Vuoden aikana 70-vuotta täyttäneet, rippikoululaiset, päiväkerholaiset ja muut kerholaiset olivat erikoisvieraina ensimmäisen adventtisunnuntain messussa Noormarkussa tänään. Ja kuten voi arvata, kirkko oli ääriään myöten täynnä ihmisiä, oli ääntä ja elämää.
Onhan Hoosianna-kirkko muutenkin jouluaaton jälkeen ehkäpä suosituin kirkossakäyntipäivä. Ja täyttyyhän kirkot myös kauneimmissa joululauluissa, joten adventtiaika on kirkon kulta-aikaa. Ja siitä tulisi sen mukaisesti myös kantaa huolta ja vastuuta. Noormarkussa tämä toteutettin taiteen kaikkien sääntöjen mukaisesti.
Heti aluksi kaikki päiväkerholaiset värikkäitä liinojaan heilutellen kerättiin kulkueena kirkon kuoriin ja siellä he lauloivat monia lauluja ja saipa yksi poika sytyttään 1.adventtisunnuntain kynttilänkin. Näin lapset saivat toimintaa, liikettä ja perheet saivat seurata heidän esiintymistään. Ja tietysti myös kaikki yhdessä saimme laulaa Hoosianna-hymnin, jonka kansanjoukot lauloivat Jeesukselle tämän ratsastaessa Jerusalemin pääsiäisjuhlille.
Nöyryyden esikuvana Jeesus ei todellakaan ratsastanut korskealla ratsulla kuten ylpeät sotapäälliköt vaan yksinkertaisesti vain aasilla. Näin toteutuivat vuosisatoja aiemmin lausutut profetioiden sanat: Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Näin alkaneena joulunodotusaikana Jeesus jälleen lähestyy meitä, ei vaativana ja suuriäänisenä, vaan nöyränä ja hiljaisena kuten kerran ratsastaessaan Jerusalemiin. Niinpä yhtyessämme kansan kohottamaan riemuhuutoon Hoosianna me samalla myös nöyrästi rukoilemme: oi auta, oi pelasta. Juuri se, että riemuhuuto on myös nöyrä avunpyyntö kuvastaa aivan erikoisella tavalla adventtiajan luonnetta. Me heikot ja vajavaiset ihmiset saamme avun Vapahtajaltamme, hän vastaa pyyntöihimme.
Noormarkussa kahvitettiin sitten messun päätyttyä 70-vuotiaat ja laulettiin muutama virsi. Illalla adventtisunnuntain merkeissä oltiin koolla metsäkirkossa Lassilan pappilan pihamaalla nuotion äärellä pienimuotoisessa hartaushetkessä ja kuinkas muuten, juotiin lopuksi kahvit pappilassa ja Lassilan kirkkokuoro lauloi.
Niinpä nyt alkaneena adventtiaikana - kaiken kiireen ja jouluvalmistelujen keskelläkin - olisi meillä varmaan syytä vetäytyä joulutohinasta ja melusta hetkeksi hiljaisuuteen sanomaan aasin selässä ratsastavalle Herrallemme: "Hoosianna! Herra, auta minua! Auta minua avaamaan sydämeni ja kotini portit sinua ja syntymäjuhlaasi varten."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti