Oulusa koulusa

Puolueneuvoston kokousta pidimme viidensadan hengen voimin Oulussa, valkeassa kaupungissa.
Itselläni on monia muistoja kaupungista, vaikka se sijaitseekin etäällä. Linja-autoporukastamme moni totesi, että kaupunki on turhan kaukana, kun matka kesti noin kahdeksan tuntia yhteen suuntaan.

Useamman kerran kuitenkin olen tässä Pohjois-Suomen keskuskaupungissa vieraillut, niin Herättäjä-juhlissa kuin politiikankin merkeissä. Eduskuntakollega J.Juhani Kortesalmen aikana olin Oulussa myös puhetilaisuudessa, ja veteraanikansanedustajina kokoustimme puheenjohtajamme Eino Siuruaisen kutsusta kaupungissa. Nuorempana juoksin Raattin kentällä piikin eli 25 km, joka kertyy 62,5 kierroksesta. Herännäisyyden historiassa rehtori Mauno Rosendal oli merkittävä johtohenkilö Wilhelmi Malmivaaran aikana.

Oulu on tullut tutuksi jo kouluaikana, koska kaksi hyvää opettajaani oli kotoisin Oulusta, niin uskonnan ja psykologian lehtori pastori Johannes Lautsila kuin matematiikan maisteri Vilho Kallio, joka lisäksi asui naapurina. Lautsilalta sain aina todistukseen kympit ja läksyt oli sen eteen osattava.

Oulu on tunnettu myös kirjoilijoistaan, joista ainakin Arvi Järventaustan, Teuvo Pakkalan ja Matti Hällin kirjoja olen lukenut ja niitä on myös kirjahyllyssäni, V.A. Koskenniemestä puhumattakaan, jonka runon me kaikki koululaiset olemme oppineet:

"Olen unessa useasti/ sinun kaduillas koulutie/ kotiportilta kouluun asti/ minun askeleeni vie.
Syysaamu kirpeä koittaa/ yli heräävän kaupungin/ ja sen laidassa koski soittaa/ tutun sävelen ilmoihin.
Olen unessa useasti/ sinun kaduillas koulutie/ -Ah enkö ma hautaan asti/ myös koululainen lie?"

Taas vierailijaryhmä eduskunnassa

Vappuaatosta huolimatta 50 henkeä oli vierailulla eduskunnassa. Tämä oli nykyisen eduskunnan aikana ainakin kuudes kerta, kun olen kutsunut 50 hengen linja-autollisen väkeä ja myös huolehtinut kulupuolesta. Nytkin oli väkeä mukana kotipuolesta Pohjois-Satakunnasta ja Huittisten lisäksi osin jopa  Pirkanmaankin puolelta,  ainakin yksi punkalaitumelainen ja keikyäläinen, jotka ovat ulkopuolelta nykyisen Satakunnan.

Koko joukko sai hyvän käsityksen edustajien raadollisuudesta, kun istunnon aluksi luetun ja hallituksen vastattavaksi jätetyn välikysymyksen ja yhden äänestyksen jälkeen istuntosali tyhjeni melko nopeasti. Tunnin päästä istunnon lopussa paikalla oli enää yhden käden sormin luettavissa oleva määrä.

Perussuomalaisten ryhmähuoneessa vieraiden kahvittelun lomassa kävi aika moni kansanedustajistamme aina Timo Soinista lähtien tervehtämässä ja kertomassa edustajantyöstään. Salissa puhuivat perussuomalaisista ainakin Pirkko Mattila, Pertti Virtanen, Ari Jalonen ja Mika Niikko.

Esitin vieraille 12 kysymyksen tietokilpailun, joka koski pääasiassa perussuomalaisten kansanedustajia, koska heistä saa helposti monta mielekästä kysymystä, siksi monipuolinen on edustajiemme koostumus.

Vapun aatonaattona

Pääsihteeri Seppo Tiitinen kertoi Suomen eduskunnan saaneen toiminnan tehokkuutta mitattaessa hopeatilan heti Singaporen jälkeen. Emme siis ihan tyhjänpanttina ole täällä eduskuntatalolla. Sillä lailla sanois Tarvajärvi, joka itsekin oli kauden kansanedustajana, vv. 1970-71. Kekkonen hajotti silloin eduskunnan saadakseen tuen jatkokautensa poikkeuslaille, mutta v. 1972 SMP sai samat 18 edustajaa kuin edellisessäkin eduskunnassa. Silloin ei auttanut muu kuin ostaa 13 seteliselkärankaista poikkeuslain taakse puoluetukilakia muuttamalla ja SMP:hen jäi vain 5 eli Veikko ja Pekka Vennamo, J.Juhani Kortesalmi, Mikko Vainio ja Rainer Lemström.

Vapunalusaika täällä eduskunnassa on hiljaiseloa. Istuntokaan ei kestänyt kuin vähän yli 3 tuntia, josta johdin loppuosasta vajaan tunnin. Kävin lenkillä keskuspuistossa Haagan-Pasilan kohdilla kääntymässä ja menin saunaan, ja sielläkään ei enää ollut ketään muuta noin klo 19.15, vaikka sauna sulkeutuu istuntopäivinä klo 20.

Huominen istunto tulee olemaan tosi lyhyt. Kustantamalleni tutustumismatkalle saapuu 50 kankaanpääläistä ja huittislaista, jotka näkevät sen todellisen eduskunnan arkipäivän. Yleensä kutsuttuni ovat täällä torstaisin seuraamassa kyselytuntia, jonka ajan edustajat istuvat kiinteästi paikoillaan istunnon televisioinnin vuoksi. Huomisessa istunnossa voi ennustaa 10-15 minuutin päässä istunnon alkamisesta olevan paikalla enää tosi vähän edustajia. Kaikilla on kiire kotiin vapunviettoon!

Piirikokousta

Kankaanpää sai olla perussuomalaisten piirikokouksen isäntänä. Hyvin tämä vastuu kannettiinkin, vaikka en itse päässyt kuin piipahtamaan torilla ja kaupungintalolla. Niin paljon on eteenpäin päästy, ettei sota yhtä miestä kaipaa. Järjestelyt menivät kertakaikkisesti nappiin Tapio Laurilan sotilaallisella järjestelykyvyllä ja organisoinnilla: kaunis ja lämmin sääkin teki osansa päivän onnistumiseen.

Eduskuntapäivää

Suomen Perusta julkaisi kirjan "Pakkoruotsi vai hyötyruotsi" ja julkisti sen Ostrobotnialla.

Eduskunnassa kansliatoimikunta, ryhmäkokous, puhemiesneuvosto, kyselytunti ja sen jatkeena täysistuntoa kello 20.17 asti, viimeisen tunnin ja 37 minuuttia johdin puhetta.

Teuvo Hakkarainen oli tällä kerralla perussuomalaisten pääkysymyksen esittäjänä työpaikkojen katoamisesta. Näinhän on käynyt Teuvon omaan maakuntaan tulleesta valonpilkahduksesta, Metsä-Groupin Äänekosken miljardi-investoinnista huolimatta.

Illalla vielä osittain istunnon aikaan oli puhemiehen vastaanotto säännöllisen eduskuntatyön 150-vuotisjuhlavuoden järjestelyihin osallistuneille. Illanistujaisissa on aina mielenkiintoista kuunnella pääsihteeri Seppo Tiitisen valtavaa kokemusta tapahtumista maamme poliittisen historian eturivin paikoilta vieläpä hänen elävästi kertomanaan.

Lavian kävi nyt näin

Antoisa päivä jo heti eduskunnassa, illalla vielä ehdin Kankaanpään kaupunginvaltuustoon äänestämään 21-14 lopputulosta Kankaanpään kaupunginhallituksen esityksen (äänin 5-4) mukaisesti, ettei Kankaanpään ja Lavian kuntaliitossopimusta hyväksytä. Lavia oli äänin 9-8 Kankaanpään liittymisen puolesta, ja nyt kuntaministeri Virkkusella on tehtävänä kriisikunnan liittäminen Poriin.

Tietysti hyvin ymmärrämme, kuten monet puheenvuoron käyttäjätkin sanoivat, että Lavia kuuluu Pohjois-Satakuntaan ja kaikkien pohjoissatakuntalaisten kuntien pitäisi puhaltaa yhteen hiileen. Vaikka yhdistymissopimuksessa kauniisti vakuutettiin, että kaupungin taloutta hoidetaan yhdistymisen jälkeen  vastuullisesti ja suunnitelmallisesti, ei siihen yksinkertaisesti voinut uskoa, koska sopimuksessa ei puhuta sanaakaan yhdistyvien kuntien virkojen yhteensovittamisesta eikä liioin kerrota, miten talouspuolesta aiotaan tehdä kannattava. Konsulttitoimistokin toteaa liitoksen jälkeen syntyvän vuoteen 2016 mennessä  13 miljoonan euron alijäämän.

Varsinkin viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä pidimme Laviaa kehittyneempänä kuntana kuin omaa Kankaanpäätämme. Ensimmäiset ylioppilaammekin kävivät koulua Laviassa ja siellä käytiin paljon kunnanlääkärin vastaanotollakin. Nyt osat ovat vaihtuneet.

En malta olla mainitsematta 45 vuoden takaisesta asiasta. Nykyisenkin Kankaanpään valtuuston puheenjohtajan kanssa uusina kansanedustajina teimme ensimmäisen kuntavierailumme juuri Laviaan ja pistäydyimme myös pitkäaikaisen hammaslääkärimme, lavialaisen Jaakko Antilan pankinjohtajaveljen kesämökillä Lavi-järven rannalla. Meillä kankaanpääläisillä ja lavialaisilla on siis pitkät ja läheiset suhteet. Mutta ei sekään auta tässä taloustilanteessa.

Olemme näet pakkoraossa ja siksi on ajateltava - valitettavasti - että edes yksi kunta pelastuu ja ettemme molemmat yhdessä tule kriisikunnaksi. Jäljelle ei jää kuin Kankaanpää, jota meidät kaupunginvaltuutetut nimenomaan on valittu puolustamaan. Emme siis voi tässä taloustilanteessa pelastaa Laviaa, niin paljon kuin sen haluaisimmekin tehdä. Kaiken lisäksi lavialaiset itse ovat saattaneet itsensä tähän kriisikuntatilanteeseen. Ja on hyvä muistaa, etteivät ainakaan perussuomalaiset ole sitä olleet aiheuttamassa.

Porikaan ei ota Laviaa vapaaehtoisesti, vaikka saa kaksi kertaa suuremman yhdistymisavustuksenkin valtiolta kuin Kankaanpää olisi saanut. Mutta pakon edessä Pori sitten on valmis liitokseen. Ei tietenkään Lavia osana Poria kuitenkin kaukana kaupungin keskustasta ole mikään kehuttava, on siellä nyt ainakin tuloveroprosentti prosenttiyksikköä Laviaan tai Kankaanpäähän verrattuna ja onhan Porilla kieltämättä leveämmät hartiat kuin meillä Kankaanpäässä. Ja tietysti säilyy edelleen paikkakuntiemme läheinen maantieteellinen yhteys esim. kaupoissa käyntiin ja muuhunkin asiointiin.

Verstaalle

Tänään tultiin taas hiljaisen viikon tauon jälkeen verstaalle pääkaupunkiin. Johdin istunnon loppuun eli 2,5 tuntia. Esillä oli monien mielenkiintoisten hallituksen lakiesitysten lähettäminen valiokuntakäsittelyyn: uusi esitys kuntien valtionosuuksien määräytymisestä, vuorotteluvapaalain ehtojen tiukentamisesta, Etelä-Konneveden kansallispuiston perustamisesta. Nämä kolme asiaa puhuttivat eniten.

Kuntien valtionosuuksien menettäjiin kuuluvat lähes kaikki  Satakunnan kunnat yhteensä 37,4 miljoonan euron edestä. Tää todella korutonta on kertomaa! Kuntien valtionosuuksien laskentaperusteita on ollut tähän asti yli 50, nyt painotetaan ikäjakaumaa ja sairastavuutta.

2. pääsiäispäivänä

Tänään olen saanut tarjota vaimon keittämiä - Nikkolan Leenan avustamana - nimipäiväkahvejani kahdesti. Ensin Kankaanpäässä nuorisoseurantiloissa Herättäjän päivän siioninvirsihetken aluksi lähes viidellekymmenelle hengelle, ja vielä illalla perussuomalaisten ja vihreiden yhteisessä yli 20 hengen ryhmäkokouksessa.

Ryhmässä oli esillä valtuustossa päätettävä Kankaanpään suhtautuminen Lavian kanssa tehtyyn kuntaliitossopimukseen. Jari Koskelan kanssa toimitimme messun, tekstinlukijoina olivat Elina Kangas ja Kristiina Peltomaa, kolehdinkantajina Jukka Juhola, Hannu Kiviharju, Pekka Nikkola, Matti Ranta, Teuvo Roskala ja Seppo Sillanpää. Jari pitää kaupunginvaltuuston kokouksessa vielä ryhmäpuheenvuoron.

Makkarasoppaa

Hyvän kollegani, kansanedustaja Jari Myllykosken kanssa tarjosimme edellisen vuoden tapaan kiirastorstaina soppaa Kankaanpään torilla. Samalla toimme esille nuoria meppiehdokkaitamme. Perussuomalaisilta on Satakunnasta ehdokkaana Laura Huhtasaari ja vasemmistoliitolta Erno Välimäki. Molemmat olivat tietysti paikalla. Makkarasoppaa kehuttiin, ilma suosi ja tunnelma oli korkealla. Koko kenttäkeittiöllinen soppaa kului tunnissa.

Porinaa riitti vielä sopan loppumisenkin jälkeen, Helena ja Reijo Ojennus järjestivät mehutarjoilua ja monenlaista materiaalia oli tarjolla. Tulitikkuaskini menivät kuin kuumille kiville: näitä sinnikkään papin "rötösherrat kiinni" -etiketeillä varustettuja askeja riittä yhä vaan.

Päällimäisenä keskustelunaiheena oli tietysti juuri nyt ajankohtainen Kankaanpää-Lavia -liitossopimus. Kankaanpään kunnanhallitus oli juuri sopivasti päättänyt perussuomalaisten ja demarien äänin, ettei sopimus anna aihetta jatkokäsittelyyn eli hyvksymiseen, koska siinä ei sanallakaan puututa kuntien virkojen yhteensovittamiseen eikä muutenkaan puhuta mitään talousasioista, jotka nimenomaan pitäisi samassa yhteydessä ratkoa. Molemmat kunnathan tekevät jatkuvasti alijäämäisiä tuloksia, ja kuntaliitoksen myötä astuisi voimaan viiden vuoden irtisanomissuoja.

Kankaanpäässä on vielä tulossa perussuomalaisten monta meppivierailua ennen toukokuun 25:nnen päivän EU-vaaleja, huippuvieraana itse Timo Soini, vaikkei hän itse olekaan ehdokkaana. Nähdään ja kuullaan siis paljon EU-kriittisiä puheenvuoroja 11-kohtaisen EU-vaaliohjelmamme mukaisesti.

Ei päin prinkkalaa, vaikka Brinkkalan talossa

Sain viedä eduskunnan puhemiehistön tervehdyksen Turussa pidettyyn, säännöllisen valtiopäivätoiminnan 150-vuotisjuhlaseminaariin Brikkalan talon salin arvovaltaiselle yleisölle. Olin paikalla myös juhlan pääjärjestäjän Lauri Palmusen kutsusta, tulimme samaan aikaan eduskuntaan v. 1979. Paikalla juhlaseminaarissa oli myös toinen varsinaissuomalainen Lauri, nimittäin Heikkilä Mietoisista, jonka kanssa tulimme kansanedustajiksi v. 2011 ja vieläpä samaan eduskuntaryhmään.

Osanottajien joukossa oli myös muita paikallisia kansanedustajia, jotka käyttivät kommenttipuheenvuoroja: Ilkka Kanerva, Heli Paasio ja Stefan Wallin. Entisiä, omana aikanani eduskunnassa olleita olivat myös Helin isä Pertti Paasio ja Jukka Mikkola.

Helsingin yliopiston dosentti Kristiina Kalleinen piti alustuksen vuoden 1863 valtiopäivien merkityksestä. Lauri Palmunen oli koonnut kuvakavalkadin varsnaissuomalaisista vuoden 1863 valtiopäivämiehistä. Nykypäivän politiikasta alusti Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen dosentti Erkki Railo aiheenaan "Eduskunta poliittisena areenana nyt ja tulevaisuudessa".

Itselleni tilaisuus ja avauspuheenvuoro olivat sikälikin mieluisia, että olen entisen Turun ja Porin läänin pohjoisen osan, Satakunnan asukas ja vuoden 1863 valtiopäivien talonpoikaissäädyn puhemies Augusti Mäkipeska oli myös silloisesta Satakunnasta, Ruovedeltä.

Vaikka olimme siis koolla Brinkkalan salissa, ei tilaisuus suinkaan mennyt päin prinkkalaa, vaan pikemminkin päinvastoin!

Säännöllistä valtiopäivätoimintaa 150 vuotta

Säännöllisellä valtiopäivätoiminnallamme on todella pitkä kaari historiasta tähän päivään. Olemmekin loppusuoralla viettämässä viime syyskuun 15. päivänä alkaneiden ja ylihuomenna päättyvien, säännöllisen valtiopäivätoiminnan aloittaneiden valtiopäivien 150-vuotista juhlavuotta. Juuri tämän juhlitun 8 kuukauden ajankohdan kestivät nuo säännöllisen valtiopäivätoiminnan ensimmäiset valtiopäivät. Keisari Aleksanteri II avasi säätyvaltiopäivät juhlallisin menoin vuonna 1863. Aleksanteri I:n myöntämistä, koko maamme ensimmäisistä Porvoon valtiopäivistä ehtikin kulua melkoisesti vuosia; ne pidettiin vuonna 1809. Aleksanteri II patsaan jalustassa ovat juhlavuotemme tunnukseksi otetut sanat: Lakia – Työtä – Rauhaa - Valoa

Tänä päivänä elämme mielenkiintoisessa vaiheessa koko eduskuntatyötämme ajatellen. Hallituksemme on melkoisessa myllerryksessä puolueiden ja henkilövaihdosten johdosta ja olemme nähneet normaalista enemmistöparlamentarismista poiketen senkin, että kaikki eduskuntapuolueet – niin hallitus- kuin oppositiopuolueet - ovat yhdessä tehneet koko vaalikauden ehkä merkittävimmän päätöksen ja uudistuksen ratkaisemalla kuuluisan SoTe-sopan umpisolmun.

Onkin varmasti paikallaan palata historian opetuksiin ja suuren valtiopäivämiehemme J.V. Snellmanin ajatuksiin.

Ennätysmäärä hallituksen kaatajia

Epäluottamuslause-esitys tämän päivän istunnossa:

"Eduskunta katsoo, että hallituksen pirstaleinen perhepolitiikka ei ole onnistunut parantamaan perheiden hyvinvointia. Toistuva lapsilisien leikkaaminen on omiaan heikentämään erityisesti pienipalkkaisten lapsiperheiden asemaa. Kotihoidon tuen puolittaminen vanhempien kesken puolestaan hankaloittaa perheen ja työn yhdistämistä sekä lisää valtion ja kuntien velkaantumista. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset heikentävät kuntien mahdollisuuksia tarjota lapsiperheille laadukkaita palveluita. Edellä esitetyin perustein eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Äänin 92-80, poissa 27, hallitus sai jatkoajan. Meistä perussuomalaisista poissa oli 4, samoin muusta oppositiosta 4. Vaikka kaikki opposition edustajat olisivat äänestämässä, kokoon saataisiin 88, sekään siis ei olisi riittänyt. Joka tapauksessa nyt käytiin tämän eduskuntakauden tiukin äänestys, minkä tietysti aiheutti vasemmistoliiton siirtyminen pois hallituksen riveistä.

Päivän juhlahetki vietettiin heti aamulla, kun eduskunnan puhemies tarjosi meille Pohjoismaiden parlamenttien parhaana hiihtojoukkueena viimevuotiseen tapaan mitalikahvit puhemiehen edustustilassa. Saimme lähes parikymmentä mitalia Sotkamon Vuokatin parlamenttihiihdoissa. Viime vuonna hiihdimme Åressa Ruotsissa ja ensi talvena Norjan Trondheimin lähellä.

Lapsilisäleikkauksesta välikysymys

Huomenna äänestää prätkäytetään taas kerran hallituksen luottamuksesta. Tänään käytiin kello 22.30 asti kestänyt, aika ajoin kiivaskin väittely hallituksen lapsilisäleikkauksista:

1. lapsi -8,75 euroa,
2. lapsi -9,67 euroa,
3. lapsi -12,34 euroaa,
4. lapsi -14,13 euroa,
ja seuraavista -15,93 euroa.

Melkoisen loven tuo leikkaus tekee kuukausittain puhumattakaan koko vuodesta, varsinkin pienituloisille lapsiperheille. Esim. 45 sentin veronkorotuksella tupakkiaskiin saataisiin valtion kassaan vastaava 110 miljoonan euron tulo.

Välikysymyksen allekirjoittajina ovat perussuomalaiset, keskustapuoluelaiset ja vasenryhmä. Ensimmäinen allekirjoittaja Hanna Mäntylä (ps) sai käyttää hallituksen vastauksen jälkeen ensimmäisen puheenvuoron. Hän totesi, että eduskunnassa on aivan liian monta, jotka ovat täysin vieraantuneita tavallisen ihmisen arjesta, mistä ministeri Susanna Huovinen sai aiheen puuttua lausuntoon useammankin kerran kieltäen sen. Hanna totesi lapsilisien leikkaamisen olevan lyhytnäköistä ja että tällaiset epäinhimilliset päätökset murtavat hyvinvointiyhteiskuntamme perusteita. Hallituksen perhepolitiikasta puuttuu sekä sydän että järki.

Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa Maria Lohela kertoi Kelan tilastojen mukaan Suomesta maksetun vuonna 2013 ulkomailla oleville lapsille lapsilisää ja kotihoidontukea yli 3 miljoonaa ja lisäksi ulkomaalaisten perheiden täällä asuville lapsille lähes 80 miljoonaa euroa. Perussuomalaiset vastustavatkin EU:n lonkeroiden ulottamista sosiaaliturvaamme sisämarkkinoiden varjolla. Sosiaaliturvan pitää olla kansallisen toimivallan piirissä. Juuri pienipalkkaisten lapsiperheiden kukkarossa tämä hallituksen ajama lapsilisien leikkaaminen tuntuu kaikkein kipeimmin.

Epäluottamuslause-ehdotus:
"Eduskunta katsoo, että hallituksen pirstaleinen perhepolitiikka ei ole onnistunut parantamaan perheiden hyvinvointia. Toistuva lapsilisien leikkaaminen on omiaan heikentämään erityisesti pienipalkkaisten lapsiperheiden asemaa. Kotihoidon tuen puolittaminen vanhempien kesken puolestaan hankaloittaa perheen ja työn yhdistämistä sekä lisää valtion ja kuntien velkaantumista. Kuntien valtionosuuksien leikkaukset heikentävät kuntien mahdollisuuksia tarjota lapsiperheille laadukkaita palveluita. Edellä esitetyin perustein eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Välikysymyskeskustelussa käytettiin 124 puheenvuoroa, joista keskusta 34, perussuomalaiset 30, demarit 18, kokoomus 15, vihreät 7, vasemmistoliitto 6, kd, rkp ja vasenryhmä 2, James Hirvisaaren ryhmä 1. Keskustelua käytiin kello 17.00-22.30 eli viisi ja puoli tuntia, josta olin johtamassa kaksi ja puoli tuntia.

Sveitsin liittopresidentti vierailulla

Hänen Ylhäisyytensä Sveitsin liittopresidentti Didier Burkhalter seurueineen teki lyhyen vierailun eduskuntaan eilen. Vastaanotimme hänet valtiosalissa, ja sen jälkeen oli keskustelutilaisuus puhemiesneuvoston huoneessa.

Sveitsin hallintojärjestelmän mukaisesti presidentin pesti on vain vuoden mittainen, niinpä Burkhalter on myös ulkoministeri 1.1.2012 lukien ja toimii tämän vuoden ETYJ-puheenjohtajana, koska tehtävä on täksi vuodeksi langennut Sveitsille.

8 miljoonan asukkaan Sveitsi on poikkeuksellinen Euroopan maa siinä mielessä, että sen jäsenhakemus EU:hun jäädytettiin, kun ETA-sopimus jäädytettiin kansanäänestyksellä v.1992. Vain alle 20 % asukkaista kannattaa jäsenyyttä. Viimeksi kansanäänestyksellä rajoitettiin maahanmuuttoa.  Maalla on 26 kantonia ja niillä on hyvin paljon oikeuksia, joten liittovaltiotaso on suhteellisen ohut rajoittuen pääasiassa puolustus- ja ulkopolitiikkaan.

Diplomaattisuhteet Suomen kanssa Sveitsi on solminut jo 1926. Kauppaa on tehty vuositasolla - viimeksi v. 2013 - 1,42 miljardin edestä niin, että kauppataseemme on jopa ylijäämäinen 47 miljoonaa. Eliniänodote on Suomea korkeampi, miehet 80.5 vuotta (Suomi 77.3) ja naiset 85 vuotta (Suomi 83.8).

Sveitsi on yksi Euroopan hyvinvoivimmista maista ja esimerkkinä siitä siellä toimii 25        kansainvälisen järjestön päämaja. Sveitsin presidentin vierailu ei siis ollut suinkaan turha matka maahamme, ja hän sai kaiken kaikkiaan arvoisensa vastaaoton tavaten myös päämisterin ja kahdesti presidentin.

Kehysriihituloksien eduskuntakeskustelua

Eduskunnassa keskusteltiin tänään klo 14.00-21.45 hallituksen rakennepoliittisesta selonteosta vuosille 2015-2018 peräti 162 puheenvuoron mitalla. Omassa puheenvuorossaan edustaja Arja Juvonen totesi, että käsiteltävänä on horjuvan hallituksen päättötyö. Puheenvuorot puolueittain jakaantuivat tällä kerralla: keskusta 40, perussuomalaiset 33, demarit 32, kokoomus 27, vasemmistoliitto 13, vihreät 7, rkp, kd ja vasenryhmä 3, muutos2011 yksi puheenvuoro.

Oppositio lyttäsi tietysti hallituksen suunnitelmat ja koko kauden onnistumiset maan rakoon. Perussuomalaisten ryhmäpuheen pitänyt Kaj Turunen olisi halunnut energiapoliittisen rakenneuudistuksen aloittamista ja saikin laajaa kannatusta. Kotimaisten polttoaineiden tilallahan on kivihiilen käyttö lisääntynyt viidenneksellä. Hän piti edesvastuuttomana hallitukselta lapsilisien ja sosiaaliturvan indeksien leikkaamista. Lapsiperheiden, eläkeläisten ja työttömien joutuminen talousongelmiemme maksumiehiksi ei ole oikein. Lapsilisistä ja perhepolitiikastahan puhutaan lisää torstaina hallituksen vastatessa välikysymykseen.

Monenlaisia sutkautuksiakin keskustelussa kuultiin. Vasenryhmän Markus Mustajärvi murjaisi tarkoittaen hallituksesta kesken kaiken lähtenyttä entistä eduskuntaryhmäänsä: ”Niin monta, niin monta on tielle uupunutta.”

Hallituksen ja opposition eroa eivät kaikki muutoinkaan tuntuneet huomaavan, kun kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron pitäjä Petteri Orpo sanoi: ”Oppositiolta ja keskustalta on kuultu arvostelua.” Oppositioon siirtynyt Paavo Arhinmäkikin totesi: ”Kun kuuntelee opposition - niin korjaan muun opposition - vaihtoehtoja, olen tyytyväinen, että on erilainenkin oppositio.”

Timo Soini kysyi: ”Kuka kantaa hallituksessa vastuun, kun pääministeri lähtee ja varapääministeriltä, joka samalla on valtiovarainministeri ja puolueensa puheenjohtaja, omat demarit ovat kaivamassa maata jalkojen alta?”

Mauri Pekkarinen arvosteli hallituksen ministereitä ankarasti, kun ryhmäpuheenvuorojen ja lähes kaksituntisen debatin jälkeen ei varsinaisia puheenvuoroja ollut kuuntelemassa enää ainoatakaan ministeriä.

Debatissa pääministeri Jyrki Katainen muistutti, ettei puheenvuorojen sisältöä voi vaihtaa yleisön mukaan.

Torstaina siis jatketaan keskustelua ja varmaan vielä myöhempään kuin tänään, koska myös silloin välikysymyskeskustelu pitää viedä loppuun, jotta hallituksen luottamuksesta päästään äänestämään perjantaina ennen pääsiäislomalle lähtöä. Keskusteluun päästään vasta kyselytunnin päätyttyä kello 17. Tänäänkin istunto kesti jo lähes kahdeksan tuntia.

Onko politiikasta kadonnut rehellisyys ja suoruus?

Tänään sain johtaa reippaat pari tuntia istunnosta, jossa puhuttiin yhteensä ainakin kolme tuntia vaalilain muutoksesta. Tarkoitus on yhdistää Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon vaalipiirit ja samoin Etelä-Savon ja Kymin vaalipiirit. Tosi moni jopa hallituspuolueidenkin edustajista haikaili edellisessä eduskunnassa hyväksytyn, täydellisesti kansalaisten tasa-arvoisuuden toteuttavan vaalilakiuudistuksen perään, jossa jokaisen puolueen koko maassa saadut äänet olisi laskettu yhteen ja sen perusteella jaettu kansanedustajanpaikat ja soviteltu ne myös vaalipiirien mukaisesti. Nykyinen hallitus hylkäsi kuitenkin neuvotteluissaan tämän demokraattisen lain, joka olisi tarvinnut uudenkin eduskunnan hyväksynnän tullakseen voimaan perustuslakimuutoksena.

Oikeastaan juuri tämän perustuslakimme hengen toteuttaneen vaalilain uudistuksen johdosta, jossa jokaisen ääni on samanarvoinen, rupesin viime kerralla ehdokkaaksi. Ajattelin, että nyt ensimmäisen kerran koko satavuotisen eduskuntalaitoksemme historiassa ruvetaan noudattamaan täydellistä demokratiaa, mutta eipä näin käynytkään. Olen aika lailla pettynyt tähän poliittiseen kulttuuriimme. Siksi teki hyvää kuulla edustajien puheita, kun niin moni muukin haikaili tämän hylätyn lakiuudistuksen perään. Käsittämätöntä, että samat puolueet, jotka sen edellisessä eduskunnassa hyväksyivät, olivat tässä uudessa eduskunnassa valmiit kevytmielisesti sen hylkäämään. Tosi kevytkenkäistä politiikkaa. Varsinkin, kun tätä nyt käsittelyssä olevaa osauudistusta ei kukaan sitä koskevan alueen edustajista ole kannattamassa. Missä on se rehellisyys ja rehtiys, jota politiikalta yhteisten asioiden hoidosta kaipaan! Vai onko tätä suoraselkäisyyttä tässä touhussa koskaan ollutkaan, vaikka yhteistä hyvää meidät on tänne Arkadianmäelle äänestetty ajamaan!

 

Alajärven fallesmannin suuri juhla

Alajärvi-sali täyttyi ystävien joukosta, kun olimme onnittelemassa Alajärven fallesmannia Raimo Vistbackaa hänen saamastaan valtiopäiväneuvoksen arvonimestä, joka on muuten Suomen toiseksi korkein arvonimi.

Kaksituntiseksi venyneessä juhlassa kiiteltiin - eikä syyttä - Raimoa ainutlaatuisesta elämäntyöstä. Kuusi kautta eli 24 vuotta eduskunnassa, siitä kaksi kautta eli kahdeksan vuotta ryhmän ainoana kansanedustajana. Niinpä omassa puheenvuorossani sanoinkin, että kyllä Raimo nyt vähän katuu, kun ei enää viime kerralla vuonna 2011 asettunut ehdokkaaksi, ja nyt meitä perussuomalaisia on eduskunnassa 39. Työ olisi paljon helpompaa; joka valiokunnassa on kolme perussuomalaista ja vielä kaksi varaedustajaa, joten työnjako on nyt mahdollista, eikä tarvitse yksin tehdä kaikkea.

Itse putosin eduskunnasta kahden kauden jälkeen vuonna 1987, jolloin Raimo tuli valituksi ensi kerran. Kun hän kuuden kauden jälkeen ei enää asettunut ehdokkaaksi, tulin sitten vuoden 2011 vaaleissa takaisin eduskuntaan 24 vuoden tauon jälkeen ja tämän saman jakson Raimo oli siis edustajana. Heti kahden eduskuntavuoden jälkeen Raimo nousi postin pääjohtajaksi siirtyneen Vennamon Pekan tilalle liikenneministeriksi. Sain olla jo Pekan ja sitten Ramin aikana ministerin poliittisena sihteerinä. Raimon kausi kesti 333 vuorokautta, ja sitten lähdimme Holkerin hallituksesta, koska luvattua kansaeläkelain viimeistä osauudistusta ei toteutettu hallituksessa eli emme voineet olla syömässä silloinkaan sanaamme köyhimpien kansalaistemme puolustajina.

Kiitosjuhla oli todella nimensä mukainen, kiittelijöitä riitti, jopa toisten puolueiden Ramin aikaisia kansanedustajia nousi puhujan paikalle kiittämään Raimoa rehdistä työtoveruudesta. Hänen työtarmonsa on ollut todella uskomaton, kysymättä avun tarvitsijoiden puoluekantaa hän teki apua pyytäneille kymmeniä ja satoja anomuksia ja kirjelmiä eri virkaportaisiin ja auttoi monen asian läpimenoa.

Timo Soini kävi juhlapuheessaan seikkaperäisesti läpi SMP:n loppuvaiheet ja Perussuomalaisten synnyn sekä sitkeän hengissä pysymisen, mikä ei ilman Raimon panosta olisi ollut mahdollista. Työn tuloksen näemme tänä päivänä: 39 kansanedustajaa ja ensimmäisen kerran myös paikka puhemiehistössä. Syyttä siis ei Raimo ole ensimmäinen koko puoluehistoriamme niin SMP:n kuin perussuomalaistenkin aikainen valtiopäiväneuvos, jonka presidentti Niinistö on myöntänyt. Presidentti lähetti myös terveiset Raimolle ja Raimon juhlaan perjantaina Timon ollessa hänen kanssaan neuvottelemassa.

Musiikkiannista vastasi kahteen otteeseen lukiolaispoika Aleksi kitaransa kanssa esittäen Raimon suosikkilauluja. Sotilaspukuisen Korsukuoron esittämät laulut olivat ”Marssilaulu”, ”Kotiseutuni” sekä Koppamäen ”Tämä taivas, tämä maa”.
Raimon kiitospuheen päätettyä juhlan lauloimme kaikki yhdessä Maamme-laulun. Arvokas juhla sai arvoisensa päätöksen!

Matkalukemista junassa

Tulin Helsingistä junalla Parkanoon, jossa vaimo oli asemalla vastassa. Monia muitakin kansanedustajia näkyi kello 14.06 lähteneessä junassa olevan, istuntommehan on perjantaisin vain puoli tuntia klo 13 - 13.30. Matkalukemisina oli vuodesta 1975 asti pitkän rupeaman kansanedustajana toimineen Esko-Juhani Tennilän vastikään WSOY:llä julkaisema "Torppari Arkadianmäellä". Esko-Juhanihan luopui viime vaaleissa jo ehdokkuudesta. Sain luettua junamatkan aikana kirjan 150 sivua.

En malta olla lainaamatta yhtä juttua, koska Tennilä kuvaa siinä Veikko Vennamoa.
"Ei ajan hermoon iskevien vaalilauseiden keksiminen helppoa ole. Ei ollut helppoa alan mestarille Veikko Vennamollekaan. Aistittuaan vaalien lähetessä SMP:nsä kannalta lupaavasti kuumentuvat tunnelmat vaalikentällä hänestä tuli itseensä sulkeutunut. Ei tullut kahvilassa enää pöytäämme herjaa heittämään vaan käveli tauoilla valtiosalia ympäri kuumeisesti jotain miettien. Kuten runoilijat joilla on aihe ja aavistus mitä siitä pitäisi sanoa, mutta ei vielä sanoja siihen.

Sirkka-vaimonsa lopulta keksittyä puuttuvat sanat (Rötösherrat kuriin!) Vennamo oli onnessaan kuin olympiavoittaja. Tarjotessaan kahvilassa Kuopan Mikolle ja minullekin munkkikahvit. Paljastamatta tietenkään, pahimmille kilpailijoilleen, voitokkaita sanoja ennen aikojaan."

Yhtä meheviä tuokiokuvia lyhyessä runon muodossa kirja on pullollaan. Näin raottuu Lapin eduskunnassa kaikkein äärimmäisenä vasemmalla istuneen parlamentaarikon kokemuksia pala palalta kuin tilkkutäkissä! Mielenkiintoista tutustua!

 

Presidentin muotokuva avaa uusia uria

Aivan uuden käytännön aloitti tänään puhemiehen edustustilassa paljastettu Marjatta Tapiolan maalama muotokuva edellisestä puhemiehestä, nykyisestä presidentistä, Sauli Niinistöstä. Se eroaa täysin kaikista aiemmista toteutuksensa vuoksi. Tausta on ilmava, maalaus on taiteilijan tyyliin raikas, viivojen ja värien taidokasta käsialaa ja itse Sauli Niinistö on saatu hyvin esille.

Lähes kaikki muut vanhemmat muotokuvat ovat täysin väritetyllä, useimmiten hyvin tummalla pohjalla, melkein pönäköitä luomuksia, sinällään tietysti parhaiden taidemaalarien töitä. Oman huoneeni seinällä on kultakehyksissä 1900-luvun alussa vuoteen 1930 arkkipiispana toiminut Gustaf Johansson, joka toimi moneen otteeseen pappissäädyn puhemiehenä vuosina 1899-1906.

Paljastustilaisuus oli vaikuttava, puhemies Heinäluoman lopetti puheensa herkkään runoon, liekö ollut peräti rouva Jenny Haukion kirjoittama. Presidentti kertoi kokemuksiaan mallina olemisesta ja miten hän sai luettua prosessin kuluessa kuvan esittämän paksun kirjan Venäjän kirjallisuuden historiasta. Tähän asti hän on välttänyt tulemasta seinälle ripustetuksi, mutta ei nyt kuvan valmistuttua enää pistä tätä pahaksensa.

Tämä presidentti Niinistön ja edellisen puhemiehen Paavo Lipposen kuvat saatiin myös uuteen painokseen kuvateoksesta ”Puhemiehet, muotokuvia eduskunnan kokoelmista”.

Jatkoa kuvista kansakunnan kaapin päälle on odotettavissa: eduskunnan valtiosalissa on kaikkien presidentiksi yltäneiden puhemiesten rintakuvaveistokset nähtävinä. Näin ollen presidentti Niinistön pronssipääveistos on siis seuraavana vuorossa.

 

Kiinalainen juttu

Kiinan uusi johto on luvannut monenlaista hyvää ja kaunista kansalaisilleen, mutta onko se, mikä on hyväksi Kiinalle, hyväksi myös muulle maailmalle. Tätä kysellään Ulkopoliittisen Instituutin kirjoituksessa Kiina käärmeen vuonna.

Eduskunnan Kiina-ystävyysryhmän järjestämässä seminaarissa pohdiskeltiin samaa. Alustajina  olivat tutkija Mikael Mattlin Ulkopoliittisesta Instituutista ja tutkija Anja Lahtinen Helsingin Yliopistosta.

Lahtinen kuljetti meitä Kiinan historian polkuja Maon 1.10.1949 perustaman kansantasavallan, Deng Xiaopingin vuonna 1978 tekemän reformin ja vuonna 1992 tapahtuneen Dengin Etelä-Kiinan kierroksen kautta vuoteen 2001, jolloin Kiinasta tuli WTO:n jäsen ja siirryttiin suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.

150 miljoonaa kiinalaista on nostettu köyhyydestä, mutta se on vaatinut kovan hinnan: luonnon saastuminen, kasvava epätasa-arvo, yli puolta asukkaista koskeva kaupungistuminen, vain hukou-passin saaneiden pääsy sosiaaliturvan piiriin, ikääntyvä väestö, korruptio. Kiina ei liioin enää ole halvan tuotannon maa.

Mattlin kosketteli Kiinan rooleja ja vastuita maailman talousjärjestelmässä todeten Kiinan ohittaneen tähän asti maailman johtavan maan USA:n v. 2006 hiilidioksidipäästöissä, v. 2010 teollisuustuotannossa ja energiankulutuksessa ja v. 2012 ulkomaankaupassa.

Kiina väittää kantavansa maailmanlaajuisen vastuunsa hoitamalla oman alueensa, mutta olisiko nyt Kiinan vuoro rakentaa riippuvuussuhteita, koska Kiinalla on institutionaalista vaikutusvaltaa. Sehän on jäsenenä kaikissa merkittävissä järjestöissä ja vapaan maailmankaupan suurimpia hyötyjiä.

Koko Aasian tilanne oli hyvä vielä kolme vuotta sitten, mutta sitten tuli talouskriisi, kiistoja johtavien valtioiden välille, ja nyt maanosan johtajuus on kateissa. ”Miten Aasiaa johdetaan, jotta päästäisiin eteenpäin rauhanomaisesti”, päätti tutkija Mattlin esityksensä.