209:ttä maanpuolustuskurssia isännöimässä

Sain isännöidä 209:nnen maanpuolustuskurssin 50 kurssilaisen illallista puhemiehen edustustiloissa. Vieraat tutustuivat ennen illallista eduskuntaan ja kuulivat pääsihteerin, ulkoasiain-, puolustus,- ja valtiovarainvaliokuntien selostukset ja kävivät vielä tutustumassa istuntoon, jossa juuri käsiteltiin rintamasotilaseläkelain muuttamista.

Tosi mielenkiintoinen illanvietto, varsinkin jälkilöylyt, joissa pääsihteeri Seppo Tiitinen
kertoi mielenkiintoisia kokemuksiaan värikkäistä politiikan hahmoistamme menneinä vuosina. Itse olen ollut  vuonna 1980 mukana 76:nnella kurssilla, joka aloitti prikulleen samana päivä kuin tämäkin kurssi eli 10.3.

Syntyikö säästöjä - vaatii vastauksen

Puolustusvoimauudistuksessa eli varuskuntien lakkauttamisessa puhuttiin ja perusteltiin toimenpiteitä voimakkaasti saavutettavilla säästöillä. Tällä samalla syyllä samassa yhteydessä ajettiin alas seitsemän sotilassoittokuntaa, vaikka ne ovat ansiokkaasti esiintyneet omilla alueillaan mitä moninaisimmissa tilaisuuksissa. Eikä sovi unohtaa myöskään kaikkia sotiemme veteraanien juhlia ja maanpuolustusjärjestöjen kokoontumisia. Soittokuntien panos juhlien arvokkaan ohjelmiston esiintyjinä on ollut merkittävä. Ovathan ne olleet usein alueittensa ainoita ammattimaisia soittokuntia ja orkestereita. Näin ne ovat ylläpitäneet ja tuoneet esille kansamme vahvasti tuntemaa ja tukemaa maanpuolustustahtoa.

Kansalaisten rakastama sotilassoitto uhaa nyt jäädä soittokuntien keskittämisen johdosta entistä vähäisemmäksi, kun soittokunnat sijaitsevat hyvin harvoilla paikkakunnilla. Entiset soittokunnat pystyivät soittamaan vain jopa 15 hengen miehityksellä maallikon mielestä täysipainoista sotilas- ja muutakin musiikkia. Jäljelle jääneiden soittokuntien soittajien lukumäärää on suurennettu moninkertaisiksi sillä perusteella, että näin voidaan esittää hienompia ja korkeatasoisempia teoksia. Tavalliselle Matti Meikäläiselle riittäisi isänmaallisten tuntojen nostattajaksi nykyisilläkin miehityksillä saavutettava taso.

Vain suuremmat musiikin erityisasiantuntijat, kuten ylikapellimestarit, ymmärtävät tasoeron, mutta onko sen saavuttaminen menetettyjen mahdollisuuksien arvoista. Tähänkin asti on voitu soittaa esim. kahden soittokunnan yhteiskonsertteja, kuten Vaasan Pohjanmaan ja Niinisalon Satakunnan sotilassoittokuntien toimesta. Myös suurempia yhteisesiintymisiä on järjestetty, kuten Haminan kuuluisat Tattoo-soitot.

Ja mitä tulee sitten mainostettuihin kustannussäästöihin. Merkittäviä kustannusten vähennyksiä ei ole saavutettu, koska jäljellä olevien soittokuntien soittajien lukumääriä on moninkertaistettu. Tämän vuoksi on myöskin jouduttu rakentamaan uusia, suurempia harjoitustiloja tai vuokrattu kalliita harjoitustiloja esim. Helsingin musiikkitalosta. Myös esiintymismatkat tulevat kalliimmiksi pidempien matkojen ja suurempien joukkojen vuoksi.

Missä siis ovat mainostetut säästöt? Onko otettu huomioon sitä, että maakuntien ihmiset jäävät entistä harvempien maanpuolustushenkeä kohottavien sotilassoittokuntien esitysten varaan juhlissaan? Mitkä ovat todelliset kustannusvertailut entisten, vielä voimassa olevien ja tulevaisuudessa toimintaan jäävien sotilassoittokuntien osalta. Onko harkittu tämän puolustusvoimien suhteellisen halvan, mutta suuriarvoisen pr-toiminnan alasajon aiheuttamaa tappiota tulevaisuudessa koko puolustuslaitoksellemme sekä kansalliselle puolustuskyvyllemme maamme kansalaisten maanpuolustustahdon vähentyessä? Herää kysymys, miksi  ja millä oikeudella ollaan näinkin viemässä vakaata puolustustahtoamme ja kykyämme alaspäin?

Mieltäylentävää

Onpa ollut komea kolmen päivän putki: isänmaallisia tilaisuuksia - ei sen pahempaa - todella hienoja tilanteita.

Kesäkuun 4. päivä on Puolustusvoimien lippujuhla. Silloin sain eduskuntaistunnon lomassa piipahtaa Puolustusvoimien komentajan ja rouva Puheloisen vastaanotolle Pääesikuntaan. Kaiken varmuuden maksimoimiseksi oltiin juhlateltoissa Pääesikunnan pihamaalla, eihän niistä Luojan säistä voi koskaan olla etukäteen varmuutta.

Satakunnan Tykistöprikaatissa Niinisalon varuskunnassa juhliminen aloitettiin prikaatin vuosijuhlana jo edellispäivänä maanantaina, joten sinnekin pääsin mukaan maakuntapäivänä, eduskuntahan aloittaa viikkonsa tiistaisin. Hieno kesäinen hellesää suosi ulkoilmassa pidettyä vastaanottoa ja tykistölle hyvin sopivasti ukkonenkin jyrähteli kuin tykinammunta konsanaan, mutta sateet jäivät Hämeenkankaan toiselle puolelle.
 
Keskiviikkona pääsin istunnosta, Liikkuvan Poliisin lakkautuspäätöksen äänestyksen (94-75) jälkeen Turkuun Sotainvalidien Veljesliiton liittokokouksen vaikuttavaan juhlaan ja veljesillalliseen. Juhlapuhujana oli puolustusministeri Carl Haglund, sotainvalidin pojanpoika, tuoden valtiovallan kunnioittavan tervehdyksen ja kiittäen niin sotainvalideja kuin muitakin sotiemme veteraaneja ja kotirintaman väkeä. Hän mainitsi, että paras tapa kunnioittaa tätä arvokasta perintöä on pitää maamme puolustus kunnossa. Vaikka puolustusvoimia ollaan uudistamassa, niin edelleen pidetään kiinni kolmesta perusasiasta: 1. Yleinen asevelvollisuus, 2. Koko maan puolustaminen, 3. Sotilaallinen liittoutumattomuus.
Kaikkiin tilaisuuksiin antoivat oman merkittävän panoksensa sotilassoittokunnat, joista järjenvastaisesti nyt ollaan lopettamassa puolet. Jos mikä, niin juuri sotilassoittokunnat ovat omalla merkittävällä panoksellaan olleet nostattamassa maassamme yhä edelleen korkealla tasolla olevaa maanpuolustustahtoa. Ollaanko nyt soittokuntien lopettamisen myötä tätä kansan myönteistä asennoitumista maanpuolustuksen ylläpitämiseen murentamassa.

Kunniaa sankarivainajillemme ja Seppo Koivusalolle

Kaatuneiden muistopäivä ja helluntai. Jumalanpalveluksen jälkeen myös Kankaanpään kirkkomaalla sankarihauta-alueella on kunnianosoitus seppeleenlaskuineen. Puheen pitää kaupungin edustajana valtuuston 1. varapuheenjohtaja Jari Koskela. Varuskunta järjestää kunniavartion ja muut käytännön toimet. Olen mukana lippuvartiossa sankaripatsaalla veteraanien ja maanpuolustusjärjestöjen lippurivistössä.

Päivän työohjelmaan - vaikka onkin sunnuntai - kuuluu hyvän ystävän siunaaminen muistotilaisuuksineen ja illemmalla kaste Parkanossa. Jämijärvelle kirkkoherraksi mentyäni ja kysyessäni vapaapäivistä, vastasi kirkkovaltuuston puheenjohtaja, että mitä pappi vapaapäivillä tekee, kun ei töitä ole kuin yhtenä päivänä viikossa eli vain sunnuntaisin.

Sankarihautojen lippurivistössä oli mukana vielä neljä veteraania, Sotainvalidien lippuvartijoina Toivo Lautaoja ja Mauno Kukkumäki, Sotaveteraanien Sakari Peurala ja Aaro Holma. He ovat yli yhdeksänkymppisiä kaikki muut paitsi Aaroa, hänkin tulee 90 vuoden ikään ensi vuonna, maaliskuun viimeisenä päivänä. Veteraanijärjestöjen lippuja kantoivat Timo Lautaoja ja Jouko Uusitalo, minulla oli Rintamaveteraanien lippu, jonka vartiossa oli Leevi Aarniokoski. Korsutöpinäkin soitti ja lauloi, yhdessä veisattiin Uuno Kailaksen "Siunaa ja varjele meitä Korkein kädelläs, kaitse aina kansamme teitä vyöttäen voimallas meitä". Sotilassoittokunnankin soittoryhmä oli mukana. Myös sää suosi juhlallisuuksia kaikin tavoin.

vk 571:1-4, 338
Kukat laskettiin ulkona
Seppo laskettiin vanhempiensa ja sisarensa vierelle aivan pääportin lähelle pääkäytävän viereen.

Seppo syntyi joulun lapsena 25.12., mutta joutui jo 1-vuotiaana luopumaan äidistään tämän nukuttua pois. Isä Eemelin uusi vaimo Fanny oli myös hyvä äiti Sepolle ja tämän sisarelle Siljalle.

Seppo oli taitava radio- ja tv-korjaaja. Monet meistä olemmekin saaneet korjauttaa koneitamme hänellä.

Puutarhanhoito oli Sepolle rakasta loppuun asti, heikentyneestä terveydestäkin huolimatta . Vielä tänä keväänäkin hänellä oli tomaatintaimia, joista hän sanoi, ettei kasvata niitä enää itseään varten, vaan läheisille, Leenan ja Markun perheelle, jotka hänestä pitivät hyvää huolta aivan päivittäin. Jo 15 vuoden ajan Seppoa vaivasi muun invaliditeetin lisäksi keuhkoahtauma, jonka seurauksena äänikin kävi hiljaiseksi. Mutta mieli pysyi loppuun asti virkeänä ja asioista perillä olevana. Seppo iloitsi siitä, että sai olla kotona, vain viikon verran lopussa hän joutui olemaan sairaalassa.

Koko ikänsä invaliditeettiä kantaneelle Sepolle Kankaanpään Seudun Invalidit  ry oli läheinen. Hänen toivomuksestaan vielä kukkarahojen asemasta on nyt voitu muistaa Invalidiyhdistystä. Monet kerrat hän pyysi minuakin Villa Mairen kesäseuroihin puhumaan ja niin saatiin olla yhdessä Jumalan sanaa viljelemässä.