Jumalan myllyt

Maailmassa on niin monta ihmellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Jumalan myllyjen sanotaan meidän ihmisten mielistä jauhavan liian hitaasti, mutta ne jauhavat kuitenkin ja varmasti. Tämä on nähty vuodesta 1870 Suomen vanhimpana lähetyskenttänä toimineella Ambomaalla, joka sai itsenäisyytensä Namibian nimellä v.1990 pitkän taistelun jälkeen Etelä-Afrikasta, joka aparthaidia harjoittaen oli sortanut maata vuosisadat. Aivan kuin suomalaisten ansiokkaan lähetystyön sinettinä vapautustoimissa oli mukana voimakkaasti YK:n apulaispääsihteeri Martti Ahtisaari ja myös suomalaisia rauhanturvajoukkoja.

Kaikki muistavat Ambomaan Agricolaksi kutsutun Martti Rautasen, joka saapui kentälle ensimmäisten suomalaisten lähetystyöntekijöiden joukossa ja sai vielä ennen kuolemaansa v.1925 toimittaa kunniatehtävänä ensimmäisten ambolaisten pappien vihkimisen. Rautasen lähettämistä emmittiin Lähetysseuran johdossa, koska tämä oli kotoisin Inkerinmaan Novasolkan kylästä eikä hänen taitoihinsa luotettu. Tässäkin nähtiin, miten Herra on heikoissa väkevä, kun Rautasesta tuli kautta aikojen näkyvin lähetystyöntekijämme. Itsekin olen saanut olla mukana, kun Rautasen kotitalon seinään kiinnitettiin muistolaatta.

Yli miljoonaisesta Namibian kansasta kristittyjä on jopa 90% monista aiemmista sortotoimista huolimatta. Maamme lähetysveteraanien työ on tuottanut kauniin hedelmän. Ja tänä päivänä maa on hyvin onnistunut itsenäisyydessään, ei ole tietoakaan muualla Afrikassa vallitsevista diktatuureista ja kansa on - kiitos pitkäaikaisen lähetystyön - lukutaitoista ja valistunutta. Täällä jos missä nähdään lähetystyön tuloksien puhjenneen kauniiseen kukkaan, joskin monia ongelmiakin on.

Itselleni on läheinen muisto hiippakuntamme lähetyspastorina toimineesta Mikko Ihamäestä, joka oli ollut lähetysalan esimies, mutta aikoessaan palata kotimaanlomalta, ei enää saanutkaan viisumia perheineen sortotoimien seurauksena. Mutta Jumalan myllyt jauhoivat, ja niin Mikko pääsi mukaan juhlimaan Namibian itsenäisyyttä vielä vähän ennen varhaista kuolemaansa.

Omana aikanammekin saamme siis elää keskellä Jumalan ihmeitä.

Ilmastopolitiikkaan uusia tuulia

Maahanmuuttajapolitiikkaa käsittelevän Nuivan manifestin ja yrittäjäpoliittisen ohjelman lisäksi on nyt sitten saatu julkisuuteen kolmantena PerusSuomalaisten vaaliohjelmana ilmastopoliittinen ohjelma.

Tavalliselle ihmiselle käsittämättömäksi jääneiden päästökauppojen tilalle olemme ehdottamassa talonpoikaisen järjenkin ymmärtämän käytännön: joka saastuttaa, se maksaa. Eli esitämme päästökauppojen tilalle ominaispäästöjärjestelmää ja näin ilmastopolitiikkaan tasapuolisuutta ja järkeä.

Maailmanlaajuisesti on jo hyväksytty autoille tämä ominasipäästöjärjestelmä. Täysin vastaava järjestelmä on luotavissa myös energia- ja muiden tuotantolaitosten päästöille. Näin saadaan myös maailmanlaajuisesti yhdenvertaiset teollisuuden kilpailuehdot parempaa ilmastopolitiikkaa ajatellen.

Näin luovutaan nykyisestä prosenttimääräisistä tavoitteista, joissa ei lainkaan huomioida lähtötasoa. Meillähän teollisuus on jo tehnyt suuria investointeja päästöjen vähentämiseksi. Tässä tasavertaisessa asemassa myös suomalaiset yritykset pärjäävät, voidaan pitää tuotantoa Suomessa, laajentaa ja investoida. Näin saadaan teollisuutemme kustannukset samalle tasolle kilpailijamaiden kanssa, kun kaikilla on samat vaatimukset ja niiden rikkomisesta seuraavat yhtä suuret sanktiot. Tällä hetkellähän esim. maamme terästuotannon ominaispäästöt ovat tonnia kohti puolta pienemmät kuin Euroopassa puhumattakaan Aasian ja Venäjän laitoksista.

Samalla on edistettävä päästöttömän raide- ja vesiliikenteen toimintaedellytyksiä yhdessä VR:n kanssa. Aloitetaan Järvi-Suomen kanavoiminen meriyhteyden saamiseksi.

Monilla tahoilla, eritoten vihreät, ovat tyrmänneet esityksemme niinpä emme mekään ole menossa niiden kanssa hallitukseen. Timo Soinikin sanoo: Jos vihreät saavat yhdenkin paikan enemmän kuin me, se on siinä. Kansa ratkaisee.

Taas uusi gallup

Timolta pukkaa vastauksia kirjoitin edelliskerralla. Se pitää kutinsa tänäänkin, kun hän julkisti PerusSuomalaisten uuden ilmastopolitiikan, jossa siirrytään päästökaupoista vain itse aiheutettujen ominaispäästöjen ratkaisemiseen. Tästä maamme teollisuutta, työllisyyttä ja koko maan asuttuna pitämistä helpottavasta ratkaisusta kerron seuraavalla kerralla. Uutista tulee niin tuutin täydeltä, että täytyisi kommentoida myös ikiliikkujana pidetyn Ike Ilkka Kanervan 50.000 edestä saamien lahjusten aiheuttamaa syytettä.

Mutta nyt on kyllä kirjoitettava päivän gallup-lukemasta 16,6 %. Asiantuntijat suuressa viisaudessaan ovat todenneet PerusSuomalaisten nousukiidon katkeavan viimeistään vuoden vaihtuessa, nyt kuitenkin on menty jo tammikuu, ja laukka senkus jatkuu vaan.

Ylen uutisten taloustutkimuksella tekemä mittaus on joulukuun lukemia lukuunottamatta ollut aina Helsingin Sanomien gallupia korkeampi PS:n kannatuksen suhteen. Nyt se taas palasi oikealle tolalleen, Hesarihan sai 16,2% ja nyt siis Yle 16,6%. Joulukuussa ainoan kerran siis Hesari pomppasi paremmaksi 15,4%, kun Hesari sai niukasti vähemmän 15,3%.

Timo Soinikin on yrittänyt toppuutella ja pitää porukan jalkoja maassa. Mutta mikään ei näytä auttavan. On jo ikään kuin olisi menossa oikeanlainen hurmosliike. Tämänkin gallup-uutisen kommenteissa on valtaenemmistö hyvin myönteisiä ja jopa edelleen jatkuvaa kannatusnousua lupaavia. Vain vähän on vähätteleviä ja muita puolueita kannattavia.

Kuvaavaa on kärkipaikan edelleen pitävän kokoomuksen tilanne, sen kannatus on laskenut vuodessa 2,8% ja on vaalikauden aikainen alin mittaus 20,4%. Kokoomuksen kannatuksen suuruutta onkin kauan ihmetelty. Saman viimeisen vuoden aikana on PerusSuomalaisten kasvu ollut 10,2%. PS oli jo Hesarin gallupissa 2% päässä demareista ja keskustasta, sama rako on edelleen tässä uusimmassa kannatustutkimuksessa. Kuukauden takaisesta on eniten 0,9% laskenut vasemmistoliitto, joten ei ole ihmeteltävissä Arhinmäen arhintelu suurimmalle nousijalle. Mutta näyttää se vaan olevan niin, että puhutaan PerusSuomalaista hyvää tai pahaa, aina se kasvattaa kannatusta, eikä kuitenkaan puhumattakaan voida olla.

Timolta löytyy vastauksia

Mitä olisi sanottava päivän puheenaiheesta Nuorisosäätiön vastoin tarkoitusperiaatteitaan antamista puoluerahoituksista kepulaisille ehdokkaille. Asiaa on puitu rikostutkinnan 4500 sivun valmistuttua nyt monena peräkkäisenä iltana TV:n ajankohtaisohjelmissa. Ei musta muutu valkoiseksi pesemälläkään.

Mutta Timo Soini Hjallis Harkimon keskustelukumppanina ja entisen ministerin Maija Raskin 60-vuotishaastattelun kertyminen lähes kokonaan Timo Soinin ympärille ovat rakentavampia vaihtoehtoja.

Kuvaavaa nykytilanteelle on, että jopa neljä kautta kansanedustajana ja kauden ministerinä olleen demarin syntymäpäivähaastattelusta lähes puolet vie arviointi Timo Soinista ja PerusSuomalaisista. Tämäkin kuvaa sitä lähes paniikinomaista tilaa, joka vallitsee vanhoissa valtapuolueissa puolueemme häkellyttävän nousun pelottamina.

Maija Rask luonnehtii Timoa eduskunnan kuppilassa mukavan arkiseksi kaveriksi, joka varmaan iltakaudet miettii vereviä puheenparsiaan, jotka uppoavat kansaa, koska Timo puhuu kansan ymmärtämää kieltä. Tästä pitäisi toisten politiikkojen ottaa oppia. Kuitenkin Rask sitten väittää puolueen kannatuksen versovan jonkinlaisesta vihan ja katkeruuden lietsonnasta, johon tosin Timo itse ei syyllisty. Ota tästä selvää. Lopuksi Rask uskottelee, ettei puolueen kannatus realisoidu vaaleissa. Ken elää, näkee.

Hjallis yritti estää Timoa puhumasta politiikkaa, mutta syyllistyi siihen itse, joten täytyi Timonkin monien syvällisten ihmiseloa koskevien pohdintojen lisäksi puuttua myös poliittisiin argumentteihin. Mielenkiintoista oli hänen esiin nostamansa ja lauantaina julkistettava ympäristöpoliittinen ojelma, jossa korvataan nykyinen päästökauppajärjestelmä ominaispäästöjä rokottamalla. Talous saadaan nousuun mm. järjettömät energiaverot poistamalla ja antamalla yrityselämälle näin paremmat toimintaedellytykset kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Kyllä päinvastaisista kurkku suorana huutamisista huolimatta PerusSuomalaisilta löytyy ratkaisuehdotuksia Suomen ennätysvelkaantumisen kääntämiseen noususuhdanteeksi.

Lisää elinvoimaisuutta uuden kunnan myötä

Uuden kunnan tekijät, vanhojen kuntien Kankaanpään, Jämijärven ja Parkanon yhdistämisestä yksimieliset tahdonilmauksensa jättäneiden kunnallisvaltuustojen jäsenet ja kuntien virkamiehistöä kokousti ryhmiin jaettuna Jämi-areenalla pohtimassa uuden kunnan tekemistä mahdollisimman vetovoimaiseksi.

Ryhmätöiden purkamisen jälkeen huomasimme uudesta toivottavasti syntyvästä kunnasta tulevankin vielä enemmän kuin mitä nyt on eri kuntien yhteenlaskettu houkuttelevaisuus. Yli 20.000 asukkaan kaupunki on aivan toista kuin nykyiset kuntamme. Kun kaikki vahvuutemme lasketaan yhteen ja niitä kehitetään, onkin jopa nykyinen vuosittainen väestötappiokin käännettävissä. Se vaatii lujaa uskoa, toivoa ja ennnen kaikkea kovaa työtä.

Uutta syntyvää logistiikkaa ja saavutettavuutta on hyödynnettävä. Onhan alueella rautatieasema ja valtatiet 3 ja 23, kantatiet Kankaanpäästä Ikaalisiin ja Pohjanmaalta Kankaanpään kautta Äetsään. Onpa Pohjanmaan radan lisäksi kaupungin sisällä myös pitkä matka Pori-Haapamäki-rataa elämysmatkailua varten.

Matkailu lisääntyy tulevaisuudessa räjähdysmäisesti. Jämi monine palveluineen ja ainutlaatuisine luontoineen tarjoaa siihen mainioita mahdollisuuksia, ennen kaikkea monipuoliseen virikkeelliseen liikuntaan, jota kaikkea pitää markkinoida vaikkapa hullunrohkealla idoinnilla mallia Pohjanmaan KOMIA.

Puhtaan luonnon ansiosta meidän vahvuuksiamme ovat myös vesivarat ja energiavarat: metsät, turve, maa-ainekset. Meillä on sekä maaseutumaista että kaupunkimaista asumista, tilaa tarvitseville, turvallisuutta ja joustavaa liikennettä ilman ruuhkia. Monen unelman täyttymistä: Omakotiasumista keskellä taajamaa järven rannalla.

Löytyy kaupan keskittymiä, elinkeinoyhtiöt voidaan fuusioida. Monipuolista teollisuutta ja sen tarpeisiin vastaavaa monen asteista koulutusta. Nimenomaan nuorten työllistämistä voidaan edistää täsmäkoulutuksella yrityselämän tarpeisiin. Tarvitaan innovatiivisia ajatuksia myös uusille aloille kuten "Onnellinen vanhuus uudessa kunnassa" , joka luodaan yritystoiminnan kautta. Peruspalvelut kuten päivähoito, vanhuspalvelut, sairaanhoito, erilaiset asunnot ja koulutus ovat laadukkaita.

Sokerina pohjalla on juuri eilen blogissani esittelemäni Niinisalon monipuolinen ja kehitettävä varuskunta: Satakunnna Tykistöprikaati, Koeampuma-asema, lennokkitoiminta, sääasema.
Eiköhän tästä kaikesta hyvä muodostu, riittävä tahtotila ainakin vallitsee. Ja luja tahto vie läpi kovankin kiven! Vaikeuksiahan aina on uuden luomisessa ja omaksumisessa.

Ei kosketa puolustusmäärärahoihin

Hyvin on tiedossa, että maamme ennätysvelkaantumisen johdosta jotain on tehtävä, kun Kiviniemen vuoden hallituskin lähti alun alkuaan siitä, ettei mitään muuta tehdä kuin lisätään velkaa tänäkin vuonna 8 miljardia, kun pelätään kansan tuomiota vaaleissa. Mutta jos ei tällaisesta toiminnasta tule valtaapitäville vettä tupaan niin ei mistään. Timo Soinikin vaati keväällä uusia vaaleja, nyt on asioiden kuntoonlaittamisessa hukattu sitten kokonainen vuosi. Ei hyvä!

Leikkauslistoja on vaadittu, mutta niitä ei juurikaan ole esitetty. Lähes ainoa vähennyskohde on löydetty puolustusmäärärahoista ja niiden sovitusta 2% vuosikasvusta. Nykyiset vanhat puolueet eli kolme vielä suurimpina olevaa ovat tässä olleet liikuttavan yksimielisiä, vassarit tietysti säestämässä. Niinpä heidän johtajansa täällä Kankaanpäässä viikonvaidekierroksella arvosteli kovin sanoin Timo Soinia, joka ainoana on ryhdikkäästi asettunut puolustamaan puolustuslaitoksemme tarpeita sanoen PerusSuomalaisten vastustavan kaikkia puolustuskykymme heikennyksiä. Tähän on helppo yhtyä. Eikä tämä suinkaan merkitse perusturvasta tinkimistä kuten Arhinmäki kannatuslukujensa alamäessä yrittää pelotella meidän äänestäjiämme.

Ilomielellä on tämä puolueemme linjaus vastaanotettavissa. Kun emme ole hyväksymässä Nato-korttia, on meidän itse huolehdittava puolustuskyvystämme myöskin riittävän materiaaalin hankinnassa. Varuskuntien säilyttämisessä kaikki ovat liikuttavan yksimielisiä näin vaalien alla, koska niillä on suuri työllistäväkin vaikutus omalla alueellaan, niin kuin täällä Satakunnassa Huovinrinteen varuskunnalla Säkylässä ja Niinisalon varuskunnalla meillä Kankaanpäässä. Varusmiesikäluokkien pienentymisen vuoksihan on myös väläytelty varuskuntien lopettamisia.

Olen varusmiespalveluni suorittanut juuri Huovinrinteellä nimenomaan vähän etäämmällä kotoa, joten tunnen senkin alueen ja olen näin ollen kuninkaallisia porilaisia. Niinisalon varuskunta on tuonut tervetulleen lisänsä meidän paikkakuntamme elämään jo 75-vuoden ajan ja siitä on kynsin hampain pidettävä kiinni. Onhan se kyllä kehitettävien varuskuntien joukossa ja saanut viimeksi lisäyksenä lennokkitoiminnan kansainvälisen keskuksen kadottua etelän tuuliin Tuusulaan.

Uskonkin vaalien jälkeisissä halitusneuvotteluissa PerusSuomalaisten olevan varsin kiinnostuneita nimenomaan sisäministerin ja puolustusministerin palleista. Myöskin puolustusvaliokunnan ja mielellään sen puheenjohtajan paikka on mielissämme. Onhan se jo ainakin kaksi vaalikautta ollut satakuntalaisen keskustapuoluelaisen hallinnassa, harvoin kaksi kolmannetta, puoluetta vain vaalituloksen mukaisesti voisi vaikka vaihtaa.

Vaikka olemmekin rauhanomaisissa ja ystävällisissä suhteissa naapurimaittemme kanssa, ei puolustustamme saa päästää ennen talvi-sotaa vallinneeseen tilanteeseen, jossa sotaan lähdetiin melkein pelkästään lakkiin saadun kokardin ja aseena olevan kiväärin mallia Kajander turvin. Juuri hyvällä puolustuskyvyllä estämme kenenkään innostumasta hyökkäämään maahamme. Paras rauhan tae on valmistautuminen sotaan. Näin on asianlaita raadollisessa maailmassamme.

Radiossa, TV:ssä ja Satakunnan Kansassakin

Monenlaista vaalityötä on tänäänkin tehty.

Päällimäisenä tietysti mukanaolo Ylen Satakunnan radion pienoisparlamentissa klo 9.30-10.00 neljän Satakunnasta kansaedustajia saaneiden puolueiden piirien puheenjohtajien kanssa, kun oman PerusSuomalaisten piirimme puheenjohtaja Seppo Toriseva Raumalta ei työkiireiltänsä ehtinyt mukaan. Me saimme armon päästä mukaan ilmeisesti siksikin, että edessä olevissa vaaleissa meiltä odotetaan myös kansaedustajan paikkoja. Niinpä kysytyssä omassa veikkauksessani ilmoitin Satakunnasta olevan mahdollisuuksia kahteen PS:n kansanedustajaan kuten oli aikanaan v.1983 vaaleissa. Puolueemmehan kannatusluvut ovat yli 15% ja Satakunnassa olemme aina olleet valtakunnan keskiarvon yläpuolella.

Lähdemme Satakunnassa todella pienellä piirin rahoituksella noin 7-8000 eurolla, eli puolet pienemmällä kuin vasemmistoliitto, jolla taas on puolet pienempi rahoitus kuin kokoomuksella, demareilla ja kokoomuksella. Varsinkin vasemmistoliitto on viime päivinä yrittänyt arvostella PerusSuomalaisten maahanmuuttopolitiikkaa, viikonvaihteessa siitä puhui Kankaanpäässä vieraillut Paavo Arhinmäki ja keskustelussa sen otti esiin Juha Sandberg (vas.). Heillä tuntuukin olevan kova hätä pienenevästä kannatuksestaan ja yrittävät vierittää sitä meidän päälle. Mutta antaa kansna ratkaista ja sanoa sanottavansa vaaleissa.

Lounais-Suomen alueen TV-uutisiin haastateltiin lyhyesti myös meitä jokaista erikseen.

Ensimmäiset vaalikoneet aukeavat kuun vaihteessa. Niinpä vastasin Satakunnan Kansan tekemiin perin kiperiin kysymyksiin, vaikka siellä ei kysytty mitään Satakunnan kärkihankkkeista eikä miten saataisiin Satakunta nousuun niin että karhun kämmen lyö kuten maakuntalaulussamme lauletaan. Tietysti maakuntaliittoa ja maakuntasuuntautumista koskevia kysymyksiä on esillä kuten päivän Satakunnan Kansan etusivun ykkösuutisena Kankaanpään, Jämijärven ja Parkanon kuntaliitosselvitystyön johdostakin. Saas nähdä, mitä asiasta syntyy.

Pakkoruotsi pois

Nyt on aivan pakko kirjoittaa pakkoruotsista, koska kirjoituksistani ei kuulemma löydy tarpeeksi selvää kannanottoa tätä tarpeetonta ja jopa haitallista epäkohtaa vastaan. Enpä itsekään lopulta löytänyt kirjoitelmia ruotsinkielen asemasta, vaikka kyllä katsoin TV:stä pakkoruotsikeskustelunkin ja jatkuvasti puheissa ihmisten kanssa olen kyllä ankarasti kritisoinut ruotsinkielen saamaa erikoisasemaa maassamme.



Ainoastaan historiallisesti tämä koulujemme opetuksessa edelleen säilynyt pakkoruotsi on puolustettavissa ja tietysti sillä, että rkp on 30 vuotta ollut yhtäjaksoisesti hallituksessa tärkeänä tehtävänään oman kielensä etujen valvominen. Niinpä yhä edelleen rkp:n nykyisetkin hallituskumppanit tukevat sitä ruotsinkielen aseman säilyttämisessä etunenässä opetusministeri Virkkunen, joka viimeksi on torjunut Itä-Suomessa nousseen pyrkimyksen saada siellä paljon tärkeämmän venäjänkielen ruotsin tilalle.



Ruotsi ei ole maailmankieli. Näin paljon sitä tärkeämpiä ovat tietysti etupäässä englanti, mutta myös esim. saksa, ranska ja jo mainittu venäjä. Kiinankielen taitajillekin varmasti olisi tiedossa monia suuria mahdollisuuksia nousevan talousmahdin kanssa asioimisessa.



Maassamme on häviävän pieni prosentti ruotsinkieltä puhuvia. Olisi siis jo aika lopettaa sen pakollinen opiskelu kouluissamme ja siirtää se vapaaehtoiselle pohjalle valinnaisaineeksi. Silloin sen lukeminenkin sen valinneille tulisi mielekkäämmäksikin. Omakohtaisesti omaan erittäin karvaita kokemuksia koko ruotsinkielestä omalta kouluajaltani, joten olen mitä lämpimin pakkoruotsin poistaja jo senkin puolesta.



Tämä kirjoitus on pakollinen senkin vuoksi, että olen jo aiemmin pyrkinyt kansanedustajaehdokkaana mukaan pakkoruotsin vastustajien ryhmään, mutta sinne onkin hyvin ahtaat pääsyvaatimukset, jos ei ole selvähenkistä kirjoitusta, ei ovi aukea. Eiköhän tämän jälkeen jäsenyys avaudu.

Lyhde korjataa ajallaan

Tulen juuri koskettavista hautajaisista, joissa sain toimittaa siunaamisen. 86 vuotiaana nukkuneella koko elämänsä hyvin terveenä ja työteliäänä elänyttä äitiä oli saattamassa koko lapsijoukko, kahdeksan elossa olevaa lasta perheineen, neljä poikaa ja neljä tytärtä niin, että mukana olivat mummin myös 16 lastenlasta ja myös pieniä lastenlastenlapsia, jotka hekin oliva ihmeteltävän hiljaa ja kiltisti.

Karjalaista syntyperää Hiitolasta kotoisin olevana vainaja oli oikea piirakkamestari, jolta varmasti hyvin tiukoista elämisenehdoista huolimatta riitti herkullisia piirakoita myös naapureille vietäväksi. Ei ihme, että myös kyläläiset olivat runsaslukuisina saattamassa ja laskemassa kukkia pidetylle eloisalle karjalaismummille.

Muistopuheen ja itse kirjoittamansa herkän runon lausui kaksosena syntynyt lapsuudestaan asti Ruotsissa elänyt ja siellä yliopistossa toimiva poika. Myös kuultiin lasten serkun esittämänä sydämiin käyvä Laps olen köyhän Karjalan, sillä huolimatta evakkovuosistaan lähtien Kankaanpäässä asumisestaan, vainaja tunsi itsensä aina lähinnä karjalaiseksi.

Suuren lapsijoukon kasvatus on onnistunut hyvin, siinä on jopa toinen saanut hioa toistaan, ja niin lapsista on varttunet mallikelpoisia kansalaisia. Turhaan ei muisteltu ja kiitetty äitiä kuten puheessani lainasin Lydia Koidulan koskettavaa runoa Äidin sydän: Muut korvas aika mitkä vei - sydäntä äidin konsaan ei.

Näin toteutui kirjaimellisesti Jobin kirjan kaunis kuva vanhuksen kuolemasta: Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallansa. Nykykäännöksessä se sanotaan: Ja kun olet elämästääkylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikaan. Tuleentunutta viljaan saimme olla saattamassa taivaan aittoihin Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen uskoen ja turvaten.

Toteutuuko demokratia

Jo toista sataa vuotta on maatamme hallittu vajaalla demokratialla. Ensimmäisistä eduskuntavaaleista maaliskuusta 1907 lähtien on kyllä noudatettu suhteellista vaalitapaa, mutta täysin tasapuoliseksi ei sitä voida sanoa. Niinpä edellisissä eduskuntavaaleissa, jos jokainen annettu ääni olisi ollut samanarvoinen, olisivat keskusta ja kokoomus menettäneet kumpikin 4 paikkaaja demarit yhden. Lisäpaikkoja olisivat saaneet PerusSuomalaiset ja kd 3, vihreät 2 ja vasemmistoliitto yhden. Yksi PerusSuomalaisten lisäpaikoista oli tullut nimenomaan täältä satakunnasta allekirjoittaneelle.

Niinpä jopa hallitusohjelmassa on vaalilain uudistaminen, josta puolueiden kesken onkin päästy sopimukseen, mutta esitys makaa perustustuslakivaliokunnassa, josta se nopeasti pitäisi saada koko eduskunnan käsittelyyn, koska perustuslain muuttaminen vaatiin hyväksynnän kahdessa eduskunnassa ja näin laki saataisiin voimaan vuoden 2015 vaaleissa.

Uuden lain keskinen periaate on, että kaikkien puolueiden äänimäärät koko massa lasketaan yhteen ja niiden välisillä vertailuluvuilla jaetaan edustajapaikat. Näin lopultakin saataisiin aikaiseksi täydellinen demokratia eikä päivääkään liian aikaisin. Yli sata vuotta on vitkuteltu tätä nykyistä suurimpia puolueita suosivaa käytäntöä.

Yksi kiistakapula lakiuudistuksessa on ollut äänikynnyksen määrääminen 3 %. PerusSuomalaiset olisivat halunneet sen alemmaksi eli 2%, isot puolueet taas ylemmäksi, mutta kompromissiin siis on päästy.

Nyt vain on vaadittava nopeaa toimintaa, vaikka perustuslakivaliokunnassa on muitakin asioita käsiteltävänä kuten nostetaanko entistä pääministeriä Vanhasta vastaan syyte valtakunnaoikeudessa ja myös presidentin valtaoikeuksiin puuttuva uudistus. Tässä asiassa PerusSuomalaiset ovat nykyisen lain kannalla eli ei enää tarvitse eikä saisi riistää mitään presidentin oikeuksista, koska hänet valitaa suoralla kansanvaalilla.

Kansalaisten onkin oltava valppaana, yritetäänkö vieläkin jarruttaa yhtäläisen äänioikeuden toteuttamista ja mitkä tahot mahdollisesti ovat jarruttamassa tätä oikeutettua parannusta vaalilakiin.

Hirmuhallitsijat keskellämme

Viime päivinä on uutisten etusivuille noussut Pohjois-Afrikan maa Tunisia. Kansan noustua vuodesta 1987 asti rajattoman itsevaltiaan tavoin hallinnutta presidentti Zine el-Abidene Ben Alia ja hänen hallitustaan vastaa, joutui hän pakenemaan Saudi Arabiaan, jossa hän elää kansalta kaappamiensa miljoonien ja taas miljoonien turvin.

Mutta Ben Ali ei ole yksin, hänen kaltaisiaan vain omia taskujaan täyttäviä diktaattoreja on lukuisasti. Tekisipä melkein mieli sanoa, että mistä niitä oikein kasvaa niin kuin sieniä sateella. Mainittakoon vaikka Pohjois-Korea isältä pojalle periytyvine valtoineen Kimiltä Kimille. Valko-Venäjällä muut presidenttiehdokkaat piestiin henkihieveriin ja heittettiin vankilaan. Zimbabwessa hirmuhallitsijana sivistyneen maailman vastalauseista huolimatta jatkaa Mugabe. Myös Kuubassa rehoittaa diktatuuri.

Vaikka Tunisia on ollut ihmisoikeusluokittelussa alimmilla portailla, niin silti se on saanut jo pitkään 400-500 miljoonaa euroa kehitysapua vuosittain. Miten ovat konsulit valvoneen ja valvovat.Tiedämmehän monissa kehitysmaissa hallitsijoiden kahmivan itselleen rikkauksia köyhän kansan kustannuksella. Siksi on täysin oikeutettua kysyä kehitysapumäärärahojen perään ja vaatia niiden pienentämistä ja ohjaamista kaikkein köyhimmille maille tarkan kontrollin alaisena ja vaatia myös välttämättömiä uudistuksia kuten hillitsemättömän väestölisääntymisen rajua leikkaamista. Tässäkin PerusSuomalaiset ovat oikealla tiellä.

Itse olen lämpimästi apuatarvitsevien puolella. Toimin lähetystyön varojen kerääjänä tuhansia euroja vuosittain ja näen näiden varojen kohdistuvat oikealla tavalla köyhien maiden asukkaiden kaikinpuoliseksi auttamiseksi kokonaisina ihmisinä juuri paikanpäällä olevien lähettien välitksellä. Olen myös Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittaja ja tiedän avustusten ohjautuvan Luterilaisen maailmanliiton asintuntijoiden kautta oikeisiin kohteisiin usein juuri lähetyskentillemme. Todella hätä ja tuska maailman suurempi on kuin aavistan, ken tahtoo kärsivää auttaa. mutta t siten, että apu menee perille eikä korruptoituneiden hallitusten taskuihin.

Suuret haasteet odottavat kirkkovaltuustoa

Tämän vaalikauden ensimmäinen kirkkovaltuusto oli koolla täysilukuisena. Ainoa virallisen esteen monikuukautisen Austraalian matkansa tähden ilmoittaneen Anja Vähäkosken tilalla oli samoin kuin Anjakin kirkon virallisen linjan kannattajien Marja Ahokangas.

Ikäpresidentti Sirpa Nuutinen suoritti ansiokkaasti kokouksen avauksen toivottaen uuden valtuuston jäsenet tervetulleiksi. Satakunnan Kansan nettisivu onkin jo ehtinyt uutisoimaan kokousta Pappisvalta Kankaanpäähän, kun puheenjohtajaksi valittiin pastori ja paras ystäväni Jari Koskela ja varapuheenjohtajaksi allekirjoittanut rovasti muttei varovasti, sillä kokouksen jälkeen pystyin lumisateen peittämillä teillä tekemään jopa lenkinkin. Kun vielä neuvoston varapuheenjohtajaksi nimettiin Ulla Hietamäki, tuli valitsijoiden vaaleissa osoittama tahto toteutetuksi, kun kaikki valitut ovat kirkon virallista linjaa kannattavien ehdokaslistalta.

Kirkkoneuvoston yhdeksästä muusta valittavasta jäsenestä tuli virallisen listamme ehdokkaista nimettyä viisi ja lisäksi yhteistyökumppanimme suvaitsevan seurakuntaväen yksi edustaja, joten meitä on siis yhteensä 7 kun muita on 3 sekä lisäksi virkansa puolesta puheenjohtajana toimiva kirkkoherra. Meidän edustajamme (suluissa varaedustaja): Laila Ryynänen (Anja Vähäkoski), Jarmo Lehtilä (Pasi Rajala), Virpi Vuorenmaa (Eija Viita), Pauli Lanne (Reino Paananen), Erkki Lilja (Kristiina Peltomaa), Helena Tuomala (Salli Kivinieemi). Varapuheenjohtaja Ullan varalla on Elina Kangas.

Paljon puhetta ja aiheesta herätti tietysti suuret korjausinvestoinnit, joista Hakoniemen leirikeskuksen pääasiassa pakollinen keittiön remontti hyväksyttiin kiireellisenä, mutta suuren seurakuntakeskuksen remonttisuunnitelmat, jo ensi vaiheen kustannuksiksi on suunniteltu 3,5 miljoonaa ja vaiheita tulee olemaan kolme, olivatkin esillä vain tiedonantoina meille uusille luottamushenkilöille, jotta voimme perehtyä asiaan ja sitten tehdä vaikeita päätöksiä, sillä kaikki mahdolliset esillä olleet kolmekin vaihtoehtoa ovat toinen toistaan kipeämpiä. Helpolla emme siis tule pääsemään, vastuumme on melkoinen ihmisten ja Jumalan edessä.

Vaali-innostus nousee sittenkin

Jatkuvasti on ennustettu eduskuntavaalien äänestysvilkkauden laskevan edelliskertaisestakin 67,9 prosentista. Viimeinen Iltalehden teettämä tutkimut kertoo kuitenkin äänestyshalukkuuden vihdoinkin olevan lisääntymässä.Edessä olevissa huhtikuun vaaleissa tämä Taloustutkimuksen mukaan olisikin jo 72%. Ja on uskottava sen edelleen kasvavan vaalien lähestyessä ja keskustelun vilkastuessa, vaikka ei voi moittia nykyistäkään mielenkiintoa.

Keskustelua käydään paljon juuri netissä. Kannanotot esim. Timo Soinin viimeiseen maanantain TV:haastatteluun TV3 aamutelevisiossa nousivat yli 300. Samoin monet häntä sivuavat uutiset kuten viimeksi Liisa Jaakonsaaren lausuma median suhtautumista Timoon kuin pieneen vauvaan ovat myös keränneet eri tiedotusvälineissä satamäärin kannanottoja.

Juuri tänään Satakunnan Kansan nettisivujen ykkösuutiseksi nousi Juha Ståhlen hevosmiesten tietotoimistosta äkkäämä mukamastieto Kauko Juhantalon siirtymisestä meille PerusSuomalaisiin. SK:ssa tieto sai 75 kommenttia ja Kankaanpään Seudunkin tehtyä asiasta jutun, tuli Seudun nettisivulle 22 kannanottoa, joka Seutu-lehdelle on hyvä saavutus. Seudun uutisoinnissa on haastateltu minuakin jakerron uutisen olevan täysin tuulesta temmatun, vaikka jutun yhteyteen otettu Kaken ja Timon yhteinen Pesämäen EU-vaalikeskustelussa otettu kuva voisikin antaa ymmärtää toistakin. Mutta Juha Ståhle osaa repäistä. Muistammehan miten hän lohkaisi ministeri Suvi Lindeninkin Satakunta-vierailusta valtakunnan uutiseksi nousseen lausunnon, miten eduskunnassa pelätään PerusSuomalaisten valtavaa nousua ja miten Soinin tulo presidentiksi olisi kauhistuksien kauhistus.

PerusSuomalaisten nousukiito on omalta osaltaan nostattanut myös keskustelua ja siten lisännyt mielenkiintoa eduskuntavaaleihin. Niinpä Iltalehden mukaan uuden nettisukupolven eli alle 24 vuotiaiden kiinnostus vaaleihin on nousemassa, samoin yrittäjien. Eikä povattu PerusSuomalaisten kannattajien laiska vaaliuurnillakaan käyminen pidä tutkimuksen mukaan sittenkään (onneksi) kutiansa, koska myös meidän kannattajiemme äänestysvarmuus on kasvamaan päin. Aiemmin jopa nukkuvien joukossa oleville on vahvistunut ymmärrys muutoksen mahdollisuudesta juuri äänestämisen avulla.

Blogit leviävät

Tänään valmistui Kankaanpään Seudussa nettisivun mainos, josta voidaan likata tänne blogeiheni kotisivuni kautta. Seudun kautta yhteys leviää myös neljään muuhun paikallislehteen.
Seutu on yhteisrintamassa Luoteisväylän, Merikarvia-lehden, Sydän-Satakunnan ja Jokilaakson kanssa. Luoteisväylä kattaa Noormarkun, Pomarkun, Ahlaisen ja Siikaisen. Merikarvia-lehti nimesä mukaisesti pelkästään Merikarvian. Sydän-Satakunnan ilmestymispaikkakunnat ovat Harjavalta, Kokemäki, Nakkila ja Kiukainen. Jokilaakso puolestaa leviää Kokemäelle, Huittisiin, Säkylään, Köyliöön, Vampulaan ja Harjavaltaan.

Olen tehnyt myös sopimukset Satakunna Kansan nettisivuston kanssa maaliskuun alusta ja samoin Porin lehden kanssa blogieni leviämisestä netissä, joten kattamatta paikallislehdistä on Eurassa ilmestyvä Ala-Satakunta ja Huittisten Lauttakylä-lehti. Samoin Rauman seutu on vielä valkoista aluetta, siellähän vallitsee Länsi-Suomi ja Rauman lehti.

Netti ja facebook ovat tulleet merkittäviksi, vielä neljä vuotta sitten en ollut näissä kummassakaan edellisissä eduskuntavaaleissa ja sain siltilähes 5.000 ääntä. Nyt facebookissa on yli 800kaveria ja blogeja päivä päivän jälkeen olen kirjoittanut yli 620 EU-vaalikeväästä 2009 alkaen, joten melkoista rutiinia löytyy. Ja saamastani runsaasta palautteesta johtuen rehellisiä kirjoituksiani myös luetaan. Niin jotta lukemisiin!

Ensimmäinen kirkkovaltuusto lähestyy

Vuodet vierivät. Kankaanpään kirkkovaltuustovuosistani on kulunut yli 20 vuotta, kun jäin pois siirryttyäni asumaan Jämijärvelle kirkkoherraksi. Kehä on sulkeutunut ja nyt alkaa siis uusi tovi, mutta ei niinkään kuin kummisetäni Veikko Jokela sanoi Jämijärvellä tultuaa siellä ollessani tauon jälkeen kirkkovaltuutetuksi, että nyt alkaa taas toinen 20-vuotisjakso. Ei hänkään ollut kuin kauden ja jätti sitten tehtävät seuraajilleen veteraanimies kun on, on hänellä nyt jo lähes 90 ikävuotta voimamiehen harteillaan.

Vaalitulos edellyttää meidän kirkon virallista linjaa puolustavien ottavan meille annetun enemmistöaseman nimissä meille kuuluvat luottamuspaikat, muuten emme täyttäisi äänestäjiemme meille antamaa luottamusta. Näin meitä opasti esimerkiksi pitäjänneuvoksemme keskustellessamme hänen kanssaan luottamuspaikkojen jaosta.

Kirkkolaki poikkeaa kunnallislaista monella tapaa. Niinpä myös kaikki puheenjohtajapaikat valitaan erillisissä vaaleissa eikä niin kuin kuntapuolella valtuuston puheenjohtajiston valinta tapahtuu yhdessä ja samassa äänestyksessä. Kirkkoneuvoston puheenjohtajahan on kirkkoherra, kuntapuolellakin hallituksen puheenjohtajana toimi aiemmin kunnanjohtaja, mutta hänen korvaamisensa luottamushenkilöllä on tapahtunut jo vuosikymmeniä sitten. Kirkon puolella oli aiemmin säädös, että neuvoston jäsenistä pitää vähintäin puolen olla valtuuston ulkopuolelta, mutta valtuutettujen kovan hingun takia sääntö on muutettu ja nykyään on lähes sääntönä tai ainakin käytäntönä, että neuvostoon valitaan vain valtuutettuja. Me kyllä teemme poikkeuksen ja valitsemme kirkon virallisen linjan puolustajan jopa ehdokaslistankin ulkopuolelta.

Johtokuntiinkin olisimme oikeutettuja saamaan jokaiseen puheenjohtajan, mutta viidestä johtokunnasta luovutamme kolmen puheenjohtajuuden muille. Samoin luovutamme yhden paikan jokaisesta johtokunnasta ns. suvaitsevan seurakunnan eli kokoomuksen väelle yhteistyön kättä lyöden. Näin emme ole herroina hallitsemassa, vaan palvelemassa siinä hengessä, että yhteispelillä se sujuu. Olemmekin todella kinkkisten asioiden edessä, kun seurakunnan rakennukset huutavat miljoonien ja taas miljoonien remontteja. Ja monia muitakin haastavia tehtäviä on odottamassa. Herra meitä hyvästi hallitkoon!

Onko Timo Soini lapsi

Jos sojottaa PerusSuomalaisten kannatuskäyrät lähes kohtisuoraan ylöspäin, niin saman suuntaisesti ovat nousseet puolueen puheenjohtajan Timo Soininkin äänestystulokset viimeisissä vaaleissa.

Vuoden 2006 presidentin vaaleissa Timo sijoittui koko maassa viidenneksi 103.492 äänellä häviten neljännen tilan Heidi Hautalalle 0,1 prosentilla. Seuraavan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Timo nousi äänimäärissä kolmannelle sijalle saaliinaan 19.859 ääntä. Kunnallisvaaleissa v.2008 tuli valtakunnan kakkossija Espoon 8.206 äänellä. Enää puuttuikin äänikuninkuus, joka olikin johdanmukaisesti edessä EU-vaaaleissa v.2009. Vaikka äänestysvilkkaus oli koko maassa vain 41,1%, kertyi Timolle 130.500 äänestänyttä, vaalipiirinä oli siis koko maa.

Nythän eduskuntavaalien alla toitetaan kyllästymiseen asti, että Soinia voi äänestää vain Uudellamaalla, mutta meitä hyviä kumppaneita hänelle sen sijaan löytyy koko maassa, jossa meillä on lähes 400 kaunnallisvaltuutettuakin ja eduskuntavaaleihin mennään omilla täysillä listoilla. En malta olla sanomatta, että nyt olen löytänyt jo neljä meitä luterilaisen kirkon pappismiestä, joista kolmella on kirkkoherrakokemustakin.

Voiko tällainen mies Timo Soini ja tällaisen puolueen puheenjohtaja olla vauva niin kuin hänen meppikaverinsa Liisa Jaakonsaari julkisesti kutsuu Soiniin suhtauduttavan kuin isoon vauvaan varsinkin median taholta. Jaakonsaari haluaa tällä sanoa, että Soinin lausuntoja käsitellään silkkihansikkailla. Liisa pien` ihmemassa toi tämän julki meppien tiedotustilaisuudessa, johon Timo ei päässyt mukaan. Lausunto kuvaakin pikemminkin demarien ahdinkoa historian alimpien kannatuslukujen kourissa, mutta tällainenkin vain laskeen entisestäänkin kannatusta.

Onkin niin kuin Timo itse sanoo, että muiden haukkuminen vain nostaa suosiotamme, eikä toisten harjoittama meidän kehumisemmekaan tietenkään kannatustamme laskisi eikä kuitenkaan voida olla puhumattakaan jotain meistä. Kaikki siis sataa PerusSuomalaiseen laariin. Toisilla on hätä kädessä. Mutta antaa kansan ratkaista.

Ystävien seurassa

Pari päivää Jyväskylän seurakunnan kurssikeskuksessa Vesalassa saatiin viettää tuntien ystävien lämpöä, vaikka tänä talvena tutuksi tullut ankara pakkanen paukkui ulkona nurkissa. Kyseessä oli yhteisen hengellisen kotimme aluevastaavien noin kolmenkymmenen hengen kokoontuminen ajankohtaisten asioiden merkeissä.

Porista lähtöisin oleva Jaakko Kaartinen kertoi ja esitti Herättäjä-yhdistyksemme uusia kehitteillä olevia nettisivuja, joilla tietysti tulisi antaa aito kuva alatien kristillisyyttä edustavasta liikkeestämme, jonka tarkoituksena on tukea meidän tavallisten ihmisten uskonkokemusta ja -näkemystä pelkän armon riittävyydestä, joka tulee osaksemme ilman mitään omaa ansiotamme. Harjoitusotsakkeena sivustolle on "Sinäkin olet körtti". Todella valtaosa kirkkomme jäsenistä tietämättäänkin omaa juuri tämänkaltaisen itsestään meteliä pitämättömän uskon ja sen kautta vaikuttavan rakkauden.

Kuvaavaa on esitetty kertomus Simo Talvitiestä, joka tuli ylioppilaskokoukseen Aholansaareen kiusattuna käytyään monien eri liikkeiden vastaavissa tilaisuuksissa, joissa aina oli vaadittu niin ja niin suurta uskoa. Talvitie kysyi laivarannassa, mitä te täällä vaaditte. Aarre Pyy, jonka 90-vuotisseurat ovat keväällä, sanoi pakollisia olevan liinavaatteet ja pyyheliina.

Puhuttiin myös Hanna Salomäen tekemästä sosiologisesta tutkimuksesta eri hengellisten liikkeiden kesäjuhlilla haastatelluiden liikkeiden kannattajien välillä löytyvistä eroista. Heränneet ovat tässä valossa joutuneet huonoon huutoon. Kuitenkaan tutkimuksen teologiset perusteet eivät ole kovinkaan pitäviä. Meidän avaraan ja itseään perusteellisesti tutkistelevaan uskonnäkemykseemme eivät kuulu yksiselitteiset vastaukset, jotka taas toisille liikkeille ovat ominaisia ja jopa opetettuja joko-tai-kysymyksiä.

Tuntojamme kuvaa hyvin Siionin virsi 179, jossa pyydämme: Jos hengessä köyhiksi saa Myös meidät hän näin alentaa, Niin kilvoituksemme ja kaipuumme tie Luo armonsa istuimen vie.
Hän armossaan meidän myös suo Taas saapua toistemme luo, Ja Herramme kiitosta virsi nyt soi, Kun yhteen hän ystävät toi. Jos väsyn ja näännyn, Luo ystävän käännyn, Hän hoitaa, kun jaksaa en voi. Kun kuljemme tiellä, On iloa siellä. Ken Jeesuksen hyvyyttä kokea saa, Hän ystäviään rakastaa. Näin palvellen muita Hän ahdistetuita Vie polkua kirkastuvaa.

Että he yhtä olisivat

Kristus haluasi seuraajiensa pitävän yhtä, sen puolesta hän rukoilikin ja rukoilee edelleen. Valitettavasti tilanne on aivan päinvastainen, suorastaan päälaellaan. Kristuksen nimeen vannovia on sadoissa ellei tuhansissa eri ryhmissä. Omankin kirkkomme piirissä ei suvaita toisin ajattelevia, jopa laaditaan luetteloita piispoistakin, jotka muka eivät ole oikeita kristittyjä. Kenellekköhän tällainen erottelun oikeus on luovutettu. Samoin ollaan sulkemassa taivaan portit toisilta kristityiltä, kukahan siellä lopulta on tuomitsemassa. Millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidätkin tuomitaan.

Kaiken tämän uhallakin olisi kuitenkin noudatettava Vapahtajamme omaa tahtoa ja pyrittävä yhteyteen. Voimme tunnustaa toistemme erilaisuuden ja oikeuden ajatella eri tavalla, mutta silti meidän tulisi kohdella toisiamme veljinä ja sisarina. Myös tähän on ajassamme voimakkaita pyrkimyksiä, aloitammehan kristittyjen yhteistä rukoisviikkoa ja Suomesta ollaan toimittamassa Roomassa Pyhän Henrikin messua. Mukana on piispa Matti Repo ja ilmeisesti myös ystäväni Tomi Karttunen, jonka isän siunaustilaisuudessa juuri viikko sitten olimme.

Kristittyjen suurin yhteyden ateria Herran Pyhä Ehtoollinen on räikeimmin osoittamassa meidän kristittyjen erillään olemista, kun meidänkään luterilaisella kirkollamme ei ole ehtollisyhteyttä kuin anglikaaanisen kirkon kanssa. Teologisia keskusteluja on kyllä käyty pitkään, mutta niissä ei näytetä päästävän puusta pitkään.

Viimeksi Tunisian esimerkki tosin maallisessa mielessä näyttää, mistä asioiden on lähdettävä: kansasta. Myös yhteinen ehtoollisen nauttiminen ei lähde liikkeelle kirkkojen yläpäästä, vaan täältä ruohonjuuritasolta. Itse esim. ehtollista jakaessani en koskaan ole kysynyt, minkä kirkon jäseniä ehtollisvieraat ovat. Olen myös kuullut monen esim. San Diegon pyhiinvaelluksiin osallistuneiden kertoneen nauttineensa ehtoollista katolisen papin jakamana. Näin meidän on täältä kenttätasolta nostettava painetta kirkkojemme johdolle: Kristuksen tahtoa on noudatettava ja lähdettävä liikkeelle vaikkapa juuri ehtoolliskäytännöstä.

Aiheellisesti saamme rukoilla Jaakko Haavion Siionin virren tavoin: Opeta veljenämme Jokaista pitämään Kaukana, lähellämme, Ken pyrkii pyhimpään, Niin ettei kukaan meistä Tuomitse ketään heistä Iskien veljeään.

Eduskuntaretki 2.2.2011.

Lähde mukaan ja tuo ystäväsikin katsomaan paikan päälle, mitä Arkadianmäen kettutarhassa puuhataan. Tarvitsisiko nykyedustajia vaihtaa vähän arvokkaammin käyttäytyviin. Ainakin joulukuun matkallamme mukanan olleet olivat sitä mieltä, ettei täysi-istunto saisi olla sellainen hollitupa kuin se nykyisin on. Edustajat tulevat ja menevät mielensä mukaan, keskustelevat vapaasti kuuntelematta puhujaa. Painavat ehkä napin läsnäolon merkiksi ja poistuvat välittömästi. Tällaista käyttäytymistä ei maalta tuleva heti ensitöikseen jaksa ymmärtää eikä tarvitsekaan. Muistan omalta ajaltani toimineeni ihan eri tavalla, olinhan silloin suhteellisen nuori mies, nyt tulee täytee 24 vuotta, kun viimeksi olin kansanedustajana.

Keskiviikkona täysi-istunto alkaa kello 14. Sitä ennen kello 13 teemme kiertokäynnin eduskuntatalossa, mm. näemme valtiosalin ja mihin nyt sitten oppaat meidät saavat viedä, kun kulkurajoituksia on istuntopäivänä. Istunnosta menemme sitten kuuntelemaan PerusSuomalaisten kansanedustajien tervehdyksiä, tuskin saamme nähdä ryhmän todella pientä ryhmähuonetta, johon emme 50 vierasta mahtuisikaan. Vaalien jälkeenhän ryhmän on saatava paljonkin suurempi kokoontumispaikka.

Lähtö matkalle, josta ei muuta kustannusta tule kuin ruokailukulut, tapahtuu aamuvarhaisella kello 7 Kankaanpään linja-autoasemalta. Reitti kulkee Lavian, Kiikoisten ja Huittisten kautta.
Mukaan otetaan siis 50 ensin puhelinnumerooni 044-5722205 tai 02-5722205 ilmottautunutta.

Viime vaalien alla kaksi retkeä järjestäneenä ja nyt toisen matkan johtajana voi kokemuksesta sanoa, että kaikki ovat aina olleet matkaan tyytyväisiä ja todenneet sen silmiään aukaisevaksi. Kuljettajana on Kankaanpään Liikenteen Veikko Viljanen tai hänen virolainen kuskinsa Antsi.

PerusSuomalaiset luottavina vaaleihin

Uutista pukkaa PerusSuomalaisista joka tuutista, kun eduskunta aloitti tänään viimeisen istuntokautensa ennen vaaleja. Vähän joka puolella todella kommentoidaan PS:n vaikutusta ja menestyksen suuruutta huhtikuun vaaleissa ja sen merkitystä eduskunnan loppukiriin ja vaalien jälkeen tulevaan hallituskokoonpanoon ja asioiden hoitton. Monien asioden väitetään satavan meidän laariin, parast´aikaa taivaalta satava lumi on eri juttu.

Itse Jyri Katainenkin on aamuTV:ssä jo alistunut hyväksymään meidät jopa hallituskumppanikseen, niin kuin se sitten hänestä edes olisi kiinni. Antaa ensin vaalien ratkaista. Eihän nykyinen kokoomuksen politiikka kovinkaan houkuttele yhteistyöhön. Uutisen kommenteissa moni ennen kokoomusta äänestänyt lupaakin muuttaa kantansa meidän suuntaan, koska suunnanmuutosta kaivataan kipeästi maamme asioiden hoitoon.

Helsingin Sanomat on tutkinut ruotsinkielisten äänestäjien näkemyksiä. Heidänkin keskuudessaan PerusSuomalaisten kannatus on noussut jopa yli satakertaisesti, joskin luvut vielä ovat vaatimattomia, edellisvaaleissa 1%, nyt 2,7%. Suuntaa sekin näyttää ja onhan vähintäin kolmannes heikäläisistäkin hyväksymässä pakkoruotsin poiston.

Lounais-Suomen TV-uutisissa puolestaan väitettiin politiikan tutkijan kannanottona PerusSuomalaisten nakertavan myös pienpuolueiden kannatusta. Niitähän on syntynyt kuin sieniä sateella, mutta uskottavuus puuttuu, kun keulahahmotkin ovat monesti paremminkin huuhaaihmisiä. Ja juuri PS tarjoaa oivan uskottavan kanavan kritiikin esittäjille.

Uutinen kertoo myös PerusSuomalaisten ehdokaslistojen olevan täynnä koko maassa, joten enää ei kenenkään tarvitse pyrkiä mukaan listolle. Yrittäjiä onkin ollut yllin kyllin. Mukaan mahtavaan joukkoon on kelpuutettu nuhteettomia pääasiassa jo puoluetyössä kuten valtuutettuina kunnostauneita peruskannattajia, ei mitään nousukiitomme innoittamia hetken tähdenlentoja. Ehdokasvalikoima kattaa läpileikkauksen koko kansasta, on työmiehestä tohtoriin ja professoreihin asti. Meitä pappismiehiäkin on ainakin kaksi. Naisväkeä kolmannes, myös nuoria on mukana. Niin jotta jokaiselle jokaiseen lähtöön sopivia ehdokkaita löytyy, ei tarvitse haikailla yksin Timo Soinin perään, jota todellakin voi äänestää Uudellamaalla, mutta kaikkialla muualla äänestetään hänelle hyviä ja luotettavia kumppaneita.

22 -6 - 6 - 1

Kankaanpään kaupunginvaltuusto antoi tänään oman vastineensa hallinto-oikeudelle Kauko Juhantalon tekemään valitukseen, kun valtuusto yksimielisesti myönsi hänelle hänen pyytämänsä eron valtuuston puheenjohtajuudesta. Kake ei kuitenkaan hyväksynytkään pyytämäänsä ja myönnettyä eroa vedoten peruutuskirjoitukseensa, joka valtuustolla kyllä oli tiedossa eron myöntäessään.

Hirmu nopeasti tuli valtuustolle valituksen vastausvelvoite, se olisi ollut alun alkuaan annettava jopa ennen joulua, mutta lykkäystä saatiin tänne tammikuulle. Tämä ei kylläkään ole mitään poikkeusta, vaan lausuntopyynnöt tulevat automaattisesti heti asian tultua vireille. Sen sijaan asian käsittely kestänee normaalin ajan eli lähes vuoden. Oikeus ei tunne mitään nopeutettua käsittelyjärjestystä, sehän nähdään esimerkiksi kansanedustajien vaalirahoitusjuttujen tullessa myös normaalissa järjestyksessä esille vaikkapa juuri vaalien alla. Ei heilläkään ole mitään oikeutta poikkeuskäsittelyyn, niin ei myöskään tässä meidänkään tapauksessamme.

Valtuusto päätti tänään edellikerran yksimielisyyden sijasta äänin 22 - 6 lisäksi 6 tyhjää (kokoomus) ja yksi poissa, että valtuusto on tehnyt perustellun ja oikean päätöksen myöntäessään eron. Siksi Juhantalon asiasta tekemä valitus tulee kokonaan hylätä. Kuuden vastaan äänestäneen joukossa on kd:n ainoa edustaja ja viisi keskustalaista 12 edustajan joukosta eli vähemmistö keskustankin omasta ryhmästä.

Enemmistöpäätös perustui tietenkin edelliskerran yksimieliseen harkintaan eron myöntämisen oikeellisuudesta. Eroon pitää olla painava syy, jonka siis silloin katsottiin löytyvän ja kun painavaa syytä ei eroanomuksen peruuttamisessa ole kumottu, on tämä syy siis edelleen olemassa ja näin ero on oikeutettu. Asia puidaan siis seuraavaksi hallinto-oikeudessa.

Käytännössä koko prosessi olisi kuivunut kokoon, jos valtuuston puheenjohtajistoa valittaessa olisi noudatettu samaa menettelyä kuin hallitusta valittaessa, jonka toimintakaudeksi päätettiin kaksi vuotta ja tämäniltaisessa kokouksessa nimettiin hallituksen jäsenet toiseksi kaksivuotiskaudeeksi. Samoin olisi voitu menetellä valtuuston puheenjohtajiston osalta ellei valtuustokauden alussa olisi valittu puheenjohtajia koko neljäksi vuodeksi kerrallaan.

On taas säitä pidellyt

Mikä onkaan muinaiset esi-isämme tuonut tänne pohjoiseen maankolkkaan, jossa kylmää ja pimeyttä riittää. Vähintään heidän on tarvinnut tulla tänne kesäaikaan, jolloin onkin ihan passelia olla ja elellä. Mutta kyllähän me karaistuneet Pohjolan asukkaat kestämme syksyn ja talvenkin, onhan päiväkin taas pitenemässä aina juhannukseen saakka.

Marraskuusta alkanut pakkaskausi sai vasta nyt ensimmäisen katkon suojasään tultua ja jopa lumen ruvettua putoamaan katoilta ja räystäiden tiputtamaan vettä ämpärikaupalla. Luntakin on tullut taivaan porttien ollessa selkosenselällään niin, että monin paikoin siihen ollaan hukkumassa. Olipa lehdessä uutinen miehen ajamisesta niin lumihankeen, että peittyi sinne kokonaan autoineen päivineen eikä edes päässyt sen tähden autosta pois. Onneksi kännykkäaikana oli apuakin hälytettävissä.

Nyt onkin sitten talven ensimmäinen pääkallokeli ja luita menee varmaan ryminällä rikki. Emmehän me suomalaiset osaa varautua talven ensimmäisiin liukkaisiin autoillessammekaan, vaan suuri osa ajaa silloin vielä kesärenkailla ojanpohjien kautta. Sama on jalkamiehillä, emme tämän pitkän pakkasjakson jälkeen millään osaa kulkea jäätiköillä, vaikka huoltomiehet tekevät parhaansa hiekotusautojen avulla. Emme opi muuta kuin kovimman kautta. Tuskin muuten montaakaan löytyy, joka ei olisi kaatunut elämänsä aikana liukkailla, vaikka olemmekin eläneet koko elämämme täällä lumen ja jään maassa.

Mutta kaiken kaikkiaan vuodenaikojemme vaihtelu on rikkaus ja varmaan myös pitkään talveen varautuminen yksi hyvinvointimme ja toimeliaisuutemme aiheuttaja. Ja myydäänhän eksoottista talveamme kasvavassa määrin etelän turisteille. Venäläiset matkailijat tulevat myös sankoin joukoin, vaikka heilläkin riittää vielä kovempiakin talvia, mutta rauha ja turvallisuus vetää puolestaan heikäläisiä.

Kyllähän säitä riittä ja näin lienee sittenkin hyvä. Emmehän säätiloille voi mitään, ei edes kasvihuoneilmiö.

Pitäisi antaa kunniamaininta

Uskaltaako ja onko viisasta. Nimittäin kehua poliittista toimittajaa. Ettei käy niin kuin tänään haudan lepoon odottamaan ylösnousemuksen suurta päivää siunattu hyvä ystäväni ja kolleegani Asko Karttusen hakiessa Kankaanpään kirkkoherranvirkaa. Hän hävisi, kun olin näkyvästi häntä ajamassa, koska pelättiin juuri tultuani valituksi kansanedustajaksi, että vaikutusvaltani nousisi liian korkeaksi ja siksi laaja rintama johtavia politiikkoja teki sopimuksen toisen ehdokkaan valinnasta.

Mutta kaiken uhalla, koska kiittäminen on aina paikallaan ja päinvastoin: kiitos unohtuu liiankin usein ja kiittämättömyys sananlaskun mukaan on maailman palkka, uskallan nostaa politiikan toimittajista esille Apu-lehden Yrjö Raution, entisen Kansan Uutisten toimittajan, joka jo vuosia on vastannut Avun poliittisista kommenteista omalla palstallaan. Tämänkin viikon eli vuoden ensimmäisessä numerossa, kun tarkastellaan alkanutta vuotta, heittää Yrjö terävän kolumnin vuoden aikana esiin työntyneestä Tsunamivaarasta, jonka hän väittää pyyhkäisevän politiikan perinteisten rakennelmien ylitse.

Rautio ennustaa PerusSuomalaisten kannatuksen nousevan hurjemmaksi kuin kukaan uskaltaa veikata, jos Portugalin lisäksi esim. Espanja ehtii nousta eurosairaanhoitoon ennen vaaleja. Hän ennustaa jopa 30 kansaedustajaa. Ei se olisi edes nykyisen yli 15% gallup-kannatuksen valossakaan mikään ihme. Tämä olisi yksi suurimmista mullistuksista koko maamme poliittisessa historiassa. Vain kommunistien päästyä sodan jälkeen pannasta kansandemokraattien nousu valtiopäiville ylittäisi sen muutosvoimakkuudessa.

Liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä. Niin myös Yrjö Rautio näkee myös edessä olevia vaikeuksia ennen kaikkea talouden vakaannuttamisessa, mutta myös poliittisen kentän ristiriitojen vuoksi. Kuitenkin hän omalla pakinapalstallaan heittää sovun syntyvän vaaliohjelmakiistassa, kun Soini tunnustaa myös keskustan, kokoomuksen ja Sdp:n suuriksi puolueiksi.

Eipä silti, kyllä vuoden eka numerossaan Suomen Kuvalehtikin joutuu heittämään esiin mennyttä vuotta läpikäydessään joulukuun kohtaan neljän suurimman puolueen kannatuskäyrät koko vuoden ajalta päällekirjoituksella: PerusSuomalaisten kannatuksen kasvu. Kolmen muun kannatus on koko vuoden ollut aleneva päinvastoin kuin PS:n jatkuvasti nouseva kuudesta viiteentoista.

Näin ja näillä eväillä lähdetään vaalivuoteen 2011.

Sananpalvelijan muisto

ROVASTI ASKO KARTTUNEN IM MEMORIAM 9.1. Vatialassa muistopuhe

Hyvät Askon läheiset puoliso Maila, pojat Tomi ja Tero perh, muut sukulaiset ja ystävät!

Sain pitää Askoa ystävänä, tosiystäviä ei koskaan ole liikaa. Askolla todella riitti ystävämieltä.
Sain tutustua häneen opiskellessamme yhtäaika körttikodissa, hän oli kerrosta alempana
alatorpassa, me olimme ylätorppareita, molemmat pikku Roobertinkadun puolella, josta
kävimme talon toisella puolella Ratakadulla yhteisissä tilaisuuksissa ruokailemassa,
seuroissa veisaamassa rakkaita siioninvirsiä, joita Asko oli oppinut kotiseurakunnassa
Kangasalalla suntion poikana legendaarisen Eemil Ponsimaan saarnatuolin juurella.

Olimme Askon kanssa urheilumiehiä, hän voimanpesänä kuulantyöntäjä. Olimme
edustamassa Helsingin yliopistoa Tarton yliopistoa vastaan yleisurheiluotteluissa myös
Tartossa. Askon valmistumisen jälkeen tiemme jälleen yhtyivät, kun hän melko
pian tuli kotiseurakuntani naapuriseurakunnan Lavian kirkkoherraksi. Sieltä käsin hän
haki myös meille Kankaanpäähän kirkkoherraksi, mutta oliko tuoreena kansanedustajana
vaalityöni hänen valitsemisekseen haitallista kateellisten ansiosta, Askoa ei kuitenkaan valittu
ja olemme joutuneet pitämään silloin valittua jo yli 30 vuotta.

Asko siirtyi sitten Vuolijoelle ja v. 1984 tuli kirkkoherraksi Luopioisiin lähes 20 vuodeksi eläkkeelle siirtymiseensä asti. Siellä sain käydä monet kerrat Herättäjä-Yhdistyksen matkasaarnaajana, ihastella Kukkiajärven kauneutta ja vierailla myös vieraanvaraisessa omakotitalossanne. Eläkevuosina sain olla seuroissa Askon uudessa kodissa Kangasalalla, ja Vuolijoeltakin tuli joulukirjeitä, joissa Asko kertoi kuulumisia ystäväpiirille. Herättäjä-juhlilla ainakin aina tavattiin. Viime kesänä tosin ei nähty, mutta joulutervehdykset taas vaihdettiin. Siksi olikin aika yllätys, kun Tomi otti yhteyttä kertoen Askon poisnukkumisesta vaikean sairauden jälkeen.

Hän on nyt vuorollaan meidän edellämme päässyt sinne, missä ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa, mihin hän sananpalvelijana sai kiinnittää kuulijainsakin sydämiä nöyränä iankaikkisen
evankeliumin julistajana, josta sanasta hän itsekin eli ja ammensi voimansa, vaikka olikin
raavas mies, hän kuitenkin itsessään omisti särjetyn ja nöyrän hengen. Nyt hän saa
olla iankaikkisen evankeliumimme viitoittamassa maassa, jossa kaikki kahleet kirpoavat
ja kiitosvirsi kaikuu. Siunattu on Askon muisto meille jälkeenjääneille ja kannustava, hän
on siellä perillä meitä vastaanottamassa, kun aikamme tulee siirtyä rajan yli.

En malta olla lopettamatta usein siunaustilaisuuksissa lainaamaani Einari Vuorelan kauniiseen
kuvaukseen perillepääsystä siellä taivaan kodissa:
Kirkkauden maassa / kuljen,
Taakka harteita/ ei paina,/ se on poissa.
Kukkaportin/ avaan,/ suljen.
Hengittelen ilmaa/ kevyttä/ kuin tuuli.
Joka puu/ on ystäväni/ hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki/ ihanassa maassa. – Näin meidän turvamme on ikiaikojen
Jumala, meitä kannattelevat iankaikkiset käsivarret.

Loppiainen lopettaa

Joulunpyhät tuntuivat menevän tavallistakin joutuisammin, kun ne osuivat juuri viikonloppuun, samoin uudenvuodenpäivä oli samoin juuri lauantaina kuten joulupäiväkin. Vain tämä loppiainen teki poikkeuksen ollen torstaina, joka siirsi toripäivän keskiviikoksi. Joulun jälkeiset kaksi toripäivää ovat ainakin ja nyt kovien pakkasten vallitessa eritoten vuoden hiljaisimpia. Jos ei ole myyjiäkään, ei ole kylläkään ostajiakaan. Me muutama uskollinen vain.

Olenkin leikilläni kylläkin ehdottamassa joulupäivien sijoittuessa viikonloppuun, että otettaisiin lisävapaapäiviksi tapaninpäivää seuraava Hannun päivä ja miksei seuraavakin viatomien lasten päivä. Näinhän onkin ollut vanhaan hyvään aikaan 1700-luvun lopulle asti. Miksei vaikka voisi palata entiseen, onhan meillä kuulemma tilastojen mukaan ihan etunenässä vuoden mittaan olevia työpäiviä. Työtehokin saattaisi kohota, kun olisi normaalista viikkorytmistä poikkeava viikko keskellä pimeintä vuodenaikaa.

Sunnuntaina Länsi-Porin kirkossa ja tänään Noormarkun pieteetillä uudistetussa vanhassa pappilassa veisattiin siioninvirsiä muutaman kymmenen hengen voimalla molemmissa paikoissa.
Mikään ei voita voimakasta ilman säestystä tapahtuvaa veisuuta, jossa on mukana myös miesääniä. Se, jos mikä herättää aitoa hartautta ja on todellista Jumalan sanan viljelyä. Siinä on syvää rukousta, siis sanoma, sana ja sävel yhdessä, ja vielä jokainen saa olla mukana omakohtaisesti veisaamassa, osallistumassa.

Pidin aamupäivällä messun Jämijärven kirkossa marssittaen esiin ihmiskunnan tähtihetkiä, joista suurin on ollut idän maan viisaiden tietäjien tähden johtamana löytämän Jeesus-lapsen syntymä. Ajan myötä on sitten ollut tähtihetkiä koko ihmiskunnalla, isäimme maalla, kirkollamme ja meillä itsekullakin.

Tänään asetettiin virkaansa myös meidän kankaanpääläiset uusi piispa Kaarlo Kalliala, jonka virkaanastujaissaarna oli puhutellut TV:n ääressä olleita, varsinkin Itävallan keisari Frans Josefin ruumiin hautausmaalle viemiskertomus, kun portti ei auennut, kun sanottiin tuotavan keisaria, mutta vasta sitten portit aukesivat kun sanottiin tuotavan köyhää syntistä. Näin me kaikki saamme olla näitä itsessämme heikkoja, mutta Seimen lapseen turvissa armahdettuja ja vapaita kulkemaan myös jouluajan jälkeen loppiaisen lopetettua juhla-ajan kohden arkiviikkoja ja niiden askareita.

PerusSuomalaisten uutisryöppy jatkuu

Ei savua ilman tulta. Ei siis PerusSuomalaisistakaan puhuta jatkuvasti ilman syyttä. Viimeisiä uutisaiheita ovat olleet kahden ehdokkaaksi pyrkineen jääminen rannalle, eduskuntaryhmän puheenjohtajan joutuminen sairaalaan ja puolueen piirien puheenjohtajien vaalinäkemykset. PerusSuomalaiset ja meidän kova nousu kiinnostavat siis laajasti. Ja mikäs siinä, siitä puhutaan, mitä rakastetaan tai päinvastaisesti pelätään.

Ehdokastarjonta varsinkin suurimmissa vaalipiireissä Uudellamaalla ja Helsingissä on ollut kovaa, jopa kolminkertaista. Ja onhan se ymmärrettävään, kovassa imussa ja tunnetuimpien ehdokkaiden vanavedessä voi päästä pienemmälläkin äänimäärällä kansanedustajaksi.

Ilman ehdokkuutta jääneet tunnettu laulaja Frederik alias Ilkka Sysimetsä ja itsensä vaihtoehtofilosofiksi tituleeraava Jukka Hankamäki ovat nostaneet kohtalostaan kovan metelin. Mahdottomalle ei kuitenkaan mitään voi, kun ehdokaspaikkoja on vain rajatusti ja nyt rupeaa olemaan jo myöhäistä, sillä lähes kaikki paikat on täytetty ja viimeiset ehdokkaat nimetään täyttämään vain ehdokasasettelun aukkoja. Helsingin piirin puheenjohtajakin totesi, että enää nimetään nuoria ehdokkaita, muiden kiintiöt ovat täynnä. Frederikin onkin turha puhua jäsenkirjansakin polttamisesta, koska oikein tarkastuksen jälkeen on havaittu, ettei hän ole koskaan maksanut jäsenmaksua, vaikka viime kerralla ehdokkaana saikin yli tuhat ääntä. Jukka Hankamäki puolestaan on nostanut älymölyä mukamas syrjäytymisensä johtuvan homoudesta.
Ja välitin minäkin yhteyttä ottaneen rakennusneuvoksen halukkuuden ehdokkaaksi pääkaupunkiseudulle: ei hänkään mahtunut listoille.

24 vuotta yhtäjaksoisesti eduskunnassa ansiokkaasti toiminut Raimo Vistbacka, eduskuntaryhmän puheenjohtaja, entinen ministeri ja myös in spes tulevakin ministeri, puolestaan on joutunut sairaalaan sydänvaivojen vuoksi. Kovan koulun hän on käynytkin, ei ihme vaikka jotain remppaakin ilmenisi. Mutta onneksi ei ilmeisesti ole kyseessä mitään vakavampaa. Mies vaan pystyyn ja tositoimiin, vaikka nyt ensi kerran luopuukin ehdokkuudesta, tehtävää silti riittää.

PerusSuomalaisten kuudentoista piirin puheenjohtajat ovat jos ketkä kansan syvien rivien tuntijoita itsekin todellisina kansanmiehinä, yksi ainoa heidän joukossaan toistaiseksi on vasta nainen. He jos ketkä tuntevat kansalaisten mielipiteitä ja mikä henki kentällä vallitsee. Siihen he perustavat myös näkemyksensä galluplukemia suuremmasta puolueen tulevasta kannatuksesta
eduskuntavaaleissa. Ja kyllä itsekin täytyy myöntää, etten koskaan ole kokenut kaikkialla niin myönteistä suhtautumista, tuntuu että kaikki ovat PerusSuomalaisia tai ainakin hyvin lähellä!

Vaaalit lähestyy päivä päivältä

Kansanedustajaehdokkaana ei varmaan kukaan pysty tekemään täydellistä vaalityötä, vaikka sitten olisi melkomoinen vaalitiimikin ympärillä. Kirjasin muistin virkistämiseksi, mitä kaikkea vanhasta kokemuksesta tähän ehdokkuuteen liittyvää pitäisi tehdä vielä näinä jäljellä olevina 80 päivänä.

Jotain kerroin jo loppuvuoden 29.12. blogissa. Eilen oli esillä Satakunnan Kansan sekä nettisivustoon että varsinaiseen sanomalehteen sovitut mainostilat. Tänään Kankaanpään Seudussa alustavasti tuli esiin siellä oleva alueen viiden paikallislehden yhteinen kimppa sekä lehtimainoksissa että nettisivuilla blogistina.

Netti näyttää käyvän aina tärkeämmäksi mediavälineeksi, jota esim. vielä edellisvaaleissa neljä vuotta sitten en lainkaan käyttänyt. Nyt onneksi on jo melkoisesti tottumusta yli 600 blogin kirjoittamisesta vajaan kahden vuoden ajalta. Joten eiköhän se blogi synny joka päivälle vaaleihin asti, pitää vain olla niin kuin mainostankin ajan hermolla vankan kokemuksen pohjalta. Ja näyttäähän yksin PerusSuomalaisista riittävän joka päivälle aina jotain uutista ja keskustelun aihetta. Facebook kuuluu myös tähän alueeseen, nykyhetken 781 kaveria ja alati kasvava kaverijoukko takaa myös sillä puolella vilkkaan keskustelun. Kaikkiin kansanedustajaehdokkaille esitetettyihin nettikyselyihin pitää antaa vastaukset myös, tietenkin.

Satakunnan Kansan ja paikallislehtien lisäksi pitää muistaa myös ilmaisjakeluina levitettävät kaupunkilehdet etunenässä tietysti meillä Kankaanpäässä julkaistava AlueAviisi. Porin ja Rauman lehdissa täytyy myös näkyä mainoksia. Oman lehden tekeminen vaatii myös oman vaivansa, levittäminen on helpointa juuri näiden ilmaisjakelulehtien verkoston avulla.

Tietoa ehdokkuudesta ja ajettavista asioista pitää saada leviämään mahdollisimman monella tavalla. Esim. ei vielä tänäkään päivänä kaikki tiedä ehdokkuudestani, ja melko tavallinen on kysymys, oletko ehdokkaana. Viimeksi oli myös lyhyt TV-mainos, sekin olisi nytkin tarpeen. Kahdessa vaalisivustojen nettivideoissa olen mukana.

Varsinaisiin vaalipaneleihin, joita Satakunnan Kansa järjestää neljä ja lisäksi jotkut järjestöt myös, valitsee osanottajat piirijärjestö. Viime kerralla sain olla mukana vaaliliittoasetelmien vuoksi lähes kaikissa, nyt lienee pääsy lähinnä vain Kankaanpään paneliin, ehkä myös alueradion keskusteluun. Viimeksi oli jopa alueellinen TV-tentti Olkiluodon voimalasta, kaipa vastaava järjestetään tälläkin kertaa.

Viralliset valmiisiin vaalimainostelineisiin tulevat mainokset ovat puolueen kaikkien ehdokkaiden yhteisillä kuvilla varustettuja. Lisäksi on tallessa viimekertaisesta myös banderolleja teiden varsiin ripustettaviksi, numero vaan pitää vaihtaa uudeksi. Jotain muutakin ulkomainosta on tiedossa kuten ainakin pari osanottajille maksutonta linja-autoretkeä eduskunnan istuntoja seuraamaan.

Olisikohan tässä jo kaikki, tietysti koko ajan jaetaan jakeluverkostonkin avulla puolueen omaan PeusSuomalainen lehteä niin paljon kuin vielä köyhältä puolueelta suinkin liikenee. Tuleehan siitä tietysti myös vaihtosivujen avulla piirin omien ehdokkaidenkin esittelylehti, jonka jako pitäisi saada mahdollisimman laajalti joka kotiin. Meillä Pohjois-Satakunnassahan homma kyllä luonnistaa.

Vielä on muistettava varsinaiset toreilla käynnit ja liikekeskusten piha-alueilla vierailut pitäisi saada mahdollisimman laajalle alueelle. Tässä varmaan olemme ehdokkaiden kanssa yhteistyössä, joskaan samassa paikassa ei kannattaisi olla kovin montaa ehdokasta samanaikaisesti, kuten viime kerralla näin monien puolueiden tekevän. Kahvia pitäisi olla myös tarjottavana ja jonkin kerran keittoruokaakin. Kankaanpääläisen entisen ehdokkaan kuuluisia tarjottaviakin on jo luvassa sekä Poriin että Kankaanpäähän vaalinaluspäivinä.

Kun myös yleinen ilmapiiri on mitä suopein puolueellemme, niin eiköhän tästä hyvää seuraa!
Ja kyllä Timo Soinikin on luvannut vierailla Satakunnassa, toivottavasti myös eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbackakin, vaikka tällä hetkellä onkin lievien sydänoireiden vuoksi sairaalassa.

Eteenpäin mennään kaikesta huolimatta

Aamun vesijuoksut alkoi uimahallissa tältä vuodelta. Päälle Aimo Viitasen käsittelyyn kahdeksi tunniksi. Siinä alkua päivälle, viikolle ja vuodelle.

Porissa Terttu Nordmanin puheilla taas huoltajuuteen kykenemättömän äidin kolmen lapsen asialla. Päivä päivältä lapset voivat huonommin, mistä löytyy apu lasten hädänalaiseen tilaan.

Satakunnan Kansassa aukeaa seitsemää viikkoa ennen vaaleja blogipalsta, jonne mukaa täysin rinnoin. Mainostilaakin takasivulta varattiin, nyt vain mainoksia laatimaan. Poikkesinkin Pomarkussa tunnetun mainosmestarin puheilla, saas nähdä mitä vanhalta konkarilta lohkeaa.

Kuntaliitosselvitys etenee kuin juna vääjäämättömästi kohti päämäärää: yksi, yhteinen kunta.
Vähän niin kuin lainatakseni nuorten hengellistä veisua: Una sankta, yksi, pyhä, yhteinen. Selvitystyö on vauhdissa, kuntajohtajat neuvottelevat ja tänään Parkanoon olimme isäntien kanssa kokoontuneet jämijärveläiset ja kankoonpääläiset ohjausrymän jäsenet eli puheenjohtajistot. Ei pitäisi olla ylikäymättömiä asioita, erikoissairaanhoidostakin on monia mahdollisuuksia eikä maakuntarajakaan ole muuta kuin vain ihmisten piirtämä rajaviiva.

Sähköpostissa kyseltiin vv. 1848-1933 eläneestä rukoilevaisjohtajasta Severiina Santasalosta. Rukoilevaishistorioissa hänestä löytyy muutama sivua tietoja, hautakiven tiedän Kankaanpään hautausmaalta. Hän on kuollut samana vuonna kun seurakunta pystytti rukoilevaissaarnaaja Matti Pukanhaavalle muistopatsaan hänen kuolemansa 100-vuotispäivänä. Niin jotta Kankaanpäästä löytyy vanhoja kunniakkaita perinteitä vanhimman herätysliikkeemme rukoilevaisuuden piiristä. Osaammeko antaa historialliselle taustallemme sille kuuluvan arvon. Kuntaliittoakin ajatellen olemme aiemmin kuuluneet Ikaalisten suurseurakuntaan, niin ettei mitään uutta auringon alla. Ympäri käydään ja yhteen tullaan.

Vuoden uutinen

Aikamoisen pläjäyksen vasten kasvojaan ovat valtaapitävät ja muutenkin vanhat puolueet saaneet kuluneena vuotena lukemien 6,3% - 15,3% johdosta. Ei syyttä mokaajaministeri Suvi Linden Satakunnan maakuntakierroksellaan sanonut eduskunnan olevan kauhuissaan ja jopa paniikissa.

Vuoden ensimmäisessä Helsingin Sanomien numerossakin on sama asianlaita todettu peräti neljän päätoimittajan arvovaltaisilla lausunnoilla. Vuoden 2011 tärkein uutinen kotimaassa on heidän mukaansa PerusSuomalaisten jättiloikka kolmen suuren puolueen kantapäille. "Mikään ei näytä purevan politiikanvastaisuuteen, siksi vanhat asetelmat rakoilevat", kartoittaa tilannetta Nelosen päämies Eero Hyvönen.

Neljä päätoimittajaa pitää lisäksi suurimpana uutisena Euroopan pankki- ja talouskriisiä, joka vaikuttaa koko painollaan myös tänne Suomeemme. Kaukainen pohjoinen asemamme ei tässä mielessä ole mikään suojavarustus. Kun vielä viideskin päätoimittaja Satakunnan Kansasta Aamulehteen siirtynyt Jouko Jokinen pitää suurimpana maamme hurjaa velkaantumista, vielä alkaneenkin vuoden budjetti on 9 miljoonaa alijäämäinen, niin ei olekaan ihme, että kansan kärsivällisyys on kiehunut yli äyräidensä ja muutostahto kritiikin myötä tunkee maille ja halmeille ja vieläpä politiikkojen uniinkin.

Kun odottelimme vuoden viimeistä galluptulosta Yleltä, ilmoitti Uudenmaan ehdokkaamme entinen televisiotoimittaja Seppo Huhta tulevaksi kannatusluvuksi 17 %. Kun se olikin 15,3%, jota ihmettelin myös omassa blogissa tekemässäni vertailussa, ilmoitti Seppo olleensa aivan oikeassa, koska gallupin tekijä on ilmoittanut virhemarginaaliksi 1,7%. 15,3 + 1,7 = 17 m.o.t.
Eli vuoden uutinen piti loppuun asti, nousua vuoden aikan ilman virhemarginaaliakin 9% ja todella aivan kylkeen vanhojen ns. suurten puolueiden kanssa. Mikä vaan neljästä voi tällä menolla olla suurin eikä kukaan voi sanoa varmaksi neljän suurimman puolueen järjestystä. Onko siis vuoden 2011 uutinen PerusSuomalaisten kasvaminen suuremmaksi kuin konsanaan isä Veikon ja SMP:n aikana, jolloin kansanedustajien luku oli 18 vuosina 1970 ja 1972 sekä 17 vuonna 1983.

Ihanuuksien ihmemaa

Uudenvuoden lupauksia tehdään. Usein ne eivät pidä, ihminen on heikko. En kuitenkaan ole tehnyt juoksulenkkiä elokuun maratonin jälkeen. Tänään sen tein: ensimmäisen lenkin. Kyllä sitä jo tarvitsikin. Olokin tuntuu aivan toisenlaiselta, ei lainkaan niin nuutuneelta, kun vielä oli sauna lenkin päälle. Ei oikeastaan puuttunut enää kuin avanto täydellisen autuaallisesta ruumiillisesta olotilasta. Avantokin on jo kahtena vuotena jäänyt väliin, avautuisiko sekin nyt tänä talvena, päiviä kyllä vielä olisi jäljellä.

Ei ihme, että lenkillä tuli mieleeen, vaikka tietysti raskastakin oli eikä varmaan vauhtikaan päätä pakottanut, kotomamme koko kuva sen ihanat äidin kasvot eli otsakkeen sanoin ihanuuksien ihmemaa. Käytössäni on äitini koulun laulukirja vuodelta 1945. Sieltä se löytyi tämä J.H.Erkon sanoittama Olet, maamme, armahin synnyinmaa/ ihanuuksien ihmemaa. Kansanlauluissamme on pajon tällaisia aarteita. Toinen ihanuus on Sakari Topeliuksen kynästä: Laps´ Suomen älä vaihda pois/ sun maatas ihanaa. Samoin Topelius on kirjoittanut Kesäpäivä Kangasalalla: Ah, kuink´ on sun maasi kaunis,/ kuink´ ihana taivahas!

Jo Finlandia-hymnissä soi V.A.Koskenniemen sanoin : Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa, yön uhka karkoitettu on jo pois. Maamme-laulussa puolestaan J.L.Runeberg panee parastaan: Oi maamme, Suomi synnyinmaa/ Soi, sana kultainen.

Hoi laari, laari laa/ kaikuu mun suloinen Suomeni maa-laulussa: Honkain keskellä mökkini seisoo/ Suomeni soreassa salossa. Karjalaiset eivät yksin voi omia Karjalaan P.J.Hannikaisen laulua, vaan se koskee koko maatamme: Suloisessa Suomessamme/ oisko maata armaampaa.

Itse Aleksis Kivi on riimitellyt: Maa kunnasten ja laaksojen mi on tuo kaunoinen. Tuo hohtees kesäpäivien, tuo loistees pohjan tulien tää talven suven ihana mi ompi soma maa. Paciuksen sävelmänä lauletaan: Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu! Laulu Suomen on!

Niinpä: Tämä maa ei koskaan sortua saa! Eläköön tämä muistojen, toivojen maa. Ja lopetaan Topeliuksen herätyshuutoon maamme puolesta: Tuhanten rantain partahilla heräjä armas synnyinmaa. Ikävä yös´ on haihtuva ja valon riemu voittava.

Tehkäämme siis parhaamme tämän maan ja maamme kansalaisten puolesta!

Kansanvaltaisempaa Uutta Vuotta 2011.

Uuden vuoden armo

Vuoden vaihde, vanhan vuoden loppuminen ja uuden alkaminen on näköalapaikka, jossa voimme pysähtyä tutkimaan mennyttä ja suunnata ajatuksemme myös edessä olevaan tulevaisuuteen.

Kuuluisassa Maammekirjassaan Sakari Topelius kirjoittaa äidin vastauksesta poikansa kysymykseen: "Mikä on isänmaa?" Hurskas äiti kertoo jo lukemattomissa sukupolvissa tässä maassa asutun ja paljon työtä on tehty, iloittu ja kärsitty. On vaellettu Jumalan pelossa ja suojeltu maata vihollisen väkivallalta. Ja miten tämä maa on ollut isillemme hyvin rakas, niin että he ovat uhranneet sen hyväksi elämänsä parhaat voimat, ajallisen onnensa ja vieläpä sydänverensä. Niinpä äiti kehoittaakin poikaansa rukoilemaan Taivaallista Isää, että hän antaisi meille oikein lujan, uskollisen ja alati vilpittömän rakkauden isänmaahamme, niin että maamme saisi kukoistaa hänen suojassaan ja julistaa hänen kiitostaan sukupolvesta sukupolveen.

Niinpä tänäkin kuluneena juhla-aikana olemme saaneet hiljentyä sukulaistemme haudoilla kynttilöitä sytyttäessämme ja muistella heitä kiitollisina. Vuodenvaihteen tarkastelussamme saamme pohtia ajalllisen ja taivaallisen isänmaamme asioita ja pysähtyä miettimään, olemmeko eläneet niin kuin olisi pitänyt muistaen myös lähimmäistemme tarpeet niin lähellä kuin kaukana ja koko yhteisen isänmaamme parhaan. Rehellisesti on myönnettävä, etten ole elänyt niin kuin olisi pitänyt. Kipeällä tunnolla on tunnustettava, että ajatuksin, sanoin ja töin olen rikkonut Herramme Jeesuksen tahtoa vastaan. Mutta sittenkin Uutta Vuotta 2011 aloittaessamme saamme olla turvattuina, koska Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.

Saamme uskomme ja rakkautemme heikkoudesta huolimatta ja juuri sen tähden turvata meidän tähtemme alttiksi annettuun Vapahtajaamme. Joudumme toteamaan Väinö Malmivaaran uuden vuoden virren tavoin, miten synnin soraäänet soivat sielussamme yhtenään. Mutta saamme saman virren sanoin pyytää: "Anna uuden vuoden armo, särkyneeksi sydän luo, murra nyt sen oma tarmo, oma voima, oma työ". Ja näin saamme toimia kahden maan kansalaisia sekä taivaan että tämän meille annetun rakkaan Suomenmaamme parhaaksi, sillä kaiken muuttuvan ajan keskellä meillä on kestävä pohja: Jumalan armo ja rakkaus Vapahtajassamme, Jeesuksessa Kristuksessa. Hänen varassaan kestämme alkavanakin uutena vuotena.