloin tällöin. Ei tosin vakiintuneiden kustantajien toimesta, vaan omakustanteina tai pienkustantajilta.

Lentokapteeni ja kauppatieteiden tohtori Heikki Urmas kertoo viime vuonna päivänvalon nähneessä omakustanteessaan "Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät" sukelluksestaan ammattiyhdistys- ja tulopolitiikkaan väitöskirjaansa tehdessään ay-liikkeen hajaannuksen ajasta. Hän pääsi käsiksi arkaluonteisiin asikirjoihin saatuaan lukea sekä STK:n että työtekijäjärjestöjen SAK:n ja silloisen SAJ:n arkistot. Hän sai myös haastatella valtakunnansovittelijana toiminutta Keijo Liinamaata, jonka ansiosta ja nimiin saatiin ensimmäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu Liinamaa I.

Suorastaan jännitysnäytelmäksi Urmaksen elämä muodostui arkaluonteisen aiheen ja hänen paljastamiensa tietojen vuoksi. Hänen etenemistään tieteellisellä uralla vaikeutettiin monella tavalla, aineistoa pyrittiin saamaan häneltä pois ja kiellettiin myös jopa uhkauksien avulla häntä julkaisemasta kirjaa saamistaan lisätiedoista, mm. Keijo Liinamaan muistioista. Ajojahdin
takana olivat nimeltä mainitut sdp:n johtajat, jotka Urmaksen väittämän mukaan harjoittivat tietoisesti väärää politiikkaa.

Niinpä tämäkään nyt päivänvalon nähnyt todella uutta paljastavaa tietoa sisältävä kirja ei tyhjennä vielä kaikkea sitä, mitä Urmaksen hallussa olevista asiapapereista löytyy. Hän sanookin vievänsä hautaan kaikkein karmeimmat seikat toivoen historiankirjoituksen tuovan ne esiin sitten 50-100 vuoden kuluttua, kun kaikki asiaan liittyvät ovat jo kauan olleet poissa.

Väärän politiikan vastapainoksi Urmas antaa myös ohjelman oikeaksi asioiden hoitamiseksi nykyisessäkin kireässä taloudellisessa tilanteessa kilpailukykymme parantamiseksi. Ohjelma on sama, jonka hän kahden muun tohtorin kanssa laati laman koitettua 1990-luvun alkuvuosina. Ohjelma lyötiin silloin littanaksi, kuitenkin nyt Vanhasen hallitus toimi pitkälti sen mukaisesti mm. kotimaisen energian edistämisessä.

Urmas julkaisi jo v. 1998 harjoitetusta väärästä politiikasta kirjan Uhrina työtön. Työttömäthän siitä eniten kärsivät niin silloin kuin nytkin.

Silmiä avaavana politiikan nurjaan puoleen tohtori Urmaksen uusin kirja on todella lukemisen väärtti.

Parasta ja halvinta

Olimme tänään -taas kerran- onnittelemassa 85-vuotiasta veteraania, on muuten aivan nuorimmasta päästä, eikä hänkään enää ehtinyt rintamalle asti, mutta oli kuitenkin asevelvollisena sodan aikana.

Vaimonsa on veteraanin omaishoitajana, saa siitä kovan anomisen jälkeen omaishoidon tukea: 300 euroa! Siitäkin vielä maksetaan vero! Päätöksessä tähdennettiin - niin kuin ei vaimo sitä muutenkin tietäisi - ettei vapaapäiviä ole myönnetty!

Syystä tarvittaisiin ja olemme myös vaatimassa omaishoidon tukea kelan korvattavaksi ja miksei myös päätettäväksi. Silloin kaikki omaishoitajat tulisivat samojen valtakunnallisten kriteerien piiriin ja omaishoidon saamisesta tulisi subjektiivinen oikeus. Nythän omaishoitajia arvellaan olevan 300 000, joista vain kymmenesosa saa tukea. Esitämme myös tuen verovapautta ja sen kartuttamista eläkkeeseen. Myös laissa määrättävät vapaapäivät olisi taattava tästä raskaasta ja arvokkaasta työstä.

Onhan omaishoidon tuki kaikille osapuolille paras ja luonnollisin tapa hoitaa lähiomaista. Ja se tulee todella yhteiskunnallekin ylivoimaisesti edullisemmaksi kuin laitoshoito. Avohoitopalvelut eivät myöskään tule kysymykseen, koska hoita on kokoaikaista. Omaishoidon tietysti on lähdettä hoitajasta ja hoidettavasta, molemmista yhdessä.

Hallitusohjelmassakin mainitaan omaishoito ja siihen liitetään monia kauniita sanoja: jaksamista kehitetään tukipalveluilla ja mahdollistamalla vapaapäivien pitäminen sekä arvioidaan tuen verotuksen poistomahdollisuutta. Päästäänköhän sanoista tekoihin asti!

Vanhuspalvelulaista

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista luvataan hallitusohjelmassa. Ainoa puute on vain rahasta, sillä ilman sitä on vaikeaa saada uudistuksia. Hyvä esimerkki on 16.7. blogisssani mainitsemani ennaltaehkäisevän terveyden edistäminen, josta lausutaan kauniita sanoja ja supistetaan sitten määrärahoja, tosin ei enempää kuin 2 miljoonaa.

Samaa käytäntöä, jota aikaisemmatkin hallitukset yleensäkin ovat harjoittaneet, on pelättävissä suunnitteilla olevan vanhuspalvelulain osalta. Tehdään hieno laki, mutta unohdetaan antaa sitä varten resulsseja, vaan isketään kustannukset taas kerran kuntien kannettaviksi.

Hallitusohjelmassa kyllä sanotaan korskeasti, että tällä lailla turvataan iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan. Iäkkäälle henkilölle säädetään oikeus palvelusuunnitelmassa määriteltyyn hoivaan ja kuntoutukseen. Mutta kun tiedämme että tämän päivän todellisuutta on sairaalapalveluiden rajoittaminen iäkkäämpien osalta ja laitoksissa säännöstellään jopa vaippoja, niin mistä nyt yht´äkkiä tulevat mahdollisuudet näiden luvattujen uudistusten toteuttamiseen, kun jo tällä hetkellä hoitajat toimivat voimavarojensa äärilaidalla.

Jotta todella voitaisiin taata vanhuksillemme hyvä ja arvokas elämä, tulisi vanhuslakiin kirjata monia asioita ja niiden toteutumista tulisi myös seurata ja ennen kaikkea tulisi löytyä sitä yhtä: mania, mania.

Kansanedustajamme Arja Juvonen toikin eduskuntapuheessaan esiin niitä asioita, joita lakiin on ehdottomasti saatava. Hyvä, riittävä ja aukoton perushoito on kaiken hoitotyön perusta. Vanhuksen kotona asumista on tuettava lisääntyvin resulssein. Hoitotyössä olisi myös noudatettava toimintakykyä ylläpitävää linjaa. Tulisi myös saada oikeus päästä gerontologiaan (vanhustyöhön) erikoistuneen lääkärin vastaanotoille. Ja omaishoitoa on kehitettävä. Se onkin sitten jo oma lukunsa.

Kesäteatterikansaa

Jokaisella itseään kunnioittavalla paikkakunnalla on oltava oma kesäteatterinsa ja joka kesä myös näytännöt. Tänään oltiin Kankaanpään Sotaveteraanien matkassa Eurajoen Kuivalahden ja viikolla sotainvalidien kanssa Veneskosken kesäteatterissa.

Molemmissa oli muuten katsomot täynnä ja aihepiirikin melko samanmoinen: nyky-EU:hun ja muutenkin suuruuden ihannointiin vastalauseen laittavien pienten kyläläisten elämänkuvaukset, pientä romantiikkaa ja pullonkalisteluakaan - näitä välttämättömiä kesäteatterin aineksia - unohtamatta. Kesäteatteripaikoillekin oli yhteistä veden äärellä oleminen, Kuivalahdella meren ja Veneskoskella Karvianjoen.

Eurajoella olimme ensin tutustumassa ja aterioimassa Vuojoen hienossa kartanomiljöössä ja sen päälle sitten näimme Kuivalahdella Eurajoen oman pojan Vesa-Pekka Leinon kirjoittaman Parast unhotta tomne. Kankaanpään Veneskoskella nuorisoseuran näyttelijät esittivät Heikki Luoman Tuhannen riemun rysän, jossa juoni loppukohtauksessa vähän särkyi, niinpä joku viisas tiesikin näytelmän olleen vain keskimmäisen osan alunperin kolmiosaiseksi tarkoitetusta käsikirjoituksesta.

Molemmat näytelmät olivat kyllä hyvää suomalaista kyläteatteritasoa, hyviä näyttelijäsuorituksia ja molemmissa melko rajallisesti - kymmenkunta - näyttelijöitä. Huumoriakin viljeltiin riittävästi eikä katsojien aikakaan käynyt pitkäksi. Kuivalahdella oli jopa katettu katsomo noin 450 hengelle, Veneskoskella katsomo vetää lähes tuhat henkeä ja olisi siten paljon vaikeammin katettavissa.

Kesäsuomalaiset ovat ottaneet teatteritoiminnan omakseen ja kansoittavat nämä harrastelijateatterinäytännöt kiitettävästi - kunhan vain ilmat ovat suosiolliset, kuten näisää näytännöissä tällä kertaa. Teatterit kuuluvat Suomen kesään.

Hoidetaan terveyttä sairauden sijaan

Aika hätkähdyttäviäkin tietoja terveydenhuoltouudistus-paneelissa Suomi-Areenalla kuulimme. Valtakunnallisen Terveystalon johtava ylilääkäri Juha Tuominen väitti vuoden kuluessa joka 11. suomalaisen joutuvan leikkaukseen. Tuntui uskomattomalta. Olen vitsaillut, kun syksyllä leikattiin kantapäätä ja olin näin eka leikkauksessa 67- vuotiaana, että kyllä tämän kestää, kun seuraava leikkaus on sitten yli 130-vuotiaana. Mutta sairauksien hoito ei ole mikään leikin asia potilaille eikä kustannuksista suurimmaksi osaksi huolehtivalle yhteiskunnallekaan.

Kun paneelissakin puhuttiin vain sairauksien hoidosta käänsin näkökohdan opposition puheenvuorossani päinvastaiseksi tähdentämällä terveydestä huolehtimisen tärkeyttä. Samalla protestoin hallitusohjelmassa olevaa terveyden edistämisen määrärahojen 2 milj. euron vähentämistä, vaikka samanaikaisesti ohjelmassa kauniisti todetaan käynnistettävän sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma (Kaste II) painopisteinä syrjäytymisen ehkäiseminen, omaishoidon tukipalveluiden kehittäminen, yleinen palveluiden kehittäminen, pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen ja lähisuhdeväkivallan ehkäisy. Miten supistuvilla määrärahoilla voidaan päästä näihin kauniisiin tavoitteisiin. Näyttääkin siltä, että on jämähdetty hoitamaan sairauksia sen sijaan että edistäisimme ihmisten pysymistä terveinä.

Krooniset sairaudet kuten sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, hengityselinsairaudet, mielenterveysongelmat ja diabetes aiheuttavat 86% kuolemista ja kuitenkin suurin osa niistä voitaisiin ehkäistä, eivätkä keinotkaan olisi monimutkaisia: terveet elintavat.

Pitäisi ainoastaan luopua elämää tuhoavista epäterveellisistä elintavoista, joita ovat tupakointi, huono ruokavalio, alkoholin liikakäyttö ja liikunnan vähyys. Myös tulisi huolehtia vitamiini-, mineraali- ja hormoonitasapainoista. Mielenterveysongelmia voitaisiin ehkäistä poistamalla eristyneisyyttä. Yksinkertaista mutta totta.

Puheenvuorossani puhuin kyllä myös omaishoidosta, jossa yhdistyvät inhimillisyys ja taloudellisuus, ja myös hallitusohjelmaan sisällytettyyn vanhuslakiin välttämättä otettavista asioista, jotta lailla olisi jotain merkitystä. Mutta niistä lisää toisella kerralla.

Viiminen Areena-päivä

Pitää sanoa, että paranee loppua kohden tämä Suomi-Areena. Ja niinhän piittää ollakkin, jää hyvä maku suuhun ja tahto vahvistuu päästä ensi vuonnakin mukaan mukavaan menoon. Silloin muuten on kunnallisvaalitkin lähellä ja se tuo oman tsemppinsä, varmasti taas ovat puoluejohtajatkin liikenteessä. Nyt he Ville Niinistöä lukuunottamatta loistivat poissaolollaan ja sen heille mielellään suokin. Timo Soinillekin loma kesäpaikassa Sastamalan Heinoossa tekee enemmän kuin hyvää!

Päivän ja koko viikon eittämätön kohokohta oli YK:n pääsihteerin, Tasavallan Presidentin ja Jorma Ollilan keskustelu kestävästä kehityksestä. Pääsihteeri Ban Ki-moon on Suomessa presidentin vieraana. Hän näytti olevan todella hieno herrasmies lupaillen Suomelle paikkaa turvallisuusneuvostossakin, kunhan vaan autamme Afrikan sarven miljoonia nälkäänäkeviä.

Itse jouduin tai sain olla mukana kahdessakin paneelissa, toisessa kutsuttuna, toisessa paikkaamassa nimensä mukaista Pertti Veltto Virtasta, joka ei tietenkään ollut saapunut lupauksestaan huolimatta. Ei ollut ensi kerta, kylläpä kutsut harvenevat tällä tahdilla.

Paneeleissa saa eittämättä paljon hyödyllistä uutta tietoa. Niinpä opposition näkemyksen sain olla tuomassa Terveydenhuollon uudistus: pakkomuutos vai mahdollisuus-paneeliin. Aluksi täysin käsittämättömältä tuntui jo eduskunnassa hyväksytty EU:n direktiivi siitä, että potilaalla on vuodesta 2015 lähtien rajoittamaton oikeus hakea hoitoa mistä EU-maasta tahansa. PerusSuomalaisena ja konservatiivina moinen tieto tuntuu aika vaikealta mieltää mahdolliseksi jo yksin täysin järjettömän tuntuisena ja myös kustannustehokkuuden kannalta. Mistä moiseen rahat. Monelta kantilta tätä ja muita terveydenhoidon kentässä tapahtuvia muutoksia käsiteltiin ja tiedon lisääminen on aina paikallaan. Voin palata omaan kommenttipuheenvuorooni tuonnempana.

Veltto ei saapunut Satakunnan taidetoimikunnan järjestämään Kenen taidetta viedään-paneeliin, jossa olivat näyttelyvaihtokeskus Framen johtaja Laura Köönikkä, teatterin tiedotuskeskuksen Tinfon johtaja Hanna Helavuori ja kultttuuritoimittaja Antti Järvi. Taidekäsityksemme olivat kyllä erilaiset, itse painotin kuten PerusSuomalaiset yleensäkin kultakauden mestareiden ylittämätöntä tasoa. Kuten muutenkin en pääse mitenkään sen yli, että paineen alaisina 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taiteilijamme ovat yltäneen koskaan sen jälkeen ylittämättömiin saavutuksiin, kuvaamataiteen lisäksi esim. säveltaiteessa Sibelius ja kirjallisuudessa Aleksis Kivi ja Eino Leino. Taideihmiset kyllä yrittivät nähdä nykytaiteenkin yltävän kansaiväliselle tasolle ja siksi pitävät sitä vientikelpoisena. Vuosisatojen kuluessa vasta nähdään, mikä taide on kestävää, kultakauden taiteemme on voimakkaasti ajasta riippumatonta ja siten ajan hammasta vastaan kestävää.

PerusSuomalainen puhemiehistössä

Kirjotin blogin, mutta sain sen kokonaan hävitetyksi koneelta ennen tallettumista. Jatketaan uudella onnella aamulla. On kyllä sanottu, että kannattaa kirjoitta wordiin, mutta eipä sen kautta tule kierrätetyksi. Sorry!

No yritetään uudella onnelle. Pori-Areenan ihmisvilinässä tapasi monia tuttuja ja vielä useampia onnittelijoita. Näin armeijakämppäkaverin v.1969 Säkylän Huovinrinteeltä, ensimmäisen opettajani tyttären, hänkin jo opettajan ammatista eläkkeellä, sukuamme tutkineen tunnettujen Liljan soittajaveljesten yhden jäsenen Heimon lesken. Puheeksi ja ihmetyksen aiheeksi tuli myös ilman muuta eduskunnan puhemiehistössä olemiseni.

En ole itsekään koskaan voinut kuvitella tällaista asemaa. Kun ensi kerran valittiin eduskuntaan v.1979, istuin täysistunnossa ruotsalaisten Ole Norrbackan vieressä. Hän - vaikka valittiin ensi kerran samoissa vaaleissa - antoi oppitunnin sanomalla, että SMP:n edustajien ei koskaan tarvitse kuvitella tulevansa ministereiksi, koska puolue ei oteta hallitukseen. Niin vain kuitenkin kävi, että Ole kyllä oli seuraavassa hallituksessa ja ministeripesti jatkui 10 vuotta, mutta Ole joutui istumaan heti peräkkäin kaksi kautta samassa hallituksessa SMP:n ministerien kanssa.

Suuria luuloja poliittisesta urasta ei siis maaseudunpuoluelaisilla ole ollut, on vain tahdottu auttaa tavallista usein unohdettu tavallista pienituloista suomalaista. Näin oli itsellänikin vuoden 1979 vaaleissa, tehtiin vaalityötä, mutta ei uhrattu ajatusta siihen, mitä mahdollisen valinnan jälkeen on edessä. Edellisellä kaudella eduskunnassa istuivat vain Veikko Vennamo ja J. Juhani Kortesalmi. Vaaleissa meitä valittiin sitten seitsemän. Uusina tulivat lisäkseni Pekka Vennamo, Urpo Leppänen, Eino Poutiainen ja Urho Pohto.

Ei nytkään kevään vaaleissa ollut mitään pyrkimyksiä eikä ajatuksia tulevaisuudesta. Sen kyllä tiedostin, että hyvin moni piti läpimenoani varmana. Puolueen saama 39 kansanedustajaa oli kyllä uskomatonta, vaikka vaalipiirikohtaiset kannatuslukemat antoivatkin saman luvun. Kun näin PerusSuomalaiset nousivat eduskunnan pienimmästä, kahdeksannelta tilalta komanneksi lähes samallaäänimäärällä toiseksi tulleen kanssa, niin väkisinkin aukeni uusia ovia.

Ensimmäistä kertaa ja siten uutta historiaa tehden saimme kolme valiokunnan puheenjohtajuutta, yhtenä arvostetussa ulkoasiainvaliokunnassa. Ja kun puhemiehen paikkoja on kolme, lankesi niistäkin yksi meille. Näin yksinkertaista se on. Vaalit eli kansa ratkaisevat ja tekevät historiaa. Vuosikymmenethän puhemiehistön paikat on jaettu kolmen suuren puolueen kesken, nyt siis PerusSuomalaiset valloitti sen kolmannen tilan keskustapuolueelta ja sai siis ensimmäisen kerran edustajan puhemiehistöön.

Parhaan vertauskuvan 2. varapuhemieheksi valinnastani on mielestäni antanut oman kauteni jälkeen kaksi kautta kansanedustajana toiminut Rauman kirkkoherran virasta eläkkeelle jäänyt Raimo Vuoristo, kun hän sanoi Jeesuksen suorittaman veden muuttamisen viiniksi olleen ihmeen, mutta vielä suurempi ihme on tämä nykyinen puheenjohtajuuteni. Itselläni on näissä yhteyksissä tapana sanoa, että paistaa se päivä risukasaankin.

Puhemiehistön tehtävä on vaativa ja arvostettu. Onhan ykköspuhemies protokollassa heti presidentin jälkeen ennen pääministeriä. Näin tehtävää on suoritettava sen arvon mukaisesti. Työhuoneeni seinällä on kunnioitetun viime vuosisadan alussa 30 vuotta arkkipiispan virkaa pitäneen Gustaf Johanssonin kultakehyksinen kookas kokovartalokuva. Hän toimi aikanaan säätyvaltiopäivien pappissäädyssä ja todennäköisesti sen johtajana. Parissakaan hänen elämänkertakirjoituksessaan ei juuri puututa hänen valtiopäivätoimintaansa. Sanotaanhan, että kun Luoja antaa tehtävän, antaa hän myös järjen!

Yrittäjien jokilaivaristeilyllä

Pori Jazz ja Pori Areena tuovat viikon ajaksi Poriin melkoisen tapahtumien kasautumisen ja antavat myös laajalti mediajulkisuutta. Monet eri tahot aktivoituvat ja järjestävät toimintansa esittelyjä ja tapahtumia. Yksi kaksikin eri kutsua esittänyt järjestö on ollut Satakunnan Yrittäjät. Eilen illalla olin heidän toimitiloissaan Isolinnankadulla Jazzmatineassa. Ja tänään heti aamusta risteilimme Jokibrunssilla Kokemäenjoella M/S Charlotalla.

On hieno asia, että talouttamme voimakkaasti pystyssä pitävät yrittäjät ovat myös aktiivisina kertomassa itselleen tärkeinä pitämistään asioista myös päättäjiin päin. Olemmehan kaikki yhteisellä asialla. Yrittäjyys on se kivijalka, joka luo tuottavat työpaikat ja kasvattaa yhteistä kakkuamme, josta sitten voidaan jakaa huono-osaisimmillekin. Risteilyllä oli mukana neljä kansanedustajaa, joista meitä Satakunnasta kaksi. Iltapalan ääressä siellä jazz-matineassa alkuillasta olin ainoa kansanedustaja, mutta illan mittaan siellä kävi jopa ministerikin Krista Kiuru ja Pori Areenan kestokävijä Ben Zyskowicz.

Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Timo Lindholm kertoi risteilyllä jäjestön Taloustutkimuksella teettämän gallup-tutkimuksen "Taloudesta ja Talouden menoleikkauksista" tuloksista.

Kansalaiset puolet haluaisivat talouden tasapainottamisen tapahtuvan jo tämän vaalikauden kuluessa, 8% haluaisi sen tapahtuvat jopa 1-2 vuoden aikana. Yli puolet halusi sen tapahtuvan tietysti talouskasvun mutta myös julkisen talouden säästöjen avulla, joita halutaan valtion palkkamenoista sekä kehitysapu- ja puolustusmenoista.

Veronkorotuksia kannatti 39% esim. pörssiyhtiöiden osinkotuloista, tupakka- ja alkoholiveroista. Sen sijaan listaamattomien pk-yritysten osingot halutaan pitää kevyesti verotettuina. Näin yritystoiminnan riskit ja kannustavuuden säilyttäminen yritysverotuksessa ymmärretään.

Kansalaisillamme on realistinen käsitys maamme talouden tilasta. Vähän yli puolet pitää sitä tyydyttävänä, kolmasosa hyvänä verrattuna muihin EU-maihin. Erittäin hyväksi nykytilaa luonnehti ainoastaan yksi vastaaja haastatelluista 1400 suomalaisesta.

Työtä ja työntekijöitä

Porin Jazz-juhlien kylkeen on kasvanut melkoinen toinenkin mediatapahtuma Suomi-Areena. Viikon ajan on kymmeniä keskusteluita yhteiskunnallisista aiheista kiinnostuneiden kesken, niin politiikkoja kuin liike-elämän ja järjestöjen edustajia. Media on paikalla väkevästi, kärjessä MTV.

Aluen alkaen yhtenä syntysanojen lausujana on eduskunnan tieto- ja viestintäyksikön johtaja Marjo Timonen, joka kertoi eduskunnassa tämän tapahtuman ideoinnista, miten tapahtumapaikkaa harkittaessa Pori Jazz-juhlineen vei voiton, koska juhlat sopivat kaikenikäisille ja kaikentasoisille kun Savonlinnan oopperajuhlia pidetään vähän vanhemman väen ja vähän myös enemmän elitistisenä tapahtumana ja Seinäjoen tango-juhlia taas enemmän kevyemmän tason tilaisuutena. Pori sopii hyvin myös sijaintinsa puolesta Väli-Suomessa olevana, joskin länsirannikolla.

Suomi-Areena on järjestetty vuodesta 2006 lähtien ja parin alkuvuoden vaikeuksien jälkeen on noustu todella merkittäväksi koko maata käsittäväksi media-tapahtumaksi. Tänä vuonnakin mukana olijoita on presidentistä ja YK:n pääsihteeristä alkaen. Lähtökohdista johtuen paikalla eri paneeleissa on myös monia kymmeniä kansanedustajia, viime vuonna yksi kohokohta oli puoluejohtajien paneli sopivasti ennen eduskuntavaalivuotta.

Sain olla Lassila&Tikanojan järjestämässä paneelissa Tulevaisuuden duuni - Mistä lisää työtä ja tekijöitä Suomalaisen klubin terassilla. Puhetta johti toimittaja Jyrki Koulumies ja osanottajina olivat myös Pekka Tsupari Suomalaisen työn liitosta, Laura Langh Oy Langh Shipingistä, Tuomo Alasoini Tekesistä ja järjestäjän puolesta vt. toimitusjohtaja Ville Rantala sekä myös toinenkin kansanedustaja Antti Lindtman (sd).

Päähuomion taisi saada työssä jaksaminen ja työolosuhteinen muodostuminen kaikinpuolisesti työssäoloa edistäväksi. Ei niinkään knnettu huolta työvoiman riittävyydestä kuin ennen kaikkea työpaikkojen luomisesta, jossa olisi kehitettävä biotaloutta, teollisuuden ja raaka-aineiden jalostusarvon kehittämistä ja samoin tietotekniikan edistämistä uusin innovaatioin. Tehtävää riittää niin yliopistoilla, meillä kansanedustajilla lainsäätäjinä kuin ennen kaikkea yritysmaailmalla. Omana heittonani toin esiin esim. yhden hengen yritysten laajenemisen helpottaminen byrokratiaa karsimalla ja muilla helpotuksilla, koska monasti työtä riittäisi, mutta ulkopuolisen työntekijän palkkaaminen pelottaa.

Suomi-Areenalla riittää ohjelmaa, meikämannekin käynee paikanpäällä jokaisena päivän,ä toinenkin paneliosanotto on edessä.

Mitä me sanoimme

Timo Soini ja me perussuomalaiset voimme todella nyt sanoa, vaikkei se hauskaa olekaan, että miksei katkaistu Etelä-Euroopan maiden velkakierrettä ja auttamista heti alkuunsa ennen kuin alettiin jakaa yhteisiä EU-tukia, niin kuin totesimme heti ensimmäistä Kreikan tukea myönnettäessä.

Tänään taas on neuvoteltu uusien tukien antamisesta Kreikalle EU-maiden valtioministerien kesken. Suomen vakuusvaatimukset eivät paljon muita hetkauta, kun ollaan pakottavan tilanteen edessä lisälainojen antamisessa. Jokin mitään merkitsemätönSamaan aikaan keskustellaan Italian rahoittamiseksi EU:n pysyvän vakausmekanismin varojen kaksinkertaistamisesta, jotta suuriin EU-maihin kuuluvan Italian kriisi voitaisiin estää.

Timo Soini varoitti jo huhtikuussa Italian olevan seuraavan autettavan. Ja juuri tämän loputtoman eteläisen Euroopan maiden tukemista vastoin jopa EU-säädöksiä emme oman maamme taloustilanteen tähden voi olla hyväksymässä, ja siksi myös jouduimme jättäytymään hallituksen ulkopuolelle, koska hallitusohjelmaan ei ollut saatavissa muutosta tähän jo laajasti
oikeutettua arvostelua herättäneeseen EU-tukipakettien myöntämiseen.

Nyt sitten voimme täydellä syyllä sanoa, miksei varoituksiamme ole kuunneltu Me ajamme Suomen ja suomalaisten etua. Euroon on otettu liian köykäisin perustein maita, esim. juuri Kreikka pääsi koko EU:hun täysin vääristeltyjen taloustietojen perusteella. Miten tällainen EU voi kestää!

Ainoa viisas ratkaisu olisi edelleen irrottaa nyt aluksi ainakin Kreikka eurosta ja ruveta sitten devalvoimaan omaa valuuttaansa ja nousemaan sitä tietä jaloilleen. Niin me Suomessakin teimme markka-aikaan, ei meitäkään kukaan auttanut.































































































































































kesken

Melkoinen voimanponnistus

Herättäjä-juhlien järjestäminen on melkoinen voimannäyte niin Herättäjä-Yhdistykselle kuin myös järjestävälle paikkakunnalle. Talkooväkeä tarvitaan mitä erilaisimpiin tehtäviin satoja ja taas satoja niin ennen juhlia kuin ennnen kaikkea juhlien aikana. Kaupunkipaikoissa helposti ei löydy niin altista talkooväkeä kuin pienemmillä paikkakunnilla, joilla taas on pulaa väestä pienuudesta johtuen. Hyvin kuitenkin kaikki sujui Oulussa ja niin varmasti ensi vuonna vuorossa olevassa Isokyrössä. Etelä-Pohjanmaalla kun ollaan, niin siellä aina näytetään ja kökköhenkikin elää voimakkaampana kuin muualla Suomessa.

On paljon puhuttu juhlien vaihtumisesta joka vuosi aina eri paikkakunnalle, miten rakennusurakka on joka vuosi uusi ja kaikki on tehtävä vain kolmea päivää varten. Esim. helluntailaiset ovat asian ratkaiseet pitämällä juhlat aina samassa paikassa Isossa Kirjassa Keuruulla. Myös laestadiolaisilla on samoja rakenteita, joita he kuljettavat rekka-autonlasteittain aina seuraavan vuoden juhlapaikalle valmiiksi. Kyllä herättäjäjuhlillakin on liikkuva kalustoa esim. seurapenkit, jotka aina päätösseurojen jälkeen kootaan kasoihin seuraväen toimesta uuteen paikkaan lähetettäviksi.

Kuitenkin yhä edelleen herättäjäjulien ottajia riittää, niin että juhlien järjestelyoikeudet on myönnetty aina useiksi vuosiksi eteenpäin ja lisäksi uusia anojia on jonottamassa. Ja kyllä juhlat ovat monella tapaa myös paikkakunnalle antoisat, yhteishenki eri piirien kesken paranee ja paikkakunta tulee suurelle joukolle ihmisiä tutuksi.

Kun nyt vuodesta 1961 Joensuun juhlista lähtien olen saanut liikkua ystäväjkansan parissa, ovat monet juhlien vakiokävijät käyneet tutuiksi, niinpä nytkin sain lukemattomia onnentoivotuksia uusien tehtävieni ansiosta. Myös vuosikymmenien aikana monet paikkakunnat ovat tulleet tutuiksi ja isänmaa on näinkin eri kolkiaan myöten kierretty moneen kertaan. Tietysti myös kansanedustajavuosina Suomi tulee tutuksi, kun eri puolilla kuljetaan monissa eri merkeissä. Esim. Veikko Vennamon aikana tehtiin ahkerasti koko eduskuntaryhän voimin ns. maakuntaiskuja, jolloin saman maakunnan alueella oltiin kaikki mukana ja hajaannuttiin eri pitäjiin puhetilaisuuksiin.

Lämpimät kiitokset vaan Oulun onnistuneiden juhlien rakentajille. Ja voimia ja siunausta Isoonkyröön, jossa ovat uudet papit Artturi Kivineva kirkkoherrana ja Eero Holma kappalaisena päävastuullisina juhlien pystyttäjinä yhdessä Herättäjä-Yhdistyksen Osma Kankaan kanssa.

Oulussa koulussa

Oulun poika V.A. Koskenniemi runoili tunnetun koululaulun Olen unessa useasti sinun kaduillas koulutie. Melkoista koulunkäyntiä olemme saaneet myös me Oulun herättäjäjuhlilla olijat tänään lauantaina Herättäjä-juhlien pääpäivänä. Eilen perjantaina oli vain illalla aatoseurat ja eri iltakonsertteja. Huomenna sunnuntaina aamuseurojen ja messun lisäksi lopetetaan kello 14 alkaviin päätösseuroihin.

Vain tänään lauantaina on siis ohjelmaa aamusta iltaan, neljät seurat sekä vuoroveisuut ja raamattutunti, runsaasti eri ryhmien kokoontumisia ja taas monia eri vaihtoehtoisia iltakonsertteja. Ja tietysti myös Herättäjä-Yhdistyksen vuosikokous.

Mutta sitä koulunkäyntiä saatiin äkillisistä ankarista ukkoskuuroista kahdestikin, kun herättäjäjuhlilla kokoonnutaan Luojan avaran taivaan alla, monikymmentuhantinen väki ei mihinkään telttoihin mahtuisikaan eikä kesällä myöskään mikään halli kävisi laatuun jo yksin kuumuuden vuoksi. Tämänkertainen pitopaikka on Raksilan urheilukeskuksessa. Myrskykuurot tulivat yllättäen juuri lähetysseurojen alettua kello 15.30 ja toinen ennen iltaseuroja kello 18.
Vielä seurojen päätyttyäkin tuli lyhyen aikaa rankkasadetta, joten koulunkäyntiä harjoitettiin.
Osa seuraväestä tosin sai olla katetussa katsomossa kaikessa turvassa. Vieressä on myös Ouluhalli, mihin moni pääsi sateelta suojaan. Ja juhlakansa on tottunut. sään mukaan toimitaan, varjot suojaavat auringonpaisteelle liialta paisteelta ja sateella kastumiselta.

Mutta eipä sää juhlatunnelmaa haitannut, lämpö pian kuivasi, jos oli vähän kastunut. Meilläkin myyntipöydillä oli vaikeuksia, kun vettä tuli yhdessä vaiheessa aivan vaakasuoraan, mutta kaikesta selvittiin. Tärkeintä on sittenkin juhlien henki, ystävien tapaaminen, ihmistä korostamattomat puheet ja virret, annetaan Jumalalle hänelle kuuluva osa ja ihmiselle ihmisen osa, eli kaikki lähteen lahjana Jumalalta ja me ihmiset saamme vastaanottaa kaiken ilman pienintäkään omaa ansiotamme. Ja tämä sanoma kuuluu jokaiselle ilman mitään erotusta esim hyviin tai huonoihin .

Koulunkäyntiä oli myös tämän blogin kirjoittaminen eli tietokoneen saaminen käyntiin. Eka kerran kirjoitin poissa kotikoneelta eduskunnan kannettavalla koneella, mutta ei tämä suinkaan sujunut ilman tuskaa ja vaivaa, ja myöskin hyvät neuvot olivat kalliita, joita sain eritysiavustajaltani Pekka Nikkolalta, jolta muutenkin olen aina saanut aulista apua näissä monissa tietokoneiden temppuilluissa eli paremminkin omia töppöilyjäni selviteltäessä.

50-vuotisjuhlamatka

Vuodet vierivät, mutta me senkus vaan nuorennumme. Kun eilen kirjoitin everstimme 50-vuotisjuhlakonsertista, tänään voin puhua 50-vuotismatkasta Herättäjäjuhlille Ouluun. Eipä uskoisi, että niin kauan kesän kohokohtiin on kuulunut päästä mukaan heränneen kansan kesän suurtapahtumaan, mutta niin vain se on. Toinen kesään kuuluva onkin sitten Helsingin City Marathon, viime vuonna tuli täyteen 30 vuotta niin kisan järjestämisiä kuin omia osallistumisiani. Kahta siis en vaihda, Herättäjä-juhlia ja Helsingin maratonia.

Eka kertaa matkaa tehtiin Pentti Perttulan ollessa Kankaanpään kappalaisena Joensuuhun v.1961 muutaman seurakuntanuoren kanssa Pauli Leppiniemen autolla silloisia mäkisiä, mutkasia teitä. Heti eka juhlilta on monia hyviä muistoja.

Tämän jälkeen vain yhdet juhlat on jäänyt väliin. Syynä oli Tampereen kesäyliopistossa oleminen ja saksankielen pro-kurssiin osallistuminen. Ei tainnut kurssi kylläkään sillä kerralla mennä läpi, myöhemmin kylläkin, joten kertaus on opintojen äiti.

Monenlaisissa merkeissä olen saanut juhlilla olla. Kymmenen vuotta toimin Herättäjä-Yhdistyksen aluesihteerinä, niinä vuosina olin seurojen väliajalla tapahtumista kertovana kuuluttajana. Joskus on saanut puhua juhlilla. Viimeiset vuodet, lukua on mahdoton sanoa, olen tarjonnut juhlakansalle alttiuden kenkiä rauhan evankeliumille Raamatun sanoja mukaillakseni.

Monista muista kesän hengellisistä juhlista poiketen Herättäjä-juhlat ovat vaikuttavat yksinkertaisella konstailemattomuudellaan. Paljaan taivaan alla seurapenkissä kuunnellaan puheita ja veisataan siioninvirsiä vuoronperään. Muuta ei tarvita. Ei ole selostajia eikä rinnakkaisohjelmia, soluja tms. Iltaisin sitten on mahdollisuus valita monien musiikkitilaisuuksien välillä. Sanan rukiinen leipä riittää ja tietysti väliajoilla esim. ruokajonoissa ystävien tapaaminen. Pääasia on, että ystäväkansa on kokoontunut ja saa olla yhtenä joukossa mukana.

Juhlavasti everstin 50-vuotispäivillä

Kankaanpään Niinisalon kylän Korvaluoman kylän syntyperäinen eversti Markku Myllykangas toimii kotikylänsä Niinisalon varuskunnan ja siellä majaansa pitävän Satakunnan tykistörykmentin komentajana. Veljensä Mikko on myös eversti ja oli myös mukana, kun Markku järjesti kaikille halukkaille syntymäpäiväkonsertin 50-vuotispäivänsä juhlistamiseksi. Tilaisuus muodostuikin todella hienoksi sotilasmusiikin kavalkaadiksi ja samalla Markun elämänvaiheiden läpileikkaukseksi.

Satakunnan sotilassoittokunta kapelimestarinsa musiikkimajuri Riku Huhtasalon johdolla sai soittaa sydämensä pohjasta ja kyllä soittikin aloittaen Marsalkan hopeatorvilla, joka Markulle tuli tutuksi hänen aloittaessaan varusmiespalvelunsa tasan 30 vuotta sitten Reijo Kuusiston johtamassa Niinisalon varuskunnassa. Markku valmistui v.1985 kadettikoulusta ja tuli takaisin kotimaakuntaan, jolloin tutuksi tuli Satakunnan sotilasmarssi. Seuraavaksi kuultiin Markun koulu-ja upseerikurssikaverin majuri Pertti Mannisen kanssa usein laulama Liisa pien.

Niinisalon päällikkö Ilkka Ranta puolestaan suositteli Markun lähtemään reserviupseerikoulun johtajaksi Haminaan ja sieltä tutuksi tuli helmikuun manifestin aikaan Sibeliuksen säveltämä Ateenalaisten laulu, joka on reserviupseerikoulun kunniamarssi. Pääesikunnassa Kaartin kasarmilla olon jälkeen tuli Markulla jälleen siirto kotitantereille Niinisaloon ja siksi soitettiin Suomalaisen ratsuväen marssi, onhan Niinisalon varuskunta viimeinen, jossa on ollut hevosia.

Sitten seurasi taas komennnuksia Helsingin kautta Hämeenlinnan Länsi-Suomen sotilasläänin esikuntaan, siksi kuulimme sotilasläänin kunniamarssin Asemies. Seuraavana taas Niinisaloon liittyen Tyksitöprikaatin kunniamarssi.

Kuusi henkinen varusmiesbändi soitti välissä vauhdikkaasti Markun nuoruuden musiikkia muistellen Hurriganes Get on ja toisen englantilaisen kappaleen. Tasan 25-vuotta sitten 14.6. tapahtui Markun vihkiminen kotikirkossa Kankaanpäässä ja näin kuulimme Prinsessa Ruususen häämarssin. Sotilassoittokunnan johtaja Riku Huhtasalo voitti sotilasmusiikin sävellyskilpailun ja kappale Salpamarssi esitettiin ensi kerran 4.6. 2010 Lappeenrannassa sopien hyvin koko Suomen itärajaa noudattaneeseen sodanaikaiseen salpalinjaan.

Kun Myllykankaan perheen asuinpaikka yhä on Hamina, kuultiin seeuraavaksi Haminan pojan Veikko Lavin tekemä Jokainen ihminen on laulun arvoinen kuvastaen myös Markun omia arvoja. Laulajana esiintyi varusmies Juha Paukku. Markun sotaveteraanisä, kyläpoliisi Lauri puhui usein 8-tuumaisesta, vähitellen Markullekin selveni, mikä se on ja niin kuultiin marssi 8-tuumainen kanuuna. Loppuhuipennuksena oli Markun sotilassoittokunnan konsertissa viime vuonna Jämijärven kirkossa kuulema harras Ylämaan katedraali, jossa soolo-osan soitti Riku Huhtasalo.

Voipi sanoa, kun juuri on seurattu Monacon ruhtinashäitä, jossa hääpari ei välttämättä ollutkaan maan onnellisimpia, että meistä Markun juhlakonsertin osanottajista sen sijaan voisi sanoa, jotta harvoin näkkee niin iloista hääväkkee, niin hienon hienon konsertin saimme myötäelää Markun ja hänen värikkäiden elämänvaiheittensa myötä. K I I T O K S I A !

Sanasta miestä, kansanedustajaakin

Kyllä viha ja katkeruus on syvällä meitä perussuomalaisia ja meidän ennennäkemätöntä menestystämme kohtaan. Se tuli jälleen kerran julki eilisessä Satakunnan Kansan yleisönosastokirjoituksessa, jossa melkomoisesti mollattiin meikämannea. Laadin oheisen vastineen huomiseen lehteen:

Olen todella hämmästynyt, miten joillekin tuntuu edelleen vaikealta hyväksyä kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa ja täällä Satakunnassa sitä, että me perussuomalaiset saimme 29.822 kannattajaa ja allekirjoittanutkin 6.580 ääntä, ja myös sitä, että jonkun kansanedustajan vaalilupaus pitää. Kansa on puhunut ja pulinat pois.

Tuntuu silti uskomattomalta, että nimimerkin takaa heitetään epäilyksiä vaalilupaukseni täyttämisestä semminkin, kun jo 19.4. tässä lehdessä Satakunnan Kansassa kerrotaan täyttäneeni lupaukseni kahden hoitotyöntekijän palkkaamisesta. Tämä on tapahtunut byrokratian monimutkaisuuden takia pelkästään viiden kunnan omistaman PoSan eli Pohjois-Satakunnan peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymän kautta. Sopimus on allekirjoitettu ja kestää koko eduskunnan koossaolokauden ajan. Asiasta on muuten kerrottu monessa muussakin lehdessä aina Hufvudstadsbladetia myöten.

Tuntuukin ihmeeltä, että tänäkin päivänä yhä edelleen pätee joihinkin ihmisiin Jeesuksen itseensä soveltama totuus: Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä. Maksan jopa yli lupaukseni, kun puhuin kansanedustajan palkasta, nyt maksan myös puhemiehen palkasta ja vielä sekään ei riitä, vaan näiden kahden työntekijän palkkaamisesta aiheutuvat kulut ovat enemmän kuin näistä palkoista käteen jäävä osuus.

Joku on vitsaillut myös siitä, ettei kansanedustaja saa palkaa vaan palkkiota. Myös se jääköön omaan arvoonsa. Toivonkin nimimerkin suojassa ampuvilta asiallista käytöstä, vai ottaako liian koville, kun viimeisissä gallupeissa Suomen kansaa puolustavina me perussuomalaiset olemme nousseet jo suurimmaksi puolueeksi.

Anssi Joutsenlahti eduskunnan 2. varapuhemies

Savonlinnan oopperat

Savonlinnan elää oopperasta. Koko kuukauden kestävät oppeerajuhlat vilkastuttavat varmaan muutenkin kesällä monipuoliseen elämään heräävän Savonlinnan pikkukaupungin talviunesta. Martti Talvela on nimellään Savonlinnan Oopperajuhlista todella merkittävän tapahtuman.

Niinpä juhlat lyövät leimansa kaikkeen koko kaupungissa. Turisteja liikkuu runsaasti. Sataman rannassa oleva tori kuhisee myyjiä ja ostajia. Löysin torin kirjamyynnistä tarjoushinnalla juhlien varsinaisen perustajan ja alkuaikojen johtajan Pentti Savolaisen kirjoittaman WSOY:n v. 2007 kustantaman Martti Talvela, elämän valoja ja varjoja. Ennestään kirjahyllystäni löytyy Talvelan kirjoituksista koottu teos Martti Talvela, maailma on kovin suuri. Talvela varsinaisesti nosti seminaarikaupunkinsa Oopperajuhlat maailmanmaineeseen.

Vanhan ystäväni Erkki Rakkolaisen satamassa kelluvassa proomussa pitämässä Liekkilohi-ravintolassa oli nautittavissa monipuolinen kalapöytä, jota voi lämpimästi suositella . Erkki kuuluu pitkäaikaisena vaikuttajana Savonlinnan kaupunginvaltuustoon aiemmin smp-läisenä, nyt sitten perussuomalaisena. On kaupungissa perussuomalainen kansanedustajakin Kaj Turunen, ravintoloitsijana hänkin on toiminut.

Uskon juhlilla kävijöistä monen muunkin olevan kaltaiseni ei niinkään suuren musiikintuntijan. Mutta kaikki on vaikuttavaa, Yksistään mahtavan Olavinlinnan miljöö antaa oman ainutlaatuisensa tunnelmansa, kun sisälle suureen oopperatilaan katetulle linnanpihalle mennään kapeita siltoja ja linnan käytäviä pitkin. Istuinpaikoille olisi mahtunut enemmänkin, mutta silti väkeä oli paljon, kymmenkunta kansanedustajaakin bongasin. Itse edellisen kerran olen ollut mukana edellisellä kansanedustajakaudella eli yli neljännesvuosisata sitten. Taukoa ei ehkä enää tule yhtä pitkästi, ehkä ensi kesänä voisi olla paikanpäällä parina peräkkäisenä päivänä, kun esitetään Mozartin Taikahuilu ja Wagnerin Lentävä hollantilainen.

Tämänkertainen ooppera oli Giacomo Puccinin 111 vuotta vanha Tosca, joka esitettiin alkuperäisellä italian kielellä, tulkittiin kyllä suomeksikin valotauluilla. Vaikuttavia laulajia, mukana oli monia kuorojakin, juonessa tietysti oli rakkautta, mutta karmaisevalta tuntui kaikkien pääosia esittäneiden kuoleminen.

Enpä enää yhtään ihmettele, että monen kesäohjelmaan kuuluu käynti Savonlinnassa ja oopperassa. Ei siellä tarvi käydä vain sen takia, että juhlilla näyttäytyminen kuuluu asiaan, vaan siellä voi oikein aidosti viihtyäkin. Aamu näytetään muuten torilla aloitettavan päivän avauksella, haasteltavana on jokin merkkihenkilö ja tänään laulua esittivät Savonlinnan Mieslaulajat. Sääkin suosi, se varmasti onkin tärkeä edellytys onnistumisen tunteelle.

Korkein mahdollinen kutsu

Tämän päivän saarnani hienossa tunnelmallisessa Ikaalisten kansalaulukirkossa, jossa kansanaluluihin sanoitettuja virsiä säestivät kansanmusiikki- ja lauluryhmä. Anna-Mari Heikkilä-Yrjänän johdolla:

Saamme olla täällä Sata-Häme-soi-juhlien kansanlaulukirkossa. Kansanlaulut ja esim. maakuntalaulut ovat meille rakkaita. Mutta niin myös monet virret kuuluvat suomalaiseen elämänmuotoomme. Joulua emme voisi ajatella ilman Enkeli taivaan-virttä. Siunaustilaisuuksiin kuuluu Oi Herra jos mä matkamies maan ja koulujemme kevätjuhliin ja näin kesällä täytyy ehdottomasti laulaa Suvivirttä, joka tulkitsee voimakkaasti uskonnollisia tunteitamme.

Suvivirren asemastahan on käyty kiivastakin keskustelua, kun se on tahdottu poistaa koulujen päätösjuhlista vedoten eri uskontoa tunnustaviin ja maahanmuuttajiin. Naulankantaan mielestäni on kuitenkin osunut se keskustelija, joka toteaa uskonnonvapauden olevan myös sitä, että kunnioitetaan valtaenemmistönkin tunteita ja vakaumusta ja näin Suvivirsi kuuluu itseoikeutetusti koulujemmekin kevätjuhliin. Näin aivan kuin monet kansalaulumme myös virtemme ovat meille rakkaita ja kalliita.

Tämänpäiväisen aiheemme Kutsu Jumalan valtakuntaan mukaisesti tekstimme esiin tuomasta Sakkeuksesta on myös tehty varsinkin lasten rakastama laulu, miten Sakkeus oli pieni mies, viikunapuuhun hän kiipesi, että näkisi Jeesuksen. Aivan samoin kuin näinä päivinä täällä Ikaalisissa Sata-HÄme-soi-juhlilla on paljon kansaa, myös Jeesuksen ympärillä liikkui runsaasti ihmisiä ja kun Sakkeus oli varreltaan vähäinen hän halusi varmistaa Jeesuksen näkemisen nousemalla puuhun.

On hienoa, että aikanamme haluamme kokoontua suurina ihmisjoukkoina yhteen kokemaan jotain merkittävää. Esimerkiksi itse sain juuri eilen olla mukana Farmari-maatalousnäyttelyssä Porissa, jossa jo eilisen jälkeen on käynyt 50.000 vierasta. Näin monet meistä käymme kesän aikana useissa suurissa tilaisuuksissa. Näin myös valtakunnallisilla hengellisillä juhlilla. Täällä Ikaalisissakin pidettiin viikkoa ennen juhannusta Sanan Suvipäivät.

Aivan samoin kuin Jeesus kutsui Sakkeusta Hän kutsuu meistäkin jokaista seuraansa: Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Voiko ihanempaa kutsua saada täällä vaivojen ja tuskien maassa, jossa meillä ei ole mitään pysyvää asuinsijaa, emmekö todallakin halua myös jotain kestävämpää kuin parhaimmillaankaan saamme täällä maan päällä.

Me jokainen tänne kirkkoon tänä aamuna saapunut ja myös siellä radiovastaanottimien äärellä kuuntelevat saamme tämän kutsun aivan samoin kuin Jerikon kaupungin Sakkeus, joka oli kaupungin rikkain mutta samalla myös halveksituin mies, koska tullimiehenä oli antautunut yhteistyöhön maan valloittajien roomalaisten kanssa ja keräsi tullimaksuja yli laillisen määrän ja siten myös itse rikastui. Oli todella jo ihmeteltävää, että tälläinen henkilö kiipesi puuhun nähdäkseen paremmin Jeesuksen. Kaikkien yllätykseksi Jeesus pysähtyi juuri sen puun kohdalle, jossa tämä jumalattomana pidetty mies piileskeli. Ja aivan käsittämättömältä tuntui, että Jeesus halusi mennä juuri tämän syntisen miehen vieraaksi tämän kotiin. Mutta suurin yllätys tapahtui sittenkin Sakkeuksen kodissa.

Sakkeus, tuo rikas ja ahne mies lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille ja hyvittää väärinkäytöksensä niitä kokeneille nelinkertaisesti. Ja tämä uskomaton muutos tietysti näkyi ja kuului myös kaikille kaupunkilaisille. Sakkeuksen sydämessä ja kodissa alkoi uusi elämä. Jeesuksen rakkaus mursi hänen sydämensä. Jos Jeesus olisi toiminut kuten sen ajan hurskaina pidetyt fariseukset ja kirjanoppineen sättien ja moittien Sakkeusta, ei mitään muutosta olisi tapahtunut. Kovia sanoja Sakkeus oli kuullut aivan riittävästi. Fariseusten pelastusjärjestyksen mukaisesti juuri tullimiehet eli publikaanit olivat syntisistä suurimpia. Heidän syntejään pidettiin sovittamattomina, koska katsottiin, etteivät he voi näitä rikkomuksiaan sovittaa. Niinpä he arvostelivat myös Jeesusta, ettei hän mikään profeetta ja uskon mies olekaan, kun meni tällaisen luo aterioimaan.

Mutta: Jumalan pelastusjärjestys onkin täysin päinvastainen kuin meidän ihmisten tekemä. Jeesuksen järjestys kuuluukin eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat: ensin syntiset, sitten muut. Fariseukset ja heidän kaltaisensa eivät ymmärtäneet eivätkä nykyäänkään ymmärrä tällaista järjestystä. Heidän pelastusjärjestelmässään ovat ensimmäisinä hurskaat ensimmäisinä, eikä sitten muita tulekaan. He ajattelevat, että tottahan Jeesus menee hurskaitten huoneisiin ja karttaa syntisiä kuin ruttoa. NÄin ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa tapahtunut. Siksi näin ajattelevat sanoivat: Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.
Usein me kristitytkin - ihmismielen perusluonteen mukaisesti - saatamme ajatella pelastuksesta fariseusten tavoin. Ihminen rakentelee pelastutaan tienä ylöspäin, ihmisen tienä Jumalan luo. Kristillinen pelastusjärjestys on kuitenkin: Jlan tie ihmisen luo ja tämä tie, totuus ja elämä on Vapahtajamme Jeesus Kristus. Aivan kuten tekstissämme Hän pyysi päästä Sakkeuksen kotiin, yksinkertaiseen pelastusjärjestykseemme kuuluu oikeastaan vain kaksi asiaa: Kristus syntisten Vapahtaja ja vaivainen syntinen - tässä järjestyksessä.

Kesäsuunnitelmia

Rankan eduskunnan loppurytistysviikon jälkeen ennen kesävapaalle lähtöä on edessä yhtä kova viikonloppu. Mutta mitä sitten kesän kuluessa, helpottaneeko lainkaan.

Tänään vapaan alettua eduskunnasta oltiin illalla Porin kaupungin vastaanotolla farmari Suomen Maatalousnäyttely 2011 merkeissä. Huomenna pitäisi käydä grillaamassa kalaa Farmarissa ja pistäytyä ennen sitä PerusSuomalaistenkin teltalla, jos se on pystyssä. Melkoinen rankkasada oli näet illalla Porissa ja tuulen pyörteitäkin on odotettavissa.

Porin Farmarista on kiirehdittävä siunaustilaisuuteen Kankaanpäässä. Muistotilaisuus pidetään entisessä omistajaa vaihtaneessa Niinisalon seurakuntakodissa. Sitten olisi paneuduttava sunnuntain saarnaan, jonka saan pitää Sata-Häme-soi-juhlien kansanlaulukirkossa Ikaalisten kirkossa alkaen kello 11. Sieltä tulee kiirehtiä sotaanlähdön muistokilven paljastamiseen Liimun talolle Narvinpäähän Kankaanpäässä. Vielä on onnnittelukäynti 85-vuotiaan luona Jämijärvellä. Maanataina täyttää yksi nuorimmista sotiemme veteraaneista Kankaanpäässä saman 85-vuotta ja häntäkin on pyydetty onnittelemaan.

Kesä tuntuu vasta nyt alkavan, kun tähän asti on oltu lähes kokonaan sisällä eduskuntatalossa.
Poriin matkatessakin ulkolämpötilaksi saatiin mitattua yli 30 astetta. Kesän Suomi-areenalle Poriin on pyydetty mukaan kahteenkin paneeliin, muitakin tilaisuuksia riittää areenalla, jonka järjestäjänä muuten on nimenomaan Suomen eduskunta.

Sitä ennen jo seuraavana viikonloppuna on Herättäjä-juhlat Oulussa. Heti maanantaina sen päälle Savonlinnan oopperajuhlat. Kotkan meripäivätkin kuuluvat ohjelmaan. Tietysti City-Marathon Helsingissä, Israel-konferenssi Joensuussa ja eduskuntaryhmän kesäkokous Turuus.
Nämä vain lonkalta heitettyinä. On tietysti myös perinteiset kaksi leiriviikkoa Kankaanpään seurakunnan leirikeskuksessa Hakoniemessä, toinen sotaveteraaneille, toinen sotainvalideille.

Rauman kaupunkikin oli juuri tänään lähettänyt kutsun illanistujaisiin. Kesäteattereitakin on ainakin Eurajoen Kuivalahdella ja Kankaanpään Veneskoskella, ehkä muitakin.

Niin, jotta kyllä sitä lomaa ja vapaata piisaa. Jos Luoja vomia ja terveyttä antaa, sillä varauksellahan kaikki on elämässämme.