Väistämättä tulee mieleen nuijasodan pohjalaasesta päälliköstä Jaakko Ilkasta Kaarlo Kramsun kirjoittama miehekäs runo: "Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit´ ei hanki" ja "kauniimpi orjan elämää on kuolo hirsipuussa", kun tämänkin päivän tietoja mietiskelee.
Olen toissapäivänä kirjoittanut isän ankeasta asemasta äidin lähdettyä ja saatua silti vielä lapsetkin mukaansa. Tänään tuli tieto, että hovioikeuskin on pysyttänyt edelleen voimassa päätöksen, jonka alunperin sosiaalitantat ovat tehneet ja jota näemmä mitkään päinvastaiset tosiasiat eivät pysty muuttamaan. Ja vapaassa Suomessa ei esimerkiksi mikään voima saa tutkittavaksi äidin mielenterveyttä ja soveltuvuutta lasten huoltajaksi, jos ja ei tietenkään äiti itse halua.
Toinen kaveri kertoo firmansa erikoistilintarkastuksesta. Neljää mappia tutki kaksi verotarkastajaa koko viikon, päivärahat, matkakorvaukset ja hotellilaskut juoksivat tarkastajille, mitään ei ilmennyt, tilit ovat tilitoimistossa. Eikö tarkastajienkin täysin tajuttomaan toimintaan voisi jokin instanssi puuttua. Mutta me elämme byrokratian luvatussa maassa, onhan viljelijöidemmekin niskassa enemmän tarkastajia kuin konsanaan viljeilijöitä onkaan. Eräs lääkäri puolestaan kertoi käynnistään sotainvalidien asioita tarkastavassa valtion toimistossa, jossa toistasataa juristia tutkii näiden sodissamme raskaan uhrin antaneiden veljiemme etuisuuksia. Jos asiat yksinkertaistettaisiin, kun sotainvalidien lukukin koko ajan putoaa, saataisiin kaikille sotainvalideille erinomaiset olot, ja koko juristiarmeija joutaisi heitettäväksi hevon kuuseen. Mutta niin tässäkin, eiväthän lakimiehet tee yksinkertaistamisehdotuksia, leipä tulisi silloin etsiä jostain muualta!
Ja sitten Kankaanpään Leppäsen korttelin rakentamiseen, joka on ollut hiljaiselossa pari vuotta. Valitukset ovat hallinto-oikeudessa ja viimeisestä kaupunginhallituksen päätöksestäkin, jossa Konte ilmoitti vetäytyvänsä hankkeesta, on tehty valitus. Tontinvaraussopimukset ovat jo kaksi kertaa päättyneet. Viimeisessä kaupunginhallituksen kokouksessa ilmoitti esittelijä varaussopimuksen päättyvän 31.8.09 kun edellinen (valituksen alainen) sopimus jatkoi varausaikaa tammikuussa puolelle vuodella. Miten se voi silloin kestää elokuun loppuun, puoli vuotta täyttyy elon laskuopin mukaan heinäkuussa. Ja nyt on taas istutukset jo toistamiseen viety tontilta ja rakennustyöt ovat mukamas alkaneet. Kysyin asiasta kaupunkiliiton lakimieheltä, vastaus oli selkeä, kunnallislaista riippumatta kunta voi arvionsa mukaan ottaa riskin toimeenpannessaan täytäntöön valituksenalaisen päätöksen, muuten ei kai kunnissa koskaan voitaisi mitään rakentaa. Kuka sitten korvaa riskin, jos kunta häviääkin. Laki ennen mua syntynyt jälkeheni jää, mutta onko lailla enää mitää merkitystä armahassa Suomenmaassamme, sitähän kyselin eilenkin Halla-aho-jupakasta kirjoittaessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti