TOIVO EI SAATA HÄPEÄÄN

Tänään ilmestyneen Perussuomalainen-lehden hartauskirjoitukseni:

Sain olla puhumassa maaailmanennätysjuoksija Olavi Salosen kunniaksi paljastetun laatan julkistamistilaisuudessa Noormarkussa. Koskettelin tietysti “tankki” Salosen maineikasta juoksijauraa ja urheilun sekä yleensäkin liikunnan suurta merkitystä kaikinpuoliselle hyvinvoinnillemme. Lopuksi mainitsin juoksemiseen hyvin liittyen apostoli Paavalin kehottavan meitä kaikkia juoksemaan niin kuin se, joka saa voittopalkinnon. Ja Paavali jatkaa kilpailijan noudattavan itsehillintää kaikessa saadakseen vain katoavan seppeleen, mutta meillä kaikilla on mahdollisuus saada myös katoamaton seppele. Näin tämän uskon tuoman sisällön ja TOIVON näkökulman saamme sisäistää urheillessamme ja liikkuessamme ja koko elämässämme. Silloin olemme myös ehyitä ihmisiä, joilla urheilun perimmäinen tarkoitus voi toteutua.

Juuri TOIVON tuoma näköala onkin kannattelemassa koko elämäämme. Onhan meille tuttua sanonta:”Niin kauan kuin on elämää on TOIVOA!” Ja kristittyinä meidän TOIVOMME tarkoitta suuntautumista sellaiseen tulevaan hyvään, jonka toteutuminen on varmaa. Se ei ole mitään omia asettamiamme erilaisia toiveita, joiden toteutuminen on täysin epävarmaan, kuten valitettavasti vain uuden hallituksenkin monet aikomukset ovat ilman mitään varmuutta toteutumisesta. Onhan TOIVO uskon ja rakkauden rinnalla meidän kristillisyytemme peruspilarit.

Jokahetkistä todellisuuttamme on osallisuutemme Vapahtajamme Jeesuksen hankkimaan pelastukseen, joka vaikuttaa koko elämäämme. Sanoohan Jeesus tulleensa, että meillä olisi elämä ja jopa yltäkylläisyys. Eli saamme elää Jeesuksen osallisuudessa sisäisesti rikasta ja antoisaa elämää omista puutteistamme ja heikkouksistamme huolimatta. TOIVO rakentuu uskolle ja näyttäytyy rakkaudessa eläen jo toteutuneen ja vielä edessä olevan välisessä jännitystilassa. Turhaan ei sanotakaan, että kristityllä on aina paremmat päivät edessäpäin eli siellä perillä iankaikkisessa elämässä, missä sitten ovat poissa ne kaikki vaivat ja ongelmat, jotka eläissämme voivat meitä ahdistaa.

Totisinta totta ovat yhä edelleen Paavalin Korinttilaiskirjeen rakkauden korkean veisun kuolemattomat sanat: Näin pysyvät nyt usko, TOIVO ja rakkaus, nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus. Ja kerran sitten TOIVOMME saa täyttymyksensä!