Homous

Kirkollisessa keskustelussa, arkkipiispan vaalissa ja nyt jopa kansallisteatterin näyttämöllä on nostettu esiin kristinuskon käsitys homoseksuaalisuudesta. Välistä tuntuu, kuin se olisi koko kirkkomme tärkein kysymys.

Kuopion piispa Wille Riekkinen asettaa asian oikeisiin mittasuhteisiinsa hienossa kirjoituksessaan Seura-lehdessä. Hän on kaivanut tämän homouden ja lesbouden esiin asiayhteydestään heti Paavalin Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta, jossa puhutaan meidän ihmisten syyllisyydestä.

Homous ei ole mitenkään erillinen syyllisyyden laji, vaan se on vain yhtenä Paavalin pitkässä listassa, johon kuuluvat myös kaikenlainen vääryys, halpamaisuus, ahneus, pahuus, kateus, murhanhimo, riitaisuus, petollisuus, pahansuopuus, panettelu, parjaus, Jumalaa vihaava, röyhkeys, pöyhkeily, rehentelevyys, pahanilkisyys,, ymmärtämättömyys, epäluotettavuus, rakkaudettomuus ja säälimättömyys. Miten on Paavali löytänytkin näin pitkän luettelon meitä vaivaavista synneistämme. Jos joku luulee olevansa puhdas näistä kaikista, hän todellakin pettää itseään.
Näin siis olemme samassa veneessä jokainen.

Tästä syyllisyydestämme sitten seuraa yksinkertaisesti Paavalin johtopäätös, että tuomitessamme toisiamme julistamme tuomion myös itsellemme eli Paavalia lainaten: Kuvitteletko sinä välttäväsi Jumalan tuomion, kun teet itse sellaista, mistä tuomitset muita?

Ei todellakaan meillä kenelläkään ole kanttia tuomion julistamiseen ja kaikki tarvitsemme armahdusta, koska olemme epätäydellisiä ihmisiä. Ratkaisuksi jää Paavalin ilmoittama ja Lutherinkin löytämä: Uskosta vanhurskas elää. Eli Jumalan lahjasta Jeesuksen pelastustyön kautta meillä vain ja ainoastaan on ELÄMÄ. Olimmepa sitten mihin tahansa Paavalin luettelemaan tai vielä johonkin muuhunkin pahuuteen syyllisiä.

Näin homous on vain yksi meidän ihmisten monen monista synneistä. Paavalin mukaan se kyllä on luettavissa tähän joukkoon, vaikka se nykyisin käsitetäänkin monellakin tavalla.