Vaikka Suomen puolueoloja luonnehditaan vakaiksi ja vaikka olen kertonut jo neljän puolueen kansanedustajien kirjoista, on jäljellä vielä kuuden puolueen edustajien luomuksia. Esillä ovat olleet SMP-PerusSuomalaiset, sosialidemokraatit, kokoomus ja keskustapuolue. Jäljellä ovat ruotsalainen kansanpuolue, kristillisdemokraatit, vihreät, vasemmistoliitto, liberaalit ja kahdella kasanedustajalla yhden kauden eduskunnassa ollut nuorsuomalaiset.
Liberaaleista on silloisen puolueen puheenjohtajan ja yliopisto-opettajani paikalta eduskuntaan äänestetyn suuresti kunnioittamani Mikko Juvan neljä jopa lukemaani kirjaa, jotka mieluusti esittelen aivan erillisessä blogisssa.
Samoin on vasemmistoliiton edustajana olleen hyvän ystäväni Terho Pursiaisen seitsemänkin erinomaista opusta, jotka myös ansaitsevat oman bloginsa. Puoluetoverinsa tosin täysin puolueen toiselta vastakkaiselta puolelta eli kommunistisiipeen kuuluvalta Arvo Kemppaiselta on huumorikirja eli vitseistä kokoonpantu Vitsitkö vähissä. Siinä on pilapiirtäjä Terhon kuvitus ja kirjaan on tekijä raapustanut omistuskirjoituksensa.
Ruotsalaisen kansanpuolueen suuren kosmopoliitin Jörn Donnerin laajassa kirjavalikoimassa on tämän tarkastelussarjani kimmokkeen antaneessa Helsingin Sanomien kirjoituksessa mainittu olevan enemmän kirjoja kuin kenelläkään toisella kansanedustajalla eli peräti 57 kappaletta. Näistä yksi on syystä tai toisesta eksynyt omaankin kirjavalikoimaani nimeltään Uusi maamme kirja, jonka ensimmäinen painos ilmesstyi 1967 ja uudistettu 4. painos 1969, joka on kirjastossani. Hän pyrkii antamaan kokonaiskuvan maastamme Topeliuksen Maammekirjan pohjalta, mutta täysin toiselta pohjalta. Donnerin kirja sopii muiden kirjojen joukooon siksikin, että siellä entuudestaan on kaksikin erilaista laitosta Topeliuksen Maammekirjasta, toinen vanha äitini koulukirja ja toinen 1980 julkaistu suuri suomalaisten mestarien maalauksin kuvitettu juhlallinen 60. painos.
Vihreiden kirjoista on myös vain yksi kokelmissani eli v.1981 ilmestynyt Eero Paloheimon Suomi-mahdollinen maa. Silloin olivat ensimmäiset vihreät eduskunnassa Ville Komsi ja Kalle Könkkölä edustajatovereinani ja Paloheimo tuli edustajaksi myöhemmin vv.1987-94. Silloinen tuusulalainen tekniikan tohtori laati mielikuvituksensa silmin kuvauksen tulevaisuuden Suomesta. Hän visioi tekniikan avun turvin luotavan yhteiskunnan, jossa vain kolmena päivänä viikossa tehdään työtä ja loppuaika vietetään kotielämää harrastusten parissa.
Erittäin hyvä ystäväni kirjankustantajanakin minulle kirjoja lahjoittanut kristillisen liiton Väinö Rautiainen antoi myös oman elämänkertateoksensa Tilitys, menestyksen hinta ja menetyksen siunaus, jossa hän kertoo menestyvän liikemiehen elämästään ja myös luopumisesta, joka meille ihmisille on vaikeaa, mutta Jumalaan turvaten kaikki kuitenkin on meille mahdollista ja myös meidän parhaaksemme.
Yhden eduskuntakauden jälkeen nuorsuomalainen kaksikko putosi pois ja niin Jukka Tarkka palasi kirjallisten töittensä pariin kirjoittaen Uhan alta unioniin v.2002 eikä ihme, että nuorsuomalaisten tie oli niin lyhyt, siksi kritiikittömästi Tarkka kirjassaan suhtautuu pimeyden ytimeen EU:hun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti