150 vuotta sitten, vuonna 1863 otettiin maamme historiassa merkittäviä edistysaskeleita. Keisari Aleksanteri II antoi sekä valtiopäivä- että kieliasetuksen, jotka molemmat antoivat voimakkaan sysäyksen matkalla kohti itsenäistä valtiota. Monet ovat jopa sitä mieltä, että Ruotsinvallan alaisina emme olisi saaneet aikaan tällaista kehitystä.
Saimme käydä Turun yliopistossa Tauno Nurmela -salissa järjestetyssä Itsenäisyyden askelia -seminaarissa kansanedustaja Seppo Kääriäisen kanssa. Seppo toimi tilaisuuden yhtenä ansiokkaana alustajana. Valtiopäiväosissa puhuivat myös professori Timo Soikkanen ja dosentti Vesa Vares. Ohjelman kieliasetusta koskettelevaan osaan emme enää ehtineet osallistua kiiruhtaessamme takaisin eduskuntatyöhön. Siinäkin olisi ollut mielenkiintoinen aihe, kahden professorin luento ja vuonna 2013 valmistunut kirjailija Jaakko Juteinista tehty dokumenttielokuva.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste suomalainen. Näytä kaikki tekstit
torstai 5. joulukuuta 2013
lauantai 31. elokuuta 2013
Pakkoruotsista
Sain vastattavakseni kolme kysymystä ajankohtaisista pakkoruotsi-kansalaisaloitteen nostattamista asioista. Kysymykset ja vastaukseni oheisena, var så god:
Tarvitaanko ruotsin kieli Suomen virallisena kielenä? Miksi tarvitaan / miksi ei tarvita?
Perustuslaki turvaa maamme kaksikielisyyden ja molempien kieliryhmiemme sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet, mutta siinä ei suinkaan sanota, että jokaisen suomenkielisen tulee opiskella ruotsin kieltä. Tämä kaksikielisyys saa jatkua, onhan maillamme pitkät historialliset yhteiset juuret.
Pitääkö kouluissa opettaa niin sanottua ”pakkoruotsia”? Miksi / miksi ei ja mikä vaihtoehdoksi, jos ei tarvita?
Eduskuntaan on juuri saatu kansalaisaloite (50.000 allekirjoittajaa), jossa ehdotetaan ruotsin kieltä valinnaiseksi eli opiskelija saisi itse valita haluamansa ensimmäisen vieraan kielen. Nythän ruotsi on pakollinen kaikilla kouluasteilla, jota se on ollut vasta 1960-luvun lopulta lähtien opetusministeri Virolaisen esityksestä. Maamme väestöstä on alle 5 % ruotsinkielisiä, joten senkään takia ei sen kielen opetus ole tärkeä. Monella muulla kielellä on on paljon suurempi merkitys, ensisijassa tietysti englannilla, mutta myös maamme itäosissa venäjän kielen osaaminen avaisi mahdollisuuksia. Siksi pitäisi saada vapaasti valita ensimmäinen vieras kieli. Näin kielen opiskelukin tehostuisi, kun ei enää olisi pakollista kieltä. Näin myös ruotsin kielen osalta, jota varmasti edelleenkin moni lukisi.
Pitääkö kunnan tarjota kaikki palvelut myös ruotsin kielellä? Miksi / miksi ei?
Virkakelpoisuusvaatimuksia tulisi myös muuttaa, sillä monessa valtionkin virastossa riittäisi, kun siellä olisi muutama ruotsinkielentaitoinen eikä sitä vaatimusta olisi asetettava kaikille virkailijoille. Puhtaasti suomenkielisillä alueilla ei ruotsin kieltä juurikaan tarvita. En usko, että Kankaanpäässäkään virastoissamme asioi ketään pelkästään ruotsinkielentaitoista.
Tarvitaanko ruotsin kieli Suomen virallisena kielenä? Miksi tarvitaan / miksi ei tarvita?
Perustuslaki turvaa maamme kaksikielisyyden ja molempien kieliryhmiemme sivistykselliset ja yhteiskunnalliset tarpeet, mutta siinä ei suinkaan sanota, että jokaisen suomenkielisen tulee opiskella ruotsin kieltä. Tämä kaksikielisyys saa jatkua, onhan maillamme pitkät historialliset yhteiset juuret.
Pitääkö kouluissa opettaa niin sanottua ”pakkoruotsia”? Miksi / miksi ei ja mikä vaihtoehdoksi, jos ei tarvita?
Eduskuntaan on juuri saatu kansalaisaloite (50.000 allekirjoittajaa), jossa ehdotetaan ruotsin kieltä valinnaiseksi eli opiskelija saisi itse valita haluamansa ensimmäisen vieraan kielen. Nythän ruotsi on pakollinen kaikilla kouluasteilla, jota se on ollut vasta 1960-luvun lopulta lähtien opetusministeri Virolaisen esityksestä. Maamme väestöstä on alle 5 % ruotsinkielisiä, joten senkään takia ei sen kielen opetus ole tärkeä. Monella muulla kielellä on on paljon suurempi merkitys, ensisijassa tietysti englannilla, mutta myös maamme itäosissa venäjän kielen osaaminen avaisi mahdollisuuksia. Siksi pitäisi saada vapaasti valita ensimmäinen vieras kieli. Näin kielen opiskelukin tehostuisi, kun ei enää olisi pakollista kieltä. Näin myös ruotsin kielen osalta, jota varmasti edelleenkin moni lukisi.
Pitääkö kunnan tarjota kaikki palvelut myös ruotsin kielellä? Miksi / miksi ei?
Virkakelpoisuusvaatimuksia tulisi myös muuttaa, sillä monessa valtionkin virastossa riittäisi, kun siellä olisi muutama ruotsinkielentaitoinen eikä sitä vaatimusta olisi asetettava kaikille virkailijoille. Puhtaasti suomenkielisillä alueilla ei ruotsin kieltä juurikaan tarvita. En usko, että Kankaanpäässäkään virastoissamme asioi ketään pelkästään ruotsinkielentaitoista.
lauantai 10. elokuuta 2013
MM-Moskova
MM-kisat Moskovassa alkoivat, kaksi tulessa ollutta suomalaista putosi jatkosta. Bergius teki kaksi hyvää hyppyä, mutta kolmas jäykemmällä seipäällä oli surkeaa katsottavaa. Voiko niin tehdä arvokisoissa?
Kahdeksan suomalaisurheilijaa on jäljellä, taitavat muutkin keihäsmiehiä lukuunottamatta jäädä karsintoihin.
Naisten maraton ja miesten 10 000 metriä olivat tasokkaita ja jännittäviä kilpailuja ja eurooppaisetkin pärjäilivät mitaleille asti sankan afrikkalaisjoukon keskellä. Muuten tahtoisikin mielenkiinto mennä, jos pelkästään kenialaiset ja etiopialaiset menestyisivät.
TV-lähetyksessä kiinnitin huomion stadionin katsomon tyhjiin penkkiriveihin. Onko kisat annettu väärään maahan ja kaupunkiin, kun eivät maailman parhaat yleisurheilijat enempää kiinnosta? Vai ovatko esimerkiksi pikajuoksijoiden doping-käryt vieneet yleisön mielenkiinnon muualle, kun esimerkiksi samanaikaisesti Helsingin uudistetussa asussa olevalla Olympiastadionilla oli katsojaennätys - lähes 40 000 maksanutta - Englannin jalkapalloliigan kahden huippujoukueen matsissa.
Kahdeksan suomalaisurheilijaa on jäljellä, taitavat muutkin keihäsmiehiä lukuunottamatta jäädä karsintoihin.
Naisten maraton ja miesten 10 000 metriä olivat tasokkaita ja jännittäviä kilpailuja ja eurooppaisetkin pärjäilivät mitaleille asti sankan afrikkalaisjoukon keskellä. Muuten tahtoisikin mielenkiinto mennä, jos pelkästään kenialaiset ja etiopialaiset menestyisivät.
TV-lähetyksessä kiinnitin huomion stadionin katsomon tyhjiin penkkiriveihin. Onko kisat annettu väärään maahan ja kaupunkiin, kun eivät maailman parhaat yleisurheilijat enempää kiinnosta? Vai ovatko esimerkiksi pikajuoksijoiden doping-käryt vieneet yleisön mielenkiinnon muualle, kun esimerkiksi samanaikaisesti Helsingin uudistetussa asussa olevalla Olympiastadionilla oli katsojaennätys - lähes 40 000 maksanutta - Englannin jalkapalloliigan kahden huippujoukueen matsissa.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Härillä kyntäjä
Joka härillä kyntää, se häristä puhuu. Näin sanotaan. Laulaja puolestaa riimittelee: Miksi minä tummana synnyin, miksen syntynyt vaaleana? Kummatkin ovat tavallaan kohtalonsa vankeja. Niin samoin varmaan me kaikki muutkin. Olemme suomalaisia, eurooppalaisia, maailman kansalaisia.
Mutta olemmeko tulleet ajatelleiksi, että me olemme hyvin roskaava kansa. Samanlaisia on tietysti paljon muitakin, mutta on myös erilaisia, ympäristön siisteydestä huolta pitäviä, joko oppimisen kautta tai sitten kovalla pakolla, rangaistuksen uhalla.
Joko keväisestä tienvarsiroskien keräämisurakasta 21 kilometrin matkalta valtatie 21 varrelta tuli tänä iltana täyteen vasta kolmasosa. Kerääjiä on ollut tosin vasta kolme paikalla ja reipas 7 km osuus on nyt puhdistettu, joskaan sekään ei enää ole täysin roskaton. Puhdistetuillekin osuuksille näyttää kertyvän uusia, ajattelemattomien heittämiä kahvimukeja, tupakka-askeja, pulloja. karamellipapereita ja eväspusseja tms.
Väkisinkin mieleen nousee ajatus, miten tämä järjetön ympäristöämme pilaava ja epäviihtyisäksi tekevä meno saataisiin loppumaan. Kaiken pitäisi lähteä tietysti kodeista. Eikö kouluopetuksessa siisteyden tärkeyttä ja roskaamattomuuden luonnollista elämäntapaa voitaisi oikein olan takaa juurittaa nousevaan polveemme? Jokaisen päivämme pitäisi olla ihmisarvomme mukaisesti eletty niin, että voisimme sanoa puhtaalla tunnolla yrittänemme tehdä parhaamme.
Myös varuskuntamme miesten ja miksei nykyään myös naisten kohdalla voisi tähdentää tätä roskaamattoman ympäristömme ihmisarvomme mukaisuutta. Varuskuntapaikkakuntana ja varsinkin varuskuntaan menevän tien roskien korjaajina hyvin tiedämme myös varusmiesten melkoisen osuuden tässä kansamme piittaamattomuusjuhlassa.
Roskat on paljon helpommin ja jopa itseään kunnioittavammin koottavissa omasta autosta kuin mistään piittaamatta auton ikkunasta tienvarsille heitettynä. Kansan yhteiskuntavastuu puuttuu tässäkin, ehkä jostakin kovin pieneltä vaikuttavasssa asiassa. Mutta jokaisen meistä on huolehdittava ensin itsestämme ja ajateltava tässäkin lähimmäissuhteen kultaista sääntöä: kaikki minkä tahdot toisten tekevän sinulle, tee se ensin itse heille.
Olisiko niin, että sydämen kyllyydestä suu puhuu! Auttaisko yli sadan kansanedustajan nimen kerääminen aloitteseen tai peräti kansalaisaloitteen puuhaaminen asian tiimoilta.
Mutta olemmeko tulleet ajatelleiksi, että me olemme hyvin roskaava kansa. Samanlaisia on tietysti paljon muitakin, mutta on myös erilaisia, ympäristön siisteydestä huolta pitäviä, joko oppimisen kautta tai sitten kovalla pakolla, rangaistuksen uhalla.
Joko keväisestä tienvarsiroskien keräämisurakasta 21 kilometrin matkalta valtatie 21 varrelta tuli tänä iltana täyteen vasta kolmasosa. Kerääjiä on ollut tosin vasta kolme paikalla ja reipas 7 km osuus on nyt puhdistettu, joskaan sekään ei enää ole täysin roskaton. Puhdistetuillekin osuuksille näyttää kertyvän uusia, ajattelemattomien heittämiä kahvimukeja, tupakka-askeja, pulloja. karamellipapereita ja eväspusseja tms.
Väkisinkin mieleen nousee ajatus, miten tämä järjetön ympäristöämme pilaava ja epäviihtyisäksi tekevä meno saataisiin loppumaan. Kaiken pitäisi lähteä tietysti kodeista. Eikö kouluopetuksessa siisteyden tärkeyttä ja roskaamattomuuden luonnollista elämäntapaa voitaisi oikein olan takaa juurittaa nousevaan polveemme? Jokaisen päivämme pitäisi olla ihmisarvomme mukaisesti eletty niin, että voisimme sanoa puhtaalla tunnolla yrittänemme tehdä parhaamme.
Myös varuskuntamme miesten ja miksei nykyään myös naisten kohdalla voisi tähdentää tätä roskaamattoman ympäristömme ihmisarvomme mukaisuutta. Varuskuntapaikkakuntana ja varsinkin varuskuntaan menevän tien roskien korjaajina hyvin tiedämme myös varusmiesten melkoisen osuuden tässä kansamme piittaamattomuusjuhlassa.
Roskat on paljon helpommin ja jopa itseään kunnioittavammin koottavissa omasta autosta kuin mistään piittaamatta auton ikkunasta tienvarsille heitettynä. Kansan yhteiskuntavastuu puuttuu tässäkin, ehkä jostakin kovin pieneltä vaikuttavasssa asiassa. Mutta jokaisen meistä on huolehdittava ensin itsestämme ja ajateltava tässäkin lähimmäissuhteen kultaista sääntöä: kaikki minkä tahdot toisten tekevän sinulle, tee se ensin itse heille.
Olisiko niin, että sydämen kyllyydestä suu puhuu! Auttaisko yli sadan kansanedustajan nimen kerääminen aloitteseen tai peräti kansalaisaloitteen puuhaaminen asian tiimoilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)