Miehen osa

Usein surkutellaan naisen elämänosaa: työtä, lastenhoitoa, kodinhoitoa.

Mutta mikä on miehen kohtalo. Ikätilastojen mukaan elinaikakin on paljon naisia lyhyempi. Vaimon rinnalla miehellä vielä menettelee. Mutta annapas olla, jos tulee ero. Yksinäisyttään ei miesressukka kestä, viimeistään silloin astuu kuvaan alkoholi ja elämänlanka lyhenee. Samoin taitaa olla elämänkulun kanssa useimmilla aikamies- ja poikamies-miehillä.

Entä sitten lapsellisella miehellä, jonka vaimo ottaaja lähtiee Kuka saa lapset, vaikka eron syy on naisessa. Meidän "rakkaat" sosiaalitanttamme taitavat 90% suositella lapsia äidille ja isät jäävät nielemään kyyneleitään. Eikä mikään muuta päätöstä toiseksi. On kuin he olisivat lukeneet liiankin hyvin "lutherinsa": Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.

Ei auta vaikka äiti olisi lähes minkälainen tahansa. Olen joutunut mukaan tapaukseen, jossa koskaan ei ole tutkittu äidin sopivuutta huoltajaksi, mutta isä ei saa muutosta päätökseen, vaikka äiti kulkee milloin tonttulakki, milloin pupulakki päässään. Todistettavasti makaa jopa kahden miehen kanssa yht´aikaa, joista vakinaisempi mies esiintyy mm. viikatemiehenä ja jota lapset pelkäävät. Lapset voivat pahoin, lastenpsykiatrit ovat sen todenneet. Kasvavien lasten painokaan ei tahdo nousta, isän luona kyllä. Isä hankkii lasten vaatteet ja käy työssä. Äiti ei ole koskaan ollut työelämässä, mutta sekään ei vaikuta mitään, että hän elää pelkästään elatusmaksujen ja sosiaalihuollon avulla. Eikä sekään, että lasten psykiatrisesta hoidosta aiheutuu kustannuksia. Eikä ennen kaikkea sekään, että lasten elämä on turvatonta ja ajautuu koko ajan huonommaksi.

Saavatko sosiaali-ihmiset tuhota lasten ja myös isän elämän vain härkäpäisyyttään, kun aluksi ovat uskoneet huoltajuuden äidille, joka tietysti on luonnollisin ratkaisu, mutta kun kokemus ja kaikki merkit osoittavat äidin kykenemättömyyden lasten hoitajaksi, tulisi olla varaa myöntää erehdyksensä.

Ei ole miehen osa kadehdittava!