Kokoomuslaisten kansanedustajien kirjojakin löydän toistakymmentä, vaikken huomioisikaan pappisedustajien Väinö ja Wilhelmi Malmivaarojen uskonnollisia teoksia, joita niitäkin hyllyssä on useampia. Kansanedustajapappien kirjoja on myös muiden puolueiden edustajilla kuten Terho Pursiainen SKDL ja arkkipiispa Mikko Juva liberaalit.
Kokoomuslaisista Tuure Junnilalta Satakunnasta valitulta Satakunnassa syntyneeltä mutta Helsingissä asuneelta filosofian tohtorilta olen saanut nimikirjoituksenkin kaikkiin neljään hänen kirjoittamaansa kirjaan. Junnilahan oli Vennamon kanssa voimakkaimpia suomettumisen vastustajia ja piti aina huolitellut puheensa ilman papereita. Kirjoja on ilmestynyt vuosien 1964 ja 1982 välissä ja nimet kertovat osuvasti Junnilan mielenkiinnon kohteet isänmaan puolustajana ja pankkimaailman edustajana. Suomen taistelu turvallisuudesta ja puolueettomuudestaan, Devalvaatiosta devalvaatioon, Suomen itsenäisyydestä on kysymys, Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa ja Utopia luokattomasta yhteiskunnasta Itä-Euroopan sosialistisissa maissa.
Keski-Suomalainen kansanedustaja Pentti Sillantaus kirjoitti v.1969 Kaventuva kansanvalta kansanrintamakauden puntarissa ja v. 1983 jäädessään pois eduskunnasta testamenttinaan Kansanedustajan arvo ja valta. Helsinkiläinen pitkän linjan sitkeänä taistelijana tunnettu Margit Borg-Sundman kuvasi muistelmiaan nimellä Yhden naisen sota v. 1977.
Myös eteläpohjalaisilta kolleegoiltani Pentti Mäki-Hakolalta ja Eeva Kaupilta olen saanut omistuskirjoitukset. Mäki-Hakola oli yksi tunnettuista Kekkosen vastustajista ja kirjansa nimenä onkin Hiivistelemättä. Ylilääkäri Eeva Kaupin vieressä istuin sosiaalivaliokunnassa, hänestä kirjoitti elämäkerran Ilkan päätoimittaja nimellä Mielenterveys-yhteinen voimavaramme. Vaasalaisen Eevan kirjan hankin hänen olleessaan pyynnöstäni juhlapuhujana Jurvan seurakunnassa.
Sosiaalipsykologian professori Kullervo Rainiolta on kirjastossani hänen oman alansa näkökulmasta kirjoitettu Valta ja vallan käyttö. Rainiokin tunnettiin kokoomuksen oikeistosiiven edustajana.
Sotavuosina raskasta pääministerin salkkua kantanut Edwin Linkomies kirjoitti muistelmansa Vaikea aika sotasyyllisyysvankeutensa aikana 1946-47. Julkaiseminen tapahtui v.1970. Syyttömänä vankeudessa olleen sijaiskärsijän teksti on tutustumisen arvoista. Hänen tyttärensä Sinikka Karhuvaara oli edustajakolleegani.
Juuri ennen kuolemaansa 50-luvun alussa eduskunnan puhemiehenä monesti ollut pappismies Paavo Virkkunen sai valmiiksi kolmiosaisen muistelmasarjansa: Kahden sataluvun vaiheilta, Itsenäisen Suomen alkuvuosikymmeniltä, Etsimääni ja löytämääni. Kirjoista saa hyvän kuvan itsenäisyytemme syntyvaiheista ja ensimmäisistä vuosikymmenistä.
Uusimpana muttei heikoimpana on sitten nykyisen eduskunnan puhemiehen Sauli Niinistön kirja Hiljaisten historia, joka on jo toinen hänen kirjoittamansa ja jonka innostamana luin myös ensimmäisenkin tosin vain lainastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti