Kun eilen pohdin yhteistä hyvää tarkoittavien kansan asialla olevien politiikkojen oman edun tavoittelusta, sain hyvän kommentin, että tässä taloudellisessa tilanteessa pitäisi kansanedustajien luopua 3/4 osasta palkkaa. Samansuuntaista olen myös omalta osaltani suunnitellut, voi kertoa siitä huomenna!
Puutuin eilisessä blogissa sikälikin ajankohtaiseen aiheeseen, että Uuden Suomen sivulla oli kirjoitus edustajien eläkkeistä, kun moni alle 50-vuotias eduskunnasta vapaaehtosesti luopuva on ansainnut 2.800 € kuukausieläkkeen.Haastatelluista pari ei iljennyt sanoa jäävänsä eläkkeen varaan, vaan hakevansa työtä. Kolmas Tanja Karpela sen sijaan ei ollut vastannut toimittajan soittopyyntöön.
Kansanedustajien eläkekohuhan sai alkunsa tällä kertaa 40-vuotiaasta täyteen 4.000 € eläkkeeseen oikeutetusta vihreiden Janina Anderssonista, joka ainakin alunperin ilmoitti jäävänsä eläkeläiseksi. On kyllä tainnut sen jälkeen kovan arvostelun alla pehmentää lausuntoaan.
Muistan hyvin kun tämä epäsosiaalinen kansanedustajan eläkelaki laadittiin 80-luvun alussa ainakin kokoomuksen, demarien, keskustan ja ruotsalaisten eduskuntaryhmien puheenjohtajien tekemän aloitteen pohjalta, minkä sitten sosiaalivaliokunnan sihteeri puki lakitekstin muotoon.
Nythän eilisessä uutisessa kerrottiin, että tätä ns. sopeutumiseläkettä ei v.2015 jälkeen enää maksettaisikaan nuorille luopujille kuin vain määräajaksi, jonka kuluessa tulisi hakeutua työelämään. Näin tämän eläkelain suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia muihin eläkeläisiin verrattuna ollaan julkisuuden vaatimuspaineessa poistamassa, kun kaikesta huolimatta sittenkin elämme vielä kansanvallassa, vaikkei aina siltä näytäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti