Ihmiskunnan tulevaisuudesta ja maapallomme voimavarojen ehtymisestä on kirjoitettu ja puhuttu jo vuosikymmenien ajan. Miten meidän käy on jatkuvasti ajankohtainen kysymys?
Jo Orwell pohti kohtaloamme vuonna 1949 kuuluisassa kirjassaan Vuonna 1984. Hän kuvasi niitä tuntoja ja pelkoja, jotka vallitsivat läntisessä maailmassa toisen maailmansodan päätyttyä, ja maalasi hätkähdyttävän kuvan maailmastamme aivan kuin pääkallo olisi myrkkypullon kyljessä.
Kirjastostani löytyy Orwellin lisäksi futurologien kuvaus Huomispäivän mahdollisuudet: Onko kehitys johtamassa lisääntyvään vai vähenevään eriarvoisuuteen, pystyykö jokin katastrofi - luonnon-, talouden tai politiikan - tuhoamaan elämänmenomme.
Myös kotimaiset tutkijat ovat pohtineet tulevaisuuden näkymiä. Kansanedustaja Eero Paloheimo on kirjoittannut useita kirjoja, esimerkiksi Suomi - mahdollinen maa kehottaen kansalaisia kapinaan paremman Suomen puolesta. Sosiaalipolitiiikan professori J.P.Roosin kirjoituksista on koottu Elämäntapaa etsimässä. Ydinfysiikan professori K.V. Laurikainen on myös pohtinut monissa kirjoissaan luonnontieteen valossa ihmiselämän mielekkyyttä. Yhdessä sosiaalipsykologian professorin Kullervo Rainion kanssa hän on julkaissut teoksen Todellisuus ja kuvajainen, jossa todetaan materialismin ajan olevan ohi ja kaiken takana täytyy olla Jumalan.
Niinpä Laurikainen tunnetaan luonnontieteen tutkijana kristillisen uskomme voimakkaana puolestapuhujana. Tulevaisuuden näköaloja kirkon kannalta valottavatkin esimerkiksi kokoomakirjat Ekologinen elämäntapa - kristillisen uskon haaste ympäristövastuuseen ja Pauli Välimäen toimittama raportti ympäristökriisistä ja ekoteologiasta nimellä Haavoittunut planeetta.
Kirkon Ulkomaanavun johtaja kesken antoisan työpanoksensa kuollut teologian tohtori Tapio Saraneva kirjoitti Oikeudenmukaisuuden nälkä vapautuksen teologiasta ja suomensi Taivasten valtakunnan logiikka, jossa kerrotaan mitä Jeesus opetti elämästä, uskosta ja Jumalan hallintotavasta eli mistä saamme todellista syvällistä elämänviisautta.
Tämänkertaisen blogin innoittajana oli eilisen Helsingin Sanomien artikkeli ruokatilanteesta maapallollamme, mutta joudun käsittelemään kirjoituksen herättämiä ajatuksia uudessa kirjoituksessa huomenissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti