Vappuaattonakin voi liikkua monenlaisia ajatuksia. Olin siunamassa nuorta opettajaa, jonka 50-vuotispäivä olisi ollut syksyllä ja jonka poislähdön aiheutti äkillinen raju sairauskohtaus ilman sairaslomia ja mitään lääkitystäkään. Ja sitten olin toimituskeskustelussa lähes kaksi kertaa vanhemmasta vainajasta, joka puolestaa oli sairastanut yhä pahenevaa dementiaa jo kymmenkunta vuotta. Ja maanantaiyönä sai nukkua pois iäkäs sukulaiseni, joka oli lähes vuoteen omana jo vuosikaudet.
Nuoren parhaassa iässä ja täysin työelämässä olevan lähtö herättää aina hämmentäviä ajatuksia varsinkin lähiomaisten kesken. Vanhuksen ja kauan sairastaneen kuolema on usein myös vapauttava, pääsy pois kärsimyksestä.
Olemme valmiit suunnittelemaan elämäämme ja meillä on unelmia ja toiveita. Perin harvoin tulemme kuitenkin muistaneeksi, että elämämme lanka on sittenkin perin hauras ja ohut. Emme lopultakaan itse määrää elämäämme, vaan se on suuremmas käres, niin kuin Väinö Linna sen sanoo. Totuuden mukaisesti sen kertoo myös suomalainen runoilija: On sulla hautajaiset, mulla häät.
Virsirunoilija on sen pukenut sanoiksi: "Mua Jeesus, auta valvomaan ja tätä aina muistamaan: on lyhyt ihmiselämä ja iäisyys on edessä. Jo askel riittää siirtämään tulevaan, toiseen elämään." Näin kirjaimellisesti kävi tämän oppilaittensa rakastaman täydessä miehuusiässään olevan opettajankin, joille hän oli tuttavallisesti Raikka vain. Mutta Jeesukseen, Vapahtajaamme uskoen meillä kaiken keskellä on sittenkin luja toivo. Meidän turvamme on ikiaikojen Jumala, meitä kannattelevat iankaikkiset käsivarret!
Varsinkin sota-aikan hyvinkin tunnettu Tatu Pekkarisen sanoittama ja Matti Jurvan säveltämä ja esittämä laulu kuvaa tätä elämämme lyhyyttä sattuvasti ja mieliin painuvasti: Elo ihmisen huolineen ja murheineen, se on vain väliaikainen. Ja sen saamme omaksua aivan kristillisesti. Kristittyinä meillä on parhaat päivät aina edessäpäin, vaikka tietysti tämän ajallisenkin elämän saamme elää täysipainoisesti niin kauan kuin elomme päiviä riittää.
torstai 30. huhtikuuta 2009
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
Ikaalisten emäseurakunta
Me, suurin osa entisen suur-Ikaalisten seurakunnan alueelle muodostettujen kuntien edustajista olimme koolla eilisiltana Jämijärvellä kunnan kutsumina. Paikalla olivat kaikkien kolmen kaupungin Kankaanpään, Ikaalisten ja Parkanon sekä maalaiskuntien Kihniön, Honkajoen, Siikaisten ja Lavian edustajat kutsujakunnan isäntien kanssa. Poissa olivat vain karvialaiset, koska heillä oli samaan aikaan valtuuston kokous ja Kiikoinen oli ilmoittanut pysyttelevänsä itsenäisenä tai sitten katselevansa Sastamalaan, joka jo ennen meitä on tehnyt melkoisen suuren kuntaliittymän.
Jämijärven valtuuston puheenjohtaja totesi avauspuheenvuorossaan Jämijärven tavoitteena olevan useamman kunnan yhteenliittymän. Täten saataisiin edes jonkinlainen vastapaino hallitsevien kaupunkien Porin ja Tampereen välille. Muutenkin suuremmalla kokonaisuudella olisi kaikin tavoin paremmat selviytymismahdollisuudet nykyisen kuntatalouden ongelmien kurimuksesta, jonka aiheuttaa maailmanlaaja lama toisaalta ja toisaalta valtion kunnille sälyttämien velvollisuuksien kasvu kun samanaikaisesti valtionavut supistuvat. Myös veronmaksajien määrä on pienenemässä kuntalaisten lukumäärän koko ajan vähetessä.
Kaikki tunnustimme nykytilanteen kestämättömyyden ja melkein yhdestä suusta kuulutimme miellyttävien tunnelatausten tilalle voimakasta tahtotilaa välttämättömään yhteistyökuvioon pääsemiseksi. Tietysti olisi hienoa säilyä oman itsenäisenä kuntana, mutta liitoksenkin jälkeen olemme itsenäisiä, joskin suuremman kokonaisuuden osana.
Kosketus toisiimme oli ensimmäinen, muttei viimeinen. Kuntajohtajat saivat tehtäväksi koota pakettia yhteisten tehtävien ja tavoitteiden selkeyttämiseksi, ja sitten kokoonnumme uudelleen ratkomaan jatkotyöskentelyä .
Yhtenä kantona kaskessa pidetty maakuntarajakaan ei saa olla esteenä eikä ylittämätön. Itse muistan hyvin kansanedustajakausiltani, että kaikki olimme samaa vaalipiiriä ja kävin keräämässä ääniä Hämeenkyröstä asti. Paljon sen jälkeen on maakuntaraja luotu Pohjois-Satakunnan kuntien välille katkaisemaan luonnollisia ja maantieteellisesti läheisiä suhteitamme todella historiasta puhumattakaan. Ja kuitenkin kaiken nykyisen on rakennuttava historian perustalle. Satakunna voimaa on viety 10 kunnan liityttyä Pirkanmaahan, olisiko vihdoin tulossa aika, jolloin molemmat maakunnat jälleen voisivaat olla yhtä, ulottuihin varhaisempi Satakunta Tampereen tuolle puolelle.
Tulevan kuntayhtymän nimikysymyskään ei näin alkuvaiheissa näyttänyt olevan kenellekään kynnyskysymys, maakuntien yhtymälle olisi jo valmiina luonnikas nimi Satapirkan maakunta.
Nykyisenä EU-aikanakin tulisi pyrkiä suurempiin aluekokonaisuuksiin, siten olisi helpompi saada takaisin sinne maksamiamme rahojakin omalle alueellemme.
Jämijärven valtuuston puheenjohtaja totesi avauspuheenvuorossaan Jämijärven tavoitteena olevan useamman kunnan yhteenliittymän. Täten saataisiin edes jonkinlainen vastapaino hallitsevien kaupunkien Porin ja Tampereen välille. Muutenkin suuremmalla kokonaisuudella olisi kaikin tavoin paremmat selviytymismahdollisuudet nykyisen kuntatalouden ongelmien kurimuksesta, jonka aiheuttaa maailmanlaaja lama toisaalta ja toisaalta valtion kunnille sälyttämien velvollisuuksien kasvu kun samanaikaisesti valtionavut supistuvat. Myös veronmaksajien määrä on pienenemässä kuntalaisten lukumäärän koko ajan vähetessä.
Kaikki tunnustimme nykytilanteen kestämättömyyden ja melkein yhdestä suusta kuulutimme miellyttävien tunnelatausten tilalle voimakasta tahtotilaa välttämättömään yhteistyökuvioon pääsemiseksi. Tietysti olisi hienoa säilyä oman itsenäisenä kuntana, mutta liitoksenkin jälkeen olemme itsenäisiä, joskin suuremman kokonaisuuden osana.
Kosketus toisiimme oli ensimmäinen, muttei viimeinen. Kuntajohtajat saivat tehtäväksi koota pakettia yhteisten tehtävien ja tavoitteiden selkeyttämiseksi, ja sitten kokoonnumme uudelleen ratkomaan jatkotyöskentelyä .
Yhtenä kantona kaskessa pidetty maakuntarajakaan ei saa olla esteenä eikä ylittämätön. Itse muistan hyvin kansanedustajakausiltani, että kaikki olimme samaa vaalipiiriä ja kävin keräämässä ääniä Hämeenkyröstä asti. Paljon sen jälkeen on maakuntaraja luotu Pohjois-Satakunnan kuntien välille katkaisemaan luonnollisia ja maantieteellisesti läheisiä suhteitamme todella historiasta puhumattakaan. Ja kuitenkin kaiken nykyisen on rakennuttava historian perustalle. Satakunna voimaa on viety 10 kunnan liityttyä Pirkanmaahan, olisiko vihdoin tulossa aika, jolloin molemmat maakunnat jälleen voisivaat olla yhtä, ulottuihin varhaisempi Satakunta Tampereen tuolle puolelle.
Tulevan kuntayhtymän nimikysymyskään ei näin alkuvaiheissa näyttänyt olevan kenellekään kynnyskysymys, maakuntien yhtymälle olisi jo valmiina luonnikas nimi Satapirkan maakunta.
Nykyisenä EU-aikanakin tulisi pyrkiä suurempiin aluekokonaisuuksiin, siten olisi helpompi saada takaisin sinne maksamiamme rahojakin omalle alueellemme.
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Järki kylmänä
Kankaanpäästä, Jumala antakoon on kankaanpääläinen sanonta kuten sekin, että täällä halla panee aidanseipäätkin ja ettei täällä viihdy mikään muu kuin kateus, keuhkotauti ja soilta hiipivän kylmyyden eli hallan aiheuttama kato.
Tänään ei kuitenkaan halla tehnyt tuhojaan, vaikka sitä pelättiin, kun kovaan kansansuosioon noussut Jussi Halla-aho ilmoitti jäävänsä pois EU-vaaliehdokkuudesta, vaikka ehdokkaaksi pääsyn takaavat ehdokaskortit olikin kerätty.
Villin listan ehdokkaana hän olisi tehnyt haittaa PerusSuomalaisten vaalimenestykselle, nyt saamme mennä yhtenä joukkona vaaliuurnille ja Jussi Helsingin kaupungin valtuutettuna on luvannut äänestään PerusS listan toista tohtoria maanpuolustusasiantuntijaa Sampo Terhoa.
Näin Jussi laittoi puolueen edun oman etunsa edelle ja pitkänpäälle tämä ratkaisu on hänenkin etunsa. Ensi eduskuntavaaleissa hänestä tulee kansanedustaja Helsingin piiristä, siinä ei pieni ehdollinen tuomio kansanryhmää vastaan yllyttämisestä paljoakaan paina. Ei Jussi ole rikosta tehnyt, laki vain on väärämielinen ja se pitäisi muuttaa.
Nyt ei mitään muuta kuin äänestämään ja tekemään vaalityötä: PerusS voittoon. PerusS on palovaroitin, tunnet sen äänestä!
Ja Jussi oli myös sanansamittainen, kun hän minulle viestitti ollessani epäileväinen hänen suhtautumisestaan villiin ehdokkuuteen, että hänellä on järki kylmänä niin kuin aina!
Tänään ei kuitenkaan halla tehnyt tuhojaan, vaikka sitä pelättiin, kun kovaan kansansuosioon noussut Jussi Halla-aho ilmoitti jäävänsä pois EU-vaaliehdokkuudesta, vaikka ehdokkaaksi pääsyn takaavat ehdokaskortit olikin kerätty.
Villin listan ehdokkaana hän olisi tehnyt haittaa PerusSuomalaisten vaalimenestykselle, nyt saamme mennä yhtenä joukkona vaaliuurnille ja Jussi Helsingin kaupungin valtuutettuna on luvannut äänestään PerusS listan toista tohtoria maanpuolustusasiantuntijaa Sampo Terhoa.
Näin Jussi laittoi puolueen edun oman etunsa edelle ja pitkänpäälle tämä ratkaisu on hänenkin etunsa. Ensi eduskuntavaaleissa hänestä tulee kansanedustaja Helsingin piiristä, siinä ei pieni ehdollinen tuomio kansanryhmää vastaan yllyttämisestä paljoakaan paina. Ei Jussi ole rikosta tehnyt, laki vain on väärämielinen ja se pitäisi muuttaa.
Nyt ei mitään muuta kuin äänestämään ja tekemään vaalityötä: PerusS voittoon. PerusS on palovaroitin, tunnet sen äänestä!
Ja Jussi oli myös sanansamittainen, kun hän minulle viestitti ollessani epäileväinen hänen suhtautumisestaan villiin ehdokkuuteen, että hänellä on järki kylmänä niin kuin aina!
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Opin sauna autuas aina
Saimme tänään valtuuston kokouksen päätteeksi tietoiskun sivistystoimen alalta, josta eniten herätti mielenkiintoa tietysti koulupuoli. Kun tietoiskuissa vilahteli tuntikehys, joka tarkoittaa kokonaistuntimäärää, ja tuntijako, joka puolestaan tarkoittanee kunkin luokan viikottaista tuntimäärää, tuli mieleen helpottunut ajatus, että sai käydä koulua vanhaan hyvään aikaan paljon ennen nykyistä peruskoulua, kun ei ollut valinnaisaineitakaan, vaan kaikki saimme käydän koko opin saunan läpi omassa luokassa yhdessä koko luokan oppilaiden kanssa.
Helsingin yliopistosta sanottiin, että vaati aikansa, että oppi pääsemään oikeasta ovesta sisälle. Tosin paljon pitemmän ajan vei - ainakin minulta - että pääsi niistä ovista ulos loppututkinto kädessään. Tästä nykyjärjestelmästä ainakin entisen koululaisen on vaikea päästä selville. Mutta eipä meille kyllä pystytty yksinkertaisesti selvittämään sitäkään yhtälöä, että kun oppilasmäärät pienenevät vuosittain kymmenillä ja valtionavut vastaavasti putoavat, väheneekö myös opettajien lukumäärä samaa tahtia. Tämä olisi tärkeä tieto varsinkin nyt, kun kuntataloudessa olemme pakotettuja tasapainottamaan uutta verotulojen pienenemisestä syntyvää budjettivajausta.
Ei myöskään ole tullut täysin selväksi ryhmä- ja luokkakokojen suuruus. 22 on ilmeisesti ala-asteen suurin ryhmäkoko, ylemmillä luokilla ehkä vähän suurempi. Valinnaisaineissa koko voi olla hyvinkin pieni, jopa alle 10. Erityisopetus ja -ryhmät ovat tietysti eri asia ja niihin saadaan myös korotettua valtionapua. Mutta me vanhemman polven koululaiset muistelemme omien luokkiemme suuruutta, oppikoulun eka luokalla se oli järkiään 44, eli kouluun otettiin mahdollisimman monta oppilasta, kyllä matkan varrella sitten eri syistä oppilasmäärät putosivat.
Tämä vain tuli mieleen senkin takia, kun päivän lehdessä kerrottiin saksalaisista lukiovieraista, jotka kertoivat oppilasluvun omissa luokissansa olevan paljonkin suuremman kuin täällä Kankaanpäässä, vaikka sitten lisäsivätkin luokkien olevan täällä paljon rauhallisimpia kuin heillä Saksassa. Mikä tässäkin oli kustannustehokkuutta ja hyvää oppimista edistävin ratkaisu?
Mutta, joka tapauksessa opin sauna autuas aina!
Helsingin yliopistosta sanottiin, että vaati aikansa, että oppi pääsemään oikeasta ovesta sisälle. Tosin paljon pitemmän ajan vei - ainakin minulta - että pääsi niistä ovista ulos loppututkinto kädessään. Tästä nykyjärjestelmästä ainakin entisen koululaisen on vaikea päästä selville. Mutta eipä meille kyllä pystytty yksinkertaisesti selvittämään sitäkään yhtälöä, että kun oppilasmäärät pienenevät vuosittain kymmenillä ja valtionavut vastaavasti putoavat, väheneekö myös opettajien lukumäärä samaa tahtia. Tämä olisi tärkeä tieto varsinkin nyt, kun kuntataloudessa olemme pakotettuja tasapainottamaan uutta verotulojen pienenemisestä syntyvää budjettivajausta.
Ei myöskään ole tullut täysin selväksi ryhmä- ja luokkakokojen suuruus. 22 on ilmeisesti ala-asteen suurin ryhmäkoko, ylemmillä luokilla ehkä vähän suurempi. Valinnaisaineissa koko voi olla hyvinkin pieni, jopa alle 10. Erityisopetus ja -ryhmät ovat tietysti eri asia ja niihin saadaan myös korotettua valtionapua. Mutta me vanhemman polven koululaiset muistelemme omien luokkiemme suuruutta, oppikoulun eka luokalla se oli järkiään 44, eli kouluun otettiin mahdollisimman monta oppilasta, kyllä matkan varrella sitten eri syistä oppilasmäärät putosivat.
Tämä vain tuli mieleen senkin takia, kun päivän lehdessä kerrottiin saksalaisista lukiovieraista, jotka kertoivat oppilasluvun omissa luokissansa olevan paljonkin suuremman kuin täällä Kankaanpäässä, vaikka sitten lisäsivätkin luokkien olevan täällä paljon rauhallisimpia kuin heillä Saksassa. Mikä tässäkin oli kustannustehokkuutta ja hyvää oppimista edistävin ratkaisu?
Mutta, joka tapauksessa opin sauna autuas aina!
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Kunniakansalaisemme
Siniristiliput nousevat salkoihin huomenna kansallisena veteraanipäivänä eikä syyttä. Me Kankaanpäässä aloitimme juhlimisen jo päivää etuajassa eli tänään kun oli sunnuntai. Järjestimme Kankaanpään rintama-asiain neuvottelukuntana perinteiseen tapaan koko Pohjois-Satakuntaa koskevan veteraanipäivän juhlan. Olemme alueen keskeinen ja suurin paikkakunta ja kaiken lisäksi Niinisalossa sijaitsee varuskunta. Siksi olemme saaneet tai ottaneet tämän mieluisan tehtävän. Veteraanimme ja kotirintaman väki ansaitsevat kaiken kunnioituksemme ja kiitoksemme, johon yhtyi myös juhlapuheen pitäjä Vatajankosken Sähkö Oy:n pian eläkkeelle jäävä toimitusjohtaja, jonka firma myös kustansi makoisat kahvit
Uhrin ansiosta saamme vapaassa ja itsenäisessä Suomessa nostaa siniristilippumme. Jouduin valmistautumattomana ja näin yllättäen pitämään tervetulotoivotuksen, kun alun perin tehtävään nimetty Kauko Juhantalo ei saapunutkaan paikalle. Vertasin sotiamme Daavidin ja Goljatin väliseen taisteluun, jossa me jouduimme taistelemaan ylivoimaista vihollista vastaan, mutta emme ainoastaan tulleet toiseksi kuten on totuttu sanomaan, vaan me voitimme. Silloista vastustajaamme Neuvostliittoa ei enää ole, mutta oma isänmaamme Suomi on säilyttänyt asemansa kansojen meressä. Siitä saamme olla suuressa kiitollisuudenvelassa veteraanisukupolvellemme, joka on uhrannut nuoruutensa, terveytensä ja sankarivainajamme jopa henkensäkin. Saamme myös olla kiitollisia Kansojen Kaitsijalle, Taivaalliselle Isällemme, että Hän on katsonut viisaudessaan kansamme itsenäisyyden arvoiseksi.
Juhlan puitteisiin kuuluvat erottamattomasti Sotaveteraanikuoro ja Satakunnan Sotissoittokunta, jotka tuovat arvokasta isänmaallisuutta juhlaamme. Musiikkia on muutenkin runsaasti Kankaanpään Musiikkiopiston järjestämänä. Veteraanien rivit kuitekin harvenevat, naapurikunnistamme oli enintään puolitusinaa tulijaa kuntaa kohti, koska iäkkäät ja raihnaiset veteraanit eivät enää jaksa lähteä liikkeelle kovinkaan helposti. Nuorempaa ikäpolvea toivoisikin mukaan runsaammin. Joskus oli lukion oppilaita ottamassa oppia, nytkin kyllä oli nuorison edustajan sana kuten myös Varuskunnan ja seurakunnan tervehdykset.
Veteraanit ansaitsevat kaiken tukemme ja omat järjestöt Sotaveteraanit, Rintamaveteraanit ja Sotainvalidit toimivat vireästi. Saipa Kankaanpään Seudun Sotaveteraanit uusia jäseniäkin, kun Jämijärven lakkautuneen osaston jäsenet liittyivät Kankaanpään osastoon.
Veljeä ei todellakaan jätetä. Ja me nuoremmat saamme pitää siitä huolta, olet tervetullut veteraanityöhön.
Uhrin ansiosta saamme vapaassa ja itsenäisessä Suomessa nostaa siniristilippumme. Jouduin valmistautumattomana ja näin yllättäen pitämään tervetulotoivotuksen, kun alun perin tehtävään nimetty Kauko Juhantalo ei saapunutkaan paikalle. Vertasin sotiamme Daavidin ja Goljatin väliseen taisteluun, jossa me jouduimme taistelemaan ylivoimaista vihollista vastaan, mutta emme ainoastaan tulleet toiseksi kuten on totuttu sanomaan, vaan me voitimme. Silloista vastustajaamme Neuvostliittoa ei enää ole, mutta oma isänmaamme Suomi on säilyttänyt asemansa kansojen meressä. Siitä saamme olla suuressa kiitollisuudenvelassa veteraanisukupolvellemme, joka on uhrannut nuoruutensa, terveytensä ja sankarivainajamme jopa henkensäkin. Saamme myös olla kiitollisia Kansojen Kaitsijalle, Taivaalliselle Isällemme, että Hän on katsonut viisaudessaan kansamme itsenäisyyden arvoiseksi.
Juhlan puitteisiin kuuluvat erottamattomasti Sotaveteraanikuoro ja Satakunnan Sotissoittokunta, jotka tuovat arvokasta isänmaallisuutta juhlaamme. Musiikkia on muutenkin runsaasti Kankaanpään Musiikkiopiston järjestämänä. Veteraanien rivit kuitekin harvenevat, naapurikunnistamme oli enintään puolitusinaa tulijaa kuntaa kohti, koska iäkkäät ja raihnaiset veteraanit eivät enää jaksa lähteä liikkeelle kovinkaan helposti. Nuorempaa ikäpolvea toivoisikin mukaan runsaammin. Joskus oli lukion oppilaita ottamassa oppia, nytkin kyllä oli nuorison edustajan sana kuten myös Varuskunnan ja seurakunnan tervehdykset.
Veteraanit ansaitsevat kaiken tukemme ja omat järjestöt Sotaveteraanit, Rintamaveteraanit ja Sotainvalidit toimivat vireästi. Saipa Kankaanpään Seudun Sotaveteraanit uusia jäseniäkin, kun Jämijärven lakkautuneen osaston jäsenet liittyivät Kankaanpään osastoon.
Veljeä ei todellakaan jätetä. Ja me nuoremmat saamme pitää siitä huolta, olet tervetullut veteraanityöhön.
lauantai 25. huhtikuuta 2009
Onko Urho ikuinen
Tänään kevään tähän asti kuumimpana päivänä kastekodissa saimme me miehet hikoilla lämpimissä puvuissamme. Papinpuvussa varsinkin tuntee tarkenevansa kesähelteillä. Mutta silti on suurta juhlaa saada olla mukana kastejuhlassa, nyt saatettiin kasteen liitosta osalliseksi Lyydia Mimosa.
Mutta varsinaisen aiheen tänään antoi keskustapuolue, joka on julkistanut EU-vaalien vetäjäkseen Urho Kekkosen. Keskusta työntyy EU-vaaleissa Eurooppaan Urho Kekkosella tai kauniimmin sanottuna hänen urheudellaan. Onko keskusta niin kuin peruna, jonka paras osa on mullan alla?
Me vanhat smp-läiset ainakin kavahdamme Kekkosen perintöä. Silloin käytettiin ulkopoliittista lyömäasetta, Neuvostoliitolla pelottelua sumeilematta sisäpoliittisena aseena. Sen me maaseudunpuoluelaiset saimme karvaasti kokea. Eihän meitä pidetty edes ihmisinä ja sanottiin smp-läisen tuntevan ihmiseksi vain hänen jalanjäljestään.
SMP:n vaalivoitto 18 kansanedustajaa v.1970 oli Kekkoselle karvas pala. Niinpä sitten Kekkosen uudelleen valinnan varmistamiseksi pidettiin hajoitusvaalit heti v.1972, mutta edelleen SMP sai 18 kansanedustajaa. Jotta Kekkosenn uudelleenvalinnan mahdollistanut kansalta äänioikeuden vienyt poikkeuslaki saatiin voimaan, täytyi SMP:n eduskuntaryhmä hajottaa eli ostaa rahalla muuttamalla meidän aina - yhä tänäpäivänäkin - vastumaamme puoluetukilakia. 13 kansanedustajaa ns. seteliselkärankaiset saivat puoluetukirahat, vaikka uusi ryhmä - kuvaavaa kyllä nimeltää yhtenäisyydenpuolue - ei ollut vaaleissa saanut yhtään ääntä.
Muistan hyvin tämän kansanvallan riistämisen, olin silloin alle kolmikymppinen opiskelija Helsingissä ja veljeni oli jo Kankaanpään valtuustossa v.1968 alkaen SMP:n nelihenkisessä ryhmässä. - Muuten, ensi kertaa meitä nyt on viisi valtuutettua, parempaan päin olemme menossa.
Ihmisiksi meidät sitten tunnusti vasta Mauno Koivisto ja olimme jopa kahdessa hallituksessa peräkkäin. Näin ajat muuttuvat ja palaavat, sillä kahden vuoden päästä eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaiset ovat jälleen vahvoilla ensi kertaa uudella nimellä hallitukseen kansan tuella.
Niin, Urho ei ollut ikuinen. Rohkaisua siitä saimme jopa Raamatusta, sillä Vanhan Testamentin puolelta Habakukin kirjasta luimme jo silloin: "Urho on röyhkeä, mutta hän ei ole pysyväinen" (Habakuk 2:5). Ei kuolleiden nimeen kannattaisi paljoa rakentaa!
Mutta varsinaisen aiheen tänään antoi keskustapuolue, joka on julkistanut EU-vaalien vetäjäkseen Urho Kekkosen. Keskusta työntyy EU-vaaleissa Eurooppaan Urho Kekkosella tai kauniimmin sanottuna hänen urheudellaan. Onko keskusta niin kuin peruna, jonka paras osa on mullan alla?
Me vanhat smp-läiset ainakin kavahdamme Kekkosen perintöä. Silloin käytettiin ulkopoliittista lyömäasetta, Neuvostoliitolla pelottelua sumeilematta sisäpoliittisena aseena. Sen me maaseudunpuoluelaiset saimme karvaasti kokea. Eihän meitä pidetty edes ihmisinä ja sanottiin smp-läisen tuntevan ihmiseksi vain hänen jalanjäljestään.
SMP:n vaalivoitto 18 kansanedustajaa v.1970 oli Kekkoselle karvas pala. Niinpä sitten Kekkosen uudelleen valinnan varmistamiseksi pidettiin hajoitusvaalit heti v.1972, mutta edelleen SMP sai 18 kansanedustajaa. Jotta Kekkosenn uudelleenvalinnan mahdollistanut kansalta äänioikeuden vienyt poikkeuslaki saatiin voimaan, täytyi SMP:n eduskuntaryhmä hajottaa eli ostaa rahalla muuttamalla meidän aina - yhä tänäpäivänäkin - vastumaamme puoluetukilakia. 13 kansanedustajaa ns. seteliselkärankaiset saivat puoluetukirahat, vaikka uusi ryhmä - kuvaavaa kyllä nimeltää yhtenäisyydenpuolue - ei ollut vaaleissa saanut yhtään ääntä.
Muistan hyvin tämän kansanvallan riistämisen, olin silloin alle kolmikymppinen opiskelija Helsingissä ja veljeni oli jo Kankaanpään valtuustossa v.1968 alkaen SMP:n nelihenkisessä ryhmässä. - Muuten, ensi kertaa meitä nyt on viisi valtuutettua, parempaan päin olemme menossa.
Ihmisiksi meidät sitten tunnusti vasta Mauno Koivisto ja olimme jopa kahdessa hallituksessa peräkkäin. Näin ajat muuttuvat ja palaavat, sillä kahden vuoden päästä eduskuntavaalien jälkeen Perussuomalaiset ovat jälleen vahvoilla ensi kertaa uudella nimellä hallitukseen kansan tuella.
Niin, Urho ei ollut ikuinen. Rohkaisua siitä saimme jopa Raamatusta, sillä Vanhan Testamentin puolelta Habakukin kirjasta luimme jo silloin: "Urho on röyhkeä, mutta hän ei ole pysyväinen" (Habakuk 2:5). Ei kuolleiden nimeen kannattaisi paljoa rakentaa!
perjantai 24. huhtikuuta 2009
Eino Kaakkolahti vai Taisto Mäkelä
Lapsuudessa kävin koulujen loma-aikoina usein Jyväskylässä sukuloimassa. Ei ihme, että suosikkijoukkueekseni muodostui pesäpallossa Jyväskylän Kiri. Seura voitti useita Suomen mestaruuksia. Seuran kaikki kaikessa oli juonikas lukkari Eino Kaakkolahti, joka saavutti urallaan kaiken mahdollisen. Tänään on hänen 80-vuotispäivänsä. Vieläkin hänellä nousee tolppasyöttö ja viime kesänä hän pelasi viimeksi Espoon kaupungin 550-juhlaottelussa. Eduskuntakaudellani tapasin häntä muutaman kerran, hän toimi tielaitoksen palveluksessa ja oli mukana monissa valtakunnallisissa liikuntatehtävissä. Hänet on nimetty liikuntaneuvokseksi ja palkittu Pro-urheilija-palkinnolla. Todella kaikin tavoin hieno mies, joka ansaitsee onnentoivotukset, joita päivän Hesarissakin on lähes sivun verran.
Vasta Kirin menestyskauden jälkeen alkoi Kankaanpään Mailan nousu, joka ylsi pronssimitalille asti. Ja jälleen lukkari oli kaikkein merkittävin pelaaja: Taisto Mäkelä. Hän oli yleisön suosikki ja omasta mielestäni ei hänen ja hänen kanssaan tehokkaan kärjen ja etukentän muodastaneiden Jorma Pajusen, Jorma Tuomalan, Tuomo Vihriälän ja Seppo Uusi-Oukarin lopetettua peli ole enää ollut riittävän mielenkiintoista eikä menestyskään ole ollut entisenlaista. Varsinki Ulvila-ottelut olivat seuraamisen arvoisia, parhaimmillaankin taisi Ulvilaan olla lähdössä koko torin täydeltä Anttilan linja-autoja eikä Ulvilan ahtaan kentän reunalta nähnyt paljoakaan itse peliä, mutta tunnelma oli valtava.
Omalta osaltaan maku "Tahko" Pihkalan luomaan kansallispeliimme meni lahjuspelijupakan ansiosta, kun vielä KaMa:llakin oli lusikkansa sopassa. Olen muuten nähnyt Tahkonkin pääkaupungissa opiskeluaikoinani vielä vanhoilla päivillänsä ahkerana kuntoilijana Laakson kentän maisemissa.
Muistot taitavat vähän kultautua, mutta ovat mukavia niin kauan kuin niitä vielä muistaa!
Omasta mielestäni Taisto on ollut kautta aikojen paras lukkari, vaikka ei Eino Kaakkolahtikaan kauaksi jää! Erinomaisia pesäpallon mannikiinejä molemmat.
Vasta Kirin menestyskauden jälkeen alkoi Kankaanpään Mailan nousu, joka ylsi pronssimitalille asti. Ja jälleen lukkari oli kaikkein merkittävin pelaaja: Taisto Mäkelä. Hän oli yleisön suosikki ja omasta mielestäni ei hänen ja hänen kanssaan tehokkaan kärjen ja etukentän muodastaneiden Jorma Pajusen, Jorma Tuomalan, Tuomo Vihriälän ja Seppo Uusi-Oukarin lopetettua peli ole enää ollut riittävän mielenkiintoista eikä menestyskään ole ollut entisenlaista. Varsinki Ulvila-ottelut olivat seuraamisen arvoisia, parhaimmillaankin taisi Ulvilaan olla lähdössä koko torin täydeltä Anttilan linja-autoja eikä Ulvilan ahtaan kentän reunalta nähnyt paljoakaan itse peliä, mutta tunnelma oli valtava.
Omalta osaltaan maku "Tahko" Pihkalan luomaan kansallispeliimme meni lahjuspelijupakan ansiosta, kun vielä KaMa:llakin oli lusikkansa sopassa. Olen muuten nähnyt Tahkonkin pääkaupungissa opiskeluaikoinani vielä vanhoilla päivillänsä ahkerana kuntoilijana Laakson kentän maisemissa.
Muistot taitavat vähän kultautua, mutta ovat mukavia niin kauan kuin niitä vielä muistaa!
Omasta mielestäni Taisto on ollut kautta aikojen paras lukkari, vaikka ei Eino Kaakkolahtikaan kauaksi jää! Erinomaisia pesäpallon mannikiinejä molemmat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)