Kun eilen kirjoitin tietokoneavustajani olevan Pekka Nikkolan, en tiennyt tarvitsevani häntä heti tänään aamupäivällä. Kirjoitin hautauspuheen, mutten saanutkaan sitä tulostetuksi, vaan tulostin latoi kaikkia muita, mm. tätä blogiani sivukaupalla. Kerran ennenkin on näin käynyt ja tiesin, ettei tulosteista tule loppua. Onneksi sain Pekan kiinni ja hain hänet katsomaan konettani. Mutta hänkään ei saanut ulos siunauspuhetta, vaikka ne muut lukemattomat tulostustaan odottavat turhat tekstit saikin poistetuiksi. Ei auttanut muu, kuin lähettää puhe Pekan koneelle, josta sen sitten sai tulostettuna.
Aikaa tuhraantui melkoisesti, ihme oli, etten kuitenkaan juuri myöhästynyt kello 12 hautauksesta Lassilan idyllisessä maalaiskirkossa. Ajoin Lavian kautta ja sieltä edelleen päällystettyä, joskin melko mutkaista tietä Lassilaan, joka jatkuu Noormarkun kirkolle. 48 km taittui alle puolen tunnin ja olin perillä juuri tarkalleen ajassa, kirkontäyteisen noin sadan hengen saattoväen ei siis tarvinnut pohtia tarpeettomia esim. siunaustilaisuuden alkamisen myöhästymisen syitä. Edelliskerralla Lassilaan ajoin Verttuun kautta pikkuteitä juhannuksen kurakeleillä, matka oli ehkä jonkin kilometrin lyhyempi, mutta ajassa pitempi ja auto kaameassa kunnossa.
Vainajan arkku saatiin laskea pienellä hautausmaalla noin viidenkymmenen metrin päähän pääovesta. Ei ole monessakaan paikassa näin lyhyitä etäisyyksiä. Kyllä pienikin voi olla kaunista. Jo haudalla kukkia laskettaessa sai nauttia auringon lämmöstä, mutta ennen kaikkea muistotilaisuudessa pappilassa lämpö nousi väkisinkin. Palautui etsimättä mieleen Jämijärven vastaava tila eli vanha pappila, jossa myös pidettiin ennen seurakuntakodin valmistumista muistotilaisuudet ja kesäaikana kyllä lämpöä riitti niin kuin nyt Lassilan pappilassa. Ulkona olisi ollut miellyttävämpää, mutta emme osaa käyttää kesän parhaita puolia hyödyksemme. Me miehet kyllä kanttorin aloitteesta riisuimme paitahihasille vapautuen takeistamme. Muuten oli kodikasta, vainajan perhettä, sukua ja naapureita saattamassa pidettyä poislähtenyttä.
Mutta kyllä me ainakin varttuneempi ikäpolvi olemme melkomoisesti tietokoeksperttien varassa. Noormarkun virastossa alkuviikosta kävi tietokoneliikkeen mies laittamassa koneen käyttökuntoon asettamalla tunnukseni ja avaamalla linjat. Vielä pitäisi saada sähköpostiosoite, jonka saa taloudenhoitajalta, joka tosin on lomalla asuen Verttuulla eli hän on Hilkka Tommila os. Santaharju. Hän oli jo Jämijärven seurakunnan taloudenhoitajana ollesssani siellä kirkkoherrana. Näin on maailma pieni.
Niin tämänpäiväisissä hautajaisissakin oli useitakin tuttuja kankaanpääläisiäkin perheitä. Samoin Laviasta kotoisin oleva entinen Huittisten kaupunginjohtaja, nykyinen Tammelan kunnanjohtaja Setälä. Eilisiä tuttuja kesäteatterivieraita Kankaanpään ulkopuolelta olivat esim. entinen Päivikkeen Virpi, miehineen Pirkkalasta, jossa olen häntä tavannut kirkossa, Leppäsen Eeva, Raimo ja Marjatta Lilja ja ent. maakuntajohtaja Pekka Turunen rouvineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti