Sade harvinaista lenkillä

Pansian lenkki valoissa, muuten pimeässä sadesäässä +8astetta. Kuusi urhoollista Heikki, Jarmo K, Olli, 2 Reinoa, Anssi, vastaan tuli Armas ja lähtöpaikalla oli Timo

Galluppeja tulee ja menee

SDP ja kokoomus nousussa Ylen gallupissa Keskustan ja perussuomalaisten kannatus on hieman laskenut. MAINOS (artikkeli jatkuu alla) Ylen uusimmassa puoluekannatusmittauksessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia kuukautta aiempaan verrattuna. Nousijat mittauksessa ovat kaksi suurinta puoluetta eli SDP ja kokoomus. SDP jatkaa kärjessä 25,4 prosentin kannatuksella. Kokoomuksen kannatus on tasan 19 prosenttia. Kolmantena on perussuomalaiset 14,6 prosentin kannatuksella. Neljäntenä on keskusta 13,8 prosentin kannatuksella. Molemmilla puolueilla kannatus on hieman laskenut. – Voi sanoa, että tämä on jopa melkein harvinaisen stabiili mittaus, ei hirveästi muutoksia tällä kertaa, toteaa Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja Ylelle. Puoluekannatus, marraskuu 2025 SDP, 25,4 (+0,5) Kokoomus 19 (+0,4) PS 14,6 (-0,3) Kesk 13,8 (-0,5) Vas 9,5 (-0,1) Vihr 7,3 (-0,2) RKP 3,9 (-0,2) KD 3,5 (±0,0) Liik 1,3 (+0,1) muut 1,7 (+0,3)

Keskisarjan katsaus pikkujoulutunnelmista

Teemu Keskisarja, kansanedustaja Viinapiru politiikan takapiruna Pikkujoulukausi lähestyy ja minä iloton ikäihminen joudun jälleen kieltäytymään kaikista kutsuista. Lohdukseni luen kirjoja, jotka kertovat viinamäen miehistä ja naisista. Viinapiru on tietysti pelannut ison roolin Suomen historian tragedioissa ja farsseissa. Lukemattomat emämunaukset olisivat selvin päin jääneet tekemättä suurhenkilöiltä, puhumattakaan pienistä ja keskikokoisista kansalaisista. Vaikea tosin sanoa, milloin juominen on syy ja milloin seuraus. Mikko Niskasen elokuvaklassikko Kahdeksassa surmanluodissa ”viina se ol' kaiken pahan alku meijän perreessä”. Syytös lienee kohtuuton kansalliselle tasolle. Suomalaisuuden surut vaativat välttämättä ilolientä. Ilman sitä eivät synny kirjat, taulut, laulut, hallituspohjat, idänsuhteet taikka arjen sankaruus. Politiikassa viinapiru on paitsi aiheuttanut myös estänyt pahuutta. Moni 1900-luvun alun terroristi ja luokka- tai vapaussodan pirulainen ja muiluttaja oli päissään, mutta emme näe niitä toteutumattomia veritekoja, joiden potentiaalinen tekijä makasi harmittomaksi sammuneena tai kohmelossa toimintakyvyttömänä. Ääriliikkeiden ääri-ihmisillä on ääritiloissa äärimmäiset elämäntapansa. Ehkä on yhteiskunnalle pienempi paha jos 96,2 tilavuusprosentin radikalismi veressä lantrautuu alkoholismiin. Lapuan liikkeen Vihtori Kosolan erotti suuren maailman mussoliineista ja hitlereistä, jollei muu niin pullon henki. Kosola ei saanut korkkia kiinni. Osin siksi ”Jumalan valitsemasta kansanjohtajasta” ei koitunut hengenvaaraa 1930-luvun hauraalle demokratialle. Jukka-Pekka Pietiäinen kuvaa viinapirunkin erinomaisessa elämäkerrassa Vihtori Kosola: mies ja myytti. (Minerva 2023). Kosolan luhistuminen herättää sympatiaa lukijassa. Suhteellisen yksinkertainen pohjalainen talonpoika ylilastautui aatteista ja päätyi politiikan painekattilaan, joka pihisi päihdyttäviä höyryjä. Toisenlainen tapaus oli Kosolan aikalainen K. M. Wallenius. Hän ei ollut lainkaan reppana vaan monipuolisesti lahjakas, sivistynyt, kyvykäs, karismaattinen veikkonen. Viinapiru teki Walleniukselle tepposet uran käännekohdissa. Wallenius leimautui takapiruksi Ståhlbergin kyyditykseen, jonka pienempi kiho sai järjettömään päähänsä Sortavalan seurahuoneella. Mäntsälän kapina 1932 lässähti känni-istunnoissa. Wallenius kulki tuomiosta tuomioon ja linnasta linnaan. Hän ei vetänyt promilleja övereiksi alinomaa, mutta ajoitus oli huono ja tuuri vielä huonompi. Muilla pirtuajan upseereilla oli univormussa samoja oksennustahroja. Onnekkaammat vain selvisivät kunnialla siitä mistä Wallenius kunniansa kadotti. Walleniuksestakin on tuore, ensiluokkainen elämäkerta. Lasse Laaksonen: Kynän ja miekan kenraali Wallenius. (Docendo 2021). Laaksonen asettaa hyvin mittasuhteisiinsa Walleniuksen teot. ”En ole kuullut koksaan sotapäälliköstä, joka olisi raittiusmies”, Wallenius puolusteli talvisodan ryyppyjään Mannerheimille. Lentävä lause vaatii ja Laaksoselta saa taustoituksensa. Wallenius oli sotinut loistavasti Lapissa ja ongelmitta edustustanut hotellissa Suomea ja itseään kansainvälisille lehtimiehille. Viime hetkiksi hän joutui Viipurinlahdelle toivottomiin oloihin. Puna-armeijan puskeutuminen jään yli Haminan maantielle ei riippunut neuvoa-antavista, joilla Wallenius lääkitsi ylirasitustaan, kylmetystään ja sapetustaan. Mannerheimin kimpaantuminen ja kauna käytännössä lopettivat Walleniuksen uran. Raittiusmies ei ollut Mannerheimkaan, kaukana siitä. Roteva viinapiru oli töninyt nuorta kadettia ja tsaarinupseeria urapolulta ojaan. Mannerheim kouliintui pikku hiljaa kohtuukäyttäjäksi. Vuosina 1918 ja 1939–44 hän oli omien ryyppyjensä ylipäällikkö ja pystyi päämajassa piikittelemään heikkopäisempiä. Juomaripoliitikoista tulee ensimmäisenä mieleen Ahti Karjalainen, mutta hänen jälkimaineensa huuruuntui liikaa. Karjalainen ei ollut viihdekäyttäjä. Hän turrutti viinaksilla ehkä aluksi sotatraumoja. Sitten hän sairastui poliitikon ammattitautiin. Kun ajanhenki 1950–70-luvuilla tuoksahti, päihtymys ei ollut kabineteissa ja saunoissa ongelma vaan virkavelvollisuus. Karjalainen suoriutui ministerinä yleensä hyvin. Ei hänen englannin kielensä ollut tönkömpää kuin kollegojen keskitaso. Alkoholisoitumista joudutti monisyinen ahdistus. Karjalainen putosi pöydän alle vasta Suomen Pankin suojatyöpaikassa, jossa lasinkallistamiselle ei löytynyt vaihtoehtoa. Kuten tunnettua, viinanpiru on hyvä renki mutta huono isäntä. Herrojen elkeet tarttuivat turmiollisesti esimerkiksi Väinö Leskiseen, joka muutoin oli parhaasta päästä työläispoliitikkoja. Urho Kekkonen oli pahamaineinen juomari ja keltaisen lehdistön epäsuosikki viimeistään pääministerinä 1950-luvulla. Taipumus taisi miellyttääkin tiettyä äänestäjäkuntaa. Myöhemmin Kekkosen kova viinapää saattoi olla legenda vailla lääketieteellistä pohjaa. Silti on todettava, että vanheneva presidentti ei humalassa tehnyt mitään kovin hulluja valtiotekoja. Pääministeri Sanna Marinin biletyksestä repesi 2020-luvun taitteessa skandaaleja, nykykielellä ”kohuja”. Ne näyttävät kaikinpuolin anteeksiannettavilta historioitsijan silmin. Korona lietsoi moralisointia kuin kieltolaki sata vuotta sitten. Jauhojengi on sukupolvikysymys, tuskin kohtalokkaampi kuin ryyppyremmi. Varsinainen viinapirun kanssa painiskelija on Paavo Väyrynen. Hänen imagonsa oli nuoruudesta asti kuiva – mutta elämäntapa yllättävän märkä. Presidentti Kekkonen kirjoitti vuonna 1970 päiväkirjaansa Väyrysestä, joka oli politiikan nouseva tähti: ”Sanoin hänelle, että ota huomioon, kuinka moni kyttää päänahkaasi. Jos olet humalassa, esim. silloin voit joutua heitetyksi pois puolueen johtopaikoilta.” Väyrynen vastasi: ”Sen tiedän, mutta sitä ei tapahdu.” Kohtapa Kekkonen kuuli kummia kotiryssiltä tai syväkurkuilta. Väyrynen oli jurrissa loukannut Neuvostoliiton suurlähettiläs Vladimir Stepanovia. Se oli 1970-luvun suomalaiselta yhtä riskaabelia kuin tänään keskisormen näyttö Naton pääsihteerille. Stepanov ”suuttui kuin ilves” Väyrysen sönkötyksestä. Ulkoministerikokouksessa Väyrynen oli käyttäytynyt ”härskisti, huutanut ja teutaroinut”. Kekkonen ennusti, että viinapirun takia Väyrysestä ”ei taida tulla mitään”. Väärin meni ennustus. Kannattaa lukea Lasse Lehtisen ja Sanna Ukkolan pätevä ja hauska teos Vastarannan kiiski. Paavo Väyrysen ihmeellinen elämä. (WSOY 2013). Väyrysen alkoholinkäyttö synnytti Arkadianmäellä sekä ministeriöiden virkakunnassa ja diplomaattipiireissä kokonaisen taruston. Japanissa tallautui pyhä puutarha-asetelma ja vaaliristeilyllä tuli kauniimpi sukupuoli asianmukaisesti lähestytyksi. Iltapäivälehtien lööpeissä Väyrynen hoiperteli monituiset kerrat. Mutta hän pysyi pystyssä eikä kaatunut! Hän kärsi morkkiksensa valtiomiehen arvon mukaisesti. Ei hän kuollut vitutukseenkaan. Paavo Väyrynen on uljas esikuva niille 2020-luvun poliitikoille, joilta viinapiru on vielä selättämättä.

Onko datakeskuksista lopultakaan taloudellista hyötyä Suomelle

Purra datakeskuksista: Sähkönkulutus on valtava – veronmaksaja ei voi loputtomasti tukea jättiyhtiöiden kasvavaa sähkönkulutusta Jos hyvin käy, datakeskusinvestoinnit täydentävät Suomen elinkeinorakennetta. Maamme on vakautensa ja viileän ilmastonsa ansiosta edullinen alusta datakeskuksille. Pessimistisemmissä skenaarioissa puolestaan datakeskusten lisäarvo jää isäntämaalle varsin rajalliseksi. Valtiovarainministeri Riikka Purra esittelee datakeskusten sähköveromuutosta koskevaa hallituksen esitystä eduskunnalle tänään tiistaina. – Tietoteknillisten sovellutusten kehittyessä ja sosiaalisen median ja pilvipalveluiden kasvaessa datakeskusten määrä tulee kasvamaan Suomessakin merkittävästi. Suomen verrattain kylmä ilmasto tarjoaa edulliset olosuhteet laskennan jäähdytykselle. Veronmaksajan pääosin omistama kantaverkko on samoin luotettava, ja sen liitynnät tarjoavat datakeskuksille edullista ja toimitusvarmaa sähkötehoa. Tekoälybuumi jatkuu, eikä suurten kielimallien kehitykselle ole loppua näköpiirissä. Siksi datakeskusten määrä jatkaa kasvuaan – voimme sanoa, että internet ja tekoäly asuvat datakeskuksissa. – On kuitenkin eri asia, pitääkö veronmaksajan tukea verotuella esimerkiksi pornon laskentaa, kryptovaluuttalouhintaa tai tietoturvallisesti epämääräisiä sovelluksia. Naapurimaissamme datakeskusten vastaava verotuki on poistettu, Purra huomauttaa. ”Emme elä olemalla sähköenergiareservaatti” Purra toteaa, että datakeskusinvestoinnit voivat parhaimmillaan täydentää elinkeinorakennettamme, mutta kansantaloutemme selkärangaksi TikTokista ei ole. – On myös syytä pohtia, tarvitsevatko maailman rikkaimmat suuryritykset suomalaisen veronmaksajan selkänahasta raavittua erillisverotukea? Investointien pysyvä työllisyys ja taloudellinen lisäarvo voivat jäädä vähäisiksi – monesti datakeskus on vain suuritehoinen sähkönkäyttäjä ilman merkittävää kotimaista T&K-toimintaa. – Suomalaisen kansantulon kannalta tarvitsisimme korkeamman jalostusarvon vientiä – sähkö sellaisenaan on aika primitiivinen vientituote. Ideaalitilanteessa suomalaiset firmat voisivat viedä tekoälymalleja ja huipputason tietoteknisiä palveluja. Emme elä olemalla sähköenergiareservaatti. Datakeskukset tarvitsevat valtavaa sähkötehoa Purra muistuttaa sähköntuotannon perustuvan vahvasti veronmaksajan tukeen ja veronmaksajien maksamiin investointeihin kuten 1970-luvun ydinvoimalahankkeisiin, energiasektorin valtionyhtiöihin, kantaverkkoon ja tuulimyllyjen syöttötariffeihin . On siksi perusteltua, että sähköä käyttävät suurtoimijat osallistuvat kustannuksiin täysimääräisesti. – Datakeskusten tarvitsema sähköteho on valtaisa. Pelkästään Forssaan suunnitteilla oleva datakeskuskokonaisuus saattaa kuluttaa noin puolet Olkiluoto 3:n sähkötehosta ja melkein kymmenyksen koko Suomen sähkötarpeesta. Kyseessä on siis vain yksi datakeskus. Eri arvioiden mukaan datakeskusten sähkötarve voi nousta muutaman vuoden kuluessa jopa 1,5 gigawattiin. Datakeskusten taloudellinen lisäarvo kansantaloudessamme voi kuitenkin jäädä suhteellisen maltilliseksi, jos ja kun nämä ulkomaiset suorat investoinnit työllistävät pysyvästi melko vähän työvoimaa, varsinaisen rakentamisen jälkeen. Hukkalämpö saatava hyötykäyttöön Purran mukaan olisi tietenkin toivottavaa, että datakeskusinvestoinnit toisivat mukaan vaikkapa merkittävät määrät T&K–toimintaa tai muita rinnakkaisinvestointeja. Käykö näin – tämä jää nähtäväksi. – Sähköverkon lisääntyneen kuorman vuoksi sähkön hinta noussee – kuten Irlannissa, ellei sähkön tarjonta lisäänny nopeasti. Datakeskukset tarvitsevat etupäässä vakaata sähkötehoa, perusvoimaa, ja sähkömarkkinoiden joustoihin osallistuminen voi osoittautua hankalaksi. Toivon mukaan datakeskusten hukkalämpö saadaan hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi kaukolämpöverkossamme. – Kannattaa muistaa, että esimerkiksi lisäydinvoiman rakentaminen on kovin hidasta, projektit voivat kestää vuosikymmeniä. Tuulipuistojakin on jo melko tavalla, ja maaseudulla poliittinen vastustus tuulivoimalle on kasvussa. Kokonaisuus on haastava, Purra sanoo. Kilpailukyky ja kokonaisetu huomioitava Purra kommentoi myös valmisteilla olevaa uutta tukimallia: – Vaikka nykyinen sähköverotuki nyt ehdotetaan poistettavaksi, hallitus on päättänyt varmistaa Suomen kilpailukyvyn, kansantalouden ja kokonaisedun kannalta hyödyllisten datakeskusinvestointien toteuttamisen. Tätä varten hallitus valmistelee parhaillaan valmisteltavana olevan datatalouden tiekartan suosituksia hyödyntäen uuden tukimallin tavoitteen saavuttamiseksi. Sen valtiontaloudelliset vaikutukset voivat olla enintään nykyisen datakeskusten sähköverotuen suuruiset. Hallitus päättää valmistelun päälinjoista mahdollisimman pian tiekartan valmistumisen jälkeen ja tavoitteena on, että tuki on voimassa syksyllä 2026.

Vielä yksi liikenneympyrä saadaan

Näin Korvalan miehet tekivät Tapalankadun ja Opistonkadun-Saarivirrankadun liikenneympyrän kolmen vuotta sitten ja hyvin on toiminut. Nyt saadaan valmiiksi Jämintieltä City-Markettiin liikenneympyrä ja uusi Jämintien-Keskuskadun risteyksen tarpeellinen liikenneympyrä on hyvää vauhtia etenemässä päätösvaiheeseen. Eiköhän sitten liikenneympyrät rupeakin riittämään! 3 vuotta sitten Katso muistojasi Anssi Joutsenlahti 3. marraskuu 2022 · Jaettu seuraaville: Julkinen Järventaustan liikenneympyrän ensimmäinen asfalttikerros saadaan valmiiksi ennen pakkasia, maansiirtotyöt upeasti on tehneet Pekka Korvalan pojat. Kyllä joskus aloitteetkin toteutuvat niin kuin tämä meidän tekemämme nyt!

Herättäjän kirkkopyhä oli Kankaanpäässä

‹Sunnuntai 2.11.2025› 21. sunnuntai helluntaista Jeesuksen lähettiläät Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”. Raamatun tekstitAvaa kaikki Psalmi Ensimmäinen lukukappale Toinen lukukappale Evankeliumi 1. vuosikerta 2. vuosikerta 3. vuosikerta Matt. 22:1–14 Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 22 Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”

Säästötoimien perustelut

Riikka Purra · Vasemmalta kerrotaan, että hallituksen säästötoimet ja saman säästölinjan jatkaminen tulevina vuosina (velkajarru) uhkaavat palkankorotuksia ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Sama mantra, eri päivä. Ongelma on juuri siinä, että tämä vero- ja velkarahoitteinen järjestelmämme on jo vuosikausien ajan ollut ylimitoitettu tulonmuodostukseen ja siis talouden kantokykyyn nähden. Ei ole mitään hyvinvointiyhteiskuntaa ilman rahaa. Rapsakka 10 miljardia säästöjä ensi kaudella ei tarkoita hyvinvointijärjestelmän purkamista, mutta kylläkin tarkkaa priorisointia valtion ydintehtävistä ja siitä, kenelle ja mihin kaikkeen suomalainen hyvinvointijärjestelmä on tarkoitettu ja mikä on aikuisen yksilön oma vastuu.