Tänään syntymäpäiväkäynnillä Noormarkussa sain vierailla oikein vanhoillisessa rukoilevaiskodissa, josta rukoilevaisuutta paljon tutkinut kurssitoverini autuaasti poisnukkunut porilainen Harri Heinokin mainitsee kirjassaan Rukoilevaisuus tällä vuosisadalla (1977). Simo Lavapuro (s.1920) mainitaan seurojen järjestäjänä ja puhujana. Ehkäpä peräti hänen leskensä täytti tänään 85 vuotta, syntynyt siis 1924 ja kotoisin vaimoni kotikylän Lapuan Kauhajärven naapurikylästä Alajärven Menkijärvellä. Syntymäpäiväsankarin Mirjam Lavapuron sotainvalidimies on kuollut 33 vuotta sitten. Todennäköisesti siis juuri mainittu Simo, vaikka en käydessäni tiennyt sitä kysyä. Vainajan veli Veikko Lindfors asuu samassa talossa, jossa SMP:n aikana olen jo käynyt puolueen kokouksessa.
Rukoilevaisuudella on juuri Satakunnassa vanhat vakaat juuret, jotka tosin juuri tänä päivänä eivät paljon ole enään näkyvissä. Nykyinen rukoilevaisliike on jakaantunut ainakin kolmeksi: maltillinen Eurajoen opiston ympärille keskittynyt Suomen rukoilevaisen kansan yhdistys, siitä eronnut radikaalimpi Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys ja erityisesti Eurassa vaikuttava kaikkein vanhoillisin haara, johon Veikko Lindforskin lukeutuu. Kerran olen ollut Euran kirkossa saarnaamassa heidän ehtoollisjumalanpalveluksessaan Jukka Kemppaisen pitäessä vanhan käsikirjan mukaisen liturgian.
Kankaanpäässä on ollut rukoilevaisliikkeen voimakkaita saarnamiehiä. Oskari Rajakallio, kuollut Noormarkun Söörmarkussa 1969 ja Taulunkylän Frans Ulvas kuollut 1963. Olen tavannut kummankin tosin vain kerran. Kankaanpään kappalaisen Pentti Perttulan kanssa kävimme tapaamassa Aaro Holmalle talonsa antanutta Frans Ulvasta hänen pihamökissään, jossa hän omien sanojensa mukaan oli liekapaalussa, eli ei enää jaksanut liikkua seuramatkoilla. Rajakallion näin Kankaanpään herännäisjuhlilla, jossa hän liikkui kirkossa kuin lapsi, mutta piti myös juhlilla puheen. Frans Ulvaasta on professori Osmo Tiililä tehnyt kirjan Suomalaista kokemuskristillisyyttä. Kirkkomalla on v.1933 pystytetty satavuotismuistopatsas Lamminkylässä asuneelle rukoilevaisjohtaja Matti Pukanhaavalle. Hautausmaalla puolestaan on v.1933 kuolleen Severiina Santasalon hautakivi.
Muistan hyvin monet retket Eurajoen opistolle vapunaaton seuroihin, joihin osallistui runsaasti ihmisiä. Samoin muistan lämmöllä monia rukoilevaisvanhuksia Kankaanpäästä, kuten esim. Arvid Stengård ja Eeva Niemenmaa. Molemmat Vihteljärveltä, jossa juuri rukoilevaisuus on vaikuttanut voimakkaasti lähes näihin aikoihin asti. Tänä päivänä valitettavasti on sanottava rukoilevaisliikkeen olevan melko vähäistä ehkä juuri sen pitäytyessä vanhoihin kirjoihin. Tosin Eurajoen opistolla Achrenius eli Halullisten sielujen hengelliset laulut ja Siionin virret on uudistettu Jaakko Löytyn toimesta. Kaiken kaikkiaan rukoilevaisuus on siunannut maamme kirkkoa ja sitä tarvitaan edelleenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti