Rakas lurjus

Tiistai-iltana kävimme sotainvalidileiriltä kesäteatterissa. Porin Isojoenrannassa, Sunnunniemen Pajutilalla näyteltiin Mika Waltarin ehkä puhdaspiirteisin farssikomedia "Rakas lurjus" vuodelta 1953. Näyttelijöitä oli vain kolme, mutta he osasivat työnsä ja saivat katselijoiden mielenkiinnon säilymään koko kaksituntisen ajan.

Huoneenvuokralain aikaan kahden poikamiehen tilavaan asuntoon oli asutettava myös lisähenkilö. Setä ja veljenpoika vihasivat ja pelkäsivät naisia, mutta ottivat tutun asessorin kepposmielessä suositteleman, pojan hahmoon pukeutuneen naisen. Tyttö uskottelee itsellään olevan kaksoispuolikkaan, joka on tyttö. Niinpä hän esiintyy vuoron perään sekä poikana että tyttönä miesten huomaamatta, että kyseessä onkin sama henkilö. Kun lopulta paljastuukin, että hän on yksi ja sama henkilö, molemmat miehet ovat korviaan myöten rakastuneet häneen, jota he ovat luulleet vuokralaisensa kaksoissisareksi. Lopputuloksena on avioliitto rakkaan lurjuksen eli vuokralaisen ja veljenpojan välillä.        

 Waltari on kirjoittanut 30 näytelmää, elokuvia hänen tekstiensä pohjalta on tehty 33. Ei turhaan häntä pidetä Suomen tuotteliaimpana ja myös kansainvälisesti menestyneimpänä  kirjailijana. Kirjahyllystäni löytyy kaksi Ritva Haavikon toimittamaa Mika Waltaria käsittelevää   kirjaa: "Kirjailijan muistelmia" ja "Mika Waltari - mielikuvituksen jättiläinen". Waltarin kirjoista ei löydy kuin "Sinuhe egyptiläinen", "Valtakunnan viholliset" ja "postuumi Nuori Johannes".  Perikunnan kirjoista muut Waltarin tiiliskiviromaanit ovat kelvanneet muillekin.

KERRAN NÄINKIN PÄIN

Kankaanpään seudun sotainvalidien kesäteatteriretki Kankaanpään Veneskoskelle tehtiin suotuisan sään vallitessa, aurinkoa ja lämmintä riitti lähes 600-henkiselle yleisölle, joka nautti Kankaanpään Nuorisoseuran  harrastelijanäyttelijöiden esittämästä komediasta "Miestä vailla".

Yhdentoista näyttelijän ja kahden soittajan voimin näytelmä tarjosi taattua kesäteatteria ja tietysti jo nimenkin perusteella romantiikkaa. EU:ta ja sen direktiivejä laitettiin näytelmässä halvalla. Täytyy vain ihailla ja nostaa hattua, että jo lähes 130 vuotta vanha yhdistys on elinvoimainen ja talkooväkeä löytyy, näyttelijöiden lisäksi ainakin toinen mokoma järjestelytehtäviin.

Kerran kävi niinkin päin, että sotainvalidien matkaan ilmaantui enemmän lähtijöitä kuin ilmottautuneita. Hyvä tietysti niin päin, ettei ole peruutuksia, ne ovat aina ikäviä. Koivurinteestä tuli mukaan useampia kuin oli tiedossa, mutta olihan siellä yleinen kutsu voimassa.

Menimme Äpätinkylän ja Keitaanrannan tietä Veneskoskelle, koska sen tien varresta oli kolme tulijaa. Mukaan tuli kaksi sotainvalidiakin, ensi kuussa 90 vuotta täyttävä Oskari Kukkumäki ja Oskaria pari vuotta vanhempi Matti Ylitalo. Matkassa oli kaksi muutakin yli 90-vuotiasta veteraania sekä kaksi ensi vuonna saman pyöreän luvun täyttävää.

Veteraanimme ovat iäkästä väkeä, joten on hienoa, että vielä jaksavat liikkua ja ovat keskellämme kunniakansalaisina, nytkin oli etupenkki varattu heille.

Kesäfiiliksiä

Eilinen päivä piti sisällään kaksikin mieleen jäänyttä tapahtumaa: Noormarkun seurakunnassa vierailevien kahdenkymmenen unkarilaisen käynti Kankaanpäässä. Heillä oli johtajanaan vanha tuttava, suuri Suomen ystävä Tibor Szetlik.

Toisena päivän kohokohtana oli Krookan kesäteatterin musiikkinäytelmä Ystävän laulu, fiktiivinen kuvaelma Juha "Junnu" Vainion elämästä parinkymmenen hänen tekemänsä laulun siivittämänä. Näytelmä esitettiin Merikarvialla meren rannassa lokkien liitäessä taivaalla niin kuin esitetyssä Albatrossi-laulussakin. Junnun monet muutkin laulut sopivat meriaiheisina erinomaisesti merelliseen maisemaan tuulen tehdessä aaltoja ja tuivertaessa myös meitä viimeistä sijaa myöten katsomon täyttänyttä väkeä. Näytelmässä laulettiin "Yksinäinen saarnipuu", samoin tunnetut "Kotkan poikii ilman siipii", "Kolmatta linjaa takaisin", "Sellaista elämä on" ja siis myös "Albatrossi", yhteensä 26 biisiä. Melkoista rumputulta!

Merikarvia on nimensä mukaisesti todella merellinen paikkakunta. Varsinkin kesäelämä keskittyykin siellä paljolti juuri merelle ja sen rantamien kesäasukkaisiin ja tietysti liikkeellä oleviin turisteihin.

Kunta on julkaissut 80-sivuisen "Merikarvian matkailupalvelut 2013". Siinä kerrotaan monista tapahtumista, lomanviettomahdollisuuksista ja tietysti myös monipuolisesta talous- ja liike-elämästä. Turistille riittää paljon näkemistä ja kokemista. Erityiskohde on Ouran saaristo. Kesäteatterikin on esittänyt kuutena kesänä melkoisen suosion saavuttaneen Ouraoopperan.

Tänään aurinkoisena päivänä pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä toripäiville, jossa monenmoista asiaa hoidettiinkin. Ensi torstaina onkin vuorossa oikein kahvitarjoilu, mukana ovat myös PerusNaiset. Tere tulemast, klo 10-12 välisenä aikana ainakin yritetään, että kahvi riittää. Kahvittelijoita kyllä on, sen tietää jo moninkertaisesta kokemuksestakin! Kesätorin tunnelma on aina – sään suosiessa – kokemisen arvoinen. Torikauppiaat täyttävät koko laajan torialueen ja yleisöä on tullut pitkiltäkin matkoilta Kankaanpään ympäristöstä ja juttukavereita ja fiilinkiä riittää. Kankaanpään kesätori onkin todella kuuluisa.

Taidelaulajan elämästä

Luin kaksi kirjaa, joissa kummassakin maamme taiteen kentillä eturiviin nousseet miehet ovat kokeneet samalaisen kohtalon oman poikansa elämän tuhoutumisen johdosta. Liekö kuuluisien isien paineet ja ehkä riittämätön kotielämä ollut vaikuttamassa. Nämä miehet ovat Veikko Huovinen ja Jorma Hynninen.

Pekka Hakon tekemässä kirjassa Sielun maisema Jorma Hynninen kertoo avoimesti elämästään ja laulajan urastaan, minkä hyväksi jouduttiin järjestämään myös koko perheen, vaimon ja kolmen lapsen elämää. Hynninen pohtiikin kirjassa maailman oopperalavoja kiertäessään monasti tuskallisesti, onko ura ollut sen arvoista, että perhe-elämän ehdot ovat jääneet vähemmälle, vaikka perhe on ollut myös mukana matkoilla.

Nyt 72-vuotiaana näkö on mennyt toisesta silmästä, ja osittaisen kuulon menetyksen takia Hynnisen  komea laulajan ura on takana. On koittanut vapauden aika kotiseudulla Leppävirran Kohmansalon korven rauhassa, vaikka Helsingin keskustassa on myös kaupunkiasunto.

Ura on antanut paljon hienoja kokemuksia niin  maailman oopperalavoilla  kuin myös Suomen musiikkielämän monissa johtajan tehtävissä. Syvästi kristittynä Hynninen on äänittänyt virsiä, jotka soivat edelleen niin radiossa kuin kodeissakin. Myös rakkaan Herättäjä-Yhdistykseni kustantamana on ilmestynyt hänen levyjään.

Jorma Hynninen on tuonut maatamme tunnetuksi ja vaikuttanut voimakkaasti musiikkielämäämme. Siksi hän täydellä syyllä voi todeta nähneensä ammattinsa kautta niin elämän karuuden kuin kauneudenkin, joita kokemuksia hän nyt saa sulatella rauhassa ja voi viettää vireää henkistä elämää eläkepäivinäänkin. Hän sanookin voivansa lähteä aikanaan elämästä paljon kokeneena ja kylläisenä.

Lukemisen arvoinen tämä Jorma Hynnisen elämää ja hänen tuntojaan ja ajatteluaan valottava, parisataasivuinen elämäkertakirja.